Namelakaa, pekaanipähkinää, suklaata, granaattiomenaa ja marenkia

Jälkiruokamopo lähti lapasesta

Aina välillä innostun jälkiruuasta. Tarkoitan, että todella innostun. Mulla lähtee helposti mopo käsistä. Jälkiruuan suhteen se tarkoittaa sitä, että rakentelen niin kovatöisen jälkiruuan, että jälkiruokakokkailuinnostus tulee tainnutettua pitkäksi aikaa. Tämän ovat nähneet monet instagram-seuraajani, jotka ovat saaneet todistaa, että upeankin illallisen jälkiruokana on useinmiten tuplaa, pätkistä, lakua ja jos sun mitä.

Tämän kertainen jälkiruokaviritys lähti liikkeelle namelakasta, mutta eihän vanukasta voi syödä sellaisenaan. Ja sitten se olikin menoa. Namelakan alle leivoin torttua pekaanipähkinästä ja suklaasta. Pakastinta järjestellessä näin valkuaisia, ja tuumasin, että paistan niistä marenkeja ja rapeutta jälkiruoka-annokseen. Tottahan hyvä jälkkäri vaatii myös vähän jotain hapokasta ja raikasta. Senpä vuoksi päädyin vielä keittelemään siirappia granaattiomenan siemenistä. Käykö kellekään muulle koskaan näin?

Mitä on namelaka?

Viime viikolla Master Chefissä tehtiin namelakaa. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta ja niinpä lähdin selvittämään asiaa googlettamalla. Namelaka on japanilaisvaikutteinen vanukas, joka keitetään kermasta ja valkosuklaasta. Siihen käytetään vain hyvin pieni määrä liivatetta. Silkkistä rakennetta tavoitellessa massaan lisätään hieman glugoosisiirappia. Namelaka vaatii asettumista, joten sen voi tai se pitää valmistaa hyvissä ajoin ennen nauttimista, riippuen siitä kuinka asian näkee. Namelakaa voi pursottaa tai hyytyneenä siitä voi lusikalla muotoilla palloja.

Ystäväni Terhi ehti jo kysellä reseptiä ,ja hänelle vinkkasinkin englanninkielisen sivuston. Suomeksi löysin namelakasta hyvin vähän mitään. Terhikään ei ollut kuullut namelakasta. Yksissä tuumin totesimme, että johtuu varmasti siitä, ettei ole tullut paljon pelattua glukoosisiirapin kanssa. Hyvinkin voi olla, että namelakaa on tullut syötyä esimerkiski leivoksissa tai kakuissa, mutta eihän kaikelle aina välttämättä ole nimeä.

Namelaka-, pekaanipähkinä-, granaattiomenajälkiruoka 

Namelaka

170 g valkoista suklaata
liivatelehti
1 dl täysmaitoa
1 tl glukoosisiirappia
2 dl kuohukermaa

Laita liivatelehti kylmään veteen. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa.

Lämmitä maito ja glukoosisiirappi kiehumispisteeseen. Sekoita liivatelehti joukkoon.

Kaada 1/3 kuumasta maito-siirappiseoksesta sulatetun suklaan joukkoon ja sekoita voimakkaasti. Kun massa on tasaisita sekoita loput maitoseoksesta suklaan joukkoon.

Lisää kerma ja sekoita voimakkaasti muutaman minuutin ajan sauvasekoittimella tai sähkövatkaimella niin, että massa on kauttaaltaan tasaista ja sekoittunut. Vältä ilmakuplien muodostumista.

Peitä seos elmukelmulla ja laita jääkaappiin asettumaan vähintään 6 tunniksi.

Pekaanipähkinä-suklaatorttu

3 dl pekaanipähkinöitä rouhittuna
125 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
kananmuna
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5dl kaakaojauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
2 rkl vahvaa kahvia

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit keskenään. Lisää muna ja jatka vielä vatkaamista.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne taikinan joukkoon. Lisää rouhitut pähkinät ja sekoita tasaiseksi.

Voitele torttuvuoka (halkaisija 24 cm) ja levitä taikina siihen. Voit paistaa leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä 175 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Testaa kypsyys tikulla.

Koristeluun

granaattiomenasiirappia, granaattiomenansiemeniä ja marenkia

Kokoa annos pekaanipähkinä-suklaatortusta ja namelakasta. Koristele marengilla, granaattiomenan siemenillä ja siirapilla sekä marenginlla.

Kannattiko työläs jälkiruoka?

Ehdottomasti! Ensinnäkin namelaka oli silkkisen pehmää ja valmistui helposti. Kiinnostaisikin kuulla miten se toimii pursotettuna. Oletteko vatkanneet se uudelleen juuri ennen pursotusta? Toisekseen maut ja rakenteet kävivät hyvin yksiin. Kunhan vain joku opettaisi asettelua ja kärsivällisyyttä. Tai kai se on pikemminkin toisin päin. Ehkä kärsivällisempi ihminen saa kauniimman lopputuloksen aikaiseksi.

Sen verran työläs tämä jälkiruoka kuitenkin oli, että nyt on suuri riski palata Tupla-linjalle. Tosin nyt minulla on pakastimessa jalostettavaksi ainakin neljään jälkiruoka-annokseen pekaani-pähkinätorttua, kaunis lasipullollinen granaattiomenasiirappia ja iso lasipurkillinen marenkeja. Ainoastaan namelaka tuli syödyksi kokonaan. Sanoisin, että reseptin määrästä tulee 6 annosta. Kumpikin tyttäristä söi nimittäin kaksi annosta.

Suppilovahvero-ohrattoa, lampaan sisäfilettä ja portviini-suklaakastiketta

Anopilta saatu ikaalilainen lampaan sisäfile taisi olla alkusysäys tälle yhdelle kaikkien aikojen onnistuneimmalle lauantai-illan pääruualle. Tai sitten kaikki olikin sen ansiota, että takana oli pari kiireistä viikkoa, joiden aikana en ollut juuri ehtinyt kauhan varteen. Lauantaina oli luovuutta ammennettevana ja stressiä purettavana. Keittiöhommat on mulle yksi tapa rentoutua, toinen on liikunta ja kolmas ulkoilu. Mieluiten menen metsään, mutta järvikin on ok. 

Metsästä olin stressinpurkuhengessä hakenut suppilovahveroita, jotka olivat vahvasti mukana ruokamietinnöissä. Ajattelin myös hyödyntää edelliselle illalliselle hankittuja ohrahelmiä hetimmiten uudelleen. Kuivakaappi alkaa aika nopeasti täyttyä kaikenlaisista kokeiluista. Kastikepohdinnoissa tuli mieleeni viikolla viinimaisteluissa ihastuttanut portviini, jonka arvelin tukevan sekä lampaan makuja että ohraton ja suppilovahveron vahvoja maanläheisiä ja metsäisiä aromeja. Viimeisen ahaa-elämyksen sain lenkillä. Yks-kaks parin kilometrin hölkkäilyn jälkeen mieleen tuli tumma suklaa, jonka arvelin täydentävän kastikkeen makumaailmaa. Näin ne ruuat meillä syntyvät: yksi idea siltä ja toinen ajatus täältä. Tässä resepti:

*

Suppilovahvero-ohratto, lampaan sisäfile ja portviini-suklaakastike

Suppilovahvero-ohratto

4-6 annosta

n. 1 l tuoreita suppilovahveroita

voita sienten kuullottamiseen

1 punasipuli

1 valkosipulin kynttä

rypsiöljyä kuullottamiseen

3 dl ohrahelmiä

1 dl vintage portviiniä

2 rkl punaviinietikkaa

1 l kasvislientä

mustapippuria myllystä

50 g parmesanraastetta

suolaa

timjamia

Puhdista sienet ja pilko ne pieneksi. Laita sienet kuivalle pannulle ja kiehauta niistä ylimääräinen neste pois. Lisää pannulle nokare voita ja jatka kuullottamista kunnes sienet ovat kunnolla kypsyneet. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita sienet sivuun odottamaan

Valmista ohratto vähän risoton tapaan. Kuumenna kattilassa öljy. Kuullota kuoritut ja hienonnettu sipulit. Lisää joukkoon ohrahelmet ja sekoittele aineksia hetki. Kaada kattilaan portviini ja lisää myös punaviinietikka ja timjami. Kun viini on liki haihtunut, kaada kattilaan kasvisliemi. Keitä ohrattoa n. 15 - 20 minuuttia välillä sekoittaen.

Kun ohratto on melkein kypsää, lisää joukkoon kuullotetut sienet ja parmesanraaste. Anna hautua kypsäksi. Mausta mustapippurilla ja tarkista muutenkin maku.

Portviini-suklaakastike

banaanisalottisipuli

porkkana

palsternakka

pala mukulaselleriä

2 laakerinlehteä

rypsiöljyä kuullottamiseen

oksa tuoretta puuvartista timjamia

oksa tuoretta rosmariinia

suolaa

mustapippuria

1 dl vintage portviiniä

0,5 l lihalientä

n 20 g tummaa suklaata

pari nokaretta voita

Kuori ja hienonna kasvikset krouveiksi paloiksi. Kuullottele kasviksia hetkinen kattilassa rypsiöljyssä. Lisää portviini kattilaan ja kiehauta. Lisää myös lihaliemi ja mausteet. Anna porista hiljalleen noin kymmenen minuuttia.

Siivilöi kasvikset ja mausteet pois kastikkeesta. Keitä kastiketta kokoon, kunnes sitä on noin puolet tai vähän vähemmän kuin alunperin.

Lisää kastikkeeseen suklaa ja voi nokareet vispilällä sekoittaen. Kastike kiillottuu ja suurustuu suklaalla ja voilla.

Lampaan sisäfile

lampaan sisäfile

öljyä

voita

suolaa

pippuria

Nosta liha hyvissä ajoin pois jääkaapista lämpenemään. Kuumenna paistinpannu. Lisää pannulle öljyä. Paista suolalla ja pippurilla maustettua filettä pari minuuttia puoleltaan. Nosta file folioon vetäytymään ainakin vartiksi. Tavoitteena oli medium-kypsyinen liha (noin 52-55 astetta) ja se onnistui näppituntumalla paistamalla ja tarpeeksi pitkällä vetäytymisajalla oikein mainiosti

Kokoa suppilovahvero-ohratosta, roseeksi paistetusta lampaan sisäfileestä ja portviini-suklaakastikeesta annos ja nautiskele punaviinin kera. Meillä nostettiin pöytään jo hyvissä ajoin päivällä avattu Tommasin Amarone. Tämä ruoka kestää tuhdimmankin viinin.

*

Täydellisen illallisen muutkin osaset olivat varsin onnistuneita. Alkuruuan valmistin avokadosta, kampasimpukoista ja pekonista. Makumaailmaltaan siis varsin erilainen kuin pääruoka. Pääruuan kanssa enemmän linjassa oli jälkiruoka. Jälkiruuan valmistamiseen en jaksanut nähdä suurta vaivaa muutoin kuin miettimisen osalta. Kokosin lautaselle vähän juustoja, hilloa, suklaata ja lakritsaa. Nämä herkut nautiskeltiin tuon saman vintage portviinin kanssa, jota olin käyttänyt pääruuassa.

Myös sunnuntain kokkailut onnistuivat erinomaisen hyvin, ja saattekin lukea blogista myöhemmin dutch babysta ja porognesesta, joka ei hyvästä yrityksestä huolimatta auttanut suunnattomaan Lapin ikävääni. Viikonloppukokin hommissa on se haaste, että seuraavaan kerran pääsen ajatuksella tarttumaan kauhan varteen vasta ensi viikonloppuna. Arkena ruuanlaitto on enemmänkin lämmittämistä ja nälän siirtämistä seuraavaan kertaan. Onneksi taas viikonloppuna pääsee soppakauhan varteen rentoutumaan. Miten sinä rentoudut?

Raparperi-vadelmapiirakka valkosuklaalla

Viikonlopun aikana on tullut kevät. Ehkä huomaan sen erityisesti, koska piipahdimme viikonloppuna Joensuussa, ja siellä oli vielä kovin talvista, kevättalvista tosin. Täällä kotona Etelä-Pirkanmaalla vähäinenkin lumipeite on kadonnut niin, että raparperin kasvupaikka on jo lumesta paljaana. Tänään töistä tullessa oli peräti 7 astetta lämmintä ja aloin miettiä, että itseasiassa siihen, kun raparperi alkaa pukata uutta satoa, ei ole enää kovin pitkä aika. Kyllähän se kevät oli osaltaan inspiraation lähteenä raparperi-vadelmapiirakkaan, vaikka ajatus lähtikin paljon käytännöllisemmältä tasolta. Nimittäin pakastinta on ruvettava tyhjäämään ennen uutta satokautta. Paistoimme vanhemman apukokin kanssa raparperi-vadelmapiirakka jälkiruuaksi paapalle, joka tuli kotomieheksi ja ammaksi eli lapsenvahdiksi kuten eteläpohjalainen sanoo viikonlopun ajaksi.

*

Raparperi-vadelmapiirakka

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

0,5 dl kauraleseitä

0,5 dl muscovadosokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1,5 dl sulatettua voita

1 kananmuna

täyte

250 g raparperia

2 dl villivadelmia

(1 rkl perunajauhoja)

100 g valkosuklaata

1 prk kermaviiliä

1 muna

1 dl sokeria

Sekoita venhäjauhot, kaurahiutaleet ja -leseet, sokeri, leivinjauhe ja kaneli kulhossa. Lisää voisula ja muna sekoittaen. Levitä taikina voidellun piirakkavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja reunoille.

Levitä päälle vadelmat ja raparperin palat. (Ripottele päälle perunajauho. Se sitoo nestettä, jos sulavista pakasteista sitä vielä irtoaa)

Rouhi valkosuklaa karkeaksi rouheeksi ja sekoita raparperin ja vadelmien päälle.

Sekoita kermaviili, muna ja sokeri. Kaada seos piirakan päälle.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia.

*

Koska etenkin raparperini oli vielä jäistä, kun lisäsin sen piirakan päälle, ripottelin vähän perunajauhoja, jonka tarkoituksena oli sitoa sulavista pakasteista irtoavaa nestettä. Piirakka olikin mehukas, muttei ollenkaan vetinen, joten perunajauho hoiti hyvin virkansa.

Nuo hieman jäiset raparperin palaset vaikuttivat varmasti myös siihen, että piirakan paistoaika oli mielestäni varsin pitkä, joskushan piirakka paistuu ihan parissakymmenessä minuutissa. Jos sinulla ei ole enää pakastimessa raparperia jäljellä kannattaa maistuvan piirakan ohje laittaa talteen, sillä pianhan sitä uutta satoa jo saa.

Valkosuklaa antoi yllättävän paljon makua piirakkaan, vaikka sitä oli vain tuo 100 g. Makea suklaa tasoitti hyvin hapokasta raparperia. Valkosuklaa on sen verran makeaa, että se kannattaa ottaa huomioon piirakan täytettä ja pohjaa tehdessä. Kun piirakkataikinaan lisää jauhojen lisäksi kaurahiutaleita ja -leseitä pohjataikinaan tulee paljon enemmän makua ja rakennekin jää ihanan pehmeäksi. Muscovadosokeri tuo pohjaan vähän erilaista aromia ja tummaa väriäkin, jota kaneli tietysti vielä vahvistaa. 

Raparperi-vadelmapiirakka koristeltiin villivadelmilla ja sitruunamelissan lehdillä ja nautittiin jälkiruuaksi. Piirakka oli niin maistuvaa, että söimme melkein koko piirakan yhdeltä istumalta. Nuorempi apukokkikin, joka ei kuulemma pidä raparperista, söi melkoisen ison palan. Juuri maistelin jääkaappiin jääneestä palasesta haarukallisen, ihan vaan tarkistaakseni miltä piirakka maistuu kylmänä. Ja hyvältähän se maistui. Valkosuklaa maistui itseasiassa paljon enemmän kuin tuoreeltaan lämpimänä syödyssä piirakassa.

Maailman paras suklaakakku

Viikko vuosiloman pisimmästä jaksosta on jo vierähtänyt. Lauantaina nautimme loman kunniaksi illallisen koko perheen kesken, ja täytyykin sanoa, että lauantai-illalliset aikuisten kesken jatkunevat vielä pitkään. Tavallisesti lauantai-illallisten rauhallisesta ja rennosta tunnelmasta ei ollut jälkeäkään. Sunnuntain päivällinen sopii paremmin koko perheelle!

Koko perheen kesäloma menu

*

Maailman paras G&T

Talon kalalautanen

Grillipihvi naudan ulkofileestä, ranskalaisia ja grillattuja kasviksia, punaviinikastiketta ja maustevoita

Maailman paras suklaakakku

*

Maailman paras menu teema syntyi ihan vahingossa. Jälkiruokaa syödessä mieheni sen oikeastaan hoksasi. Illallisen aloitti maailman paras gin & tonic, ja se päätettiin maailman parhaaseen suklaakakkuun. Talon kalalautanen oli koottu viikon varrella syötyjen ruokien jämistä. Annoksesta tuli oikein kelvollinen, mutta siitä toisella kerralla sitten enemmän. Pääruuaksi grillattiin naudan ulkofileestä pihvit. Lasten pihvit nuijittiin ohuiksi lehtipihveiksi ja aikuisten jätettiin hieman paksummiksi. Ranskalaisia oli sekä perunasta, että bataatista. Nirsot söivät perunasta tehdyt ranskalaiset. Bataattiranskalaisia tehtiin ensimmäistä vaan ei viimeistä kertaa! Bataatti kypsyi yllättävän nopeasti ja seuraavalla kerralla perunat voikin jättää huoletta hieman paksummiksi. Koska kaikki eivät pidä punaviinikastikkeesta pihvin päälle oli myös maustevoita. Iloinen sekamelska! 

Jälkiruuaksi nautittu maailman paras suklaakakku on Sikke Sumarin resepti. Hyvää kakku onkin. Pienensin ohjeen puoleen, mutta tässäpä alkuperäinen resepti:

*

Maailman paras suklaakakku

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

2 dl kaakaojauhetta (ei mitään sokeroitua!)

3,2 dl sokeria

2 dl fariinisokeria

3 dl tummaa suklaata rouhittuna epämääräisesti

2 dl sulatettua voita (saa olla suolaista)

4 munaa

1 dl espressokahvia

Kuivat aineet sekaisin. Märät aineet sekaisin. Kaikki sekaisin.

Paista voidellussa irtopohjavuokassa 180 asteessa 25-30 minuuttia. 

*

Sokeria kakkuun tulee ihan hurja määrä. Tasapainon vuoksi kannattaa lisätä vähän suolaakin. Kakku on tarkoitus jättää mutakakkumaisen kosteaksi sisältä. Puolikasta annosta paistelin vain noin 15 minuuttia ja tein kakun 20 cm irtopohjavuokaan. Jotta valmista kakkua olisi helpompi käsitellä kannattaa vuokan pohjalle pingottaa ennen paistamista leivinpaperi.

Kakun kylkeen voi tarjota kermavaahtoa tai vanilijajäätelöä ja tuoreita marjoja esimerkiksi mansikoita tai vadelmia, joiden satokausi alkaa olla käsillä juuri nyt. Nimimerkillä sadekuuro ajoi pois vadelmapuskasta.

Ensimmäisen lomaviikon aikana on ehditty säilöä mansikat ja mustikat ja aloittaa vadelmien poimiminen. Käväisimme myös Pohjanmaalla mummulareissulla, tapasimme apukokkien serkkupoikia ja vierailimme komeilla asuntomessuilla. Ja veneretkellekin ehdittiin. Vadelmien poimiminen jatkunee tulevalla viikolla ja ravustuskin alkaa. Pienelle retkellekin on tarkoitus ehtiä. Loma jatkuu ja maisemat vaihtuu. Peltomaisemaa ihailtiin viime viikonloppuna Pohjanmaalla. Kuluneella viikolla maisemaa on hallinnut vesi, kun järvimaisemaa on ihailtu kotirannassa ja veneellä. Ensi viikolla ihailtanee merimaisema.

Kahvipöydän herkku - valkosuklaa-karpalocookiet

Viime kesänä kävimme tyttöjen kanssa lapsuudenystäväni luona kyläilemässä. Sen kyläreissun jälkeen meidän kahvipöytään on tämän tästä leivottu valkosuklaa-karpalocookieita. Cookiet ovat aika vaivattomia valmistaa, ja niiden tekeminen onnistuu lapsiltakin. Lauantaisiin synttärijuhliinsa 10-vuotias leipoi cookiet lähes yksin. Autoin vähän mittaamisessa, sillä jouduimme tällä kerralla hieman soveltaa ohjetta, koska kaapista ei löytynyt aivan kaikkia raaka-aineita. Tässä kuitenkin alkuperäinen resepti:

*

Valkosuklaa-karpalocookies

125 g voita

3/4 dl muscovadosokeria

1 dl sokeria

kananmuna

3 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

2 dl kaurahiutaleita

ripaus suolaa

100 g valkosuklaata

50 g kuivattuja karpaloita

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit sekaisin. Lisää joukkoon kananmuna. Sekoita kuivat aineet yhteen ja lisää ne taikinaan parissa osassa. Lisää lopuksi pilkottu valkosuklaa ja kuivatut karpalot. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa noin puoli tuntia. Pyörittele levänneestä taikinasta palloja ja litistä ne pellille. Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

*

Arvaattekin varmasti, että muscovado oli se, jota meiltä ei kaapista löytynyt. Sitä ei myöskään ollut kaupassa, kun kävin ruokaostoksilla. Hylly oli siltä kohtaa tyhjä. Joku toinenkin oli tarvinnut muscovadoa. Osa muscovadosta korvattiin ruokokidesokerilla, mutta sitäkin oli vain 0,5 dl. Taloussokeria laitettiin sitten 1,25 dl. Vaikka ruokokidesokeri on taloussokeria tummempaa, se ei kovin paljoa tuonut cookieille väriä, eikä kyllä makuakaan. Ilmeisesti sitä oli niin vähän. Jos muscovadoa on käytettävissä, kannattaa ehdottomasti käyttää sitä. Muscovado antaa cookieihin väriä ja aromikasta makua taloussokeria enemmän. Kauaa eivät nämä cookiet pöydän kulmalla keikkuneet.  

Kevät on lähiaikoina ottanut harppauksia eteenpäin. Aurinko ja valoisuus kertovat, että kevät on jo pitkällä. On kiva kotiutua töistä, kun vielä aurinko paistaa ja iltalenkkikin onnistuu valoisaan aikaan. Joskus  manailen täällä blogissakin kodin valokuvauksen kannalta haastavaa valaistusta.  Cookieita kuvattaessa valoa oli niin paljon, että ruokapöytä oikein kylpi auringossa. Haasteita se tuo valokin kuvaukselle. Lauantaina löysin ensimmäiset sinivuokon nuput. Sunnuntaina sinivuokkoja oli puskenut esiin jo paljon enemmän. Nyt, jos menisin samalle paikalle, löytäisin todennäköisesti jo avautuneita kukkasiakin. Aurinko saa ihmeitä aikaan!

Varaslähtö pääsiäisherkkuihin - Täytetyt yllätysmunat

Pääsiäinen kolkuttelee jo ovella. Elämä tuntuukin rytmittyvän talviloman jälkeen mukavasti. Kolmen viikon kuluttua on taas muutama ylimääräinen vapaa, kun on pääsiäinen. Ja sen jälkeen kevät - ja kesä - on täällä ihan pian. Otin vähän varaslähtöä pääsiäisherkkujen kanssa. Niitä herkkuja kun on niin monia, että kaikkea ei ehdi pääsiäisenä maistella. Idea on täytetyistä pääsiäismunista on hautunut mielessä jo viime vuodesta, jolloin näin toteutuksen jossakin lehdessä. Muutama bloggari on ehtinyt jo tänä vuonna julkaista oman muna-vinkkinsä. Tässä tulee minun:

*

Pääsiäisen täytetyt yllätysmunat

1 suklaamuna per syöjä

1 prk sitruunarahkaa

1 rkl sokeria

1 prk kermaa

strösseleitä

1-2 tl lakritsijauhetta

Kuori munat kääreistä varovasti. Varaa viereesi mukillinen tulikuumaa vettä ja terävä veitsi. Kasta veitsi kuumaan veteen ja leikkaa varovasti muna vähän puolen välin yläpuolelta kahtia. Nosta hattu varovasti pois paikoiltaan ja ota yllätys pois. Näihin muniin rakennellaan muovisia leluyllätyksiä makeammat yllätykset.

Valmista täyte vaahdottamalla kerma. Mausta kermavaahto sokerilla. Yhdistä rahka ja kerma ja sekoita hyvin. Laita täyte pursotinpussiin ja pursota täyte varovasti munan sisään. Halutessasi voit täyttää myös hatut, tai sitten voit käyttää ne koristeina jälkiruoka-annoksessasi. Koristele täytetyt munat strösseleillä ja kokoa annokset mieleiselläsi tavalla. 

Maustoin vähän vajaa puolet täytteestä  teelusikallisella lakritsijauheella ja pursotin  miedosti lakritsinmakuisen täytteen hattuun. Loput lakritsijauheesta käytin annoksen koristeluun.

*

Täytetyt munat sopivat varmasti hyvin sekä jälkiruuaksi, että kahvipöytään. Ja ne ovatkin itse asiassa aika näyttäviä tarjottavia. Täytetyt suklaamunat voisi laittaa tarjolle esimerkiksi munakuppiin. Päädyin kuitenkin kokoamaan annokset lautaselle, koska täytteen kanssa tuli positiivinen ongelma. Täytettä oli enemmän kuin pääsiäismunia, joita olin hankkinut 6. Kaikille yhden ja pari varalle, siltä varalta, että räpellän suklaamunia rikki, niitä avatessani. Annos-ajattelu tuntuu sitä paitsi jälkiruuan kanssa jotenkin luontevammalta.Tosin asettelun kanssa piti vähän askarrella, mutta foliosta sain hyvän jalustan isommalle munanpuolikkaalle.

Eniten tässä jälkiruuassa askarrutti tuo munan halkaiseminen, mutta kuuman ja terävän veitsen avulla se onnistui ihan helposti. Tämä oli sellainen hittijälkiruoka, että näitä on tehtävä vielä ennen pääsiäistä uudelleen. Täytteissähän on vain taivas rajana, mutta voisin kuvitella valmistavani täytteeksi erilaisia kerma-rahka yhdistelmiä, suklaamoussea tai kerma-juusto yhdistelmiä joko maustetusta tai maustamattomasta itse maustaen.

Yltäkylläinen suklaatryffelikakku

Jos kakkuun käyttää puolisen litraa kermaa, puolisen kiloa suklaata ja vähän mantelimassaa lienee sanomattakin selvää, että hyvää tulee. Suklaatryffelikakku on niin runsas ja yltäkylläinen, että toista saa hakea.  Ihan pienelle porukalle kakkua ei kannata laittaa, koska se todella on niin täyteläinen, että sitä ei isoa palaa pysty syömään suurinkaan suklaafani. Ihan jouluaattoon en näin raskasta jälkiruokaa laittaisi, mutta tähän pikkujoulu kauteen kakku sopii loistavasti.

*

Suklaatryffelikakku

10-14 annosta

Mantelipohja

2 pkt (300 g) mantelimassaa

70 g tummaa suklaata

1 muna
voita voiteluun

Tryffelitäyte

180 g tummaa suklaata

200 g maitosuklaata

2 dl kuohukermaa

0,2 dl puolukkamehutiivistettä

Pinnalle

2 dl kuohukermaa

1/2 prk ranskankermaa

sokeria

vanilijasokeria

pähkinäseosta

(kaakaojauhetta)

Valmista pohja. Aja mantelimassa ja suklaa tasaiseksi sokseeksi monitoimikoneen leikkuuterällä. Lisää joukkoon kananmuna ja sekoita tasaiseksi.

Pingota irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle leivinpaperi. Voitele reunat. Tasoita massa vuoan pohjalle käsin painellen. 

Kypsennä pohjaa 175-asteisessa uunissa 15 minuuttia.

Valmista täyte. Kiehauta kerma kattilassa.  Nosta kattila liedellä ja lisää paloitellut suklaat kermaan. Nosta tarvittaessa takaisin lämpimälle liedelle, että suklaat sulavat ja saat kermasuklaa seoksesta tasaista massaa. Lisää lopuksi mehutiiviste.

Kaada tryffelimassa jäähtyneen pohjan päälle ja nosta jääkaappiin. Anna jähmettyä vähintään viisi tuntia.

Irrota kakku varovasti vuoasta ja nosta tarjoiluvadille. Vaahdota kerma jja lisää siihen ranskankerma. Mausta sokereilla. Levitä kermaseos kakun päälle. Koristele pähkinäseoksella ja halutessasi kaakaolla.

*

Ulkoilua, ruokaa, täyteläinen jälkiruoka ja päälle päiväunet. Paljon enempää ei sunnuntailta voi toivoa. Suklaakakun valmistin tarjoilua edeltävänä päivänä jääkaappiin kuorrutusta vaille valmiiksi. Kermakerroksen ja pähkinäkoristeet kakku sai juuri ennen tarjoamista. Kaakaohuntu unohtui, mutta olihan tuota suklaata oli muutoinkin riittävästi. Resepti on alunperin julkaistu Kotivinkin jouluherkut (2/2011) lehdessä, mutta olen muokannut sitä hieman omaan suuhun sopivaksi. Suklaatryffelikakku on muuten gluteeniton herkku, jos viljatonta vaihtoehtoa kaipaat kahvipöytääsi.

Ilma on heti paljon raikkaampi, kun sää on edes yhden asteen pakkasen puolella ja luonto on heti paljon kauniinpi, kun maahan on satanut edes ohut kerros lunta. Joulukuusta ei tänä vuonna haeta jään yli. Vaikka veikkaan, että järvi jäätyy nyt nopeasti, kun vain on vähänkin pakkasta. Vesi näyttää hyisen kylmältä. Ei kutsu uimaan, ei.