Karpalojäädyke

Jäädyke on kokille mukava jälkiruoka

Tykkään siitä, että jälkiruuan voi valmistaa hyvissä ajoin ennakkoon, ja jäädyke on juuri sellainen. Jäädyke pitää tehdä vähintäänkin useita tunteja ennen tarjoamista, mutta sen voi tehdä vaikka useita päivä etukäteen. Kokille mukava jälkiruoka. Jäädyke ei ala heti maistua pakastimelta, mutta viikko kaupalla jäädykettä ei kannata pakastimessa säilöä.

Toinen juttu mikä jälkiruuissa vetoaa minuun on se, että niissä on käytetty marjoja. Kesällä tietysti kauden mansikoita, vadelmia ja vähän myöhemmin myös mustikoita. Talvella marjat voi kaivaa pakasteesta, kotoa tai kaupasta. Moni lempijuttuni syntyy tyrnistä tai juurikin karpalosta, kuten jäädyke, jonka resepti on nyt tässä:

Karpalojäädyke 

4 munankeltuaista

1 dl tomusokeria

2 dl kuohukermaa 

1 1/2 dl maitoa

1 dl glukoosisiirappia

200 g karpaloita

1 tl kanelia

1/2 tl inkiväärijauhetta

100 g valkosuklaata rouhittuna

Koristeluun

karpaloita, marenkia, kanelia, piparia

Vaahdota keltuaiset ja tomusokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Mittaa kasariin kerma, maito ja glukoosisiirappi. Kiehauta. Jäähdytä hetki ja valuta keltuais-tomusokerivaahdon joukkoon. Sekoita.

Rouhi kohmeiset karpalot esimerkiksi sauvasekoittimella pieneksi ja lisää ne muiden ainesten joukkoon. Mausta massa kanelilla ja inkiväärillä. Sekoita lopuksi karkeaksi rouhittu valkosuklaa jäädykkeeseen.

Vuoraa leipävuoka kelmulla. Kaada seos vuokaan ja laita pakastimeen vähintään yön yli.

Nosta seos huoneenlämpöön hetki ennen tarjoilua, koristele ja tarjoile.

Jäädyke sopii myös kahvipöytään

Muistatteko viennetta-jäätelökakut? Sellaista en ole syönyt aikoihin, ehkä niitä on vieläkin kaupassa. Ennen muutamakin vanhempi sukulaistäti tarjoili viennettaa kahvipöydässä. Se herättää mukavia muistoja. Myös jäädyke sopii hyvin tarjoiltavaksi myös kahvipöydässä.

Glukoosisirapilla tehtynä jäädykkeestä tulee hyvin jäätelömäistä, ei ihan yhtä pehmää, mutta rakenne on kuitenkin tasainen, eikä kiteitä pääse muodostumaan. Sattumia toki on, mutta ne ovat valkosuklaata. Sanoisin, että ohjeen mukaisesta annoksesta riittää hyvin neljälle, jopa 6 syöjälle.

Piparkakkuvaahtoa ja karpaloita

Minulle käy usein niin, että jälkiruoka jää vähän lapsipuolen asemaan. Ruoanlaittoon ja erityisesti pääruuan eri osasiin tulee käytettyä runsaastikin aikaa, vaivaa ja viitseliäisyyttä. Jossakin vaiheessa se viitseliäisyys ja aika sitten vain loppuvat. Ehkä siksi meillä tarjottavat jälkiruuat ovat tosi simppeleitä valmistaa. Ei paljon puutu, että mentäisiin lisää vain vesi ja vaahdota -linjalla. Piparkakkuvaahto on yksi esimerkki simppelistä ja nopeasta jälkiruoka, joka on silti herkullinen. Piparkakkuvaahto ja karpalot taitaa olla turkkilaisen jugurtin ja karpaloiden serkku, sellainen hyväosainen, onhan piparkakkuvaahdossa kermaa.

*

Piparkakkuvaahtoa ja karpaloita

2 isoa tai 4 pienehköä annosta

1 dl kuohukermaa

1 dl turkkilaista jugurttia

2 rkl sokeria

1 tl piparkakkumaustetta

karpaloita

piparkakkumurua

Vaahdota kuohukerma vaahdoksi. Lisää vaahtoon turkkilainen jugurtti. Mausta vaahto sokerilla ja piparkakkuvaahdolla. Kokoa annos piparkakkuvaahdosta, karpaloista ja piparkakkumurusta. Parhaimmillaan jälkiruoka on kun vaahto saa hetken aikaa makuuntua. Piparkakkumuruset kannattaa tietysti lisätä vasta juuri ennen tarjoilua, jotta ne pysyvät rapeina.

*

Turkkilainen jugurtti tekee jälkiruuasta kevyemmän oloisen, vaikka jugurtti ihan täysrasvaista onkin. Jugurtin happamuus tasapainottaa kerman rasvaisuutta ja pyöreyttä. Silti se painii eri sarjassa kuin vielä rahka, joka on jugurttia happamampi ja rakenteeltaankin jotenkin raskaampi ja tunkkaisempi.

Minulla oli käytössäni kotimaisia, torilta poimittuja, karpaloita. Lisäsin karpalot jäisinä annoskulhon pohjallen ja muutaman marjan jätin vaahdon päälle koristeeksikin. En tiedä mitä ulkolaisisten pakastekarpaloiden tuoteselosteessa sanotaan. Kehotetaanko nekin keittämään kuten vadelmat?

Ruokalajin kolmantena osana kahteen pekkaan pisteltynä piparkakkuvaahtoannos oli vähän isohko, mutta saattaa olla, että neljälle jaettuna se olisi liian pieni. Riippuu tietysti millaisen aterian päätteeksi  tämän jälkiruuan nauttii. Joka tapauksessa piparkakkuvaahtoa kehtaa suositella vaikka jouluruuan jälkiruuaksi.

Turkkilaisesta jugurtista ja karpaloista saa raikkaan ja sopivasti makean jälkkärin

Kuulostaa happamalta, eikö vaan? Kun jugurtin maustaa hyvin hunajalla, vanilijakreemijauheella ja ruusuvedellä jälkiruoka turkkilaisesta jugurtista on kaikkea muuta kuin hapan. Se on toki raikas, mutta makeuttakin jälkiruuassa on. Turkkilainen jugurtti on hyvä täyteläinen vaihtoehto, mutta kevyempi kuin kermaan valmistettu jälkiruoka.

Viikonloppukokkia voi monien muiden blogien tapaan seurata facebookissa. Tykkäämällä Viikonloppukokista saat ilmoituksen uutisvirtaasi uudesta päivityksestä. Peukku tai kommentti facessa, tai täällä blogissa, lämmittää kovasti bloggarin mieltä.

*

Jälkiruoka turkkilaisesta jugurtista ja karpaloista

4 dl turkkilaista jugurttia

2 rkl vanilijakreemijauhetta

3 tl ruusuvettä

2 rkl hunajaa

jäisiä karpaloita

pähkinäsekoitusta

keksiä (esim. valkosuklaa-karpalocookies )

Mittaa jugurtti ja vanilijakreemijauhe kulhoon. Vatkaa muutama minuutti voimakkaasti sähkövatkaimella. Mausta ruusuvedellä ja hunajalla. Sekoita. Laita jugurtti tekeytymään jääkaappiin. 

Kokoa annos jugurtista, karpaloista, pienemmäksi rouhitusta pähkinäsekoituksesta ja kekseistä juuri ennen tarjoilua.

*

Turkkilainen jugurtti kuuluu nykyään jääkaapin vakiosisältöön. Jugurtti on todella monikäyttöistä, siitä pystyy valmistamaan suolaisia ja makeita kastikkeita, sitä voi hyödyntää leivonnassa ja ruuanlaitossa. Jugutti on kevyempää ja raikkaampaa kuin kerma, vaikka ei ihan rasvatonta olekaan. Plussapuolia on vielä hyvä säilyvyys, kun vain onnistuu saamaan kaupasta sellaisen purkin, jossa parasta ennen päiväys on pitkälle tulevaisuuteen.

Hävikkiviikon teemaankin jälkiruoka sopii vallan mainiosti. Karpalot ovat pakastimesta, edellisen kauden viimeiset. Pähkinät ovat murusia pussin pohjalta ja valkosuklaa-karpalocookietkin ovat kaksi onnetonta, jotka ovat jääneet kaappiin pyörimään rapujuhlien jäljiltä.

Vaikka jälkiruoka ei ollut hapan, tässäpä kuvia happamista. Pihlaja on ollut upea. Valitettavasti kotipihan pihlajat kärsivät Raulin-päivän myrskyssä niin, että vastaavia kuvia ei enää saisi otettua. Onneksi ehdin kuvaamaan ennen raulia.

Hapanta ja makeaa, kylmää ja kuumaa

Yksi parhaista ja yksinkertaisimmista jälkiruuista on ehdottomasti jäiset karpalot ja kuuma kinuskikastike. Mahdottoman maukas jälkiruoka sopii monen ruuan päätteeksi, ja se on helppo valmistaa isommallekin porukalle. Enpä ole vielä sellaista tyyppiä tavannut, joka ei tästä tykkää. No lapset joskus nyrpistelevät nokkaansa karpaloille, mutta asia on ratkaistu laittamalla vähemmän karpaloita ja enemmän kinuskia. Ja jos karpaloita ei ole pakkasessa, tämä toimii ihan yllättävän hyvin puolukoillakin.

Valmistaminen tapahtuu kaikessa yksinkertaisuudessaan näin:

Mitataan kattilaan yhtä paljon kermaa ja fariinisokeria. Kiehautetaan sekoitellen ja jätetään joiksikin minuuteiksi kiehumaan. Loppuvaiheessa lisätään nokare voita kiiltoa lisäämään. Kuuma kinuskikastike kaadetaan jäisten karpaloiden

Juhlavan sokerireunuksen voi tehdä esimerkiksi niin, että pyöräyttää sitruunan lohkoa lasin reunuksen ympärillä ja sitten kastaa lasi sokeriin. Tämä on taas arjesta juhlaa -juttuja!