keskiviikko 5. elokuuta 2015

Nostalginen juusto-savukalasalaatti

Muistattekos sitä aikaa, kun Valiolta sai tilata ihan kotiin asti "Kodin ruokavuosi" -nimisiä ruokaohjevihkosia? Se oli aikaa ennen nettiä. Minulla on Kodin ruokavuosi ja muita Valion vihkosia siististi kansiossa. Nostalgisesti kaivelin taas reseptini esiin. Ne on lähetetty tyttönimelläni osoitteiseen, joka oli ensimmäinen yhteinen mieheni kanssa. Oi niitä aikoja! Juusto-savukalasalaatti on ollut ruokalistallamme jo hyvin pitkään. 







Epäilemättä monet vihkosten resepteistä löytyvät nykyisin Valion www-sivuilta, mutta minun tulee aina kaiveltua kansioni esiin. Vihkosten reseptit ovat melko simppeleitä, mutta maukkaita ja varmasti testattuja. Ikinä mikään, mitä olen näistä vihkosista tehnyt, ei ole epäonnistunut. Osa resepteistä on jo vähän retrojakin, mutta toimivia. Ja ainahan niitä kaikkein retroimpia voi päivittää tähän päivään. Luonnollisesti kaikkia tuotteita ei välttämättä ole enää edes saatavilla, mutta sitähän tämä ruuanlaitto parhaimmillaan on soveltamista ja keksimistä. Tällä kertaa hain määrätietoisesti "Opas juuston ystävälle". Ihminen on hassu. Muistan juusto-savukalasalaatin ainekset ulkoa, mutta aina ne on tarkistettava. Tässäpä mainio resepti jakoon edelleen:

*

Juusto-savukalasalaatti

2 annosta

1/2 Juustoportin vähälaktoosisesta leipäjuustosta
1/4 makeasta melonista
Salaattia esim. frisee, jääsalaatti, tammenlehvä
pieni uusi sipuli
200 g kylmäsavulohta
suolapähkinöitä

kastike

1 dl turkkilaista jugurttia
1 rkl Dijon sinappia
1/2 sitruunanmehu
hienonnettua tilliä

Valmista ensin kastike, että se ehtii makuuntua. Valmista sitten salaatti. Kuutioi juusto ja meloni, revi salaatti sekä leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi. Kokoa salaatti laakealle astialle tai suoraan lautasille. Koristele suolapähkinöillä, tillillä ja halutessasi sitruunan lohkoilla. Tarjoa salaatti kastikkeen ja tuoreen leivän kera. 

*









Tuhti ja maukas salaatti sopii hyvin ihan pääruuaksi ainakin näin kesäaikaan. Talvisin soisin pääruuan olevan jotain lämmintä. Tai sitten voit tarjota salaatin vaikkapa iltapalaksi. Nälkä ei tästä salaatista jää. Suolaisen ja makean liitto toimii hyvin ja miedon makuinen juustoleipä tasapainottaa makuja. Suolapähkinät tuovat salaattiin vähän purutuntumaa. Niitä ei alkuperäisessä reseptissä ole, mutta meillä ne ovat tulleet osaksi salaattia ja se onkin kirjattu käsin muistiin alkuperäiseen reseptiin. Joskus olen koittanut tehdä salaatin savusiiasta, mutta meloni ei natsaa siian kanssa niin hyvin kuin rasvainen lohi.




lauantai 1. elokuuta 2015

Peruna on perusruokaa - folionyyttit keitetyistä perunoista

Toripäivinä, tiistaina ja perjantaina, olen ostanut torilta uusia perunoita. Toisinaan olen ostanut kilon ja toisinaan kaksi. Torilta ostettuna uudet perunat ovat parhaita! Juuri nostetuista perunoista kuorikin lähtee helposti pesämällä pois. Nyt kesä on niin pitkällä, että potuille joutuu näyttämään jo juuresharjaakin, mutta kuoria niitä ei vielä tarvitse. Hyvin pessyt perunat vain kiehuvaan, suolalla maustettuun, veteen ja ruoka alkaakin olla valmis. Mä niin rakastan perunaa! Pärjäisin pitkään pelkillä perunoilla (ja voilla). Perhe saattaisi kyllästyä aiemmin. 

Laiskuuttani olen noudattanut samaa taktiikkaa koko kesän. Keitän aina kaikki perunat (n)osto päivänä riippumatta siitä onko niitä kilo tai kaksi, iso tai pieni kappa. Toripäivänä meillä syödään keitettyjä perunoita ja muina päivinä perunoista on sitten jalostettu jotain muuta ruokaa esimerkiksi munakasta, paistettuja perunoita, perunasalaattia jne. Loistava vinkki keitettyjen uusien perunoiden jatkojalostukseen on folionyytit. 





Folionyytit toimii loistavana jääkaapin tyhjennys ruokana. Perunoiden lisäksi nyyttiin voi laittaa ne kaslerin tai kanan palaset, joita kukaan ei enää jaksanut syödä, kun viimeksi grillattiin. Nyyttiin voi lisätä kasviksia joko raakana tai kypsennettynä.  Makkarakin käy folioon oikein loistavasti. Päällimmäiseksi nyyttiin voi lisätä juuri sitä tai niitä juustoja, joita kaapista sattuu kulloinkin löytymään. Tarkkaa ohjetta on mahdoton antaa, koska ideana on käyttää kaikkea sitä mitä on sattunut jäämään. Tässä kuitenkin ideaa:

*

Folionyytit keitetyistä perunoista


alumiinifoliota

öljyä
keitettyjä perunoita
3 pientä uutta sipulia
1/2 kesäkurpitsaa
herkkusieniä
1 grillattu kasslerpihvi
2 grillattua kanan rintafilettä
oliiveja
fetajuustoa

Ota alumiinifoliosta neliöitä, joiden pohjalle lisäät öljyä. Nostele öljyn päälle keitettyjä pilkottuja perunoita ja kasvikset sekä pilkotut pihvi ja fileet. Lisää päällimmäiseksi oliivit ja fetajuusto. Sulje nyytti ja lämmitä nyytti grillissä lämpimäksi.

*

Suolaa ja pippuria voi lisätä maun mukaan. Tähän satsiin en lisännyt kumpaakaan. Täytteistä sekä feta, että oliivi ovat riittävän suolaisia ja lihakin oli valmiiksi maustettua. Koska perunat ja lihat olivat valmiiksi kypsiä, edellisiltä ruuilta jääneitä raaka-aineita, nyyttien valmistuminen grillissä ei kestänyt kuin kymmenkunta minuuttia.






Vaikka kesä jatkuu, arki alkaa vähitellen. Perheen yhteiset lomat on nyt lusittu. Kyllä vaan kolmessa viikossa ehtii paljon. Sitä voi matkata Lappiin, käydä mummulassa Pohjanmaalla ja Sata-Hämeessä, ihailla auringonlaskuja ja -nousuja, ehtii soutaa ja huovata, ravustaa, poimia mansikoita, onkia, pelätä purjeveneessä, tavata ystäviä ja sukulaisia, kyläillä, talkoilla ja olla vaan. Viimeinen lomaviikko kuluu osin jo eskari-, koulu- ja työarkeen valmistautuen. 

Vaikka kesä ei säiden puolesta ole ollut paras mahdollinen, voimia talveen ja on kerätty monenlaisissa maisemissa. Kotiseudulla maisemat ovat erityisen rakkaita. Pohjanmaalla käydessä ihailen aina avaruutta. Taivas on korkealla. Vuosi vuodelta korkeammalla. Viime reissulla ihailin tienpientareita. Päivänkakkaroita ei paljon kaupungissa näe!











perjantai 24. heinäkuuta 2015

Viherpippurimansikat itsepoimituista mansikoista

Mansikkasesonki on kuumimmillaan. Mansikka sopii ruuanlaitossa niin alku-, pää-. kuin jälkiruokiinkin. Leivonnasta nyt puhumattakaan. Viikonloppukokki säilöö pakkaseen useamman kilon mansikoita talven varalle, mutta tietysti näitä herkkuja pitää pyrkiä hyödyntämään nyt, kun ne ovat parhaimmillaan. Minulle uusi ja miellyttävä kokeilu oli viherpippurimansikat, vaikka klassikko onkin. Mansikat ovat aikuiseen makuun, joten ohje on kahdelle.










*

Viherpippurimansikat vanilijaisella kermavaahdolla


25 g voita
0,5 dl fariinisokeria
1 appelsiini
1 rkl viherpippureita
2 cl tummaa rommia

Mansikoita

1 dl kermaa
1 rkl sokeria
1 tl vanilijasokeria

koristeluun
yrttien lehtiä

Puhdista ja lohko mansikat tarvittaessa pienemmäksi. 

Purista appelsiinin mehu. 

Sulata voi paistinpannulla. Kun voi on sulanut ja alkaa saada väriä, lisää voihin sokeri. Sekoittele kunnes sokeri sulaa. Lisää pannulle vielä puristettu appelsiinin mehu. Kiehauta ja anna keittyä kokoon muutama minuutti. Lisää pannulle vielä rommi ja kämmenen pohjassa murskatut viherpippurit. 

Kaada seos mansikan lohkojen päälle ja jätä mansikat marinoitumaan joksikin aikaa. 

Vaahdota kerma ja mausta kermavaahto sokerilla ja vanilijasokerilla. Kokoa annos juuri ennen tarjoilua ja koristele halutessasi esimerkiksi sitruunamelissan, basilikan tai mintun lehdillä.

*


Taas kerran tuli sellainen resepti, että varmasti tätä jälkiruokaa tulee laitettua toisenkin kerran. Muuntelun varaa on vaikka kuinka ja paljon. Heti tulee mieleen, että rommin tilalla voisi käyttää esim. cointreauta. Mansikat voisi liekittää tai jälkkärin voisi tarjota lämpimänä esimerkiksi kylmän jätskin kanssa. Vaihtoehtoisesti vaahdon voisi tehdä vaikkapa mascarponesta. Ai että tälläisiä ruokia minä kaipaan. Pienillä muutoksilla saa aikaan aivan erilaisia makuja. 













Lasten mansikat marinoitiin appelsiinimehussa ja niiden kanssa tarjottiin samaa vanilijaista kermavaahtoa kuin aikuisten mansikoidenkin.

Ehkä tätä voisi soveltaa myös talvella pakastettuihin mansikoihin, vaan nyt tein tuoreista, eikä mistä tahansa vaan itsepoimituista. Se on toiseksi paras vaihtoehto itsekasvatettujen jälkeen. Omista, kuuden mansikantaimen tuottamista, mansikoista ei riitä niin pitkälle, että niistä saisi jotain valmistettua. Jos ehditään marjat syödään ennen kuin linnut ehtivät.

Viikonloppukokin perheen yksi kesätraditioista on käydä poimimassa mansikat Niitty-Seppälän tilalta. Lähiseudulla on toki muitakin itsepoiminta tiloja, mutta lapsia viehättää Niitty-Seppälässä kotieläintarha ja leikkipaikka. Niitty-Seppälää voi suositella etenkin lapsiperheille kesän retkikohteeksi - ja miksei tietysti muillekin. Ellei itsepoiminta kiinnosta voi tutustua kesätorin tarjotaan ja juoda vaikka munkkikahvit kahvilassa.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Sannan mansikkatorttu

Viikonloppukokki jatkaa kesäkeittiössä teemalla nopeasti ja helposti. Sannan mansikkatortun jipon opin Sannalta jo vuosia sitten Joensuussa. Mansikkatorttuun sopii hyvin vesimeloni. Meloni tekee tortusta raikkaan ja kevyen ja samalla myös kostuttaa (valmiin) torttupohjan.








*

Sannan mansikkatorttu


1 valmis torttupohja

1/2 vesimeloni

3 dl kuohukermaa
1 rkl sokeria
1 tl vanilijasokeria

500 g mansikoita

koristeluun
mintun ja basilikan lehtiä


Leikkaa vesimeloni pieniksi kuutioiksi. Laita kuutiot valmiin torttupohjan päälle. Mausta kerma sokerilla ja vanilijasokerilla ja vaahdota se. Laita kermavaahto vesimelonikuutioiden päälle. Laita kermavaahdon päälle runsaasti perattuja ja halkaistuja mansikoita. Koristele mintun ja basilikan lehdillä. Anna vetäytyä vähän aikaa jääkaapissa ennen tarjoilua, jotta torttupohja ehtii kostua.

*


Viitseliäs kokki tietenkin leipoo torttupohjan sokerikakkutaikinasta itse, mutta tälläinen kesälomailija käyttää surutta kaupan valmista pohjaa. Torttu valmistuu käden käänteessä ja on siksi loistavaa tarjottava yllätysvieraille. Tiskiä ei tule kuin kermavaahdon valmistamisesta, joten torttu valmistuu helposti myös mökkiolosuhteissa. Taitaa tulla testattavaksi pystyykö Sannan mansikkatorttua valmistamaan veneessä.












Lomailevan kokin tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluu tehtävien delegoiminen. Meillä Sannan mansikkatorttua tarjottiin jälkkärinä aterialle, jonka muikut perkasi ja leivitti 9-vuotias apukokki. Sillä aikaa kun isänsä paistoi muikut, neiti pyöräytti vielä kermaviilikastikkeen. Nuorempi neiti on kyläluuta. Näissä talkoissä hän osallistui ainoastaan syömiseen. Maistuva kesäinen ateria nautittiin terassilla ihaillen ja tuoksutellen upeaa jasminia.







torstai 16. heinäkuuta 2015

Kesälomareissu Lappiin ja Kainuuseen

Tavarat laukkuihin, laukut autoon, auto junaan ja juna kohti pohjoista. Suunnitelma, joka toteutettiin heti kesälomani alkajaisiksi 8-12.7. Autojunalla ajattelimme säästää aikaa, istumalihaksia ja hermoja, mutta myös tarjota harvoin junalla matkustaneille lapsille yhden erilaisen elämyksen.  Ja onhan se yöjuna on elämys aikuisellekin. Auto lastattiin junan kyytiin Tampereelta ja aamulla olimme jo pohjoisessa. 







Jo ennen kuin juna oli nytkähtänyt matkaan istuimme makuuvaunun alasängyllä evästelemässä. Uni maistui junassa hyvin, vaikka apukokit jakoivat alimmaisen sängyn. Joskus yöllä heräsin ja juna tuntui menevän kovaa kyytiä eteenpäin. Silloin vähän huimasi ja hirvittikin. Ajattelin, että tässäpä sitä on minulle särkänniemeä ihan tarpeeksi. Aamulla nukutti sen verran pitkään, että aikaa jäi aamupala evästelyihin omassa makuuhytissä, aamutoimiin ja pikaiseen piipahdukseen, aamukahviin ja -teehen, ravintolavaunussa. Suuri hupi tuntui olevan yläsänkyyn kiipeäminen ja sieltä alastuleminen. Minulle se kolmas sänky oli liian korkealla.

Ensimmäisen kohde Lapissa oli Ylläs. Karuja maisemia kävimme ihailemassa aurinkoisessa säässä Ylläksen huipulla Gondoli-hissillä. Kiertoajelu hissillä oli suolaisen hintainen. Perhelippu maksoi 35 €. Meillä oli ajatuksena syödä lounas Ylläksellä, mutta eipä siellä kesäturisteille juuri ollut palveluja tarjolla, ei ainakaa lounasta. Vaikka nälkä jo kurni vatsassa, jatkoimme Maisematietä Ylläsjärveltä kohti Äkäslompoloa. Sieltä löytyi onneksi ravintola, jossa oli ruokaa tarjolla. Mitäs sitä muuta pohjoisessa syötäisiin kuin poronkäristystä, joka sattuu olemaan pienimmän apukokin lempiruokaa. Nälkäisen suurin huoli oli se, että käristyksen valmistaminen kestää yhtä kauan kuin kotona. Ei onneksi kestänyt.










Ylläkseltä jatkoimme määränpäähämme, mökille Pallastunturin kupeeseen, jossa ilta ja iltapäivä kului saunoen ja laavulla tulistellen. Lapin reissuni on aikaisemmin tehty talvella. Lapin kesä oli itsellenikin uusi, miellyttävä kokemus. Mökin ympäristössä, tunturissa ja patikkareiteillä ihailin kauniina kukkivia kukkasia ja vihreää luontoa. Luonnossa oli vielä vehreyttä, joka täällä eteläisessä Suomessa on jo kesän edetessä kadonnut ja vaihtunut tummempiin sävyihin. Puolukka, mustikka ja hilla vasta kukkivat. Porot olivat ilmeisesti paenneet tuntureihin, eikä niitä kovin montaa nähty. Säät suosivat meitä. Aurinko paistoi, ja mittari kipusi jopa 20 asteen paremmalle puolelle. Lomalla oli lämpimämpää kuin kotipuolessa. Sopivasti tuulinen sää piti sääsket ja mäkäriset mukavasti loitolla. 
















Hyvin nukutun yön jälkeen pakkasimme kaikki reppumme. Tarkoituksena oli lähteä tavoittelemaan Taivaskeron huippua Pallaksella.  Matka suuntaansa on noin 3 km. Reitti oli luokiteteltu keskivaikeaksi, mutta varsinkin alkumatka oli pitkospuineen helppo kulkuista, vaikka nousu teki reitistä raskaan. Huiputusyritys oli hyvä, mutta matka jäi kesken. Isommalle apukokille tuli pahat rakot molempiin jalkoihin. Rakkolaastarit ja urheiluteippi olivat tietysti jääneet mökille. Evästä olisi kyllä riittänyt pitempäänkin vaellukseen. Lähelle huippua kuitenkin pääsimme. Käännyimme ns. satulasta, josta loppumatka olisikin ollut vähän haasteellisempi louhikkoineen. Itku pääsi tunturin valloittajalta, ei niinkään kivusta vaan pikemminkin harmituksesta, koska huippu jäi saavuttamatta. Onpa jotain miksi mennä Pallakselle uudelleenkin. Toinenkin syy on, palaan siihen myöhemmin. Uskon, että ketään muuta ei huiputuksen epäonnistuminen harmittanut niin kovasti kuin 9-vuotiasta. Pääsimme kuitenkin patikoinnin makuun ja kiipesimme sen verran korkealle, että saimme nauttia maisemista, jotka eivät ole meille aivan arkipäiväisiä. Kunnon evästauon jälkeen helppo paluumatka myötämäkeen sujui leppoisissa merkeissä. Molemmat tytöt jaksoivat tosi hyvin patikoida aika raskaassakin maastossa. Pallaksella tutustuimme myös luontokeskuksen ilmaiseen näyttelyyn ja pieneen matkamuistomyymälään. 
















Toisen päivän patikointipaikaksi valittiin maastoltaan helpompi reitti pohjoisempaa Ylläs-Pallastunturin kansallispuistossa. Upea reitti Hietajärvelle lähti Ketomellasta 957 tien varresta. Patikoimista Hietajärvellä oli vain noin 2,5 km suuntaansa. Maasto oli helppokulkuista metsäautotietä tai mönkijäuraa. Reitin varrella pääsi kangasmaaston ja kelohonkien lisäksi ihailemaan kuitenkin myös kukkivia hilloja ja suopursuja. Vaikka parkkipaikalle oli selvä opastus, itse reittiä ei ollut  maastoon merkitty mitenkään. Alueella kulki paljon uria ja polkuja, mutta kartan avulla löysimme hyvin perille upealle hiekkarannalle ja laavulle tulistelmaan. Lämmin päivä houkutteli tytöt kahlaamaan ja sitten nuoremman jopa uimaan ja sukeltamaankin. Jos olisin ehtinyt, olisin kieltänyt sukeltamasta. Ei muuten, mutta tiedättehän miten pitkään hiukset ovat märät ja miten märät hiukset laittavat palelemaan. Laavulla seurailimme kuukkeleita, jotka ovat kyllä sympaattisen näköisiä varislintuja. Harmi, että ei ollut kameraa käden ulottuvilla. Kuukkelia sanotaan onnenlinnuksi ja sitä se taitaa olla. Pelkkä linnun seuraaminen teki onnelliseksi. Hietajärven ilmeisen uusi laavu ja kaunis rantamaisema oli lähellä paratiisia. 







Ruuanlaitto oli meillä reissussa hyvin yksinkertaista, vaikka mökissä olisi ollut kokkailuun hyvät mahdollisuudet. Syötiin eväsleipiä, paisteltiin tulilla makkaroita ja loimutettiin lohta. Jälkiruuan virkaa hoitivat muurikalla paistetut lätyt tai nuotiolla paahdetut vaahtokarkit. Mainio lättytaikina-vinkki on muuten Lidlistä ainakin kesäaikaan saatava lättytaikina muovipulloissa. Pulloissa on muut aineet valmiina ja sinne lisätään vain maito. Mökkiolosuhteissa ihan kätevää, ettei tarvinnut erikseen hankkia kaikkia aineksia. Tiskiäkään ei tullut, kun taikinan sai sekoitettua suoraan pulloon.










Nyt tulee se toinen syy miksi Pallakselle kannatti palata. Se on hotelli Pallaksen ravintola ja erityisesti sen lasten lista.  Hietajärven patikoinnin jälkeen kävimme pikaisesti mökillä vaihtamassa vaatteet ja lähdimme Pallakselle syömään. Me aikuiset nautimme Pallaksen hirsisessä ravintolassa padasta tarjoiltua poronkäristystä ja jälkiruuaksi tietenkin leipäjuustoa, jota oli hauduteltu kanelikermassa. Leipäjuusto tarjoiltiin lakkasorbetin kera. Ei mitään yllätyksellistä, mutta hyvää ja maistuvaa koko päivän ulkoilun jälkeen. Arvelimme annoksia isoiksi ja jätimme alkuruuan tilaamatta. Iso annos olikin. Ateriaa täydensivät vielä puinen leipälautanen, jossa oli paikanpäällä leivottua mallasleipää, rapeaa ohuen ohutta näkkileipää ja voita sekä keittiön tervehdyksenä tuotiin aikuisille kauniin värinen, herkullinen ja täyteläinen juuressosekeitto. Lapset tilasivat epäröimättä listalta lastenmenun, joka oli kolmen ruokalajin kokonaisuus. Alkuruuaksi tarjoiltiin kermaista lohikeittoa, pääruuaksi poronkäristystä ja jälkiruuaksi vanilijajäätelöä ja piparkakkua. Juuri näin sen pitää ollakin: lapsille pitää tarjota ravintolassa ihan sitä samaa ruokaa kuin aikuisillekin. Annoskokoa voi pienentää ja esillepanossa ottaa lapset huomioon esimerkiksi tarjoilemalla kastikkeet erikseen. Lasten menusta ravintola saa täyden kympin. Hyvin maistui lasten menu ja 11 € oli todella edullinen hinta tästä kokonaisuudesta! 













Kolmen perillä Lapissa vietetyn yön jälkeen aloitimme kotimatkan. Huristelimme autolla Kainuun kautta kotiin Pirkanmaalle. Matkan varrella tulivat nähdyiksi vielä Levi, Luosto, Pyhä ja Ruka-tunturit. Ennen yöpymistä ihmeteltiin Hiljaista kansaa Suomussalmella, jossa nukuttiin yksi yö Kiannon Kuohuissa ja seuraavana päivänä tutustuttiin Raatteen tiehen varsin kylmässä +8-10 asteisessa säässä. Se ehkä auttoi pääsemään tunnelmaan. Ellei kylmänä talvena 1939-40 olisi Raatteen tiellä taisteltu, tuskin olisimme siellä nyt käyneet. Mielenkiintoinen ja vaikuttava nähtävyys.











Toinen yö vietettiin Kuopiossa Rauhanlahden kylpylässä. Jonka perhehuone saa myös kunniamaininnan. Sänkyjen (, joita ei kyllä voi kehua) päälle oli rakennettu parvi, jossa kaksi lasta mahtui hyvin nukkumaan. Ei tarvinnut kinata siitä, kumpiko nukkuu yläsängyssä. Kylpyläyön jälkeen matka jatkui Kuopion torin kautta kotiin. Kalakukkoa kotiin tuomisina tietysti. Auton matkamittaariin kertyi kilometrejä 1680, vaikka menomatka tehtiin junalla. Paluumatkasta kertyi tietenkin valtaosa, reilu 1200 km.


Nyt kotona on oltu pari päivää. Auto ja laukut on tyhjätty ja pyykitkin pesty. Oikeastaan sitä alkaa olla valmis uuteen reissuun. Parasta kotiin paluussa on se, että huomaan olevani jo ihan lomalla. Kaikki työasiat ovat unohtuneet, ensimmäinen reissu on tehty ja melkein koko loma on vielä edessä.