Aurinkosmoothie - väriä ja valoa marraskuuhun

Milloin viimeksi muistat nähneesi auringon? Melkein tekisi mieli kysyä mikä aurinko? Onkohan siitä pari viikkoa tai jotain, kun tämä valon ihme viimeksi näyttäytyi. Valoa kaipaan. Siitä ei juuri tähän aikaan pääse nauttimaan kahdeksesta neljään työssäkäyvä. Pian ollaan lähellä samaa tilannetta, kun dj:n hommia vuosituhannen vaihteessa tehnyt veljeni. Joululomille mentäessä hän totesi, ettei ollut nähnyt luonnonvaloa aikoihin. Enkä yhtään epäile. Sellaistahan se yötyötä tekevälle nuorelle miehelle tietysti oli. Toivotaan, että aurinko näyttäytyy meille edes vähän tänä viikonloppuna. Ja jos näyttäytyy, vannon, että ryntään heti ulos.

Harmaaseen, sateiseen ja suttuiseen marraskuuhun voi yrittää hakea väriä ruuasta. Pyöräytin taannoin tyttärille välipalaksi smoothien hedelmistä. Makeista hedelmistä tehtyä smoothieta ei tarvinnut erikseen edes makeuttaa millään. Heti tuli pirteämpi mieli.

*

Aurinkosmoothie

1/4 ananasta

päärynä

puolikas isosta omenasta

mandariini

mantelimaitoa

Pyöräytä blenderissä hedelmät ja lisää mantelimaitoa sen verran, että koostumus on sinulle mieleistä. Nautiskele auringosta haaveillen.

*

Smoothiehedelmät voi käyttää nopeasti pakastimen kautta, mutta jääkaappikylmistä hedelmistäkin tulee oikein hyvä juoma. Käyttämäni ananas oli vähän kuivakka ja puumainen. Pilkotut ananaksen palat eivät olleet kadonneet jääkaapista, enkä oikeastaan ihmettele. Puumaista ja kuivaa hedelmä oli minunkin mielestäni. Smoothiessa ananas kuitenkin toimi oikein hyvin samoin kuin muutkin parhaat päivänsä nähneet hedelmät.

Toivotaan nyt sitä aurinkoa. Lämpöä en toivo, sillä odotan talvea. Olisipa edes vähän valoisampaa - edes pienen hetken. Hyvää viikonloppua kaikille!

Banaanipannari - hävikkiherkkua tämäkin

Tuskailin tuossa jo aiemmin kaappiin tummumaan jääneitä banaaneja. Niistä on riittänyt moneksi. Viimeiset tummuneet banaanit käytin pannariin, josta tulikin hyvää - ja melkein ilman sokerin lisäämistä. Taitaa olla niin, että mitä tummempi banaani sen enemmän makeutta. Jos haluat tehdä koko uunipannullisen tuplaa resepti. Tämän pannarin koon määritti käytettävissä olevien jauhojen määrä.

*

Banaanipannari

pieni uunipannullinen/iso uunivuoka

2 tummunutta banaania soseutettuna

2 munaa

5 dl maitoa

1 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja

1 tl kardemummaa

1 tl kanelia

1 tl vanilijasokeria

ripaus suolaa

25 g voita

Vatkaa munat kevyesti rikki kulhossa. Lisää noin puolet maidosta. Lisää taikinaan voimakkaasti vispaten jauhot ja mausteet. Kun nämä ovat kunnolla sekaisin, lisää loppu maito ja soseutettu banaani. Soseutin banaanin ihan haarukalla, mutta jos haluat varmistua siitä, että valmiissa pannarissa ei ole banaaninpalasia, soseuta esimerkiksi sauvasekoittimella.

Jätä taikina lepäämään noin puoleksi tunniksi kulhoon.

Kuutioi voi uunipannulle. Laita uunipannu uuniin ja samalla uuni lämpenemään 200 asteeseen. Anna voin sulaa ja ruskistua pannulla. Voin sulaminen ja ruskistuminen ottaa oman aikansa, mutta kannattaa pysytellä lähellä uunia ja tarkkailla tilannetta. Ruskistetusta voista tulee ihana pähkinäinen tuoksu ja maku pannariin, mutta palanut voi pilaa koko hommn.

Kun voi on sulanut ja ruskistunut, ota uunipannu uunista ja kallistele sitä niin, että voita on jokapuolella pannua. Kaada taikina pannulle ja paista pannaria puolisen tuntia.

*

Banaanipannari ei kohoile uunissa tavallisen pannarin tapaan. Taitaa banaanisose olla sen verran painavaa. Ainakaan minä en ajatellut, että banaanipannarin olisi tarvinnut olla yhtään makeampaa, mutta maistele toki taikinaa ja mieti tarvitseeko sokerihampaasi enemmän makeutta. Oletettavasti olisi todella herkullista jäätelöpallon kanssa, mutta maistui se mainiosti, vaikka päälle ei ollut kuin vähän siivutettua banaania ja ylähuuli. Mielestäni kiva ilta- ja välipalaidea esimerkiksi lomaileville koululaisille.

Perinteistä ja kotoista kropsua ei tietenkään mikään pannari voita, mutta välillä on kiva kokeilla muitakin vaihtoehtoja. Banaaniresepteistä on blogiin vielä tulossa banaanilettujen ohje. Letut kuuluvat apukokkien välipalarepertuaariin ja niitä paistellaan meillä ainakin tuoksusta päätellen kouluaikaan viikoittain. Tuoksu onkin ainoa mitä siinä vaiheessa on jäljellä, kun aikuiset saapuvat työstä kotiin. Ennen kuin banaanilettujen ohje ehtii blogiin asti, niin luvassa on jotain muuta. Jatketaan piimäjutuilla. Instassa julkaistu piimäjälkkärin ohje kiinnosti kovasti, joten se on luvassa seuraavaksi. Banaania on nyt syöty niin, että se tulee jo korvistakin ulos.

Quesedillas - täytteenä lämminsavulohta, leppäsavu cheddaria ja kanttarelleja

Kun nelihenkiselle perheelle tekee tortilloista wrappeja yksi paketti on auttamatta liian vähän ja kaksi liian paljon. Olen ratkaissut ylijääneiden tortillalettujen ongelman pakastamalla ne. Eipä tule hävikkiä, ja kun kaapeissa ei tunnu olevan mitään syötävää pakastetut tortillaletut ovat kultaakin kalliimpia. Pakastimesta lettuja voi sitten jalostaa monenlaiseksi herkuksi. Iltapalaherkuina quesedillat maistuvat koko perheelle. Meneillään olevaan hävikkiviikkoon tämä herkku sopii myös, sillä usein quesedilliat täytetään ylijääneillä meksikolaishenkisillä herkuilla ja juustolla, joka paistettaessa sitoo ainekset yhteen. 

Sunnuntai-illan quesedillat olivat kaikkea muuta kuin meksikolaishenkisiä, sillä jääkaapista ei löytynyt mitään Pohjois-Amerikkaan viittaavaakaan. Sen sijaan sieltä löytyi hyvinkin kotoisia herkkuja esimerkiksi kanttarellejä, jotka olin itse poiminut aiemmin metsästä sekä tietysti sipulia ja kesäkurpitsaa, jota tähän aikaan vuodesta on kaapissa aina. Blogitilaisuudesta sain mukaani Kala-Lapin ja Jukolan juuston tuotteita*, joista nyt pääsi testiin pari. Kala-Lapin tulisavulohi on lämminsavustettuakirjolohta. Lohen valmistusmenetelmä on mielenkiintoinen, lähes loimutusta vastaava, lohi kypsennetään savupesässä. Savu tulee lepästä. Samaa leppäsavua on myös Jukolan juuston cheddarissa, joka näissä quesadilloissa toimi juustona. Juuston rooli quesedillassa on ratkaisevan tärkeä. Sulaessaan se sitoo letut ja täytteet yhteen.

*

Quesedillas- täytteenä lämminsavulohta, leppäsavu cheddaria ja kanttarelleja

6 tortilla lettua

noin litra kanttarelleja pieneksi pilkottuna

keltasipuli pieneksi pilkottuna

noin 100g kesäkurpitsaraastetta

nokare voita

suolaa

mustapippuria myllystä

1 tl kuivattua timjamia

150 g leppäsavu cheddaria raastettuna

noin 120 g lämminsavukirjolohta pieninä palasina

öljyä paistamiseen

Lisää pannulle nokare voita ja kuullottele pannulla sieniä, kunnes enin neste on haihtunut pois. Lisää paistinpannulle pieneksi pilkottu sipuli ja kesäkurpitsaraaste. Kuullottele kunnes kasvikset ovat kypsyneet. Mausta seos suolalla, pippurilla ja timjamilla. 

Levitä leikkuulaudalle kolme tortilla lettua. Levitä lettuille juuri valmistamaasi täytettä, lohta ja juustoraastetta. Aseta toinen lettu täytteen päälle.

Lämmitä paistinpannu ja lisää siihen tilkka öljyä. Paista quesedillat öljyssä yksi lettu kerrallaan noin pari-kolme minuuttia puoleltaan, kunnes juusto on sulanut ja pinta on saanut kivasti väriä. Quesedillan päällä voi paistamien aikan käyttää lautasta tms. painona, jolloin puoliskot liimautuvat tiukemmin yhteen. Leikkaa quesedillat annospaloiksi ja nauti hetimmiten.

*

Aika harvoin meillä on näin hyviä täytteitä quesadillassa, mutta tässä onkin vain osviittaa siitä, millä kaikella letut voi täyttää. Hävikkihengessä kannattaa tutkailla omaa kaappia ja valita täytteet sen mukaan. Jääkö teiltä yli tortilla lettuja? Mitä sinä teet ylijääneille letuille?

Quesadillas olivatkin minulle viimeinen ruoka vähään aikaan, sillä älyttömän kova flunssa tuli päälle oikein rytinällä. Eilisen päivän nukuin ja tänään olen varovasti hiippaillut yöpaitasilla kotosalla. Vieläkään ei ole kovin hyvä olo. Kun vain jaksan ja saan aikaiseksi, aion kirjoitella vähän sienijuttuja. Sieniä näyttää kuitenkin nousevan metsään jonkin verran. Lisäksi takataskussa on ainakin yksi herkullinen (ja helppo) jälkiruokaresepti. Niin ja sitten minulla on niitä kirsikoita, mitähän niistä keksisi?

* lämminsavukirjolohi ja cheddar saatu blogitilaisuudesta

Täytetyt paprikat - retro hävikkiherkku

Ensi viikolla on teemaviikko, johon osallistun mielelläni. Hävikkiviikon aikana on tarkoitus nostaa keskusteluun ruokahävikkiin liittyviä asioita. Ihan yksityisenä kuluttajanakin voi pienillä arkipäivän teoilla vaikuttaa merkittävästi hävikin pienentämiseen ja sitä kautta ruuan ympäristövaikutuksiin. Kun puhutaan ruuan ympäristövaikutuksista - joista siis hävikki muodostaa vain pienen osan - ei puhuta ihan mistään pienestä asiasta.

Kotitalouksille helpoin tapa pienentää ympäristövaikutuksia on kiinnittää huomiota hävikkiin. Tällä hetkellä kotimaisesta ruokahävikistä 30 % syntyy kotitalouksissa. Ajatelkaa 120-160 miljoonaa kiloa ruokaa menee hukkaan suomalaisissa kodeissa! Tuota määrää pienentämällä voidaan helposti pienentää ruuan ympäristövaikutuksia.

Yritän parhaani mukaan välttää kotona hävikkiä. Ja oikeastaan voinkin ylpeästi todeta, ettei meillä juurikaan synny ruokahävikkiä. Kodin ruokatalous on suunnitelmallista. Kotiin hankitaan vain raaka-aineita, jotka myös käytetään. Olen tarkkan myös siinä, että jämäruuat käytetään hyödyksi. Kaikkein suurimmalta tuhlaukselta tuntuukin heittää pois ruokaa, joka on raaka-aineista itse valmistettu. Siihen on käytetty paljon aikaa ja rahaa. Kumpaakaan edellemainituista en haluaisi tuhlata tyhjänpäiväisyyksiin. 

Jos ylijääneestä ruuasta ei riitä koko perheelle, siitä riittää varmasti lounaseväiksi töihin. Tai sitten ruuan tai sen osat voi jatkojalostaa uuteen muotoon. Peräkkäisinä päivinä ei viitsi syödä samaa ruokaa, mutta sekään ei ole ongelma, sillä asianmukaisesti valmistettu ja jäähdytetty ruoka säilyy jääkaapissa useita päiviä hyvänä. Välillä voi syödä jotain muuta.

Ensimmäinen hävikkiruokavinkkini on täytetyt paprikat. Retroherkku on täydellinen hävikkiherkku. Paprikoita voi täyttää mielensä mukaan niillä aineksilla, joita kaapista löytyy esimerkiksi kasviksilla, sienillä tai vaikkapa jauhelihakastikkeen jämillä. Päälle voi raastaa jääkaapin peränurkkaan kertyneet juuston käntyt. Omiin paprikoihin hyödynsin edellisenä päivänä keitetyt riisit. Keitetyn riisin kanssa tosin pitää olla aika tarkkana, sillä keitetty riisi pilaantuu melko nopeasti.

*

Täytetyt paprikat

4-6 annosta

4 paprikaa

2 dl keitettyä riisiä

sipulia

350 g naudan jauhelihaa

porkkana

palanen pienestä kesäkurpitsasta

varsisellerin varsi

ruokaöljyä

suolaa

mustapippuria

2 dl juustoraastetta

lehtipersiljaa

Laita paistinpannuun tilkka ruokaöljyä. Ruskista öljyssä jauheliha ja sipuli. Lisää joukkoon raastettu porkkana ja kesäkurpitsan palanen ja pieneksi pilkottu varsiselleri. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita jauheliha-kasvisseokseen vielä riisi.

Halkaise paprikat ja poista siemenkota.

Laita paprikan puolikkaat uunivuokaan ja lado niihin jauhelihatäytettä. Ripottele päälle juustoraaste. 

Paista paprikoita 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

*

Olin aivan varma, että paprikat eivät tee meillä kauppaansa. Ilokseni saatoin todeta, että olin väärässä. Ei jäänyt kuin yksi puolikas, ja sen otin seuraavana päivänä lounaaksi töihin. Täytettyihin paprikoihin voi tosiaan varioida täytteitä mielensä mukaan. Täytteeseen kelpaavat jo parhaat päivänsä nähneet kasvikset. Pilaantuneita ei toki voi käyttää, mutta joskus esimerkiksi porkkanat saattavat olla sen verran nahistuneita, ettei niitä tee mieli syödä raakana. Ne saattaavat vielä hyvin kelvata kypsennettynä.

Tänä päivänäkin olen tehnyt pari pientä hävikkitekoa: päivällisen loput pakattiin eväsrasioihin, ja ne on tarkoitus syödä huomenna lounaaksi. Toin liittyy ruuan hankkimiseen. Otin kaupasta ison paketin leipää, josta pakastin enimmän osan. Pakastimesta leipää voi ottaa sulamaan sitä mukaa kun tuoreet tulevat syödyksi. Eipä pääse leipää kuivamaan tai homehtumaan kaappiin. Tiesitkö muuten, että leipä on yksi niistä elintarvikkeista, joita kodeissa useinmiten heitetään pois? Onko sinulla vinkkejä ruokahävikin torjuntaan? Kerro, vaikka kommenteissa omasi. Voit myös liittyä mukaan hävikkiviikkoon.