Omena-fenkolikeitto savulohella

Omenoistahan se lähti, vaikka ne eivät tässä reseptissä lopulta pääroolissa olekaan. Syksyn omenoita on syöty sellaisenaan, säilötty soseena, ja niistä on tehty erilaisia makeita herkkuja. Jäin miettimään, että kai omppuja voisi käyttää ruokaankin. Sitten alkoi jo tehdä mieli aromaattista fenkolia. Ja siitähän se ajatus sitten lähti laukalle (taas!). Mielessä kirkastui kuva keitosta, johon päätin lisätä hieman lämminsavulohta. Fenkoli kun passaa mahdottoman hyvin kalalle.

*

Omena-fenkolikeitto savulohella

4-6 annosta

keltasipuli

3 salottisipulia

pullea fenkoli

hyvän kokoinen omena

rypsiöljyä

1 rkl fenkolinsiemeniä

suolaa

mustapippuria

laakerinlehti

7 dl kasvislientä

2 tl timjamia

savulohta

Hienonna sipulit. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullottele sipuleita noin 10 minuuttia.

Sipulin kypsyessä leikkaa ihan kaikkein kantaosa pois ja kuutio fenkolin valkoinen osa. Kuori ja pilko omena. Murskaa fenkolinsiemenet huhmaressa.

Lisää fenkoli, omena, fenkolinsiemenet ja mausteet kattilaan. Kuullottele hetkinen. Lisää kasvisliemi ja kiehauta.

Anna kiehua hiljalleen ilman kantta puolisen tuntia.

Poimi keitosta pois laakerinlehti ja soseuta keitto. Annostele lautasen pohjalle suupalan kokoisia savukalan palasia. Nosta kuumaa keittoa kalan päälle ja nauti!

*

Somessa on menneinä viikkoina vilahdellut toinen toistaan herkullisempia hyvin vähillä raaka-aineilla toteutettuja ruokia. Ihan neljään raaka-aineeseen tässä keitossa ei ylletä, vaan aineksia on kolminkertaisesti verrattuna vaikkapa kesäkurpitsa-halloumpihveihin, joista on nähty myös vohveliraudalla paistettu versio. Mutta ei tusina raaka-ainetta mukaanlukien mausteet ole kovin paljon, kun kysymys on ruuanlaitosta.

Fenkoli jakaa mielipiteitä. Minä ja Aihisen Kape pidämme sen mausta. Jaa mistäkö tiedän mistä Kape pitää? No siitä, että Kape on sanonut niin, sekä Kaappaus keittiössä, että Atlantin yli tv-sarjoissa. Mä olen koittanut miettiä, mikä se fenkolin juttu kohdallani on. Tuoksuhan siinä on aivan ihana. Aniksentuoksu on voimakkaimmillaan sillä hetkellä kun ensimmäisen kerran leikkaa fenkolin halki. Anista on mielestäni enemmän tuoksussa kuin maussa. Suutuntumassa on jotain samaa kuin purjossa tai sipulissa ylipäätään. Mutta sipulin kaltaista hapokkuutta siinä ei ole. Fenkoli on maultaan aromaattinen ja makeahko, ehkä se siksi miellyttää.

Fenkolin parhaita puolia on sen monikäyttöisyys. Kasvista voi käyttää sekä kypsänä, että raakana. Se on ehdottomasti parhaimmillaan kalan ja äyriäisten kaverina, mutta se sopii yllätten myös lihan kainaloon. Kotimaisen fenkolin sesonki alkaa vedellä jo viimeisiään. Seuraava sesonki on tulossa keväällä. Ensin fenkolia tuodaan Euroopasta. Kotimaistakin on sitten saatavilla kun kevät vaihtuu kesään. Fenkoleita valikoidessa yleensä harmistun. Ne ovat kaupassa usein luokattoman huonolaatuisia. Ainakin markettitarjonta. En tiedä kertooko se pienestä menekistä vai mistä. Pulleita, heleitä, vaaleita ja puhtaita on vaikea löytää. Fenkoli ei ole kasvisten halvin, ja siksikin harmittaa, jos puolet kasviksesta joutuu heittää pois. Kaikkiin ruokiinhan ei voi käyttää fenkolin kovaa keskiosaa.

Tässä nyt harhaannuin kirjoittelemaan fenkolista, vaikka tietenkin tarkoitus oli kehua juuri omena-fenkolikeittoa savulohella. Ylisanoja olisi keitolle helppo keksiä. Se on salonkikelpoinen keitto, joka kelpaa yhtä hyvin mille tahansa illalliselle alkukeitoksi, mutta se ei ole liian fiini nautittavaksi ihan vaikka tavallisena maanantaina. Omena-fenkolikeitto kestää hyvin lämmityksen. Ja kuten keitot yleensäkin, se on toiseen kertaan lämmitettynä jopa paremman ja syvemmän makuista kuin ensimmäisellä kerralla. Sopii testata vaikka tulevana lauantaina ja lämmittää loput sitten ensi maanantaina. Mukavaa viikonloppua!

Kesäkurpitsa-salviakeitto on alkukeittojen aatelia

Koulun alku torstaina sai havahtumaan. Kesä on miltei ohi. Tajusin terassilla istuessani, että yrttitarha on jäänyt tänä kesänä todella vähälle hyödyntämiselle. Ennen kuin syksy korjaa sadon, täytyy ryhtyä hyödyntämään sitä, minkä kesä on kasvattanut. Joka kesä istutan uskollisesti salvian, mutta joka kesä se jää melkein tyystin hyödyntämättä. Salvia on monivuotinen yrtti, mutta omani ei ole kertaakaan selvinnyt talvesta.

Yrttinä salvia on hieman haastava. Salvialla saa kyllä syvyyttä ruokiin, mutta sen käytössä pitää olla maltillinen. Monesti sanotaan, että salvia on liharuokien mauste. Liharuokien maustajana se onkin hyvä, sillä se hävittää rasvanmakua ja korostaa lihan omaa makua. Samasta syystä se sopii hyvin myös riistan maustajaksi. Minulla on pakastimessa vielä hieman viime talvista poroa, ja tarkoitus on testata vielä miten salvia sopii porolle. Klassisia salvia ruokia ovat myös saltimbocca vasikasta tai arkisemmin broilerista ja salvia-voipasta. Itse olen aiemmin maustanut salvialla sienipiirakan ja omenahillon. Molempiin se sopi hyvin. Nyt viikonlopuna aikana maustoin salvialla kasviksia. Ja siihenkin salvia oli loistava. Rakuunaporkkanat on tuttu juttu, mutta kokeileppa salviaporkkanoita. Toimii! Ja aivan ehdoton oli kesäkurpitsa-salviakeitto. Tässä vanhasta Glorian viini&ruoka -lehdestä löytynyt resepti tuoksuvaan ja aromaattiseen keittoon:

*

Kesäkurpitsa-salviakeitto

4-6 alkuruoka-annosta

500 g kesäkurpitsaa

valkosipulinkynsi

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl voita

1 dl valkoviiniä

6 dl kasvislientä

2 keltuaista

2 rkl hienonnettua salviaa

2 rkl hienonnettua basilikaa

1 rkl hienonnettua lehtipersiljaa

1 dl raastettua parmigianoa

mustapippuria myllystä

(suolaa)

Pese ja kuutioi kesäkurpitsat pieneksi. Kuori ja hienonna valkosipuli.

Mittaa voi ja oliiviöljy kattilaan. Kuullota kurpitsakuutioita ja valkisipulia muutama minuutti.

Kaada kattilaan viini ja kasvisliemi. Anna keiton poreilla rauhallisesti kannen alla puolisen tuntia.

Sekoita keltuaisten rakenne rikki. Lisää keltuaisten sekaan hienonnetut yrtit ja raastettu juusto. Kaada seos keittoon ja anna kypsyä muutama minuutti.

Mausta keitto mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

*

Kesäkurpitsa-salviakeitto oli todella aromaattinen ja herkullinen. Nautin suunnattomasti myös sen tuoksusta! Tuoksu tulee yrttien lisäksi viinistä. Jännä miten pienikin määrä viiniä tekee arkisista raaka-aineista tehdyn keiton luksuskeitoksi. Mielestäni kesäkurpitsa-salviakeitto on parhaimmillaan kevyenä alkuruokana. Luultavasti sen kanssa toimisi myös vaalea maalaisleipä paahdettuna tai grillattuna. Pääruokana keitto voi olla liian kevyt, vaikka toki juusto ja keltuainen tuovat siihen täyteläisyyttä.

Minulla ei ole kuin yrttimaa, ja sen kanssa selviän kyllä. Ne, joilla kasvaa kesäkurpitsaa, saattavat olla ylituotannon kanssa ongelmissa. Keräsin alle linkkejä Viikonloppukokki-blogista löytyviin kesäkurpitsaresepteihin. Kesäkurpitsasta todella on moneksi.

• kesäkurpitsa-broilervuoka
• kesäkurpitsagratiini
• kesäkurpitsa-kikhernepasta uppomunalla
• kesäkurpitsalätyt
• kesäkurpitsa-piparjuurikeitto
• espanjalainen vihannessosekeitto
• kesäkurpitsa-herkkusienihöystö
• tahini-kesäkurpitsasalaatti
• kesäkurpitsapiiras
• kesäkurpitsacannelonit
• kesäkurpitsakakku

Keitto paahdetuista porkkanoista

Tiedättekö tekin sen tunteen, kun on edellisenä iltana kotiutunut lomamatkalta, jääkaappi on ihan tyhjä, eikä yhtään huvittaisi lähteä ruokakauppaan, kun pitäisi tyhjätä matkalaukut, pestä pyykkiä ja olla kotona? Viime sunnuntaina kahden viikon Thaimaan loman jälkeen minulla oli tuo tunne. Olin onnekas, sillä jääkaapista löytyi 4 perunaa, kilon porkkana pussi, chili ja muutama sipuli. Kun hedelmäkorista löytyi vielä sitruunaa ja limeä, aamupäivä oli pelastettu. Kauppaan ei tarvinnut lähteä ennen lounasta. Kasvisten kunnosta voi sanoa, että ne olivat nähneet parhaat päivänsä. Siksi päädyin paahtamaan kasvikset uunissa ennenkuin soseutin ne keitoksi.

*

Keitto paahdetuista porkkanoista

noin 10 annosta

noim 700 g porkkanoita

4 perunaa

kaksi pientä keltasipulia sipulia

muutama valkosipulinkynsi

punainen chili

puolikas sitruuna

limen mehu

vähän ruokaöljyä

suolaa 

mustapippuria

1 tl sambal oelekia

noin litra kasvislientä

2 dl kookosmaitoa

Kuori porkkanat, perunat ja sipulit ja leikkaa ne isoiksi paloiksi uuni vuokaan. Lisää vuokaan myös chili muutamaan osaan pilkottuna. Valuta päälle ruokaöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa sitruuna siivuiksi ja laita kasvisten päälle. Paahda 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Ota pois sitruunan viipaleet. Ne ovat hommansa hoitaneet. Nostele kasvikset kattilaan ja soseuta sauvasekoittimella soseeksi. Ohenna kookosmaidolla ja kasvisliemellä niin, että keitto on sinulle sopivan paksuista. Mausta vielä sambal oelekilla ja limen mehulla.

Keiton voi koristella kaappien sisällön mukaan esim. lehtipersiljalla, korianterilla, tuoreella chilillä tai vaikka pähkinöillä.

*

Meillä olisi oikeastaan tehnyt mieli jo suomalaista ruokaa, mutta sunnuntain lounas kului vielä thaimaalaisisten makujen parissa. Jääkaappiin jääneistä kasviksista syntyi herkullinen keitto. Paahtaminen tekee kasviksille ihmeitä ja paahtamisen tuoma makeus maistuu keitossa asti. Lapset eivät ole yhtään tulisen ruuan ystäviä, mutta parin viikon siedätyshoito tulisten makujen äärellä oli tehnyt ihmeitä; keitto maistui! Epäilen kyllä jääkaapista löytämäni chilin tulisuutta. Sambal oelek -purkkikin on ollut niin pitkään auki, että sekin on varmaan menettänyt parhaan teränsä. Kannattaa siis maistella keitostaan, että saa tulisuudesta sopivan.

Keitto paahdetuista porkkanoista on hyvä osoitus siitä, että vähästäkin voi saada hyvää ruokaa. Porkkanat eivät olleet enää siinä kunnossa, että niitä olisi tehnyt mieli syödä tuoreeltaan. Myös perunat ja chili olivat nahistuneita. Toinen hedelmäkoriin jääneistä limeistä oli kovempi kuin kivi ja se lensi suoraan biojätteeseen. Saman kohtalon koki muutama porkkana. Hävikki jäi kuitenkin vähäiseksi ja hyvä niin!

Parin viikon loma on tarkoittanut paljon pidempää lomaa tämän harrastuksen parissa. Vaikka kävinhän minä lomallakin kokkauskurssilla. Näiden viikkojen varrella on syntynyt  monta postausideaa, ja tänään olen ehtinyt niistä muutaman jo toteuttaakin. Tällä reseptillä kuitenkin terveisiä Khao Lakista!

Thaimaalainen kalakeitto kuhasta

Kuha on kala, jota meillä syödään lohen jälkeen eniten. Ostan kuhan yleensä työkaverilta tuoreeltaan valmiiksi fileiksi laitettuna. Toisinaan hankin kalaa paikalliselta kalastajalta, jonka kautta saan muutakin kalaa sen mukaan miten ahti suo antejaan. Kalastajalta ostettu kuha on kokonaista, ja sellaistakin luksusta häneltä voi ostaa kuin suomustettua kuhaa.  Valmiiksi suomustettu kala on sitten itse vedelty fileiksi. Vaalealihainen kuha on miedon makuinen kala, ja kuhafileeseen saa paljon enemmän makua kun sen paistaa nahkoineen päivineen. Kalan mieto maku sai minut miettimään uusia tapoja maustaa kuhaa. Tulevasta thaimaan lomasta inspiroituneena päätin kokeilla miten kuha taipuu thai-henkiseen keittoon. Vaalealihaista kalaa on noilla seuduin keitoissa ja sitä paitsi thai-tyylinen kanakeitto on yksi perheen suosikkikeitoista.

*

Thai-henkinen kalasoppa kuhasta

6-8 annosta

tilkka ruokaöljyä

rasia herkkusieniä

1 rkl soijakastiketta

2 rkl punaista currytahnaa

1 tl korianteria

2 tl jeeraa

punainen chili

pari pientä keltasipulia

muutama valkosipulin kynsi

6 porkkanaa

2 suippopaprikaa

vettä

2 rkl kalakastiketta

limen mehu

3 kaffirlimen lehteä

ripaus ruokosokeria

200 ml extra creamy kookoskerma

150 g pakastepapuja

3 kuhafilettä

(suolaa)

lehtipersiljaa tai tuoretta korianteria

Aloita valmistelemalla kasvikset. Puhdista ja pilko herkkusienet pienemmäksi. Kuori ja pilko sipulit melko pieneksi. Kuori porkkanat ja tee niistä vaikka lantteja. Pilko chili ja paprika. 

Lisää kattilaan tilkka valitsemaasi ruokaöljyä. Minä käytin miedon makuista oliiviöljyä. Kuullottele herkkusieniä öljyssä. Mausta sienet soijakastikkeella. Nostele sienet lautaselle sivuun odottamaan keiton valmistumista.

Lisää kattilaan vähän öljyä. Kuullottele öljyssä korianteria ja jeeraa. Lisää sekaan currytahna. Kun mausteista alkaa irrota tuoksua, ala lisäämään kasviksia. Aloita sipuleista ja porkkanoista. Kun ne ovat kuullottuneet, lisää paprikat. Laita kattilaan vettä niin, että kasvikset peittyvät reilusti. Ota huomioon, että liemeen lisätään vielä raaka-aineita. 

Mausta keitto limen mehulla, kalakastikkeella, kaffirlimen lehdillä ja ripauksella sokeria. Anna kiehua kunnes porkkanat ovat lähes kypsiä. Lisää vielä kookoskerma ja pakastepavut, ja kun keitto alkaa uudelleen kiehua laita sekaan suupalan kokoisiksi pilkotut kuhat. Tässä vaiheessa voi vaikka sammuttaa jo levyn. Kala kypsyy kuumassa liemessä kannen alla muutamassa minuutissa. Lisää vielä lopuksi herkkusienet keittoon. Tarkista maku. Voi olla, että suolaa ei tarvitse erikseen lisätä, sitä kun on kala- ja soijakastikkeessa ja currytahnassakin. 

Tarjoiluvaiheessa keiton pinnalle voi pilkkoa tuoreita yrttejä lehtipersiljaa tai korianteria tai vaikka vähän molempia.

*

Aasialaistyylisten ruokien raaka-aineluettelo venyy usein tosi pitkäksi niin tälläkin kerralla. Hommaakin valmistamisessa on. Pitää puhdistaa, kuoria, pilkkoa, kuullottaa jne. Lopputulos kyllä palkitsee! Lautasellinen höyryävää keittoa toimii näillä keleillä lounaana. Koko kattilallista soppaa, emme saaneet syötyä yhdellä kerralla (onneksi!). Jäähdytin keiton nopeasti ja laitoin jääkaappiin. Taas pelasti lauantaisoppa tiistai-illan.

Kiinnitittekö reseptissä huomiota siihen, että soppaan käytettiin vain 3 kalafilettä. Säästin yhden fileen cevicheä varten, ellei sinulla ole ceviche- tai muita suunnitelmia kannattaa käyttää soppaan kaksi kokonaista kalaa. 

Mukavaa viikonloppua!

Kookoksenmakuinen sosekeitto porkkanasta, bataatista ja kikherneistä

Keitto on arjen taklaaja! Minulla oli sellainen onni, että pääsin tekemään porkkanoista, bataatista, perunasta ja kikherneistä sosekeittoa niin, että ketään muuta ei ollut kotona. Ai miksi se on onni? Jos syöjät ovat lähettyvillä, mielipiteitä siitä, mitä keittoon saa laittaa on yhtä monta kuin syöjiä. Olen varma, että viimeistään kikherneet olisivat olleet tämän keiton raaka-aineista sellaisia, jotka olisivat aiheuttaneet ylenmääräistä narinaa ja nurinaa. Kukaan ei narissut eikä nurissut, kun kattila täynnä upean väristä keittoa nostettiin keskelle pöytää. Päinvastoin silkkinen koostumus ja hento kookoksenmaku saivat meidät muistelemaan muutaman vuoden takaista Thaimaan matkaa. Sellaista se on elämä ja ruokailu perheessä.

*

Kookoksenmakuinen sosekeitto

500 g porkkanaa

3 perunaa

pieni bataatti

sipuli
mieto punainen chili

oliiviöljyä

vettä

2 tl punaista currytahnaa

250 g kikherneitä

suolaa 

mustapippuria

2 tl jeeraa

1 tl korianteria

limenmehu

400 ml kookosmaitoa

Kuori ja pilko kasviksia pienemmiksi palasiksi. Laita kattilaan oliiviöljyä ja kuullotta muutama minuutti. 

Laita kattilaan vettä sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Mausta suolalla, pippurilla ja currytahnalla. Keitä niin kauan, että kasvikset ovat kypsiä.

Valuta ja huuhtele kikherneet ja lisää kattilaan.

Jos keitossa nestettä on runsaasti, ota osa talteen ja ohenna keittoa tarpeen mukaan. Ota huomioon myös kookosmaito, joka vielä lisätään keittoon. Soseuta keitto parhaaksi katsomallasi välineellä. Oma sauvasekoittimeni on niin susi, että käytän soseuttamiseen nykyisin yleiskonetta. Sillä rakenteesta tulee ihanan silkkinen.

Nosta keittokattila takaisin hellalle, mausta vielä limenmehulla, korianterilla ja jeeralla. Kaada joukkoon kookosmaito ja kiehauta keitto vielä kertaalleen.

Tarkista valmiin keiton maku ja eikun syömään. 

*

Ohjeen mukaan valmistettuna keittoa tulee iso satsi, mutta ei haittaa. Keitto vain paranee lämmitettäessä ja se kestää hyvin myös pakastamista. Kannattaa kuitenkin varata iso kattila. Taisin soppani keittää ihan 5 litran kattilassa.

Meillä oli perheessä pitkään tapana soppalauantai. Valitettavasti tapa on päässyt vähän unohtumaan, mutta täytyy terästäytyä ja lanseerata soppalauantai uudelleen. Kun lauantain lounaaksi jaksaa valmistaa lounaan, pelastaa samalla seuraavalta viikolta ainakin yhden kiireisen arki-illan. Tapa taisi tulla jo pikkulapsiaikana, koska keitto oli sellaista ruokaa, joka maistui koko porukalle. Keittojen repertuaari on vuosien varrella vain vähän muuttunut. Nakkikeitto on entistä suosikkisoppaa, ja nyt useinmiten meillä pyydetään kana-nuudelikeittoa, jossa myös on kevyt thaitwisti. Lisää Viikonloppukokin keittoja löydät esimerkiksi keitto-tunnisteen avulla. 

Jotta saisin palautettua soppalauantain takaisin viikko-ohjelmaan, kaipaisin teiltä lukijoilta vähän apua. Vinkkaa minulle oma suosikkisoppasi, ja osallistu samalla ihan pienen  ruokaan liittyvän yllätyksen arvontaan. Soppavinkkisi voit jättää blogin-kommenttikenttään (pidä huoli, että yhteystietosi jäävät näkyville tai ovat muuten tiedossani) tai tästä postauksesta kertovan facebook-julkaisun alle Viikonloppukokin-sivuilla. Yllätys arvotaan su 21.10.2018 klo 20 ja voidaan toimittaa kotimaiseen postiosoitteeseen. 

Yllätys arvottu ja voittajalle ilmoitettu henkilökohtaisesti.

Itämaista suppilovahverokeittoa ja rapujuhlat

Hyvässä seurassa ja rennolla meinigillä on vedetty tämänkin kauden molemmat rapujuhlat. Ravut ovat meillä poikkeuksetta rapujuhlien pääruokaa. Ne nautitaan hyvin perinteisesti tillin ja paahtoleivän kera. Majoneesi on ehkä kaikkein hurjinta, mihin olemme rapujuhlissa ryhtyneet. Majoneesi toimii rapuleivässä niin hyvin, että sitä yleensä aina on rapujuhlien pöydässä. Joskus olen paahtoleivän lisäksi tarjonnut myös saaristolaislimppua tai siemennäkkäriä, mutta ne eivät oikein ole ottaneet tuulta purjeisiin.  Alkuruokana rapujuhlissa nautitaan yleensä jotain keittoa tai piirakkaa. Tänä vuonna molemmissa rapujuhlissa on ollut sama keitto, vieraat ovat kyllä vaihtuneet. Tomaattipohjaisen suppilovahverokeiton resepti on minun keittiööni kulkeutunut anoppilasta, mutta sen alkuperä taitaa olla meillä kotona -blogissa. Olen tehnyt pieniä muutoksia reseptiin. 

*

Itämainen suppilovahverokeitto

8 annosta

12 dl tuoreita suppilovahveroita

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaista currytahnaa

keltasipuli

800 g tomaattimurskaa

4 dl vettä

2 tl tummaa ruokosokeria

2 kaffirlimen lehteä

mustapippuria

kourallinen tuoreita basilikan lehtiä

2 rkl soijaa

4 dl extra creamy kookosmaitoa

Kääntele puhdistettuja ja pieneksi pilkottuja suppilovahveroita ensin kattilan pohjalla. Kun enin neste on haihtunut lisää kattilaan öljy, currytahna ja hienonnettu sipuli. Kääntele hetkinen.

Lisää sienten joukkooon tomaattimurska ja vesi. Lisää myös kaffirlimen lehdet, pippuri, hieman suolaa ja sokeri. Anna hautua noin 30 minuuttia.

Lisää lopuksi soija, tuoreet basilikan lehdet ja kookosmaito. Sekoittele ja anna hautua vielä hetki. Tarkista maku, ennen kaikkea suola.

*

Itämainen suppilovahverokeitto onnistuu myös kuivatuista suppilovahveroista. Olen testannut, mutta valitettavasti en tullut mitanneeksi kuivattujen sienten määrää, vaan tein musta tuntuu -menetelmällä. Kovin moni sieni ei aidosti kestä näin vahvoja makuja, mutta suppilovahvero toimii mausteisessa ja tomaattisessa keitossa loistavasti. Viimeksi keittoa valmistaessa minulla sattui olla jääkaapissa pari desiä mustatorvisieniä, ja lisäsin myös ne keittoon. Mustatorvisienet menivät keitossa ehkä vähän hukkaan, niin pientä määrä ei mielestäni juuri keitosta maistanut.

En ole itse kovinkaan suuri kookoksen ystävä, mutta juuri tähän keittoon kookosmaito antoi aika kivan säväyksen. Itselläni on vielä testaamatta kannattaisiko keittoon lisätä hieman sitruunaruohoa ja käyttää tavallisen basilikan tilalla thaibasilikaa. Pieniä juttuja isossa keitossa, mutta ehkä sekin osoittaa reseptin oivallisuuden. Se on hyvin muokattavissa!

Laskeskelimme tuossa, että olemme viettäneet rapujuhlia itsepyydetyillä ravuilla 10-vuotta. Juhlavuosi, eikä tajuttu juhlia! Alkuvuosina rapuja syötiin usein viisi, kuusi jopa seitsemän kertaa kesän ja seuraavan talven aikana. Itse pyydettyjä rapujakin voi keitettyinä pakastaa, tiesithän sen? Tänä vuonna takana on vasta kahdet rapujuhlat, vaikka kausi lienee paras ikinä. Yhtään sen huonommalle ravut eivät kuitenkaan maistu, vaikka pidot ovatkin harvenneet.

Keiton jälkeen päästiin itse asiaan. Syyskuun 8. päivän ilta oli niin kaunis ja lämmin, että rapuja tarkeni syödä takapihan terassilla shortseissa ja t-paidassa. Näin loppukaudesta mertoihin kulkeutuu yleensä enemmän pienempiä rapuja ja enemmän naarasrapuja. Se on tietysti hyvä niille, jotka pitävät mädistä. Aikaisempien vuosien rapujuhlien tunnelmiin pääset esimerkiksi täplärapu-tunnisteen kautta. Ja tuosta jälkiruuasta (tyrniposset), siitä kerron eri postauksessa.

Juhlahumussa kuvat tuli napattua puhelimen kameralla.

Soppalauantai: Tomaattinen porkkana-linssisosekeitto

Tämä elämä on nyt yhtä masterchefiä. Apukokit ovat innostuneet telkkarin kokkikilpailusta. Usein ihan arkiruuan äärellä jutellaan siitä, miten pöydässä oleva ruoka pärjäisi MasterChefissä. Tomaattinen porkkana-linssisosekeitto pärjäisi kuulemma huonosti, sillä siinä ei oikein maista sitä porkkanaa, ja linsseistäkin jää vähän ikävä suutuntuma. Näin sanoi nuorempi apukokki kauhoessaan toista annosta lautaselleen. Paistoin itselleni tofua keiton päälle, mutta nämä ennakkoluuloiset apukokit lusikoivat sopan päälle raejuustoa. Sillä ainakaan ei pärjäisi MasterChefissä! 

*

Tomaattinen porkkana-linssisosekeitto

1 rkl kookosöljyä

sipuli

valkosipulin kynsi

sellerin varsi

4 porkkanaa

2 tl juustokuminaa

1 tl chilijauhetta

1 tl garam masalaa

1 dl punaisia linssejä

400 g tomaattimurskaa

5 dl vettä

limen mehu

suolaa

2 rkl tahinia

Marinoitu tofu

250 g marinoimatonta tofua

2 tl punaista currytahnaa

2 rkl soijaa

1 rkl kookosöljyä

Aloita keiton valmistaminen tofusta. Leikkaa tofu ohuiksi viipaleiksi ja pane talouspaperissa painon alle kuivumaan.

Siirry sitten pilkkomaan kasviksia. Kuullottele pieneksi pilkottuja sipuleita kattilassa kookosöljyssä. Lisää mausteeet ja kuullottele kunnes mausteista alkaa irrota tuoksua. Lisää kuullottumaan myös pieneksi pilkotut porkkanat ja sellerin varsi.

Huuhtele linssit ja lisää kattilaan. Laita kattilaan myös tomaattimurska ja vesi. 

Keitä kunnes kasvikset ja linssi ovat kypsiä. Linssin kypsyminen vie noin 10 minuuttia. Kasvisten kypsyminen riippuu siitä miten kauan olet jaksanut kuullotella niitä ja miten pieneksi pilkkoa.

Kun kasvikset ja linssit ovat kypsiä soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderissä.

Mausta keitto limen mehulla, suolalla ja tahinilla. Sillä aikaa kun keitto kiehahtaa vielä kerran viimeistele tofu.

Leikkaa tofuviipaleet mieleisesi kokoisiksi kuutioiksi. Laita tofukuutiot kuumalle paistinpannulle ja kun olet paistanut vähän aikaa lisää pannulle kookosöljy ja mausteet. Pyörittele tofua pannulla niin, että mausteet imeytyvät kuutioihin. Sitten tofukin on valmista.

Tarjoile keitto marinoidun tofun kanssa. Nirsojen ja ennakkoluuloisten keiton voi höystää vaikka raejuustolla.

*

Keitot ovat arkiruokaa parhaimmillaan. Soppalauantain lounaasta jää usein lämmitettävää arki-iltaan tai jos ei ihan niin paljon, niin edes sen verran, että siitä riittää aikuisille lounasta työpäiväksi. Keitto vain paranee kun sitä lämmittää. Tahinista keittoon tulee ihanan pähkinäinen aromi ja limestä tulee mieleen taas Thaimaa. Voi tätä matkakuumetta!

Jos sinullekin tofun käsittely on haastavaa, etkä oikein saa tofuun makua tai rakennetta kannattaa lukaista ohjeet Viimeistä murua myöten -blogista. Minä ainakin koin ahaa-elämyksen luettuani Saaran ohjeet, ja sen jälkeen tofu on ollut hyvää tässäkin keittiössä.

Vaikka Viikonloppukokki ei ole kasvissyöjä, lähiaikoina blogiin on tulossa muutama kasvisruoka-resepti. Lähinnä lisäkkeitä ja mielenkiintoinen pastakokeilu. Toin nimittäin Gastromessuilta tuliaisina kikhernepastaa, joka on jo testattu ja hyväksi havaittu.  Ja lihansyöjille tiedoksi: pakastimessa odottaa poroa ja karitsaa.