Tyrniposset - jälkiruoka kolmella raaka-aineella

Tästä on kulunut aikaa jo melkein kuukausi, kun vietimme rapujuhlia. Uskomattoman kaunis ja lämmin syyskuinen lauantai mahdollisti sen, että saimme syödä rapuja ulkosalla. Alkuruuaksi söimme itämaista suppilovahverokeittoa, ravut olivat pääruokana ja jälkiruokapöytään keräsin kahvin kanssa tarjolle vähän kaikenlaista. Arkisten kiireiden keskellä päädyin hankkimaan monta juttua kaupasta valmiina, mutta tyrnipossetit tein itse.




Posset on kermavanukas, joka hyydytetään jollakin happamalla. Olen vähän jäänyt jumiin näihin possetteihin, sillä ne ovat niin helppoja ja vaivattomia valmistaa. Oikeasti tarvitaan vain kolme raaka-ainetta: kermaa, sokeria ja jotain riittävän hapanta, joka hyydyttää keitetyn kerman. Yksinkertaisimmillaan hapan voi olla sitruunaa, mutta myös monilla kotimaisilla marjoilla saa vanukkaan aikaiseksi. Maku ja väri riippuu tietysti siitä, millä kerman hyydyttää. 

*

Tyrniposset 

8 annosta

4 dl kermaa

1,5 dl sokeria 

n. 4 dl tyrniä

0,5 dl vettä

Laita kattilaan vesi ja tyrnit. Kiehauta marjat nopeasti ja paseeraa siivilän läpi. Kerman hyytyy 1,5 dl tyrnimehua.

Laita kerma ja sokeri kattilaan. Keitä hiljalleen noin 5 minuuttia. Sekoita välillä.

Nosta kattila pois levyltä. Lisää kerman joukkoon tyrnimehu ja sekoita hyvin. Kaada massa annosvuokiin. Jäähdytä jääkaapissa 4-5 tuntia. Jäähtyessään posset hyytyy lohkeilevaksi.

*

Juhlahumussa possetit jäivät kuvaamatta kameralla, joten postauksen kuvat ovat jälleen puhelimella napattuja. Katsokaahan muuten miten kauniisti kynttilät valuttivat tuulisessa illassa. Vieläkin nuo kynttilät koristavat kotia, kun en malta heittää niitä pois.

Viikonloppukokki-blogin aiemmat posset reseptit:

• mustaherukkaposset
• raparperiposset

Chiavanukas tyrni-appelsiinikiisseli ja banaani nice cream

Paljon kokkailevalle ja paljon kokeilevalle tuppaa kertymään ruokaa kuivakaappeihin. Bongasin somessa #kuivakaappihaasteen ja päätin heti, että tähän on tartuttava. Haaste näyttää saaneen alkunsa Gastronaattikeittiöstä ja siihen on osallistuttu ainakin Beach house kitchenissä. Aivan ensimmäisenä tulilinjalle sattuivat chiansiemenet. Idean sain selaillessani Kasvikset ruokakirjaa. Chiavanukas kolahti ehkä siksi, että minulla oli valmiina kiisseliä, jonka avulla sain rakennettua aamupalan, joka kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Syntyi chiavanukas tyrni-appelsiinikiisselillä ja banaani nice creamilla.

*

Chiavanukas tyrni-appelsiinikiisselillä ja banaani nice creamilla

neljälle

1 1/2 dl chia-siemeniä

4 dl mantelimaitoa

1 rkl hunajaa

1 (luomu)appelsiinin mehu ja kuori

Nice cream

2 paloina pakastettua banaania

2 rkl mantelimaitoa

Lisäksi

tyrni-appelsiinikiisseliä

tyrniä

cashew-pähkinöitä

Sekoita vanukkaan ainekset keskenään ja jaa annosvuokiin. Laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Valmista nice cream soseuttamalla hieman sulaneet bananinsiivut tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Jos on tarpeen ohenna mantelimaidolla.

Ota hyytynyt chiavanukas jääkaapista ja kokoa annosvalmiiksi lisäämällä vanukkaan päälle kerros kiisseliä sekä pallo banaani nice creamia. Koristele tyrnillä ja cashewpähkinöillä.

*

Vanukkaan voi valmistaa tekeytymään jääkaappiin jo aiemminkin esimerkiksi illalla. Silloin aamiainen valmistuu tosi nopeasti. Aamulla tekeytymään jätetystä vanukkaasta syntyy koululaisten välipala tuota pikaa. Chiansiemenet ovat melko mauttomia, joten makuja kannattaa käyttää reippaasti. Tässä tapauksessa vanukkaaseen lisätty appelsiini ja tyrni-appelsiinikiisseli toimivat yhteen tosi hienosti. Jos käytössäsi ei ole tyrni-appelsiinikiisseliä, ei hätää. Voit valmistaa (tai ostaa kaupasta) tilalle mitä tahansa kiisseliä, jonka maku mätsää appelsiiniin ja banaaniin. Chiavanukasta ei kannata makeuttaa ylen  määrin, sillä kokonaisuus saa makua sekä kiisselistä, että nice creamista.

Vanukkaan valmistaminen meinasi olla vähän vasta tuulessa, sillä ensimmäisen satsin päälle putosi keittiönkaapista pienen keraamisen vuuan kansi. Juuri mantelimaitoon laitetut chiansiemenet levisivät vanukaskulhon rikkoutuessa ympäri keittiötä. Mikä sotku! Voin kertoa, että siivoaminen ei ollut kovin helppoa. Chiansiemet levisivät ja tarttuivat joka paikkaan. Ihan viimeiseksi rättiin. Onneksi kaapissa oli ainekset vielä toiseen erään. #kuivakaappihaasteen näkökulmasta homma meni hyvin: chian-siement ovat nyt lopussa. Aion jatkaa #kuivakaappihaasteen parissa, sillä kaapista löytyy aika monta epämääräistä jauhopussin loppua, leseita, kuivattuja hedelmiä, puoliksi käytettyjä papu- ja linssipaketteja, avattuja pastapusseja jne. 

Jotta haasteesta ei tulisi liian kuiva, ajattelin, että tähän samaan syssyyn voisin heittää someen #pakastimentyhjennyshaasteen. Ainakin oma pakastimeni pursuaa vielä viime syksynä säilötyistä sienistä, marjoista ja omenoista. Kuka lähtee mukaan?

Tyrni-appelsiinikiisseli loistaa kilpaa sydäntalven auringon kanssa

Helmikuun ensimmäinen sunnuntai on ollut kertakaikkisen upea ulkoilupäivä! Vaikka pakkasta on koko päivän ollut reippaasti, sää ei tuntunut kylmältä, sillä on ollut aivan tyyntä. Sydäntalven aurinko paistoi kirkkaalta siniseltä taivaalta. Kyllä kelpasi kävellä auringonpaisteessa. Runsaan ulkoilun lisäksi tänään on syöty hyvin. Aikaa en ole kuitenkaan juuri viettänyt hellan ääressä. Valmistelin jo eilen suurimman osan ruuista. Sunnuntaipäivällisen alkuruokana söimme eilisiä blinejä ja pääruokana niin ikään eilen kypsennettyä routapaistia hirvestä. Myös jälkiruokakiisselin keittelin jo eilen valmiiksi. Koko menu on tulossa blogiin tipotellen. Aloitettaan jälkiruuasta ja sen jälkeen jatketaan, joko routapaistilla tai blineillä riippuen siitä, kumpiko resepti voittaa face-äänestyksen.

*

Tyrni-appelsiinikiisseli

7 dl vettä

3 dl tyrniä

3 dl appelsiinituoremehua

1,5 dl sokeria

4 rkl perunajauhoja

1 dl vettä

pinnalle hieman sokeria

Mittaa marjat ja vesi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutama minuutti. Kaada kiisseli siivilän läpi. Painele marjoista kaikki mehut talteen. Lisää tyrnimehun sekaan sokeri ja appelsiinimehu. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja nosta kattila pois levyltä.

Sekoita perunajauhot kylmään veteen. Kaada veteen sekoitetut perunajauhot ohuena nauhana kattilaan koko ajan sekoittaen. 

Siirrä kattila takaisin kuumalle levylle ja anna kiisselin pulpahtaa kerran. Älä keitä. Kaada valmis kiisseli tarjoiluastiaan ja sirottele pinnalle sokeria, ettei kiisselin päälle muodostu kalvoa. Anna jäähtyä. 

Tarjoile kiisseli kermavaahdon kera jälkiruuaksi tai välipalaksi.

*

Pakastimessa on vielä aika paljon marjoja, ja nyt alkaakin olla korkea aika ottaa pakastetut marjat hyötykäyttöön. Koska tyrnissä on aika iso siemen ja kova kuori, tykkään siivilöidä marjat pois kiisselistä. Lopputulos on ihanan sileä. Pidän kiisselistä kovasti ihan jääkaappikylmänä, mutta tiedän, että toiset tykkäävät syödä kiisselinsä lämpimänä.

Aromaattinen tyrni on yksi suosikkimarjoistani. Se toimii kiisselissäkin oikein hyvin. Litrasta keitetty kiisseli katoaa meillä yleensä aika nopeasti. Kiisseli on vähän retroruokaa, mutta jälkiruokana, välipalana tai aamupalapuuron päällä se tuntuu olevan kovin mieleinen. Ehkä siksi blogiinkin on päätynyt ohjeet kerroskiisseleistä. Toinen on valmistettu raparperista ja toinen puolukasta. Koska pidän aromaattisesta tyrnistä kovasti, olen laittanut siitä aiemminkin monenlaista:

• tyrni-pannacotta 
• tyrnibrulee
• mangolta ja tyrniltä maistuva tuorepuuro
• tyrnillä raikastettua punaviinikastike

Aromaattinen tyrni-pannacotta vie kielen mennessään

Havahduin siihen, etten ole aikoihin julkaissut menua, vaikka lauantai-iltaisin meillä on lähes poikkeuksetta tapana syödä alku-, pää- ja jälkiruoka. Jos oikein irrotellaan, alkuruokia ja/tai jälkiruokia saattaa olla kaksikin. Viimeisimmän lauantaisen aterian päätti tyrni-pannacotta, jonka ohjeen kirjoittelen tähän postaukseen. Ensin kuitenkin menu kokonaisuutena:

Syyskuun viimeisen lauantain menu

*

Kuhaceviche

Gnoccheja, paistettua ankanrintaa, tyrni-punaviinikastiketta ja metsäsienihöystöä

Tyrni-pannacotta

*

Aloitetaan menun purkaminen siis jälkiruuasta, joka valitettavan usein on meidän lauantai-illallisilla lapsipuolen asemassa. Harvoin riittää energiaa kokata kaikkia kolmea ruokalajia. Jälkiruoka tulee usein kuitattua suklaalla tai jäätelöllä. Syyskuun viimeisen lauantain kunniaksi päätimme panostaa oikein kunnolla. Valmistin meille jälkiruuaksi sesongin marjasta eli tyrnistä pannacottaa. Tyrni-pannacotta tarjoiltiin annosmaljoista, enkä edes suunnitellut pannacotan kumoamista lautaselle. Annoksesta tulikin kaunis. Tässä resepti:

*

Tyrni-pannacotta

150 g tyrnejä

1 dl vettä

1,5 dl sokeria

2 liivatelehteä

2 dl kermaa

1 dl maitoa

1/2 dl sokeria

1 tl vanilijasokeria

2 liivatelehteä

Jos haluat tyrni-kerroksen pohjalle, aloita sen valmistamisesta. 

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. 

Mittaa muut ainekset kattilaan. Keitä muutama minuutti. Kun tyrnit ovat pehmenneet, siivilöi liemi ja painele tyrnit siivilää läpi, että saat kaiken mahdollisen maun irti.

Ota tilkka mikrossa tai vedenkeittimessä lämmitetty vettä, ja sulata siihen kylmässä vedessä lionneet liivatelehdet, jotka on puristettu huolellisesti kuiviksi. Lisää sulatetut liivatelehdet tyrnimehuun.

Annostele tyrnimehu annosmaljojen pohjalla ja laita jääkaappiin hyytymään. Muutaman tunnin kuluttua kiisseli on sen verran hyytynyt, että päälle voi lisätä pannacotta-kerroksen.

Ryhdy valmistamaan pannacotta-kerrosta, kun muutama tunti on kulunut ja tyrni-kerros on hyytynyt annosmaljojen pohjalle. Laita pannacottaa varten varatut liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.

Mittaa kerma, maito ja sokerit kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoitellen.

Purista liivatelehdet ylimääräinen neste pois, ja sulata ne mikrossa tai vedenkeittimessä lämmitettyyn vesitilkkaan.

Lisää sulatettu liivate ohuena nauhana kuumaan pannacotta-massaan, sekoita hyvin ja kaada pannacotta hyytyneen tyrnikerroksen päälle annosmaljoihin. Nosta tyrni-pannacotat jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. 

Koristele ennen tarjoilua esimerkiksi jäisillä tyrneillä ja sitruunamelissan lehdillä.

*

Tyrni-pannacotan maku oli kohdillaan. Sokeriakin oli juuri sopivasti, eikä tyrni tuntunut lainkaan happamalta. Rakennetta kritisoin. Liivatetta oli minun makuuni aivan liikaa! En juurikaan pidä liivatteella hyydytetyistä jälkiruuista tai kakuista. Pyrin aina laittamaan mahdollisimman vähän liivatetta. Kun liivatetta on liikaa, rakenne muuttuu lähes kumimaiseksi. Luonnollisuus katoaa. Varsinkin näin annosmaljoista tarjottuna liivatteen määrän olisi varmasti voinut melkeinpä puolittaa. Jos pannacotan olisi halunnut kumota, silloin kannattaa nipistää liivatteen määrästä vaikka vain puoli lehteä. Tämä vinkiksi, vaikka näilläkin määrillä jälkiruuasta tulee ihan kelvollinen.

Lapset söivät jo aiemmin illalla, eivätkä kelpuuttaneet aikuisten menusta kuin tämän jälkiruuan. Tyrni-pannacotta sai kyllä kehuja lastenkin suusta. Apukokkien lauantain lempiruoka, ranskalaiset, lehtipihvi ja maustevoi, oli itse tehtyjä gnoccheja ja ankanrintaa mieluisampaa. Aikuisten pääruuasta ajattelin kirjoittaa toisella kerralla. Väänsin nimittäin gnoccheja ensimmäisen kerran. Helppoa kuin heinänteko! En ole ruuanlaitossa, tai muutenkaan pitkäjänteinen piipertäjä ja pikkutarkan työntekijä, gnocchit olivat kuitenkin varsin helppoja valmistaa. Ankanrintaa meillä syödään tämän tästä ja ankka-tunnisteen alta löytyykin joukko reseptejä ja menuita aikaisemmista ankka-aterioista.

Hassua on, että usein ankka-aterian jälkiruoka jalostuu tyrnistä. Esimerkiksi viime syksynä näihin aikoihin söimme ankan jälkiruokana tyrnibruleeta, joka oli varsin onnistunut tyrnijälkiruoka sekin.

Ceviche pääsee usein alkuruuaksi. Yhden kuhacevichen linkkasinkin jo menuun. Lisää ceviche-reseptejä voi hakea esimerkiksi reseptit-välilehden kautta tai sitten haulla. Olemme valmistaneet cevicheä lohesta, siiasta ja kuhasta hieman eri resepteillä. Välillä kala kypsennetään pelkällä limen mehulla, mutta usein käytän, sekä limeä, että sitruunaa. Aiemmin maustoin cevichen aina lehtipersiljalla, koska en pitänyt korianterin mausta. Olen kuitenkin oppinut pitämään korianterista, joten nykyisellään käytän usein sitäkin.

Osallistuin viime viikolla webinaariin asiantuntijabloggauksesta. Vaikka Viikonloppukokki ei asiantuntijablogi olekaan, olen pyrkinyt torstaina saamiani oppeja pitämään mielessä tässä postauksessa. Paljon hyviä vinkkejä, joita ruokabloggaajakin voi soveltaa käytäntöön.

Tyrnibrulee - syyskuun menun jälkiruoka

Heti kun kalenteriin käännettiin syyskuu, alkoi maisema näyttää syksyiseltä.  Siitä maisemasta ammensin inspiraatiota ensimmäiselle syksyiselle lauantai-illalliselle. Maut ja värit ovat syksyisen syviä ja lempeitä, mutta raikkauttakin löytyy, sekä väreissä, että mauissa. 

Menu syksyn alkuun

*

Valkosipulikeitto

Paistettua ankanrintaa, glaseerattua sipulia, bataattiranskalaisia ja tyrnillä raikastettua kastiketta

Tyrnibrulee

*

Syksyn ensimmäisen illallisen haasteita ruokabloggarille on ilman muuta vähentynyt valo. Kun illallinen nautitaan lasten nukkumaanmenon jälkeen, ruokien valokuvaaminen on tosi haastavaa. Aloitankin reseptien purkamisen jälkiruuasta, sillä siitä sain napsittua hyvät kuvat sunnuntaina päivän valossa. Tai olihan valo sateisena sunnuntainakin kortilla. Jälkiruuan lisäksi koko menu ja sen ykisttäiset osaset olivat todella onnistuneita.  Valkosipulikeiton ohje blogista jo löytyykin ja linkki täyteläiseen keittoon löytyy vielä uudemman kerran täältä. Hehkutan jo nyt erityisesti pääruokaa. Se oli onnistunein kokonaisuus, jonka olen ankanrinnan ympärille rakentanut. Kun aika antaa myöden naputtelen ohjeen tänne, mutta ensin jälkiruuan pariin.

*

Tyrnibrulee

4 annosta

2 dl kuohukermaa

vanilijatanko

3 keltuaista

1,5 dl sokeria

3 rkl tyrnimehua (1 dl tyrniä, 0,5 dl vettä, 1 dl sokeria)

nokare voita annosvuokien voiteluun

sokeria bruleen pinnalle

Valmista ensin tyrnimehu, ellei sinulla ole valmista mehua. Mittaa ainekset kattilaan ja kiehuta. Keitä muutama minuutti, että marjat pehmenevät. Kaada mehu siivilän läpi astiaan. Paseeraa myös marjat siivilän läpi. Mehua tuli noin desi. 

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Voitele annosvuokat nokareella voita.

Halkaise vanilijatanko. Laita kerma, vanilijatangosta raaputetut siemenet ja vanilijatanko kattilaan. Kiehauta. Nosta kattila levyltä, poimi vanilijatanko pois kerman joukosta ja anna jäähtyä ihan pieni hetki. 

Erottele keltuaiset ja mittaa sokeri keltuaisten sekaan. Sekoita vispilällä hyvin sekaisin.

Sekoita tyrnimenu keltuaisten ja sokerin sekaan. Lisää sitten kerma voimakkaasti sekoittaen keltuaissokeri vaahdon joukkoon.

Kaada bruleemassa annosvuokiin ja aseta annosvuuat isompaan uunivuokaan, johon kaadat kuumaa vettä annosvuokien puoleen väliin asti.

Nosta tyrnibruleet vesihauteessa uuniin noin 20-30 minuutiksi. Tyrnibrulee on valmista, kun massa on kunnolla hyytynyt.

Jäähdytä bruleita jääkaapissa pari kolme tuntia. Juuri ennen tarjoamista ripottele bruleen pinnalle sokeria. Paahda sokeri tohottimella niin, että tyrnibrulee saa rapean pinnan. Koristele annos kokonaisilla tyrneillä.

*

Monissa creme bruleen ohjeissa jälkiruokaan käytetään sekä maitoa, että kermaa. Minulla on tapana käyttää pelkkää kermaa. Syy on hyvin yksinkertainen. Neljä annosvuokaani, joihin aina teen bruleen, vetävät massaa juuri sen verran, mitä kahdesta desistä kermaa ja kolmesta keltuaisesta tulee.  Näin kermapurkki tulee käytetyksi kokonaan, eikä massaakaan jää yli.

Valmis jälkiruoka-annos on sen kokoinen, että se ei tunnu liian raskaalta tai tunkkaiselta, vaikka onkin kokonaan kermasta tehty. Tyrni raikasti mukavasti bruleeta. Ellen olisi tiennyt syöväni tyrnibruleeta, en olisi osannut sanoa, mistä raikas aromi jälkiruokaan tulee. 

Olen suuri creme brulee -fani, ja varmasti tämä tyrniversio tulee jäädäkseen meidän keittiöön. Vähän eri rakennetta ja makuvivahteita kermasille jälkiruuille saa, kun välillä hyydyttää kerman liivatteella ja tekee pannacotan. Tai sitten kerman voi hyydyttää hapolla (esim. sitruunahappo tai oksaalihappo), ja tekee possetin. Tyrni sopisi varmasti myös pannacottaan, mutta tietääkö kukaan saako tyrnimehulla tehtyä possetin?