tiistai 31. maaliskuuta 2015

Ehdotus pääsiäisen menuksi

Odotan tulevaa pääsiäistä melkein yhtä paljon kuin lapset joulua. Ruokajuhlanahan pääsiäinen onkin ainakin yhtä mahtava ja runsas kuin joulu. Meillä pääsiäisen ruokiin kuuluu lammas monessa eri muodossa. Jos lammas on raaka-aineena vieras, voi tutustua makuun jauhelihan kautta, kuten tässä menussa ehdottelen.





Pääsiäismenu

*
Mustajuurikeitto

Karitsakofta, minttukastike, porkkanasalaatti ja lohkoperunat

Mango-valkosuklaapannacotta

*










Pääsiäsimenu ehdotelma tuli testattua kevätpäiväntasauksen aikoihin. Pitkästä aikaa tuli mietitty kolmen ruokalajin kokonaisuus. Olisko se lisääntynyt valo innostanut moiseen? Reunaehtoja tälle kokonaisuudelle oli oikeastaan kaksi. Ensinnäkin pakastinta tyhjemmäksi ja valmistelu pitää pystyä tekemään ennakolta. Onnistuin. Jauhelihaa oli pakastimessa, alkukeiton ja jälkiruuan pystyin valmistelmaan ennakkoon. Kokonaisuutena menu oli mauiltaan ja rakenteiltaan niin sopusointuinen, että voin suositella.

Aikaisemmin olen postannut koftan ja minttukastikkeen ohjeet, jotka löytyvät linkkien takaa tästä blogista. Nyt jaan teille marinoitujen porkkanoiden ohjeen, ja kunhan selviän juhlahumusta (apukokkien kaverisynttärit) kirjoittelen tänne myös mangovalkosuklaapannacotan. Toivottavasti vielä ennen kuin kaikki pääsiäisen pyhät ovat ohi. Jälkiruoka on nimittäin niin pääsiäsien värinen ja makuinen, että sitä kannattaa testata.



*

Mausteinen porkkanasalaatti

500 g porkkanaa
2-3 valkosipulin kynttä
3 rkl oliiviöljyä
sitruunan mehu
1 rkl hunajaa
1 tl juustokuminaa
1 tl kanelia
1 tl jauhettua paprikaa
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä rouhittuna
ripaus savupaprikajauhetta
ruukku minttua
ruukku lehtipersilijaa

Kuori porkkanat ja leikkaa ne esim lanteiksi tai ohuiki tiuiksi. Keitä viipaleet vähässä maustetussa vedessä al denteksi.

Kuori ja hienonna valkosipulit. Sekoita ne öljyyn, lisää sitruunanmehu ja hunaja. Lisää öljyyn mausteet. Kaada mausteöljy kuumien porkkanoiden päälle. Hienonna yrtit ja lisää ne salaattiin.

*






Salaatti maistuu sekä lämpimänä, että kylmänä. Se mitä ensimmäisen kerran jälkeen jäi syömättä, päätyi jääkaappiin ja tuli syödyksi seuraavana päivänä. Jääkaappi säilytyksessä maut vain syvenivät. Porkkanoiden makeudesta riippuen kannattaa tarkkailla sokerin määrää. Ehkä vähän enemmän olisin kaivannut makeutta tai sitten olisin voinut vähentää sitruunan määrää. 



tiistai 24. maaliskuuta 2015

Suklaa-vadelmamousse

Suklaamousse on vaivaton ja nopea jälkiruoka, jota on helppo varioida. Yksinkertaisimmillaan moussen saa valmistettua yhdistämällä vaahdotettua kermaa ja sulatettua suklaata. Seuraavakaan resepti ei ole paljon sen monimutkaisempi. Mutta tekemällä kahta eri vaahtoa, jälkiruuasta saa näyttävämmän.




*

Suklaa-vadelmamousse

2 dl kuohukermaa
1 prk creame fraichea
2 rkl sokeria

suklaavaahto
100 g tumma suklaata

vadelmavaahtoon 
3 dl vadelmia 
2 rkl sokeria

Sekoita vaahdotettuun kuohukermaan creame fraiche ja sokeri. Jaa vaahto kahteen kulhoon. Laita toiseen kulhoon 2/3 vaahdosta ja yhdistä siihen sulatettu tumma suklaa. Soseuta jäiset (kotimaiset!) vadelmat ja lisää soseutetut marjat ja sokeri 1/3 kerma-creame fraiche vaahtoa. Jätä muutamia vadelmia koristeeksi. 

Lusikoi suklaavaahto annoslaseihin niin, että lasit ovat hieman kallellaan. Lusikoi sen jälkeen mansikkavaahto annoslasin toiseen reunaan niin, että vaahdot pysyvät erillään. Koristele kokonaisilla vadelmilla ja tarjoile.

*

Ohjetta on helppo varioida. Creame fraichen tilalla voi käyttää vaikkapa vaahtoutuvaa vanilijakastiketta, tai vaahtoa voi maustaa esimerkiksi vanilijasokerilla. Suklaana voi käyttää makumieltymyksien mukaan kaikkea valkosuklaasta tummaan suklaaseen. Tietysti tummasta suklaasta ja punaisista marjoista tehty vaahto näyttää hyvältä kun värit muodostavat niin ison kontrastin. Marjoinakin voi käyttää mitä tahansa pakastimesta vielä löytyy. Jos käytät pakastettuja vadelmia, pidä huoli, että ne ovat kotimaisia. Ulkomaisia pakastevadelmia ei tule käyttää kypsentämättä. Ohjeen annoksesta tuli kahdeksan pienehköä annosta.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Lasagne karitsan jauhelihasta ja tateista

Tulevana viikonloppuna on kuulemma luvassa takatalvi numero yksi. Viileänä viikonloppuna voi lämmitellä, vaikkapa tekemällä ruokaa uunissa. Vinkkinä postaan pari viikkoa sitten valmistamani lasagnen ohjeen. Minä tein lasagnen karitsan jauhelihasta ja tyhjensin siihen myös tattivarastoani, mutta ruokaan voi aivan yhtä hyvin käyttää mitä tahansa muuta jauhelihaa. Tatit voi korvata, vaikka herkkusienillä tai jättää kokonaan poiskin, jos sienet eivät maistu.




*

Lasagne karitsan jauhelihasta ja tateista


Jauhelihakastike
600 g karitsan jauhelihaa
sipuli
valkosipuli
1 rkl öljyä
vähän voita
porkkana
0,5 dl pakastettuja tatteja
2 rkl venhäjauhoja
450 g tomaattimurskaa
2 dl vettä
timjamia
mustapippuria
suolaa

Juustokastike
30 g voita
2 rkl venhäjauhoja
7 dl maitoa
100 g mustaleima emmentalia raasteena
suolaa
ripaus valkopippuria
ripaus muskottipähkinää

voita
lasagnelevyjä
100 g juustoraastetta

Valmista jauhelihakastike. Kuullota sipulit öljy-voi seoksessa. Ruskista jauheliha. Lisää raastettu porkkana ja tatit jauheliha-sipuliseokseen. Sekoittele aineet sekaisin pannulla. Lisää pari ruokalusikallista venhäjauhoja ja tomaattimurska sekä vesi. Kiehauta, mausta kastike ja keitä muutama minuutti. 

Valmista juustokastike. Sulata voi, lisää venhäjauhot ja sekoita, mutta älä ruskista. Lisää maito. Kiehauta ja anna keittyä muutama minuutti, että venhäjauhot kypsyvät. Mausta kastike ja lisää juustoraaste. Sekoittele niin, että juusto sulaa ja kastike tulee tasaiseksi.

Voitele lasagnevuoka voilla. Aloita kokoamaan lasagne laittamalla vuoan pohjalle kerros jauheliha- ja juustokastikeita ja niiden päälle lasagnelevyt. Täytä vuoka lisäämällä kerroksittain kastikkeita ja lasagnelevyjä. Lisää viimeisen lasagnelevykerroksen päälle vielä juustokastike ja juustoraastetta. Kypsennä 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. 

Anna vetäytyä muutama minuutti ennen tarjoilua.

*

Karitsan jauhelihasta tulee lasagneen aivan erilainen maku. Lasagnea tehdässä on tärkeää, että kastikkeita laittaa tarpeeksi, muuten lopputulos on kuivaa. Toinen tärkeä asia on muistaa antaa ruuan vetäytyä hetkinen ennen tarjoilua. Jauhelihakastiketta ei ole välttämätöntä suurustaa jauhoilla, mutta pidän kypsän ruskistetun venhäjauhon mausta, ja olen ottanut tavaksi hieman suurustaa kastiketta. Perheen toinen kokki ei suurustele, mutta muutoin resepti on sama. Enkä oikeastaan tiedä vaikuttaako se lopputulokseen. Makuun se ei taida juurikaan vaikuttaa, mutta rakenteeseen ehkä. Olen jotenkin uskotellut itselleni, että ruuasta tulee täyteläisempää kun jauhelihakastikettakin on hieman suurustettu.








Minulla tuntuu usein käyvän niin, että juusto ruuan päällä alkaa ottaa liikaa väriä ja usein laitankin viimeistään kypsennyksen loppuvaiheessa folion vuuan päälle.

Lasagne on niin täyteläistä, rikasta ja maukasta ruokaa, että sen kanssa tarjottavaksi riittää mainiosti ihan perinteinen vihreä salaatti.

Tähän päivään asti kevät on edennyt huimin harppauksin. Jo viime viikonloppuna, maaliskuun puolessa välissä, yritin etsiä sinivuokkoja. Kotipihan tuntumasta löytyi vasta leskenlehtiä. Kotijärven jäällä näkyy vielä muutamia pilkkijöitä. Itse en taida sinne enää uskaltaa mennä. Ilmailukerho käyttää jäätä lentokenttänään ja tänään kerhon kone oli, tai ainakin sen renkaat, olivat uponneet jäihin.



















keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Vispipuurosta voimia

Sairastupaa ylläpitäessäni tein inventaarioita pakastimen sisällöstä. Totesin, että marjoja on vielä runsaasti jäljellä. Nyt jos koskaan on korkea aika tehdä selvää syksyllä säilötyistä herkuista. Minä päätin aloittaa puolukoista. Potilaan lempimarjoista. Valmistin potilaalle vispipuuroa. Kuopus on opetettu happaman puolukan makuun pienestä pitäen. Tai ei kai se ihan pelkästään oppimiskysymys ole, isompi on kasvatettu samoin opein, eikä hän ole happamien makujen ystävä. Sormiruokavinkki kuitenkin teille, joilla on pieniä lapsia, melkein jäiset puolukat ovat aivan loistavaa sormiruokaa. Pinsettiote treenaantuu, lapsi saa vitamiineja, marjoista ei tule sotkua (vrt. mustikka) ja makupaletti laajenee. Vähän isompana tämä pienempi lapsi soi niin paljon vispipuuroa, että totesi itsekin kävelyn olevan vaikeaa, koska maha on niin pullea.






*

Vispipuuro

1 litra vettä
1 1/2 dl mannasuurimoita
5 dl puolukoita
1 dl sokeria
ripaus suolaa

Lisää (jäiset) puolukat veteen. Keitä puolukoita vedessä muutama minuutti. Kaada neste siivilän läpi ja puristele lusikalla marjoista kaikki talteen. Kaada puolukkamehu takaisin kattilaan. Vispilöi kiehuvaan veteen mannasuurimot, sokeri ja suola. Keitä puuroa noin 5 minuuttia, välillä sekoitellen. Anna puuron jäähtyä kylmäksi. Vatkaa jäähtynyt puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi. Nauti sellaisenaan tai maidon ja sokerin kera välipalana tai jälkiruokana.
*

Keitän vispipuuron aina Raision Nalle mannasuurimoihin - niihin perinteisiin annamannoihin. Jos kaipaat enemmän kuituja, käytä tummia suurimoita. Meillä mannasuurimopaketissa kuuluu olla nauravainen lettipäinen tyttö. Luulen, että tämä on asia, josta ei tingitä. Puolukoiden siivilöiminen ei ole lainkaan tarpeen, mutta nirsoilijoiden vuoksi olen alkanut siivilöidä kuoret pois puurosta.





Litrasta keitetty mannapuuro ei meillä kauaa pöydällä happane. Muutaman päivän yöpaitaisillaan liikkunut apukokki pisteli ilolla vispipuuroa aamiaiseksi, lounaaksi, välipalaksi ja päivälliseksi. Sairaana on sallittua syödä sitä mikä maistuu! Nyt kun apukokeista pienempi on terveen kirjoissa, tauti taitaa kaataa isomman apukokin. Hänelle vispipuuronsa tehdään omenoista tai tällaiseen vuoden aikaan omenasoseesta. Myös mansikoista tulee hyvää vispipuuroa, mutta tältä talvelta meillä ei mansikoita enää riitä vispipuuroon asti. 







keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Bostonkakku


Siitä asti, kun Koko Suomi leipoo -ohjelmassa leivottiin viime kesänä bostonkakkua, mieleni on tehnyt kokeilla sen leipomista. Olen suuri korvapuustien ystävä. Perheestä löytyy myös muita pullahiiriä. Hassua, että to do -listalleni kertyy tälläisiä varsin tavallisia ruokia ja leipomuksia. Pulla sille päätyi luultavasti siksi, että olen surkea pullaleipuri. Tuskin koskaan pullista ovat onnistuneet niin, että ne olisivat olleet on hyvänmakuisia, kuohkeita ja pehmeitä. Useinmiten lopputulos muistuttaa koostumukseltaan kiveä. Kotoinen pulla sopii hyvin myös näihin loman jälkeisiin tunnelmiin, jolloin suomalaiset maut tuntuvat kultaakin kalliimmilta.






*

Bostonkakku

25 g hiivaa
2,5 dl maitoa
1 muna
1 dl sokeria
1 tl suolaa
1/2 rkl kardemummaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
75 g leivontamargariinia

Täyte
100 g voita
ruokosokeria
kanelia
mantelimassaa

Voiteluun 
muna

Pinnalle
raesokeria

Koristeluun
sokerikuorrutetta

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää maito, muna, kardemumma, sokeri ja suola. Lisää osa jauhoista. Sekoita tasaiseksi. Alusta vähitellen loput jauhot taikinaan. Vaivaa kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Lisää huoneenlämmin leivontamargariini taikinaan ja jätä taikina vedottomaan paikkaan kohoamaan kaksinkertaiseksi.

Kun taikina on kohonnut, kauli se pöydällä 30x60 kokoiseksi levyksi. Levitä pehmeä voi, sokeri, kaneli ja mantelimassa taikinalevylle. Kääri levy rullalle. Leikkaa rullasta noin 4 cm levyisiä paloja. Voitele kakkuvuoka ja asettele palat vuokaan leikkauspinta ylöspäin. Jätä kohoamisen varaa. Anna palojen nousta vuokassa vielä viitisentoista minuuttia.

Voitele pullat kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista vuokaa 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia ja pienennä sitten uunin lämpötilaa 150 asteeseen. Jatka paistamista vielä toiset 15 minuuttia tai kunnes pulla on kypsää. Nosta kypsä pulla jäähtymään. Koristele hieman jäähtynyt bostonkakku sokerikuorrutteella ennen tarjoilua.
*

Mahtavaa! Miksi en ole aiemmin leiponut bostonkakkua? Surkea pullaleipuri ei olekaan enää niin surkea. Epätoivo meinasi tosin iskeä taikinan valmistuksessa. Taikina tuntui aika kovalta (esikoinenkin huomautti, että onpas jäykkää), mutta ilmeisesti se saakin olla vähän pikkupullataikinaa kovempi. 

Mantelimassaa olisi täytteeksi voinut käyttää enemmänkin, mutta minulla sitä oli jääkaapissa pieni pala, joka oli jo menossa vanhaksi. Mantelimassa päätyi kakkuun vähän vahingossa. Bostonkakku taitaakin olla hyvä hillon loppujen hautausmaa. Pullastahan voi tehdä minkämakuisen vain. Arvelin myös, että ruokosokeri olisi antanut täytteelle enemmän väriä, mutta edes yhdessä kanelin kanssa, ne eivät tehneet täytettä kovin ruskeaksi. Rennommalla kädellä olisi siis voinut laittaa täytteitä.








Käytin paistamiseen 26 cm vuokaa. Asettelin taikinanpalaset vuokaan siten, että keskellä oli hieman pienempiä palasia ja reunalla korkeampia. Ajattelin, että näin saan kakun varmemmin kypsäksi. Kypsennys onnistui mielestäni melko hyvin, eikä vain vähän pienempiä palasia edes huomannut. Pidän itse eniten sellaisesta melkein taikinaisesta vähän likilaskuisesta pullasta, joten siihen nähden aavistuksen verran lyhyempikin kypsennys olisi riittänyt. Pienemmällä vuualla bostonista olisi voinut koittaa tehdä korkeamman, jolloin lopputulos olisi ollut näyttävä. No, seuraavaksi kerraksikin on haastetta.





Leivontakiintiö taitaa olla nyt vähäksi aikaa täytetty. Postausta kirjoittaessani olen kotona hoitamassa kuumeesta toipuvaa kuopusta. Näin aamutuimaan ehdimme leipoa jo Kentuckyn kakkua, jonka meillä voisi ehkä nimetä "Sairastuvan kakuksi". Viimeksi olen nimittäin leiponut kyseisen kakun lähes vuosi sitten flunssaisen esikoisen kanssa. Kakkua ei leivota flunssan vuoksi, vaan siksi, että se on loistava tarjottava tyttöjen syntymäpäivillä. Kakku kestää hyvin pakastamista, joten sen voi tehdä ennakkoon. 

Tänään nautitaankin päiväkahvilla pala kakkua ihaillen kevätaurinkoa.

Ps. Eilen huomasin kahden joutsenen ylilennon.