Matkakertomus Montenegrosta

Loma on hyvä aloittaa matkalla! Viimeinen työpäivä oli torstai ja jo perjantaiaamulla seisoimme bussipysäkillä reippaina 3.30 paikkeilla. Paunulainen kuljetti meidät turvallisesti lentokentälle, josta lähdimme Finnairin aamulennolla Kroatian Dubrovnikiin. Loppumatka Kroatiasta Montenegroon taittui etukäteen vuokratulla autolla. 

Kotorinlahti eli Boka Kotorska ja Koterien kaupunkia linnoitukselta kuvattuna.

Majapaikkamme oli lähellä Kotorin kaupunkia Muo-nimisessä kylässä. Rajan ylitys tapahtui sutjakkaasti ilman jonotteluja, eivätkä muodollisuudetkaan juuri hidastaneet matkantekoa. Paluumatkalla ehkä hieman, mutta mennessä ajoimme käytännössä suoraan Montenegroon. Ajomatkan aikana pysähdyimme pizzalle ja pari kertaa ihailemaan älyttömän kauniita maisemia. Jokaisen mutkan takana avautuva maisema tuntui olevan edellistä kauniinpi. Yritimme kuitenkin pitää tahdin rivakkana, koska aikainen herätys painoi silmissä. Eikä siihen noin 80 km kilometrin matkaan kauaa kulunutkaan.

Majoitus jännitti minua hieman. Käytimme ensimmäistä kertaa Airbnb:tä ja välillä takaraivossa kolkuttelivat kauhukertomukset epäonnistuneista valinnoista. Meidän asuntomme oli kuitenkin hyvä ja vastasi kuvausta; keittiö, olkkari, kaksi makuuhuonetta, suihku ja parveke toisessa kerroksessa. Huoneistossa oli hyvä ja toimiva ilmastointi, kunhan vain pääsimme jyvälle, miten sitä käytettiin. Pihassa oli parkkipaikka autolle ja katutasossa oli uima-allas, joka oli loman ajan ahkerassa käytössä. Asunto ja ympäristö oli hyvin siisti ja rauhallinen. Yhden asian suhteen en enää loma-asunnossa tee kompromissia. Asunnossa on oltava tiskikone! Myös huoneiston sijainti oli hyvä. Mereen pääsi uimaan lyhyen kävelymatkan jälkeen ja Kotorin vanhaan kaupunkiin matkaa kertyi noin 1,5 km.

Uima-allas Airbnb-huoneistossamme oli ihana viilentävä keidas

Majoituksen mukana saatiin kolme kissaa, joista tässä poseeraa uteliain ja seurallisin. 

Mikä Montenegrossa sitten oli parasta? Maisemat, ehdottomasti! Tuijottelin kyllästymättä parvekkeelta vuoristoa yli Kotorinlahden. Nautin siitä miten valo ja varjot muuttivat näkymiä. Pilvisten päivien jälkeen kirkkaalla säällä erotti vuoristosta aina uusia yksityiskohtia. Katselin maisemia myös Kotorin vanhankaupungin linnoituksen päältä, jonne oli kivuttavana 1300 kivistä rappusta. Kun vieläkään emme saaneet tarpeeksemme, ajoimme autolla 25 neulansilmämutkaa ylös vuoristoon ja ihailimme mykistävän kaunista näkymää vielä vähän korkeammalta. 

Kotorin vanhaa kaupunkia linnoitukselta kuvattuna. Kotorin vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde.

Omalta parvekkeelta kelpasi ihailla Kotoria ihan jokaisena vuorokauden hetkenä.

Autoretkellä piipahdimme myös Lovćenin kansallispuistossa ja järvialueella. Paikalliset sanoivat, että pienessä maassa on paljon erilaista nähtävää. Minun silmiini maisemaa hallitsivat joka puolella vuoristo. Järvialuekaan ei niin sykähdyttänyt turistia tuhansien järvien maasta, mutta vuoret ja meri veivät sydämeni. Automatka kansallispuiston läpi oli pienoinen virhe. Maisemat olivat kyllä mahtavat, mutta alueella oli tietyö, joka hankaloitti matkan tekoa aika tavalla. Autoilu kapealla paikoin todella huonokuntoisella vuoristotiellä työkoneiden joukossa ei ollut aivan sitä, mitä olisimme halunneet. Illalla kotona emäntämme kertoi meidän olleen onnekkaita, sillä välillä tiet olivat olleet tuntikausia suljettuina.  Tietyöstä voipuneina mahtipontinen mausoleumi vuoristossa jäi käymättä, vaikka olin siitä ennakkoon lukenut.

Ylös vuoristoon ajettiin 25 neulansilmämutkaa. Maisemat olivat sen mukaiset.

Toiseksi lämpö. Jota sitten riitti kyllä kotimaassakin. Viime kesän koleus ja kylmyys mielessä otimme kaiken irti lämpimistä päivistä ja öistä. Lomalla se on helppoa; ei ole mitään mitä pitäsi tehdä. Voi vain olla ja nauttia! Lämpimistä öistä nauttiminen taitaakin olla yksi lempipuuhiamme lomalla. On hienoa istua ulkona pimeässä, kuunnella yön ääniä ja nauttia lempeästä lämmöstä.

Kolmanneksi meri. Kotorinlahdessa oli helppo piipahtaa uimassa. Meri oli sininen ja rauhallinen. Hiekkarantoihin tottuneelle turistille rannat Kotorissa ja sen ympäristössä saattavat olla pettymys. Rannat olivat kapeita, pikkukivisiä ja täynnä ihmisiä. Tällaisia rantoja me välttelimme. Uimaan sujahdettiin joltakin lähimmältä laiturilta. Olen lukenut matkakertomuksista, että toisinaan Kotorinlahti on täynnä roskia. Meidän silmäämme ympäristö vaikutti siistiltä, eikä roskia meressä tai muuallakaan juurikaan näkynyt. Kanadalaiset naapurimme tosin sanoivat, että Adrianmeren rannoilla isommissa kaupungeissa roskia oli uimarannoilla paljon. Merestä nautimme myös veneretkellä, jonka teimme Port of Montenegroon. Matkan varrelle piipahdimme Perastin edustalla Our Lady of the Rocks saarella, joka on keinotekoisesti rakennettu. Saaren syntyyn liittyy monia legendoja. Eniten minua miellyttää tarina, jonka mukaan merimiehet ovat heittäneet kiven palatessaan voitokkaalta matkalta. Lopulta saari oli riittävän suuri, että sille voitiin rakentaa kirkko.

Muon kylän halki kulki kapea rantakatu. Kotorinlahteen pääsi uimaan laitureilta, joita oli vierivieressä.

Veneretkellä piipahdimme ihmettelemässä Lady of the Rocks saarta ja loistoristeilijöitä Port of Montenegrossa.

Neljänneksi ruoka. Olisi tietenkin hullua, jos ruokaihminen ei nauttisi lomallaan ruuasta. Koska tästä postauksesta uhkaa tulla liian pitkä, taidan kirjoittaa ruuasta ja juomasta erikseen. Tässä mainitsen vain, että tarjolla oli paljon sekä lihaa että kalaa ja mereneläviä. Annokset olivat isoja ja hintataso edullinen. Palvelu oli ystävällistä joka paikassa. Vaikka ruoka oli hyvää se ei ollut laadultaan kovin tasaista. Meille ei sattunut yhtäkään huonoa annosta, mutta olen kuullut, että näinkin on käynyt. 

Paikallista suodattamatonta olutta Muon sataman tuntumassa.

Montenegron hintatasoa miettiville tiedoksi, että maa oli edullinen. Hintavertailua ja hintatason mieltämistä helpottaa se, että maan valuutta on euro. Jäätelöpallo maksoi sen euron ja paikallinen olut vähän vaihdellen 2-3 euroa. Myös taksilla liikkuminen oli edullista. Lähes joka ilta palasimme kotiin valtion taksilla. Tuo vajaan 2 km matka kustansi noin 2,5 €. Kapealla tiellä ja pimeässä ei houkuttanut kävellä. Varsinkin kun liikenne Montenegrossa oli melko hurjaa. Kadut paikoitellen niin kapeita, että rantatiellä ja vuoristossa oli välillä laitettava pakki päälle ja peruuteltava, että kaksi autoa mahtui kohtaamaan. Edullisuuden kääntöpuoli on tietysti elintaso. Turistille alhainen elintaso näkyy ihan katukuvassa muun muassa siinä, että autokanta on vanhaa, eikä jätehuoltoa tai kierrätystä juurikaan ole. 

Sympaattinen Zastava Muon satamassa. Autokanta maassa oli vanhaa, mutta sentään uudempaa kuin kuva antaa ymmärtää.

"Kalliina" mieleen on jäänyt ainoastaan pääsylippu Kotorin vanhan kaupungin linnoitukseen. Aikuinen pääsi kaupuamaan ylös maksettuaan 8 € lipun. Lapset eivät lippua tarvinneet. Siltikin kokemus oli sen arvoinen, että kannatti. Siellä ylhäällä pääsi fiilikseen, että on maailman laidalla. Vinkiksi retkeä suunnittelevalla: lähde matkaan aamulla. Linnoitus on jo todella kuuma. Varaa jalkaan kengät, flip-flopeilla ei pärjää. Reitti oli paikoitellen huonokuntoinen. Juomaa kannattaa varata mukaan, vaikka sitä on myös myynnissä matkan varrella. 

Jos nyt jäät miettimään, kannattaako matkustaa Montenegroon, suosittelen ehdottomasti. Maa tarjoaa paljon mahdollisuuksia sekä aktiiviseen lomaan että vähän rauhallisempaankin löhöilyyn. Kohde on lähellä ja helposti saavutettavissa. Hintataso on edullinen. Ihmiset ovat ystävällisiä, puheliaita ja palvelualttiita. Tästä kirjoitan myöhemmin lisää ja samalla annan pari hyvää ravintolavinkkiä. Jos kaipaat lomallesi ihanaa isoa hiekkarantaa, silloin Montenegro ei välttämättä ole sinua varten. Minä voisin lähteä vaikka uudestaan!

Auringonlasku Dobrotasta

Kaalisalaatti - tämä on testi

Kaalisalaatti ei ole testi, vaan itse postaus. Jos ihan alkuaikojen kuvia ei lasketa, blogin kuvat on pääsääntöisesti otettu kameralla. Aluksi otin kuvia pokkarilla, mutta melko nopeasti siirryin järjestelmäkameran etsimen taakse. Nyt puhelimen kamera alkaa olla sen verran laadukas, että sekin saattaisi riittää - ainakin aina välillä. Tämän postauksen kuvat on otettu puhelimen kameralla. Testaan miltä kuvat näyttävät blogissa. Mutta sitten äkkiä kaalisalaatin pariin. Siitähän te tulitte lukemaan.

*

Kaalisalaatti

noin 500 g varhais- tai kesäkaalia

Tillivinegretti

1/2 dl oliiviöljyä

noin puolen sitruunan mehu

2 tl dijon-sinappia

valkosipulin kynsi hienonnettuna

1 tl juoksevaa hunajaa

1 dl tuoretta tilliä hienonnettuna

suolaa 

mustapippuria myllystä

Poista kaalista huonot uloimmat lehdet. Halkaise kaali ja poista kanta. Suikaloi kaali veitsellä ohuiksi suikaleiksi. Laita suikaleet tarjoilukulhoon.

Sekoita tillivinegretin ainekset hyvin sekasin keskenään. Kaada vinegretti kaalisuikaleiden joukkoon ja sekoita hyvin. Peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan vähintään puoleksi tunniksi.

*

Tämä ihan loistava kaalisalaatti on ollut minun ruokapöydässäni tämän kesän hitti. Sitä on syöty pitkin kautta. Aloitimme jo hyvissä ajoin unkarilaisella varhaiskaalilla ja sittemmin on siirrytty kotimaiseen. Nyt kaali taitaa olla nimeltään jo kesäkaalia. Edelleen tillivinegretti toimii, vaikka nyt kaalin lehti on jo vähän paksumpaa.

Kaalisalaatti toimii lisäkkeenä niin kalalle kuin lihallekin, eikä salaatti ole - etenkään nyt, kun se lehti on paksumpi - moksiskaan, vaikka se olisi vinegretissä yön yli. Näissä postauksen kuvissa kesäinen kaalisalaatti ja Pimientos de Padrón -paprikat sointuvat mukavasti Viikonloppukokin mekon väreihin. Mekko tai oikeastaan iso huivi, on paras matkamuisto ikinä. Se on tuotu joitakin vuosia sitten Kap Verdeltä. Pehmeä puuvillakangas tuntuu hyvälle ihoa vasten. Mutta mitä mieltä olette kuvista? Kelpaavatko puhelimella otetut kuvat?

Mango-currykastike grillatulle broilerille

Olen hehkuttanut jo useaan otteeseen mango-currykastiketta ja nyt siihen on tulossa myös resepti. Kaikki lähti alkujaan liikkeelle kauhistelusta, jonka aiheutti valmis mango-currykastike. Ainesosaluettelossa enin osa raaka-aineista on erilaisia lisä-, väri- ja säilöntäaineita. Onneksi valmiille on olemassa vaihtoehto: itse tehty. Resepti vaati hieman tuotekehittelyä, mutta onnistunut yhdistelmä on löytynyt. Mikään kokeiluista ei ole ollut huono, mutta parhaimpaan lopputulokseen pääsee keventämälä majoneesia turkkilaisella jogurtilla.

*

Mango-currykastike ja grillatut  broilerin ohuet fileeleikkeet

500 g broilerin ohuita fileeleikkeitä

suolaa

mustapippuria

grillauskastiketta

Ota leikkeet huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen grillausta. Valmista ensin kastike ja ryhdy grillauspuuhiin vasta sitten, kun kastike on jääkaapissa vetäytymässä.

Mausta leikkeet suolalla ja pippurilla. Ota leikkeiden pintaan väriä grillissä suoralla lämmöllä ja siirrä epäsuoraan lämpöön kypsymään. Sivele kypsymisen aikana mieleiselläsi grillauskastikkeella.

Mango-currykastike

mango

1 dl majoneesia

0,5 dl turkkilaista jogurttia

limen mehu

1 tl savupaprikajauhetta

2 tl currya

suolaa myllystä

(1 tl ruokosokeria)

Leikkaa mangon hedelmäliha tehosekoittimeen tai vastaavaan. Lisää sekaan muut ainekset ja soseuta tasaiseksi.

Maistele, että maut ovat kohdillaan. Toisinaan kastike saattaa tarvita hieman makeutusta riippuen ilmeisesti limen mehun määrästä ja mangon makeudesta. Laita kastike jääkaappiin tekeytymään vähintään puoleksi tunniksi ennen tarjoilua. Tarkista maku vielä vetäytymisen jälkeen. Saattaa olla, että joudut säätämään suolan tai sokerin kanssa. Tulisuutta kaipaavien kannattaa lisätä savupaprikaa rennommalla kädellä. Tämä resepti on tuunattu sellaiseksi, että maistuu myös lapsille, jotka eivät yleensä pidä tulisesta.

*

Mango-currykastiketta on meillä testattu myös grillatun possun sisäfileen kanssa ja broilerihampurilaisen kastikkeena. Viimeiset tipat valutettiin kastikkeeksi salaatille. Varsin monikäyttöistä kastiketta siis. Valmis soossi säilyy ainakin muutamia päiviä jääkaapissa, ellei se kulu yhdeltä istumalta loppuun.

Blogissa on ollut hiljaiseloa kuluneen heinäkuun ajan monestakin syystä. Ensinnäkin varmasti siksi, että olemme lomailleet ja reissanneet Lapissa ja Montenegrossa. Molemmista on tulossa blogiin matkakertomusta, kun vain maltan istahtaa koneelle ja käydä läpi valokuvat. Toinen syy onkin säät: on niin kaunista ja lämmintä, ettei malta istua sisällä ja kirjoittaa blogia. Ja melkein siinä ruuanlaitossakin mennään sieltä mistä aita on matalin.

Olen minä sentään kokannut, ja matkakertomusten lisäksi olen aikeissa kirjoittaa ainakin ajvarista, joka on tuliainen Montenegrosta sekä kaalisalaatista, joka sopii lisukkeeksi ihan kaikille kesäisillä sapuskoille. Ja vielä on kesää jäljellä, vaikka loma vetelee viimeisiään. Seuraava kesä-kiva on tiedossa jo loppuviikosta, kun kotikaupungissa on festarihumua koko viikonlopun. Nähdäänkö Musareilla?

Salaattia mansikasta, tomaatista ja vesimelonista uniikilta lautaselta

Mansikkaa on näihin aikoihin päivän jokaisella aterialla. Aamiaisella jogurtin kanssa, päiväkahvilla kakussa, jälkiruokana jäätelön kyljessä ja teinpä mansikasta drinkinkin. Daiquirin ohje kaipaa vielä vähän viilaamista. Ja onhan mansikkaa ihan ruuallakin. Mansikka sopii loistavasti salaattiin esimerkiksi burratan tai sinihomejuuston kanssa. Viimeisimmässä versiossa yhdistin mansikan tomaatin, vesimelonin ja mozzarellan kanssa. Lisää makua ja väriä hain yrttitarhasta. 

*

Salaatti mansikoista, tomaatista ja vesimelonista

250 g mansikoita

250 g vesimelonia

250 g tomaatteja

250 g mini mozzarellaa

tuoreita yrttejä esimerkiksi oreganoa ja minttua

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl balsamicoa

ripaus sokeria

hieman suolaa

mustapippuria myllystä

Pilko tomaatteja, mansikoita ja vesimeloneja mieleisesi kokoisiksi palasiksi. Lisää salaatin joukkoon mozzarella-pallot ja tuoreet yrtit. Sekoita.

Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kaada salaatin päälle.

Tarjoile lisukkeena kesäisellä grilliaterialla. Sopii kanan, kalan ja lihan kanssa.

*

Salaattia tuli hieman neljälle, kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, aika reilu annos. Meillä oli pöydässä paljon muutakin. Salaattia syötiin myös seuraavana päivänä, mutta se ei ollut enää yhtä hyvää kuin tuoreeltaan. Nestettä oli kertynyt runsaasti ja mozzarella oli ottanut itseensä väriä. Maku oli edelleen kohdillaan.

Salaatti on muuten aseteltu kauniille lasilautaselle, johon liittyy vähän tarinaa ja mukavia muistoja. Olimme aiemmin keväällä työporukalla Riihimäellä Lasistudio Mafka & Alakosken elämysillassa. Lasitaiteilijoiden asiantuntevassa opissa pääsimme kokeilemaan lasinpuhallusta. Lautaseni on itse suunniteltu ja puhallettu! Mitä nyt lasitaiteilija Marja Hepo-Aho vähän auttoi. Suosittelen lämpimästi tutustumista lasinpuhallukseen ja tämän hetken suomalaiseen lasidesigniin. Suupuhallettu lasi on kaunista ja uniikkia.

Vesimelonijää - Niksi-Pirkka -tasoinen vinkki viikon alkuun

Kirjoittelen ihan nopeasti hauskan kesäisen vinkin, jota voi hyödyntää juhlissa tai ihan muuten vaan. Vesimelonijää ei ole edes resepti, se on melkein kuin Niksi-Pirkan niksi, hauska ja yksinkertainen. 

*

Vesimelonijää

vesimelonia

coctail-tikkuja

Leikkaa vesimelonista ohuita siivuja ja ota piparkakkumuotilla mieleisesi muotoisia paloja  vesimelonista Halutessasi voit lävistää palan coctail-tikulla. Pakasta vesimelonijäät ja tarjoile sellaisenaan kylminä tikkareina tai jääpaloina juomassa.

*

Tein vesimelonijäitä jo joitakin viikkoja sitten, kun ystävät olivat tulossa kylään. Tarkoitus oli tarjota jäät lasten alkujuomissa. Siinä tohinassa unohdin jäät pakastimeen, mutta ovat ne tulleet käytetyiksi muutenkin. 

Kuvan lasissa on melonijäiden lisäksi vettä (suomalaista kraanavettä), sitruunanviipale, mansikkaa, minttua ja sitruunamelissaa. Ihan raikas kesäjuoma. Meidän koululaiset ovat kasvaneet jo sen vaiheen yli, kun juomaa tärkeämpi oli hieno lasi. Nykyään silläkin on merkitystä, mitä lasissa on. Pelkkä vesi alkujuomissa tuskin olisi illanistujaisissa riittänyt, mutta lomamatkalta palanneena ja pullovettä reilun viikon juoneena kraanavesikin on arvossaan.

Tässäpä pikainen kesätervehdys lomalaiselta! Päivä on kulunut matkasta palautuen ja pyykkiä pesten - kuinkas muutenkaan. Montenegro oli hieno kohde ja siitä lisää myöhemmin. Vaikka matka on ohi, onneksi loma jatkuu.