Aikuisten makuista ruokaa ja kasvisruokaviikon haasteita
Ruuanlaittomoodin kääntäminen kasvisruokaan vaatii vähän aivotyöskentelyä. Yksi parhaista ruokakirjoista, joka hyllystäni löytyy on Tommy Myllymäen kirja Kasvikset lisäkkeenä ja pääruokana. Kasvikset lisäkkeenä on ihan tuttu ja helppo juttu, mutta pääruokana se onkin vähän vieraampi. Tuossa postauksen loppupuolella kirjoittelen mietteitä ja kokemuksia kasvisruokaviikosta, joka meillä vietettiin juuri.
Kasvikset-kirja on siitä harvinainen keittokirja, että olen kokannut lähes tulkoon jokaisen sen reseptin. Muutama resepti on jäänyt laittamatta, koska ne ovat sattuneet silmiin väärään aikaan vuodesta. Sesonki kasvisruokailussa on aika tärkeää sekä kasvisten laadun, että hinnan puolesta. Munakoisopata on yksi sellainen ohje, jota olen kokkaillut niin monta kertaa, että kirjan sivut ovat siltä kohtaa currystä keltaiset. Enää en oikeastaan tarvitse edes ohjetta, kun valmistan pataa kikherneistä ja munakoisoista.
*
Munakoiso-kikhernepata
4 annosta
300 g munakoisoa
keltasipuli silputuna
pari valkosipulinkynttä viipaloituna
puolikas punainen chili viipaloituna
2 tl currya
2 dl oliiviöljyä
2 dl kikherneitä (säilyke tai etukäteen itse kypsennetty)
1 dl rusinoita
1,5 dl kasvislientä
2 dl kermaa
2 tl hunajaa
tuoretta korianteria
suolaa
Leikkaa munakoisot noin 1,5 cm: kuutioiksi. Paista niitä sipuleiden, chilin ja curryn kanssa oliiviöljysssä kasarissa keskilämmöllä vajaa viisi minuuttia
Lisää joukkoon kikherneet, rusinat, kasvisliemi ja kerma. Hauduta noin 10 minuuttia keskilämmöllä.
Mausta hunajalla ja suolalla. Viimeistele korianterilla ja tarjoa.
*
Niille, jotka eivät ole paljon valmistaneet munakoisoa, tiedoksi, että munakoison valmistamiseen kannattaa käyttää paljon hyvälaatuista oliiviöljyä. Reseptissä ei siis ole virhettä. Oliiviöljyä todella tarvitaan 2 dl. Munakoiso-kikhernepata käy sellaisenaan tai riisin kanssa pääruuaksi, mutta sitä voi tarjota myös lisäkkeenä. Ihan hyvä loppukesän muunnelma on käyttää munakoison sijaan kesäkurpitsaa, mutta silloin kannattaa tarkkailla tarvitaanko kasvislientä ihan reseptin antamaa määrää. Myös oliiviöljyn määrää voi hieman vähentää, jos käyttää kesäkurpitsaa.
Perheen aikuisille munakoiso-kikhernepata on lähes tulkoon herkkua, mutta lapsille se ei maistu. Aikuisten makuista, sanoi teini. Aikuisten makuinen ruoka on hankalaa. En kai hirveästi saisi valittaa lasten ronklaavan ruuasta, monellakin mittapuulla neidit ovat melko kaikkiruokaisia. Usein epäluulo ruokia ja raaka-aineita kohtaan liittyy yllättäen juuri kasviksiin ja palkokasveihin. Sama epäluulonsiemen alkaa kasvaa, jos ruoka on epämääräisen näköistä tai sen tuoksu on omalaatuinen. Aina ronklaamisessa ei ole kysymys edes mausta tai tuoksusta, joskus jonkun raaka-aineen rakenne tai suutuntuma on se, joka tökkää. Näin on esimerkiksi munakoison tai sienten kanssa.
Mietteitä ja kokemuksia kasvisruokaviikosta
Kesäkuun ensimmäinen viikko oli meillä kuopuksen toiveesta kasvisruokaviikko. Eläintenystävä koki viime talvena aikamoista ilmastoahdistusta ja sen seurauksena idea kasvisruokaviikosta syttyi. Ensin vähän vastustelin, mutta sitten näin viikossa mahdollisuuden. Kasvisruoka ei tarkoita vain lihan poisjättämistä ruokavaliosta. No viikossa ei kukaan kuole, vaikka olisi kokonaan syömättä. Alusta alkaen päätin, että otetaan nyt kaikki irti. Viikon aikana syötiin niin arki- kuin juhlaruokaa, käytiin pikaruokaravintolassa ja elettiin muutenkin normaalia arkea. En käyttänyt ruuanlaitossa lihakkeita tai vastaavia. Ruoka valmistettiin kuten muutenkin pääosin itse ja raaka-aineista. Eineksiäkin syötiin, mutta ne olivat meille ennestään tuttuja pinaattilättyjä ja -keittoa.
Kasvisruokaviikosta käteen jäi aika mukava olo. Ei minusta tai perheestäni tule kasvissyöjiä, mutta totesimme, että kasvisruuasta saa kyllä aikaan maistuvia ja täyttäviä aterioita, ja että jatkossa voisimme yrittää enemmän kasvisten suhteen. Kasviruokakin pitää vain valmistaa pääruuaksi. Se vaatii vähän opettelua ja ajatustavan muutosta. Pääruoka on eri asia kuin lisäke. Me kaikki koimme, että esimerkiksi lasagnessa jauheliha on aivan turha. Se toimii oikein hyvin kasvisversionakin. Yhtä mieltä olimme myös siitä, että monet etniset ruuat ovat enemmän kasvisruokia kuin tutut kotoiset ja esimerkiksi intialaishenkinen kukkakaalicurry maistui kaikille, vaikka perheessä on kaksi kukkakaalin vihaajaa.
Kasvisruokaviikon päätteeksi kävimme mummulassa ja siellä kyllä maistuivat itsetehdyt lihapullat hyvältä, mutta niin maistuivat myös seuraavan päivän silakkapihvit. Kasvisruokaviikon jälkeisellä viikolla olen pääosin jatkanut lihatonta linjaa. Olen syönyt äidin lihapullien lisäksi kerran broileria ja kerran grillattua possua. Sen lisäksi pääaterioihin on kuulunut kasvisruokien lisäksi mereneläviä ja kalaa. Leivän päälliset ovat olleet juustoa ja kasviksia. Ehkä tämä voisikin olla minulle hyvä. Lihaa pari kolme kertaa viikossa, muuten kalaa ja kasviksia.
Muu perhe taitaa olla minua enemmän lihansyöjiä. Sen verran tosissaan haaste otettiin, että lipsumista ei juuri tapahtunut. Lukuun ei voida ottaa kaverilla yökylässä tarjottua nakit ja ranskalaiset iltaruokaa. Olisi ollut varsin epäkohteliasta kieltäytyä syömästä valmistettua ateriaa (kasvisruokakokeilu ei ollut kyläpaikassa tiedossa). Kasvisruokaviikonideoija oli valmis luovuttamaan jo puolessa välissä. Viimeinen niitti taisi olla hesereissu, jolla lupa oli ottaa vain kasvisruokaa. Itse olen positiivisesti yllättynyt sekä vekepihvistä että soijatikuista. Kuopukselle tuli selväksi, että kasvisruoka ei ole - eikä voi olla - pelkkää pinaattilättyä ja pastaa. Esikoinen selvisi kasvisruokaviikosta ehkä paremmin ja paremmilla fiiliksillä. Hän sanoo kaivanneensa lihasta eniten leikkeleitä leivän päälle. Millaisia kokemuksia muilla on kasvisruuasta?
