maanantai 28. elokuuta 2017

Mustikkapuuro, jossa säilyy mustikan syvä maku ja kaunis väri

Tänä syksynä mustikka on ollut näillä main kiven takana. Vaikka pidän metsässä kuljeskelusta, jätän mustikat mielelläni toisten poimittavaksi. Onneksi marjoja voi ostaa! Tänä vuonna jouduin huhuilemaan mustikoita moneen kertaan ennen kuin tärppäsi. Paikallinen fb-ryhmä marjapörssi on aarre. Siellä myyjä ja ostaja kohtaavat, ja kaupat tulee aina tehdyksi sopuhintaan. Paras mustikkasesonki on täällä Pirkanmaalla jo loppumassa, mutta vielä ehtii keitellä mustikoista vispipuuroa. Puolukkapuurosta poiketen mustikat kannattaa laittaa puuroon tuoreena, keittämättä.



mustikkapuuro, mustikka, puuro



*

Mustikkavispipuuro


1 l vettä
1,5 dl spelttimannasuurimoita
1 dl sokeria
ripaus suolaa
1 tl vaniljasokeria

500 g mustikoita

koristeluun 

turkkilaista jugurttia
mintunlehtiä
tomusokerissa pyöriteltyjä mustikoita


Soseuta mustikat sauvasekoittimella soseeksi ja laita sivuun odottamaan.

Kiehauta vesi. Lisää kiehuvaan veteen mannasuurimot ja sokeri. Keitä 5 minuuttia tai pakkauksen ohjeen mukaan, kunnes puuro on kypsää. Mausta ripauksella suolaa.

Yhdistä mustikkasose ja puuro. Vaahdota jäähtynyt puuro kuohkeaksi yleiskoneella tai sähkövatkaimella.

Koristele mintunlehdillä, tomusokerissa pyöritellyillä mustikoilla ja turkkilaisella jugurtilla.

*




mustikkapuuro, mustikka, puuro





Vispipuuro maistuu koululaisen välipalana tai jopa jälkiruokana. Koska mustikat on lisätty puuroon tuoreena, puuro ei säily montaa päivää hyvänä. Vaikka ainakin meillä säilyvyysongelmaa ei ollut niin nopeasti puuro tuli syödyksi. Ensin sitä syötiin sunnuntaina jälkiruuaksi ja se mitä jäi, tuli syödyksi maanantaina, kun koululaiset tarvitsivat välipalaa.



mustikkapuuro, mustikka, puuro



Meillä ilmeisesti ollaan puuroihmisiä, ja on kiva huomata, että apukokit saattavat toisinaan keitellä omatoimisestikin aamupalaksi mikropuurot. Blogista löytyy puuro-tunnisteen alta useampi resepti. Lauantaina sienestämässä huomasin, että puolukka alkaa pian olla kypsä. Melkein jo suussa maistuu paitsi vispipuuro niin ruismarjapuuro puolukoista. Sellaista on saatava!

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Tuorepuuro mantelimaidosta, chiansiemenistä ja marjoista

Olen koittanut pitää kesästä kynsin hampain kiinni, ja siksi olen syönyt vielä kylmiä tuorepuuroja, vaikka talvella syön pääosin lämmintä kaurapuuroa. Molemmat, sekä lämpimän puuron, että kylmän tuorepuuron syön marjojen kanssa. Puuro on hyvä alku päivälle. Tuorepuurossa käytän useimmiten nesteenä piimää, kuten mango-tyrnituorepuurossakin. Siihen aina samaan joskus kyllästyy, ja kaipaa vaihtelua. Minä hain tuorepuuroon vaihtelua mantelimaidosta. Lisäksi korvasin osan kaurahiutaleista chiansiemenillä.



tuorepuuro, chiansiemet, mantelimaito, aamiainen, marjat, superfood



*

Tuorepuuro mantelimaidosta, chiansiemenistä ja marjoista

1 annos

0,75 dl kaurahiutaleita
1 rkl chian-siemeniä
2 dl makeuttamatonta mantelimaitoa
1 tl vaahterasiirappia

metsävadelmia
mustikoita
cashew-pähkinöitä

Sekoita ainekset marjoja ja pähkinöitä lukuunottamatta ja laita yöksi jääkaappiin. 

Lisää aamulla puuron päälle marjat ja pähkinät ja nauti aamiaiseksi.

*

Etsin pitkään hyvää suhdetta ainesosille. Lopulta se löytyi. Vaikka piimään tehtyyn tuorepuuroon en kaipaa sokeria tämä makeuttamattomaan mantelimaitoon tehty kaipasi sitä ehdottomasti. Muuten puurosta tuli jotenkin vetisen makuista. Vaahterasiirappia tarvitsee lisätä vain aivan vähän. Se on niin makeaa.



tuorepuuro, chiansiemet, mantelimaito, aamiainen, marjat, superfood



Chian-siemet ovat minulle uusi tuttavuus, ja olen vasta testaillut koko siemeniä niin paljon ja monta vuotta kuin tästä superfoodista onkin jo kirjoitettu ja puhuttu.  Chian-siementen kanssa oli vähän säätämistä. Suutuntuma ei vanukkaassa ollut oikein mieleinen, mutta kaurahiutaleiden kanssa katoaa fiilis, että söisi sammakonkutua. Chian-siemet turpoavat älyttömästi, joten nestettä tarvitaan runsaasti. Chian-siemenet pitävät nälän hyvin kurissa ja auttavat myös ylläpitämään verensokeria tasaisena. Siksi taidankin käyttää niitä toisinaan osana aamiaista. 



tuorepuuro, chiansiemet, mantelimaito, aamiainen, marjat, superfood



Kuitenkin, kun superfoodista puhuttaan, taidan enimmäkseen hehkuttaa kotimaisten marjojen puolesta. Laiskanpuoleisena poimijana olen kiitollinen siitä, että mustikat voi ostaa torilta. Mansikat sentään keräsimme itse, eikä siinä edes kauaa nokka tuhissut. Apukokit ovat jo aika nopeita poimijoita. Monena kesänä olen kerännyt paljon metsävadelmia, mutta tänä vuonna niiden laatu oli niin huono, että sain säilöön vain aivan vähän. Onneksi on työkaveri, jonka viinimarjapensaaseen pääsin täydentämään vadelmasadon puutteita. Kiitos vaan!

Vielä palaan tuorepuuron rakenteeseen parin lauseen verran. Pidän siitä, että makuaineet lisätään puuroon vasta juuri ennen nauttimista. Näin puuro säilyy kauniimman värisenä ja marjojen ja etenkin pähkinöiden rakenne miellyttävänä. Syötkö sinä tuorepuuroja? Millainen tuorepuuro on suosikkisi?

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Mitä makuja! Smaku 2017 Porvoossa

Minulle tarjoutui hieno tilaisuus päästä tutustumaan Haikon kartanoon ja vähän laajemminkin Porvoossa järjestettävään Smaku 2017 tapahtumaan. En miettinyt montaakaan kertaa osallistuisinko, vaikka Porvoon vierailu osui keskelle kiireistä työviikkoa. Joskus on hyvä rikkoa rutiineita ja tarttua hetkeen. Hyppäsin Nainen talossa -blogin Katjan kanssa Pirkanmaalta bussiin, ja Helsingistä saimme seuraamme vielä Suusta suuhun -blogin Aliisan. Matka itäiselle Uudellemaalle taittui nopeasti. 


Haikon kartano, Smaku 2017



Haikon kartano, Smaku 2017



Haikon kartano, Smaku 2017



Matkan varrella vähän jännitimme mitä tuleman pitää kun vettä vihmoi bussin ikkunaan ihan vaakasuoraan, mutta elokuinen Porvoo antoi parastaan. Haikon kartanon miljöö on aivan ainutlaatuinen, sen ensikertaa Haikossa vierailevana ymmärsin heti. Haikossa meidät vastaanottivat markkinointipäällikkö Johanna Malmivaara ja keittiöpäällikkö Jyrki Yli-Uotila, jotka kertoivat meille paitsi Haikon kartanon ruokatuotteesta myös Smaku 2017-tapahtumasta.

Smaku-tapahtuma järjestetään Porvoossa tänä vuonna toista kertaa. Tapahtumassa on mahdollisuus kahden viikon ajan (14.8 alkaen) vierailla porvoolaisissa huippuravintoloissa ja maistella tapahtumaa varten suunniteltuja ruoka-annoksia. Ruoka-annokset ovat ravintolasta riippuen alku-, pää- tai jälkiruokia. Toisissa ravintoloissa on useampi vaihtoehto, joissakin vain yksi. Annokset ovat maistelukokoisia, ja niitä myydään viiden euron hintaan. Yleisö voi äänestää suosikkiannostaan. Smaku 2017 huipentuu 26.8.2017 järjestettävään ruokajuhlaan Kulttuuritalo Grandissa, jossa muun muassa valitaan Porvoon makuaarre yleisöäänestyksen ja asiantuntijaraadin valintojen perusteella.

Smaku-tapahtuman idea on loistava! Ruuasta pitävä yleisö pääsee maistelemaan huippuravintoloiden annoksia edulliseen hintaan. Annokset eivät välttämättä sellaisenaan löydy ravintolan listalta, mutta kyllähän niistä välittyy ajatus siitä, millaista ruokaa kukin ravintola tarjoaa. Sokkona ravintoloita ja annoksia ei tarvitse valita, sillä Smaku ruokatapahtumasta on painettu esite, jossa ravintolat esittelevät annoksensa. 



Haikon kartano, Smaku 2017



Haikossa Smakuun oli lähdetty mukaan kolmella annoksella. Pääsimme maistelemaan Haikon annokset kauniisti katettuun pöytään Romanov-saliin. Haikon kartano tarjosi alkuruokana Haikonselän kalatoastin, pääruokana Shephers´s Pie ja jälkiruokana maitosuklaata ja puolukkaa. Haikon annokset olivat kunnianosoitus kotimaisille raaka-aineille. Annoksista löytyi paikallisen kalastajan pyytämää veden viljaa, villiyrttejä, metsäsieniä, marjoja, oman puutarhan kukkasia, lähialueilla tuotettua lihaa ja kasviksia.

Mielenkiintoisia osasia olivat esimerkiksi alkuruuan kehäkukilla värjätty sitrus-aioli ja pääruuan gratiini, jossa oli perunan lisäksi käytetty kaskinaurista. Pääruuan sieniliemi oli voimakkaan umamisena niin maukas, että taisimme kaikki syödä sen viimeiseen pisaraan.  Jälkiruoka oli Haikon annoksista ehkä vähiten yllätyksellisin. Maukas se kyllä oli! Annoksen hauska yksityiskohta oli valkosuklaasta valmistettu kuppi, johon laventelilla maustettu maitosuklaavanukas ja puolukkamousse oli aseteltu. Pidin tosi paljon siitä, että Haikossa oli tapahtumaa varten kehitelty alku-, pää-, ja jälkiruoka. Vaikka annokset olivat maistelukokoisia, jäi sellainen fiilis kuin olisi syönyt kokonaisen aterian.



Haikon kartano, Smaku 2017
Haikon kartano: Haikonselän kalatoast



Haikon kartano, Smaku 2017
Haikon kartano: Shepherd´s Pie



Haikon kartano, Smaku 2017
Haikon kartano: Maitosuklaata ja puolukkaa



Haikosta matka jatkui kohti Porvoon keskustaa, jossa meitä oli vastassa Porvoon kaupungin matkailusta Hanna Palo. Hanna johdatti meidät ensimmäisenä Bistro Sinneen oli mukana Smakussa myös kolmella annoksella. Catch a fish oli lämmin alkuruoka-annos kotimaisista muikuista ruskistetusta voista ja perunasta. Pääruoka-annos jäi mieleen erityisesti esillepanonsa ansiosta. Suomalainen takoo oli rakennettu jäkäläpedille. Kylmän annoksen riimihärkä, sinapinsiemenet ja kanttarellit tarjoiltiin ohueksi leikatusta selleritakosta. Suomalainen takoo oli maustettu vahvasti metsäisillä mauilla kuten kuusenkerkällä ja ginillä. Rohkeat maut ja yllätyksellinen esillepano ei mennyt metsään. Ainakin minuun upposi.

Sinnen jälkiruoka taisi olla paras torstaina nauttimani. Whip it! Whip it Good! Annos rakentui niinkin yksinkertainen ruokalajin kuin omenavispipuuron harteille. Purutuntumaa tuli makeista omena-mantelicrumblesta ja popcandystä, joiden makeutta suolakinuski vähän haastoi. Annokseen olisi kuulunut vielä hopeatoffeejäätelö, mutta pakastimen hajoamisen vuoksi se oli jouduttu korvaamaan vanilijajäätelöllä, joka mielestäni sopi annokseen oikein hyvin. En osannut lakritsaista aromia siihen kaivata.


Bistro Sinne, Smaku 2017
Bistro Sinne: Suomalainen takoo




Bistro Sinne, Smaku 2017
Bistro Sinne: Catch a fish


Yhteensä kuuden maisteluannoksen jälkeen huokaisin helpotuksesta kun huomasin, että Bistro Gustaf tarjoilee vain aivan pienet annokset. Lasillinen shamppanjaa ja osteri sopi tähän väliin paremmin kuin hyvin. Toisena annoksena bistrossa tarjoiltiin dubonnetpäärynää Roquefort-juuston ja hunaja huurrettujen saksanpähkinöiden kera. Bistro Gustafin vahvuus oli erityisesti tunnelmassa. Olin porvoolaisessa ravintolassa, mutta minusta tuntuu kuin olisin poikennut pariiisilaiseen bistroon.



Bistro Gustaf, Smaku 2017
Bistro Gustaf: Osteri



Bistro Gustaf, Smaku 2017
Bistro Gustaf: Dubonnetpäärynää



Viimeisimpänä vierailimme Porvoon tuomiokirkon takana Sicapellessä. Ilta oli niin lämmin, että päädyimme terassille nauttimaan Baby Gem -nimisen annoksen. Annos piti sisällään sydänsalaattia, purjohiiltä, lämpimän Västerbotten-kastikkeen, tattaria ja upean vihreää yrttiöljyä. Vierailumme ravintoloista Sicapelle oli ainoa, joka oli miettinyt annokseen sopivan viinin. Slovenialailen alkuviini taisikin olla ensimmäinen maistamani alkuviini. Mielipiteitä jakava alkuviini valmistetaan mahdollisimman luonnonmukaisin menetelmin ilman torjunta- ja lisäaineita. Viinin käyminenkin tapahtuu rypäleen omilla hiivoilla. Baby Gemille tämä viini oli täydellinen pari. Sicapellen terassilla kelpasi istua iltaa laventeleiden tuoksussa.


Sicapelle, Smaku 2017
Sicapelle: Slovenialainen alkuviini



Sicapelle, Smaku 2017
Sicapelle: Baby Gem



Sicapellestä meillä olikin jo kiire kotiin, vaikka mieli olisi tehnyt jäädä ihailemaan horisonttiin laskevaa aurinkoa. Jos aikaa olisi ollut enemmän, ja jos vatsa olisi vielä vetänyt, olisin mielelläni käynyt maistelemassa vielä muutaman muunkin annoksen. Tulipahan nyt itsekin todettua, että ei ole mitään huhupuhetta: Porvoo on ruokakaupunki! Minulla ei ole mahdollisuutta tänä vuonna vierailla toistamiseen Smaku annoksia maistelemassa, mutta jos sinulla on mahdollisuus, käy ihmeessä tsekkaamassa tämä kesäinen tapahtuma. Sen verran kaupungin runsas ravintolatarjonta jäi kutkuttelemaan mielenpäälle (tai vatsanpohjaan), että aloin suunnitella uutta retkeä Porvooseen! Romanttinen Haikko houkuttaisi. Siellä kelpaisi viettää esimerkiksi nurkan takana lymyävä 11. hääpäivä.




Yhteistyössä Haikon kartano

tiistai 15. elokuuta 2017

Mesiangervolla maustettu créme brûlée

Crème brûlée oli yksi syötävä, joka oli kirjoitettuna perheen kesäruokien summer bucket -listalle. Kesä vetelee viimeisiä, mutta listassa on vielä monta syömätöntä ruokaa. Viimeisimmäksi listasta viivattiin yli crème brûlée, jota tuunasin vähän mesiangervolla. Ihan kodin takana kasvaa mesiangervoa, ja sen kokeileminen ruuanlaittoon on houkuttanut jo; hmmm...kauanko me olemme nykyisessä kodissa asuneet, 8 kesää. Oh my, miten aika rientää!?!




mesiangervo,crème brûlée, villiyrtti



*

Crème brûlée mesiangervolla


4 annosta

2 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
2 rkl kuivattuja mesiangervon kukkia
1/2 dl sokeria
3 keltuaista

nokare voita vuokien voiteluun

pinnalle:

tummaa ruokosokeria
maitohorsman kukkia

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Voitele nokareella voita neljä annoskokoista uunivuokaa. Etsi valmiiksi uunivuoka, johon annosvuuat mahtuvat. Voit myös laittaa isoon vuokaan valmiiksi kuumaa vettä. Crème brûlée kypsennetään vesihauteessa. Veden pitäisi yltää puoleen väliin annosvuokia.

Mittaa kattilaan kerma, maito ja kuivattu mesiangervo. Kuumenna kiehuvaksi. Laita toiseen kulhoon keltuaiset ja sokeri ja vatkaa ne kevyesti sekaisin. 

Kaada kuuma kerma-maito seos siivilän läpi keltuais-sokeriseokseen ja sekoita hyvin, mutta ei niin voimakkaasti, että pinnalle muodostuu vaahtoa. Kaada valmis massa annosvuokiin.

Laita crème brûléet vesihauteessa 150 asteiseen uuniin. Kypsennä puolisen tuntia. Tarkkaile uunia kypsymisen aikana. Jälkiruuan rakenteen kuuluu uunista pois otettettaessa olla kunnolla hyytynyttä, mutta ei kuitenkaan vielä kovaa. 

Laita brûléet jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi jäähtymään. Tarjoiltaessa jälkiruuan kuuluu olla kunnolla kylmää. Jähtyessään rakenne kiinteytyy vielä hieman.

Valmista jälkiruoka loppuun juuri ennen tarjoilua. Ripottele pinnalle kerros sokeria ja paahda pinta karamellimaiseksi ja rapeaksi kaasupolttimella. Koristele maitohorsman kukkasilla.

*


mesiangervo,crème brûlée, villiyrtti





Créme brulee on yksi suosikki jälkiruuistani. Yleensä tämän klassikon valmistaminen on meillä miehen heiniä. Hän valmistaa créme bruleen hyvin perinteisesti vanilijalla maustaen. Kun minä lähdin klassikkoa muokkaamaan, jätin perinteisen vaniljan pois, ja maustoin crème brûlée kuivatulla mesiangervolla. Arvelin, että mesiangervon maku peittyy vaniljan alle.



mesiangervo,crème brûlée, villiyrtti



mesiangervo,crème brûlée, villiyrtti



Vaniljaa crème brûléeni ei kaivannut ja  mesiangervon makuakin olin onnistunut jälkiruokaan saamaan. Maku oli melko mieto, mutta kyllä se sieltä kuitenkin löytyi. Villiyrttiä olisi voinut käyttää maustamiseen hieman enemmänkin, mutta ehkä varoitukset rohtoyrttinäkin käytetyn mesiangervon haittavaikutuksista kaikuivat takaraivossa. Kuivattua mesiangervoa löytyy vielä ainakin toiseenkin brûléeseen, ja silloin laitan mesiangervoa vähän rennommalla kädellä. Ehkä kukkaa ehtii kuivata vielä vähän lisääkin. Sen verran hyvässä tikissä mesiangervoviljelys näyttäisi olevan vielä.



mesiangervo,crème brûlée, villiyrtti



mesiangervo,crème brûlée, villiyrtti



Crème brûléeta paistellessani alkoi taas ärsyttämään uuni. Uuni sinänsä on melko tehokas, mutta se paistaa epätasaisesti. Niinpä käänsin bruleet paiston puolivälissä. Koska uunista ovat myös ylävastukset rikki, pitäisi varmaan alkaa harkita uutta uunia. Suosituksia?

Crème brûléeta valmistaessa kaasupoltin eli tohotin on ehdoton keittiöhärpäke. Jos sinulla ei ole tohotinta, voit yrittää karamellisoida sokerin esimerkiksi grillivastusten alla. Tärkeää kuitenkin olisi, että itse jälkiruoka ei lämpene prosessissa. Näin helposti käy, kun uunissa karamellisoi. Useinmiten käytän karamellisoinnissa ihan tavallista taloussokeria, mutta kesän mojitoja varten tuli hankittua tummaa ruokokidesokeria, ja täytyy kyllä sanoa, että se toimi tosi hyvin. Crème brûléet saivat rapsakan pinnan.



mesiangervo,crème brûlée, villiyrtti



mesiangervo,crème brûlée, villiyrtti



Joskus keväällä oli ajatuksissa kokkailla tänä kesänä enemmänkin villiyrteistä, mutta kesä ja parhain villiyrttisesonki alkaa olla ohi. Saldona on mesiangervolla maustetun crème brûlée lisäksi nokkosrisotto, nokkoslätyt ja muutamat kukkakokeilut (esimerkiksi puna-apila ja maitohorsma) koristeena ja salaateissa. No, jospa sitä ensi kautta varten hankkisi lisää tietoa.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Matkakertomus Trogirista ja Splitistä - on ne helmiä!

Kroatiasta puhutaan Adrianmeren helmenä. Ei ole huono tämä vähän kliseinen ilmaisu. Kroatia on helmi tai ainakin Split ja Trogir. Perheen heinäkuinen kesälomamatka suuntautui nimittäin noille seuduille. Norwegian lento Splitiin lähti Helsinki-Vantaalta aamutuimaan heti ensimmäisenä lomapäivänä. Lounasaikaan olimme perillä kohteessa ja lomalla!


Kroatia, Split, Trogir
Splitin rantakatu Riva mereltä kuvattuna



Vajaan viikon lomalla olimme yhden yön Splitissä B&B Goldenissa ja useamman Trogirissa, joka sijaitsee muutama kymmenen kilometriä pohjoiseen. Näin siksi, että suositusten perusteella majapaikaksi valikoitunut Vila Donna Trogirissa ei ollut vapaana heti saapuessamme Kroatiaan.


Kroatia, Split, Trogir
Trogirin kaupunki jakautuu mantereelle, Trogirin saarelle ja Ciovon saarelle, josta tämä kuva on otettu kohti mannerta ja jylhiä vuoria.


Meillä ei ollut suuri suunnitelmia tai edes odotuksia lomalle. Jossakin vaiheessa menolentoa vähän harmitti, ettei matkakohteesta ollut tullut otettua paremmin selvää, mutta arjen kiireessä se vain jäi. Majoitusten varaaminen ja valuutanvaihtaminen euroista kuniksi olivat lähes ainoat etukäteisvalmistelut, joita teimme. Niin, ja selvitinhän minä senkin, että lentokentältä Splitiin kannattaa mennä bussilla. Bussi lähti lähti terminaalin ulkopuolelta. Bussilippu oli edullinen 30 kn eli noin 4 € per matkustaja. Lastenlippua ei tunnettu. Kuulemma vuoroliikenteen bussilla olisi päässyt vieläkin edullisemmin.

Kroatia, ainakaan Split tai Trogir eivät olleet kohteina mitenkään edullisia, ja ehkä siksi liikkuminen bussilla tai lautoilla ja veneillä jäivät mieleen erityisen edullisina. Ei ollut hinnalla pilattu nimittäin siirtyminen Bura Linesin veneellä Splitistä Trogiriinkaan. Tunnin kestävä matka maksoi aikuisilta 35 kunaa ja lapsilta 18 kn. Toinen yhdistävä tekijä edullisen hinnan lisäksi näille matkustusvälineille oli se, että opasteita ei liiemmin ollut näkyvillä, mutta niin vain, ystävällisten kroatialaisten avustuksella, löysimme oikean bussin ja oikean veneen.

Majoitusvalinta niin Splitissä kuin Trogirissakin osuivat aivan nappiin. Splitissä B&B Goldenin majoitus oli aivan rantakatu Rivan läheisyydessä. Kapeita katuja pitkin oli vajaan puolen kilometrin kävelymatka rantaan. Perille ei olisi päässyt autolla, eikä majoitus ollut missään tapauksessa esteetön. Kahden huoneen parvekkeellinen huoneistomme oli korkealla punaisten kattojen yläpuolella. Upea paikka ja loistava sijainti! Ei voi kuin suositella. Helpoksi majoittumisen teki myös aamiainen, joka oli hyvää perussettiä. Tarjolla oli muun muassa kananmunia, jugurttia, leikkeleitä ja leipää. Juomana oli tietenkin kahvia, teetä ja mehua. Aamiainen nautittiin terassilla pääskysten lennellessä yläpuolella.


Kroatia, Split, Trogir
Näkymä parvekkeelta B&B Goldenissa


Trogirin Villa Donnan valitsimme ystävien suosituksesta. Villa Donnalla oli valttikorttinaan rauhaisa sisäpiha ja uima-allas, josta apukokit iloitsivat jo etukäteen. Ja täytyy kyllä sanoa, että vilvoittava keidas oli aikuisillekin Kroatian helteissä mieleen. Villa Donnassa on yhteensä neljä huoneistoa. Meidän huoneistomme oleskelutilassa oli keittonurkkaus, jota ei tosin käytetty kuin aamiaisen valmistamiseen. Aikuiset nukkuivat erillisessä makuuhuoneessa ja lapset parvella. Ainoa asia, jota jäimme kaipaamaan oli parveke, joka ainakin yhdestä Villa Donnan huoneistoista löytyi.



Kroatia, Split, Trogir
Villa Donnan sisäpihan uima-allas oli viihtyisä keidas.


Villa Donnan sijainti oli erinomainen. Trogirin vanhaan kaupunkiin oli lyhyt kävelymatka ja aivan läheltä löytyi ruokakauppa hyvällä valikoimalla sekä parikin leipomoa, joista aamuisin kipaisin hakemaan meille tuoreet leivät ja croisantit. Tori sijaitsi Trogirin vanhankaupungin toisella laidalla, mutta sieltäkin käytiin pariin otteeseen hakemassa tuoreita hedelmiä.

Sekä Splitissä, että Trogirissa vanhat kaupungit ovat keskenään melko samanlaiset. Split on aikoinaan syntynyt keisari Diocletianuksen 300-luvun alussa rakennuttaman palatsi ympärille. Palatsi on Unescon maailmanperintökohde. Myös Trogir on listattu Unescon maailmanperintöluetteloon. Molemmissa kaupungeissa vanhan kaupungin muurien sisäpuolella saattoi kävellä eksymättä. Karttaakaan ei tarvittu, koska muurien sisäpuolinen alue oli melko pieni. Kapeat ja tunnelmalliset kujat saivat huokaamaan ihastuksesta. Muurien sisäpuolella oli turisteille suunnattuja kauppoja, monia ravintoloita ja kahviloita. Vanhat kaupungit rajautuivat turkoosiin mereen ja rantakatu Rivaan. Erityisesti Trogirissa, jossa olimme pidempään, vietimme aikaa rivalla ihastellen upeita veneitä ja vilkasta iltaelämää.


Kroatia, Split,  Trogir
Splitin vanhan kaupungin kujilta

Kroatia, Split, Trogir
Diocletaniuksen palatsi



Kroatia,Split, Trogir
Diocletaniuksen palatsista





Kroatia, Split, Trogir
Trogirin kujilta


Perheen kanssa reissatessa pinna voi joskus kiristyä, kun ravintolasta ei meinaa löytyä kaikille sopivaa ruokaa. Tällä reissulla ruoka ei ollut suuri ongelma, vaikka silloin, kun apukokki ilmoitti, että "tänään mä en syö hampurilaista" meinasi minulta huumorintaju loppua. Hampurilaisesta oli näet puhuttu useampi päivä, ja kun vihdoin löytyi ravintola, josta sai hampurilaista, se ei meinannutkaan kelvata.  Kroatiassa ruoka oli välimerellistä. Me söimme paljon kalaa ja mereneläviä, mutta esimerkiksi risottoa ja pastaa tarjolla joka ikisessä konobassa. Söin elämäni parhaan tomaattipohjaisen merenelävä risoton jossakin Trogirin vanhankaupungin muurien sisäpuolella viehättävässä ravintolassa. Hampurilaisepisodia lukuunottamatta kaikille löytyi aina mieleistä.








Olimme mitä ilmeisimmin loman tarpeessa, sillä ajankuluksi meille riitti päämäärätön vaeltelu vanhassa kaupungissa, muutama venematka uimarannalle ja altaalla lekottelu. Altaalla seurasimme kilpikonnia, jotka asuivat Villa Donnan puutarhassa tai bongailimme Splitiin laskeutuvia koneita. Aluksi laskeutuvien koneiden äänet jopa hieman häiritsivät, mutta niihin tottui nopeasti niin, että lopulta koneita ei edes enää huomannut.


Kroatia, Split, Trogir
Villa Donnan uima-altaalla



Kroatia, Split, Trogir
Lentokone bongailua viikunapuun alla



Kroatia, Split, Trogir
Okrug Gornjin uimarannoilta

Olemme olleet lasten kanssa aiemmin kaupunkilomilla ja olemme olleet rantalomilla, mutta tällainen kohde, jossa sekä ranta-, että kaupunkilomailu yhdistyivät oli meille uutta. Se sujui hyvin ja nautimme kaikki! Nyt kun matkasta on jo toista kuukautta aikaa Adrianmeren helmi on kaunis muisto muistojen helminauhassa. Ensi kesänä tuo muistojen helminauha toivottavasti saa toisenkin helmen, jostakin samoilta suunnilta. Haaveissa on paluu Adrianmeren rannoille.


lauantai 12. elokuuta 2017

Kanttarellirisotto - suurempia sienisaaliita odotellessa

Olen lähtenyt tänä syksynä metsään suurin toivein jo monta kertaa. Vähän huonoa on ollut sienionneni. Ensimmäisellä kerralla olin matkassa liian aikaisin. Palasin tyhjin käsin. Toisella kerralla pelästyin, kun eräs kanttarellipaikoista näytti muuttuneen hakkuuaukioiksi. Tai näin luulin. Hakattu palsta rajautui kuitenkin juuri kanttarellipaikkaani, ja sain pienen saaliin. Lisää näytti olevan tulossa. Viimeksi metsässä oli jo lupaus paremmasta. Tähän asti sieniä on löytynyt niin vähän, että ne on yleensä paistettu ja syöty sellaisenaan. Vasta yhden kerran sieniä on riittänyt kanttarellirisotoksi asti.



kanttarellirisotto, kanttarelli, sienet, kasvisruoka



*

Kanttarellirisotto

2-4 annosta

0,5 l kanttarelleja
nokare voita

2 salottisipulia
25 g voita
loraus oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
sitruunan mehu
1,5 dl valkoviiniä
8 dl kasvislientä
50 g parmesanjuustoa
8 salvian lehteä

1-2 rkl voita

Pienet sienet voit jättää kokonaisiksi, mutta isompia kannattaa laittaa muutamaan osaan. Kuullota pilkotut ja puhdistetut sienet nokareessa voita. Siirrä sienet sivuun odottamaan.

Kuullota hienonnetut sipulit ja riisi voi-öljyseoksessa. Lisää sitruunan mehu ja viini risottoon.
Jatka lisäämällä lämmintä kasvislientä vähitellen pienissä erissä risottoon koko ajan sekoittaen. Kun riisi alkaa olla lähes kypsää, lisää risottoon salvian lehdet, ennakkoon kuullotetut sienet ja parmesanraaste. Sienet kannattaa lisätä nesteineen päivineen, jotta kaikki mahdolliset maut saadaan talteen. 

Viimeistele risotto lisäämällä hieman voita. Voista risotto saa kiiltoa.


*

Paras risotto kanttarellista tulee mielestäni juuri näin. Miedon makuinen sieni säilyttää makunsa ja rakenteensa parhaiten, kun sienen kuullottelee erikseen ja lisää ristotton vasta kypsymisen loppuvaiheessa. Jos sieniä olisi ollut enenmmän, olisin laittanut, mutta pienelläkin määrällä onnistui hyvin. Kaikkein paras tuoksu risottokasarista nousee siinä vaiheessa, kun kuulotetun riisin ja sipulin sekaan lisätään ensin hieman sitruunamehua ja sen jälkeen valkoviiniä. Se tuoksu on huumaava, ja viimeistään tuo viinin tuoksu saa ruokahalun heräämään.



kanttarellirisotto, kanttarelli, risotto, sienet, kasvisruoka



Kanttarellirisotto kelpaa pääruuaksi sellaisenaan tai sitten sen voi tarjota lisäkkeenä. Risotto lisäkkeenä ei ole kokin kannalta helpoin ratkaisu. Risoton valmistaminen ottaa oman aikansa, ja koko valmistaminen on aktiivista ruuanvalmistusaikaa. On tärkeää, että risottoa hämmennetään koko kypsymisen ajan ja että nestettä lisätään tasaisesti. Kun risotto on valmista syöjät istuvat pöydässä, sillä risotto ei odota sen paremmin syöjiä kuin muita aterian osasiakaan. Tämän vuoksi risotto syödään meillä lähes poikkeuksetta sellaisenaan pääruuaksi, tai alkuruokana. Joskus risoton keralla tarjotaan äyriäisiä esimerkiksi grillattuja jättikatkaravun pyrstöjä tai kampasimpukoita, mutta melkeinpä tämäkin vaatii apukokkia. Onneksi niitä on!


kanttarellit, kanttarelli, sienet