Pinaatti-nakkipannari - viimeinen ehtoollinen

Keskiviikko iltapäivä tuntui kiireiseltä. Iltaruuan, eli niin sanotun viiden ruuan aikoihin, nakertelimme näkkäriä ja totesin, että syödään vasta myöhemmin, että laitetaan vähän tuhdimpaa iltapalaa. Siihen tarkoitukseen sopi hyvin pinaatti-nakkipannari. Suolainen pannari toimi samalla jääkaapin siivousruokana, sillä siihen upotettiin parhaat päivänsä nähneitä yrttejä, päiväyksellä olevia nakkeja ja niin edelleen.

*

Pinaatti-nakkipannari

4 munaa

7 dl maitoa

3 dl vehnäjauhoja

150 g pakastepinaattia

suolaa

mustapippuria

täytteeksi

1 pkt Kivikylän nakkeja pilkottuina

puolikas punasipuli ohueksi siivutettuna

100 g fetajuustoa murustettuna

tomaatti siivutettuna

tuoretta basilikaa, persiljaa ja ruohosipulia

Valmista pannari taikina. Riko munat kulhoon ja vispaa rakenne kevyesti rikki. Lisää kulhoon sulanut pinaati, maito ja jauhot. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Anna taikinan turvota hetkinen noin 10-15 minuuttia.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Laita täytteitä tasaisesti ympäri uunipannua taikinan päälle ja paista 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Laita vielä pieneksi hienonnettuja tuoreita yrttejä pannarin pinnalle ennen tarjoilua ja nauti vaikkapa salaatin kanssa. Jos pannaria jää yli, sen voi hyvin lämmittää. Kovaan nälkään tai pikkuhiukoon sitä voi syödä suoraan jääkaapista vaikka kylmänä. Toimii myös retkieväänä.

*

Pinaatti-nakkipannari oli meidän perheen viimeinen ehtoollinen, the end of an era, iltapala etäopetuksen viimeisenä päivänä. Keskiviikkoillassa tunnelma oli erilainen kuin minään iltana pitkään aikaan. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava, mutta kuitenkin positiivinen. Tuli mieleen elokuinen päivä. Tiedättehän sen viimeisen lomapäivän ennen koulun alkua.  

Eiväthän nämä edeltävät 8 tai oikeammin 9 viikkoa mitään lomaa ole olleet. Meidän koronakevät alkoi kuopuksen flunssaviikolla, joka huipentui karanteenimääräykseen luokkakaverilla todetun positiivisen koronanäytteen vuoksi. Näyte osoittautui myöhemmin negatiiviseksi, mutta tuossa hässäkässä otimme myös esikoisen pois koulusta. Lasten etäkoulu alkoi muutamaa päivää aiemmin kuin koulut sulkivat ovensa. Siitä saakka minäkin olen tehnyt enimmäkseen etätöitä ja mieskin jonkin verran. Kotona on välillä ollut kaista tiukilla. Enkä puhu pelkästään tietoliikenneyhteydestä.  

Hyvin meillä on kuitenkin mennyt. Uskon, että tätä kiireetöntä, aikataulutonta perheaikaa tullaan vielä kaipaamaan. Vaikka myönnettävä on, että näiden viikkojen aikana olen monesti huokaillut myös sitä, miten kiva olisi viettää aikaa yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa. Sekä elämän ilot ja surut on tärkeä kohdata läheisten kanssa. Se mitä sanotaan jaetusta ilosta ja surusta, ei ole pelkkä klisee.

Kuppipannarit - pannarin uusi muoto

Sain monta kysymystä kuppipannareitten reseptistä, kun julkaisin kuvan meidän sunnuntaisesta aamiaiskattauksesta instagramissa. Olen jo muutamalle reseptin kirjoitellut ja lähettänyt ja nopeimmat ovat sen ehtineet testatakin. Päätin nopeasti kirjoittaa ohjeen myös tänne blogiin, kun kysymyksiä reseptistä satelee edelleen. Jääpänhän samalla muistiin itsellekin. Kuppipannarit sopivat nimittäin myös vaikkapa koululaisten välipalaksi tai miksei iltapalaksikin. Kuppipannarit tehdään ihan tavallisesta pannaritaikinasta, mutta ne paistetaan muffinssipellillä. 

* 

Kuppipannarit 

12-14 pannaria

2 munaa  

4 dl maitoa 

2 dl vehnäjauhoja 

ripaus suolaa 

1 rkl sokeria 

2 rkl juoksevaa oivariinia 

juoksevaa oivariinia pellin öljyämiseen.

Riko kananmunien rakenne rikki voimakkaasti vispaten. Lisää maito ja muut aineet. Sekoita hyvin ja jätä taikina noin 10 minuutiksi turpoamaan. 

Voitele muffinssipellin kolot oivariinilla tai muulla käyttämälläsi öljyllä. Kaada taikinaa kuhunkin koloon noin puoleen väliin saakka. Taikina kohoilee kypsyessään voimakkaasti. 

 

Paista 225 asteisessa uunissa vartin verran.

Tarjoile kuppipannarit suolaisten tai makeiden täytteiden kera.

* 

Minulla on 12 muffinssin vuoka. Taikinaa tuntui olevan sen verran reilusti, että laitoin sitä vielä pariin pieneen uuninkestävään vuokaan. Muutama pellillä valmistetuista pannareista oli sen verran pienempi, että ehkäpä taikina olisi mahtunut kokonaisuudessaan muffinssipellillekin. 

Nostelin aamiaispöytään pannareiden täytteeksi vappuviikonlopulta jääneitä herkkuja, joiden ajattelin sopivan pannareiden höysteeksi. Suolaisiin pannareihin oli kylmä- ja lämminsavulohta, punasipulihilloketta sekä guacamolea ja makeisiin vaahdotin kuohukermaa, jota maustoin appelsiinituorejuuston lopuilla. Makeita pannareita varten löytyi jääkaapista myös vadelmahilloa. 

Tämä kevät on hellinnyt juhlapyhillä ja vapailla niin, että tavallista paremman aamiaisen kattaminen on onnistunut useita kertoja. Edessä on vielä helatorstain pitkä viikonloppu ja tietysti ensi sunnuntain äitienpäivä. Sen suhteen minulla on high hopes!

Dutch baby kylmäsavulohitäytteellä

Kun kaapissa on kananmunia, ei ole mitään hätää. Kananmunissa on oikeasti avaimet vaikka mihin. Kovin monta muuta ainesosaa ei tarvita, että pystyy loihtimaan sekä makeita että suolaisia herkkuja - ja ihan oikeaa ruokaakin - lounasta tai päivällistä. Dutch baby eli paistinpannupannari kananmunaruoka yli muiden. Tämä ihmeellinen hollantilainen, joka alkuperä on oikeasti saksalainen taipuu, sekä makeille, että suolaisille täytteille. Dutch baby on täydellinen hitaisiin aamuihin, kevyeksi lounaaksi, välipalaksi, jälkiruuaksi tai ruokaisaksi iltapalaksi. 

Dutch babyssa on jotain, joka vetoaa kaikkiin niihin, jotka tykkäävät lätyistä ja pannareista. Lohturuuaksi minä sen luokittelisin. Kirjoittelen blogiin ensin suolaisen version. Suolainen Dutch baby täytettiin meillä kylmäsavulohella, ja vähän kaikella muullakin, mitä jääkaapista sattui löytymään. Juuri tämä baby tasattiin touhukkaan sunnuntaipäivän lounaaksi neljälle hengelle. Varaa siis iso uuninkestävä paistinpannu tai pienennä taikinaa. Esimerkiksi kolmen munan taikina mahtuu hyvin halkaisijaltaan 25 cm paistinpannuun,  joka on valurautapannulle varsin tavallinen koko. Iso paistinpannuni on halkaisijaltaan 30 cm ja siihen tämä 5 kananmunan resepti oli passeli. 

*

Dutch baby kylmäsavulohitäytteellä

4 annosta

5 kananmunaa

5 dl maitoa

25 g voita

2,5 dl vehnäjauhoja

2 rkl maissitärkkelystä

1 tl suolaa

mustapippuria

täyte

kylmäsavulohta

keitettyä perunaa

puolikuivattuja tomaatteja
punasipulia

tilliä 

kapriksia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Laita voi paistinpannulle ja paistinpannu uuniin.

Riko munat kulhoon ja vatkaa ne sähkövatkaimella kevyeksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon muut aineet.

Ota paistinpannu uunista, ja kääntele niin, että voi leviää joka puolelle paistinpannua. Kaada taikina pannulle ja paista 200 asteisessa 15-  20 minuuttia. 

Sillä aikaa kun pannari on uunissa, valmistele täytteet. Kun pannari on kypsää, nosta se pois uunista ja asettele täytteet pannarin päälle. Tarjoile heti.

*

Kuohkea ja upeasti uunissa kohoileva pannari on sellainen herkku, että se katoaa pöydästä alta aikayksikön. Ilmavan pannarin salaisuus sähkövatkain. Kananmunat kannattaa vatkata kunnolla. Taikinaan ei todella tarvitse lisätä kohottavia aineita kuten leivinjauhetta tai soodaa. Valurautapannulla pääsee aavistuksen rapeampaan lopputulokseen, mutta muullakin uuninkestävällä pannulla onnistuu. Käsittääkseni myös massitärkkelys lisätään taikinaan juurikin rapeuttamaan lopputulosta.

Täytemahdollisuuksia pannarille on rajaton määrä. Vinkkinä sanonkin, että kannattaa hyödyntää täytteissä jaakaapin jämäruokia. Tällä kerralla käyttämistäni täytteistä kala oli tietenkin tuoretta, mutta perunat ylijäämää edellisiltä aterioilta. Usein kaapista löytyy muitakin kasviksia, juustoja tai leikkeleitä, jotka sopivat munakkaaseen mainiosti.

Aiemmin jo kirjoittelin, että Dutch babysta voi tehdä myös makean version. Kiinnostaako resepti?

Banaanipannari - hävikkiherkkua tämäkin

Tuskailin tuossa jo aiemmin kaappiin tummumaan jääneitä banaaneja. Niistä on riittänyt moneksi. Viimeiset tummuneet banaanit käytin pannariin, josta tulikin hyvää - ja melkein ilman sokerin lisäämistä. Taitaa olla niin, että mitä tummempi banaani sen enemmän makeutta. Jos haluat tehdä koko uunipannullisen tuplaa resepti. Tämän pannarin koon määritti käytettävissä olevien jauhojen määrä.

*

Banaanipannari

pieni uunipannullinen/iso uunivuoka

2 tummunutta banaania soseutettuna

2 munaa

5 dl maitoa

1 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja

1 tl kardemummaa

1 tl kanelia

1 tl vanilijasokeria

ripaus suolaa

25 g voita

Vatkaa munat kevyesti rikki kulhossa. Lisää noin puolet maidosta. Lisää taikinaan voimakkaasti vispaten jauhot ja mausteet. Kun nämä ovat kunnolla sekaisin, lisää loppu maito ja soseutettu banaani. Soseutin banaanin ihan haarukalla, mutta jos haluat varmistua siitä, että valmiissa pannarissa ei ole banaaninpalasia, soseuta esimerkiksi sauvasekoittimella.

Jätä taikina lepäämään noin puoleksi tunniksi kulhoon.

Kuutioi voi uunipannulle. Laita uunipannu uuniin ja samalla uuni lämpenemään 200 asteeseen. Anna voin sulaa ja ruskistua pannulla. Voin sulaminen ja ruskistuminen ottaa oman aikansa, mutta kannattaa pysytellä lähellä uunia ja tarkkailla tilannetta. Ruskistetusta voista tulee ihana pähkinäinen tuoksu ja maku pannariin, mutta palanut voi pilaa koko hommn.

Kun voi on sulanut ja ruskistunut, ota uunipannu uunista ja kallistele sitä niin, että voita on jokapuolella pannua. Kaada taikina pannulle ja paista pannaria puolisen tuntia.

*

Banaanipannari ei kohoile uunissa tavallisen pannarin tapaan. Taitaa banaanisose olla sen verran painavaa. Ainakaan minä en ajatellut, että banaanipannarin olisi tarvinnut olla yhtään makeampaa, mutta maistele toki taikinaa ja mieti tarvitseeko sokerihampaasi enemmän makeutta. Oletettavasti olisi todella herkullista jäätelöpallon kanssa, mutta maistui se mainiosti, vaikka päälle ei ollut kuin vähän siivutettua banaania ja ylähuuli. Mielestäni kiva ilta- ja välipalaidea esimerkiksi lomaileville koululaisille.

Perinteistä ja kotoista kropsua ei tietenkään mikään pannari voita, mutta välillä on kiva kokeilla muitakin vaihtoehtoja. Banaaniresepteistä on blogiin vielä tulossa banaanilettujen ohje. Letut kuuluvat apukokkien välipalarepertuaariin ja niitä paistellaan meillä ainakin tuoksusta päätellen kouluaikaan viikoittain. Tuoksu onkin ainoa mitä siinä vaiheessa on jäljellä, kun aikuiset saapuvat työstä kotiin. Ennen kuin banaanilettujen ohje ehtii blogiin asti, niin luvassa on jotain muuta. Jatketaan piimäjutuilla. Instassa julkaistu piimäjälkkärin ohje kiinnosti kovasti, joten se on luvassa seuraavaksi. Banaania on nyt syöty niin, että se tulee jo korvistakin ulos.

Shakshuka - kiireettömän päivän aamiainen, kiireisen lounas

Koko kevät ja alkukesä on ollut uskomattoman kiireistä aikaa. Lähipiirissäkin on tämä varmasti huomattu, eipä ole ennätetty viettää aikaa suvun parissa. Oikeastaan ei ole ollut mitään kummallista. Aikuisilla paljon töitä ja joitakin menoja, vapaa-ajan juttujakin. Lapsilla lukukauden loppu koulussa ja harrastuksissa. Eihän siinä paljon muuta tarvita. Isäkin kysyi jo puhelimessa, että syödäänkö teillä edes enää ollenkaan. Viittasi pitkään hiljaisena olleeseen blogiin. No on meillä syöty. Aika huonosti tosin. Usein valmisruokaa, paljon purkkitonnikalaa, puuroa, samaa soppaa päiväkaupalla ja niin edelleen. Mutta hengissä on pysytty! Yksi aivan loistava raaka-aine kiireen keskellä on kananmuna. Sitäkin on syöty paljon. Viimeisin villitykseni on shakshuka. Taas sellainen ruoka, joka on niin vaikea kirjoittaa, että melkein joka kerran pitää tarkistaa kirjoitusasu.

Shakshuka on Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä peräisin oleva yhden pannun ruoka, jossa kananmunat hyydytetään tomaattikastikkeseen. Ruuan voi valmistaa kokonaan hellalla, mutta munat voi laittaa hyytymään myös uuniin.  Länsimaissa shakshukaa tarjotaan perinteisimmillään aamiaisella ja brunssilla, mutta se kelpaa hyvin myös lounaaksi, kevyeksi päivälliseksi tai iltapalaksi. Todistetusti! Variaatioita reseptiin on useita - ja niinkuin parhaissa kotiruuissa - niin tässäkin voi käyttää niitä raaka-aineita, joita kaapista löytyy. Ruokaisamman version saa aikaiseksi, jos pannuun lisää vaikkapa kikherneitä tai juustoa. Tässä kuitenkin ihan perusresepti, josta on hyvä aloittaa.

*

Shakshuka

sipuli kuutioituna

punainen suippopaprika pilkottuna

puolikas punaista chiliä pilkottuna pieneksi

sellerinvarsi pilkottuna

(pieni valkosipulin kynsi pilkottuna)

ruokaöljyä

1 tl jeeraa

1 tl savupaprikaa

hieman suolaa

ripaus sokeria

1 tlk (400 g) tomaattimurskaa

1 dl vettä

4 kananmunaa

muutama pyöräytys mustapippuria myllystä

tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa

Kuullota pieneksi pilkottuja kasviksia öljytilkassa. Chili ja valkosipuli kannattaa lisätä vasta loppuvaiheessa kuullotusta. Ne palavat helposti. Mikäli tarjoat shakshukan aamiaisena voit jättää valkosipulin kokonaan poiskin.

Lisää kuullottuneiden ja pehmenneiden kastikkeiden päälle mausteet. Sekoittele hyvin sekaisin. Lisää pannulle tomaattimurska ja vesi. Kiehauta ja jätä muutamaksi minuutiksi kypsymään.

Lisää kananmunat paistokseen yksitellen. Riko kananmuna lasiin ja tee pieni kuoppa paistokseen. Kaada kananmuna koloon. Älä sekoita. Anna kananmunien hautua erillään. Hauduttele noin kymmenisen minuuttia kunnes kananmunat ovat mieleisiäsi. Kannen alla hautuu tietenkin nopeammin, ja uuniinkin shakshukan voi kuulemma tässä vaiheessa laittaa. Itse en ole koskaan viitsinyt lämmittää tämän vuoksi uunia.

Koristele tuoreilla yrteillä ja nauti hyvän vaalean leivän kanssa. Shakshuka on ihan parasta kun kastiketta imeyttää leipään.

*

Onneksi kevään kiireet ovat hellittäneet. Tosin työkiireiden tilalle ovat tulleet kesä- ja lomakiireet. Ne ovat kuitenkin eri kiireitä ne. Saa olla oman itsensä herra ja kuluttaa aikaa kuten itse tahtoo. Vaikka sitten paremmin syömiseen. Toivottavasti aikaa riittää enemmän myös blogille. Varastossa on kyllä muutamia ruokareseptejä ja kuvia tänne jaettavaksi, onpa pari leivontajuttuakin. Talvilomasta saakka on roikkunut luonnoksissa muisteluita Thaimaan matkasta. Eli kaikkea sellaista on luvassa. Pysykää kanavalla!

Keväinen salaatti kananmunasta, mädistä ja parsasta

Muna on pääsiäsen symboli ja siksi sillä on iso rooli meidän pääsiäisruuissa. Pääsiäisen, kevään ja uuden elämän tarinaa tukevat myös vihreä parsa ja mäti. Kristinuskoon ja osin jo esikristilliseen aikaan liittyvä symboliikka ja kulttuuriperintö elää omassa perheessä vahvasti erityisesti erilaisten kalenterivuoden juhlien aikaan. On mukava kunnioittaa ja jatkaa ikiaikaisia perinteitä. Juhlava salaatti, jonka pääosassa olivat kananmuna ja mäti, starttasi meidän perheen ruokapääsiäisen. Koko talven on ollut tapana juhlistaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua ruokaisalla salaatilla. Ruokaisan salaatin perinteenne liittyy vahvasti työn ja vapaan erottamiseen. Kun viikon leipätyö saadaan pakettiin, käydään saunassa ja kokoonnutaan yhteisen iltapalan äärelle. Laakereille ei levätä viikonloppunakaan, mutta silloin työt ja puuhat ovat erilaisia kuin arkena. Tässäpä vinkkiä ruokaisaan salaattiin:

*

Keväinen salaatti kananmunasta, mädistä ja parsasta

4 annosta

mieluista salaattia

5 soijamarinoitua kananmunaa halkaistuna

puntti parsaa palasiksi leikattuna

150 g leipäjuustoa pieninä kuutioina

pieni punasipuli ohueksi siivutettuna

100 g kirjolohen mätiä

50 g smetanaa

tilliä

Salaatti itsestään on nopea koota, kun kananmunat ovat valmiina ja parsa kypsää. Soijamarinoitujen kananmunien valmistus kannattaa aloittaa jo edellisenä päivänä, että munat ehtivät marinoitua kunnolla. Ohjeen olen kirjannut jo aiemmin, mutta lyhesti kerrottuna homma kulkee näin: 

Huoneenlämpöiset kananmunat lisätään varovasti kiehuvaan veteen. Munia keitetään 6 minuuttia 50 sekuntia. Kun aika on täysi, munat jäähdytetään nopeasti. Munien jääntyessä valmistetaan soijapohjainen marinadi. Heti kun näpit kestävät munat kuoritaan varovasti ja laitetaan yön yli marindiin. Tarkemman ohjeen löydät täältä.

Mikäli kypsennät parsat samaan aikaan kun valmistat salaatin. Aloita parsoista. Niitä ei voi laittaa salaattiin lämpimänä. Katkaise parsoista kova puumainen varsi ja kuori parsat mikäli tarpeen. Keitä parsoja suolalla maustetussa vedessä  3-5 minuuttia parsojen paksuudesta riippuen. Nosta parsat jäähtymään ja leikkaa paloiksi.

Kun kaikki ainekset ovat sopivan kokoisina paloina, kokoa salaatti laakealle vadille ja nautiskele!

*

Pääsiäsien ruokasuunnitelmat ovat vielä aivan vaiheessa. Pääsiäisherkuista mämmi on vielä kokonaan tälle kaudelle maistamatta. Karitsan viulu odottaa pakastimessa, ja siellä on myös vähän lampaan filettä. Viulu valmistetaan perinteisellä Mysi Lahtisen reseptillä. Kahvilla maustettu viulu on niin hyvää, että en ole koskaan kokeillut mitään muuta reseptiä. Ajattelin hyödyntää pääsiäisenä myös kokonaisen kuhan, joka on niin ikään pakastimessa tilaa viemässä. Sille pitäisi keksiä keväisiä lisukkeita. Mielessä on raaka-aineina ainakin varhaiskaali ja parsa. Millaisia ruokasuunnitelmia sinulla on pääsiäiseksi?

Avokado-persimonsalaatti ilmakuivatulla kinkulla

Perjantai on valikoitunut salaattipäiväksi. Koska salaatti korvaa usein päivällisen, sen täytyy olla ruokaisa ja siinä on oltava kunnolla proteiinia. Vaihtoja on pilvin pimein, mutta useinmiten lautaselle nostellaan kylmäsavulohta, broileria, rapuja, kananmunaa tai juustoa. Yleensä tietysti useampaakin vaihtoehtoa. Näin talvisaikaan salaatti saattaa olla myös kokonaan tai osin lämmintä.

*

Avokado-persimonsalaattia ilmakuivatulla kinkulla

2 annosta

2 pientä avokadoa

persimon

8 viipaletta ilmakuivattua kinkkua

noin 200 g salaattia

Salaattikastike

2 tl dijon sinappia

1/2 sitruunan mehu

1 dl rypsiöljyä 

suolaa

mustapippuria

Valmista ensin kastike mittaamalla kulhoon sinappi ja sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi ja lisää öljy pikkuhiljaa voimakkaasti vispaten. Kastike paksunee koko ajan. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla. 

Kokoa sitten salaatti kinkusta, kuorituista ja pilkotuista hedelmistä ja mieleisistä salaatin lehdistä. 

Mausta salaattikastikkeella juuri ennen tarjoilua.

*

Persimon-avokadosalaattia söivät vain aikuiset, mutta uskoisin, että tämä olisi kelvannut myös apukokeille. Erityisesti teini on innostunut salaateista. (kuuluuko se ikään?) Ja jos häneltä kysytään salaatti olisi ilman muuta caesaria, jossa meillä yleensä on myös broileria. Yksi omista suosikeistani on punajuuri-kylmäsavulohisalaatti tai nostalginen juusto-savukalasalaatti. Koska makuja on monia, hyvä keino on koota pöytään erilaisia aineksia, joista jokainen saa valita itselleen mieleisiä. Salaattibuffa toimii kotioloissa siinä missä lounasravintolassakin!

Pannaria kylmäsavulohella

Meillä arkiruuanlaitto perustuu pitkälti viikonlopun ruokien lämmittämiselle. Viime viikonlopun kikherne-broileripata ja oluessa haudutettu possupata olivat kuitenkin niin maistuvia, että lämmitettävää ei kummastakaan kahta lounasannosta enempää jäänyt. Hyvä tietysti sekin, että töihin on kunnollista ruokaa lounaaksi. Virhearviosta johtuen olin yllättäen jo tiistaina miettimässä mitä sitten syötäisiin? Tyhjän jääkaapin ruokana teen usein pastaa tai munakasta, mutta nytpä keksi tehdä pannarin, jota höystin kylmäsavulohella, fetajuustolla ja sipulilla. Ikivanha valurautainen paistinpannuni pohja on halkaisijaltaan 20 cm. Pannu levenee hieman ylöspäin. Ohje on uskolliseen palvelijaan mitoitettu. Pannarista riitti salaatin kanssa päivälliseksi kolmelle. Iltapalana pannarista riittää kyllä neljällekin.

*
Pannaria kylmäsavulohella

2-4 annosta

1 rkl voita

3 munaa

1 1/2 dl maitoa

2 dl vehnäjauhoja

suolaa

Täyte

170 g kylmäsavulohta

70 g fetajuustoa

punasipuli(hilloketta)

tilliä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Laita voi uuninkestävään paistinpannu, ja pannu uuniin lämpenemään.

Sillä aikaa kun uuni ja pannu lämpenevät sekoita taikina. Riko munien rakenne rikki ja lisää taikinaan muut aineet. Jätä turpoamaan.

Kun uuni on lämmennyt oikeaan lämpötilaan, ota pannu uunista ja kaada taikina kuumaan pannuun voisulan päälle. Nosta pannari takaisin uuniin ja anna kypsyä noin 20-25 minuuttia.

Asettele kypsän pannarin päälle täytteet ja tarjoile vihersalaatin kera.

*

Pannariahan voi höystää millä tahansa mitä kaapista sattuu löytymään. Minulla on usein tapana ostaa kylmäsavulohta "vararuuaksi", jos ei muuten, niin se tulee syödyksi leivän päällä. Punasipulihillokettakin on jääkaapissa usein. Se kun säilyy pitkään ja sopii lisäkkeenä moneen.

Pannaripäivän jälkeenkin pääsen ruuanlaitossa helpolla. Kuopus laittaa parhaillaan sitruunakanaa ja ensi keskiviikkona on esikoisen vuoro tehdä itse valitsemansa ruoka. Ainoa reunaehto tytöille oli, että pitää olla terveellistä kotiruokaa. Ja oikeataan toinenkin. Ehkä kuulette näistäkin lisää...

Porkkalaa ja pientä pohdintaa suomalaisista mauista

Porkkala ei ole mikään uusi juttu, mutta minun köökissäni se on. Tunnettu tosiasia on, etten ole ihan trendien aallonharjalla ratsastaja oikein minkään asian suhteen. Uudet jutut rantautuvat näille main hitaasti. Mahdanko olla ainoa hidas? Tiedätkö sinä mitä porkkala on?

Porkkala on porkkanalohta eli vegaanista lohta. En nyt ajatellut mennä siihen tarvitseeko vegaani lohenkorviketta, mutta nimenä porkkala on mielestäni melko onnistunut. Suolakuoressa kypsennetyn, siivutetun ja marinoidun porkkanan suutuntuma nimittäin todella muistuttaa kylmäsavulohta. Myös savuinenmaku tuo mieleen kalan. Savunmaku porkkalaan saadaan savuaromilla, joka on tuotteena aika kiva. Ihan luontaisesti savusta tiivistetty aine ei sisällä mitään E-juttuja, vaikka äkkiseltään niin saattaisi luulla. Mikäli kiinnostuit, tässäpä sinulle porkkalan resepti.

*

Porkkala

3 pulleaa porkkanaa

noin 600 g karkeaa merisuolaa

1 rkl ruokaöljyä

2 tl nestemäistä savua

1 tl valkoviinietikkaa

Tarjoiluun

saaristolaisleipää

Pese ja kuivaa porkkanat hyvin.

Levitä uunivuuan pohjalle kerros suolaa. Esimerkiksi leipävuoka on hyvänmallinen. Laita porkkanat suolakerroksen päälle ja kaada loput suolat porkkanoiden päälle. Porkkanoiden pitää olla kokonaan suolan peitossa.

Kypsennä porkkanoita noin 1,5 h 175 asteisessa uunissa.

Irrota porkkanat varovasti suolakuoresta ja anna niiden jäähtyä hieman. Kuori porkkanat kun sormesi kestävät ja siivuta porkkana ohuiksi siivuiksi esimerkiksi juustohöylällä, mandoliinilla tai kuorimaveitsellä.

Sekoita marinadi ja kaada siivutettujen porkkanoiden päälle. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.

Kokoa porkkalaleivät ja tarjoile iltapalana, alkupalana tai ruuan osana.

*

Porkkala osoittautui monikäyttöiseksi ja hyvänmakuiseksi. Meillä on syöty sitä leipien lisäksi salaattikulhon osana ja lisäkkeenä sitruunaisen kanapojan paistileikkeen lisäkkeenä.  Porkkalaa voi myös jatkojalostaa vaikkapa piirakaksi tai sitä voi käyttää voileipäkakkuun kuten ruoka-alkemisti-blogissa on tehty. Ihan parhaita vinkkejä tuttujen raaka-aineiden käyttöön voi saada vege-blogeista, joissa katsotaan maailmaa hieman eri näkökulmasta. 

Jos jotain muuttaisin reseptissä, niin marinadista pienentäisin hieman nestesavunmäärää. Savunmaku oli porkkanalle aavistuksen liian vahva. Tein samaan aikaan samalla taktiikalla myös punajuuria. Punajuurille marinadi oli sopivampi. Punajuurten tarinan kirjoittelen toisella kerralla.

Yksi huono puoli suolakuoressa valmistetussa porkkalassa on, ja se on suuri määrä suolaa, joka valmistamiseen tarvitaan. Käytännössä suolaa ei oikein pysty edes käyttämään uudelleen. Suolan säästäjien versioita löytyy muun muassa Vaimo matskuu -blogista. Koska pidin porkkalan mausta testaan seuraavalla kerralla jotain muuta valmistustapaa. Suola kulutukseen vaikuttaa tosi paljon myös uunissa käytettävän astian muoto. Leipävuokaan sain mukavasti aseteltua kolme pulleaa porkkanaa. Tuntui, että pitkän mallisessa vuokassa riitti vähempi määrä suolaa.

Valmistin porkkalaa harvinaisille vieraille. Serkkuni kävi kyläilemässä äitinsä ja ulkomaalaisen miehensä kanssa.  Halusin tarjota eteläamerikkalaistaustaiselle vieraalle suomalaisia makuja, vaikka totta kai hän on suomalaisiin makuihin ja ruokiin tottunut asuttuaan pari vuotta Suomessa. Kelailin, että pöydässä pitäisi olla kalaa,  juureksia ja riistaa. Paljon puhtaita makuja, joiden mausteena olisi lähinnä suola. Porkkalaleipien kanssa alkuruokana oli myös kylmäsavulohileipiä, vegaanista poroa ja leipäjuustosalaattia. Pääruuaksi söimme poronkäristystä, puikulamuusia ja puolukoita. Koska marjat ovat mielestäni kovin keskeisessä osassa suomalaisessa ruokakulttuurissa valmistin vielä jälkiruuaksi tyrneistä pannacottaa. Mitä sinä tarjoisit vieraalle, jolle suomalainen ruokakulttuuri ei ole vielä kovin tuttu?

Näissä mietteissä keittiössäni päätettiin vuosi 2018. Otan ilolla vastaan vuoden 2019, mitä mahtaakaan se tuoda tullessaan. Hyvää alkanutta vuotta lukijoille.

Suppilovahveropiirakka kuivatuista sienistä

Jos aiemmin syksyllä tuli kuivattua sieniä, itsenäisyyspäivän aikaan kuivatuista sienistä kannattaa leipoa glögille piirakka. Kuivatut sienet saa piirakkakelpoiseksi liottamalla niitä nesteessä. Vesi käy vallan mainiosti, mutta myös maitoa voi käyttää. Itse olen kuivannut lähinnä suppilovahveroita, ja ainakin niiden liotusliemen voit käyttää hyödyksi ruuanlaitossa. No, piirakkaan ei juuri nestettä tarvitse, mutta esimerkiksi muhennosta tai kastiketta valmistaessa liotusneste kannattaa hyödyntää. Paljonko kuivattuja sieniä sitten pitää piirakkaan laittaa? Kokemukseni mukaan pari kourallista kuivattuja (noin 50 g) suppilovahveroja vastaa noin litraa tuoreita sieniä.

*

Suppilovahveropiirakka

pohja

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

hieman suolaa

1 dl vettä

0,5 dl ruokaöljyä

öljyä piirakkavuokan voiteluun

täyte

pari kourallista kuivattuja suppilovahveroita tai

1 l tuoreita suppilovahveroita

sipuli

hieman suolaa

tuoretta persiljaa

1 tl timjamia

nokare voita

kuorrutus

120 g cheddaria raastettuna

2 kananmunaa

2,5 dl pippurikermaa

suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Valmista piirakkapohja sekoittamalla kaikki aineet sekaisin. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne vähintään vartiksi veteen likoamaan. (Jos käytät tuoreita sieniä, laita esikäsitellyt sienet kuivalle pannulle ja kiehauta ne omassa nesteessään.) Kaada liotetuista sienistä ylimääräinen neste pois. Lisää pannulle nokare voita. Kuullottele hetki sieniä ja pieneksi pilkottua sipulia. Mausta seos suolalla ja timjamilla. Lisää sieni-sipuliseos ja pienemmäksi revitty tuore persilja piirakkapohjan päälle.

Yhdistä kuorrutuksen aineet sekaisin. Kaada kuorrutus päällimmäiseksi piirakkavuokaan.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.

*

Sienipiirakka on siinä mielessä mukava leivonnainen, että se käy hyvin moneen paikkaan. Tämän kyseisen piirakan leivoin iltapalaksi kylään tulleille kavereille. Tietenkään koko piirakka ei kulunut yhdeltä istumalta, vaan sitä riitti seuraavalle viikolle etäpäivän lounaaksi. Aikaisemmin minun tuli höystettyä sienipiirakkaa lähes poikkeuksetta pekonilla, mutta sittemmin olen oppinut, että ainakaan maun vuoksi se ei ole välttämätöntä. Sienipiirakalle sopivan aromaattista ja sulamisominaisuuksiltaan hyvää juustoa on cheddar. Pidän myös pippurikermasta, joka tuo mukavasti mausteisuutta piirakalle. Ja kehuinko jo tuota pohjaa? Sen olen löytänyt Martoilta. Helppo valmistaa, eikä kovinkaan rasvainen. Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!