torstai 1. syyskuuta 2016

Turkkilaisesta jugurtista ja karpaloista saa raikkaan ja sopivasti makean jälkkärin

Kuulostaa happamalta, eikö vaan? Kun jugurtin maustaa hyvin hunajalla, vanilijakreemijauheella ja ruusuvedellä jälkiruoka turkkilaisesta jugurtista on kaikkea muuta kuin hapan. Se on toki raikas, mutta makeuttakin jälkiruuassa on. Turkkilainen jugurtti on hyvä täyteläinen vaihtoehto, mutta kevyempi kuin kermaan valmistettu jälkiruoka.

Viikonloppukokkia voi monien muiden blogien tapaan seurata facebookissa. Tykkäämällä Viikonloppukokista saat ilmoituksen uutisvirtaasi uudesta päivityksestä. Peukku tai kommentti facessa, tai täällä blogissa, lämmittää kovasti bloggarin mieltä.







*

Jälkiruoka turkkilaisesta jugurtista ja karpaloista


4 dl turkkilaista jugurttia
2 rkl vanilijakreemijauhetta
3 tl ruusuvettä
2 rkl hunajaa

jäisiä karpaloita

pähkinäsekoitusta

keksiä (esim. valkosuklaa-karpalocookies )


Mittaa jugurtti ja vanilijakreemijauhe kulhoon. Vatkaa muutama minuutti voimakkaasti sähkövatkaimella. Mausta ruusuvedellä ja hunajalla. Sekoita. Laita jugurtti tekeytymään jääkaappiin. 

Kokoa annos jugurtista, karpaloista, pienemmäksi rouhitusta pähkinäsekoituksesta ja kekseistä juuri ennen tarjoilua.

*











Turkkilainen jugurtti kuuluu nykyään jääkaapin vakiosisältöön. Jugurtti on todella monikäyttöistä, siitä pystyy valmistamaan suolaisia ja makeita kastikkeita, sitä voi hyödyntää leivonnassa ja ruuanlaitossa. Jugutti on kevyempää ja raikkaampaa kuin kerma, vaikka ei ihan rasvatonta olekaan. Plussapuolia on vielä hyvä säilyvyys, kun vain onnistuu saamaan kaupasta sellaisen purkin, jossa parasta ennen päiväys on pitkälle tulevaisuuteen.

Hävikkiviikon teemaankin jälkiruoka sopii vallan mainiosti. Karpalot ovat pakastimesta, edellisen kauden viimeiset. Pähkinät ovat murusia pussin pohjalta ja valkosuklaa-karpalocookietkin ovat kaksi onnetonta, jotka ovat jääneet kaappiin pyörimään rapujuhlien jäljiltä.

Vaikka jälkiruoka ei ollut hapan, tässäpä kuvia happamista. Pihlaja on ollut upea. Valitettavasti kotipihan pihlajat kärsivät Raulin-päivän myrskyssä niin, että vastaavia kuvia ei enää saisi otettua. Onneksi ehdin kuvaamaan ennen raulia.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti