Raparperiposset - kokeilevaa kokkailua

Pohjanmaalta tuli tuotua sen verran raparperia, että siitä malttoi tehdä erilaisia ruokakokeiluja. Posset on loistava jälkiruoka. Siinä keitetty kerma hyydytetään hapolla, useimmiten happona käytetään sitruksen, limen tai sitruunan, happoa. Olen törmännyt myös tyrni-, karpalo- ja puolukkapossetin resepteihin. Järkeilin, että onhan sen kerman hyydyttävä raparperillakin, koska raparperissa on niin paljon oksaalihappoa. Nopeasti googlaillen totesin, että kaikki raparperipossetien ohjeet sisälsivät sitruunaa. Minä en halunnut käyttää sitruunaa tällä kerralla ja kokeilin hyydyttää vanukkaan pelkästään raparperilla. Ja hyytyyhän se!

Jälkiruoka oli osa kesäkuista menua, jonka saimme nauttia aivan kaksin. Lapset olivat kesäriennoissa. Isompi apukokki leireilee ystävänsä kanssa. Nämä isosiskot ovat leirillä kokonaista kaksi yötä. Pienemmälle apukokille löytyi seuraa leireilijän pikkusiskosta, jonka kotona nämä pikkusiskot pitivät leiriä viime yön ja tulevat meille leirille ensi yöksi. Sänkyt on kuulemma petattava työhuoneen lattialle, että voi olla leirillä.

Kesäkuun menu

*

Kuhaceviche

Karitsakofta, grillattuja kasviksia ja minttu-jugurttikastike

Raparperiposset

*

Possetissa on tosiaan yksinkertaisimmillaan kolme raaka-ainetta: sokeri, kerma ja happo.  Idea on yksinkertaisesti hyydyttää keitetty kerma-sokeriseos hapolla. Olin päättänyt, että yritän hyydyttää kerman pelkän raparperin hapon avulla. Ajatuksena oli saada raparperista irti hapokasta nestettä mahdollisimman vähällä sokerilla ja vähällä vedellä. Tämä siksi, ettei happo laimene liikaa. Minulla oli jäljellä vähän vajaa 200 g raparperia. Sillä oli selvittävä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömssöössä. Nyt note to myself: kun laitat hellalle jotain, älä lähde koneella ja unohda kattilaa levylle. Ensimmäinen satsi raparperi paloi TOSI pahasti pohjaan. Onneksi olin laittanut vain puolet raparperista kattilaan, joten uusi yritys oli mahdollinen. Käytin jäljelle jääneet raparperit kuorineen päivineen. Raparperista irronnut neste riitti juuri ja juuri hyydyttämään 2 dl kermaa. Vanukas olisi voinut olla lohkeavampaakin, ja siksi kehotankin tekemään raparperimehua ainakin kaksinkertaisen määrän. Samalla saat vanukkaaseen enemmän raparperin makua.

*

Raparperiposset

2 annosta

78 g raparperia

2 rkl vettä

2 rkl sokeria

2 dl kermaa

3/4 dl sokeria

koristeluun muutama mansikka, vähän cashew-pähkinöitä, raparperia ja raparperisiirappia

Valmista ensin raparperista mehua. Pilko raparperit kattilaan. Lisää vesi ja sokeri. Keittele muutama minuutti niin, että raparperit kyspyvät ja niistä alkaa irrota nestettä.  Ota talteen muutama nätti raparperin palanen koristelua varten. Kaada raparperit siivilään ja painele kyspiä raparperjä lusikalla, että saat kaiken mahdollisen nesteen irti. Näillä määrillä sain irti 0, 25 dl nestettä. 

Mittaa sitten sokeri ja kerma kattilaan. Anna seoksen keittyä hiljaa poreillen viitisen minuuttia. Nosta kattila pois levyltä ja lisää sinne raparperista saatu neste. Sekoita hyvin ja maista maut kohdilleen. Vähempikin sokeri saattaisi riittää.

Kaada posset-massa tarjoiluastioihin, peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa useampi tunti. Minun possetit hyytyivät viitisen tuntia.

Koristele vanukkaat juuri ennen tarjoilua cashew-pähkinämuruilla, raparperilla ja mansikoilla. Nauti heti.

*

Onneksi kokin huolimattomuus ei pilannut koko jälkiruokaa. Possetissa oli vain mieto raparperin maku, eikä se ollut aivan yhtä lohkeavaa kuin mitä olen limellä ja sitruunalla saanut aikaan. Jos tuplaisi tuon raparperimehun määrän, saisi possetiin varmasti enemmän makua ja rakennekin tulisi varmasti lohkeavammaksi. Valitettavasti raparperit ovat nyt loppu, enkä saa testattua uudelleen. Saattaa olla, että myös eri mallinen tarjoiluastia vaikuttaa hyytymiseen. Jossakin vaiheessa mietinkin laakeampia astioita, mutta tulin siihen tulokseen, että kristallilasissa jälkiruoka näyttää paremmalta kuin keraamisella lautasella. Makua ajatellen sokerin määrää olisi voinut pienentää, mutta en tiedä mitä se vaikuttaa massan hyytymiseen. Täytynee testata.

Koristeeksi käytetyt mansikat olivat muuten tämän kesän ensimmäiset kotipihasta poimitut.  Kypsiä mansikoita oli kokonaista kolme kappaletta. Punaisimman ja mehukkaimman maistelin itse ja kaksi muuta koristivat jälkiruokaa. Onneksi apukokin savesta tekemä puutarhatonttu on ainakin vielä pitänyt varas-varikset loitolla.