Bostonkakku

Siitä asti, kun Koko Suomi leipoo -ohjelmassa leivottiin viime kesänä bostonkakkua, mieleni on tehnyt kokeilla sen leipomista. Olen suuri korvapuustien ystävä. Perheestä löytyy myös muita pullahiiriä. Hassua, että to do -listalleni kertyy tälläisiä varsin tavallisia ruokia ja leipomuksia. Pulla sille päätyi luultavasti siksi, että olen surkea pullaleipuri. Tuskin koskaan pullista ovat onnistuneet niin, että ne olisivat olleet on hyvänmakuisia, kuohkeita ja pehmeitä. Useinmiten lopputulos muistuttaa koostumukseltaan kiveä. Kotoinen pulla sopii hyvin myös näihin loman jälkeisiin tunnelmiin, jolloin suomalaiset maut tuntuvat kultaakin kalliimmilta.

*

Bostonkakku

25 g hiivaa

2,5 dl maitoa

1 muna

1 dl sokeria

1 tl suolaa

1/2 rkl kardemummaa

n. 7 dl vehnäjauhoja

75 g leivontamargariinia

Täyte

100 g voita

ruokosokeria

kanelia

mantelimassaa

Voiteluun 

muna

Pinnalle

raesokeria

Koristeluun

sokerikuorrutetta

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää maito, muna, kardemumma, sokeri ja suola. Lisää osa jauhoista. Sekoita tasaiseksi. Alusta vähitellen loput jauhot taikinaan. Vaivaa kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Lisää huoneenlämmin leivontamargariini taikinaan ja jätä taikina vedottomaan paikkaan kohoamaan kaksinkertaiseksi.

Kun taikina on kohonnut, kauli se pöydällä 30x60 kokoiseksi levyksi. Levitä pehmeä voi, sokeri, kaneli ja mantelimassa taikinalevylle. Kääri levy rullalle. Leikkaa rullasta noin 4 cm levyisiä paloja. Voitele kakkuvuoka ja asettele palat vuokaan leikkauspinta ylöspäin. Jätä kohoamisen varaa. Anna palojen nousta vuokassa vielä viitisentoista minuuttia.

Voitele pullat kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista vuokaa 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia ja pienennä sitten uunin lämpötilaa 150 asteeseen. Jatka paistamista vielä toiset 15 minuuttia tai kunnes pulla on kypsää. Nosta kypsä pulla jäähtymään. Koristele hieman jäähtynyt bostonkakku sokerikuorrutteella ennen tarjoilua.

*

Mahtavaa! Miksi en ole aiemmin leiponut bostonkakkua? Surkea pullaleipuri ei olekaan enää niin surkea. Epätoivo meinasi tosin iskeä taikinan valmistuksessa. Taikina tuntui aika kovalta (esikoinenkin huomautti, että onpas jäykkää), mutta ilmeisesti se saakin olla vähän pikkupullataikinaa kovempi. 

Mantelimassaa olisi täytteeksi voinut käyttää enemmänkin, mutta minulla sitä oli jääkaapissa pieni pala, joka oli jo menossa vanhaksi. Mantelimassa päätyi kakkuun vähän vahingossa. Bostonkakku taitaakin olla hyvä hillon loppujen hautausmaa. Pullastahan voi tehdä minkämakuisen vain. Arvelin myös, että ruokosokeri olisi antanut täytteelle enemmän väriä, mutta edes yhdessä kanelin kanssa, ne eivät tehneet täytettä kovin ruskeaksi. Rennommalla kädellä olisi siis voinut laittaa täytteitä.

Käytin paistamiseen 26 cm vuokaa. Asettelin taikinanpalaset vuokaan siten, että keskellä oli hieman pienempiä palasia ja reunalla korkeampia. Ajattelin, että näin saan kakun varmemmin kypsäksi. Kypsennys onnistui mielestäni melko hyvin, eikä vain vähän pienempiä palasia edes huomannut. Pidän itse eniten sellaisesta melkein taikinaisesta vähän likilaskuisesta pullasta, joten siihen nähden aavistuksen verran lyhyempikin kypsennys olisi riittänyt. Pienemmällä vuualla bostonista olisi voinut koittaa tehdä korkeamman, jolloin lopputulos olisi ollut näyttävä. No, seuraavaksi kerraksikin on haastetta.

Leivontakiintiö taitaa olla nyt vähäksi aikaa täytetty. Postausta kirjoittaessani olen kotona hoitamassa kuumeesta toipuvaa kuopusta. Näin aamutuimaan ehdimme leipoa jo Kentuckyn kakkua, jonka meillä voisi ehkä nimetä "Sairastuvan kakuksi". Viimeksi olen nimittäin leiponut kyseisen kakun lähes vuosi sitten flunssaisen esikoisen kanssa. Kakkua ei leivota flunssan vuoksi, vaan siksi, että se on loistava tarjottava tyttöjen syntymäpäivillä. Kakku kestää hyvin pakastamista, joten sen voi tehdä ennakkoon. 

Tänään nautitaankin päiväkahvilla pala kakkua ihaillen kevätaurinkoa.

Ps. Eilen huomasin kahden joutsenen ylilennon.