Hiihtoloma 2018 vietettiin hiihdellen Lapissa

Hiihtoloma 2018 suuntautui, yllättäen, Lappiin. Olimme helpottaneet pitkän matkan tekoa varaamalla liput AutoJunaan. Matka täältä Pirkanmaan eteläosista Enontekiölle on pitkä. Koska joululoman automatka oli vielä tuoreessa lihasmuistissa, menomatka junalla tuntui hyvältä ajatukselta. Menolippujen varausshowssa meinasi mennä hermot. Paikkoja tuli varattavaksi tiputellen, ja olin jo luovuttaa. Onneksi lopulta onnisti! Toivottavasti varaussysteemi selkeytyy ja helpottuu tulevaisuudessa. Haasteista huolimatta suosittelen junayhteyttä, jos autojuna-asema on järkevällä etäisyydellä kotoa. Toinenkin sivu junalla helpottaa ajourakkaa huomattavasti.

Maisemaa Raattaman kylältä Autton kaupan pihasta kohti Pallas-tuntureita

Ihan ilmainen junalippu ei ole. Sesonkiaikaan junalippu meidän perheeltä ja autolta maksoi noin 350 €. Sesonkiaikojen ulkopuolella selviää jopa satasta edullisemmin. Nuorempi apukokki on vielä alle 10-vuotias, joten hänelle ei tarvinnut ostaa matkalippua erikseen, kun jaoin sängyn hänen kanssaan. Mahduimme kohtalaisen hyvin kolmen hengen hyttiin. Minua lukuunottamatta kaikki nukkuivat kunnon yöunet.  Aamulla olimme jo lomalla ja Kolarissa reilussa 35 asteen pakkasessa jännittämässä lähteekö auto käyntiin, vai käykö kuten junan vessalla. Vessa oli jäässä, mutta Volvo starttasi hienosti!

Tunnelma ja valo Lapissa hiihtolomaviikolla (viikko 9) on aivan erilainen kuin mitä se oli jouluna kaamos aikaan. Vaikka helmikuussa saattaa olla vielä hyvinkin kylmä, kevättä on ilmassa. Erityisesti sen huomaa valon määrässä. Tänä vuonna meillä kävi tuuri myös lämpötilojen suhteen. Lapissa oli monin paikoin lauhempaa kuin kotipuolessa, jossa kovaa pakkasta pureva tuuli voimisti. Hiihtoloman loppu puolella lämpömittarin elohopea nousi Lapissa plussan puolelle.

Raattaman poroaitaus

Meidän Lappimme on Enontekiön Ylikyrössä. Lapissa käydessämme liikumme yleensä Kolarin, Muonion, Kittilän ja Enontekiön maisemissa. Maisemat Pallastuntureiden ympäristössä ja Ounasjoen rantatörmällä ovat käyneet rakkaiksi. Ne maisemat ja se rauha ovat jo yksistään riittävä syy viettää aikaa pohjoisessa. Lomasuunnitelmat olivat kovin keveitä. Lapsille luvattiin yksi rinnepäivä. Muuten lomaohjelmaan kuului ennakkosuunnitelmien mukaan tulistelua mökin pihapiirin kodassa, kävelyä Ounasjoen jäällä ja hiihtoa Vuontispirtin ympäristössä, jossa Raattaman reitit ylläpitää latuverkostoa. Suunnitelmat toteutuivat sellaisenaan.

Talvisia mökkimaisemia Ounasjoen rantatörmältä

Hyvin maltillisilla päivittäisillä kilometrimäärilläkin hiihtoa kertyi ihan kivasti. Mieleen on jäänyt Tynnyrikierros niin kovassa pakkasessa, että suksi ei luistanut lainkaan. Ei edes alamäessä. Luistoa ei voinut kehua Raattaman kierrosta hiihdettäessäkään, mutta maisemat ja kaunis sää paikkasivat huonon luiston. Apukokitkin hiihtivät 2/3 kierroksesta jääden Tunturihotelli Vuontispirtille odottamaan, kun me aikuiset hiihtelimme vielä Autton kaupalle hakemaan autoa. Ehdottomasti kannatti kiivetä myös Ahovaaran huipulle katsomaan, kun aurinko laski tuntureiden taakse. Myös Pallakselle hiihto oli ollut ilmeisen vaikuttava kokemus, mutta siitä minä en tiedä mitään. Ajoin autolla apukokkien kanssa Pallakselle ja hain tunturin ylittäneen miehen sieltä kotiin.

Raattaman kierros on 18 km pitkä hiihtolenkki Raattaman, Ylikyrön ja Harrisaajon upeissa maisemissa

Tulipa niitä hiihtokilometrejä Ylläkselläkin, jossa tunnelma oli aivan erilainen kuin mökin rauhassa. Muu perhe lähti mäkeen, mutta kuten olin jo mökillä aavistellut, minulla ei ollut mitään kaipuuta laskettelurinteeseen. Seisoskeltuani hetken hissin ala-asemalla totesin, että sen verran hirvittää pelkkä katselukin, että on fiksumpaa pysyä murtsikoilla. Muiden laskiessa hiihtelin Kotamajalle ihaillen tykkilumisia kuusia ja lähes eeppisiä maisemia. Laskettelijat nauttivat rinnepäivästään laskien Yllästä ristiin rastiin. Mitään kovin suurta intohimoa lajia kohtaan ei kenelläkään taida olla, mutta sen verran on innostusta, että uutta reissua voi aina suunnitella.

Ensimmäinen nousu Ylläksellä

Loman ruokailut hoidettiin pääosin mökillä syöden itse tehtyä ruokaa. Kotoa otettiin mukaan karitsan viulu ja paikalliselta poroisännältä ostettiin käristyslihat ja Vuontisjärven siikaa, joka halstrattiin takassa. Pari kertaa söimme ulkona. Keittolounas Pallaksentien varrassa sijaitsevassa Tunturiporossa oli maukas ja edullinen. Lapset söivät puolikkaat annokset savulohikeittoa ja aikuiset savuporokeittoa. Leipäkori tyhjeni lämpimästä rieskasta lähes alta aikayksikön. Raattaman kylässä Autton kaupan yhteydessä sijaitsevassa Ravintola Loimussa on valehtelematta isoimmat pizzat, joita olen vähään aikaan nähnyt (tai sitten pienet lautaset). Siellä kaikki saivat valita pizzaansa mieluisat täytteet. Vaihtoehtoja riitti porosta tonnikalaan. Kaikista hyvistä ruuista parhaimmat makumuistot taisi kuitenkin jäädä kodassa valmistetusta erämiehen herkusta.

Lounas tulossa: makkaraa, perunaa ja jälkiruuaksi erämiehen herkkua

Viikon lomareissu oli täydellinen irtiotto arjen kiireistä! Kotimatkalla piipahdimme vielä Oulussa sukuloimassa ja syömässä maistuvan lounaan. Toivottavasti saamme Oulusta vieraita myös tänne meille. Jo pohjoisessa mielessä alkoi kutkutella ajatus kesälomamatkasta Lappiin ja täällä kotona se ajatus houkuttaa yhä enemmän. Saas nähdä lähdetäänkö kesälläkin Lappiin?

Eeppiset maisemat Ylläksen Kotamajalta Äkäslompolon suuntaan