Kiinankaalista lämmintä ruokaa - kaalisotku kiinankaalista

Rauhallinen joululoma on enää vain muisto. Koululaisten loma loppui loppiaiseen ja arki alkoi rytinällä heti maanantaina. Tänään olen suhannut autolla ympäriinsä kuin heikkopäinen, vaikka olen koko ajan yrittänyt viedä mennessäni ja tuoda tullessani. Harrastusten lisäksi tälle päivälle oli hammaslääkäriä ja muita muuttujia. Onneksi ihan joka päivä ei ole näin ohjelmoitu, eikä jokaiselle illalle ole aikaan ja paikkaan sidottuja harrastuksia. Oli harrastuksia tai ei arki-illat ovat tosi lyhyitä. Ruuanlaittoon ei ihmeemmin ole aikaa, ja siksi erilaiset pikaruuat ovat arjessa suosittuja. Olen aikaisemmin postannut yhden kaalisotkun ohjeen, mutta tässä tulee vielä toinenkin. Keksin nimittäin, että kiinankaali kypsyy keräkaalia nopeammin. Keräkaalistakin tehty kaalisotku maistuu koko perheelle, mutta tämä kiinankaaliversio maistui vielä paremmin. Osa syynä oli varmasti kiinankaalin mieto maku

*

Kaalisotku kiinankaalista

400 g naudan jauhelihaa

keltasipuli

600 g kiinankaalia

500 g porkkanaa

öljyä

suolaa

mustapippuria

meiramia

kuivattua lipstikkaa

2 rkl soijaa

Laita tilkka öljyä kasariin. Ruskista jauheliha. Lisää ruskistetun jauhelihan sekaan pieneksi pilkottu sipuli ja mandoliininlla ohuiksi lanteiksi pilkotut porkkanat. Lisää jo tässä vaiheessa mausteet, jotta sekoittaminen sujuu vaivattomammin.

Lisää kasariin lopuksi pieneksi pilkottu kiinankaali, ja sekoita hyvin. Kaali kypsyy miltei samalla kun saat ainekset sekoitettua kasarissa.

Nauti sellaisenaan tai tarjoile keitettyjen perunoiden, riisin tai miksei esimerkiksi ohran kera.

*

Olenhan minä tiennyt, että kiinankaalia käytetään erityisesti aasialaisessa keittiössä kypsennettynä, mutta en ole koskaan kokeillut valmistaa kiinankaalista mitään. Kiinankaali on tuttu lähinnä koulun ja lounasravintoloiden salaattipöydästä, jossa se tarjotaan ananaksen ja ehkä raejuuston kanssa kylmänä salaattina. Ei ehkä niin mairittelevia yhdistelmiä. Tämä kokeilu oli onnellinen sattuma. Kaupassa ei ollut tarjolla keräkaalia, joten nappasin kärryyni kiinankaalin. Jos sinulla on samanlainen aukko sivistyksessä kuin minulla oli, suosittelen testaamaan kiinankaalia lämpimänä, vaikkapa sitten kaalisotkuna.

Alan muuten vasta vähitellen ymmärtää miten kätevä mandoliini on. Siivutin porkkanat nopeasti samalla kun jauheliha ruskistui. Se taisikin olla tämän ruuan hitain vaihe, jauhelihan ruskistaminen. Mandoliinilla pilkotut ohuet porkkanat kypsyivät todella nopeasti.

Kaalisotku, tehtiin se sitten kerä- tai kiinankaalista, on nopea ja edullinen arkiruoka. Sopii siis täydellisesti terveelliseen ja taloudelliseen tammikuuhun!

Sunnuntaipaisti - perinteisistä perinteisin

Sunnuntain päivällinen päättää viikonlopun ja vapaat. Kun ruokailu on siinä vaiheessa, että  viimeisiä jälkiruokalusikallisia syödään, tulevat väistämättä mieleen seuraavan viikon kuviot ja aikataulut. Vaikka meillä syödään arkenakin yhdessä lähes päivittäin, sunnuntain päivällinen on perheen hetki. Olen pitänyt tapanani laittaa sunnuntaisin vähän "parempaa" ruokaa. Myös kattaus on kaunis. Arkisin pöydässä on paistinpannuja ja kattiloita, mutta sunnuntaisin ruoka on tarjoiluastioissa, pöytään katetaan paremmat lautaset, aterimet ja lasit unohtamatta servettejä, kukkasia ja kynttilöitä. Sunnuntaipäivällisestä on tullut perheessä instituutio. Sunnuntaipäivälliseen liittyy erityisiä rutiineja, jotka tuntuvat olevan tärkeitä myös perheenjäsenille. Yksi tälläinen rutiiniksi muodostunut tapa on, että lapset keräävät pois pääruuan ja tarjoilevat jälkiruuan. "Saako Teille olla kahvia?"

Tuo parempi ruoka tarkoittaa meillä usein jotain hyvin perinteistä suomalaista ruokaa. Tarjolla saattaa olla uunikalaa, savustettua kalaa tai vaikkapa lohiperhosia. Jos on liharuuan vuoro, laitetaan jo heti aamusta karitsapata uuniin hautumaan, tai poronkäristys, palapaisti tai jonkin muu perinteinen lihapata. Tai sitten uunissa hautuu jotain hyvää broilerista. Paisti on perinteisistä perinteisin. Pitkästä aikaa meillä maisteltiin laadukkaasta naudan sisäpaistista punertavaksi paistettua sunnuntaipaistia.

*

Sunnuntaipaisti

1,2 kg naudan sisäpaistia

nokare voita

loraus öljyä

pari rosmariinin oksaa

suolaa

mustapippuria

(narua paistin sitomiseen)

Ota liha hyvissä ajoin pöydälle. Jääkaappi kylmää lihaa ei kannata laittaa uuniin. Sido paisti, jolloin saat paisti pysyy paiston jälkeenkin jämäkämpänä. Hiero paistin pintaan suolaa ja pippuria. Laita paistinpannuun nokare voita, tilkka öljyä ja pari rosmariinin oksaa tuomaan hieman makua. Paista lihasta kaikki pinnat kiinni. Siirrä paisti uunivuokaan ja laita 150 asteiseen uuniin. 

Paista, kunnes lihamittari näyttää 58-62 astetta. Silloin paisti on ihanasti punertavaa. Ota liha uunista ja kääräise folioon. Edes lihamittaria ei kannata heti nypätä irti. Lihan sisälämpötila nousee vielä useita asteita, vaikka se on jo otettu uunista pois. Anna lihan vetäytyä kunnolla ennen leikkaamista ja tarjoilua. Paistinliemi kannattaa käyttää kastikkeen valmistamiseen. Tarjoa paisti esimerkiksi lohkoperunoiden ja höyrytettyjen kasvisten kera.

*

Olimme saaneet lihakaupasta todella hyvälaatuisen paistin. Paisti pysyi jämäkkänä, vaikka jouduin sen paistamaan ilman sitomista, koska paistinarua ei kotoa löytynyt. Liha oli uunissa , kunnes paistomittari näytti 58 astetta. Otin lihan uunista pois ja laitoin vetäytymään folioon. Mielenkiinnolla seurasin, miten paljon lämpötila vielä nousi. Mittari kävi jopa 61 asteessa. Siinä vaiheessa, kun sisälämpötila oli pudonnut takaisin 58 asteeseen, otin mittarin irti lihasta. Liha jatkoi vetäytymistä folion sisässä. Paisti taisi ehtiä olla paketissa toista tuntia, ennen kuin päivällinen oli valmis.

Paistin kanssa tarjosin hyvin perinteisiä lisäkkeitä. Veneperunat valmistuivat kätevästi uunissa, ja porkkanat, kukka- ja parsakaalin kypsensin höyryttämällä. Ekaluokkalainen apukokki sulatteli mikrossa vähän voita. Hän valeli kypsät kasvikset voisulalla. Sunnuntaiekstraa porkkanoillekin.

Kastikkeen valmistin nopeasti paistin liemestä, jota tällä kerralla irtosi paistista vain hyvin vähän. Minulla on pakastimessa erinäisiä aarteita eli liemi, joita olen ottanut talteen. Sieltä pakastimesta sulatin punaviinipohjaisen karitsapadanliemen, joka toimi maukkaana kastikepohjana. Valmistin kastikkeen yksinkertaisesti yhdistämällä liemet ja keittämällä niitä kokoon. Kokoon keitetyt liemet suurustin kermaan sekoitetuilla vehnäjauhoilla. Mausteita ei tarvinnut lisätä lainkaan. Herkullista ja helposti! 

Kaikki mahdolliset liemet kannattaa ilman muuta siivilöidä talteen. Jos liemelle ei ole käyttöä heti tai lähipäivinä, se kannattaa pakastaa. Minun Akilleen kantapääni on, että en useinkaan merkitse kovin tarkasti näitä liemirasioita. Tällä kerralla etiketti oli poikkeuksellisen informatiivinen. Pakastimesta kun löytyy niitäkin rasioita, joiden etikettissä lukee "liemi". Eikä ole ollenkaan kummallista, jos rasian kannessa ei lue mitään. Siinä onkin sitten arpomista onko rasiassa omenasosetta vai kanapadan liemi. Tällä kerralla onnisti!

Sunnuntaipäivällistä muistellessa tuleekin ihan apukokkeja ikävä. On syyslomaviikko ja lapset leirillä. Arki on tällä viikolla erilainen.

Merimiespihvi - slow and comforting

Monella meistä on ei niin miellyttäviä kouluaikaisia muistoja merimiespihvistä. Turhaan, merimiespihvi on mitä mainioin sunnuntairuoka. Kun merimiespihvin valmistaa lähellä tuotetuista raaka-aineista, voi samalla toteuttaa myös slow food -ideologiaa. Merimiespadassani melkein kaikki raaka-aineet olivat lähellä tuotettuja. Laadukas liha ja kasvikset ihan omalla paikkakunnalla. Ruoka valmistetuu (melkein) yhdessä astiassa. Kypsennys miedossa lämmössä ottaa aikansa, mutta hiljaa hyvä tulee.

*

Merimiespihvi

700 g naudan ulkofilettä

suolaa 

mustapippuria myllystä

2 rkl venhäjauhoja

nokare voita

vähän öljyä

1 kg perunaa

3 porkkanaa

1 sipuli

muutama maustepippuri

kuivattua lipstikkaa

1/2 lihaliemikuutio

1,5 dl olutta

1,5 dl vettä

tuoretta persiljaa

Leikkaa liha ohuiksi palasiksi. Suolaa ja pippuroi lihan palat ja pyörittele ne vehnäjauhoissa. Ruskista lihat kuumassa paistinpannussa voi-öljyseoksessa. Huuhtele paistinpannu vedellä ja ota vesi talteen. Liota veteen myös lihaliemikuutio.

Kuori perunat, porkkanat ja sipulit ja leikkaa ne melko ohuiksi lohkoiksi. Kokoa merimiespihvi vuokaan niin, että lisäät kerroksittain kasviksia ja lihaa. Jätä peruna kerros päällimmäiseksi. 

Kun kaikki ainekset ovat vuokassa, lisää päälle pannun huuhteluveteen lisätty lihaliemikuutio ja olut. Lisää myös mausteet. 

Laita vuoka uuniin 150 asteeseen ja paista ainakin 1,5 tuntia. Koristele valmis vuoka tuoreella persiljalla.

*

Vaikka ruoka vaatii esivalmistelua - kuorimista, pilkkomista ja ruskistamista -, se valmistuu lopulta aika helposti. Flunssainen kokki oikaisi sohvalle siksi aikaa, kun ruoka oli uunissa. Terve ja reipas olisi lähtenyt ulkoilemaan. Ruoka oli ilmeisen voimaannuttavaa, sillä vaikka koko aurinkoinen päivä meni flunssan kourissa, mutta iltasella olo oli sen verran parempi, että pääsin kuvaamaan kauniita maisemia kotirantaan. Yön aikana kuumekin oli hävinnyt. Maisemia kuvaillessa ei voi kun todeta syksyn kauneuden!

Tarinoita epäonnesta - paistia ja uunijuureksia

Vähän aikaa hehkutin onnistumisen iloa ja oppimista. Nyt täytyy yrittää oppia epäonnistumisesta. Suunnitelma sunnuntaille oli seuraava: paisti uuniin mittarin kanssa ja viikonloppukokki ulos syyshommiin. Katsokaa mikä liha:

Kuvassa on reilu kaksi kiloa loistavaa, loistavaa naudan sisäpaistia. Pinnat jo kiinni paistettuna. Mahtavaa lihaa, jonka voi jättää mediumiksi. Valmistauduin hyvin. Nostin paistin ajoissa pöydälle lämpenemään. Sidoin vähän paistia, suolasin ja pippuroin. Kalvoja ei ollut poistettavaksi. Otin pinnat kiinni paistinpannulla. Huuhtelin pannun ja valelin paistin huuhteluvedellä. Laitoin timjamin oksia paistinarun alle. Työnsin lihamittarin paistin paksumpaan kohtaan ja asensin sen piippaamaan 55 asteessa. Laitoin lihan ritilälle ja ritilän uunipannun päälle. Uunipannulle laitoin vielä tilkan vettä pannun huuhteluliemen päälle ja koko komeuden 125 asteiseen uuniin. 

Sitten lähdettiin ulos. VIRHE, paha virhe. Kun tulin tsekkaaman tilannetta, paistimittari piippasi ja näytti 69 astetta. Ylikypsää lihaa, totaalisen ylikypsää lihaa. Sen tajusin heti. Liha oli aivan läpeensä kypsää. Syötäväähän se oli, mutta valtaisa pettymys, kun olimme haaveilleet pehmeästä, punertavasta medium-paistista. Uunijuurekset (perunaa, palsternakkaa, punajuuria ja porkkanaa timjamilla maustettuna) onnistuivat hyvin samoin kastike, jonka valmistin paistinliemestä. Lisäsin liemeen paistinpannun huuteluliemen, vähän kermaa ja suurustin venhäjauhoilla. Ei paljon huvita reseptiä kirjoittaa. 

Epäonnistuneen lihan paiston lisäksi kuvassa näkyy enemmänkin epäonnea. 9-vuotias kaatui, otti vastaan käsillä ja mursi ranteensa. Siitäkään ei huvita kirjoittaa...

Note to myself: seuraavan kerran kun laitat paistin uuniin, pysy uunin lähettyvillä. Isokin paisti kypsyy yllättävän nopeasti medium-lämpötilaan, eikä paistomittarin piippaus kuulu ulos.

Palapaistia hiihtäjille

Tämän talven kelit ovat olleet niin vaihtelevat, että ilo ulkoilusta on otettava heti, kun siihen on mahdollisuus. Yhtään ei tiedä pääseekö luistelemaan tai hiihtämään, onko tulipalopakkanen vai vesisade. Aamupäivällä koko perhe lähti hiihtolenkille. Hiihtelin 5-vuotiaan kanssa 2 km lenkin. Samassa ajassa 8-vuotias päästeli isänsä kanssa 7 km. Valmistelin päivällistä jo etukäteen, vaikka ruoka laitettiinkin uuniin vasta, kun olimme päässeet kotiin. Kaakaon ja leivän voimalla jaksoimme hiihtolenkin jälkeen odotella palapaistin valmistumista.

Palapaisti on jälleen yksi osoitus siitä, että maistuvaan herkulliseen kotiruokaan ei tarvitse monimutkaisia menetelmiä tai erikoisia raaka-aineita. Perinteinen suomalainen palapaisti on sellaista ruokaa, joka tuo lapsuuden mieleen. Se on vähän sellaista mummularuokaa. Pitkään uunissa kypsyvästä ruuasta leviää hyvä tuoksu koko huusholliin. Tuoksu oli niin hyvä, että 5-vuotias havahtui yläkerrasta leikeistään ja huuteli, että mikä hyvä haju täällä on. Hyvästä tuoksusta, ja siitä, että se huomataan tulee äidille ja kokkaajalle hyvä mieli. Palapaisti on siis hyvän mielen ruokaakin kaiken muun lisäksi. Resepti lienee tuttu, mutta julkaistaan se nyt, vaikkapa taas muistin virkistykseksi.

*

Palapaisti

1 kg naudan paistia 

vehnäjauhoja

sipuli

voita

rypsiöljyä

suolaa

vettä

mustapippuria

maustepippuria

pari laakerinlehteä

Valitse tuoretta hyvälaatuista naudanlihaa. Meillä käytettiin tällä kerralla naudan ulkopaistia. Ota liha hyvissä ajoin ennen valmistamista huoneenlämpöön. Leikkaa liha mieleisesi kokoisiksi paloiksi. 

Pyörittele lihanpalat vehnäjauhoissa ja ruskista paistinpannussa voi-öljyseoksessa pienissä erissä. Tässä ruuassa ei kannata säästellä voita, eikä jauhoja. Siirrä ruskistetut lihanpalat pataan odottelemaan. Huuhtele paistinpannu aina välissä vedellä ja kaada se pataan ruskistettujen lihojen päälle.

Kuullota myös sipulia paistinpannussa ennen pataan lisäämistä. 

Mausta pata pippureilla, suolalla ja laakerinlehdillä. Lisää lopuksi pataan vettä niin, että lihat peittyvät. Siirrä pata uuniin 125 asteeseen kypsymään ja anna hautua rauhassa ainakin pari tuntia. Mitä pidempään maltat, sen parempaa tulee. Meillä pata oli uunissa 3, 5 tuntia. Tarkkaile ruokaa välillä ja lisää nestettä, jos on tarvetta.

Tarjoa palapaistia keitettyjen perunoiden kanssa. Lisäkkeeksi sopivat mainiosti myös esimerkiksi sienisalaatti ja puolukkasurvos.

*

Harvoin meillä vallitsee ruokapöydässä niin harras hiljaisuus, kun viime sunnuntaisella päivällisellä.  Ulkoilun ja urheilun tuoma nälkä on harvinaisen hyvä mauste. En tiedä tuleeko muilla palapaistista mieleen mummula, mutta minulla tulee. Mummula-fiilistä vahvistetin kattamalla pöytään mummulasta peräisin olevat Sorsakosken aterimet ja keittelemällä jälkiruuaksi oikein kunnon pullakaffeet. Pullan ovat apukokit leiponeet, kuinkas muuten kuin mummulassa.

Hellepäivä, laiska päivä

Hellepäivänä ei paljoa jaksa pyristellä. Koko perheen pyörälenkki maratoonareita kannustamaan on riittävä urheilusuoritus, kun lämpötila hipoo 30 astetta. Veneretki helteisellä järven selällä. Niin ja uinti. Kolme kertaa laiturilla yhden päivän aikana käy sekin urheilusta. Hellepäivää parhaimmillaan.

 Voit kuvitella, että lounaaksi suunniteltu kanakeitto jää keittämättä. Ei tee mieli lämmintä juustolla aateloitua keittoa. Lounaaksi tarkoitetut broilerin rintafileet jalostuvat hampurilaisiksi ja iltaruokakin venyy melkein yöhön, koska on niin kuuma. Mutta hyvää kannattaa odottaa... Harvoin voi Suomen toukokuussa nauttia illallista ulkona hellemekossa klo 22 aikoihin. Alla on kuvassa se, mitä silloin kymmenen korvilla nautittiin.

Toukokuun lopun grillimenu

*

lohichevice

*

kokonaisena grillattu naudan ulkofile, täytetyt herkkusienet ja grillattu kesäkurpitsa aiolilla

*

Juustolajitelma 

Vesterbottenista, Mouhijärven Vilhosta ja VSOP Goudasta 

viikunahillon kera

*

Laiska kokki iskee kaksi kärpästä yhdellä, tai ainakin melkein yhdellä iskulla. Valmistin aiolin jo lounasaikaan. Erotin osan aiolista ja maustoin sitä hieman currylla. A vot hyvää kanahampurilaisen kanssa. Isompi osa säästettiin iltaan. Iltaan mennessä aiolin valkosipulinmaku oli ehtinyt syventyä mukavasti.

*

Aioli

3 keltuaista

2,5 dl öljyä

sitruunamehua

dijonsinappia 

suolaa

2 murskattua valkosipulinkynttä 

vettä

Lisää keltuaisiin ohuena juoksevana nauhana öljyä ja sekoita voimakkaasti vaikkapa sähkövatkaimella. Varo, ettei juoksetu. Kun öljy ja valkuaiset on sekoitettu mausta majoneesi valkosipulilla ja mausteilla. Ohenna majoneesi mieleiseksi sitruunamehulla ja vedellä. Anna makuuntua ennen tarjoilua. Tarjoile lisäkkeenä vaikkapa lihalle tai kasviksille.

*

Laiskuus oli ehkä koko menun yhdistävä tekijä. Mikään ei ole helpompaa kuin maustaa ulkofile suolalla ja pippurilla ja paistaa pinnat kiinni kuumassa grillissä. Sen jälkeen lihaan työnnettiin lihamittari, grillin tehot väännettiin pienimmälle mahdolliselle ja laitettiin luukku kiinni. Liha annettiin kypsyä grillissä 52 asteiseksi. Ainakin tuollainen puolen kilon kimpale valmistui grillissä melko sutjakkaasti ihanan roseeksi.

Eniten yritystä tarvittiin ehkä täytettyjen herkkusienten kanssa. Poistin herkkusienistä kannat, täytin hatun voimakkaalla Koskenlaskijalle ja kietaisin kaksi pekonin siivua ristiin sienen ympärille. Täytetyt herkkusienet grillattuina eivät petä koskaan! Juustoa sienten sisään voi varioida sen hetkisten mieltymystensä mukaan. Olen kuitenkin huomannut, että sulatejuusto toimii tuorejuustoa paremmin. Kesäkurpitsojen esivalmistelu oli myös helppoa. Kurpitsasiivuiksi ja suolaa pintaan. Itkenyt kurpitsa niistettiin talouspaperilla ja siivuja näytettiin grillille siinä vaiheessa, kun liha oli jo otettu vetäytymään ja sienet olivat melkein kypsiä. Täytetyt sienet muuten ottavat oman aikansa grillissä.

Toivottavasti tämän viikonlopun helteiset kesäpäivät eivät olleet lajissaan ainoita tänä kesänä. Laiskottelu, laiturilla lepäily ja kesäruokien syöminen ulkona on sitä mitä mieli talven jälkeen kaipaa.

Suomalainen sunnuntaipäivällinen - lihamureke

Viime viikonloppu kului anopin lihapatojen ääressä. Kokkailu kotioloissa jäi vähiin. Kun sunnuntaina kotiuduimme, toimme mukanamme lisää täytettä pakkaseen. Jo viikolla olin saanut äidiltäni lisää mansikoita ja mustikoita. Anopilta saimme vadelmia ja mustikoita. Hyvä näin; mansikka, mustikka ja vadelmat ovat niitä, joita meillä eniten kuluu.

Toisaalta pakastinta on myös tyhjätty ahkeraan. Aamujugurtin kanssa on syöty vadelmia ja mustikoita, on tehty mansikkarahkaa ja sunnuntain jälkkäriksi keittelin raparperikiisselin. Raparperikiisseli sopikin mainiosti sellaisen perusruuan kuin jauhelihamurekeen jälkkäriksi.

Mureke valmistettiin aivan perinteiseen tapaan. Maustoin jauhelihan kuullotetulla sipulilla, suolalla ja valkopippurilla. Korppujauhoja turvottelin kermaviilissä ja lopuksi lisäsin pari munaa. Murekkeen sisään piilottelin vähän emmentalia. Perheen sienikastikevastava taikoi kastikkeen suppilovahveroista.

Tulevana viikonloppuna taitaa olla aivan yhtä vähän aikaa kokkailulle. Ohjelmassa on 8-vuotis kaverisynttäreitä ja niiden järjestelyitä ja serkkutapaaminen. Huonolla ruualla tuskin joutuu ensi viikonloppunakaan olla!

Jauhelihakeittoa ja terveisiä taidenäyttelystä

Tälle talvelle tuttu kaava toistui taas ulkoilussa. Lähdimme jäälle koko perhe, ja teimmekin ihan hyvän mittaisen lenkin. Tällä kertaa luistemet jalassa. Pienen järven jäällä on vielä turvallista luistella.

Jää on upeaa katseltavaa. Halkeamat, railot, jäätyneet pilkkireiät ja erilaiset ilmakuplat muodostavat varsinaisen taidenäyttelyn. Kirkkaasta jäästä voi erottaa useita erilaisia kerroksia. Kaunista!

Reilun tunnin ulkoilusta tulee nälkä! Onneksi kotona oli 5 l kattilallinen arkista jauhelihasoppaa odottamassa. Höyryävän kuuma soppa ravitsee ja lämmittää väsyneen ulkoilijan sielun ja ruumiin. Mikä parasta isosta soppakattilasta jää syötävää toiseksikin kertaa. Lämmitettynähän sopan maku vain paranee.

*

Jauhelihakeitto

perunoita

porkkanoita

lanttua

naudan jauhelihaa

sipulia

suolaa

mustapippuria

maustepippuria

laakerinlehtiä

tuoretta persiljaa

vettä

Kuori ja pilko juurekset. Laita kiehumaan suolalla, pippurilla ja laakerinlehdillä maustettuun veteen. Ruskista jauheliha ja sipuli öljyssä. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää ruskistettu jauheliha keittoon ja kiehauta. Lisää keiton päälle tuoretta persiljaa silputtuna ja aseta tarjolle.

*

Ulkoilua ja gulassia

 Sunnuntainen päivä on kulunut perheen parissa ulkoillen. Tänään on niin hiihdelty kuin luisteltu. Tämä vuosi on ollut siitä harvinainen, että kotijärven jäälle on saanut tehtyä hyvän luistinradan. Lunta on niin vähän, että ihan tavallisilla luistimilla pääsee ympäriinsä, vaikka mitään varsinasita reittiä ei olekaan.

Mikään ei ole ulkoilupäivälle parempaa ruokaa kuin pataruoka. Pata uuniin ja menoksi. Talvi on ehdottomasti pataruokien kultakautta.

Kevennettyyn ja tipattomaan tammikuuhun ei kuulu smetanalla pyöristetty Stroganov, eikä punaviinillä vahvistettu Burgundin pata, vaikka ne lempipatojani ovatkin. Periaateista on kuitenkin pidettävä kiinni!

Unkarilainen gulassi pataruokana on mainio lempeän lämmittävä ja kauniin värinen paprikoineen päivineen. Resepti on omasta päästä.  Salaisina aseina toimivat savupaprikajauhe ja rautapata. 

Resepti meni suurin piirtein näin

reilu 1 kg naudan ulkopaistia

sipuli

keltainen, vihreä ja punainen paprika

pari valkosipulin kynttä

varsiselleriä

chilijauhetta

sokeria

suolaa

tomaattipyrettä

vehnäjauhoja

vettä

3 laakerinlehteä

savupaprikajauhetta

maustepippuria 

mustapippuria

Pilkoin kasvikset ja kuullottelin niitä rautapadassa, jonne lisäsin kuullottumaan myös chilijauheen ja sokerin. Lisäsin myös tomaattipyreen ja suolan. Pilkoin naudanpaistin ja pyörittelin palaset venhäjauhoissa. Ruskistin voi-öljyseoksessa lihanpalat pienissä erissä valurautapannussa. Aina joka erän välissä huuhtelin maut talteen ja kippasin valurautapataan lihojen ja kasvisten päälle. 

Kun sain ainekset pataan, lisäsin vettä sen verran, että lihat peittyivät. Maustoin pataa vielä pippureilla ja laakerinlehdillä. 

Gulassi hautui noin 150 asteessa reilun kolme tuntia. Ja voin kertoa, että hyvältä maistui, ja näytti. Harmi vaan, että valmiista gulassista unohtui ottaa kuva.