Rommihedelmät ja menu, joka veti sanattomaksi

En valehtele, enkä edes liioittele yhtään, kun kerron, että viime lauantaina nautin yhden elämäni parahista illallisista. Rommihedelmät olivat täydellisen kotona kokatun illallisen päätös. Vähän tuonnenpana kerron jälkiruuan yksinkertaisen reseptin, mutta ensin ajattelin hehkuttaa vähän illallista. Ne,  jotka ovat kiinnostuneet rommihedelmistä, voivat suosiolla skrollata vähän alemmas, parin kuvan päähän, josta alkaa rommihedelmien resepti. Illallinen oli niin OMG!, että siitä on kerrottava ensin.

Loppusyksyn menu

*

Gratinoitu hummeri

Poronfile, glögikastike, paahdetut punajuuret ja palsternakkapyre

Rommihedelmät vaniljaisella kermavaahdolla

*

Ennen kuin hehkutan älyttömän onnistunutta ruokaa lisää, totean, että tällä erää ei menusta ei ole postattavaksi enempää. Minulla ei nimittäin ole kuvia alkuruuasta, eikä pääruuastakaan. Päätin säästää hermojani, enkä edes yrittänyt kuvata illallista marraskuun pimeässä illassa. Toisaalta samaan hengenvetoon uskallan luvata, että joskus myöhemmin voin kertoa teille enemmän gratinoidusta hummerista. Aina tämän tästä niitä saa kohtuulliseen hintaan saksalaisen marketin pakastealtaasta. Vaikka pakastettu hummeri ei ole kotijärvestä pyydettyjen rapujen veroinen, tulemme varmasti valmistamaan sitä uudelleen. Porosta puolestani innostuin niin paljon, että tilasin sunnuntaina lähetyksen suoraan Inarista. Kunhan toimitus saapuu perille, laitan uudemman kerran myös poroa. Parasta juuri tässä illallisessa oli se, että kaikki onnistui täydellisesti myös ajoitus, joka usein ruokaa laittaessa saattaa pettää. Tällä kerralla illallinen sujui kuin tanssi. Sentään jotain postattavaa illallisesta jäi. Rommihedelmät, joiden alkuperäinen resepti löytyy Tsajut-ruokablogista,  sopii hyvin kauden jälkiruuaksi. 

*

Rommihedelmät

4 pientä annosta

1,5 dl vettä

0,5 dl fariinisokeria

2 cl Stroh (60 %)

pieni päärynä

6 ananaskirsikkaa

6 kuivattua luumua

6 kuivattua aprikoosia

1 dl kuohukermaa

1 tl vaniljasokeria

kaakaojauhetta

Kiehauta vesi ja lisää siihen sokeri. Sekoittele kunnes sokeri on sulanut. Nosta kattila sivuun jäähtymään ja lisää sinne rommi.

Kuori päärynä ja ananaskirsikat. Pilko hedelmiä pienemmäksi ja lado kerroksittain kulhoon. Kaada päälle vielä lämmin rommi-sokeriliemi ja anna jäähtyä. Laita hedelmäastia jääkaappiin tekeytymään vähintään 12 tunniksi. Pidempikään aika ei tee pahaa.

Juuri ennen tarjoilua vaahdota kerma ja mausta se vaniljasokerilla. Kokoa annos rommihedelmistä ja kermavaahdosta. Koristele kaakaojauheella.

*

Rommihedelmissä voi käyttää mieleisiään hedelmiä. Alkuperäisessä reseptissä oli käytetty päärynän sijaan nektaria. Myös kuivatut hedelmät sopivat hyvin, sillä ne ehtivät pehmetä, kun jälkiruoka jäähtyy ja tekeytyy. Mietin vähän, että pitäisikö rommilientä maustaa jotenkin, mutta enpä tullut lisänneeksi mausteita. Maku olikin sen verran voimakas, että en sitten valmiissa jälkiruuassa osannut enää muita makuja kaivatakaan. 

Tämä jälkiruoka saattaisi sopia meidän joulupöytäämme. Ruokaa on usein niin paljon ja monenlaista, että jälkiruuaksi riittää vain joku hyvin pieni, kevyehkö, mutta makea tarjottava. Rommihedelmien ainoa heikko puoli on se, että ne eivät sovi lapsille tarjottavaksi, koska alkoholia ei jälkiruuasta keitetä pois. Alkoholiton vaihtoehto syntyy kuitenkin helposti samoista raaka-aineista. Marinotuvathan ne hedelmät sokeriliemessäkin.

Kookosriisipuuro - taas laktoositonta valkoista riisipuuroa

Monta vuotta kärvistelin ja söin epämiellyttävän värisiä riisipuuroja. Laktoosittomalla maidolla on tapana muuttua pitkässä kypsennyksessä punaiseksi. Makuun maidon punastuminen ei mielestäni vaikuta, mutta vuosia kuitenkin kaipasin valkoista riisipuuroa. Viime vuonna keittelin riisipuuron veteen ja lisäsin kypsään puuroon kuohukermaa. Tuloksena oli herkullista, valkoista ja laktoositonta riisipuuroa! Tänä vuonna aloitin joulupuurokauden lauantai-aamulla, kun keittelin riisipuuron kookosmaitoon. Taas oli lopputuloksena valkoista riisipuuroa. Kookosmaitoon keitettynä riisipuuro on myös maidoton ja vegaanillekin sopiva.

*

Kookosriisipuuro

2 dl puuroutuvaa riisiä

2 dl + 6 dl vettä

400 ml kookosmaitoa (extra creamy)

suolaa

Lisää riisi 2 dl kiehuvaa vettä. Kun vesi on imeytynyt riisiin, lisää 6 dl vettä. Kun puuro kiehuu, pienennä lämpötilaa ja anna puuron poreilla rauhallisesti noin 20 minuuttia välillä sekoitellen ja lisää sitten (tai aiemmin, jos neste loppuu) kookosmaito. Keitä vielä noin 20 minuuttia tai kunnes riisi on kypsää. Mausta suolalla ja nauti esimerkiksi mehukeiton tai hedelmien kera.

*

Keitin puuron ihan perinteiseen tapaan, enkä maustanut sitä suola kummemmalla mausteella. Tarkoituksena on löytää mahdollisimman perinteisen riisipuuron kaltainen puuro, joka olisi laktoositon, mutta silti valkoinen. Vähän erilaisia viritelmiä löytyy blogeista. Esimerkiksi Mallaspulla on blogissaan käyttänyt kookosriisipuuron maustamiseen hieman vaniljasokeria ja Chocochili on maustanut kookosriisipuuroa muun muassa kookoshiutaleilla ja kanelilla. Söin lauantaiaamulla kaksi annosta puuroa. Ensimmäinen annos maustettiin voisilmällä, jolloin puuro ei tietenkään ollut enää maidotonta, mutta se ei haitannut minua, koska maito kuuluu ruokavaliooni. Toinen annos olikin sitten jälkiruokaa. Maustoin sen nimittäin kaneli-sokerilla ja ananaskirsikoilla. 

Kookosriisipuurosta tuli heti kerralla suosikkini. En ole ihan hirveän suuri kookosfani, mutta tässä puurossa kookoksen maku jäi todella miedoksi. Sanoisin, että kookosriisipuuro pääsi riisipuurojen kärkikastiin. Täydellisen valkoisen ja laktoosittoman riisipuuron metsästys jatkuu vielä, joten pysy kanavalla. Olethan muuten huomannut, että Viikonloppukokkia pystyy seurata myös facebookissa?

Alleduuri on kahvila, jonka vitriinit ovat täynnä herkkuja

Alleduurissa on vitriinit täynnä herkkuja ja kahvilan sijaintikin on kaupungissa liikkuvalla mainio. Niin minä kuvailisin Alleduuria. Paitsi että kahvila on oikeasti paljon enemmän, ja paljon isompi juttu.

Alleduuri on kahvila, jossa ei käytetä maitoa, vehnää, ohraa, ruista, kananmunaa, kalaa tai pähkinöitä. Kaikki tuotteet ovat gluteenittomia ja useat tuotteista käyvät myös vegaaneille. Kaikettomassa kahvilassa löytyy taatusti kastettavaa ruoka-ainerajoitteisille, allergisille tai ruokavalioita noudattaville. Alleduurissa ei tarvitse tuottaa pettymystä lapselle, joka on tottunut kulkemaan eväissä tai perheelle, joka joutuu rajoitteiden takia välttelemään kahviloita. 

Ja siltikin Alleduuri on vain kahvila Tampereella. Kahvila, jossa on tarjolla sekä suolaista että makeaa. Olin niin onnellisessa asemassa, että saimme seureeni kanssa maistella useita erilaisia leivonnaisia normaalia pienemmässä koossa. Sanoisin, että kahvilassa on tarkolla erittäin laadukkaita ja hyvänmakuisia suolaisia ja makeita tuotteita. Olin positiivisesti yllättynyt jokaisesta maistamastani suupalasta. Ehdoton suosikkini oli omena-kanelihalko. Niin ja tietysti ne munkit, ne munkit. Saattoi toki olla, että hetki makealle oli otollinen. Suolaisista tarjottavista haluaisin mainita erikseen lihapiirakan ja tietysti leivät. Alleduurin vitriinissä ei välttämättä ole kovin monia leipävaihtoehtoja tarjolla, mutta melkein silmänräpäyksessä kahvilassa pystytään loihtimaan herkullinen leipä, joka on sopivista raaka-aineista valmistettu ja suun mukaisilla täytteillä päällystetty. Ehkä voit jo tästäkin päätellä kaikettomassa kahvilassa kaikki on herkullista.

Alleduuri sijaitsee Tampereella Tammelan torin läheisyydessä Aaltosenkatu 27-28. Alleduurin aukioloajat kannattaa tarkistaa www-sivuilta. Kahvilalla on myös fb-sivut, joiden kautta kerrotaan ajankohtaisia asioita. Esimerkiksi pe 24.11. kahvilan aukioloaikaa on jatkettu 21 saakka.

Itse kävin kahvilassa blogisisarten kanssa. Blogisisaret on eri ikäisten naisten vapaamuotoinen yhteisö. Meitä yhdistää bloggaaminen, vaikkakin edustamme aivan eri genrejä. Sisarilta saa vertaistukea, neuvoa ja apua bloggaamiseen ja vähän muuhunkin. Mukavasta päivästä Tampereella on postattu myös muutamassa muussa blogissa:

• Jotain uutta, vanhaa, käsintehtyä ja kaunista
• Turkooseja unelmia
• Kotomo
• Ruoka-alkemisti
• Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset

Yhteistyössä Alleduuri

Omenasiiderissä haudutetettujen possunposkien maussa on jo ripaus joulua

Possu kuuluu viikonloppukokkilassa ennen kaikkea kesään ja grilliin. Uusin possuihastukseni on possunposket. Pitkään haudutettu murea liha on väriltään niin tummaa, ettei uskoisi sen possua olevankaan. Makukin on hieman erilainen kuin esimerkiksi fileessä tai kinkussa. 





















Possunposket vaativat hieman käsitöitä, koska poskissa saattaa olla paljon kalvoja putsattavaksi. Putsaaminen onnistuu kyllä kun on pieni terävä veitsi. Kun lihanpalat saa siistiksi, ne eivät enää paljon huomiota kaipaa. Posket saavat hautua uunissa ihan rauhassa monta tuntia. Liemi kannattaa maustaa mieleisekseen. Minä käytin maustamiseen possun klassisia makupareja omenaa, kanelia ja sinappia. Mauissa on jo ripaus joulua.

*

Omenasiiderissä haudutetut possunposket

1 kg possunposkia

suolaa

mustapippuria

ruokaöljyä

2 salottisipulia

palsternakka

porkkana

sellerinvarsi

2 kotimaista omenaa

0,33 l  kuivaa omenasiideriä

kanalientä 

2 tl Dijon-sinappia

kanelitanko

kuivattua lipstikkaa
muutama timjamin oksa

1 rkl voita

Poista lihoista ylimääräiset kalvot. Hiero poskiin suolaa ja pippuria.

Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja kuullottele siinä ensin kuorittuja ja krouveiksi paloiksi pilkottuja kasviksia ja omenanlohkoja muutama minuutti. Siirrä kasvikset uunivuokaan odottamaan. 

Jos on tarpeen, lisää pannulle hieman öljyä ja ruskista lihat molemmin puolin parissa kolmessa erässä riippuen lihan palojen koosta. Pannua ei kannata latoa liian täyteen. 

Laita ruskistetut lihat ja kasvikset uunivuokaan. Lisää päälle mausteet ja siideri. Paistinpannulla kannattaa kiehauttaa tilkkanen vettä lihojen ruskistamisen jälkeen, että saa kaikki maut talteen. Lisää tuo ainakin tuo vesi ja mahdollisesti vielä vähän lisää nestettä esimerkiksi kanalientä uunivuokaan. Tarkoitus on, että lihat peittyvät.

Siirrä possunposket uuniin kypsymään miedossa lämmössä. Minä pidin poskia 120 asteisessa uunissa reilun 5 tuntia. Ota vuoka uunista ja nostele possunposket varovasti lusikalla folioon vetäytymään ja odottamaan kastikkeen valmistumista.

Siivilöi kattilaan uunivuuan liemi ja keitä voimakkaasti kokoon saadaksesi aikaan sopivan paksuinen kastike. Kun haluamasi kaltainen lopputulos on lähellä, lisää kastikkeeseen voita ja vispaa voimakkaasti. Kastike emulsoituu hieman ja saa kauniin kiillon.

Tarjoa possunposket esimerkiksi perunamuusin ja ruusukaalin kera.

*

Sanoisin, että onnistuin hyvin. Posket olivat mureita ja maistuivat ihanasti omenalta ja kanelilta. Kerrankin maltoin keitellä liemen kokoon, ja sain aikaan kastikkeen ilman suurustamista. Se on harvinaista minun keittiössäni. 

Possunposket ovat melko edullista herkkua. Kilo maksoi noin 10€. Kalliinpikin lihanpaloja lihatiskissä on. Ongelma on vain saatavuus. Posket eivät ole ihan markettikamaa, ehkä niitä saattaa suurimpiin kauppoihin tilaamalla saada. Minä tein taas kauppahallitilauksen. Hallissa poskia on aina ollut, kun niitä on meillä laitettu. Näillä eväillä malttaa odotella jouluaattoa ja seuraavaa possuateriaa. Meillä joulupöytään nostetaan kinkku, ilman muuta.

Beaujolais Nouveau 2017 - taas on marraskuun kolmas torstai

Tänä vuonna marraskuun kolmas torstai tuli ihan puskista. Netissä luin Turun Sanomien artikkelin, joka kehotti kokeilemaan Beaujolais Nouveauta sushin kanssa. Hullua ei tarvinnut paljon yllättää. Ruokatunnilla kipaisin viinit ja sushit valmiiksi iltaa varten. Viini ja sushit odottelivat iltapala-aikaa jääkaapissa, ja kun vihdoin, työpäivän ja uimahallikeikan jälkeen niitä päästiin maistelemaan, niin maistuivathan ne. Harvoin sitä torstai-iltaa vietetään sushia syöden ja punaviiniä nautiskellen.

Beaujolaisviineissä riittää suomalaisille juomista. Tänään (16.11) on alkossa tullut myyntiin 55 000 pullon erä. Beaujolais Nouveau -viinejä ei ole tarkoitettu säilöttäväksi. Ne pitäisi juoda puoden vuoden kuluessa. Aivan kovin alas ei tarvitse kyykätä, kun viinejä poimii Alkon hyllystä. Ne ovat hinnaltaan 10 € molemmin puolin. 

Sushien kanssa nautimme toisen pullon Georges Duboeuf Beaujolais Nouveau 2017. Viini oli melkein jääkaappi kylmää ja yllättäen aika hyvää! Luulen, että aiemmin olemme juoneet nämä viinit liian lämpimänä. Alunperin ajattelin, että toinen jääköön pahan päivän varalle, ja että mahtaakohan niin pahaa päivää tulla, että tulee avattua. Georges Duboeuf yllätti kuitenkin positiivisesti. Ja todella, kävi sushien kylkeen ihan kivasti. Uskon, että toinenkin viini maistellaan.

Luonnehdinnan mukaan viineissä alkaa banaanisuus väistyä ja tilalle tulee enemmän marjaisuutta. Ja kyllä minä tuon luonnehdinnan tunnistan. Banaanisuus on tulee vasta jälkikäteen. Minulla oli myös muistikuva hapokkaista Beaujolais Nouveau -viineistä, mutta ainakaan tämä ei ollut kovin hapokas, vaan hyvinkin mehumainen.

Jos ei Beaujolais Nouveau -viineillä ole muuta merkitystä, niin otetaan ne merkkinä joulun odotuksen alkamisesta. Marraskuun kolmas torstai kannattaa pitää mielessä ensi vuonnakin, vaikka viini ei ole kummoista, niin kyllähän tämäm teeman ympärille saa rakenneltua vaikka mitä piristävää. Aiempien vuosien uuden sadon viinit- löytyvät beaujolais nouveau-tunnisteen alta.


EDIT: Lisätty linkki Turun Sanomien artikkeliin