Tyttöjen miniloma Tallinnassa

Olen sellainen matkustelija, joka tykkää harkita ja suunnitella matkaa tarkkaan. Siksi vain viikon varoitusajalla tehty matka Tallinnaan oli meikäläiselle todellinen pikamatka. Lähdin matkaan lasten kanssa. Teini ja koululainen ovat reissunaisia ja oikein mukavaa matkaseuraa. Erityisesti nuorempi on toivonut laivamatkaa jo pitkään. Teini taas kaupunkilomaa. Ajattelin, että yhden hotelliyön Tallinnan matka on oikein hyvä kompromissi, ja sellaiseksi se osoittautuikin

Matkaan lähdettiin kotoa elokuun viimeisenä lauantaina hyvissä ajoin. Meillä ei ollut mitään ongelmia herätä ja ehtiä seitsemän bussiin. Asumme niin kätevällä sijainnilla, että paunulaisella pääsee Länsisatamaan melkein kotiovelta. Kanta-asiakaskampanjan ansioista bussimatkan hinta ei päätä huimaa. Se on kympin sivu. Myös lauttamatkojen ja hotellimajoituksen kanssa tein hintavertailua. Matalan budjetin reissu tuli kaikkein edullisimmaksi kun tein varauksen Ikaalisten matkatoimiston kautta. Yhdellä varauksella sain hoidettua meille lauttaliput, hotelli yön ja paluukuljetuksen. Kiitos vielä sunnuntain ystävälliselle ja palvelualttiille kuljettajalle, joka tiputti meidät kyydistä kotia lähimmälle pysäkille, vaikka se ei varsinaisesti ohjelmaan kuulunutkaan.

Lähdimme reissuun reput selässä, ja siksi jätin kamerankin kotiin. Toivotaan, että puhelimella otettujen kuvien laatu kestää postauksessa. Alunperin minun ei ollut edes tarkoitus kirjoittaa matkasta blogiin, joten en siksikään ajatellut tarvitsevani kameraa mukaan. Moni kuitenkin on kiinnostunut lukemaan reissusta ja retkistä, kun sitä facebookissa kyselin, joten tässä tulee nyt sitten matkakertomusta.

Kamera olisi kannattanut ottaa mukaan myös siksi, että Tallinna on valokuvauksellinen kaupunki. Olin suunnitellut meille ohjelmaksi vain vanhassa kaupungissa ja Telliskivessä vaeltelua ja vähän ostoksia. Haaveissa oli myös vierailu vasta avatussa Fotografiskassa, mutta sen jätimme suosiolla väliin. Jono museoon oli ulos asti, emmekä halunneet kuluttaa vähää aikaa jonossa seisomiseen. Ainakin kolmella viimeistä Tallinnan matkaa on aloitettu samalla kaavalla. Kun lautta saapuu satamaan, äkkiä ulos, mittari alle ja Telliskiveen syömään. Niin teimme nytkin. Telliskiveen kyllä kävelisikin, mutta matkatavaroiden kanssa ajattelin, että noin 5 € Uber-kyyti on hintansa väärtti.

Onneksi mahduimme ilman pöytävaraustakin Kivi paber käärid-ravintolaan syömään. Ravintola oli lähes täynnä ja henkilökunnalla oli kädet täynnä työtä. Isosta asiakasmäärästä huolimatta palvelu oli erittäin ystävällistä ja kohdallemme sattuneet parit mokat hoidettiin tyylikkäästi ja pahoitellen. Myös edellinen ilta oli ollut kiireinen, meille kerrottiin. Mokat sinänsä eivät olleet suuria. Alkupalat unohdettiin tuoda pöytään ja ne tuotiin vasta yhtä aikaa pääruokien kanssa. Laskussa lasten hampurilainen oli veloitettu aikuisen hinnalla. Tämäkin toki korjattiin ihan välittömästi. Taisimme korjauksessa vähän voittaakin, kun summa pyöristettiin tasakymmeneen. Parasta antia ruuissamme taisi olla teinin tilaama kermainen risotto ravuilla ja lohella. Hyviä olivat muutkin ruuat, mutta minua vaivannut flunssa oli vienyt makuaistini lähes tyystin, joten ennen kuin osaan sanoa rouheasti sisustetun ravintolan ruuasta enempää, sitä on käytävä maistamassa uudelleen.

Syötyämme jaksoimme tutkiskella Telliskiven lauantaista kirpputoria ja ihailla ja valokuvata seinämaalauksia ja graffiteja samalla kun lähdimme kävelemään kohti rautatieaseman vieressä olevaa Go Hotel Shnelliä, josta meille oli varattu kahden hengen huone lisävuoteella. Hotelli on ilmeisesti melko äskettäin remontoitu, niin siistit pinnat siellä oli joka puolella. Meillä oli huone kadun puolelta,  ja sieltä kyllä kantautui vähän ääniä huoneeseenkin, vaikka hotelli muuten oli rauhallinen. Myös aamupala yllätti positiivisesti. Sen suhteen meillä ei ollut korkeita odotuksia, mutta se oli kuitenkin hyvää perustasoa.

Hotellilta lähdimme melkein suoraan kävelemään kohti Vanhaakaupunkia ja sen kaduilla kulutimmekin hyvän tovin. Makeannälkää käytiin hoitelemassa Chocolats de Pierre kahvilassa. Arvelin, että sen sisustus viehättää tyttöjä ja tiesin, että herkut maistuvat varmasti. Kahvilassa ajattelin, että pala yltäkylläistä talonkakkua ja suklaa-kinuskikakkua riittää tasattavaksi meille kolmelle, mutta kyllä siinä niin kävi, että minä litkin skumppaani ja tytöt söivät leivokset. 

Kalorit tulivat varmasti kulutettua, sillä lauantaipäivän aikana askelmittariini kertyi noin 20 000 askelta, kun illalla poikkesimme vielä drinkeillä Telliskivessä.  Olisi tehnyt mieli syödäkin, mutta vatsa ei vetänyt. Niinpä nautiskelin varmasti kesän viimeisen Aperolspritzin ja tytöt, joivat mangolassin. Lendav Talrik jäi kuitenkin mieleen. Siellä on varmasti poikettava joku kerta. Ilta huipentui vielä Muinaistulien yön ilotulitukseen, jota pääsimme seuraamaan omasta huoneesta aitiopaikalta.

Sunnuntaina kävelimme vielä vähän Vanhassakaupungissa ja sitten suuntasimme ostoksille kauppakeskuksiin: Viruun, Postimajaan ja Nauticaan. Tai tytöt shoppailivat, flunssa oli vienyt voimani ja istuskelin aina sillä penkillä, missä istuivat myös väsyneet aviomiehet ja kyllästyneet poikaystävät. Shoppailuun olisi ollut loistava tilaisuus Siljan Megastarillakin, jolla seilasimme mennen tullen. Nuoria naisia kiinnostivat kuitenkin enemmän H&M, Sinsay, Tiger of Copenhagen ja New Yorker kuin laivan taxfree-myymälä.

Pikamatka Tallinnaan on oikein piristävä. Se on sitten jännä, ettei tarvitse matkustaa, kun vähän aikaa lautalla ja jo tuntuu, että on käynyt kaukana kotoa. Seuraavaa reissua odotellessa...

The Seafood Bar Tallinn - merta edempänä kalaravintolassa

Yhteistyössä The Seafood Bar Tallinn

The Seafood Bar on uusi toukokuussa avattu, ensimmäinen ja ainoa, kalaravintola Tallinnassa. Ravintola sijaitsee keskeisellä paikalla Vanhankaupungin porttien tuntumassa, Viru-kadulla, kukkakojuja vastapäätä.  Suurin piirtein näillä tiedoin otin vastaan illalliskutsun The Seafood Bariin ja ryhdyin järjestelemään asioita niin, että pääsimme reissuun kaksin miehen kanssa.

The Seafood Bar on merihenkinen iso ravintola, josta löytyy asiakaspaikkoja moniin erilaisiin tarpeisiin ja tunnelmiin. Tiloja yhdistää merihenkinen sisustus. Ravintolalla on kaksi terassia, toinen vilkkaalla Viru-kadulla ja toinen rauhaisalla sisäpihalla. Sisäpihan terassille kuljetaan toisen kerroksen ison ravintolasalin kautta. Ravintolasalissa on pöytiä, joista pystyy seuraamaan avokeittiön touhuja ja toisaalta rauhallisempia pöytiä kauempana keittiöstä tai vaikkapa ikkunoiden Virukadulle avautuvien ikkunoiden vierestä. Katutason baarissa voi pistäytyä drinkille. 

Saavuimme ravintolaan aikaisessa vaiheessa iltaa, jolloin ravintolassa oli vielä hyvin rauhallista. Ystävällinen henkilökunta otti meidät vastaan. Koska ravintolassa oli tilaa, pääsimme itse valitsemaan pöytämme. Raparperi gin tonicia siemaillen ryhdyimme vaikeaan puuhaan. Nimittäin ruokalistan läpikäymiseen. Jo etukäteen olimme tehneet päätöksen siitä, että söisimme vähintäänkin erilaiset annokset. Olimme päättäneet myös, että söisimme jotain merenelävistä valmistettua ruokaa, ja jättäisimme tällä kerralla mädit, ravut ja osterit ja niin edelleen maistelematta, sillä niitä saa toisinaan kotonakin.

Alkuruuiksi valitsimme molemmat mustekalaa; minä päädyin salaattiin ja mies kreikkalaiseen tyyliin valmistettuun mustekalaan. Lisäksi otimme paikan päällä paistetun foccacian, joka oliiviöljyineen ja suolankiteineen sopi molempien salaattiannoksiin hyvin. Värikkään kaunis salaattiannos oli hyvän makunsa lisäksi ilo silmälle. Peruna teki annoksesta varsin täyttävän, mutta se oli mielestäni aika oivaltava. Virolaiset ja suomalaiset taitavat olla perunanystäviä molemmat. Kreikkalaiseen tyyliin tarjottu mustekala-annos sisälsi pääraaka-aineen ja salaatin lisäksi kuivatuista herneistä tehtyä pyrettä. Pyreen raaka-aine selvisi meille vasta, kun ravintolatoiminnasta vastaava Mihhail pistäytyi juttelemassa kanssamme alkuruokien jälkeen. 

Mihhail kertoili meille ravintolan alkutaipaleesta, raaka-aineiden alkuperästä ja ideologiasta ruokien takana. The Seafood Bar pyrkii tarjoamaan konstailematonta ruokaa, joka on valmistettu laadukkaista raaka-aineista. Raaka-aineilla tai lisukkeilla ei ole kikkailtu, vaikka makuvivahteita ruokiin onkin haettu niin Välimereltä kuin Aasiastakin. Jokaisessa annoksessa merenelävät ovat pääosassa. Simppelit annokset miellyttivät meitä. Ravintolassa on tehty pienen pieni kompromissi ruokalistassa. Pizzan täytteeksi voi valita myös salamin tai parmankinkun. Se sallittakoon. Voisin kuvitella, että meidän perheen apukokeista nirsompi olisi pulassa ilman tuota lisäystä.

Vaikka ruuissa mentiinkin pääraaka-aine edellä olisin toivonut ruokalistaan edes suuntaa-antavia mainintoja lisukkeista. Sillä ainakin meidän kohdalle kävi niin, että kalan lisäksi annoksen muutkin komponentit olivat vertaansa vailla. Erityisesti nostan esiin pääruoka-annokseni porkkanapyreen, jossa oli aivan kevyt valkosipulinen aromi ja ihana paahteisuus.  Olisin varmasti myös jättänyt grillatut kasvikset tilaamatta, jos olisin älynnyt, että annokseen kuuluu muutakin kuin pelkkä kala. Tämän olisi tietysti nähnyt verkkosivujen menusta, jossa annoksista on kuvat. Mies söi pääruuaksi kampelaa. Hän kehui erityisesti kalan kypsyyttä. Tähän en voi kuin yhtyä kalliomeriahven fileeni kohdalla. Täydellinen kypsyys ja ihana rapea kuori!

Jälkiruokalista taitaa olla The Seafood Barin menuun heikoin lenkki. Tarjolla on erilaisia cup cakeja ja kakkuja. Simppelisti lautaselle aseteltu sitruunainen cupcake tai sitruunainen piirakka olivat kyllä maultaan erinomaisia, mutta asettelu jäi jotenkin vaatimattomaksi.

Ruokajuomana meillä oli läpi aterian portugalilainen talon valkoviini, joka on useasta rypäleestä valmistettu Altano Douro. Hyvin helposti lähestyttävä, hedelmäinen ja hieman hapokas viini. Easy going taisi tarjoilija osuvasti viiniä luonnehtia. Henkilökunta palveli meitä ravintolassa hyvin ystävällisesti. Paikoitellen palvelu oli hieman haparoivaa, mutta selvästi se oli ystävällistä ja ripeää. 

Kokonaisuudessaan viereilu The Seafood Barissa Tallinnassa jää vahvasti plussan puolelle. Niin vahvasti, että uskallan suositella ravintolaa ja voisin palata sinne uudelleen. Samoilla linjoilla kanssani oli myös Anne 52 Weeks of Deliciousness -blogista, Sillä Sipuli -blogin porukka ja Tiina Tinskun keittiössä -blogista.