Ruusukaali-avokadosalaatti ja lomalle lompsis

Olen tänä vuonna syönyt kaalia enemmän kuin moni muu suomalainen elämänsä aikana. Lupailin jo perheelle, että nyt tulee ruusukaalitauko. Minulle nimittäin käy helposti niin, että jään jumiin johonkin raaka-aineeseen ja sitä sitten piisaa. Yhden kerran jouduin kuitenkin syömään sanani. Bongasin nimittäin blogiharrastuksen kautta tutuksi tulleen Katjan blogista ruusukaali-avokadosalaatin, jossa ruusukaalia käytetään raakana. Mulle ei ollut tullut mieleenikään, että myös ruusukaalia voi syödä raakana. Ja tässä on itse asiassa hyvä vinkki niille, joille ystävyys ruusukaalin kanssa ei ole syttynyt ihan yhtä helposti kuin itselleni. Ruusukaali on raakana paljon miedomman makuinen kuin kypsänä.

Toinen vinkki niille, jotka haluavat opetella syömään ruusukaalia, on tarjoilla se paahdettuna pekonin kera. Ai, että! Itse pidän ruusukaalista ihan vaan paahdettuna. Ennen paahtamista maustan halkaissut ruusukaalit oliiviöljyllä, suolalla, pippurilla ja ihan tipalla hunajaa. Jos aika on kortilla, kaalit voi myös paista paistinpannussa. Höyryttämälläkin kaali kypsyy, mutta eihän se silloin ole niin maukasta. 

*

Ruusukaali-avokadosalaatti

300 g ruusukaaleja

2 kypsää avokado

2 porkkanaa

kourallinen cashew-pähkinöitä

kastike

1 (luomu)sitruunan kuori

1 1/2 rkl vastapuristettua sitruunamehua

1/2 tl dijon-sinappia

3 rkl neitsytoliiviöljyä

1 tl hunajaa

suolaa

mustapippuria

Poista ruusukaaleista kanta ja päällimmäiset lehdet. Nypi ruusukaaleista lehtiä niin paljon kuin saat irti. Sitten kun lehtiä ei enää lähde irti, kaalin nuppu onkin jo niin pieni, että sen voi lisätä salaatin joukkoon.

Halkaise avokado, poista kivi ja pyöräytä avokado esimerkiksi lusikalla pois kuorestaan. Leikkaa avokado viipaleiksi. Kuori porkkana ja leikkaa siitä ohuita julienne-suikaleita.

Paahda cashew-pähkinöitä kuivalla paistinpannulla, kunnes ne alkavat saada hieman väriä.(Minulta unohtuu tämä vaihe melkein aina, mutta ei se haittaa!)

Valmista kastike sekoittamalla sitruunankuori ja -mehu sekä dijon-sinappi. Kaada sekaan oliiviöljy ohuena nauhana koko ajan kevyesti vaikka haarukalla vatkaten. Mausta hunajalla, suolalla ja mustapippurilla.

Yhdistä salaatin ainekset ja kastike. Sekoita hyvin. Kääntele lopuksi myös siivutetut avokadon viipaleet salaattiin. Salaatti on valmista nautittavaksi heti, mutta sen maku vain paranee yön yli säilytyksessä. Tällöin toki kannattaa lisätä avokadot vasta juuri ennen tarjoilua, etteivät ne tummu ikävän värisiksi.

*

Minä paistoin salaatin kanssa broileripihvit. Katja söi salaattinsa paistetun lohen kanssa, joka varmasti on myös oiva vaihtoehto. Tämän ruusukaalireseptin myötä lupaan, että nyt tulee kaaliin ainakin hiihtoloman mittainen tauko. Lomaan tuntureilla Lapin maan kuuluu poronkäristys, nuotiomakkara, loimulohi, munkkikahvit ja minttukaakaot. Kuulumisia instagramissa!

Limeposset - maailman helpoin jälkiruoka

Posset on maailman helpoin jälkiruoka. Valmistusmetodi on hyvin yksinkertainen. Kermaa ja sokeria keitettään kattilassa. Lopuksi seokseen lisätään happoa, joka hyydyttää seoksen muutaman tunnin jääkaappi säilytyksessä. Sitruksella hyydyttäminen on laiskalle kelpo vaihtoehto. Ja ainakin meillä löytyy aina jääkaapista, joka sitruunaa tai limeä. Usein molempia. En aluksi meinannut uskoa, että kerma hyytyy pelkällä hapolla, mutta totta se on. Aina ei tarvitse pelailla liivatteen kanssa. 

*

Limeposset

4 annosta

2 dl kuohukermaa

0,75 dl sokeria

0,75 dl limen mehua

koristeluun 

tummaa suklaata

Laita kerma ja sokeri kattilaan. Keitä sekoitellen noin viisi minuuttia. Seoksen ei tarvitse kiehua kovasti vaan ennemminkin se voi olla juuri ja juuri kiehumispisteen alapuolella.

Ota kattila pois levyltä ja kaada limen mehu keitetyn kerman sekaan. Annostele kerma tarjoiluastioihin ja laita jääkaappiin hyytymään. Posset hyytyy yleensä noin 3-5 tunnissa.

*

Posset on parhaimmillaan tuhdin aterian jälkiruokana. Pieni täyteläinen, mutta kirpeä jälkiruoka ei enää juuri täytä vatsaa, mutta se on juuri sellainen makupala, jota aterian päätteeksi kaipaa. Olen kokeillut tehdä possetin erilaisilla hapoilla. Kotimaiset marjat ovat suosikkejani kerman hyydyttäjinä. Täältä blogistakin löytyy ohjeet tyrnipossettiin, raparperipossettiin ja mustaherukkapossettiin, jota innostuin kokeilemaan, kun eräs instaseuraaja sitä ehdotti.  

Viikko vielä töitä ja sitten on hiihtoloma. Eteläsuomalaisen silmin keli ei vaikuta lupaavalta, mutta onneksi on taas mahdollisuus lähteä Lapin lumoihin. Jos blogi päivittyy vähän vaihtelevalla vaudilla, kannattaa ottaa Viikonloppukokki seurantaan myös instagramissa ja facebookissa.

Mehevät pihvit broilerin jauhelihasta ja kasviksista

Myönnän ihan surutta, että broilerin jauhelihasta tehdyt pihvit syntyivät eväskateuden tuloksena. Työkaverilla oli tässä taannoin hyvännäköisiä jauhelihapihvejä lounaseväinä. Nekin olivat edellisen päivän päivälliseltä jääneitä, kuten työpaikan lounaseväät yleensäkin. Kyselin summittaisen reseptin, hankin raaka-aineita ja pyöräytin kotonakin broilerin jauhelihapihvejä.

Olen vihdoin oppinut käyttämään broilerin jauhelihaa. Maustaminen on siinä tärkeää. Jauheliha itsessään on melko mitään sanomattoman makuinen. Maustepurkkeja saa siis heilutella taikinan ympärillä rennolla ranteella. Minä tykkään maustaa broilerin jauhelihan mausteilla, jotka vievät Aasian suuntaan. Niinpä näissäkin pihveissä on muun muassa jeeraa, chiliä, korianteria ja soijaa. Mehevyyden salaisuus puolestaan on taikinan sekaan raastetussa porkkanassa ja kesäkurpitsassa. Kuten tapanani on tein taikinaa ison satsin. Näistäkin pihveistä jäi lounasta työpäivälle. Eväskateus on aiheuttanut sen, että broilerin jauhelihasta tehtyjä pihvejä on lähiaikoina ollut rasiassa jos toisessakin. Muiden resepteistä minulla ei ole tietoa, mutta tässä on omani:

*

Pihvit broilerin jauhelihasta ja kasviksista

12-15 annosta

800 g kananpojan jauhelihaa

pienehkö kesäkurpitsa raastettuna

4 pientä porkkanaa raastettuna

keltasipuli pieneksi hienonnettuna

valkosipulin kynsi hienonnettuna

tuoretta korianteria hienonnettuna

2 rkl currya

1 rkl jeeraa

1 tl sambal oelek -tahnaa

1 tl savupaprikajauhetta

1 prk(2dl) kermaa

1 dl korppujauhoja

2 rkl soijaa

2 kananmunaa

mustapippuria

(suolaa)

Paistamiseen

öljyä ja voita

Kaada kerma kulhoon. Mittaa sinne myös korppujauhot, soija, curry, jeera, sambal oelek-tahna ja paprikajauhe. Anna turvota noin 10 minuttia.

Lisää turvonneeseen korppujauho-mausteseokseen raastetut kasvikset, hienonnetut sipulit ja korianteri. Sekoita massa sekaisin ja lisää vielä lopuksi pari kananmunaa.

Paista pannulla molemmin puolin kypsäksi. Tarjoa raikkaan lisukesalaatin, riisin, nuudeleidet tai perunoiden kera.

*

Broilerin jauhelihasta tehdyssä mureketaikinassa on se haaste, että makua ei oikein voi tarkistaa muutoin kuin paistamalla koepihvin. Tästä mureketaikinasta kannattaa paistaa koepala, että saa tarkistettua onko suola kohdillaan. Jos käyttämissäsi mausteseoksissa on suolaa, ei ehkä kannata lisätä sitä enää erikseen.

Nesteenä voi käyttää varmasti melkein mitä tahansa. Minä olen tehnyt näitä pihvejä sekä kermaviilistä, että ihan kuohukermastakin. Kerran oli nimittäin menossa kermapurkki vanhaksi. Kermalla tuli parempia! En juurikaan käytä kumihanskoja laittaessani ruokaa, sillä tykkään siitä, että raaka-aineet tuntee käsissään. Jotenkin broilerin jauheliha oli kuitenkin sellaista, että sitä ei tehnyt mieli käsitellä paljain käsin. Niinpä vedin hanskat käsiini.

Kun taikinaa on lähes kilon verran, tietää paistaneensa pihviä. Minusta pannulla paistettuihin tulee kuitenkin sen verran parempi maku, etten laittanut pihvejä uuniin vaan paistelin ne kypsäksi asti pannulla. Yhtä hyvin taikinan voisi pyöritellä pyöryköiksi. Itse asiassa minulla roikkuu tuolla luonnoksissa yksi broileripyörykkäresepti. Siinä broileripyörykät kypsennetään keittämällä ja lopputuloksena on keitto. Vähän aasialaishenkinen sekin. Ehkä se on seuraava postaus. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Jeppe Niilonpoika - kohtuuttomuuden komediaa Tampereen Työväen Teatterissa

Tampereen Työväen Teatterin näyttämön valtaa kevätkaudella Akse Pettersonin versio Jeppe Niilonpoika klasikkonäytelmä. Modernisoitu versio on perusjuoneltaan uskollinen vanhalle klassikolle, mutta näytelmä oli tuotu rohkein ottein nykypäivään. Ihan kevyt lauantai-illan kulttuuririento Jeppe Niilonpoika ei ole. Alkoholi ja siihen liittyvät lieveilmiöt eivät koko ajan naurata, vaikka komediasta kysymys onkin.

Kuva: Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Jeppe Niilonpojan rohkea toteutus saanee ristiriitaisen vastaanoton. Tämä oli huomattavissa jo ensi-illassa. Väliajalla keskusteluissa kävi ilmi kahtia jakoinen suhtautuminen näytelmään. Oli niitä, jotka pitivät kovasti ja niitä, jotka eivät pitäneet lainkaan. Väliajan jälkeen kiinnitin huomiota siihen, että osa yleisöstä oli äänestänyt jaloillaan.

Mitä sitten itse pidin näytelmästä? Ensin ajattelin, että ei, ei ole hyvä. Koenkin olevani enemmän sellaista kesäteatterityyppiä, joka nauttii siitä, että katsomossa pääsee helpolla, kun juoni etenee lineaarisesti ja tapahtumat ovat selvästi jossakin ajassa ja paikassa kiinni. Mutta enemmän mietittyäni totesin, että välillä on hyvä haastaa itseään ja kykyään katsoa rohkeaa ja modernia näyttämötaidetta. Yön yli nukkumisen jälkeen voinkin todeta, että paljon oli näytelmässä hyvää ja katsomisen arvoista. Nousuhumalan hilpeyden ja laskuhumalan ankeudeun pääsee kokemaan katsomossa ilman, että tarvitsee kärsiä krapulaa.

Kuva: Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun näen lavalla Joonas Heikkistä näytelmän Jeppe Niilonpoikaa. Mielestäni hän onnistuu hyvin roolissaan ja näyttelee ilmeekkäästi, mutta melko vähäeleisesti sen miten käy kun viina vie ja kun alkoholilla on valta. Muista hahmoista jäivät erityisesti mieleen hillittömästi hihittelevänä paronina esiintynyt Jyrki Mänttäri ja näytelmän hauskimpana hahmona viinatrokari Jaakko Suutari, jota näytteli Mia Selin.

Eräissä kohtauksissa olisi ollut hieman tiivistämisen varaa. Esimerkiksi näytelmän alkupuoliskon kohtaus, jossa Jeppe nousuhumalassa kulkee kaupungissa bileistä ja baarista toiseen, on mielestäni tarpeettoman pitkä. Kohtauksen pituutta lisää se, että kaikki vaikuttaa vähän psykedeeliseltä sekametelisopalta. Näyttämöllä tapahtuu paljon ja kaikkea, joten siinä mielessä kohtaus on hyvä kuvaus nousuhumalan iloista ja riemuista, mutta vähemmälläkin katsoja olisi saanut ajatuksesta kiinni. Kohtauksesta tuli vähän mieleen syksyllä niin ikään työviksessä näkemäni Juhannustanssit. 

Kuva:  Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Samaa tiivistämisen varaa olisi ollut myös kohtauksessa, jossa Jeppe Niilonpoika uskoi olevansa paroni ja vallankahvassa. Todellinen valtias taisi läpi näytelmän olla kuitenkin olla Kuningas Alkoholi. Erityisesti näissä edellä mainituissa kohtauksissa on helppo ymmärtää miksi näytelmän suositusikäraja on varsin korkea. Ikäraja 15-vuotta ei välttämättä ole liioittelua, vaikka se etukäteen saattoi siltä tuntuakin.

Lopuksi en malta olla kehumatta näytelmän musiikkia. Miten hienolta kuulostaa Sibelius kitaralla soitettuna! En ole usein kuullut, mutta kuulisin mielelläni lisää. Teatteriharrastukseni jatkuu jo ensi viikolla, jolloin niin ikään lähden Tampereelle. Silloin Työväenteatterin Kellarisalin näyttämöllä on Ruusuruoskan ensi-ilta. Ja oikein erityisellä innolla odotan ensi syksyä, jolloin Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä esitetään Hamlet. Teatterin mukaan tulossa on visuaalisesti ja musiikillisesti taidokas tuotanto. 

Yhteistyö: Liput saatu Tampereen Työväen Teatterista

Kokonaisena paahdettu tahini-kukkakaali

Minä jatkan oodia kaalille. Tällä kerralla ylistyslaulu on osoitettu kukkakaalille. Kokonaisena paahdettu tahinilla hunnutettu kukkakaali on maistuu lisäkkeenä tai vaikkapa kasvissyöjän paistina. Vielä olisi yksi kaaliresepti mielesessä, vaikka tässä vaiheessa, kun viimeisen parin viikon aikana on syönyt kukkakaalia, parsakaalia, ruusukaalia, borssikeittoa ja kaali-jauhelihakeittoa alkavat muutkin ruuat vähän kiinnostella. 

*

Tahini-kukkakaali

kukkakaali

1/2 dl tahinia 

2 valkosipulinkynttä

1/2 tl kanelia

1/2 tl jauhettua korianteria

2 tl jeeraa

sitruunanmehu

1 tl harissatahnaa

suolaa
2 tl seesamiöljyä

noin 1 dl hyvää oliiviöljyä

tuoretta persiljaa

kourallinen mantelilastuja

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Valmista ensimmäiseksi tahinista maustekastike tai tahna. Tähän tarvitset tehosekoitinta tai vastaavaa. Mittaa tahini, kuoritut valkosipulin kynnet, mausteet, osa mantelilastuista (vähän voit jättää koristeeksi) ja persilja tehosekoittimeen. Aja tasaiseksi tahnaksi. Lisää lopuksi öljy.

Laita kukkakaali kevyesti öljyttyyn uunin kestävään astiaan. Jos tarpeen siivoa kukkakaalin lehdet ja leikkaa vähän kantaa niin, että kaali pysyy hyvin pystyssä astiassa. 

Levitä tahini kukkakaalin päälle ja laita koko komeus paahtumaan uunin alatasolle noin 50 minuutiksi kaalin koosta riippuen. Haarukalla voi testata kaalin kypsyyden. 

Koristele kukkakaali mantelilastuilla ja tuoreella persiljalla ja nautiskele.

*

Kukkakaalin kypsyminen ottaa oman aikansa. Minulla ei ollut kiire mihinkään ja uuni muutenkin kuumana, joten kypsensin kaalin kokonaan uunissa. Mikäli haluat nopeuttaa kaalin kypsymistä hieman voit esikeittää sitä kevyesti suolalla maustetussa vedessä, mutta en lopulta tiedä nopeuttaako se ruuan valmistumista juurikaan.

Tulisen ruuan ystävä voi maustaa kukkakaalinsa vähän tiukemmin. Minä laitoin vain vähän harissaa, että ruoka maistuisi koko perheelle (ei maistunut!). Voisin kuvitella, että kaalin mausteeksi sopisi myös sriracha, sambal oelek tai mitä tulista maustetahnaa nyt jääkaapista sattuu löytymään.

Maistuuko sinulle kukkakaali? Mikä on lempireseptisi?