Myrsky Tampereen Työväen Teatterissa

Shakespeare kirjoitti Myrskyn 1600-luvun alkupuolella. Vuosisatojen kuluessa siitä on tullut yksi hänen arvostetuimpia ja esitetyimpiä näytelmiä, joista on tehty myös oopperaversioita, orkesteriteoksia ja elokuvaversioita. Suomessakin Myrsky on esitetty yli 20 kertaa. Jean Sibeliuksen säveltämä orkesteriversio lienee monelle tuttu. Myrsky on yksi niistä Shakespearen näytelmistä, joissa on hyvin vahvasti läsnä myös yliluonnollinen elementti. Tästä syystä ennakkoon mietin miten näytelmä taianomaisine tapahtumapaikkoineen ja henkiolentoineen sopii minulle, joka en ole kovin suuri teatteritaiteen kuluttaja. Etukäteen pelotti ymmärränkö sanomaa tai jaksanko ylipäätään keskittyä.

Huolehdin turhaan, sillä näytelmä oli paitsi taidokkaasti tuotu nykypäivään, sen ensimmäine kohtaus oli rakennettu ovelasti. Kohtaus ikään kuin ujutti katselijan sisään tarinaan. Tunsin olevani tirkistelijä, joka pääsi seuraamaan ulkopuolelta mitä loistokkaan huvijahdin kannella tapahtuu, kun myrsky nousee. Musiikki veti minut mukaan tarinaan. Ja sen jälkeen näytelmä etenkikin vauhdilla. Tarina oli täynnä suuria tunteita, omien pelkojen ja painajaisten kohtaamista ja lopulta myös anteeksiantoa ja rakkautta. Yliluonnollisuudesta huolimatta päällimmäisenä mieleeni jäivät kuitenkin selviytmistarinat, joiden onnistuminen lähti liikkeelle anteeksiannosta ja armollisuudesta itseään ja muista kohtaan.

Kuva: Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Mielestäni näytelmän valosuunnittelu oli todella onnistunutta. Erityisesti toisella puoliskolla valoilla oli suuri merkitys tarinan ja tunnelman onnistuttu erityisen hyvin luomaan tunnelmaa ja tukemaan tarinaa. Tähän päivään tuodun klassikon ilmastonmuutosteeman pureskelu vaatii vielä aikaa, enkä näin ensi-illan jälkeisenä päivänä osaa siitä lausua mitään. Kun puoliajalla lasikin vettä muovimukiin, tuli väistämättä mieleen ajatus siitä, että päätyykö sekin muovi mereen, ilmakehään ja maaperään? 

En ole kovinkaan kokenut teatteriharrastaja, ja sen vuoksi en oikein osaa luonnehtia näyttelijä suorituksia. Pidin kuitenkin niin Pentti Helinistä Prosperona kuin Jaana Oravistosta Arielina. Oikein erityisesti, näin päivä ensi-illan jälkeen, alan tuumia, että Arielin vaatimaton ulkoasu hämää. Jaana Oraviston lavakarisma loistaa harmaan siivojan vaatteen altakin.

Pentti Helin Prosperona Kuva: Kari Sunnari Tampereen Työväen Teatteri

Näytelmän kesto väliaikoineen oli lähes 2,5 h. Aika kului kuin nopeasti, kun kertomus imi mukaansa. Vielä katsomosta pois kävellessä en ollut varma mitä mieltä näytelmästä olin. Mutta nukuttuani yhden yön yli, huomaan ajatusten jalostuneen. Ja ajateltavaa näytelmä antoi, sen huomasi myös levottomista yöunista. Jos kevään teatterikalenterissa on tilaa, suosittelen maagista Myrskyä.

Yhteistyö: Lippu saatu Tampereen Työväen Teatterista