Suppilovahvero-ohrattoa, lampaan sisäfilettä ja portviini-suklaakastiketta

Anopilta saatu ikaalilainen lampaan sisäfile taisi olla alkusysäys tälle yhdelle kaikkien aikojen onnistuneimmalle lauantai-illan pääruualle. Tai sitten kaikki olikin sen ansiota, että takana oli pari kiireistä viikkoa, joiden aikana en ollut juuri ehtinyt kauhan varteen. Lauantaina oli luovuutta ammennettevana ja stressiä purettavana. Keittiöhommat on mulle yksi tapa rentoutua, toinen on liikunta ja kolmas ulkoilu. Mieluiten menen metsään, mutta järvikin on ok. 

Metsästä olin stressinpurkuhengessä hakenut suppilovahveroita, jotka olivat vahvasti mukana ruokamietinnöissä. Ajattelin myös hyödyntää edelliselle illalliselle hankittuja ohrahelmiä hetimmiten uudelleen. Kuivakaappi alkaa aika nopeasti täyttyä kaikenlaisista kokeiluista. Kastikepohdinnoissa tuli mieleeni viikolla viinimaisteluissa ihastuttanut portviini, jonka arvelin tukevan sekä lampaan makuja että ohraton ja suppilovahveron vahvoja maanläheisiä ja metsäisiä aromeja. Viimeisen ahaa-elämyksen sain lenkillä. Yks-kaks parin kilometrin hölkkäilyn jälkeen mieleen tuli tumma suklaa, jonka arvelin täydentävän kastikkeen makumaailmaa. Näin ne ruuat meillä syntyvät: yksi idea siltä ja toinen ajatus täältä. Tässä resepti:

*

Suppilovahvero-ohratto, lampaan sisäfile ja portviini-suklaakastike

Suppilovahvero-ohratto

4-6 annosta

n. 1 l tuoreita suppilovahveroita

voita sienten kuullottamiseen

1 punasipuli

1 valkosipulin kynttä

rypsiöljyä kuullottamiseen

3 dl ohrahelmiä

1 dl vintage portviiniä

2 rkl punaviinietikkaa

1 l kasvislientä

mustapippuria myllystä

50 g parmesanraastetta

suolaa

timjamia

Puhdista sienet ja pilko ne pieneksi. Laita sienet kuivalle pannulle ja kiehauta niistä ylimääräinen neste pois. Lisää pannulle nokare voita ja jatka kuullottamista kunnes sienet ovat kunnolla kypsyneet. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita sienet sivuun odottamaan

Valmista ohratto vähän risoton tapaan. Kuumenna kattilassa öljy. Kuullota kuoritut ja hienonnettu sipulit. Lisää joukkoon ohrahelmet ja sekoittele aineksia hetki. Kaada kattilaan portviini ja lisää myös punaviinietikka ja timjami. Kun viini on liki haihtunut, kaada kattilaan kasvisliemi. Keitä ohrattoa n. 15 - 20 minuuttia välillä sekoittaen.

Kun ohratto on melkein kypsää, lisää joukkoon kuullotetut sienet ja parmesanraaste. Anna hautua kypsäksi. Mausta mustapippurilla ja tarkista muutenkin maku.

Portviini-suklaakastike

banaanisalottisipuli

porkkana

palsternakka

pala mukulaselleriä

2 laakerinlehteä

rypsiöljyä kuullottamiseen

oksa tuoretta puuvartista timjamia

oksa tuoretta rosmariinia

suolaa

mustapippuria

1 dl vintage portviiniä

0,5 l lihalientä

n 20 g tummaa suklaata

pari nokaretta voita

Kuori ja hienonna kasvikset krouveiksi paloiksi. Kuullottele kasviksia hetkinen kattilassa rypsiöljyssä. Lisää portviini kattilaan ja kiehauta. Lisää myös lihaliemi ja mausteet. Anna porista hiljalleen noin kymmenen minuuttia.

Siivilöi kasvikset ja mausteet pois kastikkeesta. Keitä kastiketta kokoon, kunnes sitä on noin puolet tai vähän vähemmän kuin alunperin.

Lisää kastikkeeseen suklaa ja voi nokareet vispilällä sekoittaen. Kastike kiillottuu ja suurustuu suklaalla ja voilla.

Lampaan sisäfile

lampaan sisäfile

öljyä

voita

suolaa

pippuria

Nosta liha hyvissä ajoin pois jääkaapista lämpenemään. Kuumenna paistinpannu. Lisää pannulle öljyä. Paista suolalla ja pippurilla maustettua filettä pari minuuttia puoleltaan. Nosta file folioon vetäytymään ainakin vartiksi. Tavoitteena oli medium-kypsyinen liha (noin 52-55 astetta) ja se onnistui näppituntumalla paistamalla ja tarpeeksi pitkällä vetäytymisajalla oikein mainiosti

Kokoa suppilovahvero-ohratosta, roseeksi paistetusta lampaan sisäfileestä ja portviini-suklaakastikeesta annos ja nautiskele punaviinin kera. Meillä nostettiin pöytään jo hyvissä ajoin päivällä avattu Tommasin Amarone. Tämä ruoka kestää tuhdimmankin viinin.

*

Täydellisen illallisen muutkin osaset olivat varsin onnistuneita. Alkuruuan valmistin avokadosta, kampasimpukoista ja pekonista. Makumaailmaltaan siis varsin erilainen kuin pääruoka. Pääruuan kanssa enemmän linjassa oli jälkiruoka. Jälkiruuan valmistamiseen en jaksanut nähdä suurta vaivaa muutoin kuin miettimisen osalta. Kokosin lautaselle vähän juustoja, hilloa, suklaata ja lakritsaa. Nämä herkut nautiskeltiin tuon saman vintage portviinin kanssa, jota olin käyttänyt pääruuassa.

Myös sunnuntain kokkailut onnistuivat erinomaisen hyvin, ja saattekin lukea blogista myöhemmin dutch babysta ja porognesesta, joka ei hyvästä yrityksestä huolimatta auttanut suunnattomaan Lapin ikävääni. Viikonloppukokin hommissa on se haaste, että seuraavaan kerran pääsen ajatuksella tarttumaan kauhan varteen vasta ensi viikonloppuna. Arkena ruuanlaitto on enemmänkin lämmittämistä ja nälän siirtämistä seuraavaan kertaan. Onneksi taas viikonloppuna pääsee soppakauhan varteen rentoutumaan. Miten sinä rentoudut?

Valkopapuhummus tulevan juhlakauden ruokapöytiin

Siihen, että valkopapuhummusta syntyi keittiössäni, on monta syytä. Ensinnäkin valkopapuhummus liittyy siivoamiseen. Kyllä siivoamiseen! Siivosin kuivakaappia syömällä ja keittokirjahyllyä inspiraatiota hakemalla. Pavut on nyt syöty, mutta yhtäkään keittokirjaa en tässä rytäkässä saanut hyllystä pois. Monta uutta ideaa kylläkin, joista tämä valkopapuhummus on yksi. Valkopapuhummus on hyvä vinkki tähän saumaan, sillä se sopii mainiosti tulevaan juhlakauteen. Valmis tahna solahtaa hyvin osaksi juhlatarjottavia niin pääsiäisenä kuin vappunakin.

*

Valkopapuhummus

noin 200g kypsiä valkopapuja

papujen keittämiseen 

vettä
suolaa
mustapippureita 
pari laakerinlehteä

2 rkl tahinia

1-2 tl srirachaa 

0,5 dl oliiviöljyä

puolikkaan sitruunan mehu

valkosipulin kynsi

suolaa
(tarvittaessa papujen keitinlientä)

Jos valmistat tahnan kuivatuista pavuista, aloita valmistaminen edellisenä iltana laittamalla huuhdellut pavut likoamaan väljään veteen. Anna papujen liota vähintään 8 tuntia. Huuhtele liotetut pavut ja keitä kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Voit myös käyttää valmiiksi kypsennettyjä papuja.

Ota kypsien papujen joukosta pois pippurit ja laakerinlehdet. Laita pavut, tahini, valkosipulin kynsi, sitruunamehu, oliiviöljy ja sriracha monitoimikoneeseen tai vastaavaan ja pyöritä tasaiseksi tahnaksi. Ohenna tarvittaessa keitinvedellä. Lisää suolaa maun mukaan.

*

Valkopapuja kannattaa muuten liottaa ja keittää samalla vaivalla iso kattilallinen. Pavut säilyvät nimittäin keitettyinä jääkaapissa useita päiviä ja ne voi myös pakastaa. Pakastimesta olen lisäillyt valmiiksi keitettyjä papuja höystämään jauhelihakastiketta. Papuja keittäessä kannattaa muistaa maltilliset tehot, jos pavut kiehuvat liian kovasti lopputuloksena on kattilallinen papumössöä. Syötäväähän sekin on, muttei läheskään niin kaunista kuin ehjät kokonaiset pavut. Valkoiset pavut ovat kuin helmiä!

Monikäyttöistä valkopapuhummusta syötiin dippinä sipsien kanssa, leivän päällä levitteenä, salaatin kanssa ja höysteenä ruualla. Niille, jotka ovat tulisten makujen ystäviä vinkiksi, että srirachaa kannattaa ehkä lisätä rennommalla kädellä. Näissä kuvissa olevat herkut on muuten koottu joululahjaksi saadulle Tapio Ruis -tarjoilualustalle. Ruisleivän mallinen lautanen on kotimaista designia ja se on kyllä näyttävä tarjoilualusta monille herkuille. 

Tuosta jauhelihakastikkeesta päästäänkiin sitten siihen kolmanteen syyhyn miksi meillä syötiin valkopapuhummusta. Olen epätoivoissani jo pidempään yrittänyt lisätä kasvisruokien osuutta perheen ruokaympyrässä. Toisinaan huomaan, että meillä syödään liikaa lihaa. Liha on useinmiten vielä nautaa tai karitsaa. Ilmastoasioiden vuoksi märehtijän liha on huonoimpia vaihtoehtoja. Tosin voin käsisydämmellä todeta, että olemme tehneet ratkaisuja, joilla voi osin ostaa parempaa omatuntoa. Liha, jota meillä syödään on lähes 100 % kotimaista, usein luomua tai joskus myös riistaa. 

Kaipaisin lisää vinkkejä siihen miten saan helposti arkiruokiin vähemmän lihaa. Vinkkaisitko minulle arjen kasvisruokasuosikkisi? Vegaanista ei tarvitse olla, mutta ei sekään pahitteeksi ole.

Paahdettu kuha ja vesikrassi-perunahelmipuuro - aina ei ole suunmukaista

Jo kauan sitten sain kustantajalta Kape 24 h -kirjan, joka on keittokirja myös Kari Aihisen henkilökuva. Olen selaillut useasti Suomen kuvataiteen komitean vuoden 2017 kauneimmaksi tietokirjaksi valitsemaa kirjaa, ja joka kerran minua on puhutellut yksi resepti: paahdettu kuha ja vesikrassi perunahelmipuuro. Palaset loksahtelivat kohdilleen, kun paikallinen kalastaja tarjosi minulle suomustettua nahallista kuhaa. Samoihin aikoihin kuopus kärtti ostamaan helmisuurimoita ja keittämään helmipuuroa. Ajattelin, että kun perunatkaan eivät ole enää uusia, mikäs siinä sitten kokeilemaan jotain vähän uudenlaista lisuketta kalalle.

*

Paahdettua kuhaa ja vesikrassi-perunahelmipuuroa

4 annosta

Persiljaöljy

2 ruukkua persiljaa

2 dl rypsiöljyä

1/2 dl valkoviinietikkaa

suolaa ja sokeria maun mukaan 

mustapippuria myllystä

Aloita ruuan valmistaminen persiljaöljystä. Sen voit tehdä valmiiksi jo etukäteen. Öljyä tulee paljon enemmän kuin reseptiin tarvitsee, mutta lopun voi käyttää oikein hyvin esimerkiksi salaattikastikkeena.

Laita persilja ja öljy tehosekoittimeen ja aja täydellä teholla niin, että persilja on hienontunut ja sekoittunut kunnolla öljyyn.

Siivilöi öljy ja lisää loput raaka-aineet.

Vesikrassi-perunahelmipuuro

2 dl helmisuurimoita

1 rs vesikrasseja

vähintään 1 dl parmesaania

1/2 dl kuohukermaa

1/2 dl persiljaöljyä

1 tl ranskankermaa

vastapuristettua sitruunamehua

suolaa maun mukaan 

mustapippuria myllystä

Keitä perunahelmiä noin 10 minuuttia reilussa kiehuvassa vedessä. Jäähdytä. Silppua vesikrassi ja raasta paremsaani. Valmista helmipuuro risoton tapaan. Laita perunahelmet kattilaan. Lisää joukkoon kerma ja kiehauta. Esimausta tilkalla persiljaöljyä ja keitä paksuhkoksi.

Viimeistele puuro ranskankermalla ja sitruunamehulla ja sekoita joukkoon parmesaani ja vesikrassi. Tarkista maku ja lisää suola ja pippuri.

Paahdettu kuha

4 nahallista kuhafilettä

50 g voita

suolaa maun mukaan 

mustapippuria myllystä

Tarkista, että kalat ovat ruodottomia ja poista tarvittaessa kylkiruotorivit. Paista ruodottomat kuhafileet vaahtoavassa voissa kauniin ruskeiksi. Aloita paistaminen nahkapuolelta. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kokoa annostelemalla pohjalle vesikrassi-perunahelmipuuroa. Nosta päälle kuhafile ja koristele vesikrassilla ja parmesaaniraasteella. Lisää vielä loppusilaukseksi tilkka persiljaöljyä

*

Liian harvoin tulee syötyä kuhaa nahkoineen päivineen. Taas kerran kun näin tehtiin todettiin, että mahtavan hyvää! Miten se suomustaminen vain aina tuntuu niin vaikealta (ja sotkuiselta). Valmiit fileet taas myydään lähes poikkeuksetta ilman nahkaa. Kuha on ruokapöydässä niin tavanomaista, että se maistuu välillä lähes tylsältä. Paljon parempaa kuha on nahkoineen paistettuan. Makua mietoon kalaan saa myös kypsentämällä sen ruskistetussa voissa tai valkoviinissä. Mitähän muuta voisi kuhasta tehdä?

Mutta tuo vesikrassi-perunahelmipuuro. En ymmärrä mitä ajattelin. Ei ollut minun juttuni ollenkaan. Syödessäni muistin, etten ole helmipuurofani. En muistanut, ettei se maistu miltään! Tämä "helmipuurorisotto" ei siis päässyt minun keittiössäni jatkoon. Aika jännä kuitenkin, että resepti jäi kummittelemaan mielessäni niin pitkään, että se oli lopulta testattava. "Helmipuurorisoton" paras puoli oli se, että se palautti mieleen sen miten paljon pidän puuroista yleensä. Puurojuttuja onkin tulossa lähiaikoina lisää, mutta ei helmipuuro-juttuja.

Kape 24 -kirjaa ovat meillä muuten selailleet muutkin kuin minä. Kape on tullut televisio-ohjelmien kautta tutuksi koko perheelle, ja varmasti sen vuoksi kirja kiinnosti myös lapsia. Kirja on ulkoasuiltaan ja väreiltään räikeä ja jotenkin tv:stä tutun Kapen oloinen; energinen ja räiskyvä. Kokonaisuutena ehjän oloinen. Kaipaan keittokirjoihin aina aakkosellista hakemistoa, mutta se tästä kirjasta puuttuu. Ehkä tämän kirjan tarkoitus onkin olla enemmän ispiraation lähde ja kirja, jonka kauniiden kuvien pariin voi palata aina silloin tällöin. Kirjan kuvat ovat valokuvaaja Sami Revon käsialaa. Kape 24h:n reseptit ovat monipuolisia. Sivuilta löytyy kaikkea kotiruuasta fine diningiin, alkuruuista jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Minulla on vielä pari muutakin reseptiä merkittynä testaamista varten. Ehkä kuulette niistä lisää vielä myöhemmin.

Kape 24h on saatu arvostelukappaleena Kustannusosakeyhtiö Tammelta.

Aivan ihana Ajvar on Balkanin tuliainen

Ajvar on hyvin konkreettisesti tuliainen Balkanilta. Montenegron kesälomamatkalla tutustuin tähän ihanaan munakoisosta ja paprikasta tehtyyn tahnaan, jota olen menestyksekkäästi valmistanut myös kotona. Ajvaria voi tarjota grilliruuan lisukkeena, mutta siihen voi hyvin dippailla myös vaaleaa leipää. Balkanilla ajvaria tehdään satokauden aikaan säilykkeeksi asti, jolloin kasvisten määrät ovat useita kiloja. Minä tein tahnaa maltillisemmilla määrillä kuitenkin niin, että siitä on riittänyt useammalle henkilölle useaksi kerraksi. Ajvar säilyy hyvin jääkaapissa.

*

Ajvar

500 g suippopaprikaa

800 g munakoisoa

2 valkosipulin kynttä

2 rkl punaviinietikkaa

1 dl mietoa hyvälaatuista oliiviöljyä

suolaa

pippuria

Halkaise munakoisot ja pistele niihin haarukalla reikiä. Asettele munakoisot uunipellille ja kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. 

Lisää paprikat uunipellille ja kypsennä uunissa välillä käännellen noin 10 minuuttia. Tarkoitus on, että paprikan kuori saa väriä pintaan.

Kaavi kypsästä munakoisosta sisus ja laita yleiskoneeseen tai vastaavaan. Kuori paprikat heti kun sormet kestävät kuorimisen. Poista siemenkota ja kanta ja laita paprikan malto yleiskoneeseen. Lisää koneeseen myös kuoritut valkosipulin kynnet. Pyöritä konetta niin kauan, että saat kasviksista aikaiseksi tasaisen massan. 

Mausta valkosipulilla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla.

Purkita puhtaisiin purkkeihin ja siirrä jääkaappiin. Ajvar on parhaimmillaan, kun se on saanut makuuntua ja jäähtyä kunnolla jääkaapissa.

Tarjoa Ajvar grilliruokien höysteenä tai vaalean leivän kanssa.

*

Minulla on nyt takana muutamakin ajvar-kokeilu ja totesin, että juurikin suippopaprikoista tuleee parhaimman makuista. Balkanissa ajvar-tölkkejä löytyi jokaisesta ruokakaupasta. Täällä kotona en ole kaupassa kyseiseen herkkuun törmännyt. En toki tiedä olenko sillä silmällä osannut katsoakaan. Montenegrossa Ajvar oli usein aseteltu salaatinlehden päälle, ja tätä oppia minäkin olen koittanut noudattaa. Taas tuli repertuaariin yksi uusi munakoiso-herkku!

Ajvar on konkreettinen matkamuisto kesälomamatkalta Montenegroon Kotorinlahden rannoille. Muut matkamuistot Kotorista jäivät hankkimatta, siitä yksinkertaisesta syystä, että en kertakaikkiaan keksinyt mitään ostettavaa. Montenegro ei ole shoppailijan paratiisi, mutta maalla on paljon muuta annettavaa. Tunnelmaan pääset lukemalla matkakertomuksen, ja ruuasta kirjoitan enemmän erillisessä ruoka-postauksessa. Postauksessa on myös muutama ravintolavinkkikin Kotoriin. Täällä kotona arki on alkanut ja rutiinit palautuvat vähitellen, kun koululaisetkin ovat jo lopettaneet lomansa. Ehkäpä blogikin alkaa taas päivittyä useammin. 

Mango-currykastike grillatulle broilerille

Olen hehkuttanut jo useaan otteeseen mango-currykastiketta ja nyt siihen on tulossa myös resepti. Kaikki lähti alkujaan liikkeelle kauhistelusta, jonka aiheutti valmis mango-currykastike. Ainesosaluettelossa enin osa raaka-aineista on erilaisia lisä-, väri- ja säilöntäaineita. Onneksi valmiille on olemassa vaihtoehto: itse tehty. Resepti vaati hieman tuotekehittelyä, mutta onnistunut yhdistelmä on löytynyt. Mikään kokeiluista ei ole ollut huono, mutta parhaimpaan lopputulokseen pääsee keventämälä majoneesia turkkilaisella jogurtilla.

*

Mango-currykastike ja grillatut  broilerin ohuet fileeleikkeet

500 g broilerin ohuita fileeleikkeitä

suolaa

mustapippuria

grillauskastiketta

Ota leikkeet huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen grillausta. Valmista ensin kastike ja ryhdy grillauspuuhiin vasta sitten, kun kastike on jääkaapissa vetäytymässä.

Mausta leikkeet suolalla ja pippurilla. Ota leikkeiden pintaan väriä grillissä suoralla lämmöllä ja siirrä epäsuoraan lämpöön kypsymään. Sivele kypsymisen aikana mieleiselläsi grillauskastikkeella.

Mango-currykastike

mango

1 dl majoneesia

0,5 dl turkkilaista jogurttia

limen mehu

1 tl savupaprikajauhetta

2 tl currya

suolaa myllystä

(1 tl ruokosokeria)

Leikkaa mangon hedelmäliha tehosekoittimeen tai vastaavaan. Lisää sekaan muut ainekset ja soseuta tasaiseksi.

Maistele, että maut ovat kohdillaan. Toisinaan kastike saattaa tarvita hieman makeutusta riippuen ilmeisesti limen mehun määrästä ja mangon makeudesta. Laita kastike jääkaappiin tekeytymään vähintään puoleksi tunniksi ennen tarjoilua. Tarkista maku vielä vetäytymisen jälkeen. Saattaa olla, että joudut säätämään suolan tai sokerin kanssa. Tulisuutta kaipaavien kannattaa lisätä savupaprikaa rennommalla kädellä. Tämä resepti on tuunattu sellaiseksi, että maistuu myös lapsille, jotka eivät yleensä pidä tulisesta.

*

Mango-currykastiketta on meillä testattu myös grillatun possun sisäfileen kanssa ja broilerihampurilaisen kastikkeena. Viimeiset tipat valutettiin kastikkeeksi salaatille. Varsin monikäyttöistä kastiketta siis. Valmis soossi säilyy ainakin muutamia päiviä jääkaapissa, ellei se kulu yhdeltä istumalta loppuun.

Blogissa on ollut hiljaiseloa kuluneen heinäkuun ajan monestakin syystä. Ensinnäkin varmasti siksi, että olemme lomailleet ja reissanneet Lapissa ja Montenegrossa. Molemmista on tulossa blogiin matkakertomusta, kun vain maltan istahtaa koneelle ja käydä läpi valokuvat. Toinen syy onkin säät: on niin kaunista ja lämmintä, ettei malta istua sisällä ja kirjoittaa blogia. Ja melkein siinä ruuanlaitossakin mennään sieltä mistä aita on matalin.

Olen minä sentään kokannut, ja matkakertomusten lisäksi olen aikeissa kirjoittaa ainakin ajvarista, joka on tuliainen Montenegrosta sekä kaalisalaatista, joka sopii lisukkeeksi ihan kaikille kesäisillä sapuskoille. Ja vielä on kesää jäljellä, vaikka loma vetelee viimeisiään. Seuraava kesä-kiva on tiedossa jo loppuviikosta, kun kotikaupungissa on festarihumua koko viikonlopun. Nähdäänkö Musareilla?

Suppilovahveropesto tuoreista suppilovahveroista

Viimeiset tuoreet suppilovahveroni hupenivat suppilovahveropestoon. En usko, että enää lähden tänä syksynä sienimetsään, joten suppilovahveropesto oli kauden viimeinen tuoreista sienistä valmistettu ruoka. Säilöttyjä sieniä kyllä riittää. Sieniä on pakastimessa, jääkaapissa suolattuna ja kuivattuina lasipurkeissa. Onko sinulla vielä tuoreita suppilovahveroita? Tässäpä suppilovahveropestoresepti:

*

Suppilovahveropesto

1 l tuoreita suppilovahveroita

1 dl kurpitsansiemeniä

1 dl pinjansiemeniä

pari vartta tuoretta persiljaa

50 g parmemesan-juustoa

1,5 dl rypsiöljyä

(suolaa)

Paahda siemenet kuivalla pannulla ja siirrä odottamaan. Kannattaa paahtaa siemenet erikseen, koska kuorettomat pinjansiemenet ottavat värin pintaan huomattavasti nopeammin kuin kuorelliset kurpitsansiemet.

Ryöppää tuoreita sieniä paistinpannulla omassa liemessään. Nosta sivuun jäähtymään.

Yhdistä paahdetut siemenet, jäähtyneet, ryöpätyt sienet, persilja ja juusto ja jauha tasaiseksi monitoimikoneessa. Lisää seokseen öljyä niin, että pesto on haluamasi paksuista. Pyöritä pesto monitoimikoneessa tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Tarjoa pesto pastan kanssa. Suppilovahvero pesto sopii hyvin myös esimerkiksi leivän päälle tai salaatin sekaan.

*

Jo kesällä tuli todistetuksi, että persiljasta voi tehdä pestoa, kun yrttimaassani hyvin viihtyvälle persiljalle piti keksi käyttöä. Persiljapestossa käytin ensimmäistä kertaa kurpitsansiemeniä. Yrttimaan persilja voi edelleen todella hyvin, ja taas päädyin valmistamaan siitä pestoa. Tällä kerralla lisäsin pestoon sieniä. Persilja ja sienet sopivat hyvin yhteen.

Hyvän suppilovahverokauden innoittamana olen kehitellyt ja kokeillut uusia tapoja käyttää suppilovahveroita.  Suppilovahveropeston lisäksi olen tehnyt suppiksista levitettä ja hilloa. Sienipestoon hain inspiraatioita blogeista. Kananpoikien bistrossa pesto on valmistettu kuivatuista mustatorvisienistä, Kokit ja potit -blogista löytyy suppilovahveropesto-resepti, Minna Ku ite tekee- blogissa on valmistanut myös pestoa suppiksista ja  Hannan soppa-blogista löytyy vegaanisen suppilovahveropeston ohje. 

Mitäs mieltä olet, haluatko vielä yhden suppilovahverovinkin kuivatuista suppiksista? Vai joko kirjoittelisin jostakin muusta? Lähiaikoina blogiin on tulossa tarinaa perunoista, karitsasta, punajuuresta ja omenasta, kustakin vuorollaan. Kun nyt vain osaisi päättää, mistä kirjoittaa seuraavaksi. Onko toiveita? Olethan muuten huomannut, että Viikonloppukokkia pystyt seuraamaan helposti muun muassa blogit.fi-blogilistan kautta tai facebookissa, jonne linkitän aina uudet postaukset.

Persiljapesto

Olen tosi tyytyväinen, että keväällä tuli perustettua yrttimaa omaan pihaan. Olemme olleet salaatin suhteen omavaraisia koko kesän, ja salaatin lisäksi melkein kaikki muukin on menestynyt yrttitarhassa loistavasti. Poikkeuksen tekee basilika. Se olisi varmasti tarvinnut enemmän lämpöä ja aurinkoa. Monet yrtit ovat kasvaneet niin runsaiksi, että on todenteolla ruvettava miettimään, mihin niitä käyttää. Päätin aloittaa persiljasta. Tuloksena oli persiljapesto. Reseptin jälkeen sitten siihen arvonta-asiaan.

*

Persiljapesto

1 dl kurpitsansiemeniä

puntti persiljaa

puolikkaan sitruunanmehua

pieni valkosipulin kynsi

ripaus suolaa

mustapippuria myllystä

50 g parmesan juustoa

oliiviöljyä

Paahda kurpitsansiemeniä kuivalla pannulla. Kun siemenet saavat paahteista väriä ja alkavat poksahdella, ota ne pois levyltä.

Laita tehosekoittimeen tai vastaavaan kaikki ainekset oliiviöljyä lukuunottamatta ja surauta tasaiseksi. Anna koneen pyöriä ja lisää oliiviöljyä haluamasi määrä. Jos haluat juoksevampaa pestoa, lisää enemmän öljyä. 

Käytä peston esimerkiksi kastikkeena pastalle tai lihalle.

*

Perinteisesti pesto tehdään basilikasta ja pinjansiemenistä. Persiljapesto on kotoisempi ja huokeampi vaihtoehto kuin pinjansiemenistä valmistettu. Perinteisempi valmistustapa olisi tehdä pesto morttelissa, mutta otin käyttöön oikotien ja moottorivoiman. Yleiskoneella, tehosekoittimella tai vastaavalla tulee nopeasti valmista. Huomasin, että jääkaapissa seos imaisi öljyn itseensä ja pestosta tuli aika tykkyä, vaikka tarkoitus oli tehdä juoksevampaa. Hyvää se kuitenkin oli. Pääosa syötiin grillatun possun ja salaattien kanssa.

Ja sitten siihen arvonta-asiaan. Arvonta suoritettu 13.8.2017. Sain nimittäin Kauhajoen Ruokamessuilta arvottavaksi muutaman lippun lukijoiden ja seuraajien kesken. Ruokamessujen slogan "elinvoimaa kotimaasta" on monitahoisuudessaan hienosti muotoiltu. Kotimaastahan sitä elinvoimaa kasvaa, ja kasvua voi jokainen tukea käyttämällä kotimaisia raaka-aineita, tuotteita ja palveluita. Kun tarvitsee jotakin, mitä ei kotimaasta ole mahdollista saada, voi käyttää kotimaisen (pien)yrittäjän ammattitaitoa ja osaamista. Kaikkein laajimmillaan messujen sloganissa voi nähdä viittauksen suomalaisten lähes poikkeukselliseen mahdollisuuteen hyödyntää metsän antimia, marjoja, sieniä ja esimerkiksi villiyrttejä. On hienoa, että elinvoimaa kotimaasta pitää sisällään niin monia mahdollisuuksia.

Ruokamessut järjestetään Kauhajoen Hämes-Havusessa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna (1.-3.9.2017). Messut ovat monessakin mielessä mielenkiintoinen tapahtuma, jolla on pitkä perinne. Tapahtuma järjestetään jo 27. kerran. Itse ajattelin osallistua ensimmäisen kerran. Nähdäänkö messuilla? 

Kuva: Kauhajoen Ruokamessut

Kuva: Kauhajoen Ruokamessut

Messujen näytteilleasettajaluettelo on mukavaa luettavaa. Paikalla on hieno kattaus pieniä ja vähän suurempiakin elintarvikealan yrittäjiä, käsityöläisiä ja muita palveluntarjojia. Samaan aikaan Kauhajoella on oheistapahtumia, joista löytyy lisätietoa tapahtuman www-sivuilta, samoin kuin muista vierailukohteista. Ruokamessujen pääsylippuarvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä postausta su 13.8.2017 klo 18 mennessä. Kommentoijista arvotaan voittaja, joka saa palkinnoksi Kauhajoen Ruokamessujen pääsyliput kahdelle hengelle. Onnea arvontaan! Muista liittää kommentiin esimerkiksi sähköpostiosoite, että saan toimitettua liput perille voittajalle.  

Viikonloppukokin ruokamessu- ja muitakin kuulumisia pääset seuraamaan blogin lisäksi facebook-profiilista.

Yhteistyössä Kauhajoen Ruokamessut