tiistai 22. huhtikuuta 2014

Herkullinen pääsiäinen!








Pääsiäisen ruokaostoksia tehdessäni mietin, montako kuohukermapurkkia on paljon? Parempien ruokien laittoon kuuluu ehdottomasti kuohukerma. Kun kuohukermaa tarvitsen, ostan vaihtelevasti saatavuuksien ja parasta ennen päiväyksien mukaan Arla Ingmanin tai Valion vähälaktoosista kuohukermaa. Hinta molemmissa tuotteissa on ruokakaupassani sama. Pääsiäisenä herkutellaan mämmillä, siihen kuuluu ehdottomasti kuohukerma. Lankalauantaina juhlittiin suvun voimin apukokkien synttäreitä ja leivottiin kakku, kuohukerman kulutus oli huipussaan. 

Torstai-iltana ostoskärryssäni oli 10 purkkia kuohukermaa! Onko se paljon? No, ainakin se on monta purkkia. Jos kaupassa olisi vielä ollut litran purkkeja, olisin selvinnyt kahdella. Puolen litran purkkejakaan ei olisi tarvinnut lastata kärryyn niin montaa kuin 2 dl purkkeja. Jospa kerroin mihin käytin pääsiäisenä 2 litraa kermaa. Sitten määrä ei enää ehkä kuulostakaan paljolta:

Pitkäperjantaina nautittiin Kotijärven kuhaa pinaattikastikkeella, johon juhlan kunniaksi käytettiin yksi kuohukermapurkki. Pinaattikastiketta jäi sen verran yli, että näin ensimmäisenä arkipäivänä pyhien jälkeen minulla oli töissä eväänä kermaista pinaattikastiketta, jonka tosin söin keittona.

Mämmi on koko perheen herkku. Sitä syötiin kahdesti pääsiäisviikonlopun aikana jälkiruuaksi. Koko perhe on yhtä mieltä siitä, että mämmiin kuuluu kuohukerma. Tai lapset eivät muusta tiedäkään. Mämmin kanssa pääsiäisenä kermaa kului 2 purkkia.

Kuva lainattu HoviRuoka www-sivuilta

Lauantaisia syntymäpäivä varten leivoin lasten kanssa täytekakun, joka oli muuten todella herkullinen! Meitä oli kaikkiaan 13 mummuamummiavaariapaappaatätiäenoa syömässä kakkua ja jäihän siitä 6 munan kakkupohjasta vielä toisillekin päiväkahville rääppiäisiä. Kakussa oli täytteenä toisessa välissä omenasosetta ja toisessa raparperista ja fariinisokerista keitettyä hilloketta, joka maustettiin inkiväärillä ja kanelilla. Soseen ja hillon päälle levitin vaniljarahka-kermavaahtoseosta. Kuorrutin kakun kinuskilla ja reunat koristeltiin kermavaahdolla. Kakkuun kului kermaa yhteensä 4 purkkia.












Ensimmäisenä pääsiäispäivänä syötiin puolisoni mielestä kalenterivuoden ehkä paras ateria. Kuulemma jouluateria kilpailee pääsiäisaterian kanssa ykkössijasta. Minusta tuntuu, että hänen mielestään pääsiäisenä pääsiäisateria on paras, mutta jos asiaa kysyy jouluna, parasta onkin jouluateria. Pääruuaksi valmistettiin karitsan sisäfilettä, punaviinikastiketta ja valkosipuliperunoita. Perunoihin kului luonnollisesti kermapurkki, mutta vain yksi.

Pääsiäisen kerman kulutus oli siis 9 purkkia. Yksi purkki jäi jääkaappiin odottamaan aikoja parempia. Kovin montaa kermatonta ateriaa ei nautittu, mutta sentään ihan joka ruokalajissa ei kermalla lutrattu. Kuohukermaa ei esimerkiksi ollut itsetehdyssä jauhelihapizzassa eikä karitsanjauhelihasta valmistetussa lasagnessa.







Tiistaisen lounaan jälkeen voisi viettää muutaman kermattoman päivän ennen ensi viikonlopun vieraita ja tämän vuoden viimeisiä synttärijuhlallisuuksia. Silloin tarvitaan taas muutama kuohukermapurkki.

Pitkän vapaan viikonlopun, kauniiden säiden ja ulkoilmaelämän jälkeen paluu arkeen tuntuu vähän haastavalta. Onneksi syntymäpäivistä on muistona kaunis ruusukimppu ja ulkona kevät otti aimo harppauksen eteenpäin. Talviturkkikin saatiin heitettyä ennätysajassa. Kesä alkoi 20. huhtikuuta! Yhtä päivää normaalia lyhyempi työviikko ja mukavat suunnitelmat loppuviikolle saavat hyvälle tuulelle.



perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pitkäperjantain puuhia

Ei ole tuntunut pitkältä tämä perjantai. Hommia on painettu urakalla. Paljon on saatu aikaiseksi, vaikkakaan kaikki ei ole mennyt kuin Strömssössä. Yksi lusikkaleipätaikina lensi roskiin… Lapset ovat olleet välillä mukana hommissa ja välillä omissa touhuissaan, mutta etenkin pienempi on tykännyt olla apuna, kun isommalla oli kaveri leikkimässä. Metsästä tytöt kävivät keräämässä pienen kimpun sinivuokkoja. Sopiva vaasi löytyi lasten leikkiastioista.






Puuhiin on kuulunut tavallisia kevättöitä. Parveke on nyt kesäkuosissaan. Siellä on lasit pesty, kalusteet ja niiden pehmusteet ovat paikoillaan ja matto lattiassa. Myös terassille on laitettu pöytä. Kauden ensimmäinen ateria on nautittu ulkona: grillimakkaraa ja kaupan perunasalaattia. Se on oiva lounas kevättöissään kiireisille.







Huomenna meillä juhlitaan 8- ja 5- vuotis syntymäpäiviä sukulaisten voimin. Synttärijuhlia silmällä pitäen olen tänään leiponut brownien, täyttänyt täytekakun makuuntumaan ja keittänyt soppaa. Juhlien kunniaksi kaapista kaivettiin oikein 10 litran kattila! Taitaa olla jo perinne, että syntymäpäivillä tarjoillaan lihasoppaa. 

Lihasoppa on mainio ruoka tällaisiin kemuihin. Eipä mene isäntäväellä koko aika keittiössä, vaan ehtii seurustella vieraidenkin kanssa. Soppaa on helppo tehdä isollekin porukalle, eikä koko kämppä kuumene, kun uunia ei tarvitse lämmittää.

Tänään pitkäperjantain loistavaksi päivälliseksi nautittiin Kotijärven kuhaa, jonka valmisti puolisoni. Kuhan saimme viime viikonloppuna katiskasta, kuten silloin taisin jo postatakin. Päivällisen valmistuksessa olin apukokin roolissa. Valmistin vain pinaattikastikkeen kuhan kaveriksi.





*

Kotijärven kuha


kuha

sitruuna
purjo
tilli
suola

Laita kala folion päälle. Suolaa kala sisältä hyvin. Purista kalan päälle puolikas sitruunaa. Palastele purjo ja puolikas sitruuna ja laita ne folioon kalan sisään ja ympärille. Sulje folio. Laita kala 200 asteiseen uuniin paista noin puoli tuntia koosta riippuen.

*

Olin pakastanut viime viikonloppuna pyydetyn kalan, perattuna ja suomustettuna tietysti. Se nostettiin sulamaan hyvissä ajoin, jotta se ehti ihan rauhassa sulaa ennen ruuaksi laittoa. Kala oli vähän alle puolentoista kilon kokoinen ja sitä pidettiin uunissa 35 minuuttia. Kala olisi ehkä voinut olla uunissa minuutin pari pidempään. Raakaa se ei ollut nytkään, mutta paksummalle kohdalle lisäaika ei olisi tehnyt pahaa. Toisaalta sitten olisi saattanut pyrstöpää kuivaa.

Tällaisenaan kala oli todella mehevää ja maukasta. Koska pienempi apukokki nirsoilee vähän kalasta, tehtiin kalalle kaveriksi apukokin herkkua: pinaattikastiketta. Se sopi täydellisesti kalalle. Arvaattekin varmaan, että 8-vuotiaalle kulinaristille ateria maistui loistavasti. Koko kala tuli syödyksi yhdellä istumalla. 






Keväisen ja kevyen kuhan, keitettyjen perunoiden, pinaattikastikkeen ja vihreän salaatin jälkkäriksi sopi vähän tuhdimpi jälkkäri. Pääsiäisen kunniaksi se oli tietenkin mämmi kuohukerman kera.

Vapaapäivissä parasta onkin se, kun voi väsyttää itsensä työllä ja touhulla, nauttia hyvää ruokaa ja saunoa oikein ajan kanssa. Väsyneenä, mutta rennon raukeana on hyvä jatkaa pääsiäisen ja vapaiden viettoa! 


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Palmusunnuntain päivällinen

Lauantaiyönä oli kukko käynyt munimassa sängyn viereen suklaamunat. Vain ihan pienet, sillä pääsiäisen aika on vasta alullaan. Palmusunnuntaina aamupalaksi nautittiin suklaata. Hyvin suklaisissa merkeissä päivä jatkuikin. Virpojat saivat palkkansa.






Sunnuntaista tuli lähiruokapäivä. Todellinen lähiruoka odottaa tiskialtaassa käsittelyä. Katiskassa oli iso kuha! Valitettavasti se ei ehtinyt tämän päivän ruokapöytään, sillä uunissa on hautumassa Coq au vin. Jälleen kerran toteutettiin 8-vuotiaan apukokin toive. Näitä toiveita on kiva toteuttaa. Osaisikohan moni 8-vuotias suomalaistyttö toivoa sunnuntai päivälliseksi kukkoa viinissä?

Talvisella lampaan hakureissulla mukaan tarttui kukonpoika. Lempäälässä kasvanut kukonpoika on peräisin Mantereen tilalta. Kukonpoika jalostuu uunissa ranskalaiseksi klassikkoruuaksi. Kerrankin kukkoa viinissä on todella kukkosta valmistettu. Vaikka rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että uunissa hautuvassa padassa on mukana myös pari tehotuotetun broilerin koipea. Yhdestä kukosta ei riitä syötävää neljälle nälkäiselle kokille. 

Kukonpojan hinta oli sen verran suolainen, että talvella en malttanut nuukuuksissani ostaa kuin yhden. Maksoin siitä muistaakseni noin 25 €. Kukonpojasta riittää hyvin syötävää kahdelle. Kallista sanoisin.


*

Kukkoa viinissä


1 luomu kukonpoika
2 broilerinkoipia

venhäjauhoja
suolaa
mustapippuria
lihalientä
2 dl punaviiniä
sokeria
pekonipaketti
6 salottisipulia
3 pientä valkosipulin kynttä
muutama tuore timjaminoksa
herkkusieniä

tarvittaessa maizenaa suurustamiseen

Leikkaa broilerinkoivet ja kukonpoika pienempiin paloihin. Pyörittele palaset jauhoissa ja ruskista pienissä erissä paistinpannussa. Siirrä ruskistetut palaset pataan. Lisää pataan punaviini, mausteet ja hieman lihalientä. Paista paistinpannussa pekoninpalaset ja kuullota sipulit. Lisää sipulit ja pekoni pataan. Huuhtele paistinpannu vedellä ja lisää pataan. Hauduta pataa 175 asteisessa uunissa reilun tunnin verran. Lisää kuullotetut herkkusienet kypsymisen loppuvaiheessa pataan. Ennen tarjoamista suurusta, jos se on tarpeen. Tarjoile salaatin ja riisin kera.

*

Työnjako oli selvä. Mies leikkasi kukon ja koivet pienempiin palaseen ja minä hoidin loput. Tytöt osallistuivat syömiseen. Eipä vain pärjätty tätäkään viikonloppua ilman rautapataa. Koskakohan se pääsisi kesälomalle? Rautapadassa on vain yksi huonopuoli, siinä laitettu ruoka ei ole kovinkaan kauniin väristä. Makua sen sijaan padasta tulee ruokaankin.

Harmi, etten löytänyt kaupasta pienen pieniä tuoreita herkkusieniä. Kokonaiset ovat paremman näköisiä  pataruuassa. Säilyketölkistä niitä olisi saanut, mutta en halunnut käyttää tähän ruokaan säilykkeitä. Niin taas vain kävi, että ruokaa oli juuri riittävästi. Jokaikinen kukon ja broilerinpalanen tuli syödyksi. Liemestä, jota muuten piti vähän suurustaa, kalasteltiin jokainen pekonin palanenkin talteen. 






Kokonaisuus oli onnistunut. Ruuassa oli paljon makua. Vertailun vuoksi otin lautaselle sekä kukonpoikaa, että broileria. Ero oli melkoinen. Lihojen koostumus oli täysin erilainen, mausta nyt puhumattakaan. Mutta siltikin Mantereen luomukukonpoika tulee olemaan meillä harvoin nautittu herkku. Hintansa vuoksi.

Jännityksellä odotan mikä on 8-vuotiaan seuraava ruokatoive.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Viulun viritystä

Viikonloppukokki on aloittanut pääsiäissapuskojen kokkailun. Sunnuntaipäivälliseksi nautittiin lampaanviulua, tai oikeammin kai pitäisi puhua karitsanviulusta. Tässäpä jaan teille reseptin ruuasta, joka hurmaa paitsi maullaan myös tuoksulla.



Karitsanviulu

2 kg karitsanviulua
valkosipuli
tuoretta rosmariinia

80 g voita
1 dl kermaa
kuivattua rosmariinia
kuivattua timjamia
suolaa
mustapippuria
2 rkl pikakahvijauhetta
½ sitruunan mehu

valeluun

2 dl kermaa

Esikäsittele liha leikkaamalla ylimääräinen rasva ja kalvot pois mikäli se on tarpeen. Kuori valkosipuli. Painele terävällä veitsellä lihaan reikiä. Upota reikään tuoretta rosmariinia ja valkosipulia. Valmista marinadi hieromalla huoneenlämpiseen voihin mausteet ja neste. Käytä runsaasti mausteita. Marinadi saa olla voimakkaan makuista. Hiero marinadi viulun pintaan ja laita esimerkiks paistopussissa jääkaappiin maustumaan yön yli.

Lämmitä uuni 125 asteiseksi. Ota liha (ilman paistopussia) uunipannulle. Laita paistomittari viulun paksuimaan kohtaan. Paista viulu 75 asteiseksi. Paiston aikana valele viulua kermalla. Kun liha on kypsää, ota se pois uunista ja anna vetäytyä noin 15 minuuttia.

Marinadista ja valeluliemestä saa suurustettua loistavan kastikkeen sillä aikaa kun viulu vetäytyy. Tarjoile liha ja kastike esimerkiksi dukkah-perunoiden kanssa (mausteseoksen ohje) ja yrttimarinoitujen vihannesten kanssa.

*

Kaiken a ja o on tietysti laadukas liha. Tähän alkuun onkin syytä vähän hehkuttaa löytöäni. Viikonloppukokin karitsanliha on todella laadukasta eettisesti tuotettua lähiruokaa parhaimmillaan. Tänäkin talvena pakkasten paukkuessa ajeltiin Viialaan hakemaan karitsaa, joka on ekologisesti ja eettisesti tuotettua. Tolvilan kartanon lampaanlihan ekologisuus itse asiassa paljastui vasta talvisella lihan hakureissulla. Luomu ei ole minulle mikään välttämättömyys, enkä siihen mitenkään tietoisesti pyri. Niin lihan kuin muidenkin elintarvikkeiden osalta tärkeämpi arvo on ns. lähiruoka. Mieluumin ostan pirkanmaalaista karitsaa kuin uusiseelantilaista.







Ennakkoontilattuun kokonaiseen karitsaan kuului muun muassa jauhelihaa, niskakiekkoja, etuselkää, kylkipaloja, kyljyksiä ja kaksi viulua. Luullista lihoista on tehty talven kuluessa pata jos toinenkin. Nyt käsittelyyn pääsi vuorostaan viulu. Vähän testimielessä. Toisen viulun ajattelin tarjota vieraille pääsiäisen jälkeen. Taidan tehdä sen samalla reseptillä.

Tai resepti olkoon lähes sama… Kun olin laittanut lihan marinadiin, paistopussiin ja jääkaappiin, huomasin, että olin unohtanut laittaa marinadin makeutta. Ajatuksissa oli ollut lisätä siirappia. Aikomuksistani ei kyllä ollut kukaan perillä, eikä siis osannut makeutta kaivatakaan. Enkä sitä kaivannut itsekään. Kun pääsiäisen jälkeen laitan viulun uuniin taidan kuitenkin kokeilla lisätä ruokalusikallisen tai pari tummaa siirappia. Luulisi siitä ainakin väriä tulevan.






Viulun kanssa tarjotut perunat valmistettiin yksinkertaisesti pesemällä ja pilkkomalla kuorelliset perunat uunipellille. Perunoiden päälle laitettiin oliiviöljyä, vähäsen edellisillasta jäänyttä ankanrasvaa, suolaa ja rosmariinia. Kypsät perunat pyöriteltiin dukkah-mausteseoksessa. Lisukkeeksi tarjosin vielä yrttimarinoituja vihanneksia. Keväisen väriset ruuat keväiselle sunnuntaipäivälle!








sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Lauantain menun mauissa sekoitus kevättä ja talvea!

Kevään merkkejä on päivä päivältä enemmän ilmassa. Kotijärvi on lähes jäistä vapaa. Ja lintujakin on bongailtu oikein urakalla.






Viikonlopun aikana olen nähnyt ensimmäisen lokin tälle keväälle. Aamulla kaksi joutsenta istuskeli jäälautan päällä. Iltapäivällä niitä olikin jo kuusi. Äänelläänhän se joutsenkin laulaa, mutta on kyllä sanottava, että ei se ole mikään kaunis ääni. No, joutsenilla on ainakin tähän asti ollut tapana jatkaa matkaansa eteenpäin. Pesiviä joutsenia ei ole kotijärvellä vielä nähty. Seurasin myös pitkään kun kolme telkkä naarasta ottivat matsia. Taisi olla kysymys pesäpaikan valinnasta.

Aina ihastuttava keväänmerkki on sinivuokko. Vuokkoja löysin aivan kotimme lähistöltä. Kovin kuivaa tuntuu olevan maastossa ja järvessäkin on vesi matalalla. Vesisade ei olisi pahitteeksi. Vesisade ja pari lämmintä yötä, niin varmasti alkaa vihertää.






Huhtikuinen menu on sekoitus keväisiä ja talvisia makuja. Kevään kepeyttä edustaa värinsä ja makunsa puolesta alkuruuaksi askartelemani kampasimpukka-annos. Pääruuan maut toivat mieleen joulun. Ensikokemus myskikurpitsasta oli  kuitenkin miellyttävä ja sitä voi laittaa toisenkin kerran. Ehkä kuitenkin vasta syksyllä.


Huhtikuun ensimmäinen menu

*

Kampasimpukat, guacamole ja yrttimarinoidut vihannekset


Paistettua ankanrintaa, myskikurpitsaa ja viikunakastiketta


Hedelmiä valkosuklaa hunnulla

*

Alkuruuan valmistamisen aloitin jo aamulla, sillä yrttimarinoidut vihannekset vaativat muutaman tunnin makuuntumisen. Yrtteinä käytin tällä kertaa rakuunaa ja oreganoa. Myös guacamolen voi tehdä ennakkoon, että maut ehtivät vähän syventyä.  Reseptin mukaan tehtynä vihanneksia tulee tällä ohjeella isompi satsi. Ne säilyvät jääkaapissa useita päivä hyvänä.


*
Yrttimarinoidut vihannekset

4 porkkanaa
pieni kukkakaali
pieni kesäkurpitsa

1 1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl valkoviinietikkaa
pippuria
suolaa
hunajaa
yrttejä maun mukaan esim. rakuuna, oregano, timjami

Kuori ja pilko porkkana, kukkakaali ja kesäkurpitsa. Laita porkkana ja kukkakaali kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi. Käytä myös kesäkurpitsa kiehuvassa vedessä. Tarkoitus on, että vihannekset kypsyvät al denteksi. Nostele reikäkauhalla kannelliseen astiaan. 

Kaada päälle marinadi ja laita jääkaappiin makuuntumaan vähintään neljäksi tunniksi.


Guacamole

1 avokado
salottisipuli
sitruunamehua
suolaa
pippuria
sokeria
luonnonjugurttia

Kuullota salottisipuli öljyssä. Jäähdytä kuullotettu sipuli. Halkaise avokado. Muusaa toinen puoli haarukalla aivan pieneksi. Lisää luonnonjugurtti ja mausteet sekä toinen puoli avokadosta vähän isompina palasina.


Kampasimpukat

Kampasimpukoita
voita 
suolaa
pippuria
valkosipulinkynsi

Puhdista ja kuivaa kampasimpukat. Mausta suolalla ja pippurilla. Sulata voi pannulla ja lisää pannuun valkosipulinkynsi. Paista kampasimpukat voissa vajaa pari minuuttia puoleltansa. Tarjoile heti.

*














Alkuruoka onnistui täydellisesti! Olen aikaisemmin tehnyt guacamolen kermaviiliin, mutta nyt käytin luonnonjugurttia, joka teki rakenteesta tosi kermaisen, vaikka itse jugurtti oli rasvatonta. Avokadostahan rasvaa löytyy kyllä. Myös vähän etikkaiset ja miedosti rakuunalle maistuvat vihannekset sopivat hyvin sekä väriltään, että maultaan annokseen. Simpukoiden ansiokkaasta kypsennyksestä vastasi puoliso, joka vastaakin tässä taloudessa yleensä paistinpannusta.







 Pääruoka oli mielenkiintoinen makuyhdistelmä. Tarkemman reseptin voin postata myöhemmin. Yksinkertaistaen kurpitsaa ja mausteita paahdettiin uunissa pitkään. Ankanrinnat maustettiin kevyesti suolalla ja pippurilla ja paistettiin kypsäksi valurautapannussa. Fileet olivat sen verran pienet, että ne sai oikeaan kypsyyteen ihan pannulla. Osa rasvasta käytettiin viikunakastikkeeseen ja ylijäänyt jemmattiin. Sitä on tarkoitus käyttää perunoiden paistamiseen.

Pääruuan kohdalla on syytä hehkuttaa myös viiniä, joka istui ruualle kuin nenä päähän. Alkon myyjä oli oikeassa. Ei ole liian tanninen. Kannattaa maistaa Hesarinkin suosittelemaa Earth Song Shiras Mourvédre 2012, joka oli hinnaltaankin varsin kohtuullinen. Alle kympin pullo. 






Jälkkäriksi nautitut hedelmät ja marjat ennen valkosuklaa hunnutusta. Keväiset värit loistavat jälkiruuassakin. 

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Salaatilla alkaa viikonloppu!


Huhtikuu kuluu meidän perheessä juhlaviikkojen merkeissä; lasten synttäreitä juhlitaan erilaisin kokoonpanoin moneen eri otteeseen ja usein, kuten tänäkin vuonna, pääsiäinenkin osuu huhtikuulle. Siis hauskaa huhtikuuta ja hyvää viikonloppua!

Huhtikuun ensimmäinen perjantai jääkin aikakirjoihin perjantaina, jolloin selkäranka katkesi vuonna 2014. Alkuvuosi on kulunut terveellisissä merkeissä. Ruoka on lauantaita ja sunnuntaita lukuunottamatta ollut kevyttä ja terveellistä, eikä alkoholiakaan ole juuri kulutettu tipattoman tammikuun jälkeenkään lukuunottamatta lauantai illallisten viiniä. 

Perjaintainen salaatti ei ole kaloriton, eikä kovin kevyt, mutta sitäkin herkullisempi. Juoksulenkin (lapset pyöräilivät aikuisten juostessa liki 10 km) ja saunan jälkeen nautittuna herkullinen salaatti suorastaan huutaa tilkan valkoviiniä kaverikseen.






*
Sharon-vuohenjuustosalaatti ja dukkah

Dukkah-mauste

2 rkl pinjansiemeniä
2 rkl pistaaseja
2 rkl kuorittuja manteleita
2 tl jauhettua korianteria
1 tl chilijauhetta
2 tl jeeraa
1 rkl seessaminsiemeniä

Paahda mausteita seessaminsiemeniä lukuunottamatta paistinpannulla noin 5 minuuttia, kunnes ne saavat väriä ja niistä irtoaa tuoksua. Laita ainekset tehosekoittimeen ja jauha rouheeksi. Paahda lopuksi seessaminsiemenet ja lisää mausteseokseen.

Salaatti

2 sharonhedelmää
25 g voita
2 rkl ruokosokeria
dukkah-mausteseosta
sormisuolaa
salaattia
vuohenjuustoa
pekaanipähkinöitä
lehtipersiljaa

Appelsiinivinegretti

sitruunan mehu
appelsiinin mehu
oliiviöljyä
juoksevaa hunajaa
suolaa

Valmista vinegretti. Purista sitrushedelmistä mehu ja sekoita öljy, hunaja ja suola joukkoon. Huuhtele sharonit ja poista kannat. Lohko hedelmät koon mukaan 6-8 palaan. Kuumenna voi ja sokeri paistinpannussa. Paahda seosta muutama minuutti sekoittaen, kunnes siitä tulee kinuskin väristä. Paista sharoneja karamellissa molemmin puolin, kunnes pinta saa väriä. Nosta hedelmät lautaselle jäähtymään. Pyörittele dukkah-seoksessa ja ripottele päälle suolaa.

Revi salaatti kulhoon ja pirskottele päälle vinegrettiä. Lisää vuohenjuusto, pähkinät ja sharonlohkot sekä persilja ja tarjoile.

*

Ohjeen mukaan valmistettuna dukkahia tulee reilu satsi. Paahdettu mausteseos säilyy jääkaapissa muutamia päiviä. Se sopii loistavasti maustamaan esimerkiksi perunoita, ja meillä onkin tarkoitus syödä loppu mausteseos perunoiden kanssa sunnuntaina. 

Alkuperäinen resepti on Gloriassa 1/2014. Siinä suositellaan käytettäväksi pehmeää tuhkattua vuohenjuustoa. Minä en kaupasta saanut sellaista, joten käytin ihan vain Sainte Maure -juustoa. Lehtipersiljaakaan ei ollut saatavilla, mutta kaapissa sattui olemaan tavallista persiljaa, joten käytin sitä. Mieluusti olisinkin käyttänyt voimakkaamman makuista juustoa, vaikka kyllä salaatti toimi vähän pliisummankin juuston kanssa. 

Salaatti on sekoitus suolaista ja makeaa. Ruokosokeri on minulle aika uusi tuttavuus, ja olenkin aivan ihastunut sen käyttöön etenkin ruuanlaitossa.




tiistai 1. huhtikuuta 2014

Vastaleivottua kahvikakkua - eikä tämä ole aprillipila!

Apukokeista ekaluokkalainen on sairaana (eikä tämäkään ole aprillipila), joten tästä päivästä tuli rokulipäivä. Onneksi potilas ei ole kovinkaan sairas. Oireena on lähinnä huonovointisuus,kurkkukipu, huimaus ja väsymys. Olo on kuulemma vetämätön. Ja siltä se näyttääkin! Koska potilas ei tarvitse jatkuvaa huolenpitoa ja hoivaa, päätin ottaa hyödyn irti ja leipaista kahvikakun tulevia syntymäpäiviä silmällä pitäen. Meillä on perinteisesti tarjottu synttäreiden kahvikakkuna Kentuckyn kakkua.







Kentuckyn kakun salaisuus on mantelijauhoissa. Kakusta tulee todella kuohkeaa ja kosteaa. Runsas määrä voita ja sokeria eivät ainakaan heikennä lopputulosta. Yleensä olen käyttänyt kakkuun tavallista sokeria, mutta tällä kertaa päätin kokeilla ruokosokeria, jota kaapista sattuu löytymään. Toisissa ohjeissa kakussa on myös taatelia, mutta viikonloppukokille taateli ei maistu, paitsi ehkä pekoniin käärittynä, joten sitä en ole koskaan omaan kakkuuni laittanut.

Ruokosokerin sanotaan antavan leivonnaisille enemmän väriä ja aromia. Luulen, että tässä se toimii, koska ilmeisesti mantelijauhojen vuoksi kakusta tulee muutenkin vähän keltaisempi kuin tavallisesta vehnäjauhoilla valmistetusta kahvikakusta. Ruokosokeri vaahtoutuu kidesokeria huonommin, mutta tässä reseptissä kovan vaahdon merkitys ei ole suuri. Kidesokerin voi korvata yksi yhteen ruokosokerilla.

*

Kentuckyn kakku

200 g voita
4 dl sokeria
3 munaa
1/2 tl suolaa
1 tl vanilijasokeria
2 tl leivinjauhetta
6 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl mantelijauhetta
2 1/2 dl maitoa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen vaahtoon ja sen jälkeen kuivat aineet. Lisää lopuksi maito. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Kakusta tulee iso. Kannattaa varata ainakin 2 l vuoka. Paista kakkua 175 asteisessa uunissa noin 45 min.

Kuorrutus:

0,8 dl kermaa
2 rkl sokeria
250 g tomusokeria
6 rkl voisulaa

Sulata ja ruskista sokeri. Lisää kerma. Jäähdytä hieman. Lisää tomusokeri seokseen ja lämmitä, jos on se on tarpeen, että saat seoksesta tasaisen. Lisää voisula. Kuorruta kakku. Kuorrute kovettuu hetkessä.


*










Kuvan kakkuihin kuorrutus on tehty puolena annoksena. Tomusokeria ei riittänyt enempää. Ihan kivannäköisen kuorrutuksen sai aikaan pienemmälläkin koristemäärällä. 

Juuri äsken maistelimme kakusta pienet palaset ja se oli juuri niin hyvää kuin muistelin. Ihanan kosteaa. Suurta eroa aikaisempaan en huomannut, vaikka sokerilaatu oli vaihdettu. Ehkä pysyttäydyn tavallisessa sokerissa. 

Suurimman osan kakusta laitoin pakastimeen jemmaan syntymäpäiviä varten. Kentuckyn kakku kestää hyvin myös pakastamista, ja se on sitä paitsi helppo leikata vähän kohmeisena.