Vielä kerran: perheen kanssa Berliinissä, osa 3

Berliini ei ole suuri kaupunki vain väkilukunsa puolesta. Se on myös maantieteellisesti melko laajalla alueella. Tämä tuli todettua pitkän viikonlopun aikana, jonka perheen kanssa Berliinissä vietimme. Suuressa kaupungissa sopivan majoituksen löytäminen on ensimmäinen haaste. Hotellistamme kirjoittelin enemmän jo ensimmäisen matkapostauksen yhteydessä. Juttuun pääset käsiksi täältä. Edelleen, vaikka matkasta on kulunut useampi viikko, olen sitä mieltä, että Comfort Hotel Auberge oli hyvä valinta. Hotellin sijainti oli loistava!

Olin selvittänyt ennen matkaa sen verran, että julkinen liikenne toimii Berliinissä todella hyvin. Näin olikin! Ostimme heti lentokentälle saavuttuamme Welcome Berlin -kortit, joilla pääsi liikkumaan kaikilla julkisen liikenteen kulkuneuvoilla. Ja kyllä me liikuimmekin! Testattua tuli niin S-bahn, U-bahn ratikka kuin bussikin. Maalaislapsillehan julkisilla liikkuminen on mahtava elämys sinänsä. Taksia emme käyttäneet lainkaan. Welcome Berlin -kortti haukkui hintansa. Aikuisten neljän päivän kortit maksoivat yhteensä noin 63 €. Lapset liikkuivat maksavan aikuisen mukana ilmaiseksi. Kortilla sai myös ihan huomattavia alennuksia pääsylippuihin. Museoista ja nähtävyyksistä olen kirjoittanut jo aiemmin. Se postaus löytyy täältä.

Berliinissä olisi ollut tarjolla myös paljon kiertoajeluita, ja hop on - hop off -bussilinjoja. Me ajelimme ihan omatoimista kiertoajelua bussilinjalla nro 100 ja 200, joihin hyppäsimme läheltä hotellia Zoologischer Gartenilta. Osa busseista on kaksikerroksisia, ja sehän oli lapsista hauskaa. Bussilinjat kulkevat läpi päänähtävyyksien, joten samalla kun lepuuttaa jalkojaan, voi katsella miltä Siegelseule, Reichtag, Unter den Linden, Berliner Dom, Tv-torni jne näyttävät bussin ikkunasta. Kartta, Mondon ja Berlitzin Berliini toimivat matkaoppaina! Jos tarvitsee pitempää taukoa, esimerkiksi päiväunia varten, linjan 100 tai 200 voi ajaa vaikka päästä päähän. Ilmeisesti myös polkupyörä olisi varteenotettava vaihtoehto liikkumiseen kaupungissa.

Koko perheen lomailu kaupungissa kuin kaupungissa voi olla kallista, vaikka hintataso olisi Suomeen verrattuna edullinen. Berliinissä näin oli. Ruoka ja juoma oli kotimaata edullisempaa. Kuitenkin useamman päivän ulkona syömisistä ja juomisista kertyy sen verran summaa, että kaikki mitä touhutaan, ei voi maksaa kamalasti. Onneksi kaupungissa on nähtävää edullisesti ja ilmaiseksikin. Kertakaikkisen mahtava nähtävyysvinkki Berliiniin matkaajalle on Mauerparkin eli muuripuiston kirpputoritapahtuma. Prenzlauer Bergin kaupunginosassa sijaitsevassa Mauerparkissa järjestetään sunnuntaisin iso kirpputoritapahtahtuma, jossa kirpputori- ja uudenkin tavaran myyjien kojuissa riitti ihmeteltävää. Alueelle oli kerääntynyt myös monenlaisia esiintyjia saippuakuplantekijöistä tulennielijöihin. Puistossa esiintyi muusikkoja trubaduureista jazzbandeihin. Karaokekin olisi kuulemma ollut tarjolla. 

Eikä siinä vielä kaikki: alueella oli tarjolla myös katuruokaa huokeaan hintaan. Ihmisiäkin oli paljon liikkeellä, mutta meininki oli rento ja hyvä. Jouduimme jonottamaan usealta eri kojulta ruokaa, että kaikki saivat mieleistänsä, mutta odotus palkittiin. Hot dog pelkällä ketsupilla, käsintehdyt ranskalaiset pelkällä ketsupilla, currywursti ja argentiinalainen härkäleipä täyttivät turistien vatsat.

Prenzlauer Berg oli kaupunginosa, joka jäi mieleen. Harmi, että se oli kaukana ja vähän hankalan matkan takana hotellistamme. Luulen, että sieltä olisi löytynyt meille muitakin mukavia ruokailupaikkoja kuin Mauerparkin tapahtuma. Iltaisin etsimme ravintolat mahdollisimman läheltä hotellia. Ympäristössä oli paljon etnisiä ravintoloita.  Me valitsimme ruokamme espanjalaisesta Toro Negro, italialaisesta Nuovo antica Roma ja saksalaisesta Ranke2-ravintolasta, jotka arvioimme mukaviksi perheravintoloiksi. Saksalaisten annoskoot olivat aika isoja. Havaitsimmekin hyväksi tilata yhden alkuruuan jaettavaksi, jolloin pääruokaakin vielä jaksoi syödä. Lapsille listalta löytyi vaivatta mieleistä ruokaa, eikä tarvinnut edes tyytyä nauraviin nakkeihin, kuten kotimaan ravintoloissa valitettavan usein. 

Alkuruokia: ylimmäisenä italialaisravintolan antipastot, keskellä espanjalaiset
alkupalat ja alapuolella saksalainen makkaralautanen

Ylimmäisenä espanjalaisravintolan merenelävä paella,  keskellä italialaisen ravintolan lasagne ja
alapuolella saksalaisravintolan tyylinäyte

Lounas kuitaantui reissussa katuruualla, jäätelöllä tai vaikka kuumalla kaakaolla kermavaahdolla. Kaakao olikin asia, joka meinasi aiheuttaa reissun ainoan itkukohtauksen. Vierailimme kunnon turistien tavoin Hofbräuhaus Berlinissä, ja siellä nuorempi apukokki ei suostunut vahvoista suosituksista huolimatta tilaamaan kaakaota. Kun isosiskon kaakao  kermoineen tuotiin pöytään, pikkusiskon alaleuka valahti. Tilanne hoidettiin pikinmiten tilaamalla toinenkin kaakao pöytään.

-

Niin ravintoloista kuin Berliinistä yleensäkin jäi mieleen ihmisten ystävällisyys. Hotellin, ravintoloiden ja nähtävyyksien palvelualtiin henkilökunnan lisäksi paikalliset olivat innokkaita auttamaan ja toisaalta tulivat jutustelemaan ja kysymään mahdollista avuntarvetta. Taisimme näyttää aikalailla turisteilta. Ja täytyy kyllä kiittää myös sitä suomalaista rouvaa, perheenäitiä, joka lentokoneessa kuuli keskustelumme kotiin jääneestä purkkapaketista. Hän ystävällisest tarjosi lapsille purkat niin koneen noustessa kuin laskiessakin.

Viikonloppu perheen kanssa Berliinissä vaati kolme postausta. Toisessa postauksessa olen kirjoittanut nähtävyyksistä ja toisessa muun muassa hotellista. Nyt reissumme on pääpiirteissään käyty läpi. Suuressa kaupungissa oli niin paljon nähtävää, että olisin valmis lähtemään sinne koska tahansa uudelleen. Enkä usko, että minulla olisi pienintäkään vaikeutta keksiä tekemistä. Paikkoja maailmassa ja Suomessakin riittää, ja nurkan takana odottavalla kesälomalla taidammekin keskittyä retkeilyyn lähialueella tai ainakin kotimaassa.

Berliinin nähtävyyksiä lapsiperheen silmin

Berliinin tarjonta turistille on aivan hengästyttävä. Jokaiselle löytyy varmasti jotain. Jos tykkää shoppailla, tarjontaa riittää. Me emme ole shoppailijatyyppejä, vaikka hotellimme olisi tässä suhteessa hyveillä hoodeilla sijainnutkin. Hotellista lisää täältä. Monet lasten kanssa Berliinissä käyneet ylistävät eläinpuistoa tai akvaariota. Me aikuiset päätimme despoottimaisesti, että tällä kerralla matkaan ei kuulu sen kummemmin zoota kuin aqariumiakaan. Tarkoitus oli tutustua Berliiniin historiallisten lasien läpi. 

Reichstag

Historiaahan riittää ja näkökulman voi valita. Kukin hallitsija ja vallassa oleva, jokainen aikakausi, sen ihmiset ja aatteet ovat jättäneet jälkensä kaupunkiin. Uusi aika on hyödyntänyt vanhaa. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi Siegelsäule, voitonpylväs, joka on alunperin  pystytetty preussilaisten voittamien taistelujen kunniaksi, mutta jonka Hitler siirsi omiin tarkoituksiinsa paremmin sopivalle paikalle. Samoin on Olympiastadion laita. Se on rakennettu vanhan stadioinin paikalle. Suureellinen antiikin historiasta selvästi vaikutteita ottanut stadion toimi Hitlerin näyttämönä vuoden 1936 olympialaisissa.

Panoramaa Olympiastadionilta

Upea stadion ympäristöineen oli ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Stadionille on helppo suunnistaa, sillä se on U2 metrolinjan toinen tämänhetkisistä päätepysäkeistä. Viimeinen pysäkinväli oli remontissa. Mahtipontinen stadion vaikuttaa ulospäin matalalta, jopa pieneltä. Suuruus selvisi vasta sisäpuolella. Osa stadionista on maanpinnan alapuolella. Stadion katettu vasta 2006 jalkapallon MM-kilpailuja varten. Stadionilla ja sen ympäristössä oli vierailumme aikaan kuhinaa ja työntouhua. Järjestysmiestä jututtamalla syykin selvisi. Siellä valmistauduttiin Paul Mccartneyn keikkaan.

Pitkän viikonlopun aikana ehdimme vierailla myös kahdessa museossa. Museum Haus am Checkpoint Charlie oli museoista ehkä tylsempi, enkä lähtisi sitä välttämättä lapsiperheille suosittelemaan. Mielipiteeseen tosin saattaa vaikuttaa  sekä oma että lasten vireystila museossa käynnin aikana. Esillä oli mielenkiintoisia esineitä ja tarjolla oli tarinoita, mutta vieraskielisten opasteiden seuraaminen, tekstien tulkkaaminen ja ylipäätään koko vaikean asian selittäminen lapsille oli aika haastavaa, vaikka lapset nuoresta iästään huolimatta (10- ja 7-vuotta), suhtautuivat suurella kiinnostuksella asioihin. Ehkä meille olisi riittänyt pelkän rajanylityspaikan ja vartiokopin ihmettely.

Checkpoint Charlie

Sen sijaan DDR-museoa kehun. Museossa oli useampi iso ryhmä sinne astuessamme. Tungos onneksi helpotti nopeasti. Museon vieraskieliset opasteet eivät lapsia haitanneet, koska museo oli todella toiminnallinen. Mielestäni DDR-museo ei kertonut pelkästään itäsaksalaisten elämästä, vaan se oli ylipäätään hyvä ajankuva. Ihmeteltävää ja tutkittavaa riitti kaikille. Siinä missä me aikuiset tutkimme opasteita hieman syvällisemmin, lapset availivat itäsaksalaisen olohuoneen kirjahyllyn kaappeja, kurkistivat vaatekaappiin ja keittiön kaappeihin, ajoivat Trabantilla ja harjoittelivat kirjottamaan kyrilisillä kirjaimilla. Kuulusteluhuone ja selli tekivät niin ikään vaikutuksen. Museo löytyy helposti Berliinin tuomiokirkon takaa, Spreen toiselta puolelta, josta ihailimme jokimaisemaa ja tuomiokirkkoa.

Itselle kokonaisuutena vaikuttavin oli varmastikin sunnuntainen päivä, jonka teemaksi muodostui Berliinin muuri ja muurihistoria. Teema oli onnekas vahinko, sillä tarkoitus oli ainoastaan piipahtaa East Side Galleryssä, mutta tulimmekin seuranneeksi muuria pitkän matkaa. Lähdimme aamulla matkaan ja ajelimme ensin U-bahnilla eli metrolla Aleksanderplazille, jossa jatkoimme S-bahnilla Ostbahnhofille. Siellä pääsi ihmettelemään vapauden muistomerkiksi pystyyn jätettyä reilun kilometrin pituista muurinpätkää, johon taiteilijat eripuolilta maailmaa ovat maalanneet taideteoksia. East Side Gallery oli korjauksen alla ja taideteoksia jouduttiin ihailemaan aidan takaa. Kun pystyyn jätetty muurin pätkä loppui, pysähdyimme vielä ihmettelemään Oberbaumbrükea. Siltaa, jota Berliinin kauneimmaksikin kutsutaan, ja joka toimi valtakunnanrajana. 

Apukokit East side Galleryssa

Sillan jälkeen hyppäsimme raitiovaunuun M10, joka kuljetti meidät vielä syvemmälle Itä-Berliiniin Prenzlauer Bergin kaupunginosan läpi Mitten pohjoisosiin Bernauer Straselle, jossa tutustuimme lisää muurihistoriaan. Paikka on synkkä. Lukuisa määrä ihmisiä kuoli yrittäessään paeta idästä länteen. Raja oli niin lähellä, että paeta yritettiin yksinkertaisesti hyppäämällä itäpuolen talojen ikkunoista ulos länteen. Kun ikkunoiden umpeen muuraaminenkaan ei auttanut hillitsemään pakenemista, taloja purettiin rajan välittömästä läheisyydestä. Tämän jälkeen pakomatkat tehtiin muurin alitse kaivetuista tunneleista. Alueella oli paljon historiasta kertovia opastauluja ja valokuvia. Bernauer Strassen alue olikin informatiivisuudessaan ja konkreettisuudessaan varsin pysäyttävä. Bernauer Strasselta hyppäsimme S-bahniin, joka vei meidät Brandenburgin portin eteen. Ympäristössä oli tungosta: berliiniläiset valmistautuivat MM-kisojen jalkapallo-otteluun. Osa Tiergaten alueesta oli eristetty jalkapallo katsomoksi jättiscreeneineen päivineen. Me katselimme illan ottelua hotellihuoneessa. Saksan maalin jälkeinen ilotulitus kuului hotellille saakka. 

Vielä oli sen verran voimia jäljellä, että kävimme pikaisesti Holocaustin muistomerkillä, joka on hyvin lähellä Brandenburgin porttia. Holocaustin muistomerkki koostuu 2711 eri kokoisesta pylväästä, joiden välissä kuulemma kuuluu kävellä, jotta huomaa miten aaltoileva pohja ja eri kokoiset pylväät alkavat tuntua ahdistavilta ja uhkaavilta. Tätä neuvoa noudattaen kuljimme läpi muistomerkin. Muistomerkin alla olisi ollut näyttely kansanmurhan tapahtumista. Me emme näyttelyyn tutustuneet.

Usein matkoilla tulee vierailtua kirkoissa. Berliinin matka lienee siitä poikkeuksellinen, että emme tulleet käyneeksi kuin yhdessä kirkossa sisällä. Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirce oli kävelymatkan päässä hotelliltamme. Kirkko tuhoutui pommituksissa 1943 niin, että vain osa läntisestä tornista jäi pystyyn. Tornin viereen nousi 1960-luvun alussa lasiseinäinen kirkko, jossa todistetusti nykyäänkin pidetään jumalanpalveluksia. Nuorempi apukokki oli kirkkovierailun aikana sen verran väsynyt, että istuskeli tovin kuuntelemassa saksankielistä jumalanpalvelusta. Sinisen lasin hehkuun olisi voinut väsynyt nukahtaa.

Yksi Berliinin tunnetuimmista maamerkeistä on tv-torni. Torniin me emme jääneet jonottamaan, vaikka tornin ympäristössä, Lustgarten-puistossa, Neptunbrunnen-suihkulähteellä ja Aleksanderplazilla kuljeskelimme ja istuskelimmekin. Tornia kummasteltiin myös kauempaa ja monesta eri suunnasta.  Näky on vaikuttava! Ehkä seuraavalla kerralla on syytä nousta torniin katselemaan maisemaa, eikä tyytyä katselemaan tornia maisemassa.

Näkymä Oberbaumbrükeltä

Hyvin nopeasti osaan nimetä toisenkin syyn miksi Berliiniin kannattaa nähtävyyksien vuoksi palata uudelleen. Unter den Lindenillä oli valtaisat työmaat. Remontissa oli katu, metro kadun alla ja useat rakennukset kadun varrella. Emme nähneet pääkatua loistossaan. 

Neljässä päivässä ehdimme nähdä ja kokea melkoisesti. Palaan vielä yhdessä kirjoituksessa Berliiniin. Lähinnä siihen miten liikuimme kaupungissa, miten söimme ja joimme ja miten koimme kaupungin ja sen tunnelman. Selväksi lienee käynyt, että Berliini on oivallinen kaupunkimatkakohde myös lapsiperheelle, vaikka ei lapsille tarkoitetuissa kohteissa vierailisikaan.

Muut Berliini-postaukset: 
Berliinissä - kurkistus perheen yhteisen loman alkuun
Vielä kerran: perheen kanssa Berliinissä, osa 3

Berliinissä - kurkistus perheen yhteisen loman alkuun

Kun lähtee liikkeelle kukon laulun aikaan, tai vielä vähän aiemmin, ehtii yhdenkin päivän aikana vaikka mitä. Tämä tuli todistettua lauantaina. Otimme perheen kanssa varaslähdön kesälomaan ja vietimme pitkän viikonlopun Berliinissä jo ennen aikuisten varsinaisia vuosilomia. Matkamessujen aikaan hankitut edulliset lentoliput ja huolella valittu hotelli olivat hyvissä ajoin tehtyjä valmisteluita matkaa varten. Tarkoitus oli tutustua kohteeseen ennakkoon hieman tarkemminkin, mutta arjen kiireessä valmistautuminen jäi todella vähiin. Onneksi kohde oli melko paljon matkustaneelle miehelle ennestään tuttu, vaikkakin tämän reissun jälkeen tuntuu, että perheen todellisia maailmanmatkaajia ovat apukokit (10- ja 7-vuotta), ainakin asenteensa puolesta.

Suosimme tämänkaltaisilla matkoilla pieniä hotelleja. Tärkeimpiä kriteereitä hotellille on kohtuullisen hinnan lisäksi se, että saadaan koko perhe samaan huoneeseen, mutta kuitenkin siten, että tilaa on mukavasti. Myös sijainnin on oltava sellainen, että kulkeminen on turvallista ja vaivatonta. Hotellin lähellä on oltava jotain tekemistä, nähtävää ja ravintolapalveluita, vaikka olemme kyllä lomallamme valmiita liikkumaan. Lisäksi koemme, että aamiainen on mukava nauttia hotellissa. Jälleen kerran hotellivalinta osui aivan nappiin. Comfort Hotel Auberge sijaitsi Scönebergin kaupunginosassa aivan Wittenbergplazin kauniin art deco-tyylisen metroaseman kupeessa. Maamerkkinä mainittakoon vielä KaDeWe-tavaratalo aivan kulman takana. Hotellin lähistöltä löytyi myös useamman bussilinjan pysäkit. Vaikka sijainti oli keskeinen, kaupungin äänet eivät juurikaan kuuluneet hotellihuoneeseen. Lentokentältä hotelliin pääsimme helposti ensin bussilla X9 ja sitten lyhyellä metromatkalla U2-linjaa Zoologischer Gartenin ohi Wittenbergille. (Tämän jälkeen aivomadoksi jääkin U2:n Zoo station.)

Monissa kaupungeissa kuten Berliinissäkin majoitustarjonta on runsasta. Suosittuja näyttävät olevan myös erilaiset huoneistot. Huoneiston vuokraamista voisi joku kerta kokeilla, mutta toisaalta neljän päivän matka on niin lyhyt, että tuntuu helpommalta ja yksinkertaisemmalta mennä hotelliin palveltavaksi.

Hotellihuoneemme oli tilava ja avara. Huoneessa oli pieni parveke. Kaikille matkaajille, myös lapsille, oli omat sängyt. Vaikka säät viikonlopun aikana olivat hyvät, suomalaista kesäsäätä vastaavat, huone ei muuttunut tukalan kuumaksi. Hellekaudella näin voi käydä, sillä huoneessa ei ollut ilmastointia. Myös minibaaria saattaisin huoneeseen kaivata. Vaikka hotelli oli täynnä, huoneeseen ei kantautunut toisista huoneista tai käytävältä mitään ääniä. Tosin se, että neljän sängyn huoneemme oli hotellin toiseksi ylimmäisessä, eli neljännessä , kerroksessa saattoi vaikuttaa asiaan. Liikuntarajoitteiselle hotellissa liikkuminen olisi ollut hankalaa. Hotellissa oli hissi, mutta jälkeenpäin rakennettuna hissiin ja hissistä noustiin pois aina kerrosten välissä.

Palvelu hotelli Aubergessä oli ensiluokkaista ja ystävällistä. Aamiaistarjoilijana toiminut herttainen rouva piti huolen, että pöytään tuotu kahvipannu pysyi täytenä. Aamiainen oli monipuolinen ja runsas. Noutopöydässä oli tarjolla erilaisia leipiä ja croisantia, kananmunaa, leikkeleitä, juustoja, kasviksia, hedelmiä ja jugurttia. Joku olisi saattanut kaivata pöytään vielä jotain lämmintä, mutta henkilökohtaisesti olin enemmän kuin tyytyväinen, kun huomasin tarjolla olevan useita eri juustoja ja hilloja. Pienin nautti siitä, että sai aamuteensä omassa pienessä posliinisessa teekannussa ja nutella on lomaherkku, joka maistuu aamupalan jälkiruokana koko perheelle.

Vielä lauantaina emme päässeet nauttimaan hotellin aamiaista, vaikka oli vielä aivan aamiaisaika, kun olimme perillä. Pikaisen hotellihuoneessa piipahduksen jälkeen lähdimme heti matkaan. Suuntana oli Winterfeldplazin lauantainen ruokatori. Ennakkoluuloiset apukokit eivät löytäneet torilta mitään maistamisen arvoista. Aikuisille olisi löytynyt vaikka mitä. Päädyimme haukkaamaan edulliseen hintaan turkkilaista pikaruokaa muun muassa gözlemiä eli pinaatti-juustopiirasta. Nälkäiset lapset ruokittiin torin kulmauksessa ravintola Ecksteinin aurinkoisella terassilla. He jakoivat Club sandwichin. Annos oli aivan jättiläismäinen! Tuhdista turkkilaisesta piirakasta kylläisenä nautin vain lasillisen proseccoa jäillä. Viimeistään silloin alkoi loma. 

Siitä, mitä sitten teimme Berliinissä, ajattelin kirjoittaa oman tarinansa. Onnistunut matka on tuoreena mielessä. Olimme kotona viime yönä tasan puolilta öin. Väsynyt, mutta onnellinen -lausahdus kuvaa hyvin tätä matkanjälkeisen työpäivän illan olotilaa. Ihan pakko oli päästä kirjoittamaan edes pieni pätkä mielenkiintoisesta, mutkattomasta ja mukavasta Berliinistä.

Muut Berliinin-matkan postaukset:
Berliinin nähtävyyksiä lapsiperheen silmin
Vielä kerran: perheen kanssa Berliinissä, osa 3