sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Ajo blanco - kylmä valkosipuli-mantelikeitto osana illallista

Ajo blanco on espanjalainen kylmä, manteleista valmistettu, keitto. Törmäsin reseptiin appelsiineja ja hunajaa -blogissa, jota tulee luettua tämän tästä. Appelsiineja ja hunajaa -blogista löytyy video ja yksi resepti keitosta. Tässä postauksessa on resepti ajo blanco viikonloppukokin tapaan. Ajo blancon ainesosat ovat varsin simppelit manteleita, valkosipulia, oliiviöljyä, vettä ja vähän eilistä leipää. 



Ajo blanco valkosipulimantelikeitto



Ajo blancon mantelit



Ajo blanco sopii hyvin alku- tai väliruuaksi aterialle. Se varmasti sopii hyvin myös tapas-illalliselle, jolloin sen voi asettaa tarjolle annoskokoisena vaikkapa snapsilasiin. Minä tarjosin kylmän valkosipulisen mantelikeiton lauantai-illallisen toisena alkuruokana. Lauantai-illallisten menun mietiskely on hauskaa. Joskus visio on selvä jo heti kättelyssä, mutta usein käy niin, että kokonaisuus selviää vasta viime hetkillä. Toisinaan, kun oikein onnistaa, menussa on yhtenäinen teema, mutta tälläkin kerralla kävi niin, että teki mieli vähän kaikenlaista. Toukokuun menu on iloinen sekamelska.

Toukokuun menu


*

Toast skagen


Ajo blanco

Broilerivartaat ja satay


*

Menu on monien sattumien summa. Aloitetaan avaaminen jälkiruuasta. Se tehtiin, koska pakastimesta sattui vielä löytymään pieni satsi viime syksyn lakkoja. Viimeistään nyt on tyhjennettävä pakastin viime vuoden sadosta. Meillä homma on voiton puolella jäljellä on yksi rasia karpaloita, lakkoja, vadelmia, mustikoita ja mansikoita. Puolukoita, omenasosetta ja luumuhilloa on vielä kaksi rasiaa. Täällä ollaan valmiina uutta satoa varten! Sormet ja varpaat ristissä odotan satoa nyt kukkivista mustikoista ja mansikoista. 



Ajo blanco ja mustikan kukat



Ajo blanco ja puutarhan mansikat tontun vartioimana



Broileri valikoitui pääruuan raaka-aineeksi aivan sillä perusteella, että viime aikoina olemme muutoin syöneet paljon lihaa ja kalaa. Taas (ja jatkuvasti) on ollut ilmassa matkakuumetta ja kaukokaipuuta. Niitä hillitsemään broileri marinoitiin inkiväärissä, chilissä ja limessä ja kylkeen laitettiin satay-kastiketta. Kastikkeen keittelyssä on oma hommansa, joten samalla vaivalla tein isomman satsin, josta pakastin suurimman osan kesän grillailuja silmällä pitäen. Broilerin käsittelyssä marinoimisineen ja tikuttamisineen on oma hommansa. Näiden myöhäisten illallisten suurin haaste on löytää sellaisia ruokia, jotka ovat joko ennakkoon valmisteltavissa tai nopeasti toteutettavissa.  Toast skagen, jonka reseptin kirjoittelen teille myöhemmin, on yksi nopeasti toteutettava alkuruoka.  Ensin kuitenkin ajo blanco kuten otsikkokin lupaa. Ajo blancoa tuskin olisin tehnyt ellei resepti olisi sattunut silmiini ja ellei kaapista olisi löytynyt mantelia. Helppo tekoisena, nopeana ja maistuvana tästä taisi tulla uusi suosikki kylmien keittojen joukkoon.

*

Ajo blanco viikonloppukokin tapaan

(2-4 alku- tai välikeitto annosta)

100 g kuorittuja manteleita
1 pieni valkosipulin kynsi
leipäviipale
2,5 dl vettä
0,5 dl oliiviöljyä
1 tl valkoviinietikkaa
ripaus suolaa

muutama vihreä viinirypäle ja pari tippaa oliiviöljyä koristeluun

Rouhi mantelit ja valkosipulin kynsi sauvasekoittimella hienoksi. Lisää leipäviipale, josta kuoret ja reunat on leikattu pois. Lisää myös keitetty, jäähdytetty, vesi ja oliiviöljy. Surauta keitto tasaiseksi. 

Mausta valkoviinietikalla ja ripauksella suolaa ja sekoita vielä. Laita keitto jääkaappiin, jotta se jäähtyy kylmäksi. Samalla maut tasaantuvat.


Koristele keitto oliiviöljyllä ja vihreillä viinirypäleillä. Tarjoile jääkaappikylmänä.

*



Ajo blanco - valkosipulimantelikeitto



Ajo blanco - valkosipulimantelikeitto



Keittoa syödessämme totesimme miten voimakkaasti (ei kylläkään liikaa) valkosipuli maistui, vaikka sitä oli käytetty vain yksi pienen pieni kynsi. Kahdelle hengelle väliruuaksi annos oli vähän turha iso. Luulen, että neljälle jaettuna se olisi ollut sopivan kokoinen. Makeat viinirypäleet toivat keittoon kivaa kontrastia. Tosin minäkään en oikein onnistunut asettelemaan rypäleitä siten, että ne olisivat pysyneet kauniisti keiton päällä, vaikka keitto oli aika paksuakin. Sanomattakin lienee selvää, että tälläisessä kylmänä tarjottavassa keitossa raaka-aineiden laatu on tosin tärkää, koska maut puskevat helposti läpi, eikä lämmittäminen tai kypsentäminen niitä pehmennä. Samasta syystä kannattaa käyttää keitettyä vettä. Tämän olen oppinut jo gaspachoa valmistaessani. Jos käyttää suoraan kraanavettä, maistuu koko ruoka vain vedeltä. Tämä keitto maistui mantelilta ja kesältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti