Kesäkurpitsa-salviakeitto on alkukeittojen aatelia

Koulun alku torstaina sai havahtumaan. Kesä on miltei ohi. Tajusin terassilla istuessani, että yrttitarha on jäänyt tänä kesänä todella vähälle hyödyntämiselle. Ennen kuin syksy korjaa sadon, täytyy ryhtyä hyödyntämään sitä, minkä kesä on kasvattanut. Joka kesä istutan uskollisesti salvian, mutta joka kesä se jää melkein tyystin hyödyntämättä. Salvia on monivuotinen yrtti, mutta omani ei ole kertaakaan selvinnyt talvesta.

Yrttinä salvia on hieman haastava. Salvialla saa kyllä syvyyttä ruokiin, mutta sen käytössä pitää olla maltillinen. Monesti sanotaan, että salvia on liharuokien mauste. Liharuokien maustajana se onkin hyvä, sillä se hävittää rasvanmakua ja korostaa lihan omaa makua. Samasta syystä se sopii hyvin myös riistan maustajaksi. Minulla on pakastimessa vielä hieman viime talvista poroa, ja tarkoitus on testata vielä miten salvia sopii porolle. Klassisia salvia ruokia ovat myös saltimbocca vasikasta tai arkisemmin broilerista ja salvia-voipasta. Itse olen aiemmin maustanut salvialla sienipiirakan ja omenahillon. Molempiin se sopi hyvin. Nyt viikonlopuna aikana maustoin salvialla kasviksia. Ja siihenkin salvia oli loistava. Rakuunaporkkanat on tuttu juttu, mutta kokeileppa salviaporkkanoita. Toimii! Ja aivan ehdoton oli kesäkurpitsa-salviakeitto. Tässä vanhasta Glorian viini&ruoka -lehdestä löytynyt resepti tuoksuvaan ja aromaattiseen keittoon:

*

Kesäkurpitsa-salviakeitto

4-6 alkuruoka-annosta

500 g kesäkurpitsaa

valkosipulinkynsi

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl voita

1 dl valkoviiniä

6 dl kasvislientä

2 keltuaista

2 rkl hienonnettua salviaa

2 rkl hienonnettua basilikaa

1 rkl hienonnettua lehtipersiljaa

1 dl raastettua parmigianoa

mustapippuria myllystä

(suolaa)

Pese ja kuutioi kesäkurpitsat pieneksi. Kuori ja hienonna valkosipuli.

Mittaa voi ja oliiviöljy kattilaan. Kuullota kurpitsakuutioita ja valkisipulia muutama minuutti.

Kaada kattilaan viini ja kasvisliemi. Anna keiton poreilla rauhallisesti kannen alla puolisen tuntia.

Sekoita keltuaisten rakenne rikki. Lisää keltuaisten sekaan hienonnetut yrtit ja raastettu juusto. Kaada seos keittoon ja anna kypsyä muutama minuutti.

Mausta keitto mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

*

Kesäkurpitsa-salviakeitto oli todella aromaattinen ja herkullinen. Nautin suunnattomasti myös sen tuoksusta! Tuoksu tulee yrttien lisäksi viinistä. Jännä miten pienikin määrä viiniä tekee arkisista raaka-aineista tehdyn keiton luksuskeitoksi. Mielestäni kesäkurpitsa-salviakeitto on parhaimmillaan kevyenä alkuruokana. Luultavasti sen kanssa toimisi myös vaalea maalaisleipä paahdettuna tai grillattuna. Pääruokana keitto voi olla liian kevyt, vaikka toki juusto ja keltuainen tuovat siihen täyteläisyyttä.

Minulla ei ole kuin yrttimaa, ja sen kanssa selviän kyllä. Ne, joilla kasvaa kesäkurpitsaa, saattavat olla ylituotannon kanssa ongelmissa. Keräsin alle linkkejä Viikonloppukokki-blogista löytyviin kesäkurpitsaresepteihin. Kesäkurpitsasta todella on moneksi.

• kesäkurpitsa-broilervuoka
• kesäkurpitsagratiini
• kesäkurpitsa-kikhernepasta uppomunalla
• kesäkurpitsalätyt
• kesäkurpitsa-piparjuurikeitto
• espanjalainen vihannessosekeitto
• kesäkurpitsa-herkkusienihöystö
• tahini-kesäkurpitsasalaatti
• kesäkurpitsapiiras
• kesäkurpitsacannelonit
• kesäkurpitsakakku

Savustetut muikut - edes jokunen uusi kokeilu

Kesäruokiin ovat vuosia kuuluneet paistetut muikut. Traditio on, että vanhempi apukokki perkaa kalat ja mies paistaa. Minulle ja nuoremmalle apukokille jää perunoiden keitto ja hölskytyskurkut eli mummon kurkut. Muita lisäkkeitä muikut eivät tarvitse. Koko alkukesän mielessä oli muikkujen savustus ja vihdoin heinäkuussa Musari-viikonloppuna ennen kuin tehtaan pillin soimista testasimme, miltä maistuvat savustetut muikut. Arvatkaapa mikä oli makuraadin (kaksi aikuista, kaksi lasta) tuomio?

*

Savustetut muikut

muikkuja

10 % suolaliemi

Vaikka muikut suolattiin savustettuina, aloitin suolaliemen keitosta. Keitin 1,5 litraa vettä kiehuvaksi ja lisäsin siihen 1,5 dl merisuolaa. Sekoittelin, kunnes suola oli sulanut liemeen.

Muikun perkaaja asetteli kalat ritilälle ja  savustaja savusti kaloja 15 minuuttia. Savustin oli kuuma, ja ensimmäiset ja enimmät savut oli päästetty pöntöstä ulos ennen kuin muikut sinne laitettiin.

Kun kalat olivat kypsiä, ne kipattiin suolaliemeen. Liemestä kalat nostettiin parin minuutin jälkeen reikäkauhalla tarjoiluastialle ja suoraan pöytään.

*

Meillä on käytössämme karvahattu-mallia oleva sähkösavustin. Savustin on niin vanhaa mallia, ettei siinä ole termostaattia. Savustin kypsentää paremmin perältä, ja huonommin edestä. Hyvin olemme sillä kuitenkin pärjänneet. Savustimessa ei ole myöskään lämpömittaria, joten en valitettavasti osaa kertoa teille tarkkoja lämpötiloja. 

Kypsennysaika tuntui olevan kuvassa näkyville muikuille oikein passeli. Seuraavalla kerralla oikein optimaalisen kypsyyden saavuttamiseksi asettelen muikut entistä tarkemmin ritilälle. Oikeampi tapa voisi olla niin, että kalojen pyrstöt kohti ritilän, ja pöntön, reunoja, jolloin kalan paksuimmat osat olisivat keskellä vastusten kohdilla. Vaikka ei toki näinkään ollut kypsyyden kanssa valittamista.

Kypsät muikut kipattiin suolaliemeen. Tässäkin on opin paikka. Liemi oli nimittäin ehtinyt jäähtyä muikkujen kypsyessä. Jos ei muuta, haalea liemi tietysti jäähdytti muikkuja. Jäin myös pohtimaan, miten lämpimämpi liemi vaikuttaisi kalannahan rapeuteen. Olen alkanut vannoa suolaliemen nimiin kalan valmistuksessa. Varsinkin savustuspönttössä kypsennettävät kalat käyvät meillä nykyään lähes poikkeuksetta suolaliemessä. Ensimmäistä kertaa kokeilin kuitenkin näin päin, että vasta kypsä kala suolataan. Lohifile suolaantuu raakana 10 % liemessä noin parissa kymmenessä minuutissa. Kokonainen kala vaatii hieman pidemmän ajan. Kannattaa testata suolaliemessä suolaamista myös ihan perinteiselle uunilohelle. Kalan rakenne on ihan erilainen ja suola tasainen läpi koko kalan.

No arvasittekos sitä makuraadin tulosta? Ensinnäkin voin kertoa, että kaikki muikut menivät yhdeltä istumalta! Mutta niinhän siinä kävi, että apukokit söivät yhteensä puolitoista muikkua ja minä miehen kanssa loput. Sanoisin, että melkeinpä parempia nämä olivat kuin paistetut muikut. Paistetut muikut maistuvat apukokeillekin, ja siksi tuntui kovin kummalliselta, että savustetut eivät. Eipä auttanut muuta kun löydä apukokeille seteli kouraan ja lähetettävä kaupaan mikroruuan ostoon. Ole tässä nyt sitten ruokabloggari. Toinen toi kotiin mummonmuusia ja lihapullia, toinen kanasalaattia. Kuulemma parasta sinä päivänä!

Jäätelösittis - retroherkku kesään vailla vertaa

Vielä on kesää ja lomaa jäljellä. Ensin loppuu loma, jota on jäljellä enää yksi viikko - ja siksi en malta viivähtää koneella kovinkaan kauaa. Tässäpä teille nopeat hellepäivän terveiset kotiterassilta. Muistattekin varmaan jäätelösoodan, jäätelösittiksen, tai miten sen nyt kukakin on aikoinaan nimennyt. Yksinkertaisimmillaan tähän herkkuun tarvitaan vain vanilijajäätelöä ja sitruunalimpparia - kaikki muu on ekstraa. Hauskaa on, että jäätelösittis on retroherkku, joka maistuu vielä 2000-luvun lapsillekin.

*

Jäätelösittis

1 pallo vaniljajäätelöä

sitruunalimonadia

koristeeksi vaikkapa mansikoita, sitruunamelissaa ja minttua

Tee jäätelökauhalla vanilijajäätelöstä pallo ja laita se korkeaan juomalasiin. Kaada päälle sitruunalimonadia ja koristele mieleiseksi. 

*

Kun lapset ovat tietyn ikäisiä, tärkeämpää tuntuu olevan se mistä juodaan kuin mitä juodaan. Omat lapset ovat jo sen verran isoja, että tämä vaihe on ohitettu. Poikalapsista en osaa sanoa, mutta ainakin tyttölapsille tärkeitä ovat myös erilaiset varjot ja muut härpäkkeet juomissa. Ne tekevät arjesta juhlan. Ja must juttu ovat myös pillit. Meillä on tultu siihen vaiheeseen, että sain (muovi)pillistä pyyhkeitä. Meret tuhoutuvat ja niin edelleen.

Tänään oli sen verran viileä päivä, että jäätelösittiksen nauttimiseen ei tarvittu lusikkaa. Jäätelöpallo suli juomaan alta aika yksikön. Juomaan voi varata myös pitkävartisen lusikan, mikäli päivä on viileämpi tai jäätelöpallo niin iso, ettei se ehdi sulamaan. Aurinkoisia heinäkuun päiviä lukijoille! 

Mansikka-valkosipulisalaatti lisukkeeksi grilliruualle

En ole nopea käänteissäni. Jo monta vuotta sitten serkkuni mies suositteli mansikka-valkosipulisalaattia. Yhdistelmä kuulosti niin eksoottiselta ja kiehtovalta, että ajattelin testata. Meinaamiseksi jäi siltä kesältä. Totta puhuakseni ennätti tässä muutama mansikkakesä vierähtää ennen kuin kaivelin reseptin esiin. Nyt se on testattu: mansikka-valkosipulisalaatti. Ja kuulkaas, oli aivan hirveän hyvä salaatti!

*

Mansikka-valkosipulisalaatti

400 g mansikoita

3 valkosipulin kynttä

0,5 dl hyvälaatuista öljyä

1 rkl punaviinietikkaa

suolaa

Pilko mansikat ja valkosipulit pieniksi. Sekoita kastikeen aineet keskenään ja kaada mansikoiden päälle. Anna makuuntua jääkaapissa viitisentoista minuuttia.

*

Mansikka-valkosipulisalaatti on todella hyvä lisäke grilliruualle. Me olemme testanneet sekä grillatun possun, että naudan kanssa. Molempiin sopii. Mansikkaa voisi kyllä rohkeammin käyttää suolaisissa ruuissa tai ainakin suolaisten ruokien lisukkeena. Itse pidän kovasti suolaisen ja makean yhdistelmästä ja juurikin mansikka on sopiva makea pari monille juustoille kuten sinihomejuustolle tai halloumille. Juurikin söimme mökkivieraina kanamansikka salaattia ja todella hyvää oli sekin.

Salaattikastikkeessa on tärkeää käyttää hyvälaatuista öljyä. Usein suositellaan ja käytetäänkin oliiviöljyä. Minä käytin tässä salaatissa kotimaista kylmäpuristettua luomurypsiöljyä, jonka sain tuotenäytteenä vähän aikaa sitten Myssyfarmilta. Myssyfarmi on varsinaissuomalainen yritys, jonka ruokatuotteita ovat luomurypsi ja luomuherne.

Kylmäpuristettu luomurypsiöljy on valmistettu Largo-lajikkeesta, joka on hyvin luonnonmukaiseen viljelyyn soveltuva syysrypsilajike. Rypsiöljy kestää hyvin kuumennusta, mutta pidän sen miedosta mausta myös salaattikastikkeessa.

Luomurypsiöljy saatu tuotenäytteenä Myssyfarmi Oy:ltä

Mansikka-mozzarellatikkuja ja malja kesälle

Terveisiä kesälomalta! Lomaa on takana puolet ja edessä toiset kaksi viikkoa. Tähän astikin on ehditty puuhata jo vaikka mitä. Lomakuulumisia olenkin jakanut enimmäkseen instagramissa ja facebookissa. Se on helppoa, nopeaa ja reaaliaikaista. Nyt minulla on pari niin hyvää mansikkajuttua testattuna, että ne oli aivan pakko tulla naputtelemaan tänne blogiin. Saattapi nimittäin olla, että esimerkiksi näistä mansikka-mozzarellacocktailtikuista on monelle muullekin lomalaiselle iloa. Valitettavasti en milläään muista, mistä kuva herkullisista cocktailtikuista jäi kummittelemaan mieleeni. Loistava idea kuitenkin!

*

Mansikka-mozzarellatikut

minimozzarellapalloja

pieniä mansikoita 

basilikanlehtiä

cocktailtikkuja

Perkaa mansikat ja valuta mozzarellapalloja talouspaperin päällä. Paina cocktailtikkuihin mansikka, mozzarella ja basilikanlehti. 

Järjestyksen voi valita vapaasti. Kun mansikka on alla, tikut pysyvät paremmin pystyssä. Kun mozzarella on alimmaisena, tarjoilualusta pysyy siistimpänä, kun mansikasta ei jää punaisia jälkiä. Muuten sillä ei kai niin ole merkitystä, mutta puinen alusta saattaa imaista mansikan punaisen jäljen melko tiukkaan.

Tarjoile cocktailtikut aperitiivina kesäisen kuohuvan kanssa.

*

Meillä on tehty mansikkatikkuja nyt jo useampaan otteeseen. Olen tarjonnut niitä juurikin aperitiivina ja viimeksi ihan vain kuohujuoman kyljessä, kun kutsuimme vieraita lyhyellä varoitusajalla pari iltaa sitten. Tällaisia matalankynnyksen illanviettoja pitäisi järjestää useammin! Ei pitäisi jäädä miettimään onko koti siinä kunnossa, että voi kutsua kavereita käymään. Useimmiten se kuitenkin on. Ei pitäisi ottaa stressiä siitä, mitä vieraille tarjotaan. Torstai-illalle asettelin näiden mansikkatikkujen lisäksi tarjottimelle hieman pähkinöitä, oliiveja ja salamimakkaraa. Palan painikkeeksi avattiin skumppa. Malja kesälle!