Ruokajuttua Krakovasta

Etukäteen olin ajatellut, että sitten kun päästään aikuisten matkalle Krakovaan syödään, vähän kerrassaan ja usein, että saadaan maistella paljon kaikenlaista. Tämä oli yksi syy miksi varasin majoituksenkin Airbnb:stä. Ajattelin, että syödään sitten aamiainen ravintolassa, ja aina eri paikassa. Lopulta laitoimme kaikki aamiaiset itse pienessä, mutta varsin hyvin varustellussa keittiössä. Emme lopulta päätyneet syömäänkään niin usein kun olin haaveillut. Hyvin kylläkin söimme! Ja paljon!

Perinteisiä puolalaisia pierogeja, näissä täytteenä on ylikypsää nautaa, mutta variaatioita riittää

Miksi niitä ravintoloita ja ruokapaikkoja ei sitten tullut kahlattua läpi niin paljon kun olin etukäteen ajatellut? Siihen on monta syytä, ja kaikki vähän erilaisia. Esimerkiksi matkustuspäivänä oli niin kova nälkä, että tulimme syöneeksi sen verran ison lounaan, että vasta yöpala aikaan tuli hiuko. Toisekseen annoskoot ovat isoja! Ruokakulttuuri vaikuttaa pääruokapainotteiselta, ja vaikka kuinka yrittää tilata alkuruokia ja -jälkiruokia jaettavaksi, silti yhdellä aterialla tulee paljon ruokaa. Matkakertomuksen ensimmäisessä osassa kirjoittelinkin jo mitä kaikkea reissullamme teimme ja toisinaan retkien ja nähtävyyksien katselun lomassa sopivan tuntuista ruokapaikkaa ei löytynyt. Esimerkiksi koko päivän kestävän Auscwizin retken kanssa tämä kannattaa ottaa huomioon. Meidän retkeemme kuului eväsleipä ja se tuli tarpeeseen! Ravintolatarjonta Auscwitzissa ja Birkenausta on rajallista ja voisin kuvitella, että kuumimpana turistikautena, jonot muutamiin lähinnä snacksejä myyviin kojuihin ja kioskeihin ovat melkoisia. Kolmanneksi syytän olutta. Se vie nälän ainakin aina vähäksi aikaa.

Olut janoon ja Bistro Zazien alkuruoka, joka taittoi enimmän nälän.

Ylipäätään ajattelen, että Krakova on kulinaristille paratiisi. Ruoka on edullista ja tarjontaa riittää. Suosituimpiin ravintoloihin kannattaa harkita pöytävarausta. Ravintoloita löytyy moneen lähtöön on fiininpää, bistrotyylistä, etnistä ja katuruokaa. Me suosimme bistrotyylistä ja katuruokaa. Ihan valkoistenliinojen fine diningia ei testattu kertaakaan, mutta sitäkin tyyliä olisi ollut. Niissä paikoissa joissa  me söimme kasvissyöjä, vegaanista puhumattakaan olisi jäänyt nälkäiseksi. Ystävämme kuitenkin kertoivat, että sitäkin tarjontaa löytyi, kun vain osasi hakea. Tosin näiden paikkojen elämänkaari vaikuttaa aika lyhyeltä. Kuulemma monen melko tuoreen vinkin ravintola oli lopettanut tai sitten muuttanut, mutta sehän ei välttämättä tule turistin tietoon

Puolalaiset ovat lihansyöjiä (ainakin sisämaassa). Tässä kuitenkin Pimienton alkupala kalmari

Palvelu vaihteli paljon. Ylipäätään se oli ystävällistä, mutta syrjempänä katuruoka kojuissa kommunikaatio oli hankalaa, koska meillä ei ole puolan kielen taitoa, eikä myyjällä englannin. Toisessa paikassa nuori puolalaispoika häpesi englanninkielen taitoaan niin, että punasteli, kun ei muistanut mitä, jokin yksittäinen raaka-aine on englanniksi. Yhdessä paikassa onnistuimme vaihtamaan pöytää lähes täydessä ravintolassa. Emme halunneet sen kerran kun pääsimme kaksin ravintolaan syödä pikkulapsiperheen vieressä. Sellainen palvelu, joka jatkuu mutkattomana, ystävällisenä ja kohteliaana vielä jälkiruuan ja laskun maksamisen jälkeenkin miellyttää aina.

Bistro Zazie

ul Józefa 24, Kazimierz

Yritin ottaa yhteyttä ravintolaan ennakkoon sekä sähköpostitse, että facebookin kautta tehdäkseni pöytävarausta. Ajattelin, että tähtipaikkaan se on ihan välttämätön. Vaan enpä tiennyt, mikä määrä Krakovassa on tähtiravintoloita ja Michelin suosituksen saaneita paikkoja. Yhteydenottoyrityksiini en koskaan saanut mitään vastausta, mutta päätimme kuitenkin lähteä kolistelemaan Bistro Zazien ovia.

Tilavaan ravintolaan mahtui hyvin syömään. Me painelimme alakerran perimmäiseen nurkkaan ja ihan aluksi tilasimme oluet ihan vaan janoon. Ruokalistaa lukiessa alkoikin jo tehdä mieli viiniä ja ruualle tilattiinkin pieni karahvi talonviiniä.

Päädyimme syömään Zaziessa hieman liikaa, sillä etenkin minun annokseni olivat isoja. Alkuruuaksi tilattu souffle oli pieni pettymys. Se ei ollut sellainen pehmeä kohokas, jonka kuvittelin saavani. Vaan pikemminkin juustokakku. Makukin jäi vähän vaatimattomaksi, kun kuitenkin listalla luki, että kohokas olisi tehty niinkin voimakkaista juustoista kuin gryeristä ja emmentalista. Miehen alkuruuaksi valitsema ranskalainen sipulikeitto osui paremmin kohdilleen.

Pääruuaksi tilasin hanhea ja mies ankkaa. Taas voitin annoskoossa. Pääruoka-annosten lihat olivat molemmilla erinomaiset kypsyydeltään. Ankan rinta sopivan rosee ja hanhen jalka kypsennetty niin mureaksi, että se suorastaan suli jo haarukkaan. Lisukkeissa oli meillä molemmilla vähän sanomisen varaa. Erityisesti molemmat olisimme kaivanneet lisää suolaa annoksiin.

Annoskoot ovat isoja. Tämä kannattaa ainakin yrittää ottaa huomioon.

Arvaattekin varmaan, että oluen ja runsaiden annosten jälkeen tilaa ei kertakaikkiaan jäänyt jälkiruualle. Vaikka jäimme hieman kaipaamaan makuja ja suolaa erityisesti pääruokiin, oli Bistro Zazie oikein mukava startti Krakovalle. Lounaan hinnaksi tuli noin 170 zl eli hieman yli 40 euroa.

Pijarska 17 Bistro & Restaurant

ul. Pijarska 17, Stare Miasto

Bistro löytyi ihan sattumalta. Vaeltelimme vähän turtuneina, väsyneinä ja nälkäisinä Vanhaankaupunkiin Auscwitzin retken jälkeen. Sen kummempia tutkimatta tai ajattelematta istahdimme ravintolan terassille, kun siinä sattui olemaan tilaa. Pijarska 17 löytyi aivan Vanhankaupungin laidalta St. Glorianin portin vieressä. Siinä muurin suojassa oli hyvä istahtaa ja purkaa päivän kokemuksia.

Ja ruokakin oli mitä mainioin. Itse asiassa alkuruuaksi syöty tartar meni koskaan syötyjen tartarien kärkikastiin. Tartar oli tehty ihan vaan naudan lihasta. Kauniissa annoksessa oli makua. Yritin nauttia annoksesta mahdollisimman pitkään syömällä mahdollisimman pieniä suupaloja niin täydellinen se oli. 

Pääruuaksi otin puolalaisia pierogeja, joissa oli lihatäyte. Koska mies oli valinnut pääruuakseen kanaa, viinin kanssa pitikin vähän pähkäillä. Päädyimme kuitenkin juomaan kevyttä punaviiniä. Tartar olisi kestänyt voimakkaammankin viinin, mutta kevyt italialainen palveli hyvin sekä kanaruokaa, että dumplingeja.

Jälkiruualle ei tämänkään lihaisan ruuan jälkeen jäänyt tilaa, vaikka kukkaro olisi sen hyvin kestänyt. Laskua kertyi vain noin hieman päälle 200 zl eli noin 50 €. Jälkiruuasta kävi tietysti sekin kun seurasimme episodia naapuripöydässä. Jossa yksi ruotsalaisseurueen jäsen palautti tartarin takaisin keittiöön, koska ei tiennyt, että annoksen liha on raakaa. Asiakkaan käytös ei ollut kovin hyvää, mutta tarjoilija hoiti kyllä asian hienosti ja niin tyylikkäästi, kun se kovaäänisen asiakkaan kanssa oli mahdollista.

Nota Resto

Św. Krzyża 17, Stare Miasto

Nota restoon olin tehnyt varauksen jo hyvissä ajoin ennakkoon. Onneksi, sillä ravintola oli melko lailla täynnä. Ravintolan taakse, sisäpihalle, ei enää näin syksyllä oltu tehty kattauksia. Tiedä sitten mahtoiko ulkoterassi olla avoinna päivisin. Nota Restossa todella  onnistuimme vaihtamaan pöytää, koska vieressä oli seurue johon kuului pikkulapsiasiakkaita. Me emme nyt halunneet lapsiasiakkaita naapuripöytään.

Ilman pöytänaapureita tuo takaosa olisi varmasti ollut meille hiljaisille suomalaisille rauhallisempi paikka kuin pääsali, jossa oli melko kova meteli. Istuimme aivan baaritiskin vieressä, samoin pöytämme vierestä kuljettiin alakertaan. Trafiikkia riittii suuntaan ja toiseen. Alakertaan kulki asiakkaita wc-tiloihin. Myös keittiö oli alakerrassa, joten rappusia kulki myös henkilökunta sekä täysien, että tyhjien lautasten kanssa. Toisaalta olimme siis näköalapaikalla. 

Nota Resto oli ehdottomasti yksi tämän reissun suosikkipaikoistani. Kaikki oli minulle hyvin: ruoka, juoma, miljöö, kattaukset ja palvelukin. Jos jotain vähän miinusmerkkistä pitäisi sanoa, se olisi kuitenkin palvelussa. Palvelu oli kylläkin ystävällistä ja asiantuntevaa. Kerran tarjoilija vielä palasi esittelemään juoman, jonka oli kiireessä unohtanut esitellä. Ehkäpä juuri se kiire oli se, josta se miinus tulee. Alkuun ruuat ja juomat tulivat sellaisella vauhdilla pöytään, että yritimme oikein tahallaan vähän hidastella. Jälkiruuan jälkeen taas meidät unohdettiin pitkäksi aikaa pöytään, vaikka olisimme jo halunneet maksaa - tai hyvin myytyinä - tilanneet ehkä jonkin juoman.

Koska Nota resto oli jo ennakolta valittu reissumme The ruokapaikaksi päädyimme syömään pitkän kaavan mukaan. Valitsimme maistelumenuun ja sille juomapaketin. Onneksi älysin etsiä niitä menusta, sillä löysin pienellä printillä menun lopusta maininnan mahdollisuudesta. Maistelumenu sisälsi kuusi ruoka-annosta ja saman verran juoma-annoksia. 

Juomapaketissa pidin erityisesti siitä, että paketti sisälsi muitakin juomia kuin viiniä. Kun ravintola ei ole viiniravintola, se on mielestäni enemmän kuin paikallaan. Toisinaanhan ruualle voi olla helpompi valita juoma esimerkiksi oluiden kuin viinien joukosta. Enkä näe mitään estettä sillekään, etteikö jokin paketin juomista voisi olla alkoholiton. Nota Restossa juomista neljä oli viinejä, kaksi valkoista ja kaksi punaista. Valitettavasti en tullut kirjoittaneeksi viiniä tai rypäleitä ylös, joten niiden tarkempi analysointi ei enää onnistu. Lisäksi ennen jälkiruokaa tarjottiin päärynäinen, hunajainen, vahva alkoholijuoma. Enpä tullut tarkemmin selvittäneeksi mitä tuo konjakkilasissa tarjoiltu juoma oli. Paikalliseksi erikoisuudenksi sitä kutsuttiin. Minusta se maistui melkein samalta kuin Xante. Ensimmäinen tartarin kanssa tarjoiltu juoma oli jääkylmä puolalainen vodka.

Ensimmäisenä ruokalajina tarjoiltu naudanlihasta valmistettu tartar ei ollut läheskään yhtä kaunis, tai hyvänmakuinen kuin Pijarska 17 syömäni. Menu oli kokonaisuudessaan hyvin lihapainotteinen, sillä lähimmäksi kala-annosta päässyt alkuruoka keitetystä taimenesta, grillatuista katkaravuista, pavuista ja kirsikkatomaateista koottu annos sisälsi aika palan chorizoa. Sinänsä en valita, olen kyllä lihan syöjä, mutta ehkä viidestä annoksesta, joku olisi voinut olla kokonaan kasvis- tai edes kala-annos. Surf and turf-annos startterina oli aikamoista makujen ilotulitusta ja minusta se oli vähän ravintolan tunnusmerkki. Kaikissa annoksissa oli yllättävia makuja ja rakenteita. Välillä pohdin olisko vähemmän ollut enemmän tai olisinko kaivannut vähän harmoniaa ilotulituksen sijaan.

Taimenta, tomaattia, rapua ja papua Nota restossa.

Keitto oli tämän aterian yksi parhaimmista annoksista. Savustetun porsaan kyljen ympärille rakennettu keitto oli mauiltaan varmasti hyvin puolalainen. Keitto tarjoiltiin kauniisti niin, että lautasen pohjalle oli koottu lihaa kylkipaloja, pekonia, smetanaa, ja valkosipulia ja pöydässä lautaselle kaadettiin aivan jumalaisen makuinen lihaliemi. Melkein pelkkä liemi olisi riittänyt, niin hyvää se oli. Hyvin puolalaisia makuja oli myös pierogeissa, jotka tarjottiin neljäntenä annoksena. Ylikypsällä possulla ja ankalla täytetyt pierogit saivat purutuntumaa täytteen hasselpähkinöistä ja kevätsipulista, joka raikkaan vihreänä myös raikasti ja koristi annosta. Suolaisen makea tahmainen kastike oli keitetty luumusta. Sanoisinkin, että liemet ja kastikkeet ovat Nota Restossa kympin arvoisesti hallussa.

Näin kauniista aseteltu annos peittyi liemen alle. Ensin meinasi harmittaa, mutta kun maistoin liemen olin taivaassa.

Pääruokana tarjoiltu naudan poski oli jälleen ihanasti ylikypsää ja niin mureaa, että sen syömiseen ei olisi hampaita tarvittu. Usein menuissa käy niin, että pääruoka jää vähän tylsäksi ja mitään sanomattomaksi. En tiedä onko kysymys siitä, että alkaa olla jo kylläinen vai mistä. 

Ja jälkiruoka, se oli maultaan taivaallinen ja aika yllättäväkin. Paitsi makunsa myös kokonsa puolesta! Jälkiruuassa oli mascarponevaahtoa niin paljon, että siitä olisi riittänyt ainakin kahteen ellei kolmeenkin annokseen. Vähän tiramisun tapaan siinä oli savoiardkeksi tuomassa rakennetta. Yllättävin ainesosa oli kuitenkin karamellisoitu varsiselleri. Todella herkullista! Eipä ole tullut mieleen, mutta ajattelin, että jotain tämän tyylistä jälkiruokaa voisi kokeilla kotonakin. Tosin maltillisemmalla annoskoolla. Täytyy sanoa, että näin täyteläisen ja täyttävän aterian jälkeen kahvi maistui hyvältä. Sekin muuten oli osa maistelumenuta.

Hinta-laatusuhde oli Nota Restossakin kohdillaan. Kahden hengen maistelumenu juomapaketteineen maksoi noin 560 zl eli 140 euroa.

Pimiento

Stolarska, 13 Stare Miasto

Sunnuntai-iltapäivänä meninasi ruveta kylmäämäämään. Miehellä oli mielessä pihvipaikka, jonne ei sitten enää mahtunutkaan, kun aloimme tekemään pöytävarausta. Pari muutakin paikkaa, josta olimme kiinnostuneita olivat täynnä. Niinpä päädyimme vähän vahingossa varaamaan pöytää argentiinalaisesta pihviravintolasta. Yksi kriteeri ravintolan valinnalle oli se, että sen oli oltava melko lähellä lomakotia, koska seuraavana aamuna oli edessä kotimatka. Jos Nota Resto oli minun suosikkini, miehen suosikki taisi olla Pimiento.

Vasta alku proseccoja siemaillessamme pöytään tuotiin keittiöntervedys. Pikkuinen empanada oli täytetty täydellisellä jauhelihakastikkeella, joka oli sopivasti tulista.  Pimientossa söimme alkuruuaksi mereneläviä. Vähän kyllä mietitään mahtaako pihvipaikassa saada ylikypsennettyä merenelävää, mutta sekä mustekala tomaattikastikkeessa, että grillattu kalamari olivat juuri oikein kypsennettyjä. Ja mikä mukavaa vaihtelua varsin lihaiseen ruokavalioon. Alkudrinkiksi tilatusta proseccosta riitti juomaksi vielä alkupaloille, mutta pääruuaksi tilasimme pullollisen punaviiniä.

Keittiöntervehdyksenä empanada ihanalla jauhelihakastikkeella.

Pihvipaikassa pääruuaksi ei kai voi ottaa muuta kuin pihviä. Saatavilla olisi ollut kaikkea Kobesta wagyuun. Me päädyimme ihan vain ulkofilepihviin, jonka minä pyysin mediumina ja mies medium miinuksena. En nyt kyllä ihan osaa sanoa oliko tuo miinuksena tilattu vähemmän kypsä kuin omani, joka oli onnistunut medium. Ravintolassa lisäkkeet ja kastikkeet tilattiin erikseen. Vedimme varman päälle ja tilasimme pöytään sekä kaksi kastiketta viherpippuri- ja punaviinikastikkeet. Sekä kastikkeet ja lisäkkeet tarjoiltiin erikseen, joten kaikkia molempia pääsi maistamaan. Lisäkkeeksi otimme vähän tylsästi ranskalaiset, joiden mainostettiin olevan itse tehtyjä. Tästä kyllä rohkenen olla eri mieltä! Liha ja kastikkeet olivat kuitenkin täydellisiä.

Vaikka en jaksanutkaan syödä 200 g pihviä kokonaisuudessaan. Teki silti mieli jotain makeaa. Päädyimme tilaamaan jälkiruokalistalta suklaakakkua ja jäätelöä. Onneksi - onneksi olimme niin fiksuja, että älysimme ottaa annoksen puoliksi. Kyllä olisi noutaja tullut, jos kakkupalasesta olisi joutunut selviytymaan yksikseen.

Juomalista Pimientossa vaikutti varsin kattavalta. Monipuolisen viinilistan lisäksi viskilista oli vaikuttava. Sitä tyydyimme vain ihastelemaan. Pois lähtiessä ravintola tarjosi yllätykseksi makeaa ja kylmää kirsikkalikööriä, joka jääkylmänäkin lämmitti mukavasti sisuskaluja.  Mieheni jatkoi vielä tarjoilijan kanssa visikikeskusteluaan ja pääsi tuoksuttelemaankin paikan hienointa erikoisuutta japanilaista viskiä. Jos aamun kotiinlähtö ei olisi kummitellut mielessä, en tiedä oltaisiinko vielä maisteltukin viskiä. Illallinen Pimientossa oli kokonaisuutena suurin piirtein saman hintainen kuin Nota Reston illallinen noin 140 euroa. 

Matkakertomus siitä mitä teimme on jo kirjoitettu ja muutamasta kahvilasta, kuppilasta ja baarista olen kirjoittanut myös. Mutta mitäs sanotte tästä kulinaristisesta kertomuksesta? Krakova on herkuttelijoiden paratiisi! 

Olutta menun alusta loppuun - Panimoravintola Plevna

En ole kovin kummoinen asiantuntija mitä oluisiin tulee. Pidän kyllä oluen mausta, mutta en ole kovinkaan kekseliäs tai seikkailunhaluinen, vaan valitsen useinmiten suomalaisen lagerin. Luultavasti olut on vielä jonkin ison panimon tuote, siksi olinkin valtavan innostunut, kun sain kutsun keväiseen blogitapaamiseen Tampereelle. Marika oli järjestänyt mukavaa ohjelmaa perjantaiksi ja lauantaiksi. Ensimmäinen etappi oli oluttasting ja lounas Panimoravintola Plevnassa. 

Panimoravintola Plevna on perinteikäs tamperelainen ravintola. Ravintolasalista tulee mieleen ihan keskieurooppalaiset olutkellarit ja -hallit. Plevnassa pääsee samaan tunnelmaan kuin mitä voi kokea esimerkiksi yhdessä lempikaupungeistani Prahassa, jossa piipahdimme viimeksi joulun alla. En oikeastaan ollut tajunnutkaan kuinka iso Plevnan ravintolasali on, vaikka toki olen vieraillut Plevnassa aiemminkin. Plevnassa oli perjantaina lounasaikaan melko rauhallista, mutta siinä oluita maistellessamme sisään tuli parikin isoa ryhmää, jotka hukkuivat ravintolasalin uumeniin.

Tampereen panimohistoria alku on 1800-luvun puolen välin paikkeilla. Plevnan historia ei yllä ihan yhtä kauaksi, vaikka senkin historia on jo piktä. Plevna on toiminut Finlaysonin alueella vuodesta vuodesta 1994. Ravintolassa tarjoillaan perinteistä pubiruokaa ja olutta. Paitsi olutta Plevnan panimossa valmistetaan myös siidereitä ja simaa. Yhteistä Plevnan kaikille tuotteille on lisäaineettomuus. 

Meidän vierailulle olikin mietitty valmiiksi erityyppisiä juomia ja alkuruoka. Pääruuan ja jälkiruuan saimme valita itse. Odotin maistaisia mielenkiinnolla. Pöytään oli katettu valmiiksi hieman hapanta, mutta silti hedelmäistä ja raikasta Saisonia, joka on Plevnan kausiolut. Ajatuksena oli, että Saison juodaan alkuruokien kanssa. Pääruokaa varten lasiin oli kaadettu Plevnan palkittu Bock, joka on saksalaistyyppinen lager. Jälkiruokaa silmällä pitäen pöydässä oli lasilliset Plevnan panimosimaa, jota odotin ehkä eniten. 

Tarkoituksena oli myös tutustua panimoon ja sen tuotteisiin virtuaaliesityksen kautta samalla kun joimme olutta ja söimme. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että ainakin omalla kohdallani ruoka ja juoma veivät päähuomion ja esitys jäi toissijaiseksi. Täytyynee korjata asia toisella kerralla.

Saisonin kanssa pöytän kannettiin olutlautanen, tai itse asiassa kaksi ja me neljä naista älysimme heti, että millään emme saa kahta lautaa tyhjäksi. Olutlautanen oli hyvin perinteinen ilmakuivattuine kinkkuineen, oliiveineen ja coctailkurkkuineen. Saisonin raikkaus taittoi makuja hyvin. Olin tosi onnellinen, että raikkaan juoman lisäksi olutlautasella oli viinirypäleitä. Ne toivat kaivattua makeutta olutlautasen suolaisten, happamien ja etikkaisten makujen rinnalle. Olutlautanen oli niin runsas, että neljälle olisi riittänyt yksikin jaettavaksi, varsinkin tarkoituksena oli syödä myös pääruoka.

Olutlautanen on niin runsas, että siitä jaettavaksi ainakin kahdelle

Pääruokaa valittaessa kävi ilmi, että minä olin porukan äijä. Ladyt valitsivat hienostuneesti lohta, mutta minä otin makkaraa. Oluttuvassa kun kerran oltiin. Valintani ei ollut ollenkaan huono. Vahva Bock (6.6%) sopi voimakkaasti maustettuun bratwurstin kylkeen kuin nenä päähän. Annos vain oli niin iso, etten mitenkään jaksanut syödä sitä kokonaan. Se oli seurueen muiden naisten onni. Kehuttuani Bockin, bratwurstin ja lämpimän hapankaalin yhdistelmää, muutkin halusivat maistaa. Kaikki olivat vakuttuneita makuyhdistelmästä.

Bratwurstia, lämmintä hapankaalia ja talon sinappia.

Jälkiruuaksi valitsimme vain kaksi annosta, joita maistelimme ristiin pöydän molemmilta puolilta. Jälkiruuan kanssa emme juoneet olutta, vaan simaa, jonka hunajainen raikas maku oli koko seurueelle mieleinen. Ilman olutta ei jälkiruuallakaan jääty. Jälkiruokajäätelö oli nimittäin maustettu Stoutilla. Itse olisin suonut jäätelöön jopa enemmän mallaksen makua. Toinen jälkiruoka-annoksen jäätelö oli valmistettu Plevnan simasta, samaisesta jota meillä oli laseissamme. En yleensä ole jäätelöfani, mutta näitä maisteli ilokseen. Olin tosi onnellinen, että tulimme tilanneeksi jälkiruuat tasan. Plevnan annokset olivat niin runsaat, että meiltä jäi ruokaa hävikiksi asti. Pahoittelen sitä!

Stoutjäätelöä ja suklaata

Plevnasta jatkoimme matkaa Suuret oluet pienet panimot -tapahtumaan. Valitettavasti visiittimme aurinkoiselle Keskustorille oli vain pikainen, koska meillä oli illaksi vielä muuta ohjelmaa. Keskustorilla Panimo Honkavuoren Inkeriä maistellessani totesin, että ensi kesänä tapahtumaan on tultava oikein ajan kanssa. Kylmän huurteisena nautittu inkiväärillä maustettu vehnäolut jäi erityisesti mieleeni, vaikka muitakin oluita Keskustorilla maistelin.

Oluita maistelin yhdessä Ranteita myöjen taikinasa -blogin Marikan, Savusuolaa-blogin Janican ja Makeaa elämää pilvilinnassa -blogin Annan kanssa. Kiitos seurasta naiset ja erityiskiitos Marikalle järjestelyistä! Tapaamisen muusta ohjelmasta myöhemmin lisää.

Yhteistyö: Panimoravintola Plevana tarjosi oluttastingin ja lounaan.

Alleduuri on kahvila, jonka vitriinit ovat täynnä herkkuja

Alleduurissa on vitriinit täynnä herkkuja ja kahvilan sijaintikin on kaupungissa liikkuvalla mainio. Niin minä kuvailisin Alleduuria. Paitsi että kahvila on oikeasti paljon enemmän, ja paljon isompi juttu.

Alleduuri on kahvila, jossa ei käytetä maitoa, vehnää, ohraa, ruista, kananmunaa, kalaa tai pähkinöitä. Kaikki tuotteet ovat gluteenittomia ja useat tuotteista käyvät myös vegaaneille. Kaikettomassa kahvilassa löytyy taatusti kastettavaa ruoka-ainerajoitteisille, allergisille tai ruokavalioita noudattaville. Alleduurissa ei tarvitse tuottaa pettymystä lapselle, joka on tottunut kulkemaan eväissä tai perheelle, joka joutuu rajoitteiden takia välttelemään kahviloita. 

Ja siltikin Alleduuri on vain kahvila Tampereella. Kahvila, jossa on tarjolla sekä suolaista että makeaa. Olin niin onnellisessa asemassa, että saimme seureeni kanssa maistella useita erilaisia leivonnaisia normaalia pienemmässä koossa. Sanoisin, että kahvilassa on tarkolla erittäin laadukkaita ja hyvänmakuisia suolaisia ja makeita tuotteita. Olin positiivisesti yllättynyt jokaisesta maistamastani suupalasta. Ehdoton suosikkini oli omena-kanelihalko. Niin ja tietysti ne munkit, ne munkit. Saattoi toki olla, että hetki makealle oli otollinen. Suolaisista tarjottavista haluaisin mainita erikseen lihapiirakan ja tietysti leivät. Alleduurin vitriinissä ei välttämättä ole kovin monia leipävaihtoehtoja tarjolla, mutta melkein silmänräpäyksessä kahvilassa pystytään loihtimaan herkullinen leipä, joka on sopivista raaka-aineista valmistettu ja suun mukaisilla täytteillä päällystetty. Ehkä voit jo tästäkin päätellä kaikettomassa kahvilassa kaikki on herkullista.

Alleduuri sijaitsee Tampereella Tammelan torin läheisyydessä Aaltosenkatu 27-28. Alleduurin aukioloajat kannattaa tarkistaa www-sivuilta. Kahvilalla on myös fb-sivut, joiden kautta kerrotaan ajankohtaisia asioita. Esimerkiksi pe 24.11. kahvilan aukioloaikaa on jatkettu 21 saakka.

Itse kävin kahvilassa blogisisarten kanssa. Blogisisaret on eri ikäisten naisten vapaamuotoinen yhteisö. Meitä yhdistää bloggaaminen, vaikkakin edustamme aivan eri genrejä. Sisarilta saa vertaistukea, neuvoa ja apua bloggaamiseen ja vähän muuhunkin. Mukavasta päivästä Tampereella on postattu myös muutamassa muussa blogissa:

• Jotain uutta, vanhaa, käsintehtyä ja kaunista
• Turkooseja unelmia
• Kotomo
• Ruoka-alkemisti
• Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset

Yhteistyössä Alleduuri

Rusticheria Stellasta ei tarvitse lähteä nälkäisenä

Nyt näyttää siltä, että syön Rusticheria Stellassa Valkeakoskella kerran vuodessa. Kirjoitin nimittäin ravintolasta viimeksi noin vuosi sitten. Tosi elämässä syön Stellassa useammin. Vuoden varrella olen ollut useita kertoja sekä lounasasiakkaana, että a la carte -ruokailijana. Olen viettänyt iltaa myös ryhmän mukana Stellan kabinetissa. Joka kerralla sekä ruoka, että seura ovat olleet mahtavia. 

Viime viikolla apukokit olivat mummilassa viettämässä kesälomaa, ja kävimme syömässä kaksin miehen kanssa. Arki-ilta oli ravintolassa rauhallinen. En tiedä vaikuttiko siihen huonon sään lisäksi se, että kaksi päiväiset markkinat oli juuri laitettu torilta pakettiin. Illallinen Stellassa lasten poissaollessa alkaa olla meille perinne. On aika hienoa, että kävelymatkan päässä kotoa on ravintola, josta saa laadukasta, itse valmistettua ruokaa. Työpäivän jälkeen ei välttämättä ole voimia ajella kaupunkiin Tampereelle syömään.

Erityisen kutkuttavan tilanteesta teki se, että Aamulehti oli vähän aikaisemmin julkaissut arvostelun ravintolasta. Sama tilanne oli vuosi sitten. Vuosi sitten lehti rankkasi ravintolan risoton parhaaksi. Toukokuisessa jutussa Stella sai kritiikkiä paljon muun muassa palvelusta ja ruuan suolaisuudesta. Lisäksi ravintolaa syytettiin siitä, että se ei uskalla olla tarpeeksi italialainen. Aamulehden kriittinen arvio ja useat omat kokemukset mielessä lähdin uteliaana ravintolaan.

Valitsimme miehen kanssa eri alku- ja pääruuat, mutta maistelimme ruokia ristiin pöydän yli. Mies valitsi alkuruuaksi gamberetto & tostaton. Annos piti sisällään käsinkuorittuja katkarapuja, paahdettua sahramileipää, pinaattisalsaa ja kananmunaa, joka oli kypsennetty noin 70 asteeseen eli keltuainen oli hyvin juokseva. Annos oli erittäin kaunis ja hyvänmakuinen. Minä valitsin alkuun lihaa. Cavallo & Carpaccio oli valmistettu hevosen sisäfileestä. Mausteena annoksessa oli oliiviöljyn ja parmesanin lisäksi muun muassa pikkelöityä fenkolia. Ensimmäisen suupalan jälkeen ajattelin, että onpas suolaton annos, mutta onneksi jo toisessa haarukallisessa mukaan tuli suolakiteitä. Pehmeä ja mietojen makuinen annos oli oikeastaan aika täydellinen lihanhimooni.

Pääruuissa valinnat menivät sitten täysin toisin päin. Minä valitsin kasvisruokailijallekin sopivan kuusenkerkkärisoton, jossa oli uppopaistettua italialaista tryffelijuustoa. Risotto vaikutti aluksi maultaan melko miedolta, mutta kerkkien raikas, hieman pihkainen ehkä sitruksinenkin maku tuli hyvin esiin. Rakastan juustoja! Luulen, että olisin nauttinut annoksen tryffelijuustosta enemmän ilman leivitystä. Pöydän toinen pääruoka olikin sitten varsin lihaisa. Maiale & Musetto piti sisällään rapeaksi paistettua porsaan kylkirullaa, venetsialaista porsaankärsämakkaraa, pikkelöytyjä sinapinsiemeniä ja timjamikastiketta. Lihaisa ja rasvainen annos oli maultaan ja ulkonäöltään täysi vastakohta omalle risotolleni. Rapeksi kypsennetty porsaan kylkirulla näytti ja maistuikin juuri sellaiselta kuin kuvitella saattaa. Pikkelöidyt sinapinsiemenet olivat paitsi ulkonäöllisesti hauska yksityiskohta, ne toivat annokseen myös makua. Koskaan aiemmin en ollut maistettua porsaankärsämakkaraa, mutta nytpä tuli maustettua. Lisäkkeet tilataan Stellassa erikseen. Savupaprikalla maustetut perunat tuntuivat sopivan possun kaveriksi hyvin.

Syötyäni alkuruuan ja pääruuan, totesin, että ei ole mitään mahdollisuutta jaksaa jälkiruokaa. Pyysimme kuitenkin urhoollisesti jälkiruokalistan. Tyydyin ottamaan digestiiviksi limoncellon. Mies valitsi Affogaton eli vanilijajäätelöä, espressoa ja suklaata. Olimme molemmat tyytyväisiä valintoihimme. Saimme mukavat pienet makeat palat päättämään aterian.

Kokemuksieni perusteella en osaa kritisoida Stellan ruokia suolaisuudesta. Ainoa, josta voisin antaa kritiikkiä on annoskoko. Stellan annokset ovat isoja. Pohdimme jo keskenämme, että selitys taitaa löytyä siitä, että ravintola on "maalla".  Tämän teorian ravintoloitsija vahvistikin, kun keskustelimme asiasta. Fine dining -piiperrykset eivät ole pikkukaupungin juttu. Palvelustakaan en voi sanoa pahaa sanaa. Aina olen tullut hyvin palvelluksi. Viime kerralla erityisesti. Oli hiljainen arki-ilta.

Mielestäni Stella ei ole mikään wanna be -italialasravintola, vaan se on aidosti pikkukaupungin italialaistyyppinen rustiikkinen ravintola. Valkeakoskella on noin 21 000 asukasta. Tämän kokoisessa kaupungissa ravintolalla on oltava aika laaja skaala, että se saa riittävästi asiakkaita. Pikkukaupungin ravintolana Stella on varmasti joutunut tekemään kompromisseja monissa asioissa, mutta ottamalla listalle pizzojen, pastojen, risottojen ja muiden italialaistyyppisten ruokien lisäksi esimerkiksi hampurilaisia, se ei ole myynyt periaatteitaan. Iso osa raaka-aineista tulee läheltä ja on sesongin mukaista. Läheltä seuraten huomaa myös sen, että italialaistyyppisen ravintolan lounaslistakin on linjassa ravintolan ilmeen ja a la carte -listan kanssa. Parasta tällaiselle vakiasiakkaalle on riittävän usein uusiutuva lista. A la carte lista ei ole massiivinen, mutta siinä riittää valinnanvaraa, vaikka kävisi useamminkin. Onko Stella sinulle tuttu ravintola?

Rusticheria Stella - aina ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella

Aina ei myöskään kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Pikkukaupungin ravintolaksi valkeakoskilainen Stella on helmi. Aamulehden ylistävät arviot punajuuririsotosta eivät olleet turhia. Se on nyt todettu. Maistelin risottoa Stellassa alkuruuaksi, kun taas mieheni söi perinteisemmän antipasti & misti -annoksen. Tai maistelimme ruokia vähän pöydän puolin ja toisin. Antipasti ja mistin parasta antia oli mielestäni savumuikkumousse, joka miellytti myös annoksen valinnutta miestäni.  Makkarat  ja juustot ovat tietysti aina hyviä. Hauskaa oli  huomata, että samoja komponentteja oli käytetty sekä herkkulautasella että risotossa. Balsamico sipulit olivat kovasti mieleisiä.  Alkupalalautanen sopii mainiosti nautittavaksi pieneen nälkään tai vaikkapa viinilasillisen äärellä.

Pidin valitsemastani punajuuririsotosta kovasti. Se oli täyteläinen, mutta ei edes isosta juustomäärästä huolimatta tuntunut liian raskaalta tai tunkkaiselta. Punajuuri maistui risotossa selvästi, mutta maku ei ollut liian hallitseva. Risotto oli väriltään tavattoman kaunis. Houkuttaisi kovasti yrittää tehdä toisintoa tai omaa versiota punajuuririsotosta. Ehkä sen teenkin aikanaan uudensadon punajuurista. 

Pääruuaksi mies valitsi pollo & saltimbocca, joka oli salviavoissa haudutettua suomalaista maalaiskanaa ja parmankinkkua rosmariini-lohkoperunoilla. Sesongin mukaan lautaselta löytyi vihrää parsaa ja paahdettua tomaattia. Itse valitsi pääruuaksi cervo & polpette -annoksen, jossa oli kolme isoa hirvipyörykkää ja kermakastiketta. Riista houkutti. Lisäkkeeksi valitsin hyvin perinteisesti perunamuusia.  Perinteisiä olivat myös annoksen muut lisäkkeet suolakurkut ja puolukkahyytelö. Hirvipyöryköiden mieto riistainen maku oli loistava. Yhdistelmänä risotto ja hirvipyörykät oli sen verran tuhti, että en selvinnyt  enää pääruuasta ihan yksin. Onneksi sain apuja pöydän toiselta puolelta. Tällä kerralla emme kumpikaan jaksaneet jälkiruokaa, joten niistä jälkiruuista ei voi sanoa mitään. Tämä ehkä kertoo jotain myös annoksien koosta.

Ruokailu Stellassa ei ollut ensimmäinen kerta. Aikaisemmatkin kokemukset ravintola Stellasta ovat pelkästään positiivisia. Olen ollut asiakkaana niin arkisilla lounailla, a la carte ruokailijana ja sunnuntaisella perhepäivällisellä, jossa alku- ja jälkiruoka noudettiin buffetista ja pääruoka tuotiin annoksena pöytään. Tällä kerralla olimme matkassa kaksin, mutta aikaisempien kokemuksien perusteella voin kertoa, että myös lasten kanssa ruokailu Stellassa sujuu, ja tuntuu, että lapset ovat tervetulleita asiakkaita.

Pikkukaupungin ravintola joutuu pärjätäkseen miellyttämään varmasti hyvin monenlaisia asiakkaita. Itse asiakkaana ajattelen, että Stella on onnistunut hyvin. Menu on melko lyhyt, mutta monipuolinen ja se vaihtuu riittävän usein. Listalta löytyy pizzan ja hampurilaisten lisäksi myös "oikeaa" ruokaa, ja hienompikin ruokailu onnistuu. Positiivista on sekin, että lapsille on tarjolla muutakin kuin nauravia nakkeja. Palvelu on ystävällistä ja asiantuntevaa. Rohkenen suositella Stellaa kesän yhdeksi (vene)retki kohteeksi. Vierasvenelaiturista ei ole pitkä kävelymatka hyvän ruuan pariin. 

Aasialaista ruokaa Marusekissa

Minulla on nolo tunnustus. Söin ensimmäisen sushini eilen. Kun kerrankin oli tilaisuus, päätimme lähteä aikuisten kesken kaupunkiin syömään. Ravintolaa valitessa yksi tärkeimmistä kriteerieistä oli se, että menisimme paikkaan, josta lapset eivät ehkä pitäisi. Päädyimme Marusekiin maistelemaan sushia. Tein varmuuden vuoksi pöytävarauksen saman päivän iltapäiväksi. Ravintola ei ollut täynnä, mutta kyllä siellä muitakin seurueita lisäksemme oli, vaikka ruokailimme vähän hassuun aikaan, myöhään iltapäivällä. Ei ollut enää lounas aika, mutta ei oikein päivällis- saati sitten illallisaikakaan.

Meidät otettiin ravintolaan ystävällisesti vastaan ja ohjattiin pöytäämme. Jäimme tutkimaan ruokalistaa, mutta hyvin pian totesimme, että ruokien valinta on lähes mahdoton tehtävä. Kun tarjoilija toi juomamme, tunnustimme olevamme ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Hyvin ystävällisesti ja asiantuntevasti tarjoilija auttoi tilauksen kanssa.

Valitsin alkuruuaksi misokeiton kauden meren antimilla. Ahti ei ollut ollut kovin suotuisa: meren anti oli yksi simpukka. Lisäksi siinä oli ainakin tofu-kuutioita, merilevää ja porkkanaa. Keiton liemi oli hyvänmakuinen ja mukavan lämmittävä koleaan kesäkuiseen iltapäivään. Sain myös maistaa puolisoni tilaamia possun lihanyyttejä, joiden kera tarjoiltiin tulista gyoza-kastiketta. Todella hyvää!

Pääruuan kanssa päästiin itse asiaan. Tarjoilijan suosituksesta tilasimme 10 erilaista sushiapalasta kummallekin. Annoksessa oli sekä nigireitä ja makeja. Maut olivat mitä luultavammin hyvin tavanomaisia ja perinteisiä. Annoksesta löytyi lohta, avokadoa, munakasta, tonnikalaa, kurkkua. Jossakin makissa oli todella miellyttävä maku seessaminsiemenistä. Erityisesti taiisn kuitenkin pitää nigiristä, jossa oli tonnikalamajoneesia. Myös teriyakimunakas oli hyvää. Suolainen ja makea vaan on niin hyvä yhdistelmä.

Mikään erityisen sykähdyttävä ensimmäinen sushikokemukseni ei ollut. Ulkona syöminen on niin harvinaista herkkua, että se on aina mukavaa. Ruoka oli maistuvaa ja onnistuin jopa puikoilla syömisessä ihan hyvin. Ravintola oli siisti ja mukava. Palvelu oli moitteetonta, vaikka ruuan odotusaika oli pitkähkö. Odottelimme alkuruokaa reilun puoli tuntia. Pääruoka tulikin heti alkuruuan jälkeen sutjakasti. Olin ehkä hieman yllättynyt siitä miten mietoja sushin maut lopulta olivat. Saattaa olla, että lapsetkin olisivat pitäneet ruuista, mutta heidän kanssaan taidamme  kuitenkin testata Yitong Hotpot-ravintolan.

Koska yhdellä kaupunki-iskulla on aina monia asioita hoidettavana, en jaksanut raahata järkkäriä mukana. Kuvat ovat vanhalla hyvin palvelleella puhelimella kuvattuja. Pahoittelen laatua.