Mehevät pihvit broilerin jauhelihasta ja kasviksista

Myönnän ihan surutta, että broilerin jauhelihasta tehdyt pihvit syntyivät eväskateuden tuloksena. Työkaverilla oli tässä taannoin hyvännäköisiä jauhelihapihvejä lounaseväinä. Nekin olivat edellisen päivän päivälliseltä jääneitä, kuten työpaikan lounaseväät yleensäkin. Kyselin summittaisen reseptin, hankin raaka-aineita ja pyöräytin kotonakin broilerin jauhelihapihvejä.

Olen vihdoin oppinut käyttämään broilerin jauhelihaa. Maustaminen on siinä tärkeää. Jauheliha itsessään on melko mitään sanomattoman makuinen. Maustepurkkeja saa siis heilutella taikinan ympärillä rennolla ranteella. Minä tykkään maustaa broilerin jauhelihan mausteilla, jotka vievät Aasian suuntaan. Niinpä näissäkin pihveissä on muun muassa jeeraa, chiliä, korianteria ja soijaa. Mehevyyden salaisuus puolestaan on taikinan sekaan raastetussa porkkanassa ja kesäkurpitsassa. Kuten tapanani on tein taikinaa ison satsin. Näistäkin pihveistä jäi lounasta työpäivälle. Eväskateus on aiheuttanut sen, että broilerin jauhelihasta tehtyjä pihvejä on lähiaikoina ollut rasiassa jos toisessakin. Muiden resepteistä minulla ei ole tietoa, mutta tässä on omani:

*

Pihvit broilerin jauhelihasta ja kasviksista

12-15 annosta

800 g kananpojan jauhelihaa

pienehkö kesäkurpitsa raastettuna

4 pientä porkkanaa raastettuna

keltasipuli pieneksi hienonnettuna

valkosipulin kynsi hienonnettuna

tuoretta korianteria hienonnettuna

2 rkl currya

1 rkl jeeraa

1 tl sambal oelek -tahnaa

1 tl savupaprikajauhetta

1 prk(2dl) kermaa

1 dl korppujauhoja

2 rkl soijaa

2 kananmunaa

mustapippuria

(suolaa)

Paistamiseen

öljyä ja voita

Kaada kerma kulhoon. Mittaa sinne myös korppujauhot, soija, curry, jeera, sambal oelek-tahna ja paprikajauhe. Anna turvota noin 10 minuttia.

Lisää turvonneeseen korppujauho-mausteseokseen raastetut kasvikset, hienonnetut sipulit ja korianteri. Sekoita massa sekaisin ja lisää vielä lopuksi pari kananmunaa.

Paista pannulla molemmin puolin kypsäksi. Tarjoa raikkaan lisukesalaatin, riisin, nuudeleidet tai perunoiden kera.

*

Broilerin jauhelihasta tehdyssä mureketaikinassa on se haaste, että makua ei oikein voi tarkistaa muutoin kuin paistamalla koepihvin. Tästä mureketaikinasta kannattaa paistaa koepala, että saa tarkistettua onko suola kohdillaan. Jos käyttämissäsi mausteseoksissa on suolaa, ei ehkä kannata lisätä sitä enää erikseen.

Nesteenä voi käyttää varmasti melkein mitä tahansa. Minä olen tehnyt näitä pihvejä sekä kermaviilistä, että ihan kuohukermastakin. Kerran oli nimittäin menossa kermapurkki vanhaksi. Kermalla tuli parempia! En juurikaan käytä kumihanskoja laittaessani ruokaa, sillä tykkään siitä, että raaka-aineet tuntee käsissään. Jotenkin broilerin jauheliha oli kuitenkin sellaista, että sitä ei tehnyt mieli käsitellä paljain käsin. Niinpä vedin hanskat käsiini.

Kun taikinaa on lähes kilon verran, tietää paistaneensa pihviä. Minusta pannulla paistettuihin tulee kuitenkin sen verran parempi maku, etten laittanut pihvejä uuniin vaan paistelin ne kypsäksi asti pannulla. Yhtä hyvin taikinan voisi pyöritellä pyöryköiksi. Itse asiassa minulla roikkuu tuolla luonnoksissa yksi broileripyörykkäresepti. Siinä broileripyörykät kypsennetään keittämällä ja lopputuloksena on keitto. Vähän aasialaishenkinen sekin. Ehkä se on seuraava postaus. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Poroburgeri - ihan hyvällä tavalla överi

Kyselin instagramissa, että kirjoittelenko kerralla koko pitkän poroburgerireseptin, vai pilkotaanko osiin, että ensin briossi ja sitten loput? Lähes kaikki olivat sitä mieltä, että koko burgeri kerralla. Tästä postauksesta on siis tulossa pitkä, sillä koko burgeri on alusta asti itsevalmistettu, mutta sanonpahan vaan, että kannatti! Instagramin tarinoissa burgerinkuva jo vilahtikin samoin Viikonloppukokkia facebookissa seuraavat saivat hieman esimakua burgerista.

Burgeri on muhinut mielessäni jo pitkään, eikä Subilla pyörivä Aleksi Herlevin burgerimies tv-sarja ainakaan lannistanut intoa. Alun perin kaikki lähti liikkeelle jo ennen joulua, kun ostin poronlihaa Lumiporolta. Poron jauhelihapaketin näkemisen jälkeen visio poroburgerista alkoi hahmottua. Tajusin, että selaimen kirjanmerkeissä monta vuotta keikkunut Pata porisee-blogin briossiohjeella valmistetuista sämpylöistä, tulisi täydellisen poroburgerin hampurilaissämpylät. Hiihtoloman aikoihin näin Sillä sipulia-blogissa puolukkamajoneesin ohjeen. Puolukkamajoneesi sopii poroburgeriin ajattelin. Samassa liemessä -ohjelmasta poimin Pipsa Hurmerinnalta vinkin suolaisen makeasta vaahterasiirappipekonista ja Gastromessuilla Jukolan cheddaria maistellessa tuli taas poroburgeri mieleen. Tällaista se on ruokabloggarin elämä. Hiljaa hyvä tulee. Tätä tarkoitin myös otsikon lauseella hyvällä tavalla överi. Kaikki on harkittua ja makusteltua.

Mutta sitten vihdoin ohjeeseen. Aloitetaan sämpylöistä, sitten siirrytään punasipulihillokkeen kautta puolukkamajoneesiin ja vaahterasiirappipekoniin. Lopuksi siivutetaan suolakurkut ja cheddar, etsitään täydelliset viinisuolaheinän lehdet ja paistetaan poron jauhelihasta pihvi. Nuon vain, valmista tuli!

*

Poroburgeri

Briossisämpylät

8 kappaletta

1,5 dl maitoa

25 g hiivaa

1,5 rkl sokeria

1,5 tl suolaa

2 kananmunaa

100 g huoneenlämpöistä voita

400 g vehnäjauhoja

voiteluun

kananmuna

tilkka maitoa

pari tippaa soijakastiketta

päälle

seessamin- ja unikonsiemeniä

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liota siihen hiiva, sokeri ja suola. Riko munien rakenne rikki ja lisää munat maidon joukkoon. Lisää vehnäjauhot parissa erässä ja lopuksi huoneenlämpöinen voi pieninä nokareina. Vaivaa taikinaa käisn noin 15-20 minuuttia. Valmis taikina on ihanan pehmiä ja kimmoisa. Tarkkaile jauhojen määrää.

Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota 1,5-2 tuntia tai kunnes se on lähes kaksinkertainen. Voit valmistaa taikinan jo edellisenä iltana ja siirtää sen tässä vaiheessa jääkaappiin kohoamaan.

Jauhota työpöytä kevyesti ja kaada taikina pöydälle. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois. Jaa taikina 8 yhtä suureen palaan. Litistä taikinapalat noin sentin paksuiseksi lätyksi. Taita reunat keskustaa kohti ja käännä taitepuoli leivonta-alustaan päin. Pyörittele taikinapallo tasaiseksi sämpyläksi kämmenen ja leivonta-alustan välissä.

Asettele briossit leivinpaperin päälle uunipellille, peitä liinalla ja anna kohota reilu tunti, kunnes sämpylät ovat kohoneet.

Sekoita kananmunan sekaan tilkka maitoa ja pari tippaa soijakastiketta. Se antaa vähän lisää väriä sämpylälle. Voitee sämpylät ja ripottele päälle siemenet. Paista 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes briossien pinta on saanut kauniin värin.

Punasipulipikkelssi

punasipulia

1 osaa tummaa ruokosokeria

2 osaa punaviinietikkaa

3 osaa vettä

Kuori ja leikkaa punasipuli renkaiksi. Laita kattilaan vesi ja sokeri. Keitä ja sekoittele, kunnes sokeri on sulaa. Lisää etikka ja sipulirenkaat. 

Anna sipulin jäähtyä liemessä. Purkita jäähtynyt sipuli liemineen puhtaaseen lasipurkkiin. Parhaimmillaan punasipulipikkelssi on kunnolla jäähtyneenä, ihan jääkaappikylmänä.

 Pikkelöity sipuli säilyy jääkaapissa ainakin viikon verran. Hampurilaiseen ei kovin monta punasipulirengasta kulu.

Puolukkamajoneesi

2 keltuaista

2 tl dijonsinappia

3-4 dl ruokaöljyä

suolaa

hieman sokeria

1 dl puolukkasurvosta

Laita kulhoon keltuaiset, sinappi, sokeri ja suola. Sekoita sekaisin. Lisää ruokaöljy ohuena nauhana koko ajan sähkövatkaimella, sauvasekoittimella tms. voimakkaasti sekoittaen. 

Pidä huoli, että öljy sekoittuu keltuaisiin kunnolla, eikä majoneesi pääse juoksettumaan. Majoneesi muuttuu väriltään vaaleaksi ja paksuuntuu. Kun saat mieleisesi koostumuksen, lopeta sekoittaminen ja mausta majoneesi puolukkasurvoksella.

Majoneesi kannattaa tehdä ennakkoon ja laittaa jääkaappiin odottelemaan hampurilaisten muiden osien valmistumista ja makuuntumaan. Majoneesin perusohjeessa on aina myös jotain happoa esimerkiksi valkoviinietikkaa tai sitruunaa. Puolukkamajoneesiin en lisännyt erikseen mitään happoa. Mielestäni itse marja on tarpeeksi hapokas.

Myös puolukkamajoneesi säilyy tiiviisti säilytettynä jääkaapissa viikon verran.

Vaahterasiirappipekoni

1 pkt pekonia

vaahterasiirappia

Levitä pekonit leivinpaperin päälle uunipaperille. Lisää jokaisen pekonin viipaleen päälle hieman vaahterasiirappia. Levitä siirappi esimerkiksi silikonisudille (tai etusormella) tasaisesti pekonin päälle.

Laita pekonit kylmään uuniin. Kun uuni on 225 asteinen, pekonit ovat paistuneet rapeiksi ja karamellisoituneet. Tarkkaile kuitenkin oman uunisi tehoja. Joissakin uuneissa pekonit ovat valmiina jo 200 asteessa.

Poropihvi

4 kpl

sipuli

valkosipulin kynsi

öljyä

suolaa

500 g poron jauhelihaa

pari rosmariinin oksaa

reilu kimpale voita paistamiseen

Kuori ja pilko sipulit pieneksi. Kuullota sipulit öljyssä paistinpannussa ja nosta jäähtymään.

Sekoita kevein käsin liikoja vaivaamatta poron jauheliha, kuulloteut sipulit ja suola taikinaksi.

Muotoile taikinasta neljä yhtä suurta pihviä. Pihvit kannattaa painaa keskeltä hieman ohuemmaksi kuin reunoilta. Sulata voi paistinpannulla. Lisää pannulle pari rosmariininoksaa antamaan makua. Kun pannu ja voi ovat riittävän kuumia paista pihvit kypsäksi molemmilta puolilta. Poron liha saa helposti maksaista makua, jos sitä kypsentää nousevassa lämmössä. Tarkkaile, että pannu pysyy tasaisen kuumana koko ajan.

Tarkkaile pihviä kypsymisen aikana ja varo paistamasta liian kypsiksi tai ainakaan kuiviksi. Hampurilaispihvi on parhaimmillaan hieman punertavana tai juuri ja juuri kypsänä. Jos jätät pihviä punertavaksi ota huomioon, että liha on tähän riittävän laadukasta.

lisäksi

Jukolan cheddaria viipaleina

suolakurkkuviipaleita

viinisuolaheinä

Lämmitä sämpylä, jos se on tarpeen. Asetttele halkaistun sämpylän päälle viinisuolaheinän lehtiä, nosta seuraavaksi pihvi, sekä lisää viipaloidut suolakurkut, pikkelöidyt punasipulit, rapea vaahterasiirappipekonin siivu, Jukolan cheddarjuustoa sekä puolukkamajoneesia. Nautiskele!

*

Minun hampurilaisestani tuli niin iso, että siihen piti käyttää haarukkaa ja veistä, vaikka moni burgerivelho vannoo sen nimeen, että hampurilainen on pystyttävä syömään käsin ja haukkaamalla. Mutta mitään en malttanut jättää hampurilaisen välistä pois.

Tässä se nyt oli pitkä ohje poroburgerista, joka oli niin onnistunut kokonaisuus, että en meinaa päästä siitä yli millään. Jos et halua bugeria, napsi toki vinkkejä. Ota talteen briossiohje, sillä saat paistettua briosseja ihan muuten vaan. Muista tulevalla grillikaudella vinkki siitä, että tasaisemman kypsymistuloksen saamiseksi  hampurilaispihvi kannattaa jättää hieman ohuemmaksi keskeltä. Älä unohda vaahterasiirappipekoni. Karamellisoitunut pekoni on melkein syntistä, niin hyvää se on. 

Karitsapullat

Lihapullat eivät jätä ketään kylmäksi. Toisinaan apukokkien mieliksi käymme Ikean lihapullilla ja välillä tulee ostettua valmiitakin lihapullia. Parhaimpia lihapullat ovat kuitenkin itse tehtyinä. Yleensä teen ihan perinteisiä lihapullia, joissa isoin osa on naudan jauhelihaaa ja maun vuoksi vähän possua, mutta viime kerralla, pääsiäisen aikoihin, irrottelin ja valmistin lihapullat karitsan jauhelihasta. Odotin vähän tylyä tuomiota, mutta yllättäen lihapullat katosivat aika nopeasti parempiin suihin. Aika usein teen lihapullia ison satsin ja paistan ne uunissa. Karitsapullat paistoin voissa pannulla. Puolen kilon taikinasta pyöritellyt lihapullat kypsyivät aika nopeasti kolmessa erässä.

*

Karitsapullat

500 g karitsan jauhelihaa

150 g fetaa

sipuli

valkosipulin kynsi

za'atar  mausteseosta

lehtipersiljaa

(suolaa)

voita paistamiseen

Kuullota pieneksi leikattu sipuli ja valkosipulin kynsi ja jäähdytä.

Lisää jauhelihan sekaan murusteltu fetajuusto, kuullotetut sipulit, za´taar ja pieneksi hakattu lehtipersilja. Jos fetajuustosi ei ole kovin suolaista, kannattaa lisätä taikinaan myös hieman suolaa.

Sekoita aineet nopeasti keskenään, mutta älä jää vaivaamaan. Liika vaivaaminen aiheuttaa sen, että lopputuloksena on kuivia pullia. Pyörittele taikina kevein käsin valmiiksi pulliksi. 

Kuumenna paistinpannu. Paista lihapullia parissa kolmessa erässä, kunnes ne ovat riittävän kypsiä. Tarjoile mieleistesi lisukkeiden kera pääruokana tai vaikkapa ruokaisana iltapalana.

*

Niin kuin melkein kaikessa, niin lihapullissakin raaka-aineen merkitys on tärkeä. Monet käyttävät sidos- ja lisäaineina lihapullissa leipää, korppujauhoja, perunaa ja kananmunaa ja välillä sekin on hyvä vaihtoehto. Tällä kerralla valmistin pullat ihan vain hyvästä jauhetusta lihasta ja fetasta. Kun tietää millaisesta lihasta lihapullat valmistaa, voi pelata hieman kypsyydenkin kanssa. Jos taikinassa on possun jauhelihaa, on tärkeää paistaa lihapullat aivan kypsiksi. 

Vähärasvaisesta karitsan jauhelihasta valmistetut pullat pysyivät koossa oikein hyvin ilman sen kummempia sidosaineita. Mielestäni sipuli kuuluu ehdottomasti lihapulliin, oli ne sitten valmistettu mistä tahansa jauhelihasta. Sipuli kannattaa ehdottomasti kuullottaa ennen kuin sen lisää lihapullataikinaan. Vaikka pidänkin sipulista, myös raa'asta, juuri mikään ei ole inhottavampaa kuin raa'aksi jäänyt sipuli, joka rouskuu hampaissa lihapullia syödessä. 

Ihmettelitkö reseptissä mitä on za'atar? Za'atar on Lähi-idästä kotoisin oleva kuivamausteseos. Omani olen ostanut etnisestä kaupasta,  koska tavallisessa ruokakaupassani sitä en ole nähnyt. Mausteseoksen koostumus (ja kirjoitusasu) vaihtelee hieman sen mukaan miltä alueelta se on kotoisin ja varmasti senkin mukaan kuka sen on sekoittanut. Usein za'atarista löytyy ainakin timjamia, oreganoa ja seessaminsiemeniä, mutta olen nähnyt tuoteselosteessa lisäksi ainakin meiramia, sumakkia ja minttuakin. Kuten huomaat aivan loistava yleismausteseos moneen maustamiseen. Jos sinulla ei ole za'ataria käytössäsi, voit maustaa kartisapullataikinan edellä mainituilla yrteillä tai joillakin niistä omien makumieltymystesi mukaan.

Tämän lihapullareseptin myötä meidän pääsiäisruuat on suurin piirtein blogattu. Lähitulevaisuudessa blogiin tai Viikonloppukokin muihin somekanaviin on tulossa juttua ainakin poroburgerista, jotka olivat ihanista briosseista alkaen omaa tekoa. Myös juurileivonta kokemus on raportoimatta. Lisäksi on luvassa arvontaa tai pari. Viikonloppukokkia pääset seuraamaan blogin lisäksi myös facebookissa ja instagramissa.

Kaalikääryleet - Viikonloppukokki perinnekokkina

Olen saanut viime aikoina kovasti uusia lukijoita. Tervetuloa mukaan! Olethan huomannut, että Viikonloppukokin kuulumisia pystyy seuraamaan myös facebookissa. Painamalla tykkää-painiketta facen-päivittyminen näkyy uutisvirrassasi. Ja kiitos myös kommenteista, joita olen saanut eri kanavia pitkin. Jokainen tykkääminen tai kommentti lukijalta merkitsee paljon. Pitkästä aikaa kirjoittelen blogiin pääruoka-reseptiä. Viime aikoina on tullut kirjoiteltua välipaloja, aamiaisia, jälkiruokia, lisäkkeitä jne. Nyt saavat vuoron kaalikääryleet.

Kaalikääryleistä puhuttaessa mieleen tulee jo edesmennyt isotätini Aino. Hän oli käsityöihminen; erityisen taitava hän oli kutomaan. Ruuanlaitossa Ainolla oli kaksi bravuuria ylitse muiden: kaalikääryleet ja maksalaatikko. Maksalaatikkoa en oikein muista, mutta kaalikääryleet kylläkin. Persoonallinen isotätini eli melko vaatimatonta elämää, mutta uskon, että kaalikääryleiden raaka-aineissa Aino ei säästellyt, vaikka tarkan markan ihminen olikin. Hän oli kova kirjaamaan asioita muistiin. Vuosien saatossa muistikirjoihin kertyi kaikenlaista tietoa aina omista ja sukulaisten elämäntapahtumista lottonumeroihin, mutta epäilen, että kaalikääryleistä ei löydy muistikirjamerkintää. Luulen, vaan ne on valmistettu kätehensä tuntoo - menetelmällä. Minä opiskelin kaalikääryleiden valmistamista Mysi Lahtisen reseptistä, jonka löysin Pata porisee -blogista, ja muokkasin vain hiukan tuota reseptiä Ainon kaalikääryleet mielessäni.

*

Kaalikääryleet viikonloppukokin tapaan

18 isohkoa käärylettä

1 käärylekaali

800 g nauta-sika jauhelihaa

noin 2 dl kypsää riisiä

sipuli

suolaa

maustepippuria

valkopippuria

1 tl meiramia

kuivattua lipstikkaa

noin 4 dl vahvaa lihalientä

noin 2 dl kuohukermaa

0,5 dl siirappia

voita

Tee kaalin kantaan ristiviilto. Keitä kaalia väljässä suolattomassa vedessä muutamia minuuttia, että lehdet alkavat kypsyä.

Nosta kaali valumaan. Ota talteen keitinliemi (tai osa siitä). Valmista noin 4 dl vahvaa lihalientä hyödyntäen kaalin keitin vesi. Myös riisi kannattaa keittää kypsäksi kaalin keitinvedessä, johon on lisätty hieman suolaa.

Kun kädet kestävät, ota kaali käsittelyyn. Irrota kaalista lehti kerrallaan ja tarvittaessa leikkaa paksuja lehtiruoteja ohuemmaksi, että lehti on helpompi kääriä. Kaalin keskiosa, jossa lehdet ovat pienempia, kannattaa leikata veitsellä hyvin pieneksi ja lisätä täytteeseen.

Täyte valmistetaan ruskistamalla kevyesti jauheliha ja hienoksi silputtu sipuli nokareessa voita. Jauheliha maustetaan suolalla, mauste- ja valkopippurilla, meiramilla ja lipstikalla. Lisää jauhelihan sekaan pieneksi hienonnettu kaali ja kypsä riisi. Lisää lopuksi seokseen noin 0,5 dl kuohukermaa ja saman verran lihalientä.

Nosta ruokalusikallinen tai pari, riippuen kaalilehden koosta, täytettä kaalin lehdelle ja kääräise tiukalle rullalle. Nosta kaalikääryleet vieriviereen korkealaitaiseen voilla voideltuun vuokaan.

Kun kaikki kaalin lehdet on rullattu, valele kääryleiden päälle vähän lihalientä, kermaa ja siirappia. Laita vuoka 225 asteiseen uuniin, ja anna olla uunissa kunnes kaalin pinta alkaa tummua. Kääryleiden koosta ja uunin tehosta riippuen tämä kestää noin 10-20 minuuttia. Ota vuoka uunista ja käännä kääryleet varovasti. Valele taas ohuesti lihaliemellä, kermalla ja siirapilla ja laita takaisin uuniin. 

Kun toinenkin puoli on saanut väriä pintaan, nosta vuoka uunista ja käännä kääryleet vielä kerran. Valele taas päälle siirappia, lihalientä ja kermaa. Siirapin kanssa kannattaa olla varovainen, ettei kääryleistä tule liian makeita. Vuole vielä kääryleiden päälle muutamia voilastuja. Alenna uunin lämpötila 175 asteeseen ja anna kaalikääryleiden haututua uunissa vielä tunti-puolitoista. Tarkkaile, etteivät kääryleet pääse kuivumaan. Jos näin meinaa käydä, valele kaalikääryleet lihaliemellä tai kermalla tai vaikka vähän molemmilla.

Kun tunti vähän toista on kulunut, voit sammutta uunin ja antaa kääryleiden jäähtyä yhdessä uunin kanssa, jos vain maltat. Toinen vaihtoehto on keitellä perunat ja syödä kääryleet tuoreeltaan ruskean kastikkeen ja puolukoiden kanssa. Säilyttäessä ja lämmittäessä kääryleiden maku ei pahene päin vastoin. Kaalikääryleet ovatkin sen verran aikaa vievää väännettävää, että kerralla kannattaa tehdä iso satsi ja vaikka pakastaa osa.

*

Oikein on voittaja olo. Kaalikääryleet ovat roikkuneet to do -listalla iät ja ajat. Vihdoin sain aikaiseksi, enkä ymmärrä miksi en ole aikasemmin ryhtynyt hommiin. Sateiseen päivään  kaalikääryleiden väkertäminen sopi hyvin. Vaikka kaalikääryleissä riitti tekemistä ja näpräämistä koko aamupäiväksi, ei homma lopulta ollutkaan ihan niin kova kuin mihin olin henkisesti varautunut. Mitään muuta ei samaan aikaan oikein voi tehdä. Uunissa ollessaankin kääryleet vaativat huomiota, kun niitä pitää käännellä ja valella, joten kovin kauas hellan äärestä ei voi lähteä. Samalla vaivalla olisi kannattanut tehdä ehkä vähän enemmänkin. 

Käärylekaali oli minulle uusi tuttavuus. Bongasin sen kaupasta ihan sattumalta. Kaali oli keräkaalia littanampi, eikä sen kerä ole niin tiivis kuin keräkaalissa. Kaalin keittäminen sujui sutjakkaasti ja lehdet sai irroteltua hyvin. Valitettavasti en tullut katsoneeksi, paljonko kaali painoi.

Ilmeisesti täytteeseen olisi voinut laittaa kananmunaa, jotenkin se epähuomiossa jäi laittamatta. Makuun sillä ei juurikaan taida olla vaikutusta, mutta varmasti se olisi sitonut vähän täytettä, joka nyt jäi aika irtonaiseksi. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen, maustoin täytettä vähän reilummin. En oikein osaa tehdä mitään ilman sipulia, joten sitä on lisätty hyvin pieneksi pilkottuna. Valkopippurin lisäksi käytin maustepippuria, koska arvelin, että sitä saattoi Ainokin käyttää. Lipstikka nyt sopii ihan kaikkeen, joten sitä tulee laitettua automaattisesti. Vaikka täytteen koostumuksessa olikin vähän sanottavaa, maku oli kohdillaan.

Keitetyt perunat, kaalikääryleet ja ruskea kastike on perinneruokaa parhaimmillaan, ja on mukava huomata, että perinneruoka kelpaa myös lapsille. Kovin monta kaalikäärylettä ei jäänyt jäljelle, mutta sen verran, että ensi viikolla saattaa olla kateellisia työkaverita lounaspöydän ääressä. 

Kanapullia kookoskastikkeessa ja kaksinkertaista arpaonnea

Tammikuu on vasta puolessa välissä, ja jo monta aukkoa sivistyksessä on paikattu liittyen broilerin/kanan lihaan. Jokin aika sitten valmistin kokonaisesta broilerista keiton ja nyt pyöräytin broilerin jauhelihasta lihapullia. Miten onkin päässyt käymään niin, että en ole koskaan aiemmin tullut ostaneeksi broilerin jauhelihaa? Inspiraation kanapulliin sain Beach house kitchen -blogista, vaikka omat kanapullani maustoinkin tyystin eri tavalla. Makumaailmakin taisi tarttua edellä mainitun blogin matkakertomuksista. Tai sitten se on vaan Thaimaan kaipuu.

*

Kanapullat kookoskastikkeessa

1 rkl rypsiöljyä

keltasipuli

2 valkosipulin kynttä

1 tl tuoretta kurkumaraastetta

1 tl inkivääriraastetta

2 tl jeeraa

1 tl chilijauhetta

2 tl muscovadoa

suolaa

800 g kananpojan jauhelihaa

vajaa dl korianteria hienonnettuna

1/2 limen mehu

kananmuna

rypsiöljyä paistamiseen

tilkka vettä paistinpannun "huuhtomiseen"

 400 ml kookosmaitoa

Kuullottele pieneksi pilkottuja sipuleita ja kurkuma- ja inkivääriraastetta paistinpannulla, kunnes sipulit ovat kypsiä. Nosta kypsä sipuli-mausteseos kulhoon jäähtymään ja lisää jeera, chilijauhe, suola ja muscovado. Kun seos on jäähtynyt lisää jauheliha, korianteri, limen mehu ja kananmuna. Vaivaa ainekset sekaisin ja taikina tasaiseksi ja laita jääkaappiin tunniksi-pariksi makuuntumaan.

Pyörittele tekeytynyt taikina sopivan kokoisiksi pulliksi ja paista lihapullat paistinpannulla tilkassa öljyä kypsäksi. Nosta pullat sivuun odottamaan ja lisää pannulle vesitilkka, että saat kaikki maut talteen. Kaada pannulle kookosmaito ja keitä lientä kasaan, kunnes kastike on sopivan paksuista. Lisää kanapullat kastikkeeseen.

Tarjoa riisin kanssa.

*

Kanapullaresepti on historiallinen, sillä siinä oli minulle kaksi uutta raaka-ainetta. Kananpojan jauhelihan lisäksi ensimmäistä kertaa käytössä oli tuore kurkuma. Kuivattuna olen kurkumaa kyllä käyttänyt. Minulla ei ollut mitään käsitystä paljonko kurkumaraastetta voi käyttää, ettei ruuasta tule liian vahvaa. Hieman enemmänkin olisi voinut laittaa, kuin mitä laitoin. Myös chiliä olisi voinut laittaa reilummalla kädellä, vaikka mauttomia pullat eivät näilläkään määrillä olleet. Ohjeen maustemäärillä kanapullat olivat sellaisia, että maistuivat hyvin myös lapsille ja minä pääsin hetkiseksi Thaimaanhan.

Terveyspommiksi julistettu kurkuma on aivan upean värinen juuri. Väri on tuttu currysta, jonka osana kurkumaa usein käytetään. Upealla värillä on tietysti myös kääntöpuolensa. En nyt tarkoita sitä, että kurkumaa myydään joskus kalliina sahramina, vaan sitä, että raaste värjää kovasti leikkuulautaa ja tietysti myös sormia. Kannattaa siis käyttää hanskoja, jos on juhlat tiedossa samana iltana. Sen verran keltaiseksi kynnet ja sormenpäät jäävät. Kurkuman kuullottaminen lienee järkevää. Juurta nimittäin kuvattiin kitkeräksi, mutta kuullottelun jälkeen kitkerästä mausta ei ollut tietoakaan.

Ai niin, jokin aika sitten voitin Peggyn pieni punainen keittiö -blogissa järjestetyssä arvonnassa lahjakortin Heirolin verkkokauppaan. Tuhlasin lahjakortin ostamalla kunnollisen paistinpannun. Hyvin toimi Pro Steelsafe pannu! Se tuli testattu kanapullilla. Eikä hyvä onneni rajoittunut tuohon voittooon. Hannan sopassa järjestetystä arvonnasta sain Suupaloja-kirjan. Kirja on jo luettu kannesta kanteen, mutta koekokkaukset ovat vielä tekemättä. Kirjassa on monta kokeilemisen arvoista reseptiä. Kolmas voitto odottaa itseään, vai lieneekö voitto se, että blogin lukijamäärä näyttää olevan kasvussa ja facebookissakin tuntuu olevan liikehdintää. Kannattaa käydä tykkäämässä viikonloppukokista, silloin saat päivityksistä heti tiedon uutisvirtaasi.