Mäti-munakupit starttaavat pääsiäisruokien suunnittelun

Tässä kuussa on pääsiäinen. Ruokajuhlista suurin, sanon minä! Tai ainakin erilainen kuin toinen suuri ruokajuhla joulu. Pääsiäiseen liittyy vähemmän perinteitä ja vanhoja kaavoja ainakin meillä. Rennompi pääsiäinen antaa luvan irrotella enemmän. Selaillessani vanhoja lehtiä silmiini osui mäti-munakuppien ohje. (Glorian ruoka ja viini 8/2015). Kananmunan ja mäti on loistava pari. Viime keväänä tuli tarjottua useamman kerran soijamarinoituja munia mädin kanssa. Testimielessä meille mäti-munakupit alkupalaksi. Ajattelin nimittäin, että mäti-munakupit olisivat loistavaa tarjottavaa pääsiäisbrunssille.

*

Mäti-munakupit

4 kananmunaa

70 g mätiä

pieni palanen fenkolia

2 tl sitruunanmehua

1 tl sokeria

suolaa

hapankorppu

muutama tillinoksa

vähän voita vuokien voiteluun

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Höylää tai leikkaa fenkolista ohuen ohuita siivuja. Purista fenkolin päälle sitruunan mehu ja ripottele sokeri. Pyöräytä myös myllystä ihan vähän suolaa.

Voitele uunin kestävät kupit ja riko niihin kananmunat. Kypsennä uunissa. Jos haluat, että keltuainen jää löysäksi 9 minuuttia on hyvä aika. Kovaksi muna kypsyy 12 minuutissa. Kypsymisaikaan vaikuttaa paljon uunin teho ja annosvuokien koko. Kannattaa tarkkailla miten oma uuni käyttäytyy.

Rouhi hapankorppu muruiksi.

Kun munat ovat kypsyneet, lusikoi annoskuppeihin munien päälle fenkolia, hapankorppurouhetta ja tilliä. Koristele tillillä ja tarjoile heti.

*

Alkuruoka oli niin hitti kokeilu, että tein toisen testierän heti seuraavana päivänä. Ja kyllä, kyllä näitä voi tarjota pääsiäsibrunssilla. Minä tein mäti-munakupit kirjolohen mädistä, mutta varmaan muidenkin kalojen mäti käy yhtä hyvin. Seuraavaksi taidan testata mämmin, sen maku on vuoden varrella unohtunut. Eihän ole liian aikaista fiilistellä pääsiäistä?

Nevskin blinit lisukkeineen ja arvonta ystävänpäivän kunniaksi

Minä kuulun siihen koulukuntaan, joka paistaa jokavuotiset blininsä valurautaisella lättypannulla. Se  on enimmäkseen käytännön sanelema juttu. En omista, enkä ole saanut aikaiseksi ostaa blinipannua. Toisaalta tykkään syödä näitä pikkublinejä. Niitä voi syödä eri täyttein vaikka useammankin kappaleen. Ihan hyvällä omatunnolla. Kotona paistetut blinit eivät välttämättä ole sellaisia rasvapommeja kuin ravintolassa tarjottavat, vaikka kyllä paistamiseen kotonakin kannattaa käyttää rasvaa rennolla kädellä. Paras mahdollinen rasva on kirkastettu voi. Voin voi kirkastaa itse, tai ostaa valmiina. Kun kerran on paistanut kirkastetussa voissa, ei tee enää mieli alkaa käryttämään tavallisen pakettivoin kanssa. Kirkastettu voi ei käryä.

*

Nevsikin blinit

3,5 dl maitoa

20 g hiivaa

1 tl suolaa

2 dl vehnäjauhoja

1,5 dl tattarijauhoja

2 keltuaista

noin 1 dl lager-olutta

2 kananmunan valkuaista

Paistamiseen

kirkastettua voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva. Lisää sekaan myös suola ja puolet jahomäärästä.

Anna juuren turvota ja hapantua huoneenlämmössä. Minä turvotin noin 8 tuntia, mutta pidempikään aika ei tee pahaa.

Sekoita juureen keltuainen, olut ja loput jauhot.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää vaahto taikinaan varovasti nostellen juuri ennen kuin alat paistaa blinejä.

Kuumenna pannu. Paista blinejä kirkastetussa voissa molemmin puolin, kunnes ne saavat kauniin värin. Jos paistat blinipannulla isoja ja paksuja blinejä, saattaa olla, että joudut kääntelemään blinejä useampaan otteeseen. Pienempiä ei tarvitse käännellä moneen kertaan.

Älä anna pannun kuumentua liikaa, sillä silloin blinit eivät ehdi kypsyä kunnolla. Pannu ei myöskään saa olla liian haalea, koska silloin blinit vetävät liikaa rasvaa itseensä.

Tarjoa blinit mädin, smetanan ja punasipulin kanssa. Blinien kanssa sopii myös punajuuri-fetasalaatti, sienisalaatti, savukala sekä suolakurkut ja hunaja.

*

Tämän vuotinen resepti on napattu Klassikkoruokia-kirjasta. Resepti oli oikein toimiva. Ensi vuonna yritän muistaa koittaa Sillä sipulia -blogista lukemaani vinkkiä paistaa blinit jääkaappikylmästä taikinasta. Tällöin taikina rapeutuu. Taikinamäärästä tulee sen verran iso satsi blinejä, että kaksi aikuista ei niitä pystynyt yhdellä kerralla syödä. Blinejä syötiin uudelleen seuraavana päivänä, jolloin käytin ne uudelleen nopeasti pannun kautta. Kuohkeus tässä vähän kärsi, mutta maku oli aivan yhtä hyvä kuin tuoreissakin. Loput ylijääneet laitoin pakkaseen. Sieltä voi ottaa yhdet alkuruoka-annokset akuuttiin blinin himoon.

Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin järjestää blogissa arvonnan ja samalla kiittää uusia ja vanhoja lukijoitani, tykkääjiä ja seuraajia. Osallistujien kesken arvotaan Tiina Rantasen Klassikkoruokia -kirja. Klassikkoruokia-kirjasta olen kirjoitellut muutama viikko takaperin, kun paistoin kaneliässiä. Arvontaan pääset osallistumaan kommentoimalla tätä postausta,. Lisää arpoja saat tykkäämällä Viikonloppukokin facebook-sivusta ja seuraamalla instagramissa. Yksi arpa per kanava. Monellako arvalla osallistut? Arvonta suoritetaan 14.2.2018 klo 20. Palkinto voidaan toimittaa kotimaiseen postiosoitteeseen. Muista jättää yhteystietosi!

EDIT: Arvonta suoritettu ja voittajalle on ilmoitettu. Kiitos osallistujille!

Kylmäsavulohirullaa, mätimoussea ja kuhacevicheä confatulla keltuaisella alkuruoka isänpäivältä

Isänpäivän lounaan alkuruokalautanen koottiin muutamista erilaisista kala-annoksista. Lautaselle nostettiin mallasleivän päälle koottu kuhaceviche ja keltuainen confit sekä kylmäsavulohirullaa. Kylmäsavulohirullan valitsin lautaselle sen vuoksi, että se oli ainoa osa, jonka tiesin maistuvan molemmille lapsille. Annoksen kolmas osanen oli mätimousse, jonka tarjoilin sitruunalla ja oliiviöljyllä maustetun paistetun perunan päältä. 

Aika harvoin annosta tulee, ainakaan lounaalla, koottua valmiiksi lautaselle. Annoksen kokoaminen on mielestäni vaikeaa! Pelkään aina, että annoksesta tulee liian pieni. Varmaan siksi usein käykin niin, että annoksesta tulee lopulta liian suuri. Tämä annos pysyi  hyvin hanskassa. Toinen asia, mikä valmiissa annoksessa jännittää, on se, että maistuuko se kaikille. Juuri tämän kalalautasen kanssa riski oli pieni, sillä se tarjottiin appivanhemmille, joiden tiedän nauttivan kalasta. Omat lapset tuntien uskalsin laittaa heille lähes samanlaiset annokset kuin aikuiset. Confattu keltuainen oli ainoa mikä jätettiin pois ja kuopukselle laitettiin vain hyvin vähän cevicheä. On hienoa, kun lapset ovat kulinaristeja!

Blogista löytyy jo monta cevichen ohjetta. Olemme syöneet cevicheä lohesta, kuhasta ja siiasta valmistettuna. Siikacevichen olen aiemminkin tarjonnut mallasleivältä confatun keltuaisen kanssa.  Kylmäsavulohirulla ja mätimousse olivat äärimmäisen helppoja valmistaa. Ja mikä parasta, ne saattoi tehdä jo etukäteen. Vieraiden saavuttua ei (periaatteessa) ollut muuta tehtävää kuin annoksen kokoaminen.

*

Isänpäivän kalalautanen

Ceviche mallasleivältä confatun keltuaisen kera

Mätimousse paistetulla perunalla

1 dl kuohukermaa

1 dl turkkilaista jogurttia

liivatelehti

1 rkl kuumaa vettä

70 g mätiä (+30 g koristeluun)

1-2 perunakiekkoa per ruokailija

oliiviöljyä

sitruunamehua

suolaa

Laita liivatelehti likoamaan kylmään veteen.

Vaahdota kerma kovaksi vaahdoksi. Sekoita kerma ja turkkilainen jogurtti keskenään. Lisää seokseen mäti.

Purista liivatelehdestä vesi pois. Sulata liivatelehti pieneen määrään kuumaa vettä. Sekoita mätivaahtoon ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Ota kypsästä perunasta 1-2 kiekkoa per ruokailija. Paista kypsiin perunoihin kaunis pinta oliiviöljyssä. Mausta paistetut perunat voimakkaasti sitruunalla ja suolalla. Nosta perunat talouspaperin päälle jäähtymään.

Nosta jäähtyneen perunan päälle mätimoussea. Koristele esimerkiksi tillillä ja mädillä.

Kylmäsavulohirulla

200 g kylmäsavulohta

200 g ruohosipulituorejuustoa

2 rkl sitruunamehua

tuoretta tilliä ja ruohosipulia

Pilko yrtit. Sekoita yrtit ja sitruunamehu tuorejuustoon. Nosta sivulle odottamaan.

Ota pala elmukelmua. Lado ohueksi leikatut kylmäsavulohifileet tasaiseksi matoksi kelmun päälle. Levitä lohimaton päälle aiemmin valmistamasi täyte, ja kääri lohimatto rullalle kääretortun tapaan.

Laita lohirulla pakastimeen jähmettymään. Se on helpompi leikata hieman kohmeisena. Mikä parasta, voit valmistaa lohirullan vaikka edellisenä päivänä, kunhan vain muistat nostaa sen sulamaan riittävän ajoissa.

Leikkaa lohirullasta ohuita kiekkoja. Koristele esimerkiksi tuoreella tillillä ja ruohosipulilla.

*

Alkuruuassa jäi harmittamaan oikeastaan vain se, että olisin halunnut panostaa esillepanoon ja koristeluun vielä enemmän. Sen verran siinä oli kuitenkin kaikkea hässäkkää, että esillepanoon ei sitten tullut panostettua. Vaikka olin varannut koristeluun yrttejä kuten tilliä ja ruohosipulia sekä esimerkiksi katkarapuja. Kun jo istuimme pöydässä huomaisin, että olin unohtanut ripotella suppilovahverosuolaa keltuaiselle, vaikka se oli ollut tarkoituksena. Siitä selvittiin nostamalla sirotin pöytään, ja täytyy kyllä sanoa, että suppissuolan umamisuus sopi keltuaiselle täydellisesti.

Onnistuneen alkuruuan jälkeen nautimme pääruuaksi savustettua merilohta ja suppilovahverokastiketta perunoiden ja ruusukaalin kera. Jälkiruuaksi oli isänpäivän kunniaksi täytekakku, jonka olin täyttänyt yhdessä apukokkien kanssa puolukkacurdilla ja kermajogurttivaahdolla. Kakku päällystettiin kermalla ja kinuskilla. 

Isänpäivänä puolen päivän aikaan valo muuttui sisälläkin, niin että piti katsahtaa ulos ikkunasta. Sen jälkeen olikin sännättävä ulos kesken ruuanlaiton. Maaginen valo, auringonpaiste, tehtaan savut, usvan nouseminen järven selälle ja hyvin pienet paikalliset vesi kuurot siellä täällä tekivät maisemasta upean. Melkein mystisen.

Muhennetut perunat beurre blanc-kastikkeella ja kirjolohenmädillä

Perunoiden kanssa pääsee kesällä helpolla. En liioittele kovin paljon, jos kerron miten meillä on syöty perunoita juhannuksesta asti. Joka toinen kerta voi keittää kattilallisen hyvin pestyjä perunoita, ja joka toinen kerta paistaa ne, mitä on keittämisestä on jäänyt. Vieläkään ei tarvitse perunoita edes kuoria, ainakaan jos perunansa ostaa torilta vasta nostettuina. Siikli on erityisen hyvä perunalajike tällaiseen ruoanlaittoon. Kun perinteisesti paistetut perunat alkavat kyllästyttää, voi keitetyt perunat paloa ja tehdä maailman helpointa perunasalaattia. Jos kaappiin on kertynyt muutakin ylimääräisiä perunoiden lisäksi muitakin jämäruokia esimerkiksi erilaisia grilliruokien loppuja, ne voi palastella pieniksi, folioon ja grillata. Mutta tämä muhennettujen perunoiden resepti, tämä on oikein jämäruokien luksusta. Tai tietysti voi sen tehdä alusta alkaenkin, mutta toimii hyvin myös hävikkiruokana. Resepti on Tommy Myllymäen.

*

Muhennetut perunat beurre blanc-kastikkeessa

2 annosta

200 g keitettyjä huoneenlämpöisiä perunoita paloiteltuna

tilliä

250 g kirjolohen mätiä

Beurre Blanc-kastike

0,5 dl valkoviiniä

vajaa 1 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl hienoksi silputtua banaanisalottisipulia

175 g huoneenlämpöistä voita kuutioina

suolaa

Valmista ensin kastike. Keitä valkoviiniä, valkoviinietikkaa ja sipulisilppua kattilassa keskilämmöllä kunnes nestettä on jäljellä noin kolmasosa alkuperäisestä.

Lisää nesteen joukkoon voikuutiot erissä koko ajan voimakkaasti vatkaten. Pidä huoli, että kastike kuplii koko voin lisäämisen ajan. Siten kastike kestää paremmin lämpöä. Mausta kastike varovasti suolalla ja soseuta tasaiseksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.

Lisää kastikkeen joukkoon perunanpalat. Jos käytät jääkaappikylmiä perunoita, kastike jäähtyy. Kääntele varovasti joukkoon mäti ja koristele tillillä.

Tarjoa välittömästi, ettei mäti pilaannu.

*

Alkuperäisessä reseptissä oli tillin lisäksi käytetty mausteena myös ruohosipulia, ja sitä varmasti kannattaisi laittaa. Minulla ei ruohosipulia ollut. Kuten kuvastakin näkyy, perunoita olisi voinut olla suhteessa kastikkeeseen hieman enemmän. 

Aivan arkiruokaa tällainen ruoka ei ole. Ainakaan meidän huushollissa, mutta viikonloppuun herkkuihin muhennetut perunat sopii hyvin. Ruoka on niin tuhtia, että se kelpaa tarjottavaksi pääruuaksi sellaisenaan, mutta se sopii myös lisäkkeeksi esimerkiksi kalalle. Mies paistoi kevyesti vehnäjauholla leivitetyt kuhafileet muhennettujen perunoiden kera tarjottavaksi. Jos viikonlopun ruokasuunnitelmat ovat vielä auki, niin tässä yksi idea lainattavaksi. Suosittelen!

Mäti-kylmäsavulohileipä

Mieli tekisi jo laittaa ja kokeilla jouluisia ruokia ja leivonnaisia. Aika vain tuntuu olevan kortilla. Töissä on kiireempi kuin koskaan. Oikeasti, ikinä ei nykyisessä työssäni, jossa sentään olen viihtynyt 6,5 vuotta, ole ollut näin kiireistä! Välillä kiire on hyvä motivaattori, ja kiirettä ja stressiäkin sietää, kun tietää, että se on väliaikaista. Tiedän, että oma kiireeni hellittää vuoden vaihteen jälkeen. Tiedän myös sen, että kun nyt paiskin töitä ahkerasti, voin pitää joulun tienoolla muutaman ylimääräisen vapaapäivän. Helpommaksi rasituksen tekee myös se, että pidän siitä mitä teen.

Mäti-kylmäsavulohileipiä lähemmäs jouluisia makuja en ole vielä päässyt, mutta onhan tässä aikaa. Eikä tässäkään ole muuta jouluista kuin mielleyhtymä: mäti kuuluu jouluun. 

Mäti on melkein koko perheen herkku. Arvaattekin varmaan, että neiti 5-vee on se joka nirsoilee. Ehkä sen vuoksi leipä on valittu niin, se maistuu kaikille samoin kylmäsavulohi. Neiti 8-vee syö mätiä vaikka soppalusikalla, jos sellainen on pöytään katettu.

*

Mäti-kylmäsavulohileipä

Maalahden limppua

voita

kylmäsavulohta

smetanaa

mätiä 

punasipulia

tilliä

salaattia

Aloita pilkkomalla punasipuli aivan pieneksi. Paista limppuviipaleita voissa. Kokoa herkullinen annos parin salaatinlehden ja lämpimän, voissa paistetun, limpun päälle. Koristele tillillä. Nauti!

*

Sen verran laiska kokki olen, että tykkään käyttää Maalahden limpun valmiiksi siivutettua leipää. Ihanan ohuita siivuja. Jos haluaa paksumpia, voi ostaa kokonaisen leivän. Meillä

kyseinen tuote on joskus ihan päiväkahvipullan asemassa. Sen verran makeaa se on. Firman sivuilla näkyy olevan monta mielenkiintoista reseptiä, joita voisi herkkuleivästä kokeilla. Tästä leivästä on vielä mainittava, vaikka tämä ei maksettu mainos olekaan, että se on täysin säilöntä- ja lisäaineeton. 

Kuva on lainattu Maalahden limpun www-sivuilta

Voissa paistaminen ei tee leivälle huonoa päin vastoin. Suolaisen ja makean liitto on tässäkin ruuassa ehkä se parasta. Makea leipä on minun makuuni parhaimmillaan suolaisen kalan kanssa tarjottuna. Silmällekin tässä annoksessa riittää ruokaa. Kauniit ja voimakkaat värit tekevät annoksesta näyttävän.

Tämän postaus on muuten blogin 101! Toisella sadalla siis mennään!