Pallasjärven siikaa nuotiolla Ounasjoen varressa

Viikko sitten oltiin täysin talvisissa maisemissa hiihtelemässä Raattaman kierrosta. Lyhyessä matkakertomuksessani hiihtolomamatkalta lupasin palata talvisiin maisemiin, ja kertoa, miten valmistimme nuotiolla Pallasjärven siikaa. Siika oli tarkoitettu ruuantekoruuaksi, joka naposteltiin nuotiolla samalla kun loimuteltiin lohta. Toinen mukava naposteluruoka nuotiolle on valmiiksi suolatun ja annospaloiksi leikatun lohen paistaminen tikun nokassa. Mutta tällä kerralla kun loimulautaan oli naulittuna kokonainen file, naposteltavaksi paisteltiin siika. Ostimme pakastetun ja valmiiksi suomustetun siian naapurin isännältä yhtä aikaa poron käristyslihan kanssa. Kala sulateltiin rauhassa ja esivalmisteltiin mökissä. Nuotiolle jäi vain paistamisen vaiva.

*

Pallasjärven siikaa nuotiolla

suomustettu ja avattu siika

hieman karkeaa merisuolaa

lime

oliiviöljyä

Huuhtele ja kuivaa siika hyvin. Laita merisuolaa kalan vatsaan noin puoli tuntia ennen kuin alat valmistaa kalasta ruokaa. Jätä kala huoneenlämpöön suolaantumaan. Jääkaappikylmästä kalasta ei kannata alkaa valmistaa ruokaa.

Kun kala on ollut suolassa puolisen tuntia, pyyhi siitä talouspaperilla ylimääräinen suola ja kuivaa vielä kertaalleen hyvin.

Leikkaa kalan pintaan viiltoja hieman vinottain terävällä veitsellä ja laita jokaiseen viiltoon muutama limen viipale. Käännä kala ympäri ja tee toiselle puolelle samanlaiset viillot, jotka myös täytetään limen viipaleilla.

Juuri ennen nuotiolle laittamista levitä kalan pintaan hieman oliiviöljyä. Laita öljyä ensin vain sille puolelle, joka tulee kuumaa nuotiota vasten. Öljyn kanssa ei kannata liioitella, jos mahdollista käytä pullasutia tai vastaavaa.

 Laita kala ritilälle nuotion päälle, anna kypsyä puoleltaan noin 4-6 minuuttia kalan koosta riippuen. Meidän nuotiosiika oli aika iso arviolta 600 g, ja se kypsyi toiselta puolelta jopa 7 minuuttia. Ennen kuin käännät kalan, laita öljyä kalan kylkeen. Jos kala on kypsää, se on laitettu riittävän kuivana riittävän kuumaan kypsymään, sen pitäisi lähteä ihan nätisti irti ritilästä. Vetäytymisen jälkeen kala on valmista nautittavaksi.

*

Ellei sinulla ole käytössäsi ritilää, luulisin halsterissa onnistuvan ihan yhtä hyvin. Samat lainalaisuudet pätevät myös grillissä valmistamiseen kuin nuotiossa kypsentämiseen. Kala ei kannata iskeä kylmänä grilliin. Kala kannattaa kuivata hyvin, ettei se ala keittyä. Öljyä kannattaa käyttää maltilla, ettei kalna pinta leimahda kuumuudessa palamaan. Ja grillauksessa maltti on sikäli valttia, että kalaa ei kannata veivata edes takaisin. Kala käännetään vain kertaalleen ja ennen nauttimista sen kannattaa antaa vetäytyä hieman. Jos vain malttaa!

Mainioita mausteita olisivat olleet myös puuvartiset yrtit. Valitettavasti  meillä ei niitä ollut käytössämme, vaan hyvin maistui limellä ja oliiviöljyllä maustettu versio. Ja voin kertoa, ettei oikein annettu kalan vetäytyä, vaan syötiin heti kun sormet kärsi.

Näiden talvisten nuotiokuvien myötä ajattelin vaihtaa keväisemmän vaihteen päälle niin keväinen on ainakin tämä lauantai eteläisessä Suomessa ollut. Tervetuloa kevät!

Hiihtolomalla menee helposti munkki päivässä!

Vuodessa ei ole kovin monta kertaa vuodessa sellaista viikkoa, jolloin syödään munkki päivässä. Yksi saattaa olla. Se on hiihtolomaviikko! Kun etelän vetelä ulkoilee ja hiihtelee Lapin hangilla, silloin munkki päivässä ei tee heikkoakaan. Eipä silti aktiivinen ulkoilu kyllä kuluttaa energiaa ja mikäs se on nautisekellessa - maisemista, munkeista ja elämästä ylipäätään.

Olen siinä mielessä onnekas, että pääsin Lappiin sielunmaisemiini uudelleen pian jouluisen kaamosloman jälkeen. Tunnelma Lapissa on helmikuun viimeisinä päivinä tyystin erilainen kuin joulun aikaan. Kaamoksesta ei ole enää tietoakaan, vaan valo on vienyt pimeydestä voiton. Jos jotain niin sen olen oppinut pohjoisessa, että hetkestä kannattaa nauttia. Kaikkein parhaiten sanonta konkretisoituu kun seuraa luontoa tai vaikkapa nyt säätä. Myrsky nousee hetkessä ja hetkessä taivas on taas sininen ja rauhallinen. Hetkessä ovat ohi myös kaunein ruska, pimein kaamos tai valoisin yö. Eipä näitä hankiakaan enää kesällä ole. Ihmeellistä se on!

Etelä-Suomen lumettoman talven jälkeen nautimme täysin rinnoin talven iloista. Hiihtelin lähes jokaisena lomapäivänä. Muu perhe lasketteli päivän Ylläksellä ja päivän Levillä. Tämä tietysti avasi minulle Raattaman ympäristössä hiihdelleelle uusia latuja. Latuverkosto maastohiihtoon on Lapissa erinomainen. Ja tokikin Raattaman reittien ylläpitämiä latuja hiihdeltiin myös. Kierretyiksi tulivat tänäkin vuonna Raattaman kierros, Tynnyrinkierros ja Hommakierros vähän eri kokoonpanoilla. Hiihtourakasta palkintona oli se aluksi mainittu munkki. Aika useasti Porotilamajoitus Auttossa tai Tunturihotelli Vuontispirtillä.

Koskaan ei ole lumitöitä tehty yhtä suurella riemulla kuin tänä talvena Lapin lomalla. Mökin katto tyhjeni lumesta suit sait ja sitten sitä katolla ollutta lunta siirrettiin pihassa paikaista toiseen. Lunta oli noilla kulmilla ennätysmäärä. Ja tietysti oli myös polku laavulle avattavana. Laavulla istuskeltiin pariin otteeseen ja ensimmäisellä kerralla oli niin hyvät eväät, että nuotiolla valmistetusta Pallasjärven siiasta kirjottelen oman postauksensa.

Useilla Lapin lomilla olemme poikenneet Pallastunturilla ja Enontekiön Hettassa. Nyt oli jo toinen kerta kun nämä retket jäivät tekemättä. Ehkä kesällä sitten.  Miten sinun hiihtolomasi sujui?

Vuoden vaihde Lapissa ja vinkki nuotiolohelle

Kun kello herättää 4.30, se tietää yleensä yhtä asiaa. Tavoitteena on startata kohti pohjoista puolen tunnin kuluttua. Se onnistuu kyllä, kun auto on valmiiksi pakattuna ja kahvinkeitin valmiiksi ladattuna. Ensimmäinen etappi on ketjuhuoltamo Viitasaarella. Siellä saa huokean aamupalan ja vessat ovat siistejä. Pitkänmatkalainen ei malta katsella nähtävyyksiä tai ihailla maisemia kuin auton ikkunasta. Matka on siirtymä taival paikasta A paikkaan B. Näillä ajatuksilla lähdimme joulun jälkeen liikkeellä tavoitteena viettää vuoden vaihde tutuksi tulleessa paikassa Pallastunturin kupeessa Ounasjoen rantatörmällä. Kaipuu Lapin rauhaan oli itselläni kova. Onneksi loma järjestyi, eikä tarvinnut odottaa hiihtolomaan.

Viime vuonna joulun aikaan pääsimme ihailemaan kaamos-Lappia täydenkuun valossa ja näimme useita pastellinsävyisiä päiviä. Tänä vuonna oli toisin. Yhtenä päivänä oli vähän selkeämpää. Muuten taivas oli pilvessä ja useampana päivänä sateli luntakin. Lunta pohjoisessa oli vuoden vaihteessa jo niin paljon, että siitä riittäisi vähän meille tänne eteläänkin. Runsas lumi on ajoittain haitannut myös latujen ylläpitoa. Silti meidän kelpasi hiihdellä Raattaman reiteillä. Kiertelimme lähinnä Tynnyrikierrosta eri kokoonpanoilla. Pakkanen ei todellakaan kiusannut, mutta kova tuuli, melkein myrsky, ajoittain kyllä. Kunnon fhön-tuuli toi muutamia lämpöasteita ja siinä oli suksihuoltotiimin taidot koetuksella.

Kaamoksen aikaan hiihtoaika on varsin lyhyt ja vaikka lähtöjä ladulle oli joka päivä kilometrejä ei kovin paljon kertynyt. Vaan eipä se ollut tarkoituskaan. Valoisa ajan lyhyys aiheutti myös se, että en tullut kaivelleeksi kameraa esille kertaakaan koko reissulla, vaikka se mukana olikin. Tämän postauksen kuvat ovat puhelimella otettuja.

Yksi parhaista ajanvietteissä pohjoisen lomilla on tulen tuijottelu. Erityisen mukavaa se on ulkona laavulla ihan oman mökin pihassa. Nuotiolla söimme oikein onnistunutta lohta. Olin suolannut lohifileen 10% suolaliemessä ja leikannut sen jälkeen pieniksi paloiksi. Noita pieniä palasia paistoimme nuotiolla tikkujen nokassa. Aivan loistavaa retkiruokaa ja helppoa, kun teki sisällä mökissä kaiken valmiiksi. Nuotioperunoitakin laitoimme. Niissä ei tosin onnistuttu ihan yhtä hyvin. Vähän turhan kypsiksi perunat folion sisällä pääsivät, mutta syödyksi ne tulivat silti.

Pääosin laittelemme mökillä ihan arkista tavallista kotiruokaa. Naapurista ostamme yleensä poroa ja vähän kalaakin, ne kuuluvat aina ohjelmaan. Samoin viimeisen illan pizza Ravintola Loimussa, jos pizzauuni vain on lämpimänä. Suosittelen erinomaista pizzaa muillekin, jotka satutte liikkumaan Raattaman suunnilla. Ravintola Loimu toimi muuten Sirkan baari Kaurismäen uusimmassa elokuvassa Mestari Cheng, joten nähtävyys se on sinänsäkin. Noilla seuduilla ei ole kovin paljon palveluita kulutettavaksi, mutta niitä mitä on olemme käyttäneet. Lämmöllä suosittelen myös Autton porotilamajoitusta, josta saa ihan parhaat munkit, Autton kyläkauppaa ja Kyrön lomaa, josta erityisesti karavaanarilukijoilla saattaa olla kokemustakin.

Parit poropizzat Ravintola Loimussa Raattamassa

Viime kesän reissulla retkeilimme Montellin majalla, Särkitunturilla ja Punaisilla hiekoilla. Melkein joka reissulla vierailemme Pallaksella ja Enontekiön Hettassa. Toissa kesänä poikkesimme Norjan puolella Skibotnissa. Tällä reissulla kävimme Ylläksellä, jossa otimme vastaan uuden vuoden siellä lomailleen ystäväperheen vieraina. Oli kivaa, kiitos! Hiihtolomalle on suunniteilla ainakin laskettelua Levillä. Muu perhe laskee, minä tyydyn murtsikoihin. Tai sitten kävelen. Mutkamäki ja hissit pelottavat!

Onneksi seuraavaan Lapin reissuun ei ole enää pitkä aika. Seuraavan kerran kello herättää klo 4.30 hiihtolomaa edeltävänä perjantaina tai lauantaina ja Volvon nokka suunnataan kohti pohjoista. Jos sinulla on vinkki näkemisen arvoisesta paikasta noilla seuduilla, vinkkaahan siitä minulle! Matkaa ja muutakin touhuja pääsee seuraamaan lähes reaaliaikaisesti instagramissa. Matkakertomuksen myötä mukavaa tätä vuotta kaikille lukijoille!

Kesäloma 2019 Lapissa

Olen yrittänyt viime aikoina lääkkeitä Lapin ikävään selailemalla kesälomareissun valokuvia. Siinä selaillessa tajusin, että en aikomuksistani huolimatta ole kirjoittanut reissusta mitään. Niinpä ajattelin kirjoittaa nyt, vaikka Etelä-Suomen on vallannut marraskuinen harmaus ja pohjoisessa on kuulemma lunta enemmän kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Heinäkuinen Lappi oli meille irtiotto heti loman alkuun. Kesän 2018 helteet olivat vain muisto, mutta viileämmät kelit mahdollistivat paremmin patikoimisen. 

Me olemme pääasiassa retkeilijöitä ja teemme kevyttä päiväpatikointia. Eväänä on voileipiä, kahvia ja vähän suklaata. Illaksi pääsemme mökille saunaan, laavulle tulille ja oikeaan sänkyyn nukkumaan. Ensimmäisen päiväpatikan teimme Montellin majalle. Meillä kävi tuuri, sillä päiväksi osui selkä ja kaunis sää ja näkyvyys tunturissa oli erinomainen. Montelin majalle patikoimme Vuontispirtiltä. Reitti oli helppoa ja mukavaa käveltävää. Majalla pidimme kunnon tauon evästelyn merkeissä ennen kuin taivalsimme takaisin Vuontispirtille ja autolle.

Toinen kohde oli Särkitunturi Muoniossa. Reitti Särkitunturille oli Montelin majalle vievää polkua leveämpi. Melkein kuin tietä pitkin olisi kävellyt. Särkitunturille pääsisi varmasti hyvin esimerkiksi rattaita tai vaunuja työntäen. Vaikka reitti Särkitunturin huipulle oli helppo, maisema tunturin laelta oli upea! Särkitunturissa oli paljon ihmisiä liikkeellä, mutta se ei haitannut. Löysimme rauhallisen paikan evästauolle yhden tunturijärven kupeesta.

Särkitunturin reissulla kävimme ihailemassa Pallaksen punaisia hiekkoja. Päivä oli niin kolea, että emme olleet varautuneet uimaan, mutta Muonion Rivieralla ajatus alkoi melkein houkuttaa koleudesta huolimatta. Ehkä ensi kesänä sitten. Hämmästyttävää kyllä Punaisilla hiekoilla ei ollut ketään muita sillä kerralla, joten saimme olla ihan keskenämme. Vaikka vieraskirjasta ja instagramin kuvista päätellen paikka on suosittu vierailu ja yöpymiskohde.

Kolmas patikka oli meille ennestään tuttu Taivaskeron kierros Pallaksella. Taitoimme 10 kilometrin reitin naisporukassa, sillä välin kun mies patikoi Vuontisjärveltä Pallakselle. Tarkoituksena oli evästellä Taivaskeron huipulla, mutta huippu oli sankan sumun peitossa ja kylmäkin ylhäällä oli. Sumu oli vähän aikaa niin sankka, että melkein alkoi pelottaa. Eipä tullut mukaan sen paremmin karttaa kuin kompassiakaan. Onneksi reittimerkit olivat näkyvillä ja sumukin alkoi hälvetä kun lähdimme laskeutumaan. Evästelypaikalta pääsimme kuin pääsimmekin ihailemaan maisemia kohti hotelli Pallasta.

Loman ruokailut hoidettiin pääasiassa nuotiolla ruokaa valmistaen. Onneksi tälle vuodelle ei ollut metsäpalovaroitusta, joten saimme kaikki listalla olevat nuotioherkut valmistettua mökin laavulla lätyistä loimuloheen ja halstrattuun siikaan. Tuo laavu Ounasjoen rantatörmällä on melkein parasta mitä näillä lomilla on! Siinä on hyvä istuskella ihaillen tulta ja Ounasjokea. Onneksi kesälomalla osui kohdalle ravintola Loimun pizzaperjantai. Mikäli liikutte sopivaan aikaan Raattaman kylän suunnilla, suosittelen poikkeamaan Loimussa pizzalla.

Valo pohjoisessa on jotain aivan käsittämätöntä. Jos tällä hetkellä pohjoisessa valmistaudutaan kaamokseen, kesällä pääsee nauttimaan yöttömästä yöstä. Yhtenä iltana meillä oli niin hyvä tuuri, että taivas oli selkeä ja pääsimme ihailemaan auringon kultaamia Ounasjoen rantoja. Arvaattekin varmaan, että ei tämä kuvien katselu helpottanut Lapin ikävääni. Onneksi seuraava reissu on jo suunnitteilla. Postauksen viimeinen kuva on muuten otettu puoli yhden aikaan yöllä. 

Nousevan auringon kultaamat Ounasjoen rantatörmät 4.7.2019 klo 00.30

Joulun aika Lapin lumoissa

Kevättalven aurinko on jo useampana päivänä paistellut taivaalta. Sen valolla on ollut uskomaton vaikutus. Valon ihmettä korostaa Lapissa vietetty kaamosjoulu, johon palaan muutaman kuvamuiston verran. Lapinhullut ajoivat pohjoiseen neljästi vuoden sisällä: jouluna, hiihtolomalla, kesälomalla ja uudelleen taas jouluna. Erämaan rauha ja hiljaisuus tekevät vaikutuksen kaikkina vuoden aikoina. Jouluna erityistä on vielä kaamoksen sininen hehku ja pastellivärit taivaalla. 

Viikko Lapissa kului siivillä. Ulkoilimme suksilla ja jalan, loimuttelimme lohta, paistelimme makkaraa, lämmittelimme glögiä, pelailimme pelejä ja saunoimme. Ja tietysti ohjelmaan kuului myös perinteisiä joulujuttuja, lähinnä ruokien muodossa. Joulupukkia emme nähneet, vaikka lahjat ilmestyivätkin ovan taakse, mutta vieraitakin kävi; mökin naapurista on tullut niin tuttu, että hänet kutsuimme taas käymään. Kaukaisemmat vieraat olivat kotikulmilta. Naapurikadun kaverit olivat hekin pohjoisessa, ja he pyörähtivät tapaninajelulla meillä kylässä. Kätevää tavata 1000 km päässä kotoa. Siinä sitten saunottiin ja pelailtiin Trivialia, jotain taisi jäädä hampaankoloon.

Jälkeenpäin on laskettuna reissussa sattui monia pieniä vastoinkäymisiä. Onneksi vain pieniä. Meillä oli matkassa yhdet väärät monot tai siteet, miten sen nyt ottaa. Kinkku oli liian iso tai uuni liian pieni. Vanhan puhelimen sim-kortti ei sopinutkaan uuteen lahjapuhelimeen, varmisteluista huolimatta. Kertaalleen poltin perunatkin pohjaan ja mitähän vielä... Kaiken kaikkiaan Lapin reissu teki taas tehtävänsä. Loman jälkeen olo on rentoutunut.

Kaikilla Lapin reissuillamme olemme poikenneet Pallaksella ja joko Levillä tai Ylläksellä. Tällä kerralla vietimme niin tiivistä mökkielämää, että emme juuri mökistä poistuneet lukuunottamatta yksiä pizzoja Muoniossa Olostunturilla, joka vaikutti mukavalta paikalta. Täytynee tutustua joku kerta paremmin!

Suunnitteleme seuraavaa Lapin matkaa kesälle. Silloin olisi tarkoitus piipahtaa vielä vähän Enontekiötä pohjoisempana. Olen mietiskellyt Inaria, Utsjokea tai mahdollisesti Norjaa, Altaa ja niitä seutuja. Onko kenelläkään vinkkejä?

Kesämuistoja Lapista

Olen säästänyt Lapin kesälomamatkan kirjoittamista. Ajattelin, että sitten kun kaipuu ja ikävä Lappiin tulee oikein kovaksi, käyn läpi kesäreissun kuvat ja kirjoitan lyhyen matkakertomuksen. En tiedä oliko se kovin järkevä ajatus, sillä kuvia katsellessa kaipaus on kahta kauheampi. Pian on kuitenkin taas joulu ja silloin auton nokka käännetään taas kohti pohjoista. Joulun kaamoksessa tunnelma ja valo Lapissa on jotain muuta kuin kesällä. Valon eri sävyjen vuoksi Lappiin kannattaa matkustaa eri vuoden aikoina. Yöttömän yön kirkasta valoa on vaikea kuvailla. Yhtä vaikeaa kuin kaamoksen sinistä hehkua.

Hietajärvi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Meillä on tapana ajella pohjoiseen aika haipakkaa. Aamulla aikaisin lähdetään kotoa Pirkanmaalta. Ensimmäinen taukopaikka on aamupala Keski-Suomessa ja toinen pysähdys on aina jossakin Pohjois-Pohjanmaalla Oulun - Tornion tienoolla. Kesällä kävimme Ikeassa lihapullilla ja jatkoimme matkaa Ruotsin puolella Muonioon saakka, jossa kävimme ruokakaupassa ja jatkoimme "kotiin" Raattamaan. Ruotsin puolella tiet olivat aika huonossa kunnossa, joten järkevämpää ja nopeampaa olisi varmasti ollut ajaa Suomessa. Meitä, eniten tietysti lapsia, viehätti ajatus, että lyhyenkin loman aikana on mahdollista käydä monessa eri maassa. 

Peilityyni Pallasjärvi helteisenä heinäkuun päivänä kesällä 2018

Kesälomareissu Lappiin osui kesän kuumimpaan aikaan. Ulkona lämmintä oli 30 astetta ja yli, mökissä vähän alle. Pohjoisen vilvoittavista uimavesistä tuli testattua Pallasjärvi, Ounasjoki ja Hietajärvi, jonka rannat vetelevät vertoja mille tahansa hiekkarannalle. Luksusta oli, että Hietajärven rannoilta löysimme keitaan ihan vain omalle perheelle.

Hetta-Pallas linja kulkee järven takana

Hietajärvi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Edellinen kesäreissu Lappiin tehtiin kesällä 2015. Silloin Pallaksella Taivaskeron huputus jäi haaveeksi. Nyt kiersimme Taivaskeron kierroksen (10 km) upeassa heinäkuun helteessä auringon paistaessa kirkkaan siniseltä taivaalta. Matka taittui tuosta nuon vain, paljon ne lapset kasvavat kolmessa vuodessa! Tunturissa ei ollut kuuma, vaan oikeastaan ihanan viileää. Kesällä 2015 olimme varautuneet niin hyvin eväin, että niillä olisi viipynyt tunturissa pidempään. Kesällä 2018 eväänä oli muutama juomapullo raikasta vettä. Maisemat olivat kerrassaan upeat. Kannatti odottaa kolme vuotta, että pääsi näkemään paikan, jossa olympiatuli sytytettiin ennen Helsingin olympialaisia 1952.

Taivaskeron huippu on jo ihan lähellä.

Jo kotoa lähtiessä teimme päätöksen, tulla takaisin etelään autoyöjunalla, joka onkin ainakin aina välillä varteen otettava vaihtoehto. Rahaa siinä ei säästä (auto, 2 aikuista ja 2 lasta noin 300 €), mutta voimia ja aikaa kylläkin. Taka-ajatuksia junailuun oli oikeastaan kaksi. Ensimmäinen oli se, että ennen kaikkea minä halusin piipahtaa turistina Rovaniemellä. Vaikka aikaa ei ollutkaan kuin yksi päivä, olen iloinen, että saatoimme käydä Arktikumissa ja Ounasvaaran huipulla ihailemassa kun ukkosmyrksy pyyhkäisi Rovaniemen yli.

Toinen syy junamatkailuun olivat hurjat ajokilometrit, jotka ajoimme lomaviikon aikana. Piipahdimme nimittäin Norjassa. Matka Suomineidon käsivartta ensin Kilpisjärvellä ja sitten Skibotniin tarjosi huikaisevan kauniita maisemia ja meille kaikille ennen näkemättömiä. Kilometriä kertyi yhdelle päivälle lähes 600, mutta matka oli vaivan arvoinen. Kilpisjärvellä pysähdyimme kahville ja syömään ja Skibotnissa jalkauduimme autosta sen verran, että saimme upottaa varpaat jääkylmään mereen. Maisemat olivat vaikuttavat! Kenties ensi kesänä voisi viivähtää Pohjois-Norjassa hieman pidempään.

Kohti Kilpisjärveä

Mitä lähemmäs merta ajettiin, sitä enemmän pilviä alkoi kertyä taivaalle.

Norjassa Skibotnissa ei enää tehnytkään mieli uimaan. Lämpötila laski + 17 asteeseen, kun Kilpisjärvellä oli +30.

Nämä Lapin lomat ovat niin rentouttavia ja rauhoittavia, että kiireisen arjen keskellä niitä oikein aina odottaa ja kaipaa. Koska Lapin lomilla päivät kuluvat pääosin kevyesti liikkuen - kesällä patikoiden ja talvisin hiihdellen - nuotiolla tulistellen, saunoen, lueskellen ja pelaillen ei näistä Lapin matkakertomuksistakaan extremeä löydy. Kesäisellä Lapin lomalla oli extremeä pyöräillä jopolla viemässä roskat 5 km päähän, uida raikkaissa vesissä, ihailla valoa, katsella maisemia, kuunnella hiljaisuutta ja levätä. Toivottavasti tämän kertomuksen avulla saan välitettyä sen rauhan, rentouden ja hyvän olon tunteen, jonka jokainen Lapin matka on minussa saanut aikaan. Viime kesän Lapin lomassa ei jäänyt harmittamaan kuin metsäpalovaroitus, jonka vuoksi en saanut paisteltua laavulla muurinpohjalättyjä. Jos jouluna ei ole tulipalopakkanen, paistan meille joululätyt nuotiolla!

Peilityyni Ounasjoki ja aurinko keskiyöllä heinäkuun puolen välin paikkeilla.

Hiihtoloma 2018 vietettiin hiihdellen Lapissa

Hiihtoloma 2018 suuntautui, yllättäen, Lappiin. Olimme helpottaneet pitkän matkan tekoa varaamalla liput AutoJunaan. Matka täältä Pirkanmaan eteläosista Enontekiölle on pitkä. Koska joululoman automatka oli vielä tuoreessa lihasmuistissa, menomatka junalla tuntui hyvältä ajatukselta. Menolippujen varausshowssa meinasi mennä hermot. Paikkoja tuli varattavaksi tiputellen, ja olin jo luovuttaa. Onneksi lopulta onnisti! Toivottavasti varaussysteemi selkeytyy ja helpottuu tulevaisuudessa. Haasteista huolimatta suosittelen junayhteyttä, jos autojuna-asema on järkevällä etäisyydellä kotoa. Toinenkin sivu junalla helpottaa ajourakkaa huomattavasti.

Maisemaa Raattaman kylältä Autton kaupan pihasta kohti Pallas-tuntureita

Ihan ilmainen junalippu ei ole. Sesonkiaikaan junalippu meidän perheeltä ja autolta maksoi noin 350 €. Sesonkiaikojen ulkopuolella selviää jopa satasta edullisemmin. Nuorempi apukokki on vielä alle 10-vuotias, joten hänelle ei tarvinnut ostaa matkalippua erikseen, kun jaoin sängyn hänen kanssaan. Mahduimme kohtalaisen hyvin kolmen hengen hyttiin. Minua lukuunottamatta kaikki nukkuivat kunnon yöunet.  Aamulla olimme jo lomalla ja Kolarissa reilussa 35 asteen pakkasessa jännittämässä lähteekö auto käyntiin, vai käykö kuten junan vessalla. Vessa oli jäässä, mutta Volvo starttasi hienosti!

Tunnelma ja valo Lapissa hiihtolomaviikolla (viikko 9) on aivan erilainen kuin mitä se oli jouluna kaamos aikaan. Vaikka helmikuussa saattaa olla vielä hyvinkin kylmä, kevättä on ilmassa. Erityisesti sen huomaa valon määrässä. Tänä vuonna meillä kävi tuuri myös lämpötilojen suhteen. Lapissa oli monin paikoin lauhempaa kuin kotipuolessa, jossa kovaa pakkasta pureva tuuli voimisti. Hiihtoloman loppu puolella lämpömittarin elohopea nousi Lapissa plussan puolelle.

Raattaman poroaitaus

Meidän Lappimme on Enontekiön Ylikyrössä. Lapissa käydessämme liikumme yleensä Kolarin, Muonion, Kittilän ja Enontekiön maisemissa. Maisemat Pallastuntureiden ympäristössä ja Ounasjoen rantatörmällä ovat käyneet rakkaiksi. Ne maisemat ja se rauha ovat jo yksistään riittävä syy viettää aikaa pohjoisessa. Lomasuunnitelmat olivat kovin keveitä. Lapsille luvattiin yksi rinnepäivä. Muuten lomaohjelmaan kuului ennakkosuunnitelmien mukaan tulistelua mökin pihapiirin kodassa, kävelyä Ounasjoen jäällä ja hiihtoa Vuontispirtin ympäristössä, jossa Raattaman reitit ylläpitää latuverkostoa. Suunnitelmat toteutuivat sellaisenaan.

Talvisia mökkimaisemia Ounasjoen rantatörmältä

Hyvin maltillisilla päivittäisillä kilometrimäärilläkin hiihtoa kertyi ihan kivasti. Mieleen on jäänyt Tynnyrikierros niin kovassa pakkasessa, että suksi ei luistanut lainkaan. Ei edes alamäessä. Luistoa ei voinut kehua Raattaman kierrosta hiihdettäessäkään, mutta maisemat ja kaunis sää paikkasivat huonon luiston. Apukokitkin hiihtivät 2/3 kierroksesta jääden Tunturihotelli Vuontispirtille odottamaan, kun me aikuiset hiihtelimme vielä Autton kaupalle hakemaan autoa. Ehdottomasti kannatti kiivetä myös Ahovaaran huipulle katsomaan, kun aurinko laski tuntureiden taakse. Myös Pallakselle hiihto oli ollut ilmeisen vaikuttava kokemus, mutta siitä minä en tiedä mitään. Ajoin autolla apukokkien kanssa Pallakselle ja hain tunturin ylittäneen miehen sieltä kotiin.

Raattaman kierros on 18 km pitkä hiihtolenkki Raattaman, Ylikyrön ja Harrisaajon upeissa maisemissa

Tulipa niitä hiihtokilometrejä Ylläkselläkin, jossa tunnelma oli aivan erilainen kuin mökin rauhassa. Muu perhe lähti mäkeen, mutta kuten olin jo mökillä aavistellut, minulla ei ollut mitään kaipuuta laskettelurinteeseen. Seisoskeltuani hetken hissin ala-asemalla totesin, että sen verran hirvittää pelkkä katselukin, että on fiksumpaa pysyä murtsikoilla. Muiden laskiessa hiihtelin Kotamajalle ihaillen tykkilumisia kuusia ja lähes eeppisiä maisemia. Laskettelijat nauttivat rinnepäivästään laskien Yllästä ristiin rastiin. Mitään kovin suurta intohimoa lajia kohtaan ei kenelläkään taida olla, mutta sen verran on innostusta, että uutta reissua voi aina suunnitella.

Ensimmäinen nousu Ylläksellä

Loman ruokailut hoidettiin pääosin mökillä syöden itse tehtyä ruokaa. Kotoa otettiin mukaan karitsan viulu ja paikalliselta poroisännältä ostettiin käristyslihat ja Vuontisjärven siikaa, joka halstrattiin takassa. Pari kertaa söimme ulkona. Keittolounas Pallaksentien varrassa sijaitsevassa Tunturiporossa oli maukas ja edullinen. Lapset söivät puolikkaat annokset savulohikeittoa ja aikuiset savuporokeittoa. Leipäkori tyhjeni lämpimästä rieskasta lähes alta aikayksikön. Raattaman kylässä Autton kaupan yhteydessä sijaitsevassa Ravintola Loimussa on valehtelematta isoimmat pizzat, joita olen vähään aikaan nähnyt (tai sitten pienet lautaset). Siellä kaikki saivat valita pizzaansa mieluisat täytteet. Vaihtoehtoja riitti porosta tonnikalaan. Kaikista hyvistä ruuista parhaimmat makumuistot taisi kuitenkin jäädä kodassa valmistetusta erämiehen herkusta.

Lounas tulossa: makkaraa, perunaa ja jälkiruuaksi erämiehen herkkua

Viikon lomareissu oli täydellinen irtiotto arjen kiireistä! Kotimatkalla piipahdimme vielä Oulussa sukuloimassa ja syömässä maistuvan lounaan. Toivottavasti saamme Oulusta vieraita myös tänne meille. Jo pohjoisessa mielessä alkoi kutkutella ajatus kesälomamatkasta Lappiin ja täällä kotona se ajatus houkuttaa yhä enemmän. Saas nähdä lähdetäänkö kesälläkin Lappiin?

Eeppiset maisemat Ylläksen Kotamajalta Äkäslompolon suuntaan