Grand Hotel Tammer on nimensä veroinen

Radisson Blue Grand Hotel Tammer seisoo ylväänä maamerkkinä kulttuurihistoriallisesesti merkitävässä maisemassa keskellä Tamperetta. Keskeinen sijainti onkin yksi niistä kriteereistä, jotka painavat paljon kun valitsen majoitusta lomalle. Viimeisen virkistävän minilomasen käytännön järjestelyistä huolehti Marika, kun hän kutsui Annan, Janican, Marinan ja minut bloggareiden kevätmiittiin Tampereelle. Tampereen keikka osui toukokuun loppupuolelle ensimmäiseen kesäiseen viikonloppuun. Tuntuu kuin olisi ollut ulkomailla!

Edellisestä visiitistäni Tammerissa oli kulunut aikaa jo muutamia vuosia, ja sen jälkeen hotelli olikin kokenut hyvällä maulla toteutetun muodonmuutoksen. Tyyliltään Pohjoismaista klassisimia edustavan hotelli on remontoitu vanhaa kunnioittaen. Remontin myötä hotelliin on tuotu tyylikkäästi myös ripaus nykyaikaista pohjoismaista klassista tyyliä. Majoittujalle tämä näkyy erityisesti talvipuutarhassa. Hotellirakennus itsessään on museoviraston suojelukohde, joten sen ulkoasun muuttaminen on onneksi mahdotonta.

Toinen tärkeä seikka majoitusta valitessani on hyvät ja rauhalliset yöunet. Heti omaan 7. kerroksen pienehköön huoneeseen päästyäni tajusin, että tämäkin kriteeri täyttyy Tammerissa täyttyy. Onnekseni sain huoneen vielä käytävän päästä. Edes hissin äänet eivät kuuluneet huoneeseen. Ihanat laadukkaat ja pehmeät vuodevaatteet ja korkealuokkainen sänky mahdollistivat pitkät unet. Huone sinänsä oli pieni, mutta siellä oli kaikki tarpeellinen mitä yhden yön yöpymisellä kaupunkilomasella kaipaa. Bonuksena maisema Koskipuistoon ja kohti parhaillaan remontissa olevaa Hämeensiltaa.

A room with a view

Majoituksen lisäksi Marika oli järjestänyt meille illallisen Trattoria Tammerin puistoon. Kauniina kesäiltana Tammerin puiston terassi oli täynnä. Meillä bloggareille oli järjestetty rauhallinen ikkunapöytä. Italialaistyyppisen ravintolan konsepti tarjota seurueelle jaettavaksi niin alku-, pää-, kuin jälkiruokakin toimii mainiosti. Kukin seurueesta saa valita mieleisiään vaihtoehtoja, panostaa alkuruokaan tai vaikka sitten siihen jälkiruokaan, jos siltä tuntuu. Kaikki mitä La Tavola Italiana -kokonaisuudesta piti sisällään, löytyy myös trattorian a la carte -listalta, josta annokset voi valita ihan tavanomaiseenkin tapaan. 

Alkuruokana oli melko perinteisiä, mutta erittäin maukkaita ja hyvälaatuisia antipastoja. Alkuruokalaudalta löytyi ilmakuivattua kinkkua, salamia, kasviksia tahnoina, marinoituina ja salaatteina sekä tietysti juustoa. Aivan kuten Annallakin myös minulla jäi erityisesti mieleen ihana paahdettu leipä ja munakoisopesto. Aika usein näissä antipasto alkupaloissa käy niin, että ne jäävät mieleen ateriakokonaisuuden parhaana osana. Tällä kerralla pääruoka ei jäänyt alkuruuan varjoon. Joimme läpi menun tarjoilijan suosittelemaa Alkon tilausvalikoimastakin löytyvää Tenuta Ulisse Pecorino valkoviiniä, joka ryhdikkään aromikkaana ja raikkaana toimi oikein hyvin, vaikka tarjolla oli vähän kaikenlaista syötävää juustoista äyriäisiin ja lihasta kasviksiin.

Trattorian leipä on aivan jumalaista.

Tenuta Ulisse Pecorino toimi läpi aterian

Pääruoka oli yhtä ilotulitusta! Laudalta löytyi nautaa, kanaa ja jättikatkaravunpyrstöjä. Täydellisesti kypsennetystä naudan sisäpaistista taisin saada ihan parhaimman palan.  Ihanasti keskelta punaisen leikkeen. Myös valkosipulivoissa kypsennetyt jättikatkaravun pyrstöt olivat mieleisiä. Järki sanoi, että kananpojanrinta kannattaa jättää välistä, jos mielii jaksaa vielä jälkiruokaakin. Naudan ja rapujen kanssa tarjolle tuotiin risottoa, paahdettuja perunoita ja kauden kasviksia ja salaattia. Muuten täydellinen pääruoka koki notkahduksen kastikkeiden kohdalla. Erityisesti viherpippurikastike oli hienoinen pettymys. Raskas ja rasvainen mascarpone oli melkein ainoa mitä kastikkeesta pystyi mausta pystyi erottamaan, eikä juusto ollut edes sulanut kunnolla, vaan kastikkeessa oli valkoisia palasia. Myös marsalakastikkeeseen olisin kaivannut vähän enemmän makua.

Pääruoka lisukkeineen. Koko seurueelle löytyi mielesitä syötävää

Kun jälkiruoka kannettiin pöytään, melkein kiljuin riemusta. Lisää juustoa! Näyttävä jälkiruokalauta oli kuitenkin aterian heikoin lenkki. Minulle, joka en ole niin makean ystävä, riittivät mainiosti juustot, hedelmät ja viikunahillo. Vertaansa vailla olivat myös pienen pienet rapeat mantelikeksit. Makean ystävä olisi saattanut kaivata hieman enemmän, varsinkin kun tiramisu oli hienoinen pettymys. Siihen olisin kaivannut enemmän amareton ja espresson makua. Tiramisussa oli vähän sama ongelma kuin viherpippurikastikkeessa, se maistui lähinnä mascarponelta, joka ei siis maistu juuri miltään. Antamatta näiden kahden yksityiskohdan, tiramisun ja kastikkeiden, häiritä sanoisin, että illallinen oli mitä mainioin.

Juustonrakastajan taivas!

Herkullisen rapea mantelikeksit jäivät jälkiruuasta erityisesti mieleeni.

Aterian päätteeksi piipahdimme vielä kaupungilla ihastelemassa kesäistä Tamperetta. Vetäydyin huoneeseeni jo hyvissä ajoin, vaikka unta en kyllä saanut pitkään aikaan. En tiedä vaivasiko koti-ikävä vai kävinkö vain ylikierroksilla pitkän päivän jälkeen. Olinhan aloittanut ruokapainotteisen minilomani heti aamusta ja päivän ohjelmaan oli kuulunut vierailu olutravintola Plevnassa oluttastingissa ja pistäytyminen Keskustorin Suuret oluet pienet panimot -tapahtumassa.

Vaikka illalla ei meinannut tulla uni millään, heräsin aikaisin aamulla virkeänä. En muista olenko koskaan aiemmin ollut aamiaishuoneen ovella odottamassa, että se avataan. Tammerissa olin. Tammerin aamainen tarjoillaan hotellin näyttävässä juhlasalissa. Runsas valikoima suolaisia ja makeita, kylmiä ja lämpimiä herkkuja oli aseteltu tarjolle noutopöytiin. Kahvi tai tee tarjoiltiin pöytiin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun aamiastarjoilija tuli kysymään tahdonko kahvini tumma vai vaaleapaahtoisena ymmärsin, että Radisson Blue Grand hotel Tammer täyttää kolmannenkin minulle tärkeän kriteerin hotellimajoitusta valittaessa.

Kun on tuoreita croisantteja ja marmeladia niin paljon muuta ei tarvitakaan

Leikkelepöydästä löytyi sopivan pieniä annospaloja kalaa, lihaa ja juustoja

Smoothieta ei tarvinnutkaan juoda muovipillillä, vaan pillit on valmistettu biohajoavasta maissista

Aamiainen juhlavassa ja rauhallisessa salissa oli lähes täydellistä. Edellisen päivän herkut kostautuivat tässä vaiheessa reissua, vielä ei nälättänyt. Normaalisti olisin varmasti syönyt aamiaistani pitempään ja hartaammin. Nautin kuitenkin täysin siemauksin tunnelmasta ja miljööstä. En muista kovin monta kertaa aiemmin kaataneeni maitoa aamukahviin hopeisesta kermanekasta. Tammerissa tämä onnistuu, sillä vanhat pöytähopeat on otettu käyttöön. Hienoa, että esineet ovat yhä siinä käytössä kuin mihin ne on aikanaan tarkoitettu. Ne tuovat jatkumoa ja kertovat tarinaa menneestä meille ja tuleville sukupolville.

Vanhat pöytähopeat on otettu Grand Hotel Tammerissa käyttöön.

Yhteistyö: Radisson Blue Grand Hotel Tammer tarjosi illallisen ja yöpymisen.

Piimäsmoothie - rakastaja vatsalle?

Piimä on parasta! Pidän piimän mausta, ja aina silloin tällöin ostan purkin. Usein kuitenkin käy niin, että juon lasillisen pari, ja siinä se. Piimäpurkkia ei tule nostettua ruokajuomaksi, vaan pöytään kannetaan kannullinen vettä. Ja sitä vettä juon janoonkin, vaikka mikään ei sammuta janoa paremmin kuin lasillinen piimää. Purkin loppu jää jääkaappin oveen, kunnes se menee sen verran vanhaksi, että sellaisenaan juomista paremmalta ajatukselta tuntuu käyttää piimä leivontaan tai ruuanlaittoon. 

Perhe suhtautuu piimään vähän ennakkoluuloisesti, mutta kaikki piimästä valmistettu kyllä maistuu. Suosikki yli muiden ovat pannukakun kaltainen perinneherkku eli mokkooset. Piimästä valmistettuja leivonnaisia on pilvin pimein. Eniten tulee mieleen makeita herkkuja kuten piimäkakku, maisemakahvilan raparperipiirakka, piimähyydykekakku, mutta piimästä voi leipoa myös erilaisia leipiä esimerkiksi saaristolaisleipää tai skonssien tapaisia piimä-biskettejä. Aina ei ole leipomuksille tilausta, ja silloin piimän voi käyttää vaikkapa tuorepuuron nesteenä tai surauttaa smoothieksi hedelmien ja marjojen kanssa. Piimä kelpaa myös kastikkeeksi tai marinointiin.

*

Piimäsmoothie

4 annosta

2 banaania

2 dl mustaviinimarjoja

1-2 rkl vaahterasiirappia

4 dl piimää

1 dl turkkilaista jogurttia

kourallinen tuoreita mintun lehtiä

Koristeluun

mintun ja sitruunamelissan lehtiä

tuoreita marjoja

Mittaa ainekset blenderiin surauta sileäksi. Myös sauvasekoittimella onnistuu. Banaanit saattavat makeuttaa riittävästi, joten vaahterasiirapin kanssa kannattaa olla tarkkana. Nauti kylmänä aamiaiseksi tai välipalaksi.

*

Näitä piimä-juttuja pohtiessani tuli mieleen vanha mainos. Sen ehkä saattoi arvata otsikostakin. Muistatteko "...tahdon tosi miehen varrelleni, miehen riskin rinnalleni,  rakastajan vatsalleni, piimä"? Tästäpä sellainen hyvänmielen korvamato tartutettavaksi jonkun muunkin päivään. Muistan, että mainos oli teinitytöstä hyvä. Ja ihan hauskalta se tuntuu vielä 4-kymppisestä nostalgikostakin. Jos korvamato ei vielä tarttunut, niin kannattaa katsella piimämainos you tubesta. 

Mihin sinä käytät piimää? Otan mielelläni vinkkejä vastaan. Omat piimävinkkini kokosin vielä luetteloksi tähän alle.

• mokkooset 
• lakritsilla maustettu piimäkakku, 
• maisemakahvilan raparperipiirakka, 
• piimähyydykekakku, 
• saaristolaisleipää, 
• piimä-bisketit 
• tuorepuuro piimästä 
• piimäkastike salaatille
• piimäpannacotta

Apukokit tekivät ruokaa Suomen lasten kotiruoka -kirjasta

Sain kustantajalta arvioitavaksi yhden ja arvottavaksi toisen (arvonta suoritettu 6.6.2018) Suomen lasten kotiruokaa- kirjan. Ohjeet arvontaan osallistumiseksi postauksen lopussa. Apukokit ovat pienestä pitäen olleet innokkaita ruuanlaittajia. Aina on löytynyt ikätasolle sopivaa hommaa. Salaattia voi repiä jo tosi pienikin ja 2-vuotias on esimerkiksi aivan loistava perunanpesijä. Vinkiksi näin sesongin kynnyksellä! Veitsikin molemmille on luotettu käsiin jo aika pienenä. Leipominen on useimmiten hoidettu mummun tai mummin kanssa ja jossakin vaiheessa kotonakin homma meni enemmän herkkujen puolelle. Vaikka toki niihin tylsempiinkin puuhiin, arkiruuanlaittoon ja tiskaamiseen, on osallistuttu. 

Selaillessani uutuuskirjaa, sain kuningasajatukset. Lupasin apukokeille, että kumpikin saa valita ja toteuttaa kirjasta mieleisensä ruokareseptin. Minulla oli tässä oma lehmä ojassa - myönnän. Yhtenä viikkona olin yksin kotona lasten kanssa ja ajattelin, että näin saan vähän apuja kiireisen arjen pyöritykseen. Halusin myös innostaa lapsia miettimään ruokaa vähän tarkemmin.  Mitä he haluavat syödä ja toisaalta mitä he osaavat valmistaa. Halusin myös herätellä heitä siihen, että ruuanlaitto työpäivän jälkeen ei ole ihan mikään läpihuutojuttu. Jos ei muuta niin, aikaa se ainakin ottaa.

Melkein olisin osannutkin veikata, että tämän suuntaisia valintoja lapsille. Hampparihirmu eli isompi apukokki valitsi broilertäytteiset pitaleivät ja pizzanrakastaja eli pienempi apukokki pitsapannarin. Koska kaikessa, siis ihan kaikessa, pitää olla tasapuolinen, niin sitten tässäkin asiassa. Molempien reseptit on kirjattu tähän yhteen postaukseen ja molemmilta on yhtä monta valokuvaa. Ei pitäisi tulla sanomista, mutta postauksesta tuli pitkä! Kirjoitin reseptit ylös juuri kuten ne on kirjassa julkaistu, että saisitte tuntumaa siitä millaisia ja kenelle suunnattuja reseptit ovat. 

*

Paras pitsapannari

6 annosta, helppo, gluteeniton

työvälineet: kuorimaveitsi, raastin, mittasarja, kulho, juomalasi, vispilä, paistinpannu, paistinlasta, leikkuulauta, veitsi, uunipannu, leivinpaperia, patakintaat, lävikkö, talouspaperia

1 porkkana

6 dl maitoa

3 kananmunaa

3 dl kaurajauhoja

1/2 tl suolaa (munamaitoon)

250 g naudan jauhelihaa

1 rkl öljyä

1 tl kuivattua oreganoa

1/4 tl suolaa (jauhelihaan)

10 kirsikkatomaattia

puolikas punainen paprika

lisäksi 

1 ruukku villirukolaa (meillä suolaviiniheinä)

1. Kuori ja porkkana ja raasta se raastimen isoimmalla terällä.
2. Mittaa kulhoon maito. Riko kananmunat yksitellen juomalasiin ja lisää ne maitoon. Sekoita vispilällä, kunnes kananmunien rakenne on rikkoutunut. 
3. Mittaa munamaitoon kaurajauhot ja suola. Sekoita vispilällä, kunnes taikina on tasaista. Sekoita joukkoon porkkanaraaste. Anna taikinan turvota huoneenlämmössä 30 minuuttia. Ota jauheliha huoneenlämpöön.
4. Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen
5. Kuumenna öljy paistinpannulla. Lisää jauheliha. Paista paistinlastalla sekoitellen, kunnes jauheliha on kokonaan ruskistunut. Mausta suolalla ja oreganolla. Nosta pannu pois liedeltä
6. Huuhtele kirsikkatomaatit ja leikkaa puoliksi. Huuhtele paprika ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi suipommasta päästä alkaen. Jos paprikarenkaisiin jää valkoisia siemenkalvoja, leikkaa ne pois.
7. Vuoraa uunipannu leivinpaperilla. Kaada pannaritaikina vuokaan. Levitä päälle ruskistettua jauhelihaa kirsikkatomaatteja ja paprikarenkaita. Ripottele päälle juustoraastetta.
8. Nosta uunipannu uunin keskitasolle. Kypsennä 25-30 minuuttia, kunnes pannarii on hyytynyt ja pinta kauniin ruskea. Nosta uunipannu patakintailla kuuman kestävälle alustalle.
9. Huuhtele ruokolan lehdet lävikössä kylmällä vedellä ja taputtele kuiviksi talouspaperilla. Leivitä rukolaa valmiin pannarin päälle.

*

Nuorempi apukokki on tokaluokkalainen. Hänelle sattui näistä kahdesta vähän haastavampi resepti, mutta eipä ollut vaikea tämäkään resepti. Apukokki tarvitsi vain hyvin vähän apua. Resepti oli selkeästi kirjoitettu ja apukokki, vaikka onkin tottunut maalailemaan vähän suuremmalla pensselillä, noudatti reseptiä lähes kirjaimellisesti. Muutaman kerran muistuttelin mittaamisen tärkeydestä. Kirjan ehdoton etu onkin juuri se, että reseptit on kirjoitettu tosi selvästi ja vaiheet on kuvattu riittävän tarkasti. Reseptin lukeminen ei ole helppoa. Tarkistat määrän toisaalta ja katsot toisaalta mitä pitikään tehdä.

Lopputulokseenkin olimme tyytyväisiä kaikki! Luultavasti seuraavalla kerralla vaihdamme pitsapannarin jauhot tavallisiin vehnäjauhoihin, sillä paikoin pannarin mausta tuli kaurajauhojen vuoksi mieleen kaurapuuro. Meillä ei ole erityisruokavalioita, jotka täytyisi ottaa huomioon. Hyvä kuitenkin tietää, että kaurajauhoillakin pannari onnistuu.

Vanhemman apukokin resepti oli yksinkertaisempi toteuttaa, ja hän suoriutui tehtävästä ihan ilman apua. Taisin makoilla sohvalla ruokaa odottaessani.

*

Broilertäytteiset pitaleivät

4 annosta, helppo, munaton

työvälineet: leikkuulauta, veitsi, talouspaperia, mittasarja, pinnoitettu paistinpannu, puulasta, juomalasi, pullasuti, sitruspuserrin, lusikka

4 pitaleipää

500 g broilerin rintafilettä

1/2 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria myllystä

2 keskikokoista tomaattia

1/3 pientä kurkkua

puolikas punasipuli

8 isoa rapeaa salaatinlehteä

2 dl paksua maustamatonta jogurttia esim kreikkalaista

2 rkl sitruunamehua

paistamiseen ja voiteluun 

1 1/2 rkl öljyä

1. Leikkaa pitaleivät veitsellä taskumaisiksi, niin että leivät voi täyttää
2. Kuivaa broilerin rintafileet talouspaperilla ja ripottele pinnalle oreganoa, 1/3 tl suolaa ja ripaus mustapippuria.
3. Kuumenna keskilämmöllä 1 rkl öljyä paistinpannulla ja pane broilerinfileet pannulle. Paista 3 minuutin ajan ja käännä fileet. Paista edelleen 3 minuuttia. Tarkista broilereiden kypsyys leikkaamalla viilto lihan keskelle. Liha on kypsää, kun sen sisus on kokonaan valkoista eikä enää punerra
4. Nosta kypsät fileet puulastalla leikkuulaudalle ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi
5. Pese tomaatit ja viipaloi ne
6. Pese kurkku ja pilko se paloiksi.
7. Kuori ja leikkaa punasipuli ohuiksi suikaleiksi.
8. Huuhdo salaatti ja painele se kuivaksi talouspaperilla. Revi salaatinlehdet pienemmiksi paloiksi.
9. Jos jogurtin pinnassa on nestettä, valuta se varovasti purkkia kallistaen tiskialtaaseen.
10. Halkaise sitruuna leikkuulaudalla. Purista sitruunasta mehua . Sekoita mehu jogurttiin. Lisää 1/3 tl suolaa ja ripaus pippuria
11. Mittaa 1/2 rkl öljyä juomalasiin ja sivele se kevyesti pitaleipien molemmille puolille pullasudilla.
12. Kuumenna paistinpannu miedolla lämmöllä ja nosta pitaleivät pannulle. Kuumenna, kunnes leivät ovat paahtuneita ja lämpimiä. Nosta ne lautaselle.
13. Täytä pitaleivät. Asettele niiden taskuun salaattia, tomaattia, kurkkua, punasipulia ja lämmintä broilerinfilettä. Lusikoi lopuksi taskuun maustettua salaattia. Nauti.

*

Apukokki suoriutui tehtävästä tosi hyvin ja ripeästi, vaikka reseptiä lukiessani totesin, että se on monimutkaisesti kirjoitettu. Erityisesti pitaleipien kypsentämisen osalta. Olisi ehkä kannattanut tyytyä vain toteamaan, että kypsennä pitaleipä pakkauksen ohjeen mukaan. Leipiä ja ohjeita on monenlaisia. Toinen vähän isompi juttu on broilerin kypsentäminen. Broilerin rintafileelle ei riitä kypsennysajaksi 3 minuuttia puoleltansa, vaan se on ainakin tuplasti enemmän. Kypsymisaika on ehkä ohutleikkeelle tai vastaavalle. Kolmas juttu oli suolan määrä, joka ei reseptissä ja ainesosa luettelossa täsmää. 

Apukokki on laittanut ruokaa sen verran, ettei hänelle tullut ongelmia, vaikka yleensä onkin pilkun tarkka ohjeiden noudattaja. Apukokki osasi hämmentymättä tarkastaa broilerin kypsyyden, mikä onneksi oli kehotettu reseptissä tekemään. Pitaleivät hän valmisti leivänpaahtimessa, koska niin on meillä tehty aiemminkin. Apukokki totesi myös, että broileria tai kastiketta olisi voinut maustaa vähän reippaammalla kädellä. Seuraavalla kerralla sitten!i Aivan varmasti tämäkin resepti jäi elämään meidän perheeseen.

Suomen lasten kotiruoka -kirjassa riittää ruokareseptejä testattavaksi, ja sitten kun ne loppuvat voi siirtyä aamupaloihin, välipaloihin ja leivonnaisiin. Parasta on, että kirjan resepteissä käytetyt raaka-aineet ovat ihan tavallisia. Ne löytyvät lähikaupasta ehkä kotoakin ilman erillistä kauppareissua. Aloittelevalle ruuanlaittajalle kirja on perusteos. Kokkaamaan ryhtymistä helpottavat selkeät reseptit ja kuvat, yleinen muistilista kirjan alussa ja tarvikeluettelo jokaisen reseptin alussa. Kirjan ensimmäisiltä lehdiltä löytyy myös mittaamiseen ja kypsentämiseen liittyvää sanastoa. 

Äidin tavoitteet tulivat monessa suhteessa saavutettua. Molemmat huomasivat, että ruuan valmistamiseen meni paljon aikaa. Ei mikään pikku juttu työpäivän jälkeen. Vaikka saivat vielä laittaa mieleistään ruokaa. Hyvin diplomaattisesti kumpikin söi koko annoksen, eikä nillittänyt lainkaan, vaikka ruuassa oli muitakin kuin omia suosikkikasviksia. Sovimme myös, että ensi viikollakin on apukokeilla ruuanlaittovuoro. Ihmiskoe tuli suoritettua ja sen tulosten perusteella Suomen lasten kotiruokaa -kirjaa on helppo suositella.

ARVONTA SUORITETTU JA VOITTAJAN TIEDOT ILMOITETTU KUSTANTAJALLE: Ja sitten lopulta siihen arvontaan. Jättämällä kommentin 6.6.2018 klo 20 mennessä tämän postauksen loppuun, osallistut Suomen lasten kotiruoka -kirjan arvontaan. Kustantaja toimittaa kirjan perille kotimaiseen postiosoitteeseen. Jos en tavoita voittajaa torstai-iltaan (7.6) mennessä, suoritan uuden arvonnan. Jätä itsestäsi sellaiset tiedot, että saan sinuun yhteyden osoitteen selvittämiseksi ja kirjan toimittamiseksi perille. 

Viikonloppukokin ja apukokkien kokkailuja voit seurata blogin lisäksi myös facebookissa ja instagramissa.

Tonnikalaa grillattuna - kerrankin ihan oikeaa tonnikalaa

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun meidän perheessä on käynyt niin, että inspiraatio ruokaan on saatu Rick Steinin ruokamatkoilta. Viime viikonloppuna olin viettämässä perjantaita oluen ja hyvän ruuan merkeissä Tampereella muutamien bloggaajakavereiden kanssa. Hotelliaamiaisen jälkeen soittelin kotiin miehelle ja kysäisin toisinko tullessani hallista jotain. Tilaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "Tehdään tonnikalaa, kun Rick Steinkin teki Cadizissa." Matkalla Tampereen kauppahallin parhaaseen kalakauppaan Kalaherkut Nygrenille, en malttanut olla poikkeamatta hallin parhaassa juustokaupassa. Juustosopista matkaan tarttui burrata, josta tehtiin tonnikalalle hyvin saman tyylin alkusalaatti kuin aikaisemminkin olen tehnyt. Nyt ei ollut mansikoita, mutta mansikoiden sijaan laitoin burratasalaattiin puolikuivattuja tomaatteja ja hunajamelonia.

Emme juuri syö tuoretta tonnikalaa, vaan lähinnä säilykkeenä. Syitä tähän on monia yksi niistä on saatavuus. Tuoretta tonnikalaa ole tarjolla kotikaupungissa. Toinen syy on tietysti lajin uhanalaisuus. Monet tonnikalakannat ovat ylikalastettuja. Säilyketonnikala on yleensä bonniittia, joka on elinvoimainen laji. Tonnikalan uhanalaisuus johtuu osin liikapyynnistä ja osin pyyntimenetelmistä. Suurin osa tonnikalan kalastuksesta tapahtuu menetelmillä, jossa pyydyksiin jää myös runsas määrä sivutuotteita esimerkiksi keskenkasvuisia uhanalaisia tonnikaloja. Sekä säilykkeitä, että tuoretta tonnikalaa ostaessani pyrin ostamaan MSC-sertifioitua kalaa, jolloin tuntuu, että on tehnyt edes jotain uhanalaisen lajin eteen. Nygreniillä vakuutettiin, että myynnissä oleva kala on sertifioitua.

Tonnikalan valmistus on tarkkaa hommaa. Tärkeintä on, että kalaa ei kypsennä liikaa. Mielestäni parhaaseen lopputulokseen pääsee grillillä. Tonnikala kannattaa ottaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin, ainakin puoli tuntia, ennen grillaamista. Kannattaa muuten tuoksutella tuoretta tonnikalaa, se tuoksuu ihanasti mereltä! Myöskin maustamisen ja lisäkkeiden makujen kanssa kannattaa olla tarkkana. Kalan maku ei ole voimakas. Koska tonnikala on vähärasvaista, se kaipaa vähän rasvaa kaverikseen. Kalalle käy joko hyvälaatuista oliiviöljyä tai maustevoita. Ainakin tämän reseptin pistaasipähkinävoi antoi kalalle kivasti aromia.

*

Grillattua tonnikalaa pistaasivoilla ja pinaattihöystöllä

Pistaasivoi

30 g parmesania raastettuna

50 g huoneenlämmintä voita

2 tl oreganoa

limen raastettu kuori

1/2 dl pistaaseja rouhittuna

Sekoita pistaasivoin ainekset tahnaksi. Kauli tahna tasaiseksi levyksi kahden leivinpaperin välissä ja nosta jääkaappiin jähmettymään. Voit valmistaa maustevoin hyvissä ajoin etukäteen ja pakastaa sen. Pakastimesta voi ottaa pistaasivoita tarpeen mukaan käyttöösi. Pistaasivoi sopii myös esimerkiksi lohen kanssa. 

Koska pistaasivoissa on juustoa, sitä voi hyvin myös gratinointiin. Jos käytät pistaasivoin gratinointiin, kannattaa lisätä massaan 1 rkl korppujauhoja. 

Grillattu tonnikala

tonnikala pihvi per syöjä

suolaa

Mausta tonnikala kevyesti suolalla. Grillaa kalaa suoralla lämmöllä noin 2-3 minuuttia puoleltaan. Tonnikala on mielestäni parhaimmillaan, kun se jää keskeltä roseeksi. Ainakin meidän paksuiksi leikatut pihvit jäivät juuri sopivan punertavaksi sisältä.

Pinaattihöystö

oliiviöljyä

valkosipulin kynsi ohueksi viipaloituna

puolikas keltasipuli ohueksi viipaloituna

babypinaattia

puolitettuja kirsikkatomaatteja

paahdettuja pinjansiemeniä

sitruunanmehua

myllystä pari pyöräytystä suolaa ja pippuria

Kuullottele sipuleita ja pinaattia oliiviöljyssä. Lisää lopuksi tomaatit ja pinjansiemenet. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja  pippurilla.

Kokoa annos pinaattihöystöstä ja tonnikalasta, jonka päälle on muutama viipale pistaasivoita. Varaa lautaselle myös sitruunaviipale, jolla voi maustaa ruokaa vielä pöydässä. Nautiskele kylmän valkoviinin kera.

*

Grillattu tonnikala vei meidät heti kesä- ja kesälomafiilikseen. Loman alkuun on aikaa vielä kuukauden verran, mutta täytyy virittäytyä sitä ennen tunnelmaan muistelemalla lomamatkoja ja syömällä kesäruokia. Hauskasti tämä tonnikala yhdistyi mielessä viime kesäiseen Kroatian reissuun. 

Saas nähdä mitä ensi viikonloppuna syödään. Rick Stein on illalla Thessalonikissa... Viikonlopun sapuskat päätyvät reaaliajassa aivan varmasti instagramiin ehkä myös facebookiin. Tervetuloa seuraamaan, vaikka kaikilla kanavilla!

Olutta menun alusta loppuun - Panimoravintola Plevna

En ole kovin kummoinen asiantuntija mitä oluisiin tulee. Pidän kyllä oluen mausta, mutta en ole kovinkaan kekseliäs tai seikkailunhaluinen, vaan valitsen useinmiten suomalaisen lagerin. Luultavasti olut on vielä jonkin ison panimon tuote, siksi olinkin valtavan innostunut, kun sain kutsun keväiseen blogitapaamiseen Tampereelle. Marika oli järjestänyt mukavaa ohjelmaa perjantaiksi ja lauantaiksi. Ensimmäinen etappi oli oluttasting ja lounas Panimoravintola Plevnassa. 

Panimoravintola Plevna on perinteikäs tamperelainen ravintola. Ravintolasalista tulee mieleen ihan keskieurooppalaiset olutkellarit ja -hallit. Plevnassa pääsee samaan tunnelmaan kuin mitä voi kokea esimerkiksi yhdessä lempikaupungeistani Prahassa, jossa piipahdimme viimeksi joulun alla. En oikeastaan ollut tajunnutkaan kuinka iso Plevnan ravintolasali on, vaikka toki olen vieraillut Plevnassa aiemminkin. Plevnassa oli perjantaina lounasaikaan melko rauhallista, mutta siinä oluita maistellessamme sisään tuli parikin isoa ryhmää, jotka hukkuivat ravintolasalin uumeniin.

Tampereen panimohistoria alku on 1800-luvun puolen välin paikkeilla. Plevnan historia ei yllä ihan yhtä kauaksi, vaikka senkin historia on jo piktä. Plevna on toiminut Finlaysonin alueella vuodesta vuodesta 1994. Ravintolassa tarjoillaan perinteistä pubiruokaa ja olutta. Paitsi olutta Plevnan panimossa valmistetaan myös siidereitä ja simaa. Yhteistä Plevnan kaikille tuotteille on lisäaineettomuus. 

Meidän vierailulle olikin mietitty valmiiksi erityyppisiä juomia ja alkuruoka. Pääruuan ja jälkiruuan saimme valita itse. Odotin maistaisia mielenkiinnolla. Pöytään oli katettu valmiiksi hieman hapanta, mutta silti hedelmäistä ja raikasta Saisonia, joka on Plevnan kausiolut. Ajatuksena oli, että Saison juodaan alkuruokien kanssa. Pääruokaa varten lasiin oli kaadettu Plevnan palkittu Bock, joka on saksalaistyyppinen lager. Jälkiruokaa silmällä pitäen pöydässä oli lasilliset Plevnan panimosimaa, jota odotin ehkä eniten. 

Tarkoituksena oli myös tutustua panimoon ja sen tuotteisiin virtuaaliesityksen kautta samalla kun joimme olutta ja söimme. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että ainakin omalla kohdallani ruoka ja juoma veivät päähuomion ja esitys jäi toissijaiseksi. Täytyynee korjata asia toisella kerralla.

Saisonin kanssa pöytän kannettiin olutlautanen, tai itse asiassa kaksi ja me neljä naista älysimme heti, että millään emme saa kahta lautaa tyhjäksi. Olutlautanen oli hyvin perinteinen ilmakuivattuine kinkkuineen, oliiveineen ja coctailkurkkuineen. Saisonin raikkaus taittoi makuja hyvin. Olin tosi onnellinen, että raikkaan juoman lisäksi olutlautasella oli viinirypäleitä. Ne toivat kaivattua makeutta olutlautasen suolaisten, happamien ja etikkaisten makujen rinnalle. Olutlautanen oli niin runsas, että neljälle olisi riittänyt yksikin jaettavaksi, varsinkin tarkoituksena oli syödä myös pääruoka.

Olutlautanen on niin runsas, että siitä jaettavaksi ainakin kahdelle

Pääruokaa valittaessa kävi ilmi, että minä olin porukan äijä. Ladyt valitsivat hienostuneesti lohta, mutta minä otin makkaraa. Oluttuvassa kun kerran oltiin. Valintani ei ollut ollenkaan huono. Vahva Bock (6.6%) sopi voimakkaasti maustettuun bratwurstin kylkeen kuin nenä päähän. Annos vain oli niin iso, etten mitenkään jaksanut syödä sitä kokonaan. Se oli seurueen muiden naisten onni. Kehuttuani Bockin, bratwurstin ja lämpimän hapankaalin yhdistelmää, muutkin halusivat maistaa. Kaikki olivat vakuttuneita makuyhdistelmästä.

Bratwurstia, lämmintä hapankaalia ja talon sinappia.

Jälkiruuaksi valitsimme vain kaksi annosta, joita maistelimme ristiin pöydän molemmilta puolilta. Jälkiruuan kanssa emme juoneet olutta, vaan simaa, jonka hunajainen raikas maku oli koko seurueelle mieleinen. Ilman olutta ei jälkiruuallakaan jääty. Jälkiruokajäätelö oli nimittäin maustettu Stoutilla. Itse olisin suonut jäätelöön jopa enemmän mallaksen makua. Toinen jälkiruoka-annoksen jäätelö oli valmistettu Plevnan simasta, samaisesta jota meillä oli laseissamme. En yleensä ole jäätelöfani, mutta näitä maisteli ilokseen. Olin tosi onnellinen, että tulimme tilanneeksi jälkiruuat tasan. Plevnan annokset olivat niin runsaat, että meiltä jäi ruokaa hävikiksi asti. Pahoittelen sitä!

Stoutjäätelöä ja suklaata

Plevnasta jatkoimme matkaa Suuret oluet pienet panimot -tapahtumaan. Valitettavasti visiittimme aurinkoiselle Keskustorille oli vain pikainen, koska meillä oli illaksi vielä muuta ohjelmaa. Keskustorilla Panimo Honkavuoren Inkeriä maistellessani totesin, että ensi kesänä tapahtumaan on tultava oikein ajan kanssa. Kylmän huurteisena nautittu inkiväärillä maustettu vehnäolut jäi erityisesti mieleeni, vaikka muitakin oluita Keskustorilla maistelin.

Oluita maistelin yhdessä Ranteita myöjen taikinasa -blogin Marikan, Savusuolaa-blogin Janican ja Makeaa elämää pilvilinnassa -blogin Annan kanssa. Kiitos seurasta naiset ja erityiskiitos Marikalle järjestelyistä! Tapaamisen muusta ohjelmasta myöhemmin lisää.

Yhteistyö: Panimoravintola Plevana tarjosi oluttastingin ja lounaan.