torstai 28. toukokuuta 2015

Suklaamousse pistaaseilla ja ketunleivän kukkasilla

Villiruoka villitys ei ota laantuakseen. Yltyy vain. Viikonloppukokki oli villiyrttikokkina sen verran, että koristeli suklaamoussen ketunleivän kukkasilla. Kannatti. Kaunista tuli.





*

Suklaamousse pistaaseilla ja ketunleivän kukkasilla

2 dl kuohukermaa
130 g tummaa suklaata

2 cl amarettoa

kourallinen paahdettuja ja suolattuja pistaasipähkinöitä
ketunleivän kukkasia

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Vaahdota kerma ja yhdistä sulatettuun suklaaseen. Mausta amaretolla. Laita mousse annosvuokiin. Kuori ja rouhi pistaasit veitsellä hienommaksi ja huuhtele ja kuivaa varovasti ketunleivän kukkaset. Koristele annosvuoat pähkinärouheella ja kukkasilla.

*

Suolaisen ja makean liitto toteutuu tässä jälkiruuassa loistavasti. Pähkinät tuovat jälkiruokaan paitsi täyteläisyyttä myös purutuntumaan. Pähkinät täydentävät myös loistavasti amareton mantelista-aromia. Lisäsin amarettoa vain aikuisten annoksiin. Jos  haluaa koko satsiin mantelista aromia, kannattaa maistella tarvitaanko likööriä enemmän. Ketunleivän kukkaset ovat myös suolaisia ja happamia. Ketunleivät ovat kaikille lapsuudesta tuttuja naposteltavia. Itse en ollut tiennyt, että myös kukkaset voi syödä. Ketunleipä eli käenkaali sisältää oksaalihappoa, eikä sen runsasta käyttöä suositella. Koristeena herkkä kukka on mitä mainioin. Tummasta suklaasta valmistettu mousse, vihreät pistaasit ja valkoiset kukkaset tekevät muuten hyvin yksinkertaisesta ja helposta jälkiruuasta juhlavan.
































Ketunleipä eli käenkaali eli revonrieska on ehkä villeintä villiruokaa mihin viikonloppukokki taipuu. Kyllähän meillä hyödynnetään paljon metsänantimia etenkin marjoja ja sieniä, mutta nämä villiyrtit ovat jääneet keräämättä. Ehkä kunnostaudun ja koitan tänä kesänä tutustua johonkin muuhunkin kuin ketunleipään ja nokkosiin. En tiedä, osaanko ajatella villiyrttiä ruokana. Ehkä en. En myöskään oikein näe valmistavani kokonaista ateriaa yrteistä, mutta tällä tavalla koristeina ja mausteina käytettynä niillä on varmasti paikkansa suomalaisessa ruokakulttuurissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti