Myrsky Tampereen Työväen Teatterissa

Shakespeare kirjoitti Myrskyn 1600-luvun alkupuolella. Vuosisatojen kuluessa siitä on tullut yksi hänen arvostetuimpia ja esitetyimpiä näytelmiä, joista on tehty myös oopperaversioita, orkesteriteoksia ja elokuvaversioita. Suomessakin Myrsky on esitetty yli 20 kertaa. Jean Sibeliuksen säveltämä orkesteriversio lienee monelle tuttu. Myrsky on yksi niistä Shakespearen näytelmistä, joissa on hyvin vahvasti läsnä myös yliluonnollinen elementti. Tästä syystä ennakkoon mietin miten näytelmä taianomaisine tapahtumapaikkoineen ja henkiolentoineen sopii minulle, joka en ole kovin suuri teatteritaiteen kuluttaja. Etukäteen pelotti ymmärränkö sanomaa tai jaksanko ylipäätään keskittyä.

Huolehdin turhaan, sillä näytelmä oli paitsi taidokkaasti tuotu nykypäivään, sen ensimmäine kohtaus oli rakennettu ovelasti. Kohtaus ikään kuin ujutti katselijan sisään tarinaan. Tunsin olevani tirkistelijä, joka pääsi seuraamaan ulkopuolelta mitä loistokkaan huvijahdin kannella tapahtuu, kun myrsky nousee. Musiikki veti minut mukaan tarinaan. Ja sen jälkeen näytelmä etenkikin vauhdilla. Tarina oli täynnä suuria tunteita, omien pelkojen ja painajaisten kohtaamista ja lopulta myös anteeksiantoa ja rakkautta. Yliluonnollisuudesta huolimatta päällimmäisenä mieleeni jäivät kuitenkin selviytmistarinat, joiden onnistuminen lähti liikkeelle anteeksiannosta ja armollisuudesta itseään ja muista kohtaan.

Kuva: Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Mielestäni näytelmän valosuunnittelu oli todella onnistunutta. Erityisesti toisella puoliskolla valoilla oli suuri merkitys tarinan ja tunnelman onnistuttu erityisen hyvin luomaan tunnelmaa ja tukemaan tarinaa. Tähän päivään tuodun klassikon ilmastonmuutosteeman pureskelu vaatii vielä aikaa, enkä näin ensi-illan jälkeisenä päivänä osaa siitä lausua mitään. Kun puoliajalla lasikin vettä muovimukiin, tuli väistämättä mieleen ajatus siitä, että päätyykö sekin muovi mereen, ilmakehään ja maaperään? 

En ole kovinkaan kokenut teatteriharrastaja, ja sen vuoksi en oikein osaa luonnehtia näyttelijä suorituksia. Pidin kuitenkin niin Pentti Helinistä Prosperona kuin Jaana Oravistosta Arielina. Oikein erityisesti, näin päivä ensi-illan jälkeen, alan tuumia, että Arielin vaatimaton ulkoasu hämää. Jaana Oraviston lavakarisma loistaa harmaan siivojan vaatteen altakin.

Pentti Helin Prosperona Kuva: Kari Sunnari Tampereen Työväen Teatteri

Näytelmän kesto väliaikoineen oli lähes 2,5 h. Aika kului kuin nopeasti, kun kertomus imi mukaansa. Vielä katsomosta pois kävellessä en ollut varma mitä mieltä näytelmästä olin. Mutta nukuttuani yhden yön yli, huomaan ajatusten jalostuneen. Ja ajateltavaa näytelmä antoi, sen huomasi myös levottomista yöunista. Jos kevään teatterikalenterissa on tilaa, suosittelen maagista Myrskyä.

Yhteistyö: Lippu saatu Tampereen Työväen Teatterista

Oluessa haudutettu possupata

Harvoin, jos koskaan, olen syönyt näin hyvää possupataa. Vaikka todettava on myös se, että nälkä on hyvä mauste. Oluessa haudutetun possupadan ohje "löytyi" pari vuotta vanhasta Glorian ruoka ja viini -lehdestä (1/2017) samaan saumaan, kun pakastimesta "löytyi" pala kasleria. Oluessa haudutetulla possupadalla pääsen näin ollen osallistumaan myös pakastimentyhjennyshaasteeseen ja kuivakaappihaasteeseen. Pataan nimittäin käytetään myös ohrasuurimoita. Alkuperäiseen reseptiin tein poikkeuksellisen vähän muutoksia. Pahoittelen huonolaatuisia kuvia, mitä lie tapahtunut? Ohje oli kuitenkin niin hyvä, että pakko oli kirjoitella se muistiin tänne blogiin.

*

Oluessa haudutettu possupata

6 annosta

700 g porsaan kasleria

1 rkl voita

1 rkl öljyä

suolaa

mustapippuria

sipuli

4 valkosipulin kynttä

200 g mukulaselleriä

Guinness-tölkki (44 cl)

6 dl lihalientä

4 laakerinlehteä

kuivattua rosmariinia

kuivattua timjamia

1 1/2 dl kokonaisia ohrasuurimoita

3 perunaa

Ota liha hyvissä ajoin lämpeneämään. Leikkaa liha kuutioiksi ja ne ruskista pienissä erissä öljy-voiseoksessa. Siirrä ruskistetut lihat pataan. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Kuori ja hienonna sipulit. Kuori ja kuutio selleri. Lisää kasvikset pataan ja sekoittele.

Kaada pataan myös lihaliemi ja olut. Lisää mausteet ja ohrasuurimot. Laita kansi päälle ja nosta pata kuumaan uuniin hautumaan noin tunniksi. Tarkkaile välillä, että padassa on riittävästi nestettä.

Pese perunat huolellisesti ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Ota pata uunista ja lado perunat pataan päällimmäiseksi. Jatka kypsentämistä vielä noin toisen tunnin ajan. Tarkista vielä, että padassa riittää nestettä, eikä se pääse kuivumaan. Kun pata on hautunut perunakannen alla noin tunnin ja perunatkin ovat kypsyneet ja saaneet väriä, ruoka on valmista nautittavaksi. Ehdottoman hyvää ihan tavallisen vihreän salaatin kanssa.

*

Maistelin pataa juuri ennen uuniin laittoa ja ajattelin, että mitähän tästä tulee. Olut maistui tympeän voimakkaana. Mielessäni jo pohdin millä makua saa parannettua. Pitkä haudutus uunissa teki kuitenkin ihmeitä. Ei ollut mitään parannettavaa, kun maistoin pataa seuraavan kerran ennen perunakuoren latomista padan pintaan. Lopputulos oli niin hyvä, että pata maistui koko perheelle!

Ilmeisesti ohrasuurimot voisi lisätä pataan samaan aikaan perunoiden kanssa olin kuitenkin tyytyväinen, että lisäsin ne hyvissä ajoin. Rakenne oli aika puuromainen, mutta juuri sellainen on minulle mieleinen lopputulos. Jos haluat liemimäisemmän rakenteen, lisää suurimot yhtä aikaa perunoiden kanssa, mutta ota tämä huomioon kypsennysajassa.

Meillä vietetään perinteitä kunnioittaen tipatonta tammikuuta. Ruokaan alkoholia voi kuitenkin sopimuksen mukaan käyttää. Onneksi, sillä ilman olutta tämä pata olisi jäänyt maultaan vajaaksi. Samoin kuin aiemmin tekemäni kikherne-broileripata ilman viiniä. Tammikuu on jo loppupuolellaan, mutta jos härkäviikkojen laskee kestäväksi pääsiäiseen saakka, vielä on tässä vielä talvea ja kevättä kuljettavaksi. Toivottavasti hiihtokelejä piisaa pitkään!

Avokado-persimonsalaatti ilmakuivatulla kinkulla

Perjantai on valikoitunut salaattipäiväksi. Koska salaatti korvaa usein päivällisen, sen täytyy olla ruokaisa ja siinä on oltava kunnolla proteiinia. Vaihtoja on pilvin pimein, mutta useinmiten lautaselle nostellaan kylmäsavulohta, broileria, rapuja, kananmunaa tai juustoa. Yleensä tietysti useampaakin vaihtoehtoa. Näin talvisaikaan salaatti saattaa olla myös kokonaan tai osin lämmintä.

*

Avokado-persimonsalaattia ilmakuivatulla kinkulla

2 annosta

2 pientä avokadoa

persimon

8 viipaletta ilmakuivattua kinkkua

noin 200 g salaattia

Salaattikastike

2 tl dijon sinappia

1/2 sitruunan mehu

1 dl rypsiöljyä 

suolaa

mustapippuria

Valmista ensin kastike mittaamalla kulhoon sinappi ja sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi ja lisää öljy pikkuhiljaa voimakkaasti vispaten. Kastike paksunee koko ajan. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla. 

Kokoa sitten salaatti kinkusta, kuorituista ja pilkotuista hedelmistä ja mieleisistä salaatin lehdistä. 

Mausta salaattikastikkeella juuri ennen tarjoilua.

*

Persimon-avokadosalaattia söivät vain aikuiset, mutta uskoisin, että tämä olisi kelvannut myös apukokeille. Erityisesti teini on innostunut salaateista. (kuuluuko se ikään?) Ja jos häneltä kysytään salaatti olisi ilman muuta caesaria, jossa meillä yleensä on myös broileria. Yksi omista suosikeistani on punajuuri-kylmäsavulohisalaatti tai nostalginen juusto-savukalasalaatti. Koska makuja on monia, hyvä keino on koota pöytään erilaisia aineksia, joista jokainen saa valita itselleen mieleisiä. Salaattibuffa toimii kotioloissa siinä missä lounasravintolassakin!

Joulun aika Lapin lumoissa

Kevättalven aurinko on jo useampana päivänä paistellut taivaalta. Sen valolla on ollut uskomaton vaikutus. Valon ihmettä korostaa Lapissa vietetty kaamosjoulu, johon palaan muutaman kuvamuiston verran. Lapinhullut ajoivat pohjoiseen neljästi vuoden sisällä: jouluna, hiihtolomalla, kesälomalla ja uudelleen taas jouluna. Erämaan rauha ja hiljaisuus tekevät vaikutuksen kaikkina vuoden aikoina. Jouluna erityistä on vielä kaamoksen sininen hehku ja pastellivärit taivaalla. 

Viikko Lapissa kului siivillä. Ulkoilimme suksilla ja jalan, loimuttelimme lohta, paistelimme makkaraa, lämmittelimme glögiä, pelailimme pelejä ja saunoimme. Ja tietysti ohjelmaan kuului myös perinteisiä joulujuttuja, lähinnä ruokien muodossa. Joulupukkia emme nähneet, vaikka lahjat ilmestyivätkin ovan taakse, mutta vieraitakin kävi; mökin naapurista on tullut niin tuttu, että hänet kutsuimme taas käymään. Kaukaisemmat vieraat olivat kotikulmilta. Naapurikadun kaverit olivat hekin pohjoisessa, ja he pyörähtivät tapaninajelulla meillä kylässä. Kätevää tavata 1000 km päässä kotoa. Siinä sitten saunottiin ja pelailtiin Trivialia, jotain taisi jäädä hampaankoloon.

Jälkeenpäin on laskettuna reissussa sattui monia pieniä vastoinkäymisiä. Onneksi vain pieniä. Meillä oli matkassa yhdet väärät monot tai siteet, miten sen nyt ottaa. Kinkku oli liian iso tai uuni liian pieni. Vanhan puhelimen sim-kortti ei sopinutkaan uuteen lahjapuhelimeen, varmisteluista huolimatta. Kertaalleen poltin perunatkin pohjaan ja mitähän vielä... Kaiken kaikkiaan Lapin reissu teki taas tehtävänsä. Loman jälkeen olo on rentoutunut.

Kaikilla Lapin reissuillamme olemme poikenneet Pallaksella ja joko Levillä tai Ylläksellä. Tällä kerralla vietimme niin tiivistä mökkielämää, että emme juuri mökistä poistuneet lukuunottamatta yksiä pizzoja Muoniossa Olostunturilla, joka vaikutti mukavalta paikalta. Täytynee tutustua joku kerta paremmin!

Suunnitteleme seuraavaa Lapin matkaa kesälle. Silloin olisi tarkoitus piipahtaa vielä vähän Enontekiötä pohjoisempana. Olen mietiskellyt Inaria, Utsjokea tai mahdollisesti Norjaa, Altaa ja niitä seutuja. Onko kenelläkään vinkkejä?

Pannaria kylmäsavulohella

Meillä arkiruuanlaitto perustuu pitkälti viikonlopun ruokien lämmittämiselle. Viime viikonlopun kikherne-broileripata ja oluessa haudutettu possupata olivat kuitenkin niin maistuvia, että lämmitettävää ei kummastakaan kahta lounasannosta enempää jäänyt. Hyvä tietysti sekin, että töihin on kunnollista ruokaa lounaaksi. Virhearviosta johtuen olin yllättäen jo tiistaina miettimässä mitä sitten syötäisiin? Tyhjän jääkaapin ruokana teen usein pastaa tai munakasta, mutta nytpä keksi tehdä pannarin, jota höystin kylmäsavulohella, fetajuustolla ja sipulilla. Ikivanha valurautainen paistinpannuni pohja on halkaisijaltaan 20 cm. Pannu levenee hieman ylöspäin. Ohje on uskolliseen palvelijaan mitoitettu. Pannarista riitti salaatin kanssa päivälliseksi kolmelle. Iltapalana pannarista riittää kyllä neljällekin.

*
Pannaria kylmäsavulohella

2-4 annosta

1 rkl voita

3 munaa

1 1/2 dl maitoa

2 dl vehnäjauhoja

suolaa

Täyte

170 g kylmäsavulohta

70 g fetajuustoa

punasipuli(hilloketta)

tilliä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Laita voi uuninkestävään paistinpannu, ja pannu uuniin lämpenemään.

Sillä aikaa kun uuni ja pannu lämpenevät sekoita taikina. Riko munien rakenne rikki ja lisää taikinaan muut aineet. Jätä turpoamaan.

Kun uuni on lämmennyt oikeaan lämpötilaan, ota pannu uunista ja kaada taikina kuumaan pannuun voisulan päälle. Nosta pannari takaisin uuniin ja anna kypsyä noin 20-25 minuuttia.

Asettele kypsän pannarin päälle täytteet ja tarjoile vihersalaatin kera.

*

Pannariahan voi höystää millä tahansa mitä kaapista sattuu löytymään. Minulla on usein tapana ostaa kylmäsavulohta "vararuuaksi", jos ei muuten, niin se tulee syödyksi leivän päällä. Punasipulihillokettakin on jääkaapissa usein. Se kun säilyy pitkään ja sopii lisäkkeenä moneen.

Pannaripäivän jälkeenkin pääsen ruuanlaitossa helpolla. Kuopus laittaa parhaillaan sitruunakanaa ja ensi keskiviikkona on esikoisen vuoro tehdä itse valitsemansa ruoka. Ainoa reunaehto tytöille oli, että pitää olla terveellistä kotiruokaa. Ja oikeataan toinenkin. Ehkä kuulette näistäkin lisää...