Blogissa melko suosituksi tekstiksi yltää kirjoitukseni kropsusta. Koitetaan miten käy, kun postaa perunakropsusta. Perunakropsu on kuin pannukakku, mutta ohuempi. Se valmistetaan perunasta imellyttämällä. Jauhoina käytetään ohra- ja venhäjauhoja. Eri resepteissä jauhojen määrä vähän vaihtelee, mutta suhde näyttäisi aina olevan ohrajauhojen eduksi. Niitä tulee enemmän. Perunakropsun voi valmistaa eilisestä muusista, perunat voi keittää ihan varta vasten tai sitten voi oikaista niin kuin minä. Valmistin muusin Pohjolan perunan perunahiutaleista.
*
Perunakropsu
perunahiutaleita
maitoa ja vettä
1,5 dl ohrajauhoja
suolaa
1 dl maitoa
1 dl siirappia
1 dl vehnäjauhoja
50 g voita
Valmista muusi perunahiutalepussin ohjeen mukaan. Voit valmistaa kropsun myös muusista tai perunoista. Jos teet kropsun alusta asti, keitä perunat kuorineen suolattomassa vedessä. Kuori kypsät perunat ja survo soseeksi.
Lisää perunasurvokseen tai muusiin ohrajauhot ja jätä imeltymään pariksi tunniksi lämpimään paikkaan.
Lisää imeltyneeseen muusiin muut aineet. Taikina on pitäisi olla aika sakeaa. Levitä taikina hvyin voidellun uunipellille tai voidellun leivinpaperin päälle ohueksi levyksi. Paista perunakropsua kuumassa, 275 asteisessa uunissa, 20-25 minuuttia. Jäähdytä ja tarjoile sellaisenaan, kahvin kanssa, puolukka- tai mansikkasurvoksen kera.
*
Taikina valmiina uuniin... |
... ja uunista ulos. |
Laiskuus ei maistunut tässä kropussa. Perunahiutaleet toimivat oikein hyvin. Muusin ohjeessa oli lisätty suolaa ja voita, jätin nämä pois muusista. Samoja aineksiahan tulee itse kropsutaikinaankin. Taikina on tosiaan melko sakeaa ja sen voikin paistaa oikein hyvin ihan uunipannulla. Meillä kropsu nautittiin ihan vain sellaisenaan kahvin ja kaakaon kera, mutta esimerkiksi mansikat sopisivat kropsun keralle mainiosti. Miten voi olla, etten ole kertaakaan tullut kokeilleeksi perunakropusua. Perunamuusiakin jää aina vähän yli. Täytyy ottaa perunakropsu repertuaariin.
Perunahiutaleita hehkutan vielä vähän. Muusin teen aina ihan oikeista perunoista, mutta näitä hiutaleita minulla on kaapissa suolaisia piirakkataikinoita varten. Perunahiutaleista saa myös oivaa jatketta mureke tai lihapulla taikinaan.
Juuret ovat taas vaihteeksi (näitä kausia tulee ja menee) alkaneet kiinnostaa viikonloppukokkia. Varmaan arvasittekin, että juurista suurin osa on Etelä-Pohjanmaalla. Internetin ihmeellisessä maailmassa pystyy helposti harrastamaan sukututkimusta ja "löytämään" uusia sukulaisia. Ahkeria keskustelijoita ja tiedonjakajia tuntuvat olevan ne, joiden juuret ovat Karjalassa. Viikonloppukokissakin on vähän karjalaista verta. Kevään aikana olen selaillut sukututkimukseen liittyviä sivustoja, tutustunut digitoituun lähdeaineistoon ja erilaisiin tietokantoihin. Olen myös katsellut ja selaillut vanhoja valokuvia esi-isistä ja -äideistä. Olen ajatellut näkeväni tuttuja piirteitä ja ilmeitä. Monia kuvia katsellessa olen hämmästynyt tunnelmasta, valosta, varjoista ja kaikesta mikä näihin mustavalkoisiin otoksiin on saatu vangittua. Tähän loppuun vielä muutamia kuvia sieltä juurilta, lapsuudenkodin koivuista, jotka nyt ovat niin jykevä oksaisia, että apukokit pääsevät niihin kiipeilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti