Quesedillas - täytteenä lämminsavulohta, leppäsavu cheddaria ja kanttarelleja

Kun nelihenkiselle perheelle tekee tortilloista wrappeja yksi paketti on auttamatta liian vähän ja kaksi liian paljon. Olen ratkaissut ylijääneiden tortillalettujen ongelman pakastamalla ne. Eipä tule hävikkiä, ja kun kaapeissa ei tunnu olevan mitään syötävää pakastetut tortillaletut ovat kultaakin kalliimpia. Pakastimesta lettuja voi sitten jalostaa monenlaiseksi herkuksi. Iltapalaherkuina quesedillat maistuvat koko perheelle. Meneillään olevaan hävikkiviikkoon tämä herkku sopii myös, sillä usein quesedilliat täytetään ylijääneillä meksikolaishenkisillä herkuilla ja juustolla, joka paistettaessa sitoo ainekset yhteen. 

Sunnuntai-illan quesedillat olivat kaikkea muuta kuin meksikolaishenkisiä, sillä jääkaapista ei löytynyt mitään Pohjois-Amerikkaan viittaavaakaan. Sen sijaan sieltä löytyi hyvinkin kotoisia herkkuja esimerkiksi kanttarellejä, jotka olin itse poiminut aiemmin metsästä sekä tietysti sipulia ja kesäkurpitsaa, jota tähän aikaan vuodesta on kaapissa aina. Blogitilaisuudesta sain mukaani Kala-Lapin ja Jukolan juuston tuotteita*, joista nyt pääsi testiin pari. Kala-Lapin tulisavulohi on lämminsavustettuakirjolohta. Lohen valmistusmenetelmä on mielenkiintoinen, lähes loimutusta vastaava, lohi kypsennetään savupesässä. Savu tulee lepästä. Samaa leppäsavua on myös Jukolan juuston cheddarissa, joka näissä quesadilloissa toimi juustona. Juuston rooli quesedillassa on ratkaisevan tärkeä. Sulaessaan se sitoo letut ja täytteet yhteen.

*

Quesedillas- täytteenä lämminsavulohta, leppäsavu cheddaria ja kanttarelleja

6 tortilla lettua

noin litra kanttarelleja pieneksi pilkottuna

keltasipuli pieneksi pilkottuna

noin 100g kesäkurpitsaraastetta

nokare voita

suolaa

mustapippuria myllystä

1 tl kuivattua timjamia

150 g leppäsavu cheddaria raastettuna

noin 120 g lämminsavukirjolohta pieninä palasina

öljyä paistamiseen

Lisää pannulle nokare voita ja kuullottele pannulla sieniä, kunnes enin neste on haihtunut pois. Lisää paistinpannulle pieneksi pilkottu sipuli ja kesäkurpitsaraaste. Kuullottele kunnes kasvikset ovat kypsyneet. Mausta seos suolalla, pippurilla ja timjamilla. 

Levitä leikkuulaudalle kolme tortilla lettua. Levitä lettuille juuri valmistamaasi täytettä, lohta ja juustoraastetta. Aseta toinen lettu täytteen päälle.

Lämmitä paistinpannu ja lisää siihen tilkka öljyä. Paista quesedillat öljyssä yksi lettu kerrallaan noin pari-kolme minuuttia puoleltaan, kunnes juusto on sulanut ja pinta on saanut kivasti väriä. Quesedillan päällä voi paistamien aikan käyttää lautasta tms. painona, jolloin puoliskot liimautuvat tiukemmin yhteen. Leikkaa quesedillat annospaloiksi ja nauti hetimmiten.

*

Aika harvoin meillä on näin hyviä täytteitä quesadillassa, mutta tässä onkin vain osviittaa siitä, millä kaikella letut voi täyttää. Hävikkihengessä kannattaa tutkailla omaa kaappia ja valita täytteet sen mukaan. Jääkö teiltä yli tortilla lettuja? Mitä sinä teet ylijääneille letuille?

Quesadillas olivatkin minulle viimeinen ruoka vähään aikaan, sillä älyttömän kova flunssa tuli päälle oikein rytinällä. Eilisen päivän nukuin ja tänään olen varovasti hiippaillut yöpaitasilla kotosalla. Vieläkään ei ole kovin hyvä olo. Kun vain jaksan ja saan aikaiseksi, aion kirjoitella vähän sienijuttuja. Sieniä näyttää kuitenkin nousevan metsään jonkin verran. Lisäksi takataskussa on ainakin yksi herkullinen (ja helppo) jälkiruokaresepti. Niin ja sitten minulla on niitä kirsikoita, mitähän niistä keksisi?

* lämminsavukirjolohi ja cheddar saatu blogitilaisuudesta

Täytetyt paprikat - retro hävikkiherkku

Ensi viikolla on teemaviikko, johon osallistun mielelläni. Hävikkiviikon aikana on tarkoitus nostaa keskusteluun ruokahävikkiin liittyviä asioita. Ihan yksityisenä kuluttajanakin voi pienillä arkipäivän teoilla vaikuttaa merkittävästi hävikin pienentämiseen ja sitä kautta ruuan ympäristövaikutuksiin. Kun puhutaan ruuan ympäristövaikutuksista - joista siis hävikki muodostaa vain pienen osan - ei puhuta ihan mistään pienestä asiasta.

Kotitalouksille helpoin tapa pienentää ympäristövaikutuksia on kiinnittää huomiota hävikkiin. Tällä hetkellä kotimaisesta ruokahävikistä 30 % syntyy kotitalouksissa. Ajatelkaa 120-160 miljoonaa kiloa ruokaa menee hukkaan suomalaisissa kodeissa! Tuota määrää pienentämällä voidaan helposti pienentää ruuan ympäristövaikutuksia.

Yritän parhaani mukaan välttää kotona hävikkiä. Ja oikeastaan voinkin ylpeästi todeta, ettei meillä juurikaan synny ruokahävikkiä. Kodin ruokatalous on suunnitelmallista. Kotiin hankitaan vain raaka-aineita, jotka myös käytetään. Olen tarkkan myös siinä, että jämäruuat käytetään hyödyksi. Kaikkein suurimmalta tuhlaukselta tuntuukin heittää pois ruokaa, joka on raaka-aineista itse valmistettu. Siihen on käytetty paljon aikaa ja rahaa. Kumpaakaan edellemainituista en haluaisi tuhlata tyhjänpäiväisyyksiin. 

Jos ylijääneestä ruuasta ei riitä koko perheelle, siitä riittää varmasti lounaseväiksi töihin. Tai sitten ruuan tai sen osat voi jatkojalostaa uuteen muotoon. Peräkkäisinä päivinä ei viitsi syödä samaa ruokaa, mutta sekään ei ole ongelma, sillä asianmukaisesti valmistettu ja jäähdytetty ruoka säilyy jääkaapissa useita päiviä hyvänä. Välillä voi syödä jotain muuta.

Ensimmäinen hävikkiruokavinkkini on täytetyt paprikat. Retroherkku on täydellinen hävikkiherkku. Paprikoita voi täyttää mielensä mukaan niillä aineksilla, joita kaapista löytyy esimerkiksi kasviksilla, sienillä tai vaikkapa jauhelihakastikkeen jämillä. Päälle voi raastaa jääkaapin peränurkkaan kertyneet juuston käntyt. Omiin paprikoihin hyödynsin edellisenä päivänä keitetyt riisit. Keitetyn riisin kanssa tosin pitää olla aika tarkkana, sillä keitetty riisi pilaantuu melko nopeasti.

*

Täytetyt paprikat

4-6 annosta

4 paprikaa

2 dl keitettyä riisiä

sipulia

350 g naudan jauhelihaa

porkkana

palanen pienestä kesäkurpitsasta

varsisellerin varsi

ruokaöljyä

suolaa

mustapippuria

2 dl juustoraastetta

lehtipersiljaa

Laita paistinpannuun tilkka ruokaöljyä. Ruskista öljyssä jauheliha ja sipuli. Lisää joukkoon raastettu porkkana ja kesäkurpitsan palanen ja pieneksi pilkottu varsiselleri. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita jauheliha-kasvisseokseen vielä riisi.

Halkaise paprikat ja poista siemenkota.

Laita paprikan puolikkaat uunivuokaan ja lado niihin jauhelihatäytettä. Ripottele päälle juustoraaste. 

Paista paprikoita 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

*

Olin aivan varma, että paprikat eivät tee meillä kauppaansa. Ilokseni saatoin todeta, että olin väärässä. Ei jäänyt kuin yksi puolikas, ja sen otin seuraavana päivänä lounaaksi töihin. Täytettyihin paprikoihin voi tosiaan varioida täytteitä mielensä mukaan. Täytteeseen kelpaavat jo parhaat päivänsä nähneet kasvikset. Pilaantuneita ei toki voi käyttää, mutta joskus esimerkiksi porkkanat saattavat olla sen verran nahistuneita, ettei niitä tee mieli syödä raakana. Ne saattaavat vielä hyvin kelvata kypsennettynä.

Tänä päivänäkin olen tehnyt pari pientä hävikkitekoa: päivällisen loput pakattiin eväsrasioihin, ja ne on tarkoitus syödä huomenna lounaaksi. Toin liittyy ruuan hankkimiseen. Otin kaupasta ison paketin leipää, josta pakastin enimmän osan. Pakastimesta leipää voi ottaa sulamaan sitä mukaa kun tuoreet tulevat syödyksi. Eipä pääse leipää kuivamaan tai homehtumaan kaappiin. Tiesitkö muuten, että leipä on yksi niistä elintarvikkeista, joita kodeissa useinmiten heitetään pois? Onko sinulla vinkkejä ruokahävikin torjuntaan? Kerro, vaikka kommenteissa omasi. Voit myös liittyä mukaan hävikkiviikkoon.

Postikortti Dubrovnikista

Kesän reissuista ensimmäinen päättyi Dubrovnikiin. Tai Dubrovnikista alkoi kotimatka. Ennen lentoa kotimaahan ehdimme tutustua kaupunkiin yhden yön ja kahden päivän verran. Matkaväsymys ja kuumuus - ja vähän koti-ikäväkin - taisi vähän painaa, olimmehan viettäneet reilun viikon helteisessä Montenegrossa. Emme välttämättä saaneet kaikkea mahdollista irti lyhyestä ajasta kaupungissa ja monet must see -nähtävyydetkin jäivät näkemättä. Dubrovnik jäi Montenegron ja edellisenä kesänä Splitissä ja Trogirissa vietetyn loman jalkoihin.

Silti lyhyestä ajasta Dubrovnikissa jäi hyvät ja kauniit muistot. Päällimmäisenä mieleen jäi tietysti lukematon määrä rappusia, joita kuljimme armottomassa helteessä päästäksemme vanhaan kaupunkiin tai takaisin majapaikkaamme. Apartments Dani ansaitsee kyllä suosituksia, vaikka reilu 120 euron hinta majoituksesta tuntuikin vähän kalliilta. Huoneisto oli ehdottoman siisti, siellä oli ystävällinen vastaanotto, autolle parkkipaikka, ja mikä parasta etäisyys vanhaan kaupunkiin oli melko lyhyt.

Elämys oli myös Kroatia-Venäjä MM-ottelu, joka päättyi Kroatian riemukkaaseen voittoon. Vanhan kaupungin muurien sisäpuolella oli suuri määrä jalkapallon ystäviä seuraamassa ottelua. Kaikki ravintolat olivat tupaten täynnä ja niin myös katsomo, joka oli viritelty innokkaille faneille. Me päädyimme seuraamaan loppuhuipennuksen asunnolta, mutta voi sitä meteliä, minkä voitto sai aikaiseksi. Se kuului meille asti.

Kuumuus - ja kaupungin korkea hintataso - saivat meidät lähtemään toisena päivänä autolla hieman kaupungin pohjoispuolelle etsimään ruokapaikkaa. Itse söin reissun parhaan seafoodpastan Mali Zaton -kylässä muutama kymmentä kilometria Dubrovnikin pohjoispuolella. Tyytyväisiä olivat myös grillatun kalan valinnut puoliso, ceasarsalaatti-teini ja bolgnese-tyttö, jota miellytti myös Restaurant Dandyn terassin vieressä oleva leikkipuisto. Miten ihmeessä ne tekevät nuo perunat, joita tuossa puolison kalan kyljessä on? Ne ovat aina aivan loistavia. Paljon oliiviöljyä ja vähän valkosipulia. Samanlaiseen lopputulokseen en ole onnistunut itse pääsemään.

Ruuan jälkeen nautimme vielä vähän kauniista maisemista rantakadulla kävellen ja vaihdoimme vähän pitempää päälle lento- ja kotimatkaa silmällä pitäen. Miten kivaa olikaan tavata lentokentällä naapurit Suomesta. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun törmäämme turuilla ja toreilla! Sellaisen ajatuksen Dubrovnik jätti, että kaupunkiin voisi olla kiva tutustua aikuisessa seurassa ja vähemmän helteisessä säässä.

Kesäkurpitsa-kikhernepasta uppomunalla kruunattuna

Meillä syödään pastaa useita kertoja viikossa. Ihan vaan siitä syystä, että se on nopeaa ja helppoa arkiruokaa. Jotenkin tässä armeijan kasvisruokapäivään liittyvän keskustelun tiimellyksessä havahduin siihen, että pastasta saisi helposti kasvisruokaa. Minä nimittäin tapaan tehdä pastalle poikkeuksetta kastikeen jauhelihasta, kalasta tai kanasta. Koska kasvisruuan osuutta ruokavaliossa pitäisi lisätä, ihan omankin hyvinvoinnin vuoksi, olen päättänyt, että tulevaisuudessa pastakastikkeetkin voisivat useammin olla vege-versioita.

*

Kesäkurpitsa-kikhernepasta uppomunalla kruunattuna

3-4 annosta

oliiviöljyä kikherneiden paahtamiseen ja kasvisten kuullottamiseen

tölkki (310 g ) kikherneitä

savupaprikajauhetta

keltasipuli pieneksi hienonnettuna

valkosipulin kynsi pieneksi hienonnettuna

300 g kesäkurpitsaa suikaloituna ja keskiosa pieneksi hienonnettuna

100 g babypinaattia

suolaa

mustapippuria

parmesan- tai pecorinoraastetta

hyvälaatuista spaghettia

1- 2 kananmunaa per syöjä

vettä

etikkaa

Aloita kikherheistä. Huuhtele säilykekikherneet siivilässä. Laita herneet leivinpaperin päälle uunipellille. Lisää herneiden päälle hieman oliiviöljyä, että saat savupaprikajauheen, suolan ja pippurin tarttumaan herneiden pintaan. 

Paahda maustettuja herneitä noin 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia.

Suolaa pastan keitinvesi yhtä suolaiseksi kuin välimeri ja keitä pasta väljässä vedessä pakkauksen ohjeen mukaan niin, että kypsyys on mieleistä.

Pastan kypsyessä ehtii tehdä kastikkeen. Kuullottele sipuleita ja kesäkurpitsan pieneksi hakattua keskiosaa miedolla lämmöllä oliiviöljyssä. Lisää pinaatti ja kuullottele vielä hetki. Ota desi-kaksi pastan keitinvettä kastikkeesi nesteeksi ja keitä hetkinen kastiketta kokoon.

Kun pasta on jo melkein kypsää ja kastikekin on hautumassa. Valmista uppomunat. Lisää kiehuvaan veteen etikkaa. Suolaa ei kannata keitinveteen laittaa. Se tekee uppomunan pinnasta ruman. Tee kattilaan kauhalla pyörre ja kaada yksitellen kahvimukiin rikotut kananmunat pyörteeseen. Anna kypsyä 2-4 minuuttia riippuen siitä kuinka valuvana haluat keltuaisen. Itse tykkään 2 minuutin valuvista keltuaisista. 

Viimeistele vielä kastike lisäämällä uunissa paahdetut kikherneet kastikeeseen.  Tarkista maku. Saattaa olla, että keitinveden suola riittää, mutta pippuria todennäköisesti joudut lisäämään kastikkeeseen lisäämään.

Valuta pasta ja kokoa annos pastasta, kastikkeesta ja uppomunasta. Ripottele päälle pecorino tai parmesanraastetta ja nauti heti. 

*

Pasta-reseptin kirjoittaminen osoittautuikin hankalaksi. Hankalammaksi kuin pastan valmistaminen. Yritin kirjoittaa reseptin ylös työjärjestyksen mukaan. Toivottavasti ei mennyt sekavaksi. Pasta on sellainen ruokalaji, että se ei juuri odottele syöjiä, eikä odottele uppomunakaan. Siksi työvaiheita kannattaa miettiä ennen kuin ryhtyy kokkaamaan.

Kesäkurpitsan keskiosa siemenineen on aika kosteaa, joten leikkasin sen veitsellä hyvin pieneksi ja hauduttelin kypsäksi sipuleiden kanssa. En ole herttuatar Meghanin kanssa samaa mieltä kesäkurpitsan haudutusajasta (4 tuntia on kesäkurpitsalle pitkä aika!), mutta pehmeä keskiosa kannattaa hyödyntää kastikkeen rakenteessa eri tavoin kuin kiinteämpi osa. Kuoren ja kiinteämmän osa kesäkurpitsasta leikkasin julienne-raudalla suikaleiksi.  Kastikkeessa oli näin ollen vähän erilaisia värejä, muotoja ja rakenteita. Rakenteen ja suutuntuman kannalta paahdetut kikherneet toimivat loistavasti. Tämä pasta meni jatkoon!

Jotta kasvispastapäätökseni pitää, vinkkaa minulle paras kasvispastasi!

Grillattu poron maksa - herkku vai ei?

On olemassa yksi ruoka maailmassa, joka minulle ei maistu. Ei maistu, vaikka olen yrittänyt harjoitella. Taas kerran päätin totutella maksan makuun. Kaivelin pakastimesta poron maksan, ja netistä vinkkejä sen valmistamiseen. Lähtökohtaisesti haluaisin olla kaikkiruokainen. Nopeasti kävi selville, että kulinaristit kypsentävät maksan vain nopeasti ja tähän vaihtoehtoon meilläkin päädyttiin. Olemmehan kulinaristeja! Maksalle päätettiin näyttää grilliä. Koska minulla oli pieni epäillys siitä, että maksa ei välttämättä maistuisi minulle (ja lapsille), päätin tehdä uunissa tuhtia perunalisäkettä maksan kylkeen. Perunapateen ohjeen olen aikanaan bongannut Puolialaston kokki-blogista. Blogin ohjetta olen muokannut hieman.

*

Grillattu poronmaksa ja perunapatee

Perunapatee

800g perunoita

purjon valkoinen osa

1 valkosipulinkynsi

3 munaa

3dl kermaa

suolaa

valkopippuria jauheena

100 g raastettua gruyérejuustoa

voita

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Ota pala leivinpaperia ja vuoraa sillä leipävuoka (2 l)

Kuori perunat ja leikkaa mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Hienonna myös purjon valkoinen osa.Kuori ja hienonna valkosipuli. Sekoita kerma ja muna. Mausta muna-kermaseos suolalla, pippurilla ja hienonnetulla valkosipulilla.

Asettele vuoan pohjalle limittäin kerros perunaviipaleita ja purjoa. Lisää päälle kerroksittain kermaseosta, juustoraastetta ja perunaviipaleita siten, että ylin kerros on perunaa. Kaada päälle loppu kermaseos. Painele pateeta tiiviimmin vuokaan. Laita perunoiden päälle muutamia voinokareita. 

Laita vuoka vesihauteeseen (uunipannu, jossa on kiehuvaa vettä noin puolet pateevuoan korkeudesta). Kypsennä uunin keskiosassa vesihauteessa noin 1½h. Peitä foliolla jos pinta alkaa tummua. Anna pateen vetäytyä hetkinen ennen kumoamista.

Poronmaksa

800 g poron maksaa

suolaa 

pippuria

Ota maksa huoneenlämpöön riittävän ajoissa ennen kypsentämistä. Leikkaa maksasta viistoon noin 2 cm paksuisia siivuja terävällä veitsellä.

Mausta maksa siivut pyöräyttämällä myllystä suolaa ja pippuria pinnalle.

Grillaa maksaa suoralla tuolella noin 2-3 minuuttia puoleltansa. Tarjoa heti.

Tarjoa grillattu maksa perunapateen, karamellisoidun sipulin, balsamico-punajuurien ja puolukkahillon kera.

*

Mitäs luulette? Maistuiko? Aloitetaan perunapateesta. Se maistui, vaikka suolaa olisi voinut olla hintsun verran enemmän. Pateeta tuli sen verran reilusti ja vuoka tuhtia, että söimme pateeta toisenkin kerran. Mutta mikäs sen parempi kuin, että jääkaapissa on jotain valmista odottamassa työpäivän jälkeen. Sipulia luulin karamellisoineen reilun satsin, mutta yllättäen se maistui niin hyvin, että rengastakaan ei jäänyt jäljelle. Ja balsamico-punajuuret on vanha tuttu resepti, joka toimii taatusti.

Sitten se maksa. Kaikkein kuvaavinta lienee, kun kerron mitä vastasin, kun kuopus kysyi: "äiti eihän meidän tarvitse enää koskaan syödä maksaa?". Sanoin, että ei tarvitse. Sitten tosin kadutti. Ehkä yritän vielä. Sen verran olen kuitenkin ruokien kanssa pelannut, että arvelen kypsennyksen onnistuneen hyvin. Maksaa oli helppo käsitellä se oli kalvoton ja muutenkin tosi siisti. Lopputulos oli murea. Grillattu maksa oli suussa sulavaa.  Itseasiassa pidin poron maksan mausta enemmän kuin naudan maksan. Lapset maistelivat urheasti yhdet viipaleet, minä muutaman, mutta isännälle jäi joka tapauksessa vähän tuhdimpi annos.

Tiedän, että maksa on monen herkku. Maksan tarjoaminen meikäläiselle kuuluu osastoon helmiä sioille. Miten on, oletko kaikkiruokainen? Onko maksa sinulle herkkua vai ei? Kuulisin mielelläni vinkkejä miten voisin oppia syömään maksaa kenties jopa pitämään siitä. Tällä tietoa paras maksaruoka on tomaattimaksamakkara tai toisten äitien tekemä maksalaatikko.