lauantai 10. toukokuuta 2014

Kropsua kaffetnisuna

Jääkaapissa keikkui maitopurkki, jonka parasta ennen päiväys on mennyt jo muutamia päiviä sitten. Mikäs sen parempaa lauantain päiväkahville kuin pannari. Tai meillähän tietysti syödään kropsua, joka valmistetahan suvun vanhalla reseptillä. 

Resepti kuuluu suurin piirtein näin: munia, sokeria, suolaa, maitoa ja vehenäjauhoja. Vatkatahan vispilällä sekaasin. Kätehensä tuntoo, ku taikina on oikianlaasta. Paistetahan uunis sopivalla lämmöllä sopiva aika. Näinkin tarkan reseptin salaisuus on siinä, että joka kerta kropsusta tulee vähän erilaista. 

Kropsun suurin ero pannariin on se, että se on ohut ja rapsakka. Se kohoilee uunissa aika lailla. Kropsuhun tarvittavat aineet löytyvät kotoa aina. Kropsu tai pannari, miten sen nyt sitten haluaakin sanoa, on helppo ja nopea valmistaa verrattuna esimerkiksi lättyihin. Kropsu maistuu lapsille ja aikuisille. Kropsu on erinomainen välipala, iltapala tai kaffetnisu. Sen voi syödä pelkiltään tai hillon kera, eikä kermavaahtokaan hullunpi lisuke sille ole. 





Jos taikinasta jättää sokerin pois, täytteeksi voi valita jotain suolaista. Paitsi, että silloin ei syödä enää kropsua. Pohojanmaalla ei koskaan syödä kropsua suolaisilla täytteillä. Tuhdimpi kropsu on sitten perunakropsu, jossa taikinassa käytetään kypsää perunaa. Osa jauhoista on perunakropsussa ohrajauhoja. Perunakropsu muistuttaa maultaan imellettyä perunalaatikkoa. Suolaista ruokaa sekään ei ole, paitsi että sitä voidaan tarjota sianlihan kanssa. Tosin itse en ole tottunut sitä sillä tavoin syömään.


*

Kropsu


3 munaa
7 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1 tl suolaa

päälle

voinokareita

Sekoitetaan aineet sekaisin. Parempi tulee, jos antaa taikinan turvota vähän aikaa, mutta jos syöjät tai kokki ovat kärsimättömiä ei tämä ole välttämätöntä. Taikina paistetaan uunipannulla 225 asteisessa uunissa, kunnes kropsu on kauniin väristä ja kypsää. Laiska kokki (minä!) vuoraa uunipellin leivinpaperilla, mutta parempaa tulisi, jos pannun vain voitelisi.

*

Ohje on noin ohje, eikä resepti tosiaankaan ole kovin tarkka muutoinkaan. Kropusuun voi käyttää niin monta munaa tai niin paljon maitoa, kun kaapista sattuu löytymään. Myös taikinan makeutta voi itse säädellä. Mielestäni vähemmän makea on parempaa, ja silloin valmis tuote on rapeampaa.  Makuun vaikuttaa myös se miten kropsun paistaa. Laiska kokki (minä!) vuoraa uunipellin leivinpaperilla, ettei tarvitse tiskata. Parempaa tulisi, jos uunipannun voitelisi voilla.

Vanha sanonta kuuluu "Kurikasta kotoosin ja kropsua eväänä", ei jäänyt näiltäkään päiväkahveilta kropsua jääkaappiin naposteltavaksi saati eväksi. Jos kropsua saattuu jäämään, se maistuu aivan yhtä hyvältä kylmänäkin.


5 kommenttia:

  1. Viikonloppukokki teki myös perunakropsua: http://viikonloppukokki.blogspot.fi/2015/05/viikonloppukokki-perinnekokkina.html

    VastaaPoista
  2. Käsittämätöntä! Olen tehnyt koko ikäni kropsua, ja luullut tekeväni pannukakkua. Satakuntalaisessa kodissani (josta yksi sukuhaara kyllä juontaa Pohjanmaalle...?!?) tätä on tehty vuosikymmenet samanlaisella reseptillä ja sanottu pannukakoksi. Uunipannu vaan laitetaan uuniin pienen rasvakimpaleen kanssa, ja huljutellaan sitten se rasva koko pannun alalle. Sitten taikina päälle. Litra maitoa, 5 dl jauhoja, 4 munaa, 3 rkl rasvaa pannulle, 2 rkl sokeria ja 1 tl suolaa; helppo muistaa. Tulos on hurjasti kohoileva ja sitten lässähtävä, pinnalta ruskea ja rapea. Juuri sopivasti vähän suolainen, ja sen päällä kaikki hillo ja jopa pelkkä sirotesokeri ovat just jetsulleen ihania. Ja minä olen aina ihmetellyt "pannukakkoa" rasvaisena pitäviä; eihän taikinaan tule rasvaa ollenkaan! Ja ne työpaikkaruokalan paksut paltut, ne ovat mielestäni olleet vain epäonnistuneita, valjuja ja liian jauhoisia. Mutta ehkä ne ovat sitten olleet oikeita pannukakkuja. Minä teen kyllä vaan kropsua, on se niin paljon parempaa!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentistasi! Minäkin pidän kropsua parempana kuin paksuja ja jauhoisia pannukakkuja, joita tosiaan työpaikkaruokaloissa ja lounaspaikoissa tarjotaan hernekeittopäivänä jälkiruuaksi, usein kylmänäkin.

    VastaaPoista
  4. 40 luvulla oli ohranjauho vehnän sijasta ja muistan ne palaneet reunat ropsussa siirappia laitettiin päälle

    VastaaPoista
  5. Tuota ohrajauhoa en olekaan tiennyt! Ohrajauho varmasti kyllä sopii hyvin kropsuun laitataanhan sitä lättytaikinaankin.

    VastaaPoista