sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Kyssäkaali - oli hauska tutustua!

Kuten jo aiemmin kerroin, olen löytänyt kannesta kanteen kokattavan keittokirjan. Tommy Myllymäen Kasvikset -kirja on saanut kokeilemaan vanhojen tuttujen raaka-aineita uusin reseptein, mutta olen kirjan innoittaman kokeillut myös minulle entuudestaan vieraita ja vähemmän käytettyjä kasviksia. Yksi uusi tuttavuus - miellyttävä sellainen - on kyssäkaali. Myllymäen ohjeella tein kyssäkaalia voissa.





Olen monesti pyöritellyt kyssäkaalia käsissäni, mutta aina se on jäänyt syystä tai toisesta vihannestiskiin. Kasvikset kirjan innoittamana ja rohkaisemana tartuin rohkeasti violettiin mukulaan. Vihreäkuorisiakin olisi ollut tarjolla.


*

Kyssäkaalia voissa

4 annosta

400 g kyssäkaalia
3 rkl voita
75 g voita
banaanisalottisipuli
pieni hyppysellinen muskottipähkinää
tuoretta persiljaa
suolaa

Kuori kyssäkaali tarkasti. Kuori voi tuntua ruuassa kovalta. Kuutio kyssäkaali. Keitä kuutioita kevyesti suolatussa vedessä 4-5 minuuttia, kunnes ne pehmenevät.

Kuumenna 3 ruokalusikallista vettä kiehuvaksi ja lisää joukkoon voi erissä samalla vatkaten niin, että muodostuu emulsio. Lisää sipulisilppu ja kaalinpalat emulsioon. Anna hautua muutama minuutti lisää pähkinä ja persilja. Alkuperäisessä ohjeessa käytetyn silopersiljan sijaan käytin hieman tuoretta persiljaa, koska muuta ei sillä hetkellä ollut saatavilla. Persilja on kuitenkin silopersiljaa voimakkaamman makuinen. Ole tarkkana annostelussa. Mausta suolalla ja nauti!

*






Myllymäki suosittaa tarjoamaan kyssäkaalia merenelävien tai eleganttien kalojen ohella. Tarjosin kyssäkaalini niinkin elegantin ruokalajin kuin kirjolohesta valmistetun uunilohen kanssa. Kuoriessani ja pilkkoessani mukulaa pyörittelin, haistelin ja maistelin sitä tavallista tarkemmin. Porkkana on porkkana, vaikka onhan niissäkin eroja, mutta ainakin tiedän, miltä porkkana tuntuu, tuoksuu ja maistuu. Kyssäkaali muistutti rakenteeltaan lanttua tai naurista, ollen kuitenkin hieman pehmeämpi. Kyssäkaalin tuoksu oli raakana hyvin mieto ja lanttumainen. Maussakin oli jotain lanttumaista, mutta myös retiisi tuli mieleeni, vaikkakaan mukula ei ollut lainkaan karvas tai hapan. Maku oli hyvin hienostunut. Kypsän kyssäkaalin mieto maku tuli hienosti esiin maltillisella maustamisella ja voin pyöreydellä.

Onnistuneen kyssäkaalikokeilun jälkeen voin todeta, että ruokapöytäämme on löytynyt uusi ja miellyttävä kasvistuttavuus! Tätä helppoa ja nopeaa lisäkettä tulen tekemään uudelleen. Kenties seuraavalla kerralla valmistan kyssäkaalia vähän elegantimman kalan kuin kirjolohen tai muun merenelävän kaveriksi. Innostuin kaalinrakastajana kyssäkaalista kovasti. Sanoisin sen olevan raaka-aineena aliarvostettu. Eipä ole monta kertaa tullut vastaani kyssäkaalista valmistettua ruokaa tai koittakaapa etsiä reseptejä. Ei löydy pilvin pimein.






Kyssäkaalikokeilusta on aikaa jo jokunen viikko. Silloin maisema oli vielä suorastaan kesäinen. Ei ole enää! Veneennosto kuivalle maalle, talvipukkien päälle, teki kesästä viimeistäänkin syksyn. Vielä pari kirpeää pakkasyötä niin ruska on parhaimmillaan.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti