Raparperichutney - hyvää grilliruuan kanssa

Raparperia voisi käyttää myös ruuanlaittoon. Omissa ruokaresepteissä on vain pari raparperiruokaa: raparperibroileri ja pekoniin kääritty raparperi, some-hitti muutaman kesän takaa. Raparperichutney on ehkä lähimpänä ruuanlaittoa, mihin tällä raparperikaudella pystyn. Tai saa nähdä, raparperikausihan on pitkä. Raparperichutney - vaikka makeaa onkin - on tarkoitettu nautittavaksi ruokien lisäkkeenä. Ainakin grillatulle kasslerille se käy oikein hyvin.

*

Raparperichutney

500 g raparperia

1 dl vettä

0,5 dl omenaviinietikkaa

ripaus suolaa

2 rkl muscovadoa

punainen chili pilkottuna

2 rkl inkivääriä raastettuna

pieni punasipuli pilkottuna

2 dl hillosokeria

Kuori raparperit, jos se on tarpeen. Alkukaudesta kuori voi olla niin ohutta, ettei moiseen kannata ryhtyä. Lisää kattilaan kaikki ainekset hillosokeria lukuunottamatta. Keitä noin 5 minuuttia, kunnes raparperi alkaa kypsyä. 

Lisää kattilaan hillosokeri ja keitä vielä noin 5 minuuttia. Nosta kattila hellalta sivuun jäähtymään noin puoleksi tunniksi. Sekoittele välillä.

Purkita hieman jäähtynyt chutney puhtaisiin lasipurkkeihin. Raparperichutney säilyy hyvin jääkaapissa, kunhan vain muistaa puhtauden sekä purkitettaessa, että chutneytä käytettäessä.

*

Hillosokerilla keitetty hillo näyttää tosi juoksevalta, mutta jäähdyttyään jääkaappikylmäksi rakenne on kuitenkin kohdillaan. Lisäsin hieman muscovadosokeria jo alkuvaiheessa raparperien päälle, jotta nestettä irtoaisi paremmin. Muscovadon valitsin osaksi myös maun ja värin takia. Olisin laittanut sitä enemmänkin (ja vähentänyt hillosokerin määrää), mutta muscovado oli kovettunut kivikovaksi, enkä saanut palasta enempää irti.

Raparperichutneyta on nyt testattu pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla grillissä laitettiin kasviksia, bratwurstia ja kassleria. Lisäksi pöydässä oli tabboulehia ja tahini-jogurttikastiketta sekä aamiaselta jäänyttä munakoisovekonia. Toisella kerralla grillattiin broileria ja syötiin se mitä tabboulehista oli jäljellä. Raparperichutney toimi sekä broilerin, että possun kyljessä.

Raparperibroileria - ruokaa raparperista

Viikonloppuna toin lapsuudenkodista sylillisen raparperia kuten joka kesä. Parhaimmillaanhan raparperi on tuoreena, mutta valtaosan nyt mukaan kerätyistä aarteista säilöin talven varalle pakastimeen. Kolme vartta jätin jääkaappiin. Ajatuksena oli tehdä raparperista ruokaa. Makeita herkkuja löytyy blogistakin raparperi-tunnisteen alta pilvin pimein. Suolaisena on tullut testattua vain viime kesän somehitti. Pekoniin kääritty grillattu raparperi oli somehuomion ansainnut. Nytpä tuli todistettua, että raparperi sopii myös vähärasvaisen broilerin kanssa.

*

Raparperibroileri

1 kg marinoimattomia koipinuijia

suolaa

2 tl nelimaustetta *

2 tl kanelia

1 rkl muscovadosokeria

pari oksaa tuoretta timjamia

2 rkl soijakastiketta

2 banaanisalottisipulia

3 valkosipulinkynttä

250 g (3 keskikokoista vartta) raparperia

tarjoiluun 

salaattia 

vuohenjuustoa

Sekoita sokeri, nelimauste, kaneli ja tuoreesta timjamin oksasta riivityt lehdet keskenään.

Hiero suola ja mauste seos koipi nuijiin. Jätä huoneen lämpöön noin 30-40 minuutiksi maustumaan.

Valele nuijat soijakastikeella juuri ennen uuniin laittamista. Lisää uunivuokaan salottisipulit ja valkosipulin kynnet krouvisti paloiteltuna.

Laita 220 asteiseen uuniin ja kypsennä noin 10 minuuttia. Lisää suikaleiksi halotut raparperit koipinuijien päälle ja alenna uunin lämpötilaa 180-200 asteeseen. Kypsennä vielä noin 25-35 minuuttia kunnes broilerit ovat kypsiä.

Tarjoile broileri rapeiden salaatinlehtien ja vuohenjuustokiekkojen kanssa. Salaattikastikkeena voit käyttää uunivuokan pohjalle kertynyttä lientä.

*

* nelimauste on valmistettu morttelissa hieromalla 2 rkl mustapippuria pieneksi ja sekoittamalla siihen jauhettua muskottia, neilikkaa ja muskottipähkinään 1 rkl kutakin 

Broileri on nopeaa arkiruokaa. Broileri ottaisi varmasti enemmän makua itseensä, jos sen marinoisi jo edellisenä iltana jääkaappiin. Minulle vain kävi niin, että edellisenä iltana ei ollut harmaatakaan mielikuvaa siitä, että mitä broilerista valmistettaisiin. Päivällä töissä alkoivat raparperin varret kummitella mielessä ja samoin muistin, että kaapissa on pieni määrä sekoittamaani nelimaustetta. Ihmeen paljon liha ehti kuitenkin maustua lyhyessäkin ajassa.

Kypsensin broileria aluksi hieman kuumemmassa uunissa, että sain pintaan vähän väriä. Raparperit lisäsin vasta, kun olin alentanut lämpötilaa, etten polttaisi niitä. Raparperista ehti kuitenkin kivasti makua koipinuijiin. Ja vielä enemmähän makua sai, kun uunissa kypsyneet raparperit nosteli salaatin päällle broilerin kaveriksi. 

Raparperin sisältämän oksaalihapon vuoksi sitä pitäisi tarjota maitotuotteen kera. Minä paistoin paistinpannulle leikatun leivinpaperin päällä pari vuohenjuustokiekkoa per annos. Paistaminen ei tietnkään ole pakollista. Uskoisin sitä paitsi, että myös pehmeä vuohenjuusto tai vaikkapa feta sopivat loistavasti tähän annokseen.

Blogin raparperireseptit ja -vinkit

Makeita leivonnaisia:

• raparperi-vadelmapiirakka valkosuklaalla
• maisemakahvilan raparperipiirakka
• täyteläinen raparperi-mascarponepiirakka
• vanilija-raparperipiirakka
• pähkinäinen raparperipaistos

Jälkiruokia:

• kerroskiisseli raparperista
• raparperiunelma italialaisella marengilla
• karamellisoidut raparperit kermavaahdolla
• raparperiposset

Tahnaa ja siirappia

• raparperi-curd
• raparperisiirappi
• raparperivichy
• proseccoa raparperijäillä

Suolaista syötävää:

• salaattia raparperista ja vuohenjuustosta

Raparperi-vadelmapiirakka valkosuklaalla

Viikonlopun aikana on tullut kevät. Ehkä huomaan sen erityisesti, koska piipahdimme viikonloppuna Joensuussa, ja siellä oli vielä kovin talvista, kevättalvista tosin. Täällä kotona Etelä-Pirkanmaalla vähäinenkin lumipeite on kadonnut niin, että raparperin kasvupaikka on jo lumesta paljaana. Tänään töistä tullessa oli peräti 7 astetta lämmintä ja aloin miettiä, että itseasiassa siihen, kun raparperi alkaa pukata uutta satoa, ei ole enää kovin pitkä aika. Kyllähän se kevät oli osaltaan inspiraation lähteenä raparperi-vadelmapiirakkaan, vaikka ajatus lähtikin paljon käytännöllisemmältä tasolta. Nimittäin pakastinta on ruvettava tyhjäämään ennen uutta satokautta. Paistoimme vanhemman apukokin kanssa raparperi-vadelmapiirakka jälkiruuaksi paapalle, joka tuli kotomieheksi ja ammaksi eli lapsenvahdiksi kuten eteläpohjalainen sanoo viikonlopun ajaksi.

*

Raparperi-vadelmapiirakka

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

0,5 dl kauraleseitä

0,5 dl muscovadosokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1,5 dl sulatettua voita

1 kananmuna

täyte

250 g raparperia

2 dl villivadelmia

(1 rkl perunajauhoja)

100 g valkosuklaata

1 prk kermaviiliä

1 muna

1 dl sokeria

Sekoita venhäjauhot, kaurahiutaleet ja -leseet, sokeri, leivinjauhe ja kaneli kulhossa. Lisää voisula ja muna sekoittaen. Levitä taikina voidellun piirakkavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja reunoille.

Levitä päälle vadelmat ja raparperin palat. (Ripottele päälle perunajauho. Se sitoo nestettä, jos sulavista pakasteista sitä vielä irtoaa)

Rouhi valkosuklaa karkeaksi rouheeksi ja sekoita raparperin ja vadelmien päälle.

Sekoita kermaviili, muna ja sokeri. Kaada seos piirakan päälle.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia.

*

Koska etenkin raparperini oli vielä jäistä, kun lisäsin sen piirakan päälle, ripottelin vähän perunajauhoja, jonka tarkoituksena oli sitoa sulavista pakasteista irtoavaa nestettä. Piirakka olikin mehukas, muttei ollenkaan vetinen, joten perunajauho hoiti hyvin virkansa.

Nuo hieman jäiset raparperin palaset vaikuttivat varmasti myös siihen, että piirakan paistoaika oli mielestäni varsin pitkä, joskushan piirakka paistuu ihan parissakymmenessä minuutissa. Jos sinulla ei ole enää pakastimessa raparperia jäljellä kannattaa maistuvan piirakan ohje laittaa talteen, sillä pianhan sitä uutta satoa jo saa.

Valkosuklaa antoi yllättävän paljon makua piirakkaan, vaikka sitä oli vain tuo 100 g. Makea suklaa tasoitti hyvin hapokasta raparperia. Valkosuklaa on sen verran makeaa, että se kannattaa ottaa huomioon piirakan täytettä ja pohjaa tehdessä. Kun piirakkataikinaan lisää jauhojen lisäksi kaurahiutaleita ja -leseitä pohjataikinaan tulee paljon enemmän makua ja rakennekin jää ihanan pehmeäksi. Muscovadosokeri tuo pohjaan vähän erilaista aromia ja tummaa väriäkin, jota kaneli tietysti vielä vahvistaa. 

Raparperi-vadelmapiirakka koristeltiin villivadelmilla ja sitruunamelissan lehdillä ja nautittiin jälkiruuaksi. Piirakka oli niin maistuvaa, että söimme melkein koko piirakan yhdeltä istumalta. Nuorempi apukokkikin, joka ei kuulemma pidä raparperista, söi melkoisen ison palan. Juuri maistelin jääkaappiin jääneestä palasesta haarukallisen, ihan vaan tarkistaakseni miltä piirakka maistuu kylmänä. Ja hyvältähän se maistui. Valkosuklaa maistui itseasiassa paljon enemmän kuin tuoreeltaan lämpimänä syödyssä piirakassa.

Viikonloppukokki retrokokkina: kerroskiisseli raparperista

Nyt kannattaa katsella pakastimen sisältöä sillä silmällä. Minulla meinaa aina käydä niin, että syksyllä en meinaa alkaa käyttämään pakastimeen säilöttyjä marjoja ja sieniä. Hiihtoloman tietämillä sitä sitten viimein havahtuu ja ryhtyy hommiin. Mansikat loppuvat pakkasesta ensimmäisenä, puolukoita ja raparperia riittää pisimmälle, vaikkei sitä pakkasessa monta pussia olekaan. Parastahan raparperi on tuoreena. Mitään uutta en raparperista keksinyt, vaan toteutin taas retrokokki teemaa. Raparperista syntyi kerroskiisseli.

*

Kerroskiisseli raparperista

6 annosta

maitokiisseli

5 dl maitoa

3 rkl maizena

2 rkl sokeria

2 rkl vanilijasokeria

raparperikiisseli

5 dl vettä

3 dl raparperin paloja

1,5 dl sokeria

2 rkl perunajauhoja

0,5 dl vettä

Mittaa (pinnoitettuun) kattilaan maito, maizena ja sokerit. Keitä sekoitellen pari minuuttia. Maitokiisseli palaa pohjaan tosi helposti, joten ole varovainen ja sekoita ahkerasti. Jäähdytä kiisseli välillä sekoitellen, ettei kiisselin pinnalle muodostu epämiellyttävää kalvoa. Kun kiisseli on vähän jäähtynyt, sen voi jakaa annoskulhojen pohjalle.

Valmista raparperikiisseli keittämällä (jäisiä) raparperinpaloja ja sokeria vedessä, kunnes raparperit ovat hajonneet. 

Sekoita perunajauhot pieneen määrään kylmää vettä. Nosta kiisseli kattila pois levyltä ja kaada perunajauhovesi seos ohuena nauhana kattilaan. Laita kattila takaisin levylle ja anna olla kunnes kiisseli pulpahtaa kerran. Älä keitä. Nosta kattila pois levyltä ja jäähdytä kiisseli.

Annostele jäähtynyt raparperikiisseli annoskulhoihin jäähtyneen maitokiisselin päälle. Parhaimmillaan kiisseli on kylmänä, joten kannattaa jäähdyttää annokset vielä kunnolla jääkaapissa.

Nauti kiisseli jälkiruuaksi tai välipalaksi.

*

Raparperi sopii kerroskiisseliin oikein hyvin. Minun raprerini oli lapsuudenkodista Pohjanmaalta tuotua vanhaa suomalaista punakuorista lajiketta. Pakastin sen heti alkukesästä nuorena ja tuoreena kuorineen päivineen. Kiisselistä tuli tosi kauniin väristä. Melkein tulee mieleen ruusunmarja tuosta väristä, mutta kyllä se raparperia on.

Raparperin kanssahan suositellaan syötäväksi, jotain maitotuotetta, ettei raparperin sisältämä oksaalihappo syö elimistön kalsiumvarastoja. Siinäkin mielessä raparperista tehty kerroskiisseli on fiksuveto. Kerroskiisseliä voi tehdä melkein mistä tahansa hedelmistä tai marjoista. Esimerkiksi hapokkaasta puolukasta tulee tosi hyvä kerroskiisseli.

Kerroskiisselin voi tehdä myös isoon tarjoilukulhoon, mutta minusta annoskulhoihin tehdyt ovat nätimpiä ja pysyvät siistimpinä. Isossa kulhossa kiisselit tuppaavat vähän sekoittumaan sen jälkeen kun ensimmäinen on sieltä kiisselinsä kauhaissut. Kerroskiisselin valmistamisen ainoa suden kuoppa on vaara siitä, että kiisselit saattavat sekoittua tai ohuempi kiisseli voi painua maitokiisselin sekaan. Yhdistämällä kiisselit vasta jäähtyneinä näin ei pitäisi käydä. Ja jos käy se on vain ulkonäkökysymys. Maku on sama. 

Kerroskiisseli sai taannoin yhden äänen, kun facebookissa kyselin, että mitä sitten julkaistaisiin. Tykkäämällä Viikonloppukokin facebook-profiilista pääset seuraamaan puuhiani ja blogin päivittymistä, sillä tykänneiden uutisvirtaan ilmestyy aina uutinen uudesta julkaisusta.

Raparpericurd. Curd-testi osa 3

Muistatteko, kun keväällä innostuin tekemään curdia? Valmistin sen mikrossa, jota en muuten käytä ruuanlaitossa oikeastaan ollenkaan. Tein curdia sitruunasta ja appelsiinista, mutta jo silloin keväällä oli mielessä testata millaista tulee tahnaa tulee raparperista. Tilaisuus testiin tuli vasta nyt, loppukesästä, jolloin parhaat raparperikeitokset on jo tehty. Käytin tahnan valmistamiseen aiemmin valmistettua ja pakastettua raparperisiirappia, jonka ohje puolestaan löytyy täältä.

*

Raparpericurd

0,75 dl sokeria

kananmuna

0,75 dl raparperisiirappia

25 g voita sulatettuna

Valitse mikron kestävä kulho ja vispilä raparperitahnan valmistusta varten.

Sulata voi ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Riko muna kulhoon ja vatkaa sen rakenne rikki. Mittaa joukkoon sokeri. Lisää kulhoon raparperisiirappi. Sekoita hyvin.

Kuumenna aineksia mikrossa täydellä teholla puoli minuuttia. Ota seos mikrosta ja vatkaa voimakkaasti. Laita seos uudelleen mikroon ja kuumenna taas täydellä teholla puoli minuuttia. Nosta astia taas pois ja vatkaa voimakkaasti. Jatka kypsentämistä kunnes seos muuttuu kiisselimäiseksi. Mikron tehosta ja astian muodosta riippuen tahna valmistuu 3-5 minuutissa. Siirrä tahna puhtaaseen (lasi)purkkiin. Tahna säilyy jääkaapissa noin pari viikkoa.

*

Koska valmistin tahnaa testimielessä, tein sitä vain hyvin pienen annoksen. Onneksi! Raparperi ei nimittäin tahnassa maistunut lainkaan, ei minun mielestäni, eikä apukokin. Hyväähän tuollainen tahna kuitenkin on. Miksei olisi: voita ja sokeria kypsennettynä. Maku oli karamellisoitunut. "Kinuskia", sanoi apukokeista se, joka on herkkuhaukka.  Myöskin raparperisiirapin hento punainen väri katosi. Tahnasta tuli melkein yhtä keltaista kuin appelsiinista valmistettu. Hukkaan kokeilu ei mennyt. Käytin tahnan vadelmaisen täytekakkuun, joka oli oikein onnistunut, vaikka ei raparperilta maistunutkaan. Täytekakun resepti on myös kirjattu muistiin, joten se on tulossa blogiin tuota pikaa, kunhan vain sienestykseltä ehdin koneen ääreen. Myös curd-testit jatkuvat vielä. Mielessä on vielä useampi raaka-aine, josta voisi koittaa curdia valmistaa.

Proseccoa jäillä, raparperijäillä

Meneeköhän tämä jo liian siirappiseksi? Valmistin taannoin raparperisiirappia. Siirappi säilyy puhtaassa astiassa jääkaapissa parikin viikkoa. Tämä on empiirisen kokeen tulos! Tein kuitenkin raparperisiirappia sen verran ison satsin, että pakastin osan myöhempää käyttöä varten. Suurin osa on tylsästi ihan tavallisissa pakasterasioissa, mutta osan laitoin sydämenmuotoisiin jääpalamuotteihin.

Vietimme iltaa kotona miehen kanssa, ja mikä sopiikaan paremmin kesäiseen iltaan kuin kuohuviini parvekkeella. Juomana oli trendikkäästi proseccoa, jota vielä trendikkäämmin jäillä viilennettiin.

Sydänjäitä tehdessäni mittasin, että muottiin mahtui siirappia noin 1,5 cl. Erittäin kuivaa proseccoa viilentämään tiputin maltillisesti yhden jääpalan. Viileässä illassa ja viilennetyssä juomassa tuo yksi jää ei ehtinyt sulaa, ja varmasti ainakin meidän iso laakea kuohujuomalasillinen kuivan juoman kanssa toisenkin raparperijäänpalan. Tässäpä oiva juhlajuomavinkki juhannukseen!

Maisemakahvilan raparperipiirakka

Niinhän se on, että raparperipiirakan ohjeita ei koskaan ole liian monta. Maisemakahvilan raparperipiirakka on yksi luotto-ohjeistani. Resepti on monikäyttöinen jo siksikin, että kerralla tulee iso määrä tuhtia piirakkaa. Maisemakahvilan raparperipiirakka on helppo valmistaa, vaikka aivan yhdellä kulholla tämän piirakan valmistus ei hoidu. Mitään ei tarvitse kuitenkaan vaahdottaa. Piirakka ei kärsi pakastamisesta, vaikkakin se säilyy hyvänä  ja mehevänä muutaman päivän, jos ei tule syödyksi. Maisemakahvilan raparperipiirakka on oiva vinkki juhannuspöydän tarjottavista isommallakin porukalle.

*

Maisemakahvilan raparperipiirakka

muruseos

8 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa

2 tl vanilijasokeria

250 g voisulaa

pohjataikina

noin 2/3 muruseoksesta

2 dl piimää

1 kananmuna

täyte

1 l raparperiä

500 g rahkaa

2 dl sokeria

2 kananmunaa

3 tl vaniljasokeria

pinnalle

1/3 osa muruseoksesta

Sekoita muruseoksen kuivat aineet ja lisää lopuksi voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Tee 2/3 muruseoksesta pohjataikina ja jätä 1/3 osa muruseoksesta pinnalle ripoteltavaksi.

Lisää pohjataikinaan keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Leivitä seos leivinpaperilla peitellylle uunipannulle.

Ripottele pohjataikianan päälle noin litra raparperinpaloja.

Sekoita rahka, sokeri, munat ja vaniljasokeri. Kaada seos piirakkapohjan ja raparperinpalojen päälle. Ripottele lopuksi loput muruseoksesta päällimmäiseksi.

Paista piirakkaa 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

*

Ohje on julkaistu ainakin Kotiliesi-lehdessä ja löytyykin Kotilieden reseptiarkistosta internetistäkin. Piirakkaohje kannattaa laittaa muistiin tulevan marjakauden varalle, sillä siihen voi hyödyntää mitä tahansa marjoja ja miksei hedelmiäkin. Äitini tapaa tehdä tämän tyylistä piirakkaa vain pelkeästään rahkatäytteellä. Niinkin se on maistuva.

Raparperiposset - kokeilevaa kokkailua

Pohjanmaalta tuli tuotua sen verran raparperia, että siitä malttoi tehdä erilaisia ruokakokeiluja. Posset on loistava jälkiruoka. Siinä keitetty kerma hyydytetään hapolla, useimmiten happona käytetään sitruksen, limen tai sitruunan, happoa. Olen törmännyt myös tyrni-, karpalo- ja puolukkapossetin resepteihin. Järkeilin, että onhan sen kerman hyydyttävä raparperillakin, koska raparperissa on niin paljon oksaalihappoa. Nopeasti googlaillen totesin, että kaikki raparperipossetien ohjeet sisälsivät sitruunaa. Minä en halunnut käyttää sitruunaa tällä kerralla ja kokeilin hyydyttää vanukkaan pelkästään raparperilla. Ja hyytyyhän se!

Jälkiruoka oli osa kesäkuista menua, jonka saimme nauttia aivan kaksin. Lapset olivat kesäriennoissa. Isompi apukokki leireilee ystävänsä kanssa. Nämä isosiskot ovat leirillä kokonaista kaksi yötä. Pienemmälle apukokille löytyi seuraa leireilijän pikkusiskosta, jonka kotona nämä pikkusiskot pitivät leiriä viime yön ja tulevat meille leirille ensi yöksi. Sänkyt on kuulemma petattava työhuoneen lattialle, että voi olla leirillä.

Kesäkuun menu

*

Kuhaceviche

Karitsakofta, grillattuja kasviksia ja minttu-jugurttikastike

Raparperiposset

*

Possetissa on tosiaan yksinkertaisimmillaan kolme raaka-ainetta: sokeri, kerma ja happo.  Idea on yksinkertaisesti hyydyttää keitetty kerma-sokeriseos hapolla. Olin päättänyt, että yritän hyydyttää kerman pelkän raparperin hapon avulla. Ajatuksena oli saada raparperista irti hapokasta nestettä mahdollisimman vähällä sokerilla ja vähällä vedellä. Tämä siksi, ettei happo laimene liikaa. Minulla oli jäljellä vähän vajaa 200 g raparperia. Sillä oli selvittävä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömssöössä. Nyt note to myself: kun laitat hellalle jotain, älä lähde koneella ja unohda kattilaa levylle. Ensimmäinen satsi raparperi paloi TOSI pahasti pohjaan. Onneksi olin laittanut vain puolet raparperista kattilaan, joten uusi yritys oli mahdollinen. Käytin jäljelle jääneet raparperit kuorineen päivineen. Raparperista irronnut neste riitti juuri ja juuri hyydyttämään 2 dl kermaa. Vanukas olisi voinut olla lohkeavampaakin, ja siksi kehotankin tekemään raparperimehua ainakin kaksinkertaisen määrän. Samalla saat vanukkaaseen enemmän raparperin makua.

*

Raparperiposset

2 annosta

78 g raparperia

2 rkl vettä

2 rkl sokeria

2 dl kermaa

3/4 dl sokeria

koristeluun muutama mansikka, vähän cashew-pähkinöitä, raparperia ja raparperisiirappia

Valmista ensin raparperista mehua. Pilko raparperit kattilaan. Lisää vesi ja sokeri. Keittele muutama minuutti niin, että raparperit kyspyvät ja niistä alkaa irrota nestettä.  Ota talteen muutama nätti raparperin palanen koristelua varten. Kaada raparperit siivilään ja painele kyspiä raparperjä lusikalla, että saat kaiken mahdollisen nesteen irti. Näillä määrillä sain irti 0, 25 dl nestettä. 

Mittaa sitten sokeri ja kerma kattilaan. Anna seoksen keittyä hiljaa poreillen viitisen minuuttia. Nosta kattila pois levyltä ja lisää sinne raparperista saatu neste. Sekoita hyvin ja maista maut kohdilleen. Vähempikin sokeri saattaisi riittää.

Kaada posset-massa tarjoiluastioihin, peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa useampi tunti. Minun possetit hyytyivät viitisen tuntia.

Koristele vanukkaat juuri ennen tarjoilua cashew-pähkinämuruilla, raparperilla ja mansikoilla. Nauti heti.

*

Onneksi kokin huolimattomuus ei pilannut koko jälkiruokaa. Possetissa oli vain mieto raparperin maku, eikä se ollut aivan yhtä lohkeavaa kuin mitä olen limellä ja sitruunalla saanut aikaan. Jos tuplaisi tuon raparperimehun määrän, saisi possetiin varmasti enemmän makua ja rakennekin tulisi varmasti lohkeavammaksi. Valitettavasti raparperit ovat nyt loppu, enkä saa testattua uudelleen. Saattaa olla, että myös eri mallinen tarjoiluastia vaikuttaa hyytymiseen. Jossakin vaiheessa mietinkin laakeampia astioita, mutta tulin siihen tulokseen, että kristallilasissa jälkiruoka näyttää paremmalta kuin keraamisella lautasella. Makua ajatellen sokerin määrää olisi voinut pienentää, mutta en tiedä mitä se vaikuttaa massan hyytymiseen. Täytynee testata.

Koristeeksi käytetyt mansikat olivat muuten tämän kesän ensimmäiset kotipihasta poimitut.  Kypsiä mansikoita oli kokonaista kolme kappaletta. Punaisimman ja mehukkaimman maistelin itse ja kaksi muuta koristivat jälkiruokaa. Onneksi apukokin savesta tekemä puutarhatonttu on ainakin vielä pitänyt varas-varikset loitolla.