Paistettua ankanrintaa ja tyrnillä raikastettua punaviinikastiketta

Ankanrinta on melko tavallinen pääruoka meidän lauantai-illallisella. Valmistus on helppoa, ja nopeaa, ja hinnaltaankin ankanrinta on huokeampi vaihtoehto kuin esimerkiksi naudan sisäfile, joka perinteisesti mielletään illallisruuaksi.  Ankanrintafileet ovat usein aika isoja. Alkuruuista ja pääruuan lisukkeista riippuen yhdestä rintafileestä saattaa riittää kahdellekin syöjälle.  Vaikka rintafileen valmistaminen on helppoa, ankka vaatii mielestäni lisukkeiltaan enemmän kuin sisäfilepihvi. Yhdistän ankkaan makeahkoja ja marjaisia makuja, ja sen vuoksi virittelin tällä kerralla punaviinikastikkeeseen marjaisuutta tyrnillä. Lisukkeeksi valitsin makean bataatin, josta valmistin ranskalaisia. Myös glaseerattu sipuli toi kokonaisuuteen makeaa paahteisuutta.

*

Paistettua ankanrintaa ja tyrnillä raikastettua punaviinikastiketta

2 annosta

ankan rintafile

kastike

nokare voita kasvisten kuullotteluun

sipuli

porkkana

sellerin varsi

2 laakerinlehteä

muutama mauste- ja mustapippuri

pieni kourallinen kuivattua lipstikkaa

suolaa

hunajaa

desin verran tyrnimehua

desin verran punaviiniä

nokare voita kastikkeen kiillottamiseen 

(maizenaa suurustamiseen)

Valmista ensin kastike. Laita nokare voita kattilaan. Kun rasva on sulanut ja riittävän kuumaa, lisää krouveiksi paloiksi pilkotut kasvikset kattilaan. Kuullottele muutamia minuutteja.

Lisää kattilaan hunaja, suola ja mausteet. Sekoita hyvin ja lisää nesteet. Anna kiehua parikymmentä minuuttia.

Siivilöi kasvikset ja mausteet pois kastikkeesta. Keitä jäljelle jäänyttä lientä voimakkaasti kasaan. Tarkista maku ja  halutessasi suurusta maizenalla. Kiillota kastike juuri ennen tarjoilua voilla.

Valmistele ankan rintafile leikkaamalla rasvapuolelle ristiviillot. Älä kuitenkaan leikkaa lihaan saakka. Laita ankka kylmälle pannulle rasvapuoli alaspäin. Kypsennä nelisen minuuttia ja käännä filee. Kypsennä vielä pari-kolmeminuuttia fileen koosta riippuen. Sopiva sisälämpötila roseeksi kypsennetylle ankalle 53-55 astetta. Jos file on kovin iso, loppukypsennyksen voi tehdä myös uunissa. Meidän keskikokoinen rintafile tuli aikalailla täydelliseksi pannulla edellä mainituilla paistoajoilla.

Anna lihan vetäytyä muutama minuutti ennen leikkaamista. Tarjoa ankan rintafile ja tyrnikastike esimerkiksi bataattiranskalaisten tai uunijuuresten kera pääruokana. 

*

Täydellisesti onnistuneelle ankka-annokselle eivät pimeässä (ja nälkäisenä) otetut kuvat tee oikeutta. On taas vaikea tottua syksyyn ja valon vähyyteen. Täytyy taas oikein palata miettimään, miten saisin otettua kelvollisia kuvia lauantai-illallisilta? 

Palan painikkeeksi ankalle suositellaan yleensä pinot noir -viinejä. Minä nostin pöytään pullon ranskalaista Jules Bernolin Beaujolais`ta, joka marjaisana, raikkaana ja kevyenä sopi ruokaan hyvin. Samaa viiniä käytin kastikkeessa. Kastikkeessa käytetyn tyrnimehun ohjeen löydät edellisestä tyrnibrulee postauksesta. Luonnollisesti voit käyttää tyrnimehua, jos marjoja ei ole saatavilla tai haluat hieman oikaista.

Uunijuureksia, paistettua ankanrintaa ja viikunakastiketta

Ankanrinta kuuluu meillä lauantai-illan vakioruokiin. Sitä syödään illalliseksi useita kertoja vuodessa, aina vähän eri lisukkeilla ja kastikkeilla. Ankanrinta ei ole kovin kallis herkku verrattuna esimerkiksi naudan sisäfilepihviin, mutta mielestäni ankka on ruokana sen verran spesiaalia, että se käy juhlaruuaksikin. Juhlaksihan riittää pelkkä lauantai-ilta! Ankanrinnan valmistaminen on helppoa ja nopeaa. Ankanrinta pelkästään ei tuo kovin suuria makuelämyksiä, joten lihan kanssa tarjottavien lisäkkeiden ja kastikkeeseen suunnitteluun ja valmistamiseen kannattaa panostaa. Mielestäni marjaisat, tummat hedelmäiset ja vähän makeat maut sopivat hyvin ankan lisukkeisiin, ja siksi ankan kanssa tuleekin usein tarjoiltua esimerkiksi uunijuureksia ja kastiketta, johon makeutta on haettu marjoista tai hedelmistä.

*

Uunijuureksia, paistettua ankanrintaa ja viikunakastiketta

2 annosta

ankan rintafile

suolaa

pippuria

Uunijuurekset:

porkkanaa

juuripersiljaa

lanttua

palsternakkaa

perunaa

oliiviöljyä

vaahterasiirappia

suolaa
timjamia

Viikunakastike:

2 salottisipulia

varsisellerin varsi

porkkana

valkosipulinkynsi

voita kasvisten kuullottamiseen

4 kuivattua viikunaa

1 dl punaviiniä

2 dl vettä

1 rkl punaviinietikkaa

suolaa 

mustapippuria

laakerinlehti

ruokokidesokeria

pieni nippu persiljaa

nokare voita kastikkeen kiillottamiseen

Nosta ensimmäisenä ankanrinta pois jääkaaapista huoneenlämpöön, mutta valmistele ensin aterian muut osat. Aloita uunijuureksista. Kuori ja pilko juurekset mieleisesi mallisiksi ja kokoisiksi. Pienet kypsyvät luonnollisesti nopeammin. Laita pilkotut uunijuurekset vuokaan, valele vähän oliiviöljyä ja vaahterasiirappia päälle sekä mausta suolalla ja timjamilla. Laita juurekset noin 200 asteiseen uuniin ja kypsennä noin 40 minuuttia tai kunnes juurekset ovat kypsiä. 

Laita sitten kastike tulille. Kuori ja pilko sipulit ja muut juurekset krouvin kokoisiksi paloiksi. Laita kattilaan nokare voita ja kuullota kasviksia voissa. Lisää kattilaan pieneksi pilkotut viikunat ja pyöräytä sekaisin. Lisää kattilaan viini ja kiehauta ylös. Lisää vielä vesi, etikka, mausteet ja persiljanippu, ja jätä hiljalleen poreilemaan noin kymmeneksi minuutiksi.

Siivilöi kastike, ja keitä sen jälkeen nestettä voimakkaasti kokoon, kunnes liemi on haluamasi paksuista kastiketta. Tarkista maku, ja jos se on kohdillaan kirkasta kastike vielä ennen tarjoilua nokareella voita!

Käy viimeiseksi ankanrinnan kimppuun. Jos haluat leikkaa reunoilta ylimääräistä rasvaa pois, ja tee ristiviillot nahkaan, mutta ei ihan lihaan asti. Mausta liha suolalla ja pippurilla. Laita ankanrinta kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin. Kun pannun lämpötila nousee, ankanrinnasta irtoaa rasvaa. Paista ankanrintaa molemmilta noin 3 minuuttia ja siirrä se sitten 200 asteiseen uuniin. Kun liha on 51 asteista, kääri se vielä folioon vetäytymään, jolloin se kypsyy vielä asteen pari. Ankan medium kypsyys on 52-60 astetta. Anna lihan levähtää ennen leikkaamista muutama minuutti ja kokoa sitten annos juureksista, ankasta ja kastikkeesta.

*

Ankanrinta on usein niin iso, että yhdestä rintapalasta riittää hyvin syömistä kahdelle, kun tarjolla on lihan lisäksi myös lisukkeita, ja varsinkin, jos ateria koostuu useista ruokalajeista. Ankasta irtoava rasva kannattaisi ottaa talteen. Meillä oli tällä kerralla vain yksi file ja sekin poikkeuksellisen vähärasvainen. Rasvaa ei pannulle kovin paljoa kertynyt. Jos rasvaa kertyy, siinä on hyvä esimerkiksi paistaa perunoita tai käyttää kastikkeen pohjassa.

Uunijuureksissa oli mukana minulle uusi tuttavuus: juuripersilja. Se muistuttaa aika paljon palsternakkaa. Itse asiassa kaupassa ensin luulinkin, että käsissäni on palsternakka. Kovin vähän löytyi tietoa juuripersiljasta, mutta päätin kuitenkin kokeilla, miten se taipuu uunijuuresten sekaan. Mielestäni oikein hyvin. Juuripersilja on maultaan melko mieto. En oikein osaa sitä luonnehtia persiljaksi, mielestäni se maistuu enemmän juurekselta kuin yrtiltä, mutta joka tapauksessa uunijuureksiin se sopi oikein hyvin. 

Myös kastikkeella hain ruualle hedelmäistä pyöreyttä ja makeutta. Viikuna toimi kastikkeessa hyvin. Idea kastikkeeseen lähti oikeastaan Ripaus tryffelia-blogista, vaikka itse toteutuksesta tulikin toisenlainen. Kokonaisuutena viikunakastike, siirapilla maistetut juurekset ja ankanrinta toimivat hyvin. Aterian makuja täydensimme vielä Pinot noir-rypäleen punaviinillä.

Paistettua ankanrintaa glögi-portviinikastikkeella pyhäinpäivän illallisella

Tämä pyhäinpäivän jälkeinen päivä ei tunnu valkenevan ollenkaan. Aamusta oli niin pimeää, että yö ja uni vain tuntuivat jatkuvan ja jatkuvan. Pian aamukahvin jälkeen sytyttelin uudet kynttilät ulos lyhtyihin. Pikku hiljaa alan odottaa iltaa, että voi sytyttää tulen takkaan ja lisää kynttilöitä. Bloggarin näkökulmasta pimeys tuo haastetta harrastukseen. Kehnolla valolla on vaikeampaa kuvata. 

Pyhäinpäivän menu

*

Mäti-kylmäsavulohileipä

Paistettua ankanrintaa glögi-portviinikastikkeella ja lehtikaali-papupaistosta

Kanelista leipäjuustoa ja lakkoja

*

Eilinen illallinen oli syksyinen. Mauissa oli jo vähän jouluakin.Vai mitä olette mieltä? Illallisen onnistunein osa oli mielestäni kastike, joka syntyi vähän vahingossa. Olin unohtanut miettiä koko kastikkeen ja idean sain kattilan pohjalle jääneen glögitilkan ansioista. Olin ottanut talteen myös lihakeittoa varten keitetyn lihan ylimääräisen liemen. Portviinipullokin on ollut niin kauan auki, ettei se kelpaa enää juotavaksi. Alkaa kuulostaa aikamoiselta nuukailulta, mutta nuukailu kannatti. Kastikkeesta tuli tosi hyvää. Glögin marjaisa maku sopi ankalle loistavasti. Aikuisten illallisen alkupala kelpasi vanhemmalle apukokille iltapalaksi. Mukavaa, kun jälkikasvussakin on kulinaristin vikaa. Nuorempi söi vain vähän luonnonjugurttia. Kahdet peräkkäiset Halloween-pippalot olivat täyttäneet vatsan.

*

Ankanrinta ja glögi-portviinikastike

1/2-1 ankanrinta per ruokailija

kastike

3 dl lihalientä

0,5 dl glögiä

2 rkl portviiniä

0,5 dl kermaa

maizenaa suurustamiseen

1 rkl voita

Nosta ankat hyvissa ajoin pöydälle. Leikkaa ristiviillot ankanrinnan rasvaan. Laita ankat kylmälle pannulle rasvapuoli alaspäin. Kun enin rasva on irronnut, käännä lihat. Laita lihat folioon ja työnnä lihamittari paksuimpaan kohtaa. Laita lihat 200 asteiseen uuniin kunnes ne ovat 51 asteisia. Anna vetäytyä hetki ennen leikkaamista.

Valmista kastike keittämällä voimakkasti kokoon lihalientä ja glögiä. Kun liemestä on noin puolet jäljellä lisää portviini ja kiehauta. Lisää maizenaa kermaan, ja suurusta kastike mieleisesi vahvuiseksi. Kiillota kastike vielä nokareella voita.

Lehtikaali-papupaistos

rasia haricot-papuja

suolaa

tilkka öljyä

2 valkosipulin kynttä

1 punasipuli

lehtikaalipuntti

suolaa

mustapippuria

paahdettuja seessaminsiemeniä

Esikäsittele pavut taittamalla kuivat ja nahkeat päät pois. Keitä perattuja papuja pienessä suolalla maustetussa vesitilkassa muutama minuutti. Valuta vesi pois.

Hienonna sipulit pieneksi ja kuullota niitä tilkassa öljyä. Lisää pannulle lehtikaali ja kuullottele vähän aikaa. Kun kaali on kypsynyt, lisää pannulle vielä keitetyt pavut ja paahdetut seessaminsiemenet.

*

Ankalle on mielestäni vaikea keksiä lisuketta. Peruna sopii hyvin samoin risotto, mutta sen valmistaminen on kovatöistä. Ankan maku ei ole kovin voimakas, joten liian voimakkaita lisukkeita pitää välttää. Lehtikaali-papupaistos sopi ankan kanssa hyvin yhteen. Seessaminsiemenistä tuli paahteisuutta ja vähän tekstuuria ruokaan. Mikähän siinä on, että seessaminsiemeniä tulee juuri nyt lisättyä melkein joka paikkaan.

Ensimmäistä kertaa käytin lehtikaalina Järvikylän tuotetta. Se oli siinä mielessä miellyttävää, että kaalin lehtiruoti oli tosi ohut. Sitä ei tarvinnut poistaa ollenkaan. Hauska vinkki on muuten tehdä lehtikaalista sipsejä. Kaali kypsyi paistinpannulla tosi nopeasti. Onneksi osasin varautua, sillä epäonninen sipsi-kokeilu oli muistissani. Ruoka taisi olla oikein proteiinipommi: lihaa, papuja, siemeniä ja kaalia.

Näin sunnuntai-iltapäivästä voi todeta, että takana on mukava viikonloppu. Sopivassa suhteessa työtä ja touhua, lepoa ja rentoutumista, arkea ja juhlaa. Vielä on palanen synttärikakkua jäljellä ja muutama tunti viikonloppua. Siitä on otettava kaikki irti!

Paistettua ankanrintaa ja punajuurihöystöä

Idea lähti oikeastaan siitä, että mieli teki syödä ankkaa. Mielestäni ankalle on vaikea keksiä lisäkettä, joka ei jyrää mietoa ankkaa. Marjaisan viininkin valinta on mielestäni jokseenkin hankalaa. Eli ensin oli ankka, sitten viini ja lopuksi mietittiin lisäke. Punajuurihöystössä on vähän enemmän hommaa. Tai ainakin höystön valmistuminen ottaa aikansa, koska punajuuret kypsyvät hitaasti. Kannattaa siis aloittaa punajuurista. 

*

Paistettu ankanrinta ja punajuurihöystö

1 iso tai 2 pientä ankan rintaleikettä

suolaa

pippuria

5 keskikokoista punajuurta

oliiviöljyä

suolaa

pippuria

voita

3 pientä salottisipulia

pari-kolme timjaminoksaa

appelsiinin mehu

dijonsinappia

mustapippuria

1 dl punaviiniä

2 dl kanalientä

1 dl karpalomehua

1 rkl balsamietikkaa

1 rkl ruokokidesokeria

maizenaa suurustamiseen

Pyörittele punajuuret öljyssä ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Kypsennä punajuuret 175 asteisessa uunissa kypsäksi. Anna jäähtyä, kuori ja leikkaa punajuuret lopuksi reiluiksi kuutioiksi.

Kuumenna nokare voita pannulla. Kuullota siinä hienonnetut salottisipulit ja tuoreet timjamin oksat. Lisää joukkoon punaviiniä, appelsiinimehu ja dijon sinappi. Rouhaise päälle mustapippuria. Keitä kasaan, kunnes nesteestä on noin puolet jäjellä. Poista timjamin oksat.

Lisää pannuun kanaliemi ja karpalomehu. Lorauta joukkoon balsamietikkaa. Lisää sokeri ja punajuurikuutiot. Keittele, kunnes nesteen määrä on puolittunut. Suurusta maizenalla mikäli tarpeen. Viimeistele sekoittamalla joukkoon hieman kylmää voita. 

Tee ristiviillot ankan nahkaan. Mausta fileet suolalla ja mustapippurilla. Paista kylmällä pannulla nahkapuoli alaspäin 3 minuuttia ja käännä. Paista 3 minuuttia. Laita ruskistetut fileet folioon käärittynä 200 asteiseen uuniin. Paista kunnes lihamittari näyttää 51 astetta. Anna vetäytyä hetki, leikkaa ja kokoa annos.

*

Vaikka lisäke otti aikansa, kannatti! Punajuurihöystöstä tuli maukas, marjaisa ja kauniinvärinen lisäke. Oikeastaan oli aika yllättävää, että lisäke onnistui niin hyvin. Juurekset eivät ole enää parhaimmillaan näin alku kesästä. Voisin kuvitella, että ruoka on vielä maistuvampaa sitten, kun on uusia juureksia tarjolla. Uskoisin myös, että mitä pienempiä punajuuria, sen maukkaampaa höystöä. 

Punajuurihöystöä voisi maustaa vielä esimerkiksi vuohenjuustolla tai fetalla. Voisin kuvitella, että tämä lisäke sopisi myös rasvaisen grillatun possunlihan kylkeen.

Ja lopuksi vielä viinivinkki tälle ruualle. Kypsän marjaisa, mutta raikas Llai Llai Pinot Noir sopi kypsän karpaloisena sekä ankalle, että punajuurihöystölle.

Paistettua ankanrintaa

Jo pitkään on tehnyt mieli kokeilla jotain uutta raaka-ainetta ruuanlaitossa. Ankaa tunnutaan tarjoiltavan ravintoloissa paljon. En ole koskaan tullut valinneeksi sitä edes ulkona syödessä, joten mitään vertailu kohtaa ei ole.

Tästä se sitten lähti

Reseptiä etsiskelin ihan vain googlaamalla. Useissa resepteissä oli ankkaa ja appelsiinia. Koska nyt ei suussa maistunut yhtään appelsiini, ohjeeksi valikoitui Hesarissa jo 2005 julkaistu resepti, jota noudatin aika orjallisesti. Lisäkkeineen tämä oli mielestäni varsin sykyistä ruokaa.

Ankan rintaa kaverinaan chileläinen Pinot Noir-rypäleestä valmistettu sesonkiviini

2 ankanrintaa
suolaa, mustapippuria

Kastike:
1 iso sipuli
2 dl punaviiniä
ankanrintojen paistinliemi
2 rkl sherryä
1 rkl voita
1 rkl balsamiviinietikkaa
ripaus sokeria, suolaa ja mustapippuria

Lisäkkeet: paistettuja sieniä ja pinjansiemeniä
paistettuja kesäkurpitsa- ja punasipuliviipaleita, basilikaa

1.Vedä ankanrinnan nahkapuolelle ruutumaiset viillot. Pane rintafileet kylmälle paistinpannulle nahkapuoli alaspäin. Lämpö saa nousta ja ankanrinnat saavat paistua omassa rasvassaan molemmin puolin noin 3 minuuttia. Säästä paistinliemi.

2.Mausta fileet suolalla ja pippurilla ja kääri ne folioon. Paista ankanrintoja 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia niin, että ne jäävät sisältä roseenpunaisiksi. Ota paketti uunista ja anna fileiden levätä foliossa noin 10 minuuttia ennen leikkaamista.

3.Valmista kastike fileiden ollessa uunissa ja sen jälkeen foliossa vetäytymässä. Keitä punaviiniä ja hienoksi pilkottua sipulia kattilassa, kunnes punaviini on haihtunut noin puoleen. Lisää ankanrintojen paistinliemi pannulta punaviini-sipuliseokseen. Lisää väkevä viini ja kiehauta seos. Kiillota kastike lisäämällä sen joukkoon voinokare. Lisää myös balsamiviinietikka ja mausta.

4.Paista suppilovahveroita ja lisää joukkoon pinjansiemenet. Paista öljyssä myös viipaleiksi leikattua kesäkurpitsaa ankan seuraksi.

5.Avaa foliopaketit ja leikkaa rintafileet vinoittain kauniiksi, ohuiksi viipaleiksi. Jaa viipaleet lautasille kastiketilkan sekä paistettujen sienien ja kesäkurpitsan kanssa.

Ankanrintaa paistumassa

Ankanrinta oli helppo valmistaa, rasva roiskui aivan älyttömästi paistaessa, mutta lopputuolos ei silti ollut mitenkään rasvainen. Tarjolla oli niin suuria rintapaloja, että yksi riitti kahdelle varsin mainiosti, varsinkin kun tarjolla oli myös alku- ja jälkiruuat. Lopputulos oli maistuva, liha paistui ehkä hivenen liikaa, vaikka se ei missään tapauksessa ylikypsää ollutkaan. Valokuvassa liha näyttääkin punaisemmalta kuin  mitä se itseasiassa lautasella näytti.

Annos valmiina