Nyt näyttää siltä, että syön Rusticheria Stellassa Valkeakoskella kerran vuodessa. Kirjoitin nimittäin ravintolasta viimeksi noin vuosi sitten. Tosi elämässä syön Stellassa useammin. Vuoden varrella olen ollut useita kertoja sekä lounasasiakkaana, että a la carte -ruokailijana. Olen viettänyt iltaa myös ryhmän mukana Stellan kabinetissa. Joka kerralla sekä ruoka, että seura ovat olleet mahtavia.
Viime viikolla apukokit olivat mummilassa viettämässä kesälomaa, ja kävimme syömässä kaksin miehen kanssa. Arki-ilta oli ravintolassa rauhallinen. En tiedä vaikuttiko siihen huonon sään lisäksi se, että kaksi päiväiset markkinat oli juuri laitettu torilta pakettiin. Illallinen Stellassa lasten poissaollessa alkaa olla meille perinne. On aika hienoa, että kävelymatkan päässä kotoa on ravintola, josta saa laadukasta, itse valmistettua ruokaa. Työpäivän jälkeen ei välttämättä ole voimia ajella kaupunkiin Tampereelle syömään.
Erityisen kutkuttavan tilanteesta teki se, että Aamulehti oli vähän aikaisemmin julkaissut arvostelun ravintolasta. Sama tilanne oli vuosi sitten. Vuosi sitten lehti rankkasi ravintolan risoton parhaaksi. Toukokuisessa jutussa Stella sai kritiikkiä paljon muun muassa palvelusta ja ruuan suolaisuudesta. Lisäksi ravintolaa syytettiin siitä, että se ei uskalla olla tarpeeksi italialainen. Aamulehden kriittinen arvio ja useat omat kokemukset mielessä lähdin uteliaana ravintolaan.
Valitsimme miehen kanssa eri alku- ja pääruuat, mutta maistelimme ruokia ristiin pöydän yli. Mies valitsi alkuruuaksi gamberetto & tostaton. Annos piti sisällään käsinkuorittuja katkarapuja, paahdettua sahramileipää, pinaattisalsaa ja kananmunaa, joka oli kypsennetty noin 70 asteeseen eli keltuainen oli hyvin juokseva. Annos oli erittäin kaunis ja hyvänmakuinen. Minä valitsin alkuun lihaa. Cavallo & Carpaccio oli valmistettu hevosen sisäfileestä. Mausteena annoksessa oli oliiviöljyn ja parmesanin lisäksi muun muassa pikkelöityä fenkolia. Ensimmäisen suupalan jälkeen ajattelin, että onpas suolaton annos, mutta onneksi jo toisessa haarukallisessa mukaan tuli suolakiteitä. Pehmeä ja mietojen makuinen annos oli oikeastaan aika täydellinen lihanhimooni.
Pääruuissa valinnat menivät sitten täysin toisin päin. Minä valitsin kasvisruokailijallekin sopivan kuusenkerkkärisoton, jossa oli uppopaistettua italialaista tryffelijuustoa. Risotto vaikutti aluksi maultaan melko miedolta, mutta kerkkien raikas, hieman pihkainen ehkä sitruksinenkin maku tuli hyvin esiin. Rakastan juustoja! Luulen, että olisin nauttinut annoksen tryffelijuustosta enemmän ilman leivitystä. Pöydän toinen pääruoka olikin sitten varsin lihaisa. Maiale & Musetto piti sisällään rapeaksi paistettua porsaan kylkirullaa, venetsialaista porsaankärsämakkaraa, pikkelöytyjä sinapinsiemeniä ja timjamikastiketta. Lihaisa ja rasvainen annos oli maultaan ja ulkonäöltään täysi vastakohta omalle risotolleni. Rapeksi kypsennetty porsaan kylkirulla näytti ja maistuikin juuri sellaiselta kuin kuvitella saattaa. Pikkelöidyt sinapinsiemenet olivat paitsi ulkonäöllisesti hauska yksityiskohta, ne toivat annokseen myös makua. Koskaan aiemmin en ollut maistettua porsaankärsämakkaraa, mutta nytpä tuli maustettua. Lisäkkeet tilataan Stellassa erikseen. Savupaprikalla maustetut perunat tuntuivat sopivan possun kaveriksi hyvin.
Syötyäni alkuruuan ja pääruuan, totesin, että ei ole mitään mahdollisuutta jaksaa jälkiruokaa. Pyysimme kuitenkin urhoollisesti jälkiruokalistan. Tyydyin ottamaan digestiiviksi limoncellon. Mies valitsi Affogaton eli vanilijajäätelöä, espressoa ja suklaata. Olimme molemmat tyytyväisiä valintoihimme. Saimme mukavat pienet makeat palat päättämään aterian.
Kokemuksieni perusteella en osaa kritisoida Stellan ruokia suolaisuudesta. Ainoa, josta voisin antaa kritiikkiä on annoskoko. Stellan annokset ovat isoja. Pohdimme jo keskenämme, että selitys taitaa löytyä siitä, että ravintola on "maalla". Tämän teorian ravintoloitsija vahvistikin, kun keskustelimme asiasta. Fine dining -piiperrykset eivät ole pikkukaupungin juttu. Palvelustakaan en voi sanoa pahaa sanaa. Aina olen tullut hyvin palvelluksi. Viime kerralla erityisesti. Oli hiljainen arki-ilta.
Mielestäni Stella ei ole mikään wanna be -italialasravintola, vaan se on aidosti pikkukaupungin italialaistyyppinen rustiikkinen ravintola. Valkeakoskella on noin 21 000 asukasta. Tämän kokoisessa kaupungissa ravintolalla on oltava aika laaja skaala, että se saa riittävästi asiakkaita. Pikkukaupungin ravintolana Stella on varmasti joutunut tekemään kompromisseja monissa asioissa, mutta ottamalla listalle pizzojen, pastojen, risottojen ja muiden italialaistyyppisten ruokien lisäksi esimerkiksi hampurilaisia, se ei ole myynyt periaatteitaan. Iso osa raaka-aineista tulee läheltä ja on sesongin mukaista. Läheltä seuraten huomaa myös sen, että italialaistyyppisen ravintolan lounaslistakin on linjassa ravintolan ilmeen ja a la carte -listan kanssa. Parasta tällaiselle vakiasiakkaalle on riittävän usein uusiutuva lista. A la carte lista ei ole massiivinen, mutta siinä riittää valinnanvaraa, vaikka kävisi useamminkin. Onko Stella sinulle tuttu ravintola?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti