Pallasjärven siikaa nuotiolla Ounasjoen varressa

Viikko sitten oltiin täysin talvisissa maisemissa hiihtelemässä Raattaman kierrosta. Lyhyessä matkakertomuksessani hiihtolomamatkalta lupasin palata talvisiin maisemiin, ja kertoa, miten valmistimme nuotiolla Pallasjärven siikaa. Siika oli tarkoitettu ruuantekoruuaksi, joka naposteltiin nuotiolla samalla kun loimuteltiin lohta. Toinen mukava naposteluruoka nuotiolle on valmiiksi suolatun ja annospaloiksi leikatun lohen paistaminen tikun nokassa. Mutta tällä kerralla kun loimulautaan oli naulittuna kokonainen file, naposteltavaksi paisteltiin siika. Ostimme pakastetun ja valmiiksi suomustetun siian naapurin isännältä yhtä aikaa poron käristyslihan kanssa. Kala sulateltiin rauhassa ja esivalmisteltiin mökissä. Nuotiolle jäi vain paistamisen vaiva.

*

Pallasjärven siikaa nuotiolla

suomustettu ja avattu siika

hieman karkeaa merisuolaa

lime

oliiviöljyä

Huuhtele ja kuivaa siika hyvin. Laita merisuolaa kalan vatsaan noin puoli tuntia ennen kuin alat valmistaa kalasta ruokaa. Jätä kala huoneenlämpöön suolaantumaan. Jääkaappikylmästä kalasta ei kannata alkaa valmistaa ruokaa.

Kun kala on ollut suolassa puolisen tuntia, pyyhi siitä talouspaperilla ylimääräinen suola ja kuivaa vielä kertaalleen hyvin.

Leikkaa kalan pintaan viiltoja hieman vinottain terävällä veitsellä ja laita jokaiseen viiltoon muutama limen viipale. Käännä kala ympäri ja tee toiselle puolelle samanlaiset viillot, jotka myös täytetään limen viipaleilla.

Juuri ennen nuotiolle laittamista levitä kalan pintaan hieman oliiviöljyä. Laita öljyä ensin vain sille puolelle, joka tulee kuumaa nuotiota vasten. Öljyn kanssa ei kannata liioitella, jos mahdollista käytä pullasutia tai vastaavaa.

 Laita kala ritilälle nuotion päälle, anna kypsyä puoleltaan noin 4-6 minuuttia kalan koosta riippuen. Meidän nuotiosiika oli aika iso arviolta 600 g, ja se kypsyi toiselta puolelta jopa 7 minuuttia. Ennen kuin käännät kalan, laita öljyä kalan kylkeen. Jos kala on kypsää, se on laitettu riittävän kuivana riittävän kuumaan kypsymään, sen pitäisi lähteä ihan nätisti irti ritilästä. Vetäytymisen jälkeen kala on valmista nautittavaksi.

*

Ellei sinulla ole käytössäsi ritilää, luulisin halsterissa onnistuvan ihan yhtä hyvin. Samat lainalaisuudet pätevät myös grillissä valmistamiseen kuin nuotiossa kypsentämiseen. Kala ei kannata iskeä kylmänä grilliin. Kala kannattaa kuivata hyvin, ettei se ala keittyä. Öljyä kannattaa käyttää maltilla, ettei kalna pinta leimahda kuumuudessa palamaan. Ja grillauksessa maltti on sikäli valttia, että kalaa ei kannata veivata edes takaisin. Kala käännetään vain kertaalleen ja ennen nauttimista sen kannattaa antaa vetäytyä hieman. Jos vain malttaa!

Mainioita mausteita olisivat olleet myös puuvartiset yrtit. Valitettavasti  meillä ei niitä ollut käytössämme, vaan hyvin maistui limellä ja oliiviöljyllä maustettu versio. Ja voin kertoa, ettei oikein annettu kalan vetäytyä, vaan syötiin heti kun sormet kärsi.

Näiden talvisten nuotiokuvien myötä ajattelin vaihtaa keväisemmän vaihteen päälle niin keväinen on ainakin tämä lauantai eteläisessä Suomessa ollut. Tervetuloa kevät!

Hiihtolomalla menee helposti munkki päivässä!

Vuodessa ei ole kovin monta kertaa vuodessa sellaista viikkoa, jolloin syödään munkki päivässä. Yksi saattaa olla. Se on hiihtolomaviikko! Kun etelän vetelä ulkoilee ja hiihtelee Lapin hangilla, silloin munkki päivässä ei tee heikkoakaan. Eipä silti aktiivinen ulkoilu kyllä kuluttaa energiaa ja mikäs se on nautisekellessa - maisemista, munkeista ja elämästä ylipäätään.

Olen siinä mielessä onnekas, että pääsin Lappiin sielunmaisemiini uudelleen pian jouluisen kaamosloman jälkeen. Tunnelma Lapissa on helmikuun viimeisinä päivinä tyystin erilainen kuin joulun aikaan. Kaamoksesta ei ole enää tietoakaan, vaan valo on vienyt pimeydestä voiton. Jos jotain niin sen olen oppinut pohjoisessa, että hetkestä kannattaa nauttia. Kaikkein parhaiten sanonta konkretisoituu kun seuraa luontoa tai vaikkapa nyt säätä. Myrsky nousee hetkessä ja hetkessä taivas on taas sininen ja rauhallinen. Hetkessä ovat ohi myös kaunein ruska, pimein kaamos tai valoisin yö. Eipä näitä hankiakaan enää kesällä ole. Ihmeellistä se on!

Etelä-Suomen lumettoman talven jälkeen nautimme täysin rinnoin talven iloista. Hiihtelin lähes jokaisena lomapäivänä. Muu perhe lasketteli päivän Ylläksellä ja päivän Levillä. Tämä tietysti avasi minulle Raattaman ympäristössä hiihdelleelle uusia latuja. Latuverkosto maastohiihtoon on Lapissa erinomainen. Ja tokikin Raattaman reittien ylläpitämiä latuja hiihdeltiin myös. Kierretyiksi tulivat tänäkin vuonna Raattaman kierros, Tynnyrinkierros ja Hommakierros vähän eri kokoonpanoilla. Hiihtourakasta palkintona oli se aluksi mainittu munkki. Aika useasti Porotilamajoitus Auttossa tai Tunturihotelli Vuontispirtillä.

Koskaan ei ole lumitöitä tehty yhtä suurella riemulla kuin tänä talvena Lapin lomalla. Mökin katto tyhjeni lumesta suit sait ja sitten sitä katolla ollutta lunta siirrettiin pihassa paikaista toiseen. Lunta oli noilla kulmilla ennätysmäärä. Ja tietysti oli myös polku laavulle avattavana. Laavulla istuskeltiin pariin otteeseen ja ensimmäisellä kerralla oli niin hyvät eväät, että nuotiolla valmistetusta Pallasjärven siiasta kirjottelen oman postauksensa.

Useilla Lapin lomilla olemme poikenneet Pallastunturilla ja Enontekiön Hettassa. Nyt oli jo toinen kerta kun nämä retket jäivät tekemättä. Ehkä kesällä sitten.  Miten sinun hiihtolomasi sujui?

Ruusukaali-avokadosalaatti ja lomalle lompsis

Olen tänä vuonna syönyt kaalia enemmän kuin moni muu suomalainen elämänsä aikana. Lupailin jo perheelle, että nyt tulee ruusukaalitauko. Minulle nimittäin käy helposti niin, että jään jumiin johonkin raaka-aineeseen ja sitä sitten piisaa. Yhden kerran jouduin kuitenkin syömään sanani. Bongasin nimittäin blogiharrastuksen kautta tutuksi tulleen Katjan blogista ruusukaali-avokadosalaatin, jossa ruusukaalia käytetään raakana. Mulle ei ollut tullut mieleenikään, että myös ruusukaalia voi syödä raakana. Ja tässä on itse asiassa hyvä vinkki niille, joille ystävyys ruusukaalin kanssa ei ole syttynyt ihan yhtä helposti kuin itselleni. Ruusukaali on raakana paljon miedomman makuinen kuin kypsänä.

Toinen vinkki niille, jotka haluavat opetella syömään ruusukaalia, on tarjoilla se paahdettuna pekonin kera. Ai, että! Itse pidän ruusukaalista ihan vaan paahdettuna. Ennen paahtamista maustan halkaissut ruusukaalit oliiviöljyllä, suolalla, pippurilla ja ihan tipalla hunajaa. Jos aika on kortilla, kaalit voi myös paista paistinpannussa. Höyryttämälläkin kaali kypsyy, mutta eihän se silloin ole niin maukasta. 

*

Ruusukaali-avokadosalaatti

300 g ruusukaaleja

2 kypsää avokado

2 porkkanaa

kourallinen cashew-pähkinöitä

kastike

1 (luomu)sitruunan kuori

1 1/2 rkl vastapuristettua sitruunamehua

1/2 tl dijon-sinappia

3 rkl neitsytoliiviöljyä

1 tl hunajaa

suolaa

mustapippuria

Poista ruusukaaleista kanta ja päällimmäiset lehdet. Nypi ruusukaaleista lehtiä niin paljon kuin saat irti. Sitten kun lehtiä ei enää lähde irti, kaalin nuppu onkin jo niin pieni, että sen voi lisätä salaatin joukkoon.

Halkaise avokado, poista kivi ja pyöräytä avokado esimerkiksi lusikalla pois kuorestaan. Leikkaa avokado viipaleiksi. Kuori porkkana ja leikkaa siitä ohuita julienne-suikaleita.

Paahda cashew-pähkinöitä kuivalla paistinpannulla, kunnes ne alkavat saada hieman väriä.(Minulta unohtuu tämä vaihe melkein aina, mutta ei se haittaa!)

Valmista kastike sekoittamalla sitruunankuori ja -mehu sekä dijon-sinappi. Kaada sekaan oliiviöljy ohuena nauhana koko ajan kevyesti vaikka haarukalla vatkaten. Mausta hunajalla, suolalla ja mustapippurilla.

Yhdistä salaatin ainekset ja kastike. Sekoita hyvin. Kääntele lopuksi myös siivutetut avokadon viipaleet salaattiin. Salaatti on valmista nautittavaksi heti, mutta sen maku vain paranee yön yli säilytyksessä. Tällöin toki kannattaa lisätä avokadot vasta juuri ennen tarjoilua, etteivät ne tummu ikävän värisiksi.

*

Minä paistoin salaatin kanssa broileripihvit. Katja söi salaattinsa paistetun lohen kanssa, joka varmasti on myös oiva vaihtoehto. Tämän ruusukaalireseptin myötä lupaan, että nyt tulee kaaliin ainakin hiihtoloman mittainen tauko. Lomaan tuntureilla Lapin maan kuuluu poronkäristys, nuotiomakkara, loimulohi, munkkikahvit ja minttukaakaot. Kuulumisia instagramissa!

Limeposset - maailman helpoin jälkiruoka

Posset on maailman helpoin jälkiruoka. Valmistusmetodi on hyvin yksinkertainen. Kermaa ja sokeria keitettään kattilassa. Lopuksi seokseen lisätään happoa, joka hyydyttää seoksen muutaman tunnin jääkaappi säilytyksessä. Sitruksella hyydyttäminen on laiskalle kelpo vaihtoehto. Ja ainakin meillä löytyy aina jääkaapista, joka sitruunaa tai limeä. Usein molempia. En aluksi meinannut uskoa, että kerma hyytyy pelkällä hapolla, mutta totta se on. Aina ei tarvitse pelailla liivatteen kanssa. 

*

Limeposset

4 annosta

2 dl kuohukermaa

0,75 dl sokeria

0,75 dl limen mehua

koristeluun 

tummaa suklaata

Laita kerma ja sokeri kattilaan. Keitä sekoitellen noin viisi minuuttia. Seoksen ei tarvitse kiehua kovasti vaan ennemminkin se voi olla juuri ja juuri kiehumispisteen alapuolella.

Ota kattila pois levyltä ja kaada limen mehu keitetyn kerman sekaan. Annostele kerma tarjoiluastioihin ja laita jääkaappiin hyytymään. Posset hyytyy yleensä noin 3-5 tunnissa.

*

Posset on parhaimmillaan tuhdin aterian jälkiruokana. Pieni täyteläinen, mutta kirpeä jälkiruoka ei enää juuri täytä vatsaa, mutta se on juuri sellainen makupala, jota aterian päätteeksi kaipaa. Olen kokeillut tehdä possetin erilaisilla hapoilla. Kotimaiset marjat ovat suosikkejani kerman hyydyttäjinä. Täältä blogistakin löytyy ohjeet tyrnipossettiin, raparperipossettiin ja mustaherukkapossettiin, jota innostuin kokeilemaan, kun eräs instaseuraaja sitä ehdotti.  

Viikko vielä töitä ja sitten on hiihtoloma. Eteläsuomalaisen silmin keli ei vaikuta lupaavalta, mutta onneksi on taas mahdollisuus lähteä Lapin lumoihin. Jos blogi päivittyy vähän vaihtelevalla vaudilla, kannattaa ottaa Viikonloppukokki seurantaan myös instagramissa ja facebookissa.

Mehevät pihvit broilerin jauhelihasta ja kasviksista

Myönnän ihan surutta, että broilerin jauhelihasta tehdyt pihvit syntyivät eväskateuden tuloksena. Työkaverilla oli tässä taannoin hyvännäköisiä jauhelihapihvejä lounaseväinä. Nekin olivat edellisen päivän päivälliseltä jääneitä, kuten työpaikan lounaseväät yleensäkin. Kyselin summittaisen reseptin, hankin raaka-aineita ja pyöräytin kotonakin broilerin jauhelihapihvejä.

Olen vihdoin oppinut käyttämään broilerin jauhelihaa. Maustaminen on siinä tärkeää. Jauheliha itsessään on melko mitään sanomattoman makuinen. Maustepurkkeja saa siis heilutella taikinan ympärillä rennolla ranteella. Minä tykkään maustaa broilerin jauhelihan mausteilla, jotka vievät Aasian suuntaan. Niinpä näissäkin pihveissä on muun muassa jeeraa, chiliä, korianteria ja soijaa. Mehevyyden salaisuus puolestaan on taikinan sekaan raastetussa porkkanassa ja kesäkurpitsassa. Kuten tapanani on tein taikinaa ison satsin. Näistäkin pihveistä jäi lounasta työpäivälle. Eväskateus on aiheuttanut sen, että broilerin jauhelihasta tehtyjä pihvejä on lähiaikoina ollut rasiassa jos toisessakin. Muiden resepteistä minulla ei ole tietoa, mutta tässä on omani:

*

Pihvit broilerin jauhelihasta ja kasviksista

12-15 annosta

800 g kananpojan jauhelihaa

pienehkö kesäkurpitsa raastettuna

4 pientä porkkanaa raastettuna

keltasipuli pieneksi hienonnettuna

valkosipulin kynsi hienonnettuna

tuoretta korianteria hienonnettuna

2 rkl currya

1 rkl jeeraa

1 tl sambal oelek -tahnaa

1 tl savupaprikajauhetta

1 prk(2dl) kermaa

1 dl korppujauhoja

2 rkl soijaa

2 kananmunaa

mustapippuria

(suolaa)

Paistamiseen

öljyä ja voita

Kaada kerma kulhoon. Mittaa sinne myös korppujauhot, soija, curry, jeera, sambal oelek-tahna ja paprikajauhe. Anna turvota noin 10 minuttia.

Lisää turvonneeseen korppujauho-mausteseokseen raastetut kasvikset, hienonnetut sipulit ja korianteri. Sekoita massa sekaisin ja lisää vielä lopuksi pari kananmunaa.

Paista pannulla molemmin puolin kypsäksi. Tarjoa raikkaan lisukesalaatin, riisin, nuudeleidet tai perunoiden kera.

*

Broilerin jauhelihasta tehdyssä mureketaikinassa on se haaste, että makua ei oikein voi tarkistaa muutoin kuin paistamalla koepihvin. Tästä mureketaikinasta kannattaa paistaa koepala, että saa tarkistettua onko suola kohdillaan. Jos käyttämissäsi mausteseoksissa on suolaa, ei ehkä kannata lisätä sitä enää erikseen.

Nesteenä voi käyttää varmasti melkein mitä tahansa. Minä olen tehnyt näitä pihvejä sekä kermaviilistä, että ihan kuohukermastakin. Kerran oli nimittäin menossa kermapurkki vanhaksi. Kermalla tuli parempia! En juurikaan käytä kumihanskoja laittaessani ruokaa, sillä tykkään siitä, että raaka-aineet tuntee käsissään. Jotenkin broilerin jauheliha oli kuitenkin sellaista, että sitä ei tehnyt mieli käsitellä paljain käsin. Niinpä vedin hanskat käsiini.

Kun taikinaa on lähes kilon verran, tietää paistaneensa pihviä. Minusta pannulla paistettuihin tulee kuitenkin sen verran parempi maku, etten laittanut pihvejä uuniin vaan paistelin ne kypsäksi asti pannulla. Yhtä hyvin taikinan voisi pyöritellä pyöryköiksi. Itse asiassa minulla roikkuu tuolla luonnoksissa yksi broileripyörykkäresepti. Siinä broileripyörykät kypsennetään keittämällä ja lopputuloksena on keitto. Vähän aasialaishenkinen sekin. Ehkä se on seuraava postaus. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!