keskiviikko 29. elokuuta 2018

Postikortti Dubrovnikista

Kesän reissuista ensimmäinen päättyi Dubrovnikiin. Tai Dubrovnikista alkoi kotimatka. Ennen lentoa kotimaahan ehdimme tutustua kaupunkiin yhden yön ja kahden päivän verran. Matkaväsymys ja kuumuus - ja vähän koti-ikäväkin - taisi vähän painaa, olimmehan viettäneet reilun viikon helteisessä Montenegrossa. Emme välttämättä saaneet kaikkea mahdollista irti lyhyestä ajasta kaupungissa ja monet must see -nähtävyydetkin jäivät näkemättä. Dubrovnik jäi Montenegron ja edellisenä kesänä Splitissä ja Trogirissa vietetyn loman jalkoihin.


Dubrovnik





Dubrovnik



Dubrovnik
Silti lyhyestä ajasta Dubrovnikissa jäi hyvät ja kauniit muistot. Päällimmäisenä mieleen jäi tietysti lukematon määrä rappusia, joita kuljimme armottomassa helteessä päästäksemme vanhaan kaupunkiin tai takaisin majapaikkaamme. Apartments Dani ansaitsee kyllä suosituksia, vaikka reilu 120 euron hinta majoituksesta tuntuikin vähän kalliilta. Huoneisto oli ehdottoman siisti, siellä oli ystävällinen vastaanotto, autolle parkkipaikka, ja mikä parasta etäisyys vanhaan kaupunkiin oli melko lyhyt.


Dubrovnik


Elämys oli myös Kroatia-Venäjä MM-ottelu, joka päättyi Kroatian riemukkaaseen voittoon. Vanhan kaupungin muurien sisäpuolella oli suuri määrä jalkapallon ystäviä seuraamassa ottelua. Kaikki ravintolat olivat tupaten täynnä ja niin myös katsomo, joka oli viritelty innokkaille faneille. Me päädyimme seuraamaan loppuhuipennuksen asunnolta, mutta voi sitä meteliä, minkä voitto sai aikaiseksi. Se kuului meille asti.


Dubrovnik


Kuumuus - ja kaupungin korkea hintataso - saivat meidät lähtemään toisena päivänä autolla hieman kaupungin pohjoispuolelle etsimään ruokapaikkaa. Itse söin reissun parhaan seafoodpastan Mali Zaton -kylässä muutama kymmentä kilometria Dubrovnikin pohjoispuolella. Tyytyväisiä olivat myös grillatun kalan valinnut puoliso, ceasarsalaatti-teini ja bolgnese-tyttö, jota miellytti myös Restaurant Dandyn terassin vieressä oleva leikkipuisto. Miten ihmeessä ne tekevät nuo perunat, joita tuossa puolison kalan kyljessä on? Ne ovat aina aivan loistavia. Paljon oliiviöljyä ja vähän valkosipulia. Samanlaiseen lopputulokseen en ole onnistunut itse pääsemään.


Dubrovnik


Dubrovnik

Dubrovnik


Ruuan jälkeen nautimme vielä vähän kauniista maisemista rantakadulla kävellen ja vaihdoimme vähän pitempää päälle lento- ja kotimatkaa silmällä pitäen. Miten kivaa olikaan tavata lentokentällä naapurit Suomesta. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun törmäämme turuilla ja toreilla! Sellaisen ajatuksen Dubrovnik jätti, että kaupunkiin voisi olla kiva tutustua aikuisessa seurassa ja vähemmän helteisessä säässä.


Dubrovnik


maanantai 27. elokuuta 2018

Kesäkurpitsa-kikhernepasta uppomunalla kruunattuna

Meillä syödään pastaa useita kertoja viikossa. Ihan vaan siitä syystä, että se on nopeaa ja helppoa arkiruokaa. Jotenkin tässä armeijan kasvisruokapäivään liittyvän keskustelun tiimellyksessä havahduin siihen, että pastasta saisi helposti kasvisruokaa. Minä nimittäin tapaan tehdä pastalle poikkeuksetta kastikeen jauhelihasta, kalasta tai kanasta. Koska kasvisruuan osuutta ruokavaliossa pitäisi lisätä, ihan omankin hyvinvoinnin vuoksi, olen päättänyt, että tulevaisuudessa pastakastikkeetkin voisivat useammin olla vege-versioita.



Kesäkurpitsa-kikhernepasta uppomuna


*

Kesäkurpitsa-kikhernepasta uppomunalla kruunattuna

3-4 annosta

oliiviöljyä kikherneiden paahtamiseen ja kasvisten kuullottamiseen
tölkki (310 g ) kikherneitä
savupaprikajauhetta
keltasipuli pieneksi hienonnettuna
valkosipulin kynsi pieneksi hienonnettuna
300 g kesäkurpitsaa suikaloituna ja keskiosa pieneksi hienonnettuna
100 g babypinaattia
suolaa
mustapippuria
parmesan- tai pecorinoraastetta

hyvälaatuista spaghettia

1- 2 kananmunaa per syöjä
vettä
etikkaa


Aloita kikherheistä. Huuhtele säilykekikherneet siivilässä. Laita herneet leivinpaperin päälle uunipellille. Lisää herneiden päälle hieman oliiviöljyä, että saat savupaprikajauheen, suolan ja pippurin tarttumaan herneiden pintaan. 

Paahda maustettuja herneitä noin 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia.

Suolaa pastan keitinvesi yhtä suolaiseksi kuin välimeri ja keitä pasta väljässä vedessä pakkauksen ohjeen mukaan niin, että kypsyys on mieleistä.


Pastan kypsyessä ehtii tehdä kastikkeen. Kuullottele sipuleita ja kesäkurpitsan pieneksi hakattua keskiosaa miedolla lämmöllä oliiviöljyssä. Lisää pinaatti ja kuullottele vielä hetki. Ota desi-kaksi pastan keitinvettä kastikkeesi nesteeksi ja keitä hetkinen kastiketta kokoon.

Kun pasta on jo melkein kypsää ja kastikekin on hautumassa. Valmista uppomunat. Lisää kiehuvaan veteen etikkaa. Suolaa ei kannata keitinveteen laittaa. Se tekee uppomunan pinnasta ruman. Tee kattilaan kauhalla pyörre ja kaada yksitellen kahvimukiin rikotut kananmunat pyörteeseen. Anna kypsyä 2-4 minuuttia riippuen siitä kuinka valuvana haluat keltuaisen. Itse tykkään 2 minuutin valuvista keltuaisista. 

Viimeistele vielä kastike lisäämällä uunissa paahdetut kikherneet kastikeeseen.  Tarkista maku. Saattaa olla, että keitinveden suola riittää, mutta pippuria todennäköisesti joudut lisäämään kastikkeeseen lisäämään.

Valuta pasta ja kokoa annos pastasta, kastikkeesta ja uppomunasta. Ripottele päälle pecorino tai parmesanraastetta ja nauti heti. 

*

Pasta-reseptin kirjoittaminen osoittautuikin hankalaksi. Hankalammaksi kuin pastan valmistaminen. Yritin kirjoittaa reseptin ylös työjärjestyksen mukaan. Toivottavasti ei mennyt sekavaksi. Pasta on sellainen ruokalaji, että se ei juuri odottele syöjiä, eikä odottele uppomunakaan. Siksi työvaiheita kannattaa miettiä ennen kuin ryhtyy kokkaamaan.



Kesäkurpitsa-kikhernepasta uppomuna



Kesäkurpitsa-kikhernepasta uppomuna


Kesäkurpitsan keskiosa siemenineen on aika kosteaa, joten leikkasin sen veitsellä hyvin pieneksi ja hauduttelin kypsäksi sipuleiden kanssa. En ole herttuatar Meghanin kanssa samaa mieltä kesäkurpitsan haudutusajasta (4 tuntia on kesäkurpitsalle pitkä aika!), mutta pehmeä keskiosa kannattaa hyödyntää kastikkeen rakenteessa eri tavoin kuin kiinteämpi osa. Kuoren ja kiinteämmän osa kesäkurpitsasta leikkasin julienne-raudalla suikaleiksi.  Kastikkeessa oli näin ollen vähän erilaisia värejä, muotoja ja rakenteita. Rakenteen ja suutuntuman kannalta paahdetut kikherneet toimivat loistavasti. Tämä pasta meni jatkoon!

Jotta kasvispastapäätökseni pitää, vinkkaa minulle paras kasvispastasi!


keskiviikko 22. elokuuta 2018

Grillattu poron maksa - herkku vai ei?

On olemassa yksi ruoka maailmassa, joka minulle ei maistu. Ei maistu, vaikka olen yrittänyt harjoitella. Taas kerran päätin totutella maksan makuun. Kaivelin pakastimesta poron maksan, ja netistä vinkkejä sen valmistamiseen. Lähtökohtaisesti haluaisin olla kaikkiruokainen. Nopeasti kävi selville, että kulinaristit kypsentävät maksan vain nopeasti ja tähän vaihtoehtoon meilläkin päädyttiin. Olemmehan kulinaristeja! Maksalle päätettiin näyttää grilliä. Koska minulla oli pieni epäillys siitä, että maksa ei välttämättä maistuisi minulle (ja lapsille), päätin tehdä uunissa tuhtia perunalisäkettä maksan kylkeen. Perunapateen ohjeen olen aikanaan bongannut Puolialaston kokki-blogista. Blogin ohjetta olen muokannut hieman.


grillattu poronmaksa


*

Grillattu poronmaksa ja perunapatee


Perunapatee


800g perunoita
purjon valkoinen osa
1 valkosipulinkynsi
3 munaa
3dl kermaa
suolaa
valkopippuria jauheena
100 g raastettua gruyérejuustoa
voita

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Ota pala leivinpaperia ja vuoraa sillä leipävuoka (2 l)

Kuori perunat ja leikkaa mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Hienonna myös purjon valkoinen osa.Kuori ja hienonna valkosipuli. Sekoita kerma ja muna. Mausta muna-kermaseos suolalla, pippurilla ja hienonnetulla valkosipulilla.

Asettele vuoan pohjalle limittäin kerros perunaviipaleita ja purjoa. Lisää päälle kerroksittain kermaseosta, juustoraastetta ja perunaviipaleita siten, että ylin kerros on perunaa. Kaada päälle loppu kermaseos. Painele pateeta tiiviimmin vuokaan. Laita perunoiden päälle muutamia voinokareita. 

Laita vuoka vesihauteeseen (uunipannu, jossa on kiehuvaa vettä noin puolet pateevuoan korkeudesta). Kypsennä uunin keskiosassa vesihauteessa noin 1½h. Peitä foliolla jos pinta alkaa tummua. Anna pateen vetäytyä hetkinen ennen kumoamista.


Poronmaksa

800 g poron maksaa
suolaa 
pippuria

Ota maksa huoneenlämpöön riittävän ajoissa ennen kypsentämistä. Leikkaa maksasta viistoon noin 2 cm paksuisia siivuja terävällä veitsellä.

Mausta maksa siivut pyöräyttämällä myllystä suolaa ja pippuria pinnalle.

Grillaa maksaa suoralla tuolella noin 2-3 minuuttia puoleltansa. Tarjoa heti.


Tarjoa grillattu maksa perunapateen, karamellisoidun sipulin, balsamico-punajuurien ja puolukkahillon kera.

*

grillattu poron maksa perunapatee
Mitäs luulette? Maistuiko? Aloitetaan perunapateesta. Se maistui, vaikka suolaa olisi voinut olla hintsun verran enemmän. Pateeta tuli sen verran reilusti ja vuoka tuhtia, että söimme pateeta toisenkin kerran. Mutta mikäs sen parempi kuin, että jääkaapissa on jotain valmista odottamassa työpäivän jälkeen. Sipulia luulin karamellisoineen reilun satsin, mutta yllättäen se maistui niin hyvin, että rengastakaan ei jäänyt jäljelle. Ja balsamico-punajuuret on vanha tuttu resepti, joka toimii taatusti.


Perunapatee, balsamico-punajuuret



Sitten se maksa. Kaikkein kuvaavinta lienee, kun kerron mitä vastasin, kun kuopus kysyi: "äiti eihän meidän tarvitse enää koskaan syödä maksaa?". Sanoin, että ei tarvitse. Sitten tosin kadutti. Ehkä yritän vielä. Sen verran olen kuitenkin ruokien kanssa pelannut, että arvelen kypsennyksen onnistuneen hyvin. Maksaa oli helppo käsitellä se oli kalvoton ja muutenkin tosi siisti. Lopputulos oli murea. Grillattu maksa oli suussa sulavaa.  Itseasiassa pidin poron maksan mausta enemmän kuin naudan maksan. Lapset maistelivat urheasti yhdet viipaleet, minä muutaman, mutta isännälle jäi joka tapauksessa vähän tuhdimpi annos.


grillattu poron maksa

Tiedän, että maksa on monen herkku. Maksan tarjoaminen meikäläiselle kuuluu osastoon helmiä sioille. Miten on, oletko kaikkiruokainen? Onko maksa sinulle herkkua vai ei? Kuulisin mielelläni vinkkejä miten voisin oppia syömään maksaa kenties jopa pitämään siitä. Tällä tietoa paras maksaruoka on tomaattimaksamakkara tai toisten äitien tekemä maksalaatikko.

maanantai 20. elokuuta 2018

Mustaherukkaposset

Mustaherukkaposset ei olisi tullut mieleeni ilman vinkkiä. Kyselin lauantaina instagramissa jälkiruokavinkkiä burratasta valmistetulle alkupalalle ja pääruuaksi valmistetulle karitsan kareelle. Oma pää löi tyhjää, mutta onneksi Elina vinkkasi mustaherukkapossetista. Aikuiseen makuun sopiva kirpsakka jälkiruoka oli täydellinen päätös loistavalle menulle. Tässä yhteydessä onkin hyvä kiittää Viikonloppukokki-blogin lukijoita, sekä facebook ja instagram seuraajia ja tykkääjiä. Olen otettu kaikista kommentteista, kysymyksistä ja palauteesta, jota olen saanut, ja joka on lähes yksinomaan kannustavaa ja positiivista.



mustaherukkaposset


Aika moni halusi saada mustaherukkapossetin reseptin, kun reseptin tarvetta instassa kyselin.  Ja tässä se nyt tulee. Posset on siis keitettyä sokerilla maustettua kermaa, joka hyydytetään jollakin happamalla. Lime- ja sitruunaposset ovat klassikoita, mutta olen onnistuneesti tehnyt possettia myös tyrnistä, raparperista ja karpalosta. Mustaherukkapossetin kohdalla iski epävarmuus. Lisäsin herukoiden lisäksi massaan hieman sitruunaa, mutta saattaa olla, että pelkästään mustaherukan happamuus olisi riittänyt hyydyttämään kerman.

*

Mustaherukkaposset

4 annosta

2 dl kermaa
3/4 dl sokeria
3/4 dl mustaherukan mehua *
1 rkl sitruunanmehua


Keitä kermaa ja sokeria kattilassa noin 5 minuuttia välillä sekoitellen. Anna seoksen poreilla hiljakseen.

Nosta kermakattila pois levyltä. Lisää kerman joukkoon mustaherukan ja sitruunanmehu. Sekoita hyvin ja kaada massa annosvuokiin. Jäähdytä jääkaapissa 4-5 tuntia. Jäähtyessään posset hyytyy ihanan lohkeavaksi  

*Jotta sain aikaiseksi tuon vajaan desin mustaherukan mehua, otin pakastimesta vähän vajaa 3 dl mustaherukoita siivilään sulamaan. Puristin mustaherukat siivilän läpi. Kuoret ja siemenet jäivät siivilään.


*

mustaherukkaposset

Minulla oli nyt niin kiire julkaista tämän ajankohtaisen ja herkullisen jälkiruuan resepti, etten ehtinyt testata hyytyykö posset ilman sitruunaa. Uskoisin, että hyytyy.  Sitruunan maku puski jälkkäristä jonkin verran läpi. Sokerin määrä näyttää reseptissä aika isolta, mutta koska mustaherukka on hapan (ja omat pakastemarjat on säilötty ilman sokeria), en lähtisi sokerin määrää kovin rajulla kädellä karsimaan. Lopputulos oli näinkin melko kirpeä. Oikeastaan kirpeästä mausta ja samettisesta rakenteesta tuli aika jännä kontrasti. Ja mikä väri, mustaherukkaposset oli väriltään aivan lumoava!



mustaherukkaposset


Kyselin tuossa taannoin somessa myös sitä, mistä haluaisitte syksyn aikana lukea. Tulossa lienee lisää marjareseptejä, vaikka marjavuosi vähän kehno onkin. Sienistä olisin halunnut kirjoittaa, mutta sieniruokiin on toistaiseksi käytettävä kuivattuja suppilovahveroita. Näillä seuduilla on liian kuivaa sienille.. Mielessä on myös muutama arkiruoka blogattavaksi. Arkiruoka, välipala- ja eväsruokavinkkejä toivottiinkin. Ja tuohon jälkkärikyselyyn ehdotettiin uunijäätelöä. Yksi resepti blogista jo löytyykin ja kenties toinen on tulossa. Syyskuun alkupuolella on hävikkiviikko. Ja sen teeman ympärillä haluaisin viivähtää myös. Ruokahävikkiä ei meidän taloudessa juurikaan synny, ja toivottavasti hävikki vähenisi sitä myöden kun tietoisuus lisääntyy. Lisäksi aion kertoa teille miltä maistui poron maksa. Palataan!

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Tamperrada 2018 I'm speechless

Ajattelin ensin, että en osallistu koko Tamperradan pintxos-viikkoon, vaan toisin kävi. Kun nyt satuin olla Tampereella viinipruuvin merkeissä, ajattelin, että jos sitä maistelisi muutaman paikan pintxos. Vaan kuinkas sitten kävikään? Tulipahan kierrettyä kokonaista kymmenen ravintolaa (!) Suoritus on ihan hyvä, sillä osa illasta kului Alkon viinipruuvissa. Sekin oli ensikertalaiselle miellyttävä kokemus, mutta taisi nyt ikävä kyllä jäädä vähän pintxosien jalkoihin.



Pintxos-kilpailun järjestetään jo 6. kertaa. Tuomareiden lisäksi annoksia pääsee arvioimaan kuka tahansa. Tämän vuoden pintxoiluun ehtii osallistua vielä parin päivän ajan (17.8 saakka) Kilpailuun osallistuu tällä kerrralla 55 ravintolaa.  Osallistuvilla ravintoloilla on usein kilpailuannoksen lisäksi tarjolla myös muita pintxoja, ja niille mietittyjä juomia. Kilpailuannos maksaa 3 euroa. Juomilla ja muilla annoksilla saattaa hinta olla jotain muutakin. Oman mielipiteensä pääsee kertomaan Tamperradan www-sivuilla ja samalla pääsee osallistumaan ravintolalahjakortin arvontaan.

Minä ehdin käydä 10 ravintolaa:



Ihan päällimmäisenä mieleen jäi ajatus siitä miten hienoa on, että tällaisia tapahtumia järjestetään. Ja vielä parempi, miten hienoa, että ihmiset lähtevät mukaan! Pintxoseilla (voi apua, miten tämä sana taipuu) piipahtaminen oli tehty helpoksi. Toteutukset vähän vaihtelivat paikasta toiseen. Jossakin mentiin kassalle, ja kerrottiin montako syödään ja sitten ilmoitettu ja maksettu määrä haettiin tiskin toiselta puolelta (Huber). Toisaalla ruoka otettiin noutopöydästä ja kassalla laskutettiin tikkujen mukaan (Pikkubistro Kattila). Jossakin tilaus tehtiin tiskille ja pintxoset tuotiin pöytiin. (Ohranjyvä) Yhtä kaikki homma tuntui toimivan. Suurimmat ruuhkat minun reitilleni osuivat pikkubistro Kattilaan, eikä ihme, ravintola on aiemmin menestynyt kisoissa.




Pidin kolmen euron hintaa yleensä melko huokeana. Kyllähän sitä tosin laskua kertyy, kun käy useammassa paikassa, mutta ylipäätään ajattelin, että lähes kaikissa paikoissa sain riittävästi vastinetta tuolle kolmelle eurolle. Annosten laatu tosin vaihteli paikasta toiseen ja ihan saman puljun sisälläkin harmillisen paljon. Deli 1909 Queso y Jamon oli minulle pienoinen pettymys, ei sillä, etteikö juusto, kinkku, salami ja leipä olisi hyvää, mutta olisin toivonut enemmän vaivannäköä. Myöskään ravintola Piemonten makrillia, munakoisoa, jogurttia, sinapinsiemeniä ja sitruunaverbanaa jäi vaisuksi. Ravintolalla olisi ollut potentiaalia kai enemmän. Tai en ole siitä varma. Takana on nyt 1 hyvä kokemus ja kolme huonoa. Vieläköhän antaisi yhden mahdollisuuden?

Kiinnitin huomiota myös annosten esillepanoon ja tarjoiluun, jota kaikissa paikoissa ei ehkä oltu mietitty ihan viimeisen päälle Esimerkiksi 2 h + k Apa possu: salvia-hernepyre, possunkylkikroketti ja sinapinsiemen oli maultaa ja rakenteeltaan loistava. Yksi suosikeistani. Sen syöminen oli kuitenkin hankalaa. Possu oli liian iso yhdeksi suupalaksi, mutta pienessä muovikipossa ja pienellä haarukalla sitä oli vaikea laittaa pienemmäksikään. Salvia-hernepyrettäkin uhkasi jäädä muovikupin pohjaan. 




Kierroksellani pubiruoka oli poikkeuksetta hyvää. Pidin paljon Ohranjyvän rieska, poro, palsternakka, siitake, karpalo -annoksesta. Ohranjyvän toinen suolainen, lohimoussea ja näkkileipää, oli myös herkullista, kun sitä kaverilta vähän maistoin. Samoin Gastropub Nordicin lohitartar oluella huuhdeltuna oli suunmukainen. Kierroksen ainoan lämpimän annoksen söin Tapas Bar Inezissä, jossa bellotakroketti oli keihästetty tikulla, jossa oli jättikatkaravun pyrstö. Lähes oikeaoppista, sillä pintxolla tarkoitetaan yleensä leipäpalaa höysteineen, joka on tikulla lävistetty. Pidin myös Kulma26 metsäisestä savulta ja kuusenkerkältä maistuvasta katkarapuannoksesta.




Dining 26 Balsamicovoiselleriä, karamelli-selleripyreetä ja rapeaa selleriä jäi positiivisena kasvisannoksena mieleeni. Kilpailuannoksissa ei kovin monta kasvisannosta ollutkaan. Ravintolan pintxo tarjottiin ihan oikealta keraamiselta lautaselta. Sille pisteet maun lisäksi. 

Pikkubisto Kattila on panostanut valtavasti tapahtumaan. Ei ihme, että menestyneen ravintolan pintxojono kaartui kulman taa. Tarjolla oli huikea määrä erilaisia pintxoseja: suolaisia, makeita, lämpimiä, kylmiä. Mielestäni kisapintxo oli Kattilassa kovin tuhti ja rasvainen. Nieriänmakua ei paljon massasta erottanut. Aivan älyttömän hyvä, joskin tuhti oli Kattilan chorizomousse, mansikka ja patonki. Kattilassa olisi ollut maisteltavaa enemmän kuin vatsa olisi vetänyt. 



Huberissa oli vähän sama "ongelma" kuin Kattilassa. Kisa-annos jäi muiden annosten varjoon. Tosin lypsylehmää ja tattipyrettä liha oli ehdottoman laadukasta ja tattipyre maukasta, mutta jos voisin äänestäisin Huberin mustekalaa, fenkolia ja pankomurua parhaaksi maistamakseni annokseksi. Nyt on vielä vähän mietittävää kenellä ääneni annan.




Vielä annoksia maistellessani ajattelin, että enpä taida pintxokilpailusta mitään kirjoitella, mutta niin se mieli muuttuu. Eihän minun pitänyt lähteä koko juttuun mukaan ollenkaan. Kirjoitus on kyhätty kasaan yön pimeinä ja aamun aikaisina tunteina ja viimeistelty ruokatunnilla. Kuvat on otettu puhelimella. Tässäpä kuitenkin vinkkejä niille, jotka vielä ovat lähdössä kierrokselle. Oli upea kierros! Olen sanaton, lähes. Ensi vuonna uudelleen minulla jäi monta paikkaa näkemättä, vaikka kovasti urakoin. Olisin halunnut piipahtaa vielä ainakin Aistissa, Armas kuppilassa, Henriksissä, Tiiliholvissa ja Trattoria Tammerissa. Huh, silmät vielä söis, mutta vatsa ei enää vedä.


Muita Tamperrada 2018 postauksia:

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Aivan ihana Ajvar on Balkanin tuliainen

Ajvar on hyvin konkreettisesti tuliainen Balkanilta. Montenegron kesälomamatkalla tutustuin tähän ihanaan munakoisosta ja paprikasta tehtyyn tahnaan, jota olen menestyksekkäästi valmistanut myös kotona. Ajvaria voi tarjota grilliruuan lisukkeena, mutta siihen voi hyvin dippailla myös vaaleaa leipää. Balkanilla ajvaria tehdään satokauden aikaan säilykkeeksi asti, jolloin kasvisten määrät ovat useita kiloja. Minä tein tahnaa maltillisemmilla määrillä kuitenkin niin, että siitä on riittänyt useammalle henkilölle useaksi kerraksi. Ajvar säilyy hyvin jääkaapissa.


ajvar


*

Ajvar


500 g suippopaprikaa
800 g munakoisoa
2 valkosipulin kynttä
2 rkl punaviinietikkaa
1 dl mietoa hyvälaatuista oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Halkaise munakoisot ja pistele niihin haarukalla reikiä. Asettele munakoisot uunipellille ja kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. 

Lisää paprikat uunipellille ja kypsennä uunissa välillä käännellen noin 10 minuuttia. Tarkoitus on, että paprikan kuori saa väriä pintaan.

Kaavi kypsästä munakoisosta sisus ja laita yleiskoneeseen tai vastaavaan. Kuori paprikat heti kun sormet kestävät kuorimisen. Poista siemenkota ja kanta ja laita paprikan malto yleiskoneeseen. Lisää koneeseen myös kuoritut valkosipulin kynnet. Pyöritä konetta niin kauan, että saat kasviksista aikaiseksi tasaisen massan. 

Mausta valkosipulilla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla.

Purkita puhtaisiin purkkeihin ja siirrä jääkaappiin. Ajvar on parhaimmillaan, kun se on saanut makuuntua ja jäähtyä kunnolla jääkaapissa.

Tarjoa Ajvar grilliruokien höysteenä tai vaalean leivän kanssa.

*


ajvar

Minulla on nyt takana muutamakin ajvar-kokeilu ja totesin, että juurikin suippopaprikoista tuleee parhaimman makuista. Balkanissa ajvar-tölkkejä löytyi jokaisesta ruokakaupasta. Täällä kotona en ole kaupassa kyseiseen herkkuun törmännyt. En toki tiedä olenko sillä silmällä osannut katsoakaan. Montenegrossa Ajvar oli usein aseteltu salaatinlehden päälle, ja tätä oppia minäkin olen koittanut noudattaa. Taas tuli repertuaariin yksi uusi munakoiso-herkku!


ajvar


Ajvar on konkreettinen matkamuisto kesälomamatkalta Montenegroon Kotorinlahden rannoille. Muut matkamuistot Kotorista jäivät hankkimatta, siitä yksinkertaisesta syystä, että en kertakaikkiaan keksinyt mitään ostettavaa. Montenegro ei ole shoppailijan paratiisi, mutta maalla on paljon muuta annettavaa. Tunnelmaan pääset lukemalla matkakertomuksen, ja ruuasta kirjoitan enemmän erillisessä ruoka-postauksessa. Postauksessa on myös muutama ravintolavinkkikin Kotoriin. Täällä kotona arki on alkanut ja rutiinit palautuvat vähitellen, kun koululaisetkin ovat jo lopettaneet lomansa. Ehkäpä blogikin alkaa taas päivittyä useammin. 


torstai 9. elokuuta 2018

Miltä maistuu Montenegro?

Starttasimme perheen yhteisen loman lähtemälllä reissuun Montenegroon. Olen kirjoittanut matkakertomuksen, joka alkoi venyä niin pitkäksi, että päätin kirjoittaa ruuasta ja juomasta erikseen. Montenegrossa asuimme Kotorissa Muo-nimisessä kylässä. Ensimmäinen airbnb-kokemus oli pelkästään positiivinen, vaikka keittiö ei kyllä ollut ainakaan meikäläisittäin "well equipped" kuten ilmoituksessa kerrottiin. Tiskikoneen puuttuminen oli tiedossa, mutta muutenkin keittiöstä löytyi vain hyvin rajallinen määrä astioita sekä ruuan valmistamiseen, että syömiseen. Olin alun alkaen haaveillut, että voisimme kokkailla myös kotona, mutta nähtyäni keittiön, ja huomattuani miten edullista Montenegrossa on, tulin toisiin ajatuksiin. 




Ja se tiskikone. Seuraavassa lomakodissamme en tingi tiskikoneesta. Vaikka nelihenkinen perhe ei syökään kotona kuin aamiaisen ja satunnaisesti kevyen lounaan tai välipalan, tiskattavaa riittää. Ja tiski oli hoidettava heti jokaisen ruokailun jälkeen niin vähän oli astioita. Ihan hitti lomakodin lounas oli pekonimunakas tomaatilla ja avokadolla. Pekonista irtosi pannuun sen verran rasvaa, että öljyä ei tarvinnut ostaa ja lopputulos oli täyttävä ja maistui kaikille. Jos olisimme reissanneet muuten kuin käsimatkatavaroille, olisi kotoa voinut pakata mukaan hieman perusmausteita ym., jolloin kokkaaminen olisi ollut helpompaa. (Aika hyvä saavutus muuten 9 yötä käsimatkatavaroilla !) Reilun viikon matkalla ei viitsi ihan hirveästi ostaa ruokaa tai raaka-aineita, jotka sitten joutuu loman loppuessa heittää menemään. 


Montenegrossa syödään paljon kalaa ja mereneläviä, mutta myös lihaa. Tarjonta varmaankin vaihtelee alueittain. Me lomailimme rannikolla, joten mereneläviä ja kalaa oli tarjolla paljon. Ruuassa oli paljon italialaisia vaikutteita ja esimerkiksi puu-uunissa paistetut pitsat olivat poikkeuksetta erinomaisia. Myös pastaa ja risottoa oli tarjolla ihan joka ravintolassa. Hauskaa oli huomata, että lapsetkin uskaltautuivat tilaamaan rohkeammin. No, kuopus on ennenkaikkea bolognese-tyttö, mutta hänkin maisteli rohkeammin kuin aikaisemmin ja ruokalistalta saattoi löytyä jotain muutakin tilaamisen arvoista kuin pasta. Esikoinen söi mielellän monipuolisesti vaihdellen ihan kaikkea. Kana-ceasarista taisi tulla uusi suosikki tytölle, joka ei aiemmin ole juuri salaatista perustanut.









Oleilimme pääosin Kotorin kaupungin tuntumassa ja ravintolakokemuksemmekin ovat pääosin Kotorista. Taisimme onnistua hyvin ravintolavalinnoissamme, sillä pääsääntöisesti ruoka oli hyvää. Söimme yleensä hyvin tavanomaisissa ja "helpoissa" paikoissa. Oli tärkeää, että ravintolasta löytyi koko porukalle mieleistä ruokaa. Yhtenä iltana ruokaan panostettiin hieman enemmän ja ruokapaikaksi valikoitui kaunis uusi ravintola upealla paikalla. Konoba Bonacasta myöhemmin lisää.

Matkakertomuksessa kerroin jo, että syöminen oli hyvin edullista. Jätskipallo maksoi euron ja paikallinen olut 2-3 euroa vähän paikasta riippuen. Yleensä 4 henkisen perheen ruokalasku oli 50-70 € sisältäen 1-2 alkuruokaa, 3-4 pääruokaa, 1-2 jälkiruokaa ja juomat. Bonacassa lasku nousi hieman yli 100 €, mutta siellä söimme pitkän kaavan mukaan ja ravintola oli selvästi tasokkaampi kuin muut ruokapaikat.

Useampana päivänä löysimme itsemme Kotor beachin eteläpäässä sijaitsevasta Konoba Akustikista. Ravintolan sijainti, ystävällinen palvelu ja edullinen hintataso miellyttivät. Akustiksita löytyi helposti kaikille mieleistä ruokaa. Annokset Konoba Akustikissa olivat jättiläismäisiä! Ensimmäisen kerran jälkeen päädyimme jakamaan annoksia. Konoba Akustikista mieleen ovat jääneet erilaiset liharuuat, bananasplit ja ajvar. Ajvar on paprika-munakoisotahan, joka oli niin hyvää, että siitä tulette vielä kuulemaan. Akustikissa soi iltaisin live-musiikki. Ravintolan mukava tunnelma teki vaikutuksen. Harmonia oli Akustikista kaukana, ja ravintola olikin sekoitus vähän kaikkea. Terassin bambuvarjot suojasivat sateelta ja paahteelta, haitari soi haikeasti slaavilaisia iskelmiä ja ruoka oli balkanilaista tuhtia tavaraa.








Kotorin vanhan kaupungin muurien suojasta oli helppo löytää ravintola. Ainakaan heinäkuun alussa ravintoloissa ei ollut tungosta. Pöytävarausta miellä ei ollut kuin yhtenä iltana aiemmin mainitsemaan Bonacaan. Tosin saatoimme olla ruokailemassa hieman muita aikaisemmin, siinä seitsemän-kahdeksan aikoihin. 


Vanhan kaupungin muurien sisäpuolelta mainitsen nimeltä ihan erikseen Konoba Roma-nimisen ravintolan. Sen sinisimpukat olivat kaikkien mielestä parhaita ikinä. Vakio alkuruokamme oli jakaa annos sinisimpukoita tai Dalmatian plate, jossa tarjottiin ilmakuivattua kinkkua, juustoja, leipää, oliiveja ja ihanaa ajvaria. Roman sinisimpukat tarjoiltiin tomaattisessa kastikkeessa, jossa maistui ihan ohuesti valkosipuli. Konoba Roma on melkein vanhan eteläisessä päässä viimeisellä aukiolla. Aukio oli täynnä elämää. Ravintola, aukion joka kulmalla ja kuitenkin paikallisten asukkaiden pyykit kuivumassa ikkunasta toiseen vedetyllä pyykkinarulla. Kävelimme useana iltana tuolla suunnalla ja aina aukiolla oli bändi soittamassa musiikkia. Lisää tunnelmaa ja ääntä toi tietysti samaan aikaan meneillään olevat jalkapallon mm-kisat, joita väki kerääntyi katsomaan turuille ja toreille.




Viimeiseksi säästin helmen. Konoba Bonacan on uusi ravintola Dobrotassa, vajaan 3 km päässä Kotorin vanhan kaupungin portilta. Ravintola oli ollut auki vasta kuukauden päivät. Sen ylivoimainen etu oli todella upea sijainti. Terassi oli rakennettu melkein meren päälle. Jo kaukaa näki, että kalusteet ja kattaus ovat laadukkaat. Aivan ensimmäisenä huomasin kankaisista servetit ja kunnolliset, hyvin käteen sopivat aterimet.

Alkuruuaksi pöytään nostettiin iso lautasellinen leipää ja kylmiä herkkuja kuten kinkkua, juustoa ja oliiveja jaettavaksi. Pääruuaksi nautittiin kalaa ja mereneläviä. Ja voi, Bonacassa osaavat kyllä valmistaa niin kalan kuin merenelävät. Lapset söivät tyytyväisenä seafoodpastaa ja me aikuiset jaoimme lautasellisen merenherkkuja ravuista, kalaan ja mustaan risottoon. Saimme ravintolassa erittäin ystävällistä ja hyvää palvelua. Viinilistalta tuntui löytyvän paljon balkanin aluella tuotettuja viinejä, joita henkilökunta osasi myös suositella ruokiin sopiviksi. 

Jälkiruoka kruunasi aterian aivan maagista auringonlaskua ihaillessa. Jälkiruokahan meidät oli tänne ravintolaan tuonutkin. Löysimme Bonacan sattumalta eräänä iltapäivänä, kun lähdimme etsimään päiväkahvipaikkaa. Valitettavasti jälkiruokia ei ole tallentunut kameraan, eikä yhteenkään perheen neljästä puhelimesta. Tämän postauksen kuvat on poimittu kaikista noista viidestä välineestä.



Uskotteko, että Montenegro maistui hyvälle? Montenegro maistui merelle!

tiistai 7. elokuuta 2018

Matkakertomus Montenegrosta

Loma on hyvä aloittaa matkalla! Viimeinen työpäivä oli torstai ja jo perjantaiaamulla seisoimme bussipysäkillä reippaina 3.30 paikkeilla. Paunulainen kuljetti meidät turvallisesti lentokentälle, josta lähdimme Finnairin aamulennolla Kroatian Dubrovnikiin. Loppumatka Kroatiasta Montenegroon taittui etukäteen vuokratulla autolla. 



montenegro, matkakertomus, kotor, linnoitus
Kotorinlahti eli Boka Kotorska ja Koterien kaupunkia linnoitukselta kuvattuna.

Majapaikkamme oli lähellä Kotorin kaupunkia Muo-nimisessä kylässä. Rajan ylitys tapahtui sutjakkaasti ilman jonotteluja, eivätkä muodollisuudetkaan juuri hidastaneet matkantekoa. Paluumatkalla ehkä hieman, mutta mennessä ajoimme käytännössä suoraan Montenegroon. Ajomatkan aikana pysähdyimme pizzalle ja pari kertaa ihailemaan älyttömän kauniita maisemia. Jokaisen mutkan takana avautuva maisema tuntui olevan edellistä kauniinpi. Yritimme kuitenkin pitää tahdin rivakkana, koska aikainen herätys painoi silmissä. Eikä siihen noin 80 km kilometrin matkaan kauaa kulunutkaan.

Majoitus jännitti minua hieman. Käytimme ensimmäistä kertaa Airbnb:tä ja välillä takaraivossa kolkuttelivat kauhukertomukset epäonnistuneista valinnoista. Meidän asuntomme oli kuitenkin hyvä ja vastasi kuvausta; keittiö, olkkari, kaksi makuuhuonetta, suihku ja parveke toisessa kerroksessa. Huoneistossa oli hyvä ja toimiva ilmastointi, kunhan vain pääsimme jyvälle, miten sitä käytettiin. Pihassa oli parkkipaikka autolle ja katutasossa oli uima-allas, joka oli loman ajan ahkerassa käytössä. Asunto ja ympäristö oli hyvin siisti ja rauhallinen. Yhden asian suhteen en enää loma-asunnossa tee kompromissia. Asunnossa on oltava tiskikone! Myös huoneiston sijainti oli hyvä. Mereen pääsi uimaan lyhyen kävelymatkan jälkeen ja Kotorin vanhaan kaupunkiin matkaa kertyi noin 1,5 km.



montenegro, matkakertomus
Uima-allas Airbnb-huoneistossamme oli ihana viilentävä keidas

montenegro, matkakertomus, muo
Majoituksen mukana saatiin kolme kissaa, joista tässä poseeraa uteliain ja seurallisin. 


Mikä Montenegrossa sitten oli parasta? Maisemat, ehdottomasti! Tuijottelin kyllästymättä parvekkeelta vuoristoa yli Kotorinlahden. Nautin siitä miten valo ja varjot muuttivat näkymiä. Pilvisten päivien jälkeen kirkkaalla säällä erotti vuoristosta aina uusia yksityiskohtia. Katselin maisemia myös Kotorin vanhankaupungin linnoituksen päältä, jonne oli kivuttavana 1300 kivistä rappusta. Kun vieläkään emme saaneet tarpeeksemme, ajoimme autolla 25 neulansilmämutkaa ylös vuoristoon ja ihailimme mykistävän kaunista näkymää vielä vähän korkeammalta. 



montenegro, matkakertomus, kotor
Kotorin vanhaa kaupunkia linnoitukselta kuvattuna. Kotorin vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde.




montenegro, matkakertomus, kotor
Omalta parvekkeelta kelpasi ihailla Kotoria ihan jokaisena vuorokauden hetkenä.


Autoretkellä piipahdimme myös Lovćenin kansallispuistossa ja järvialueella. Paikalliset sanoivat, että pienessä maassa on paljon erilaista nähtävää. Minun silmiini maisemaa hallitsivat joka puolella vuoristo. Järvialuekaan ei niin sykähdyttänyt turistia tuhansien järvien maasta, mutta vuoret ja meri veivät sydämeni. Automatka kansallispuiston läpi oli pienoinen virhe. Maisemat olivat kyllä mahtavat, mutta alueella oli tietyö, joka hankaloitti matkan tekoa aika tavalla. Autoilu kapealla paikoin todella huonokuntoisella vuoristotiellä työkoneiden joukossa ei ollut aivan sitä, mitä olisimme halunneet. Illalla kotona emäntämme kertoi meidän olleen onnekkaita, sillä välillä tiet olivat olleet tuntikausia suljettuina.  Tietyöstä voipuneina mahtipontinen mausoleumi vuoristossa jäi käymättä, vaikka olin siitä ennakkoon lukenut.



montenegro, matkakertomus, kotorinlahti
Ylös vuoristoon ajettiin 25 neulansilmämutkaa. Maisemat olivat sen mukaiset.


Toiseksi lämpö. Jota sitten riitti kyllä kotimaassakin. Viime kesän koleus ja kylmyys mielessä otimme kaiken irti lämpimistä päivistä ja öistä. Lomalla se on helppoa; ei ole mitään mitä pitäsi tehdä. Voi vain olla ja nauttia! Lämpimistä öistä nauttiminen taitaakin olla yksi lempipuuhiamme lomalla. On hienoa istua ulkona pimeässä, kuunnella yön ääniä ja nauttia lempeästä lämmöstä.

Kolmanneksi meri. Kotorinlahdessa oli helppo piipahtaa uimassa. Meri oli sininen ja rauhallinen. Hiekkarantoihin tottuneelle turistille rannat Kotorissa ja sen ympäristössä saattavat olla pettymys. Rannat olivat kapeita, pikkukivisiä ja täynnä ihmisiä. Tällaisia rantoja me välttelimme. Uimaan sujahdettiin joltakin lähimmältä laiturilta. Olen lukenut matkakertomuksista, että toisinaan Kotorinlahti on täynnä roskia. Meidän silmäämme ympäristö vaikutti siistiltä, eikä roskia meressä tai muuallakaan juurikaan näkynyt. Kanadalaiset naapurimme tosin sanoivat, että Adrianmeren rannoilla isommissa kaupungeissa roskia oli uimarannoilla paljon. Merestä nautimme myös veneretkellä, jonka teimme Port of Montenegroon. Matkan varrelle piipahdimme Perastin edustalla Our Lady of the Rocks saarella, joka on keinotekoisesti rakennettu. Saaren syntyyn liittyy monia legendoja. Eniten minua miellyttää tarina, jonka mukaan merimiehet ovat heittäneet kiven palatessaan voitokkaalta matkalta. Lopulta saari oli riittävän suuri, että sille voitiin rakentaa kirkko.

montenegro, matkakertomus, muo, laituri, kotorinlahti
Muon kylän halki kulki kapea rantakatu. Kotorinlahteen pääsi uimaan laitureilta, joita oli vierivieressä.

montenegro, matkakertomus, kotorinlahti
Veneretkellä piipahdimme ihmettelemässä Lady of the Rocks saarta ja loistoristeilijöitä Port of Montenegrossa.





Neljänneksi ruoka. Olisi tietenkin hullua, jos ruokaihminen ei nauttisi lomallaan ruuasta. Koska tästä postauksesta uhkaa tulla liian pitkä, taidan kirjoittaa ruuasta ja juomasta erikseen. Tässä mainitsen vain, että tarjolla oli paljon sekä lihaa että kalaa ja mereneläviä. Annokset olivat isoja ja hintataso edullinen. Palvelu oli ystävällistä joka paikassa. Vaikka ruoka oli hyvää se ei ollut laadultaan kovin tasaista. Meille ei sattunut yhtäkään huonoa annosta, mutta olen kuullut, että näinkin on käynyt. 


montenegro, matkakertomus, muo, olut, Niksicko
Paikallista suodattamatonta olutta Muon sataman tuntumassa.

Montenegron hintatasoa miettiville tiedoksi, että maa oli edullinen. Hintavertailua ja hintatason mieltämistä helpottaa se, että maan valuutta on euro. Jäätelöpallo maksoi sen euron ja paikallinen olut vähän vaihdellen 2-3 euroa. Myös taksilla liikkuminen oli edullista. Lähes joka ilta palasimme kotiin valtion taksilla. Tuo vajaan 2 km matka kustansi noin 2,5 €. Kapealla tiellä ja pimeässä ei houkuttanut kävellä. Varsinkin kun liikenne Montenegrossa oli melko hurjaa. Kadut paikoitellen niin kapeita, että rantatiellä ja vuoristossa oli välillä laitettava pakki päälle ja peruuteltava, että kaksi autoa mahtui kohtaamaan. Edullisuuden kääntöpuoli on tietysti elintaso. Turistille alhainen elintaso näkyy ihan katukuvassa muun muassa siinä, että autokanta on vanhaa, eikä jätehuoltoa tai kierrätystä juurikaan ole. 



montenegro, matkakertomus, zastava, muo
Sympaattinen Zastava Muon satamassa. Autokanta maassa oli vanhaa, mutta sentään uudempaa kuin kuva antaa ymmärtää.


"Kalliina" mieleen on jäänyt ainoastaan pääsylippu Kotorin vanhan kaupungin linnoitukseen. Aikuinen pääsi kaupuamaan ylös maksettuaan 8 € lipun. Lapset eivät lippua tarvinneet. Siltikin kokemus oli sen arvoinen, että kannatti. Siellä ylhäällä pääsi fiilikseen, että on maailman laidalla. Vinkiksi retkeä suunnittelevalla: lähde matkaan aamulla. Linnoitus on jo todella kuuma. Varaa jalkaan kengät, flip-flopeilla ei pärjää. Reitti oli paikoitellen huonokuntoinen. Juomaa kannattaa varata mukaan, vaikka sitä on myös myynnissä matkan varrella. 

Jos nyt jäät miettimään, kannattaako matkustaa Montenegroon, suosittelen ehdottomasti. Maa tarjoaa paljon mahdollisuuksia sekä aktiiviseen lomaan että vähän rauhallisempaankin löhöilyyn. Kohde on lähellä ja helposti saavutettavissa. Hintataso on edullinen. Ihmiset ovat ystävällisiä, puheliaita ja palvelualttiita. Tästä kirjoitan myöhemmin lisää ja samalla annan pari hyvää ravintolavinkkiä. Jos kaipaat lomallesi ihanaa isoa hiekkarantaa, silloin Montenegro ei välttämättä ole sinua varten. Minä voisin lähteä vaikka uudestaan!



matkakertomus, montenegro, Dobrota, Kotorinlahti
Auringonlasku Dobrotasta