Couscoussalaatti ja grillattu porsaan sisäfile - ensimmäinen kesäruoka

Ulkoruokinta kausi on tälle keväälle vielä avaamatta. Sen verran olemme uhmanneet säitä, että pari kertaa ruokaa on valmistettu grillissä. Sillä aikaa kun isäntä grillasi possun sisäfileen, valmistin meille lisäkkeeksi salaattia couscousista. Viime aikoina on tullut syötyä perunoita sen verran paljon, että teki mieli jotain muuta lisäkettä. Nyt alkavat sitä paitsi olla ne ajat käsillä, kun vanhat perunat eivät enää ole niin hyviä, ja kotimaisia uusia perunoita ei vielä ole saatavilla. 

*

Couscoussalaattia ja grillattua porsaan sisäfilettä

6 annosta

Couscoussalaatti

1 rkl oliiviöljyä

1 tl paprikajauhetta

1 tl chilijauhetta

1 tl jauhettua korianteria

2 tl jeeraa

2 tl kanelia

suolaa

2 dl couscousia

2 dl vettä

2 tomaattia

1/2 kurkku

2 melko pientä suippopaprikaa

sellerin varsi

sipuli

0,5 dl oliiviöljyä

persiljaa

minttua

Kuullottele mausteita oliiviöljyssä kattilassa, kunnes niistä alkaa irrota tuoksua. Lisää joukkoon couscous ja vesi. Kiehauta nopeasti ja nosta kattila pois levyltä. Anna turvota kannen alla noin 5 minuuttia.

Pilko kulhoon kasvikset. Sekoita joukkoon myös kannen alla turvonnut couscous. Mausta salaatti oliiviöljyllä ja yrteillä. 

Porsaan sisäfile

2 porsaan sisäfilettä

rypsiöljyä

valkosipulin kynsi murskattuna

chilijauhetta

sokeria

suolaa

paprikajauhetta

soijaa

Ota liha ajoissa huoneenlämpöön. Sekoita mausteet rypsiöljyyn. Grillaa sisäfileitä suoralla lämmöllä niin, että pinnat paistuvat kiinni. Jatka sitten kypsentämistä epäsuoralla lämmöllä, kunnes sisälämpö on 65 astetta välillä suoralla lämmöllä käyttäen. Voitele fileitä kypsymisen aikana mausteöljyllä. Fileet kypsyvät koosta riippuen alle puolessa tunnissa. Anna vetäytyä foliossa pari kymmentä minuuttia ennen kuin leikkaat fileet annospaloiksi ja asettelet tarjolle couscoussalaatin kanssa.

*

Kesäisillä kasviksilla ja lämpimillä mausteilla maustettu couscoussalaatti ja grillissä kokonaisena kypsennetty sisäfile ovat varsin kesäistä ruokaa. Salaatti kannattaa pitää mielessä, sillä se on helppo lisäke valmistaa isommallekin porukalle grilliruokien oheen. Parasta salaatissa on se, että sitä voi tarjota lihan, kalan tai kanan kanssa. 

Porsaan sisäfileen grillaaminen ei ole minun heiniäni. Sen kuitenkin sanon, että file kannattaa grillata kokonaisena, jolloin se pysyy mehevänä. Mausteöljyllä voitelu riittää, marinadiakaan ei tarvita. Vaikka liha kypsyy epäsuorassa lämmössä, kannattaa sitä välillä käyttää tulessa. Sekin tuo ruualle luonnetta.

Työviikko on jo puolessa välissä ja kohta toukokuukin. Tulevana viikonloppuna edessä on veneenlasku. Onneksi viime viikonloppu oli sen verran kesäinen, että vene saatiin pestyä yltä päältä. Toivottavasti säät lämpenisivät pian. Oikein odotan, että pääsee yöksi veneelle. Sunnuntaina voi harjoitella ja käydä ottamassa pienet päiväunet raikkaassa järvi-ilmassa.

Katariina valmiina vesille

Purjeita ihailtiin kotipihalla

Paahdetut sumakkiperunat - ennen kuin perunat on uusia

Vappuna jäivät perunasalaatit syömättä. Ensinnäkin siksi, että mielestäni perunasalaatti on parasta uusista perunoista tehtynä. Toisekseen siksi, että apukokeille ei perunasalaatti oikein maistu. Peruna on yksi lempilisäkkeistäni ja kyllä sitä meillä vappuviikonloppuna syötiinkin. Kolea ja sateinen sää sai aikaan sen, että teki mieli lämpimiä lisukkeita. Onneksi Kamera ja kauha -blogissa paahdettiin taannoin sumakkiperunoita. Innostuin sumakkiperunoita niin, että niitä syötiin peräti kolme kertaa vapun aikana. Muokkasin alkuperäistä reseptiä hieman, koska en halunnut ostaa vielä uusia perunoita. Sumakkiperunoita voi paahtaa vanhoistakin perunoista. Sumakkia on kaapissa sen verran iso purkki, että siitä riittää myös uusien perunoiden mausteeksi, kun niiden aika tulee. Sumakin lisäksi maustoin perunoita tuoreella rosmariinilla, joka on pääsiäisestä alkaen viihtynyt ikkunalaudalla.

Sumakki on hauska mauste. Se tuntuu sopivan moneen ruokaan. Olen maustanut sumakilla kasviksia aiemminkin, mutta sumakin ja perunan parittaminen on todellakin hitti. Sumakki sopii myös kalan tai broilerin mausteeksi. Enkä kyllä ollenkaan kummastelisi, jos kuulisin jonkun maustavan sillä nautaa tai possua. Sumakki on mauste lähi-idästä. Se on miedon makuinen mauste, joten sumakkiin on helppo tutustua. Se on maultaan hapokas, aavistuksen sitruksinen hieman hapan, mutta silti raikas mauste. Syvänpunaisena se antaa marinadissa upean värin ruuille. Olen ostanut sumakkini etnisestä kaupasta, mutta huhu kertoo, että sitä on saatavilla myös hyvin varustelluista marketeista. Sumakki pitäisi kuulemma säilyttää jääkaapissa, jonne minäkin sen taas pelastin maustekaapista.

*

Paahdetut sumakkiperunat

500 g perunoita

yhden valkosipulin kynnet

oliiviöljyä

suolaa

1 rkl sumakkia

hieman rosmariinia.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Pese perunat hyvin ja lohko mieleisesi kokoisiksi. Kuori valkosipulin kynnet.

Laita perunat ja valkosipuli uunipellille leivinpaperille ja kaada päälle loraus oliiviöljyä. Lisää suola, tuoreet rosmariinit ja noin puolet sumakin määrästä. Sekoita hyvin.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 20-30 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä. Ripottele kypsien perunoiden päälle loput sumakista ja tarkista suola. Tarjoa lisäkkeenä lihalle, kalalle tai kanalle.

*

Ei ole helpompaa ja yksinkertaisempaa tapaa valmistaa perunoita kuin lohkoa ne ja paahtaa uunissa kypsäksi. Perunat kannattaa maustaa ainakin oliiviöljyllä ja suolalla. Muita mausteita voi lisätä sitä mukaa mitä kaapista löytyy, ja mikä sillä hetkellä on suun mukaista. Mausteisiin vaikuttaa tietysti myös se mitä perunoiden kanssa tarjoaa. Sumakkiperunat sopivat lisäkkeeksi ainakin kalalle, kanalle ja lihallekin. Mutta sumakkiperunat ovat niin hyviä, että niitä voi napostella sellaisenaankin.

Sumakkiperunoiden innoittaman selailin blogin perunareseptejä. Monta mieluisaa perunaruokaa on näköjään vielä bloggaamatta. Useampi resepti kuitenkin löytyy, jos kaipaat lisäkkeeksi jotain muuta kuin paahdettua tai keitettyä perunaa tässäpä muutamia ideoita:

Perunalisäkkeitä:

• perunakukkasia
• peruna-fenkolipaistos
• Hasselbackan perunat

• kermaviili-perunasalaatti
• maailman helpoin perunasalaatti

En muuten muista, että vapun ajan sää olisi koskaan ollut näin vaihteleva. Vappuaatto aamuna oli vielä lunta maassa, ja edellisen päivän pihatalkoot viimeisteltiin lumisateessa. Vappunpäivänä aurinko paistoi täydeltä terältä. Onneksi! Oli mukava seurata kotikaupungin vappuhulinoita ja ankanuittoa hyvässä säässä.

Ihana ja kepeä minipavlova mangolla ja passionilla

Minulle tuppaa kertymään pakastimeen valkuaisia. Kyllä, pakastimeen. Nuukuuksissani nimittäin pakastan valkuaiset, joita ruuanlaitossa jää yli. Kananmunan valkuainen kestää pakastamista oikein hyvin. Pakastettuja valkuaisia voi lisätä esimerkiksi munakasmassaan tai sitten niistä voi valmistaa marenkia. Vuosien takaisesta keittiökatastrofista alkaen pavlova on ollut minulle keittiöpeikko. Tässä kevään kuluessa olen yrittänyt näyttää peikolle pitkät. Välillä olen onnistunut, mutta rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että vieläkin peikko johtaa taistelua. Minä jos kuka osaan siis kertoa mitä, ei kannata tehdä, kun valmistaa pavlovaa. Onnistuneita pavlovia tein pari päivää sitten Mimosa-kakusta yli jääneistä valkuaisista.

*

Mango-passion minipavlovat

4 valkuaista

2 1/2 (tomu)sokeria

2 tl maissitärkkelystä

1 tl sitruunamehua

2 dl kuohukermaa

1 tl vanilijasokeria

mangokuutioita

passionia

ananaskirsikoita

Laita uuni lämpenemään noin 70 asteeseen. Uunien tehot tuntuvat vaihtelevan todella paljon. Omassa uunissa pavlovalle paras lämpö on noin 70 astetta tavallisella uunilla, ei kiertoilmalla. 

Vaahdota huoneenlämpöiset valkuaiset kevyesti vaahdoksi mielellään lasi- tai teräskulhossa. Lisää sokeri muutamassa erässä valkuaisvaahtoon voimakkaasti vaahdottaen. Maissitärkkelys kannattaa lisätä viimeisimpään sokerierään, jolloin se sekoittumaan tasaisemmin vaahtoon. Jatka vaahdottamista niin kauan, että seos on kiiltävää, valkoista ja kovaa. Aivan lopuksi lisää happo, joka voi olla esimerkiksi valkoviinietikkaa, balsamicoa tai sitruunamehua.

Asettele tai pursota valkuaisvaahto uunipellille leivinpaperin päälle haluamasi kokoisiksi ympyröiksi siten, että reunukset ovat korkeammat ja keskelle jää pieni kolo.

Laita pavlovat kuumaan uuniin noin 2 tunniksi. Kypsä marenki on kevyttä, kuivaa ja vaaleaa ja irtoaa hyvin leivinpaperista. Anna marengin jäähtyä hyvin.

Vaahdota kerma ja mausta se vanilijasokerilla. Koristele jäähtyneet minipavlovat juuri ennen tarjoilua kermavaahdolla ja hedelmillä.

*

Minipavlovat ovat oivallinen jälkiruoka isomallekin porukalle. Pavlovat voi paistaa valmiiksi vaikka useita päivä ennakkoon. Ne säilyvät huoneenlämmössä hyvinä. Tarjoilukuntoon jälkiruuan saa käden käänteessä, kun kerma on vaahdotettuna ja hedelmän sopivan kokoisiksi pilkottuina. Täyttäminen kannattaa kuitenkin tehdä juuri ennen tarjoilua, koska täytetyt minipavlovat vettyvät tosi nopeasti.

Marengin valmistaminen ei ole vaikeaa. Valmistamisessa on pitää olla vain huolellinen ja huomioida muutamia seikkoja:

• Käytä mielellään lasi- tai teräsastiaa. Muovikulhoon saattaa jäädä rasvajämiä, jotka vaikeuttavat vaahdottamista
• Pidä huoli, että vatkain ja astiat ovat täysin kuivat, eikä niissä ole yhtään vettä. Vesi pilaa marengin välittömästi.
• Vaahdota valkuaiset huoneenlämpöisinä.
• Lisää sokeri pienissä erissä, jotta se ehtii sekoittua ja sulaa taikinaan. Jos sokeri ei ole sekoittunut kunnolla, se erottuu uunissa.
• Älä laita marenkia liian kuumaan uuniin. Liian kuumassa uunissa marenki paistuu ruskeaksi eikä jää kauniin valkoiseksi. Marenkia ei paisteta, se kuivataan. 
• Lisää myös happo. Se on sitkeän sisuksen ja rapean kuoren salaisuus.

Vaikka tiedän miten marenki _pitäisi_ valmistaa, epäonnistun aina välillä. Johtunee hätäisestä ja suurpiirteisestä minusta. Kummallista, että nämä luonteenpiirteet nousevat esiin juuri silloin kuin ei pitäisi. Leipominen on huolellisuutta ja tarkkuutta vaativaa hommaa. Tavallisimmin epäonnistun joko siinä, että humpsautan sokerin liian isoissa erissä valkuaisten joukkoon, jolloin sokeri erottuu muusta massasta uunissa. Tai sitten olen laittanut pavlovat liian kuumaan uuniin, jossa marenki paistuu, eikä kuivu. Tulos on ruskea pavlova, joka on sinänsä syömäkelpoinen, ruman värinen vaan. Rumaa ruskea väri vielä korostuu, kun pavlovan täyttää valkoisella kermavaahdolla.

Koska keittiöpeikko on vielä ainakin yhdellä pisteellä johdossa, jatkan treenaamista pavlovien parissa. Kun ranskalaisen marengin parissa askartelu alkaa kyllästyttää, vaihdan italialaiseen marenkiin, jossa valkuaisvaahto kypsennetään kuumalla sokeriliemellä. Italialaisella marengilla voi koristella esimerkiksi juustokakun.

Minipavlovien myötä toivottelen hauskaa vappua!

Mimosa-kakku syntymäpäivän kahvipöydässä

Pidän aivan valtavasti perinteisistä kermakakuista. Lähes aina kun on tilaisuus leipoa täytekakku, teen kermakakun. Viime talvena löysin takuuvarman sokerikakkupohjan-ohjeen ja sen jälkeen ohjetta onkin hyödynnetty useasti. Tämä takuuvarma ohje perustuu kananmunien punnitsemiseen. Kun kananmunien paino kerrotaan 0,7 saadaan selville, paljonko tarvitaan sokeria ja jauhoja. Suosittelen kokeilemaan! Tarkemman ohjeen löydät linkin takaa. Vähän aikaa sitten juhlistimme apukokkien syntymäpäiviä tyttöjen isovanhempien kanssa. Päätin leipoa kahvipöytään Mimosa-kakun. Syntymäpäivän menun kirjoittelinkin jo edelliseen postaukseen. Mimosa-kakun resepti on bongattu naisten päivän aikoihin Ugolinon herkut -blogista .

Olethan  muuten huomannut, että Viikonloppukokkia voi seurata myös facebookissa. Tykkäämällä pääset seuraamaan blogin päivittymistä ja Viikonloppukokin muitakin puuhia. 

Mimosa-kakku on alunperin italialainen leivonnainen Torta di Mimosa, joka Italiassa kuulemma kuuluu naistenpäivään. Mimosa-kakku on ontoksi koverettu sokerikakku, joka on täytetty ja päällystetty sitruunaisella kreemillä. Kakusta koverrettua sisustaa ei suinkaan heitetä hukkaaan vaan murusilla päällystetään kakku niin, että se on muodoltaan hieman pyöreä. Sitruunakreemistä ja sokerikakkupohjasta kakku saa keltaisen värinsä, joka muistuttaa mimosan kukkia. Minä koristelin kakun keltaisimmalla mitä löysin: ananaskirsikoilla ja tyrnillä. Nämä olivat vain koristeita. Makunsa kakku sai pohjasta, sitruunaisesta kreemistä ja sitruunaisesta kostutuksesta.

*

Mimosa-kakku

3 munan sokerikakkupohja

Sitruunakreemi

3 dl täysmaitoa

sitruunan kuori

vanilijatanko halkaistuna tai 1 tl vaniljasokeria 
3 munan keltuaista

3 rkl sokeria

30 g vehnäjauhoa

3 dl kuohukermaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl vanilijakreemijauhetta

Kostutus

1 rkl sokeria

1 dl lämmintä vettä

sitruunanmehu

(2 cl limoncelloa)

Koristeluun

tomusokeria

ananskirsikoita 

tyrniä

Valmista sokerikakkupohja mielelläään jo edellisenä päivänä. Näin leikkaaminen kolmeen osaan on helpompaa. Jos aika ei anna myöden, anna kakkupohjan jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista. Halutessasi voit maustaa myös sokerikakkupohjaa hienoksi raastetulla sitruunankuorella.

Valmista sitruunakreemi. Laita kattilaan maito, sitruunan keltainen kuoriosa ja vaniljatanko halkaistuna. Vaniljatangon voi myös korvata vanilijasokerilla. Keitä kymmenisen minuuttia.

Sekoita kulhossa keltuaiset, sokeri ja jauhot keskenään. Kaada sitruunalla ja vanilijalla maustettu maito siivilän läpi muna-sokeriseokseen. Sekoita vispilällä voimakkaasti, että saat aikaiseksi tasaisen seoksen. Kaada seos takaisin kattilaan. Keitä hiljalleen kunnes seos alkaa paksuuntua. Seos saa olla kunnolla paksua. Minulla aikaa kului vähän vajaa kymmenen minuuttia. Siirrä paksu kreemi kulhoon jäähtymään. Sekoita aina välillä, että kreemi ei paksuuntuessaan jäähdy liikaa.

Vaahdota kerma. Mausta kerma vanilijasokerilla ja -kreemijauheella. Siirrä jääkaappiin odottamaan noin puoleksi tunniksi. Tänä aikana kermavaahto jämäköityyy ja vaniljakastike jäähtyy.

Valmista tällä välin kostutusliemi.

Yhdistä jämäköitynyt vaniljakermavaahto ja kokonaan jäähtynyt sitruunakreemi.

Leikkaa sokerikakkupohja kolmeen osaan. Kakku kannattaa koota suoraan tarjoiluastialle. Valmiin kakun siirtäminen on hankalaa, koska keskusta on painavaa vaniljakreemiä täynnä. Koverra alimmasta osasta keskustaa ohuemmaksi. Jätä reuna paksuksi noin 3 cm leveydeltä ja pohja ehjäksi, että kakku pysyy koossa. Kostuta alimmainen pohja ja levitä kreemiä ohuelti koko pohja päälle. Myös paksumpien reunojen.

Ota käsittelyyn keskimmäinen kakun osanen. Koverra se kokonaan keskeltä ontoksi. Jätä pohjaan reunoja noin 3 cm leveydeltä. Nosta varovasti alimmaisen pohjan päälle. Kostuta reunat. Täytä keskusta kreemillä ja levitä kreemiä myös ohuelti keskustan päälle. On hyvä, jos kakku on tässä vaiheessa  keskeltä hieman korkeampi.

Käsittele ylimmäinen kerros samoin kuin alimmainen. Koverra pohjan keskustaa ohuemmaksi. Jätä jälleen reuna noin 3 cm leveydeltä paksummaksi. Pidä huoli, että kakun paistopinta säilyy ehjänä. Nosta päällimmäinen varovasti alempien kerrosten ja kreemikerroksen päälle. Kostuta.

Levitä loput kreemistä kakun reunoille ja päälle. 

Asettele lopuksi pohjasta irrottamasi muruset kakun päälle ja reunoille. Painele murusia varovasti, että ne jäävät kreemiin kiinni.

Kakku on parhaimmillaan, jos se saa täyttämisen jälkeen levätä ja maut tasaantua yön yli. Koristele kakku tomusokerilla, tyrnillä ja ananskirsikoilla juuri ennen tarjoilua.

*

Minä pidin kovasti Mimosa-kakusta. Ehkä siksi, että se muistuttaa prinsessakakkua. Mimosa-kakkuhan on kuin prinsessakakku ilman marsipaania. Se on siis vähemmän makea, mikä tekee siitä myös kevyemmän oloisen. Kakku oli omiaan ruuan jälkeen nautittavaksi. 

Minua harmittaa hieman, että unohdin laittaa sokerikakkupohjaan sitruunankuoriraastetta. Mielestäni kakku olisi voinut maistua sitruunalta jopa vähän enemmän. Makua olisi voinut lisätä myös limoncellolla, mutta koska kakkua söivät myös lapset, en halunnut laittaa alkoholia. Jos olisin tarjonnut kakkua pelkästään aikuisille, olisin ehdottomasti hulauttanut limoncelloa vähintään tuon ehdottamani 2 cl.

Kreemiäkin olisi voinut olla hitusen enemmän. Sen lisäämiseksi on oikeastaan parikin keinoa. Ensimmäinen on yksinkertaisesti tehdä vaniljakreemiä hiukan enemmän. Esimerkiksi lisätä kreemi massaan yksi keltuainen enemmän ja tietenkin muita aineita samassa suhteessa. Toinen konsti voisi olla käyttää kuohukerman sijaan vispikermaa. Vispikerma vaahtoaa kuohukermaa enemmän, ja voi olla, että vispikerman suurempi tilavuus riittäisikin tässä tapauksessa.

Mimosa-kakun ohje vaikuttaa näin kirjoitettuna hivenen monimutkaiselta, mutta kakun kokoaminen oli itse asiassa ihan helppo juttu. Ugolinon herkut-blogissa on hyvät vaihekuvat kakun valmistamisesta, jos kakku kiinnostaa, mutta epäröit. Kannattaa piipahtaa Ugolinon herkut-blogissa. 

Kun synttärihulinoista ja pääsiäisestä on selvitty, alkaakin olla aika keskittyä vappuhulinoihin. Viikonloppukokin vappukuulumisia pääset parhaiten seuraamaan facebookissa kenties blogikin päivittyy.

Soijamarinoituja kananmunia parilla tarjoiluehdotuksella

Kananmunat ovat ehdottomasti keväistä ruokaa. Pääsiäinen on luonnollisesti munasesongin huippu. Liittyyhän munaan niin paljon kristillistä symboliikkaa. Uuden elämän symboliikka sopii tosin laajemminkin kevääseen ja siksipä päätin näin huippusesongin jälkeen vinkata herkullisen kananmunaohjeen. Pääsiäisen aikaan silmiini sattui eräässä facebookin ruokaryhmässä kuva soijamarinoiduista kananmunista. Vinkiksi reseptiin sain linkin soppa365-sivustolta löytyvään reseptiin. Testierä soijamarinoituja munia tehtiin pääsiäisenä. Olimme niin tyytyväisiä lopputulokseen, että päätin tehdä munia myös apukokkien isovanhemmille, jotka olivat juhlistamassa tyttöjen syntymäpäiviä. Soijamarinoidut kananmunat sopivat täydellisesti alkuruokapöytään tai vaikkapa vapputarjottavien joukkoon brunssille tai illanistujaisiin. 

Marinadia tärkeämpi juttu näissä kananmunissa on keittoaika. Kananmunien keittoaika on 6.50, ei enempää eikä vähempää. Aika lasketaan siitä, kun munat lasketaan kiehuvaan veteen. Toinen tärkeä juttu on, että kananmunat jäähdytetään nopeasti. Jäähdytetyt kananmunat keitetään ja lasketaan marinadiin, josta ne saavat makunsa ja kauniin värinsä.

*

Soijamarinoidut kananmunat

6 kananmunaa

marinadi

6 rkl lämmintä vettä

1 rkl sokeria

2 rkl miriniä

1 3/4 dl soijaa, mielellään vähäsuolaista

Laita kananmunat yksi kerrallaan kiehuvaan veteen. Keitä 6 minuuttia 50 sekuntia. Tällöin keltuainen hyytyy, mutta jää vielä pehmeäksi, miltei juoksevaksi. Valkuainen hyytyy kokonaan.

Jäähdytä nopeasti kananmunat nopeasti jäävedessä tai juoksevan veden alla. 

Sillä aikaa kun muna jäähtyvät sekoita marinadin ainekset noin puolen litran vetoiseen kanneliseen astiaan esim. pakasterasiaan.

Kun munat ovat jäähtyneet pinnalta ja kuori ne. Kun pinta on kylmä, kuori lähtee helposti vaikka sisus olisi vielä lämmin. Käsittele munia varovasti, sillä ne ovat melko pehmeitä ja rikkoutuvat helposti.

Laita kuoritut kananmunat marinadiin. Marinadin pitäisi peittää munat kokonaan. Tämä kannattaa ottaa huomioon astiaa valittaessa. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään 6 tuntia tai vaikka yön yli.

Ota munat esille ennen tarjoilua. Halkaise ne ja viimeistele vähintään ripauksella suolaa.

Munien kanssa voi tarjota myös esimerkiksi majoneesia, avokadoa, mäti, katkarapuja ja niin edelleen.

*

Alkuperäisessä soijamarinoitujen munien reseptissä etikkana oli käytetty sherryviinietikkaa, joka kuulemma saa lopputuotteen maistumaan erityisen hyvältä. Minulla ei ollut kyseistä etikkaa, vaikka aika monta lajia kaapista löytyykin. Päätin korvata sherryviinietikan mirinillä, koska arvelin, että sen omalaatuinen makeus voisi olla jotain samaa, kuin mitä sherryviinietikalla haettiin. Varmuuden vuoksi lisäsin marinadiin myös sokeria.

Pääsiäisen pöydässä soijamarinoituja kananmunia syötiin alkuruuaksi mädin, majoneesin ja avokadotahnan kanssa. Kokosin annoksen teräksiseen Aalto-vatiin salaatin lehtien päälle ja viimeistelin sen tillillä, kapriksilla ja vihreillä oliiveilla. Tarjottimella oli myös marinoimattomia munia nirsojen varalle. Keitto-ohje aika oli  kaikille kananmunille sama. Tällainen munatarjotin oli oikein mukava alkuruoka savustetulle kalalle, valkoviinikastikkeelle ja keitetyille perunoille.

Luulen, että tästä eteenpäin tulen noudattamaan orjallisesti 6 50 keittoaikaa, vaikka en niitä marinoisikaan. Munia keittäessä kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että jääkaappikylmille munille keittoaika saattaa olla hieman liian lyhyt, mutta huoneenlämmössä säilytetyille juuri passeli. Kiehuva vesi nimittäin jäähtyy aika tavalla, kun sinne tiputtaa kuusi kylmää kananmunaa. Isommissa jääkaappissa säilytetyissä munissa sisältö jäi minusta aavistuksen liian valuvaksi, jopa valkuainen.

Sunnuntaina soijamarinoidut kananmunat pääsivät jälleen teräsvadilla salaattipedillä tarjolle kun juhlimme apukokkien syntymäpäiviä. Ruokapöytämme on valitettavan pieni, ja vaikka ruokapöytään istuivat oman perheen lisäksi apukokkien isovanhemmat, ruokapöytä kävi niin pieneksi, että päätimme rakentaa noutopöydän.

*

Apukokkien syntymäpäivämenu 2017

karjalanpiirakoita

soijamarinoituja kananmunia

punasipulihilloketta

tsatsikia

tahinilla maustettua kukkakaalia

marokkolaista porkkanasalaattia

uunissa paahdettua parsaa ja broccoliinoa 

keitettyjä perunoita ja palapaistia

appelsiinibrownieta, Mimosa-kakkua, passionkakkua ja valkosuklaa-karpalocookieta

mehua ja kahvia

*

Pääruoka oli apukokkien yhdestä suusta lausuma toiveruoka. Alkuruuat olivat enemmänkin Viikonloppukokin visioita. Halusin rakentaa alkuruoka pöydän kevyesti kasviksista. Toinen tärkeä kriteeri oli se, että valmistelut pystyi tekemään etukäteen. Mikä ei kuulu joukkoon -karjalanpiirakat valitsin pöytään, koska tiesin niiden maistuvan lapsille. Oikeassa olin. Jälkiruoka tarjottavista uusilla resepteillä leivottiin 8-vuotiaan kanssa appelsiinibrownieita ja minä testasin Mimosa-kakun. Uudet reseptit saavatkin sitten oman juttunsa lähitulevaisuudessa. Valkosuklaa-karpalocookie alkaa olla 11-vuotiaan bravuuri. Tälläkin kerralla hän pyöräytti cookiet pöytään täysin itsenäisesti.

Edit 27.4. lisätty linkkejä