torstai 15. marraskuuta 2018

Beaujolais Nouveau 2018 vuoden marraskuun kolmas torstai

Oikeastaan odotin marraskuun kolmatta torstaita kovasti. Tänä vuonna marraskuu on tuntunut marraskuulta, eikä se tunne ole ollut mitenkään outo.  On nimittäin ihan oikeasti ollut synkkää ja pimeää. Aamulehden mukaan aurinko on näillä leveyksillä paistanut marraskuussa tänä vuonna muutaman tunnin, ja sekin on enemmän kuin Kouvolassa. Tsemppiä kaakkoon! Karnevaalille on siis tilausta. Vaikka taitaa jäädä aika pieneksi tämä juhlinta, eipä kotikaupungissa ole ilotulitusta uuden sadon viinien kunniaksi, eivätkä viinitynnyrit rullaa keskustan läpi kuten Lyonissa. Tässä samalla tajuan, että voisi olla mukavaa maistella beaujolais nouveau -viinit Ranskassa. Kuka lähtee messiin?



beaujolaisnouveau


Vielä tänä vuonna uuden sadon viinit maisteltiin kuitenkin kotona. Tämän vuotisista 65 000 pullosta kaksi tuli meille! Uuden sadon viinien on sanottu kuivan ja lämpimän satokauden 2018 vuoksi olevan aromikkaampaa, koska etenkin kuivuus vaikutti siihen, että rypäleet eivät kasvaneet suuriksi. Lämmön taas sanotaan vaikuttavan siihen, että lopputulos viineissä on keskimääräistä laadukkaampi.

Menneiltä vuosilta olen oppinut sen, että beaujolais nouveau on jäähdytettävä kunnolla. Omaan suuhun viini tuntuu mukavamman makuiselta kun se on lähempänä 10 kuin 15 astetta. Alko suosittelee lämpötilaksi 12-14 astetta.



beaujolaisnouveau


Viinit olivat tänä vuonnakin hinnaltaan 10 euron paikkeilla. Hieman kalliinpi Pierre Ferraud Beaujolais-Villages Nouveau on alkon luonnehdinnan mukaan keskitanniininen, mustikkainen, vadelmainen, kirsikkainen, kevyen kukkainen, hennon mausteinen. Huokeampi (hinnan ero on 2 eurao) Albert Bichot Beaujolais Nouveau on vähätanniininen, villivadelmainen, mustikkainen, kevyen mustaherukkainen, mausteinen. Jälkimmäinen, Bichotin viini, maisteltiin ihan oikeana päivänä. Blogissa ei ehkä oikein näytä hyvältä se, että joka vuosi sanon viinin olleen yllättävän hyvää. Tai joku saattaa epäillä kehittyykö Viikonloppukokin viinimaku lainkaan. Mutta niin se vain on, että vuodet eivät ole veljiä keskenään. Muutaman vuoden takaiseen, vahvasti banaanimakuiseen, uuden sadon viiniin verrattuna tämän vuotinen oli kuitenkin hyvää. Uuden sadon viiniksi keskimääräistä parempaa.



beaujolaisnouveau


Viime vuonna viiniä maisteltiin sushin kanssa ja sitä edellisenä juustojen kanssa. Suositusten mukaan uuden sadon viinit sopivat hyvin myös pastojen ja kanan kanssa, myös metsän antimet mainittiin. Minä panostinkin tänä vuonna metsään. Kotoa nimittäin löytyi edellisenä viikonloppuna poimittuja suppilovahveroita. Kokosin sienistä, voimakkaasta juustosta ja vaaleasta leivästä meille iltapalaksi lämpimät leivät. Kalalle vuoden 2018 viini olisi ollut omiaan. Campasimpukka joi uuden sadonviinin blinien kanssa ja Instagramin mukaan SoppaHanna nautti beaujolais nouveaun pakastepizzan kanssa. Parasta uuden sadon viinissä on se, että sen saa juoda marraskuun kolmantena torstaina!

perjantai 9. marraskuuta 2018

Pekonipuuro eli Savory oatmeal - kaurapuuroa suolaisin höystein

Savory oatmeal on paljon kuvaavampi nimi kuin suolainen kaurapuuro. Suomalaiseen kaurapuurohan lisätään aina suolaa. Suolaa lisätään silloinkin, kun puuro tarjotaan mehukeiton, hillon tai marjojen kanssa. Savory oatmealiin on kuitenkin lisätty enemmän suolaisia aineksia kuin pelkkä suola. Ehkä suomeksi pitäisikin puhua kaurapuurosta suolaisin höystein. Savory oatmeal -haulla löytää toinen toistaan upeamman näköisiä annoksia instagramista tai pinterestistä. Oma kiinnostukseni suolaiseen kaurapuuroon heräsi testattuani vesikrassi-perunahelmipuuroa paahdetun kuhan lisäkkeenä. Suolaista kaurapuuroa voisikin ajatella ennemminkin risoton kaltaisena ruokana kuin puurona. Toimivathan ne kaiken maailman ohratotkin oikein hyvin. Suolainen kaurapuuro tuli testattua ihan todelliseen nälkään ensimmäisen kerran, kun olin kotona vatsatautisen kuopuksen kanssa ja jääkaappi oli melkein tyhjä. Sen jälkeen pekonipuuroa on keitelty jo isommallakin kattilalla. 


savory oatmeal, pekonipuuro



savory oatmeal, pekonipuuro


*

Savory oatmeal eli suolainen kaurapuuro

4 annosta

1 l vettä
suolaa
4 dl kaurahiutaleita

170 g pekonia
6 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja
2 dl suppilovahveroita
muutamia cashewpähkinöitä
50 g kaltbachia tai muuta voimasta juustoa raasteena

Kiehuta vesi ja mausta suolalla. Lisää kaurahiutaleet kiehuvaan veteen ja sekoita hyvin. Laita kansi päälle ja pienennä levyn lämpötila ihan pienelle haudutuslämmölle ja sillä aikaa, kun puuro hautuu, valmistele muut raaka-aineet. Sekoittele puuroa aina välillä, mutta älä sekoittele liikaa, ettei puurosta tule 

Leikkaa pekoni pieneksi ja paista rapeaksi paistinpannulla. Aloita paistaminen kylmältä pannulta. Lisää pannulle esikäsitellyt ja pienemmäksi pilkotut sienet ja aurinkokuivatut tomaatit.

Kun puuro on kypsää (hauduttamalla puuro kypsyy hiutaleista riippuen noin 7-10 minuutissa), sekoita sen joukkoon pannulla paistamasi pekoni-sieni-tomaattiseos. Lisää puuroon vielä cashewpähkinät ja juustoraaste. Nauti lounaaksi.

*


savory oatmeal, pekonipuuro

Pekonipuuro eli hämäläinen risotto kuten eräs henkilö facebookin keskusteluryhmässä vähän vastaavaa viritelmää kutsui, sopii mielestäni oikein mainiosti lounaaksi. Aamupalaksi pekonipuuro lienee liian ruokaisa, mutta lounaalla sitä syö oikein mielellään. Sen verran puuromainen on tämän tekeleen koostumus, että mielellään sitä syö sellaisenaan eikä esimerkiksi lisäkkeenä kuten riisistä valmistettua risottoa. Enemmän risoton kaltaisia ovat mielestäni myös ohrasta valmistettu ohratto tai kokonaisesta speltistä kypsennetty vastaava ruokalaji. Mikähän sen nimi mahtaa olla? 


savory oatmeal, pekonipuuro


Koska innostuin ihan valtavasti kaurapuurosta suolaisin höystein, kuulisin mielelläni muiden vastaavia puuroviritelmiä? Mikä on hyväksi havaittu yhdistelmä suolaiseen puuroon?

Yhteistyö: kaurahiutaleet saatu tuotenäytteenä Vallius vihannespuodista

maanantai 5. marraskuuta 2018

Kaurapuuro hiljaa haudutellen

Jo kauan aikaa sitten hoksasin, että on olemassa kahta erilaista puuroa: mikropuuroa ja kattilapuuroa. Mutta vasta aivan viime aikoina havahduin siihen, että ei ole aivan sama mistä hiutaleista puuronsa keittelee. Oikeastaan tuo herääminen hiutaleiden suhteen on tämän syksyisen Tampereen kauppahalli yhteistyön ansiota. Valliuksen vihannespuodin Minna toivoi, että ruokabloggarina nostaisin puuroja esille. Ja mikäs siinä, sehän sopii mainiosti. Olen puuroihminen kuten aiemmin olen kertonut. Postauksen lopusta löytyy listaus aiemmin blogatuista puuroresepteistä, jotka ovat muuten kovin suosittuja. Mutta ennen tuota listausta kerron teille muutaman kaurapuuro niksin ja perusreseptin.



kaurapuuro


*

Kaurapuuro

2-3 annosta

5 dl vettä
2 dl kaurahiutaleita
ripaus suolaa

Mittaa vesi kattilaan ja lisää suola. Suolaa kannattaa lisätä, koska se korostaa kauran makua. Kiehauta neste ja lisää hiutaleet sekaan kevyesti sekoitellen. 

Laita levy pienelle haudutuslämpötilalle. Puuron keitossa ei kannata hötkyillä. Hitaasti hauduttaen tulee maukkain ja rakenteeltaan optimaalisin puuro. Hiutaleista riippuen valmista puuroa voi saada aikaiseksi viidessäkin minuutissa, mutta aikaa kannattaa varata vähintään 10-15 minuuttia. Pidempikään haudutus ei tee huonoa. Jos haudutat puuroa pitkään, tarkkaile nesteen määrää.

Sekoittele puuroa välillä varovasti sen hiljaa kypsyessä. Liian paljon ei kannata sekoittaa, koska se tekee puurosta "limaista".

Kun puuro on kypsynyt hiljakseen vajaa kymmenen minuuttia, levyn voi sammuttaa kokonaan. Puuro kannattaa jättää kannen alle vielä tekeytymään muutamaksi minuutiksi. 

*


kaurapuuro

Puuro on oivallinen aamiainen. Tosin kun puuroa syö aamiaiseksi, pitää muistaa syödä puuron kanssa myös jotain proteiinipitoista. Pelkkä puurolautasellinen ei pidä nälkää loitolla lounasaikaan saakka. Minusta puuro on parasta voisilmällä, nimenomaan VOIsilmällä. Toiset tykkäävät syödä puuronsa marjojen tai kiisselin kanssa. Eivätkä ne minunkaan puurolleni tavaton lisäke ole. Etenkin aamiaispuuroon saatan lisätä marjoja ja raejuustoa, rahkaa tai jogurttia, jolloin proteiini tulee syötyä samalla kerralla. Toisinaan meillä syödään puuroa myös lounaaksi ja joskus jopa iltapalaksi.



kaurapuuro


Olen puurojen suhteen kaikkiruokainen. Suuria suosikkejani ovat myös riisipuuro ja mannapuuro. Vispipuuro on niin hyvää, että sitä voisi syödä, vaikka miten paljon. Puurorakkaus saattaa kulkea perimässä, sillä myös kuopus pitää puuroista. Tästä on jo vuosia, kun kuopus pyysi minua keittämään rapukattilalla mannapuuroa. Rapukattila on 10 litraa. En keittänyt. Viime aikoina meillä on innostuttu myös tuorepuuroista, mutta ne taitavat kuitenkin olla enemmän kesän juttu. Tällaisina aikoina sitä kaipaa lämmintä puuroa. Tosin teini tehköön tuorepuurojaan, kun ne hänelle kerran maistuvat parhaiteen. Tuorepuurokin on mitä parhain aamiainen tai välipala.

Viikonloppukokin puuroreseptejä:





Yhteistyö: kaurahiutaleet saatu tuotenäytteenä Vallius vihannespuodista

lauantai 3. marraskuuta 2018

Porkkanatuorepuuro

Olen puuroihminen. Henkeen ja vereen. Kuopus on perinyt ominaisuuden ja tuorepuurojen myötä myös esikoinen on uudelleen innostunut puuroasiasta. Tämän hetken hitti on mantelimaitoon tehty puuro. Tuorepuurosta saa itse asiassa tosi terveellisen, monipuolisen ja täyttävän aamiaisen, kun illalla jaksaa nähdä vähän vaivaa.


porkkanatuorepuuro


*
Porkkanatuorepuuro
1 annos

1 dl kaurahiutaleita
2 dl mantelimaitoa
pieni porkkana hienoksi raastettuna
muutama saksanpähkinöitä
noin 2 rkl cashewpähkinöitä
ripaus kanelia
ripaus inkivääriä
vähän vaahterasiirappia

mangokuutioita 
tyrnejä

Mittaa lautaselle kaurahiutaleet, mantelimaito, porkkanaraaste ja suurin osa pähkinöistä. Pähkinöitä kannattaa kämmenen pohjalla murskata vähän pienemmäksi. Sekoita ja laita jääkaappiin tekeytymään yön yli.

Mausta puuro aamulla kanelilla, inkiväärillä ja vaahterasiirapilla ja sekoita.

Asettele koristeeksi mangokuutioita, tyrniä ja loput pähkinöistä.

*
Makean ystävä voi lorauttaa puuroonsa suuremman määrän vaahterasiirappia. Itse en siirappia makeuden vuoksi kaivannut, sillä puuron päälle kuutioimani espanjalainen mango, jonka satokausi on näin syksyllä, toi puuroon riittävästi makeutta. Varsinkin kun porkkanatkin ovat aika makeita. Tosin taidan tykätä happamasta ja kirpeästä. Lisäsinhän puurooni jäisiä tyrnejäkin. Vaahterasiirapissa on kuitenkin omanlaisensa aromi, jota rakastan. Erityisen hyvin se sopii mielestäni pähkinöihin.


porkkanatuorepuuro




Maistuuko sinulle tuorepuuro? Reseptejä saa vinkata. Jos teini tykkää syödä aamiaiseksi puuroa, häntä on kannustettava puuhassa kaikin tavoin. Esimerkiksi uusilla resepteillä.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Pyhäinpäivän menu - kuhaa, hirveä ja tyrniä

Jos pyhäinpäivän juhlijat miettivät vielä ruokia, tässäpä teille vinkki. Kokonaisuus nousi silmiini tutkiessani blogin tilastoja. Viime päivinä kolme reseptiä on ollut muita suosituimpia. Näistä kolmesta reseptistä muodostavat itse asiassa tosi hyvän kokonaisuuden. Samalla tämä kolmikko - kuhaceviche, routapaisti hirvestä ja pannacotta tyrnistä - kuvaa hyvin omia arvoja siitä, mikä minulle on ruuassa ja raaka-aineissa tärkeää. Lautasella ja blogissakin näkyy arvostukseni kotimaisuutta kohtaan. Oli sitten kysymys luonnon antimista tai kasvatetuista raaka-aineista. 


pyhainpaivan menu


Vaikka arvostan kotimaisuutta, olen myös utelias ja kiinnostunut muista kulttuureista ja ihmisten tavoista toimia; niin arjessa kuin juhlassakin. Siitä esimerkiksi ceviche on hyvä esimerkki. Kotoinen kuha taipuu hyvin raaka-aineeksi meksikolaiseen ruokaan. Jos ei pidä korianterin mausta, ainakin cevichessä korianterin voi korvata hyvin lehtipersiljalla. Jos ei pidä kovin tulisesta, chilin määrää voi säädellä. Chiliä ei kuitenkaan kannata jättää kokonaan pois. Se vie cevichestä idean.


pyhainpaivan menu


Kuuntelimme kerran Jaakko Kolmosta radiosta, kun ajelimme Oulusta Kurikkaan. Radio-ohjelma oli niin mielenkiintoinen, että ei maltettu juuri edes pysähtyä. Kolmonen sanoi, että mikään ei ole niin viisas kuin hirvi, joka on jo metsässä eläessään syönyt fiksusti ja maustanut itse itsensä. Miten oikeassa Jaakko Kolmonen olikaan. Hirvi ei tarvitse juuri muita mausteita kuin suolaa. Harmi, että metsästys ei kuulu omiin tai lähipiirin harrastuksiin. Mutta aina välillä onnistaa, ja käytössä on hirvenlihaa. Yksi parhaista hirviresepteistä on routapaisti, jonka valmistaminen aloitetaan jäisestä lihakimpaleesta.


pyhainpaivan menu

Kun jääkaapissa on kermaa, jälkiruoka ei ole mikään ongelma. Kerman lisäksi ei tarvitse kovinkaan monta raaka-ainetta, että saa aikaiseksi ihanan jälkiruuan. Tyrni-pannacotassa raaka-aineita on hieman enemmän kuin yhdessä toisessa lempijälkiruuistani possetissa. Tyrni-pannacotassa on lisäksi yksi jälkiruualle hyvin tärkeä ominaisuus. Sen voi huoletta valmistaa etukäteen.


pyhainpaivan menu


Tänä vuonna vietän pyhäinpäivää valmiissa pöydeissä, ja sekin on kivaa vaihtelua, vaikka ruuanlaitto lempiharrastuksiani onkin. Tässä yhteydessä on hyvä esittää Kiitos kaikille lukijoille, uusille ja vanhoille, kommenteista, tykkäyksistä ja palautteesta. Blogin lisäksi Viikonloppukokkia voit  seurata sosiaalisessa mediassa facebookissa tai instagramissa, jonne ruokakuvien lisäksi tallentuu kuvia maisemista ja elämästä ympärilläni.

torstai 1. marraskuuta 2018

Kesämuistoja Lapista

Olen säästänyt Lapin kesälomamatkan kirjoittamista. Ajattelin, että sitten kun kaipuu ja ikävä Lappiin tulee oikein kovaksi, käyn läpi kesäreissun kuvat ja kirjoitan lyhyen matkakertomuksen. En tiedä oliko se kovin järkevä ajatus, sillä kuvia katsellessa kaipaus on kahta kauheampi. Pian on kuitenkin taas joulu ja silloin auton nokka käännetään taas kohti pohjoista. Joulun kaamoksessa tunnelma ja valo Lapissa on jotain muuta kuin kesällä. Valon eri sävyjen vuoksi Lappiin kannattaa matkustaa eri vuoden aikoina. Yöttömän yön kirkasta valoa on vaikea kuvailla. Yhtä vaikeaa kuin kaamoksen sinistä hehkua.


Lapin kesa, Pallas-Yllastunturin kansallispuisto
Hietajärvi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa



Meillä on tapana ajella pohjoiseen aika haipakkaa. Aamulla aikaisin lähdetään kotoa Pirkanmaalta. Ensimmäinen taukopaikka on aamupala Keski-Suomessa ja toinen pysähdys on aina jossakin Pohjois-Pohjanmaalla Oulun - Tornion tienoolla. Kesällä kävimme Ikeassa lihapullilla ja jatkoimme matkaa Ruotsin puolella Muonioon saakka, jossa kävimme ruokakaupassa ja jatkoimme "kotiin" Raattamaan. Ruotsin puolella tiet olivat aika huonossa kunnossa, joten järkevämpää ja nopeampaa olisi varmasti ollut ajaa Suomessa. Meitä, eniten tietysti lapsia, viehätti ajatus, että lyhyenkin loman aikana on mahdollista käydä monessa eri maassa. 


Lapin kesa, Pallasjarvi
Peilityyni Pallasjärvi helteisenä heinäkuun päivänä kesällä 2018


Kesälomareissu Lappiin osui kesän kuumimpaan aikaan. Ulkona lämmintä oli 30 astetta ja yli, mökissä vähän alle. Pohjoisen vilvoittavista uimavesistä tuli testattua Pallasjärvi, Ounasjoki ja Hietajärvi, jonka rannat vetelevät vertoja mille tahansa hiekkarannalle. Luksusta oli, että Hietajärven rannoilta löysimme keitaan ihan vain omalle perheelle.


Lapin kesa, Pallas-Yllastunturin kansallispuisto
Hetta-Pallas linja kulkee järven takana

Lapin kesa, Pallas-Yllastunturin kansallispuisto, Hietajarvi
Hietajärvi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa


Edellinen kesäreissu Lappiin tehtiin kesällä 2015. Silloin Pallaksella Taivaskeron huputus jäi haaveeksi. Nyt kiersimme Taivaskeron kierroksen (10 km) upeassa heinäkuun helteessä auringon paistaessa kirkkaan siniseltä taivaalta. Matka taittui tuosta nuon vain, paljon ne lapset kasvavat kolmessa vuodessa! Tunturissa ei ollut kuuma, vaan oikeastaan ihanan viileää. Kesällä 2015 olimme varautuneet niin hyvin eväin, että niillä olisi viipynyt tunturissa pidempään. Kesällä 2018 eväänä oli muutama juomapullo raikasta vettä. Maisemat olivat kerrassaan upeat. Kannatti odottaa kolme vuotta, että pääsi näkemään paikan, jossa olympiatuli sytytettiin ennen Helsingin olympialaisia 1952.


Taivaskeron huippu on jo ihan lähellä.


Jo kotoa lähtiessä teimme päätöksen, tulla takaisin etelään autoyöjunalla, joka onkin ainakin aina välillä varteen otettava vaihtoehto. Rahaa siinä ei säästä (auto, 2 aikuista ja 2 lasta noin 300 €), mutta voimia ja aikaa kylläkin. Taka-ajatuksia junailuun oli oikeastaan kaksi. Ensimmäinen oli se, että ennen kaikkea minä halusin piipahtaa turistina Rovaniemellä. Vaikka aikaa ei ollutkaan kuin yksi päivä, olen iloinen, että saatoimme käydä Arktikumissa ja Ounasvaaran huipulla ihailemassa kun ukkosmyrksy pyyhkäisi Rovaniemen yli.

Toinen syy junamatkailuun olivat hurjat ajokilometrit, jotka ajoimme lomaviikon aikana. Piipahdimme nimittäin Norjassa. Matka Suomineidon käsivartta ensin Kilpisjärvellä ja sitten Skibotniin tarjosi huikaisevan kauniita maisemia ja meille kaikille ennen näkemättömiä. Kilometriä kertyi yhdelle päivälle lähes 600, mutta matka oli vaivan arvoinen. Kilpisjärvellä pysähdyimme kahville ja syömään ja Skibotnissa jalkauduimme autosta sen verran, että saimme upottaa varpaat jääkylmään mereen. Maisemat olivat vaikuttavat! Kenties ensi kesänä voisi viivähtää Pohjois-Norjassa hieman pidempään.


Lappi, Lapin kesa
Kohti Kilpisjärveä

Lappi, Norja, Lapin kesa
Mitä lähemmäs merta ajettiin, sitä enemmän pilviä alkoi kertyä taivaalle.

Lapin kesä, Lappi, Skibotn
Norjassa Skibotnissa ei enää tehnytkään mieli uimaan. Lämpötila laski + 17 asteeseen, kun Kilpisjärvellä oli +30.


Nämä Lapin lomat ovat niin rentouttavia ja rauhoittavia, että kiireisen arjen keskellä niitä oikein aina odottaa ja kaipaa. Koska Lapin lomilla päivät kuluvat pääosin kevyesti liikkuen - kesällä patikoiden ja talvisin hiihdellen - nuotiolla tulistellen, saunoen, lueskellen ja pelaillen ei näistä Lapin matkakertomuksistakaan extremeä löydy. Kesäisellä Lapin lomalla oli extremeä pyöräillä jopolla viemässä roskat 5 km päähän, uida raikkaissa vesissä, ihailla valoa, katsella maisemia, kuunnella hiljaisuutta ja levätä. Toivottavasti tämän kertomuksen avulla saan välitettyä sen rauhan, rentouden ja hyvän olon tunteen, jonka jokainen Lapin matka on minussa saanut aikaan. Viime kesän Lapin lomassa ei jäänyt harmittamaan kuin metsäpalovaroitus, jonka vuoksi en saanut paisteltua laavulla muurinpohjalättyjä. Jos jouluna ei ole tulipalopakkanen, paistan meille joululätyt nuotiolla!


Lapin kesä, Ounasjoki
Peilityyni Ounasjoki ja aurinko keskiyöllä heinäkuun puolen välin paikkeilla.

torstai 25. lokakuuta 2018

Paahdettu kuha ja vesikrassi-perunahelmipuuro - aina ei ole suunmukaista

Jo kauan sitten sain kustantajalta Kape 24 h -kirjan, joka on keittokirja myös Kari Aihisen henkilökuva. Olen selaillut useasti Suomen kuvataiteen komitean vuoden 2017 kauneimmaksi tietokirjaksi valitsemaa kirjaa, ja joka kerran minua on puhutellut yksi resepti: paahdettu kuha ja vesikrassi perunahelmipuuro. Palaset loksahtelivat kohdilleen, kun paikallinen kalastaja tarjosi minulle suomustettua nahallista kuhaa. Samoihin aikoihin kuopus kärtti ostamaan helmisuurimoita ja keittämään helmipuuroa. Ajattelin, että kun perunatkaan eivät ole enää uusia, mikäs siinä sitten kokeilemaan jotain vähän uudenlaista lisuketta kalalle.


Paahdettua kuhaa ja vesikrassi-perunahelmipuuroa


*

Paahdettua kuhaa ja vesikrassi-perunahelmipuuroa

4 annosta

Persiljaöljy

2 ruukkua persiljaa
2 dl rypsiöljyä
1/2 dl valkoviinietikkaa
suolaa ja sokeria maun mukaan 
mustapippuria myllystä

Aloita ruuan valmistaminen persiljaöljystä. Sen voit tehdä valmiiksi jo etukäteen. Öljyä tulee paljon enemmän kuin reseptiin tarvitsee, mutta lopun voi käyttää oikein hyvin esimerkiksi salaattikastikkeena.

Laita persilja ja öljy tehosekoittimeen ja aja täydellä teholla niin, että persilja on hienontunut ja sekoittunut kunnolla öljyyn.

Siivilöi öljy ja lisää loput raaka-aineet.

Vesikrassi-perunahelmipuuro

2 dl helmisuurimoita
1 rs vesikrasseja
vähintään 1 dl parmesaania
1/2 dl kuohukermaa
1/2 dl persiljaöljyä
1 tl ranskankermaa
vastapuristettua sitruunamehua
suolaa maun mukaan 
mustapippuria myllystä

Keitä perunahelmiä noin 10 minuuttia reilussa kiehuvassa vedessä. Jäähdytä. Silppua vesikrassi ja raasta paremsaani. Valmista helmipuuro risoton tapaan. Laita perunahelmet kattilaan. Lisää joukkoon kerma ja kiehauta. Esimausta tilkalla persiljaöljyä ja keitä paksuhkoksi.

Viimeistele puuro ranskankermalla ja sitruunamehulla ja sekoita joukkoon parmesaani ja vesikrassi. Tarkista maku ja lisää suola ja pippuri.

Paahdettu kuha

4 nahallista kuhafilettä
50 g voita
suolaa maun mukaan 
mustapippuria myllystä

Tarkista, että kalat ovat ruodottomia ja poista tarvittaessa kylkiruotorivit. Paista ruodottomat kuhafileet vaahtoavassa voissa kauniin ruskeiksi. Aloita paistaminen nahkapuolelta. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kokoa annostelemalla pohjalle vesikrassi-perunahelmipuuroa. Nosta päälle kuhafile ja koristele vesikrassilla ja parmesaaniraasteella. Lisää vielä loppusilaukseksi tilkka persiljaöljyä

*

Liian harvoin tulee syötyä kuhaa nahkoineen päivineen. Taas kerran kun näin tehtiin todettiin, että mahtavan hyvää! Miten se suomustaminen vain aina tuntuu niin vaikealta (ja sotkuiselta). Valmiit fileet taas myydään lähes poikkeuksetta ilman nahkaa. Kuha on ruokapöydässä niin tavanomaista, että se maistuu välillä lähes tylsältä. Paljon parempaa kuha on nahkoineen paistettuan. Makua mietoon kalaan saa myös kypsentämällä sen ruskistetussa voissa tai valkoviinissä. Mitähän muuta voisi kuhasta tehdä?


Paahdettua kuhaa ja vesikrassi-perunahelmipuuroa


Paahdettua kuhaa ja vesikrassi-perunahelmipuuroa


Mutta tuo vesikrassi-perunahelmipuuro. En ymmärrä mitä ajattelin. Ei ollut minun juttuni ollenkaan. Syödessäni muistin, etten ole helmipuurofani. En muistanut, ettei se maistu miltään! Tämä "helmipuurorisotto" ei siis päässyt minun keittiössäni jatkoon. Aika jännä kuitenkin, että resepti jäi kummittelemaan mielessäni niin pitkään, että se oli lopulta testattava. "Helmipuurorisoton" paras puoli oli se, että se palautti mieleen sen miten paljon pidän puuroista yleensä. Puurojuttuja onkin tulossa lähiaikoina lisää, mutta ei helmipuuro-juttuja.


Paahdettua kuhaa ja vesikrassi-perunahelmipuuroa

Kape 24 -kirjaa ovat meillä muuten selailleet muutkin kuin minä. Kape on tullut televisio-ohjelmien kautta tutuksi koko perheelle, ja varmasti sen vuoksi kirja kiinnosti myös lapsia. Kirja on ulkoasuiltaan ja väreiltään räikeä ja jotenkin tv:stä tutun Kapen oloinen; energinen ja räiskyvä. Kokonaisuutena ehjän oloinen. Kaipaan keittokirjoihin aina aakkosellista hakemistoa, mutta se tästä kirjasta puuttuu. Ehkä tämän kirjan tarkoitus onkin olla enemmän ispiraation lähde ja kirja, jonka kauniiden kuvien pariin voi palata aina silloin tällöin. Kirjan kuvat ovat valokuvaaja Sami Revon käsialaa. Kape 24h:n reseptit ovat monipuolisia. Sivuilta löytyy kaikkea kotiruuasta fine diningiin, alkuruuista jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Minulla on vielä pari muutakin reseptiä merkittynä testaamista varten. Ehkä kuulette niistä lisää vielä myöhemmin.

Kape 24h on saatu arvostelukappaleena Kustannusosakeyhtiö Tammelta.

tiistai 23. lokakuuta 2018

Simpukkapasta sinisimpukoista

Mielessäni oli simpukkapasta pasta alla vongole, kun lähdin asioimaan kauppahalliin. Olin nimittäin saanut viestiä Mama's cornerista, että siellä on uusi erä käsinvalmistettua munapastaa. Ajattelin, että nappaan samalla reissulla Kalaherkut Nygreniltä simpukoita ja testailen miltä maistuu sitruunalla maustetusta tagliatelle-munapastasta valmistettu pasta alle vongole. Nygrenin tiski oli täynnä herkkuja muun muassa niitä ihania mustekalan lonkeroita, joista taannoin valmistin seafood risoton. Jono tiskille oli pitkä, ja ehdin jo pelätä, että saanko sen ainokaisen sinisimpukkapussin, joka tiskissä näkyi olevan. Kaikkein mieluiten olisin ottanut pastaani varten, hieta- tai sydänsimpukoita, mutta sinä päivänä ei ollut saatavilla kuin sinisimpukoita. Olin niin haaveillut simpukkapastasta, etten millään keksinyt enää mitään muuta ruokaa. 


simpukkapasta

*

Simpukkapasta sinisimpukoista

4 annosta

1 kg sinisimpukoita

salottisipuli
2 valkosipulin kynttä
punainen chili
pieni kotimainen päärynä
oliiviöljyä
2 dl valkoviiniä
muutama timjamin oksa
suolaa
mustapippuria
ripaus sahramia

nokare voita
hieman hunajaa

250 g sitruunalla maustettua munapastaa
vettä ja suolaa pastan kypsentämiseen

kirsikkatomaatteja

Aloita pastan valmistaminen simpukoista. Huuhtele simpukat ja puhdista tarvittaessa poistamalla "parta". Heitä pois simpukat, jotka eivät sulkeudu, tai ne joiden kuori on vaurioitunut.

Tee sitten simpukoiden kypsennystä varten liemi. Kuori ja hienonna sipulit, päärynä sekä chili. Laita kattilaan tilkka oliiviöljyä ja kuullota sipulisilppua ja päärynän ja chilin palasia öljyssä. Lisää kasariin valkoviini ja mausteet. Kuumenna liemi niin, että se kiehuu kunnolla. 

Laita simpukat kuumaan liemeen ja kasariin kansi päälle. Anna kypsyä kannenen alla 2 minuuttia, ravista ja anna kypsyä vielä toiset 2 minuuttia. Kypsyessään simpukat avautuvat.

Ota kasari pois liedeltä ja nostele simpukat reikäkauhalla lautaselle. Siivilöi liemi ja jätä odottamaan. Kuori suurin osa simpukoista, mutta jätä muutamia kokonaisiksi. Pastaan tulee näköä ja väriä.

Halkaise kirsikkatomaatit. 

Keitä isossa kattilassa vesi kiehuvaksi, mausta suolalla ja kypsennä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. 

Samalla kun pasta kypsyy keitä simpukoiden lientä kokoon. Suurusta liemi nokareella voita ja hunajalla.

Kun pasta on sopivan kypsää, valuta se. Yhdistä pasta, simpukat, halkaistut kirsikkatomaatit ja simpukoiden kokoon keitetty liemi. Nauti hetimmiten kera lasillisen valkoviiniä.

*
Simpukkapussissa oli pieniä ja söpöjä simpukoita. Aika usein sinisimpukat ovat melko kookkaita. Ainakin pastaan pienet ovat mukavampia. Tietysti on eri asia, jos simpukoita haluaa vaikka grillata. Silloin arvostaisin enemmän hieman isompia simpukoita.

Nygrenillä myyjä tarjoutui tarkastamaan simpukat, mutta kieltäydyin kohteliaasti, kun vähän aikaa olimme käänneleet ja tutkineet verkkopussukkaa. Päälle päin näki, että simpukat olivat tuoreita ja hyvinvoivia. Näin olikin. Vain ihan muutama simpukka heitettiin syömäkelvottoma pois niitä pestessä ja jokaikinen esikäsittelyn läpäissyt simpukka avautui kypsennettäessä. 


Simpukkapasta on vähän työläsruoka. Tai eihän pastassa muuten hommaa ole, mutta simpukoiden käsittelyssä vähän on. Helpompaa simpukoiden syömistä olisi iskeä padallinen kypsiä simpukoita pöytään. Yhteistyöllä tästäkin selvittiin helposti. Mies pesi ja kuori simpukat, minä valmistin liemen, keitin sen kokoon ja kypsensin pastan. Meni ihan tasan, eikö vaan? Apukokeista nuorempi oli liesussa eikä onnekseen "joutunut" syömään muiden herkkua. Kolmestaan pistelimme neljän hengen annoksen; minä, mieheni ja vanhempi apukokki.

Kuten pastat ylipäätään, ei simpukkapastakaan odottele syöjiä, vaan syöjät pastaa. Pari pikaista kuvaa ja ääntä kohden. Tuo sahramilta ja päärynältä maistuva liemi oli taivaallisen hyvä soossi pastalle, edes juustoa ei tarvittu.

Yhteistyö: pasta ja simpukat saatu

perjantai 19. lokakuuta 2018

Munakoiso-saksanpähkinäpasta

Ostoslistalla on jo pitkään ollut tryffeliöljy. Olen nimittäin halunnut kokeilla munakoiso-saksanpähkinäpastaa, jota Janica Savusuolaa-blogista teki jo elokuussa. En ole onnistunut olemaan samassa kaupassa tryffeliöljyn kanssa, ja pastaresepti on jäänyt testaamatta. Janica nimittäin kertoi, että tryffeliöljy on tässä pastassa se juttu. Ratkaisin asian kuitenkin toisin ja käytin tryffeliöljyn sijaan tryffelillä maustettua munapastaa, jota sain kauppahalli yhteistyön kautta tuotenäytteeksi Mama´s cornerista. Niin ikään söpö kotimainen munakoiso on saatu näytteenä Vihannespuoti Valliuksesta ja ihana Kaltbach-gruyere Juustosopista. Noudatin melko uskollisesti alkuperäistä reseptiä, mutta yhdistin siihen kuitenkin vielä Kokit- ja Potit -blogista bonggaamani vinkin  rapeuttaa munakoisoja ripauksella vehnäjauhoa. Vehnäjauhoa on todellakin vain ripaus - tai hipaus - leivittämisestä ei voi puhua. Yhteistyön tulosta koko pasta.



munakoiso_saksanpahkinapasta

*

Munakoiso-saksanpähkinäpasta

4 annosta

2 pientä munakoisoa
2 rkl vehnäjauhoja
100 g saksanpähkinöitä
2 pientä salottisipulia tai 1 keltasipuli
3 pientä valkosipulin kynttä
laadukasta oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
pieni ripaus sokeria
pari kourallista basilikaa
250 g tryffelillä maustettua munapastaa (tagliatelle)
40 g Kaltbach-gruyereä

Leikkaa munakoisoista kanta pois. Leikkaa koisot pitkittäissuunnassa ohuiksi siivuiksi ja puolita siivut. Ripottele leikkuulaudan päälle suolaa, lado munakoisoviipaleet suolan päälle ja ripottele suolaa vielä viipaleiden päälle. Anna siivujen itkettyä ja valmistele sillä välin muut ainekset.

Rouhi pähkinöitä pienemmiksi morttelissa. Paahda pähkinärouhe kuivalla pannulla ja kuumenna pannua keskilämmöllä sekoitellen, kunnes pähkinärouheesta alkaa nousta paahtunut tuoksu. Kaada rouhe heti pois pannusta, kun se on tarpeeksi paahtunut. Rouhe jatkaa kypsymistään vielä hetkisen, vaikka se ei enää ole pannullakaan. Pähkinöitä paahtaessa kannattaa olla tosi tarkkana. Pähkinät palavat älyttömän helposti.

Kun munakoisoviipaleiden pintaan on noussut runsaasti nestehelmiä, taputtele siivut varoen talouspaperilla kuiviksi. Paista munakoisot useammassa erässä pannulla, runsaassa oliiviöljyssä. Munakoiso rakastaa oliiviöljyä ja lämpöä. Laita vehnäjauho pieneen siivilään ja ripottele varovasti aivan ohut kerros jauhoja munakoisojen pinnalle. Jauho tekee munakoisojen rakenteesta hieman rapeamman. Anna siivujen paistua useampi minuutti molemmilta puolilta, sillä munakoiso saa olla tummaa. Näin sen maku on parhaimmillaan. Nosta munakoisot sivuun odottamaan.

Kuori ja pilko sipulit pieneksi. Kuullota sipulisilppua pari minuuttia, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Ota huomioon, että valkosipuli palaa helposti. Mausta sipuli ripauksella sokeria.

Kiehauta suuri kattilallinen suolaista vettä. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Siivilöi vesi pois.

Yhdistä lopuksi pasta, munakoisosiivut, sipulisilppu ja paahdettu pähkinä. Lisää vielä oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Koristele annos basilikalla ja raastetulla gruyere-juustolla.

*


munakoiso_saksanpahkinapasta
Monessa yhteydessä olen jo todennut, että olen löytänyt pastat uudelleen. Suurin syy tähän on, että olen alkanut ostaa ja etsiä laadukkaampia pastoja. Pääosin käytän italialaisia kuivatuotteita, joita on pienten erikoisliikkeiden valikoimissa todella hyvin. Tässä käyttämäni munapasta on niin ikään italiassa valmistettu tuote, jota on myynnissa Tampereen kauppahallissa Mama´s cornerissa. Pastassa on paljon munaa, jonka vuoksi sen proteiinipitoisuus on korkea. Pastaa on valikoimissa naturel-version lisäksi sitruunalla ja tryffelillä maustettuna. Sitruunalla maustettu sopi hyvin esimerkiksi simpukkapastaan. Sitruunaisessa versiossa mauste tuoksuu ja maistuu kunnolla. Tryffeliversio on maultaan maltillisempi. Tryffelimaistuu kuitenkin pastassa selvästi, mutta lusikallinen tryffeliöljyä ei olisi varmasti ollut tässäkään tapauksessa hullumpi idea. 

Sveitsiläinen luolassa kypsytetty Kaltbach sopii pastajuustoksi oikein hyvin. Viime aikojen negatiivinen uutisointi parmesaniin liittyen, sai minut pohtimaan uusia vaihtoehtoja pastan maustamiseen. Tosin tässä taannoin simpukkapastaa tehdessäni totesin, että ei se pasta aina edes juustoa vaadi. Välttämättä ei olisi vaatinut tämäkään pasta, mutta kyllä Kaltbach maistui kivasti erityisesti saksanpähkinän kanssa. Itse tuskin olisin kyseistä keksinytkään, mutta Juustosopissa sitä osattiin suositella. Erikoisliikkeissä parasta on asiantuntemus ja palvelu. Niitä meidän kuluttajien tulisi oppia paremmin hyödyntämään.




munakoiso_saksanpahkinapasta


Aika usein hehkutan kotimaisuuden ja lähellä tuotetun puolesta. Toisinaan kuitenkin asia on niin, että mahdollisimman laadukasta tuotetta etsiessä, joutuu turvautumaan kauempana tuotettuun. Vaikea on nimittäin nimetä laadukkaista italilaisista jauhoista valmistetulle pastalle kotimaista korvaajaa. Juustolle se varmasti löytyisikin. Munakoisopasta löytyy kuitenkin yksi kotimainen, positiivinen, yllättäjä. Heikkisen tilalla Kangasalla kasvaneita söpöjä munakoisoja oli Tampereen Kauppahallissa Valliuksen vihannesmyymälän tiskissä. Kotimaisen munakoison satokausi alkaa vedellä jo viimeisiään, mutta onnekseni ehdin testata, miltä maistuu lähellä kasvanut munakoiso. Täytyy ensi syksynä olla vähän aiemmin hereillä. Loppukesästä ja alkusyksystä kannattaa ilman muuta napata ostoskoriin kotimaassa kasvanut munakoiso.



munakoiso_saksanpahkinapasta


Jos munakoiso on keittiössäsi harvinainen vieras, listaan tähän alle muutamia hyväksi havaittuja reseptejä, joiden avulla voit tutustua munakoisoon paremmin:
Yhteistyö: pasta, juusto ja munakoiso saatu Tampereen kauppahallin yrittäjiltä tuotenäytteinä