Puolukkainen vuokaleipä ja ruskistettu vaadotettu voi

Lämmin leipä ja voi

Tuore leipä on jotain mitä on vaikea vastustaa! Vaikka vallalla on trendi valmistaa huolella juurella kohotettuja leipiä, itsetehtyä leipää saa nopeammin ja helpomminkin. Myönnän toki, että ihanasti juurella kohotettua leipää ei voita mikään, ja sen vuoksi olen etsinyt ratkaisuja, joissa käytetään vain vähän hiivaa ja kohotetaan hartaasti. Olen ollut liian laiska opettelemaan juurileivonnan saloja. Ehkä ensi vuonna. Tänä vuonna paistelen vuoka- ja pataleipiä.

Puolukkaista vuokaleipää olen valmistanut syksyn kuluessa jo useampaan otteeseen. Se onnistui heti niin hyvin, että uskaltauduin viemään jo toisen tekemäni leivän tuliaisiksi Savusuolaa-blogin Janicalle, kun tuossa taannoin maistelimme jouluruuille sopivia viinejä. Kinkkuviiniraadin mielipiteitä pääset lukemaan Juomavinkin artikkelista.

Piimällä pehmeyttä ja voista täyteläisyyttä

Tykkään käyttää leivonnassa piimää nesteenä. Se tuo leivonnaisiin ihanaa pehmeyttä. Olen testannut skonssit ja erilaisia limppuja ja leipiä muun muassa saaristolaisleipää piimäpohjaisena makeista leivonnaisista puhumattakaan. Nyt saan lisätä leipä-listaan vielä puolukkaisen vuokaleivän, joka tuntuu perinteiseltä suomalaiselta leivältä senkin vuoksi, että puolet jauhoista on ruista.

Puolukkaista vuokaleipää voi syödä aivan arkisena leipänä, mutta halusin upgreidata leipäkokemuksen ja valmistin päälliseksi ruskistettua voita. Oletko kokeillut? Ruskistetun voin vaalea väri tulee siitä, että tavallisesta huoneenlämpöisestä voista joka on vaahdotettu ruskistetun voin joukkoon. Ruskistetun voin pähkinäinen aromi säilyy, mutta väri on ehkä tällä tavoin kauniinpi.

Puolukkainen vuokaleipä ja ruskisetettu voi

Puolukkainen vuokaleipä

3 dl piimää
1/2 pss kuivahiivaa
3 dl ruisjauhoja
vajaa 1 tl suolaa
1 rkl fenkolinsiemeniä
1/2 dl siirappia
1 dl puolukoita (pakaste)
noin 3 dl vehnäjauhoja

Lämmitä piimä noin 42 asteiseksi. Sekoita kuivahiiva ruisjauhojen joukkoon ja lisää seos lämpimän piimän joukkoon. Anna taikinajuuren nousta noin kaksinkertaiseksi.

Lisää kohonneeseen taikinajuureen suola ja morttelissa hienonnetut fenkolinsiemenet. Sekoita taikinaan myös puolukat, siirappi ja vehnäjauhot. 

Leikkaa leipävuokaan pala leivinpaperia. Vuokan päät voi jättää vuoraamatta leivinpaperilla. Leipä kyllä irtoaa vuuasta hyvin, kun vuoka on pitkältä sivulta suojattu leivinpaperilla. 

Muotoile leipätaikina jauhotetulla pöydällä pötköksi ja nosta vuokaan. Taikina on aika tykkyä. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä.

Pistele kohonnut leipä varovasti haarukalla ja paista 175 asteisessa uunissa non 40 minuuttia. Kumoa ja anna jäähtyä ritilän päällä.


Ruskistettu voi

200 g voita 

(0,5 tl suolaa)

Laita voi kahteen osaan. Jätä toinen puoli kulhossa huoneenlämpöön ja kuutioi toinen puoli kattilaan.

Ruskista voita kattilassa kunnes se kuohahtaa, alkaa ruskistua ja siitä alkaa nousta pähkinäistä aromia. Ole tarkkana ruskistamisen kanssa. Palaneen ja ruskistetun voin ero on hyvin hieno, mutta muassa kyllä huomaa heti onko ruskistaminen mennyt liian pitkälle. Voita voi ruskistettaessa sekoitella hieman, mutta ihan ylenmääräistä sekoittamista ei tarvita. Jos käytät paksupohjaista kattilaa, harkitse ruskistetun voin kaatamista toiseen astiaan. Voi nimittäin voi jatkaa ruskistumistaan, jos kattila on hyvin kuuma.  Jäähdytä ruskistettu voi huoneenlämpöiseksi.

Yhdistä huoneenlämpöiset voit ja vaahdota sähkövatkaimella. Tuloksena on vaalea pähkinäinen kuohkea levite leivän päälle. Vaahdotettua ruskistettua voita voi käyttää myös pastan joukossa tai vaikkapa paistamisessa. Voita kannattaa tehdä hieman isompi satsi kerralla, koska pientä määrää on vaikea ruskistaa. Halutessasi voit koristella ruskistetun voin sormisuolalla tai vastaavalla.

Puolukkainen vuokaleipä on osa #herkkukalenteri2020 Instagramin herkkukalenteriin taiteilevat reseptejä ja kuvia kaksi muutakin ruokabloggaria. Vuokaleipä on jo kalenterin viides resepti. Muina ohjeina löytyvät muun muassa ihana punajuuri-vuohenjuustokeitto, suutarinlohi, kanelipannacotta ja omenadrinkki viskillä. Tässähän alkaa olla menu koossa!

Ruismarjapuuro - puuropäivästä helpotusta korona-arkeen

Pääsiäinen kolkuttelee jo aivan nurkan takana; kellokeskiviikon jälkeen tulee kiirastorstai, ja sehän on jo pääsiäinen. Ennen pyhiä kirjoittelen vielä arkijuttuja. Korona-arkea helpottamaan olen lanseerannut meillä puuropäivän. Meillä on syöty jo ohrapuuroa, helmipuuroa, riisipuuroa ja nyt viimeisimmäksi ruismarjapuuroa. Lapsuuteni herkkua.

Googlaillessani huomasin, että ruismarjapuuroa keitellään muistakin marjoista kuin puolukasta. Minulle ruismarjapuuro on aina ollut nimeonmaan puolukoista ja ruisjauhoista keitettyä puuroa. Puuropäivä oli oikein erityisen onnistunut tällä viikolla. Ruismarjapuuro oli kaikille mieluinen. Jopa teini, joka ei pidä puolukoista, eikä puurosta söi oikein hyvällä ruokahalulla. Puuro oli niin suosittua, että viimeisestä lautasellisesta syöjästä piti oikein käydä neuvotteluita. Ruismarjapuuroa keitettiin meillä siis ensimmäistä kertaa, mutta ei todellakaan viimeistä.

*

Ruismarjapuuro

1,5 l vettä

1 dl sokeria

5 dl puolukoita

hieman suolaa

4 dl ruisjauhoja

Kiehauta vesi, puolukat, sokeri ja suola. Lisää kattilaan ruisjauhot hyvin sekoittaen. Hauduttele kypsäksi noin 45 - 60 minuuttia välillä sekoittaen.

Nauti lämpimänä kylmän maidon kanssa.

*

Tämä perinneherkku on oivallinen ruoka kuluttaa pakastimen puolukkavarastoja loppuun. Meidän perheessä puolukoita kuluu talven aikana aika paljon. Toisten mielestä puolukka voi olla liian hapan marja, mutta pitkässä haudutuksessa hapokkuus haihtuu ja lopputuloksena on pehmän makuinen puuro. Minulla tahtovat aina ruisjauhot mennä jauhokaapissa vanhaksi. Ruisjauhoille ei tähän asti ole ollut juuri muuta käyttöä kuin muikkujen leivitys kerran pari kesässä, vaan nytpä on toinenkin käyttökohde.

Suosittelen todella lämpimästi puuropäivää muihinkin perheisiin. Olen saanut instagramin puolella ihan valtavasti kommentteja näistä meidän puuropäivistä. Osa on kommentoinut, että puuro ei pidä  nälkää riittävän pitkään. Puuron kanssa voi tarjota runsaitakin lisäkkeitä ja esimerkiksi maitoon keitetyt puurot kannattaa ilman muuta tehdä täysmaidosta. Kevyempi lounas tarkoittaa myös sitä, että päivän toinen ateria on sitten oltava jotain tuhdimpaa. Tai kenties aikaisempaa tai tuhdimpaa välipalaa. Moni on lähtenyt mukaan, ja keitellyt puuroja omalle perheelleen. Meillä on listoilla vielä ainakin mannapuuro, makaronivelli, kaurapuuro ja suolainen puuro. Mitäs puuroja vielä on?

Koska nämä ajat ovat tällaiset, suosittelen tuttuja, turvallisia, lohduttavia ja lämpimiä ruokia. Suosittelen myös keräämään perheen yhteen ruokapöydän ääreen. Se olisi tärkeää ihan tavallisessa arjessa, ja ainakaan nyt sille ei pitäsi liiaksi olla esteitä, kun kaikki harrastukset ovat katkolla ja perheenjäsenet kotona. Sitä mitä yhteisen pöydän ääressä syödään, ei ole merkitystä. Pääasia, että syödään. Ruoka ja ruoka-ajat tuovat arkeen rytmiä. Ruualla voi myös hyvin erottaa arjen ja juhlan. Tämän postauksen jälkeen meillä aletaan siirtymään arjesta juhlaan ja ruvetaan suunnittelemaan pääsiäsien viettoa ja pääsiäisen ruokia. Millaisia pääsiäisruokasuunnitelmia sinulla on?

Puolukkainen kakku ja synttäritytön tunnustus

Kovin suuri tunnustus ei ole, että pidän valtavasti kermakakuista. Sitä olen hehkuttanut monesti muun muassa tehdessäni Maunon päivän kakkua, tai silloin kuin koin ahaa-elämyksen täytekakkupohjien kanssa. Tunnustus on kuitenkin se, että lempikakkuni on käpykakku. Eikä mikä tahansa käpykakku, vaan sellainen kaupasta ostettu. Koska perhe ei jaa käpykakkurakkauttani, päätin toteuttaa toisenlaisen syntymäpäiväkakun, kun vietin syntymäpäiviä viime maanantaina. Apukokit olisivat mielellään osallistuneet leivontapuuhaan, mutta halusin valmistaa syntymäpäiväkakkuni itse. Mielessäni oli nimittäin puolukalla ja kinuskilla maustettu kermaihanuus, joka on oikeastaan kakun ja piirakan välimuoto. Ohje on napattu Talo ja Koti-lehdestä (7/2011). Lapset olisivat mielellään panostaneet kermakakkuun ja sen koristeluun, mutta saavat toteuttaa itseään isänpäiväkakussa. Nyt vaan eletään peukalot pysytyssä, että seuraava sankari toivoo kakukseen kermakakkua.

*

Puolukkainen ja kinuskinen kermakakku

Pohja

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

150 g voita

0,5 tl suolaa

0,75 dl sokeria

1 muna

1 keltuainen

Täyte

4 dl  puolukoita 

1 rkl sokeria

4 dl kuohukermaa

1 tl vaniljasokeria

2 tl kanelia

ripaus kardemummaa

Kinuski

2 dl kuohukermaa

2 dl fariinisokeria

0,5 dl siirappia

1 rkl voita

Tee ensin pohja. Anna sen jäähtyä sillä aikaa kun teet täytteen. 

Sekoita leivinjauhe. suola ja sokeri vehnäjauhoihin. Lisää huoneenlämpöinen voi ja sekoita murumaiseksi. Lisää kananmuna ja keltuainen ja sekoita nopeasti taikinaksi. 

Kannattaa käyttää irtopohja vuokaa. Pingota vuoan pohjaan leivinpaperi ja voitele ja jauhota vuoan reuna. Taputtele taikina vuokaan ja pistele haarukalla pohjaan muutama reikä. Tee foliosta rengas ja tue sillä taikinan reunat, etteivät ne valu alas paistamisen aikana. Käytin halkaisijaltaan 26 cm vuokaa , mutta pienempään saisi hieman korkeammat reunat.

Paisat keskellä uunia 200 asteessa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä. Avaa vuoka varovasti ja siirrä kakkupohja tarjoiluastialle. Kakku murenee todella helposti, joten ole erityisen varovainen.

Laita seuraavaksi kinuski tulemaan. Mittaa paksupohjaiseen kattilaan kerma, fariinisokeri ja siirappi. Keitä seosta välillä hämmentäen noin 10-20 minuuttia kunnes kinuski on saostunut. Kiillota kinuskia voi nokareelle. Jäähdyttele kinuskia vähän väliä sekoitellen, ettei se saostu jäähtyessään liikaa.

Valmista sitten täyte. Murskaa suurin osa puolukoista sokerin kanssa. Jätä koristeeksi muutama puolukka. 

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Levitä puolukkaseos kakkupohjalle ja lisää päälle kerma.

Kun kinuski on jäähtynyt tarpeeksi, kaada se päällimmäiseksi kakkuun. Kuvistani näet miten käy, jos kerma on hieman liian kuumaa. Kunpa olisin malttanut jäähdytellä kinuskia hieman enemmän, niin kakun pinta olisi säilynyt kauniinpana.

Koristele kakku kokonaisilla puolukoilla.

*

Puolukkainen kermaunelma sopii hyvin 39-vuotiaan synttäritytön juhlakakuksi. Tässä kakussa pääosassa ovat ne osat, jotka yleensäkin ovat kakussa parhaita: täyte ja kuorrute. Ohueksi taputeltu pohja on todella sivuroolissa. Pohjan tehdessä kannattaa olla siinä mielessä tarkka, että se olisi kauttaaltaan saman paksuinen. Tämä on tärkeää kypsymisen kannalta ja tietysti syödessäkin on mukavampaa kun pohja ei ole liian paksu.

Kinuski ja puolukka ovat parina klassikko. Tässä kakussa ne on tarjoiltu vähän eri tavalla kuin yleensä. Jo sinänsä täydellistä makuparia on täydennetty vielä kermalla. Jonkun kerran olen kakku tehdessäni olen jättänyt pohjasta suolan pois. Ei kannata, sen suolan tarkoitus on taittaa kinuskin makeutta ja luoda vastinpari kerman pehmeydelle. Vaikka suomalainen voi on suolaista, se ei yksin riitä.

Äidin lähettämän syntymäpäivätervehdyksen johdosta heittäydyn nostalgiseksi ja aloin penkoa vanhoja valokuvia. Omasta albumista löytyi kuva ensimmäisiltä syntymäpäiviltä. Synttärityttö on ollut kermakakun ystävä jo yksivuotiaana! Ensi vuonna sitten pyöreitä. Saas nähdä millainen kakku on pöydässä silloin.

Puolukkacurd - täysi kymppi

Lapsi on terve, kun se leikkii... Puolukkacurd lienee jo neljäs curd-kokeilu. Puolukasta valmistettu tahna sijoittuu korkealle curd-testeissä. Tahnassa maistui puolukka ihan todella. Muut tekemäni tahnat löytyvät tämän linkin takaa ja tunnisteella curd. Pidin myös appelsiini- ja sitruunacurdista, mutta raparperista valmistettu tahna oli vähän pettymys. En saanut raparperia maistumaan tarpeeksi. Se kokeilu on ensi keväänä uusittava. Töissä olen kuullut kehuja mustikkacurdista ja mielessäni on vielä muutama raaka-aine, joista curdia voisi kokeilla. Missähän vaiheessa tullaan siihen kohtaan sananlaskua "...sairas, kun ei osaa lopettaa..."?

*

Puolukkacurd

2 dl puolukoita

1 dl vettä

1 rkl sokeria

1, 5 dl sokeria

2 kananmunaa

50 g voita

Valmista ensin puolukoista mehua. Mittaa kattilaan marjat, vesi ja hieman sokeria, että mehu irtoaa paremmin. Kiehauta muutama minuutti. Siivilöi mehu ja anna jäätyä huoneenlämpöiseksi.

Sulata voi, ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Laita mikron kestävään astiaan huoneenlämpöiset kananmunat, puolukkamehu (1,5-2 dl) ja sulatettu voi sekä sokeri. Sekoita hyvin vispilällä sekaisin.

Kuumenna aineksia mikrossa täydellä teholla puoli minuuttia ja sekoita voimakkaasti. Toista kuumennus ja sekoitus, kunnes tahna alkaa kypsyä ja muuttuu paksummaksi. Tämä kestää noin 3-5 minuuttia astian muodosta ja mikron tehosta riippuen.

*

Puolukkacurdin makua tuli hehkutettua jo heti kärkeen, mutta muitakin hyviä puoli puolukassa curdin raaka-aineena oli. Puolukkatahnasta tuli todella kauniin väristä. Voi ja kanamuna eivät värjänneet tahnaa keltaiseksi. Raparperin punainen väri oli niin hento, että sen yli ne jyräsivät.

Puolukkatahnan hyytyminen kesti selvästi kauemman kuin muiden aikaisemmin valmistamieni tahnojen, enkä siltikään saanut siitä kovin tämäkkää. Tarpeeksi kiinteää tahnasta kuitenkin tuli sillä, sitä pystyy hyvin levittää paahtoleivän päälle. Puolukkatahnalla tuli täyttyä myös yksi täytekakku, joka kuorrutin kinuskilla ja reunoille pursotin vielä kermavaahtoa.

Puolukkakiisseliä ja maustettua mascarponevaahtoa

Sesonkiherkku puolukka taipuu hyvin jälkiruokakiisseliksi. Sokeria on tosin kiisseliin lisättävä rennolla kädellä, niin hapan marja puolukka on. Happamuutta voi sokerin lisäksi taittaa esimerkiksi maustetulla mascarponevaahdolla.

*

Puolukkakiisseli ja mascarponevaahto

kiisseli

1 l vettä

5 dl puolukoita

1,5 dl sokeria

1 dl kylmää vettä

5 rkl perunajauhoja

hieman sokeria

vaahto

2 dl kuohukermaa

1 prk mascarponea

2 tl vanilijasokeria

1 rkl kardemummaa

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

Mittaa kattilaan vesi, marjat ja sokeri. Keitä muutama minuutti niin, että marjat alkavat hajota. Siivilöi kuoret pois nesteestä. Sekoita kylmä vesi ja perunajauhot. Kaada perunajauho-vesiseos ohuena nauhana puolukkamehun joukkoon ja kiehauta kiisseliksi. Älä keitä. Kaada tarjoiluastiaan ja ripottele päälle hieman sokeria, ettei kiisseliin muodostu kuorta. 

Valmista mascarponevaahto. Vaahdota kerma, lisää vaahtoon juusto ja mausteet. Anna makuuntua jääkaapissa ennen tarjoilua.

*

Mascarponevaahto tekee aivan tavallisesta kiisselistä juhlavamman. Mekin kelpuutimme sen sunnuntain jälkiruuaksi. Hätäisimmät ja flunssaisimmat maistelivat kiisseliä jo lämpimänä, mutta mascarponen kanssa sitä nautittiin vasta ruuan jälkeen. Loput kiisselit kuluvat alkuviikon aikana väli- ja iltapaloilla. Erotuksena tavalliseen kermavaahtoon mascarponevaahto kestää mielestäni paljon paremmin maustamista. Rakenteeltaankin se on jämäkämpää. Käyttämäni mausteet olivat lähes jouluisia, mutta ajattelin, että kivampi niitä jouluisista mausteista on nauttia ennen joulua kuin sen jälkeen. En tiedä vieläkö puolukoita löytyy metsästä, minä otin kiisselipuolukkani jo pakastimesta.

Vispipuurosta voimia

Sairastupaa ylläpitäessäni tein inventaarioita pakastimen sisällöstä. Totesin, että marjoja on vielä runsaasti jäljellä. Nyt jos koskaan on korkea aika tehdä selvää syksyllä säilötyistä herkuista. Minä päätin aloittaa puolukoista. Potilaan lempimarjoista. Valmistin potilaalle vispipuuroa. Kuopus on opetettu happaman puolukan makuun pienestä pitäen. Tai ei kai se ihan pelkästään oppimiskysymys ole, isompi on kasvatettu samoin opein, eikä hän ole happamien makujen ystävä. Sormiruokavinkki kuitenkin teille, joilla on pieniä lapsia, melkein jäiset puolukat ovat aivan loistavaa sormiruokaa. Pinsettiote treenaantuu, lapsi saa vitamiineja, marjoista ei tule sotkua (vrt. mustikka) ja makupaletti laajenee. Vähän isompana tämä pienempi lapsi soi niin paljon vispipuuroa, että totesi itsekin kävelyn olevan vaikeaa, koska maha on niin pullea.

*

Vispipuuro

1 litra vettä

1 1/2 dl mannasuurimoita

5 dl puolukoita

1 dl sokeria

ripaus suolaa

Lisää (jäiset) puolukat veteen. Keitä puolukoita vedessä muutama minuutti. Kaada neste siivilän läpi ja puristele lusikalla marjoista kaikki talteen. Kaada puolukkamehu takaisin kattilaan. Vispilöi kiehuvaan veteen mannasuurimot, sokeri ja suola. Keitä puuroa noin 5 minuuttia, välillä sekoitellen. Anna puuron jäähtyä kylmäksi. Vatkaa jäähtynyt puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi. Nauti sellaisenaan tai maidon ja sokerin kera välipalana tai jälkiruokana.

*

Keitän vispipuuron aina Raision Nalle mannasuurimoihin - niihin perinteisiin annamannoihin. Jos kaipaat enemmän kuituja, käytä tummia suurimoita. Meillä mannasuurimopaketissa kuuluu olla nauravainen lettipäinen tyttö. Luulen, että tämä on asia, josta ei tingitä. Puolukoiden siivilöiminen ei ole lainkaan tarpeen, mutta nirsoilijoiden vuoksi olen alkanut siivilöidä kuoret pois puurosta.

Litrasta keitetty mannapuuro ei meillä kauaa pöydällä happane. Muutaman päivän yöpaitaisillaan liikkunut apukokki pisteli ilolla vispipuuroa aamiaiseksi, lounaaksi, välipalaksi ja päivälliseksi. Sairaana on sallittua syödä sitä mikä maistuu! Nyt kun apukokeista pienempi on terveen kirjoissa, tauti taitaa kaataa isomman apukokin. Hänelle vispipuuronsa tehdään omenoista tai tällaiseen vuoden aikaan omenasoseesta. Myös mansikoista tulee hyvää vispipuuroa, mutta tältä talvelta meillä ei mansikoita enää riitä vispipuuroon asti. 

Retrojälkkärinä kerroskiisseli

Ruuanlaitossa rautapata on jälleen ollut kovassa käytössä. Siitä toisella kertaa, mutta jo tässä vaiheessa talvea muistuttelen itseäni ja teitä, että ottakaa pakastimen sisältö käyttöön. Eivät ne siellä säilötyt herkut talven kuluessa parane. Käyttöön vain kaikki pakastimeen säilötyt herkut! Meillä on valmistettu ahkerasti munakkaita sienistä, aamiaisilla ja välipaloilla on syöty marjoja jugurtin ja rahkan kanssa. Sunnuntaina keittelin pitkästä pitkästä aikaa kiisselin. Enkä edes mitä tahansa kiisseliä vaan oikein kunnon retroruokaa kerroskiisseliä: kerros maitokiisseliä ja kerros puolukkakiisseliä.

Aika usein puolukka on sellainen marja, että sitä löytyy viimeisimpänä kesällä pakastimessa, joten sen syöminen kannattaa aloittaa vaikka heti. Kiisselissä hapankaan marja ei ole liian hapan, kun makeutta voi säädellä sokerin määrää lisäämällä. Tai sitten voi keittää happaman kiisselin kanssa tarjottavaksi maitokiisselin.

*

Kerroskiisseli

Puolukkakiisseli

5 dl vettä

3 dl puolukoita

1,5 dl sokeria

3 rkl perunajauhoja

0,5 dl vettä

Maitokiisseli

5 dl maitoa

3 rkl maissitärkkelystä (maizena)

2 rkl sokeria

Valmista puolukkakiisseli kiehauttamalla vettä ja puolukoita. Siivilöi puolukat pois nesteestä. Lisää sokeri ja kiehauta. Sekoita perunajauhot ja vesi. Ota kattila pois levyltä ja lisää vesi-perunajauhoseos ohuena nauhana. Sekoita hyvin. Laita kattila takaisin hellalle ja anna pulpahtaa kerran. Älä keitä! Jäähdytä kiisseli.

Sekoita maito, maissitärkkelys ja sokeri kattilassa. Kuumenna sekoittaen ja anna kiehua hiljalleen pari minuuttia. Varo polttamasta kiisseliä pohjaan. Jäähdytä kiisseli välillä sekoittaen, ettei kiisselin pinnalle muodostu kelmua.

Kaada jäähtynyt maitokiisseli tarjoiluastian pohjalle ja sen päälle jäähtynyt puolukkakiisseli. Nauti välipalana tai jälkiruokana.

*

Miten tulikin mieleen valmistaa kiisseliä. Aivan turhaan on taas painunut unholaan tässäkin huushollissa tämä herkku. Kiisselinhän voi valmistaa mistä tahansa marjoista tai miksei hedelmistäkin. Tuhdin aterian jälkeen kiisseli on varsin raikas jälkiruoka, mutta kuitenkin maistuva ja terveellinen.

Ei tullut vieläkään talvi. Onneksi viikonlopun yli sai nauttia valoisesta ja valkoisesta maisemasta. Kotijärven rantaviivaan alkoi jo kertyä jäätä. Monena jouluna joulukuusi on haettu jäätä pitkin. Saa nähdä miten käy tänä vuonna. Viikonlopun kävelyretillä uusi kamera oli mukana. Valitettavasti vuodenaika ei ole paras mahdollinen opetella uuden kameran saloja tai valokuvaamista ylipäätään. Värejä saa hakemalla hakea. Onneksi paikoitellen on edes pihlajanmarjoja jäljellä. Muuten sävyt ovat kyllä enemmän mustaa, valkoista ja ruskeaa. Maisema näyttää melkein mustavalkoiselta. Valoakin on vähän. Olen kuitenkin päättänyt: automaatilla en kuvaile. 

.

Vaahtokarkeista kakkua ja muita syksyn ihmeitä

Syyskuu on melkein huomaamatta vaihtunut lokakuuksi. Blogissa on ollut aika hiljaista syyskuun ajan, ja sehän on suora seuraus siitä, että aikaa ei ole vietetty kotosalla. Jos puolet viikonlopuista kuluu muualla kun kotona, kokkailullekaan ei paljon jää aikaa. Työkiireitäkin on riittänyt. Onneksi nyt alkaa vähemmän kiireisempi jakso.

Se vähempi kiire alkoi oikeastaan jo kuluneena viikonloppuna. Aikaa on vietetty pääosin kotosalla. Tunnelmat ovat olleet ihmeellisen syksyiset. Jukka Rasinkankaan ja Juhani Konolan kaunis lastenlaulu On syksy niin ihmeellinen on laulattanut apukokkeja niin ulkona kuin saunanlauteillakin, ja siinäpä onkin ollut teemaa tälle viikonlopulle: syksy, ruska, vaahterat ja puolukat.

On syksy niin ihmeellinen. Minä kaikkea ymmärrä en

Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa, 

linnut lentävät merien taa.

Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy. 

Mihin pois katoaa, missä siilien maa, 

mullan allako ne asustaa.

Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?

Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?

Missä maalarin tuon kotimaa?

Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?

Mikä punertamaan saapi marjat ja maan? 

Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.

On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.

Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?

Värit hehkuvat nyt loistossaan.

Sunnuntaisen päivällisen kruunasi uudesta Pirkka-lehdestä (10/2014) poimittu vaahtokarkkikakku, joka lehden mukaan on kakuista söpöin. Siitä en ole varma, että kakku ihan kaikkein söpöin olisi, mutta ihan hyvännäköinen ja makuinenkin siitä tuli. Käsittämätöntä, että sulatettu vaahtokarkki hyytyy, niin äkkiä niin tasaiseksi ja pehmeäksi.

*

Vaahtokarkkikakku

Pohja

100 g leivontamargariinia

1 dl sokeria

1/2 dl fariinisokeria

1 kananmuna

2 1/2 dl venhäjauhoa

1 dl mantelijauhetta

1 tl leivinjauhetta

1 tl vanilijasokeria

1 dl maitoa

Täyte

180 g jäisiä puolukoita

2 dl maitoa

200 g vaahtokarkkeja

Vatkaa rasva ja sokerit vaahdoksi. Lisää kananmuna hyvin vatkaten. Yhdistä jauhot ja sekoita jahoseos taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Kiinnitä irtopohjavuoan pohjalle ( 26 cm) leivinpaperi ja levitä taikina tasaisesti vuoan pohjalle.

Paista pohjaa 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Irrota pohja vuoasta leivinpaperin avulla ja anna pohjan jäähtyä. Pese vuoka ja siirrä pohja takaisin vuokaan. Nosta vuoka jääkaappiin.

Hienonna jäiset puolukat esimerkiksi monitoimikoneessa. Kiehauta maito kattilassa. Käännä levy pois päältä ja lisää vaahtokarkit. Sekoita kunnes karkit ovat sulaneet. Laita kattila kylmään vesi altaaseen ja sekoita joukkoon hienonnetut puolukat. Anna seoksen jäähtytä vähän. Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä 2-4 tuntia. Koristele ennen tarjoilua vaahtokarkeilla ja puolukoilla.

*

Kakku oli helppo valmistaa ja se hyytyi yllättävän nopeasti, parissa tunnissa, niin kuin ohjekin lupasi. En ole aikaisemmin sulattanut vaahtokarkkeja ja tämän kakun kompastuskivi meinasikin olla karkkien sulattaminen. Kiehautin maidon aika pienessä kattilassa, sillä en ymmärtänyt miten 200 g vaahtokarkkeja ja 2 dl maitoa tulee massaa. Meinasi käydä kattila pieneksi. Onneksi täyte juuri ja juuri mahtui pieneen kattilaani.

En tiedä johtuiko täydellisestä päivällisestä vai mistä, mutta kakusta jäi 3/4 syömättä. Työkaverit saavat huomisille aamukaffeille maisteltavaa. Tässä syksyn mittaan on tulossa kestit, joissa voisin kuvitella kakkua tarjoavani. Sen verran pliisuksi kakun maku jäi, että seuraavalla kerralla maustan ainakin pohjaa enenmmän. Melkein maistan kardemumman suussani. Täyteläinen ja pehmeä kakku kyllä oli sekä täytteen että pohjan osalta.  Tämä oli oikein raikas vaihtoehto esimerkiksi juustokakulle. Ja oikeastaan oli tosi yllättävää, että mitenkään äkkimakea tämä kakku ei ollut.

Kakkunleipomisen lisäksi ehdimme askarella lasten kanssa muutamat ruusut vaahteranlehdistä. Käsittämätöntä, että vaahteranlehdistä voi askarella niin aidon näköisiä ruusuja. Täytyy sanoa, että vaikka en mikään askartelija olekaan, ruusut onnistuivat loistavasti. Selväähän toki on, että tekijän kädenjälki näkyy valmiissa kukkasessa, mutta hienon kimpun saimme aikaan. Yksi ruusuista on minun, yksi 5-vuotiaan ja kaksi 8-vuotiaan valmistamia. Muut lehdet on haettu takapihan marja-aroniasta, jonka lehdet alkavat olla hehkuvan kauniit. Kuvitetun ohjeen ruusujen valmistukseen voi löytää vaikkapa täältä.