torstai 17. lokakuuta 2019

Juhannustanssit puhuttaa taas

Juhannustanssit herättää taas keskustelua ja suuria tunteita. Tämä oli päällimmäinen asia, joka nousi mieleeni heti eilisen Tampereen Työväen Teatterin Juhannustanssit -näytelmän ensi-illan jälkeen. Tampereella ei mennä sieltä mistä aika on matalin, eikä helpoimman kautta. Juhannustanssit tulee varmasti herättämään ristiriitaisia tunteita ja keskustelua, mutta ehkä eri syistä kuin alkuperäisteos. Kuvaahan Juhannustanssien kirjoittaja Hannu Salamakin Aamulehdessä näytelmää hurjaksi. Tähän on helppo yhtyä!


juhannustanssit_tampereen_työväen_teatteri
Kuva: Antti Sepponen/Tampereen Työväen teatteri


Olen syntynyt aivan 70-luvun lopussa, joten Hannu Salaman kirja ei ole koskaan koskettanut tarinana. Juhannustanssien merkitys on minulle liittynyt aina enemmänkin siihen yhteiskunnalliseen keskusteluun, jonka se aikanaan herätti, ja joka jäi historiankirjoihin jälkipolville. Kun olin tarpeeksi vanha ymmärtämään asioita, joista kirja kertoo ja joihin se ottaa kantaa, oli maailma jo tyystin eri kuin 1960-luvulla. Siksi ajattelinkin etukäteen, että kuuluvani tämän uuden sukupolvitulkinnan kohderyhmään. Olenhan samaa sukupolvea kuin ohjaaja Linda Wallgreen ja suuri osa muustakin tekijäjoukosta. En ole lukenut kirjaa. Toki sen juoni on tuttu, mutta pääsin ilman ennakkokuvitelmaa katsomaan millaisen version Juho Gröndahl oli Salaman teoksesta käsikirjoittanut.

Juhannustansseissa on rytmiä ja liikettä. Musiikki vie mukanaan tunnelmasta toiseen. Musiikin avulla on rakennettu silta sukupolvelta toiselle. Liike ja taidokkaasti rakennettu koreografia saa rytmin tarttumaan. Melkein tekisi mieli lähteä tanssiin. Seuralaiseni totesi, että jokin tekee näytelmästä melkein hypnoottiista seurattavaa. Jäin tätä pohtimaan, ja tulin siihen tulokseen, että fiilis tulee varmasti juuri musiikista, koreografiasta ja valoista. Olen teatterin muissakin produktioissa kiinnittänyt huomiota loistavaan valosuunnitteluun. Eero Auvisen valot täydentävät onnistuneesti ahdistuksen, epätoivon, himon ja nautinnon kuvaamista.


juhannustanssit_tampereen_työväen_teatteri
Kuva Tampereen Työväen Teatteri

juhannustanssit_tampereen_työväen_teatteri
Kuva Janne Vasama/Tampereen Työväen Teatteri


Näytelmä tuli hyvin lähelle, melkein iholle. Konkreettisin osoitus tästä on näytelmän levittäytyminen katsomoon hyvin lähelle yleisöä. Juhannustansseissa roolit olivat monella tapaa sekoittuneet ja myös katsojia osallistettiin näytelmään. Hyvällä tavalla kuitenkin. Rooliaan ei tarvinnut muuttaa ellei halunnut. Itse kuulun siihen joukkoon, joka ei halua osallstua. Juhannustansseissa ei tarvitse pelätä, että joutuu osallistumaan. On mahdollisuus olla katsoja katsomossa ihan kaikessa rauhassa.

Ylen artikkelin mukaan Hannu Salaman yksi toive näytelmän toteuttajille oli, että yhteiskunnallinen eetos, olisi mukana näytelmässä. Olihan se. Tosin muuttunut aika on muuttanut myös todellisuutta, ja siksi onkin enemmän kuin onnistunut ratkaisu, että viinanhöyryisten juhannuskemujen ohella kuvataan nimenomaan meidän aikaamme. Tästä ajasta on nostettu esiin huoli ilmastonmuutoksesta ja vähän pienemmällä tasolla työelämän haasteet ja ongelmat yt-neuvotteluista, kiireestä ja muuttuneisiin asenteisiin ja arvoihin. Kysymykset ovat isoja sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta.


juhannustanssit_tampereen_työväen_teatteri


Paikoitellen leikkisästikin toteutettu näytelmä jätti aavistuksen raskaan olon. Niin isojen asioiden äärellä ollaan. Vaikka näytelmässä ei liiaksi retostella alastomuudella tai seksillä, suositusikäraja 12 vuotta on syytä pitää mielessä. Jos ajattelee, että Juhannustanssit on kevyt kappale, joka maalailee kauniita maalaismaisemia ja tanssilavaidylliä, voi pettyä. Jos tuntee, että nuttura alkaa helposti kiristää, kannattaa ehkä harkita kahdesti lähteekö katsomaan Juhannustansseja. 

Itse pidin Juhannustansseja vaikuttavana teatterikokemuksena, ja vaikka enemmän nautin kepeämmistä näytelmistä ja aiheista, jotka pyörivät onnellisten asioiden ympärillä, ei pätkääkään kaduta, että kävin juhannustansseissa. Mitä enemmän pohdin illan antia, sitä paremmalta se alkaa tuntua. Kulttuuri on aina hyvästä, joskus sitä voi katsoa melkein ajattelematta mitään, ja joskus se antaa enemmän ajateltavaa. Molempi parempi.

Millaisesta teatterista pidät? Onko sinulla teatterisuunnitelmia tulevalle kaudelle? 


juhannustanssit_tampereen_työväen_teatteri


Yhteistyötä: Lippu saatu Tampereen Työväen Teatterista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti