Kookosriisipuuro - taas laktoositonta valkoista riisipuuroa

Monta vuotta kärvistelin ja söin epämiellyttävän värisiä riisipuuroja. Laktoosittomalla maidolla on tapana muuttua pitkässä kypsennyksessä punaiseksi. Makuun maidon punastuminen ei mielestäni vaikuta, mutta vuosia kuitenkin kaipasin valkoista riisipuuroa. Viime vuonna keittelin riisipuuron veteen ja lisäsin kypsään puuroon kuohukermaa. Tuloksena oli herkullista, valkoista ja laktoositonta riisipuuroa! Tänä vuonna aloitin joulupuurokauden lauantai-aamulla, kun keittelin riisipuuron kookosmaitoon. Taas oli lopputuloksena valkoista riisipuuroa. Kookosmaitoon keitettynä riisipuuro on myös maidoton ja vegaanillekin sopiva.

*

Kookosriisipuuro

2 dl puuroutuvaa riisiä

2 dl + 6 dl vettä

400 ml kookosmaitoa (extra creamy)

suolaa

Lisää riisi 2 dl kiehuvaa vettä. Kun vesi on imeytynyt riisiin, lisää 6 dl vettä. Kun puuro kiehuu, pienennä lämpötilaa ja anna puuron poreilla rauhallisesti noin 20 minuuttia välillä sekoitellen ja lisää sitten (tai aiemmin, jos neste loppuu) kookosmaito. Keitä vielä noin 20 minuuttia tai kunnes riisi on kypsää. Mausta suolalla ja nauti esimerkiksi mehukeiton tai hedelmien kera.

*

Keitin puuron ihan perinteiseen tapaan, enkä maustanut sitä suola kummemmalla mausteella. Tarkoituksena on löytää mahdollisimman perinteisen riisipuuron kaltainen puuro, joka olisi laktoositon, mutta silti valkoinen. Vähän erilaisia viritelmiä löytyy blogeista. Esimerkiksi Mallaspulla on blogissaan käyttänyt kookosriisipuuron maustamiseen hieman vaniljasokeria ja Chocochili on maustanut kookosriisipuuroa muun muassa kookoshiutaleilla ja kanelilla. Söin lauantaiaamulla kaksi annosta puuroa. Ensimmäinen annos maustettiin voisilmällä, jolloin puuro ei tietenkään ollut enää maidotonta, mutta se ei haitannut minua, koska maito kuuluu ruokavaliooni. Toinen annos olikin sitten jälkiruokaa. Maustoin sen nimittäin kaneli-sokerilla ja ananaskirsikoilla. 

Kookosriisipuurosta tuli heti kerralla suosikkini. En ole ihan hirveän suuri kookosfani, mutta tässä puurossa kookoksen maku jäi todella miedoksi. Sanoisin, että kookosriisipuuro pääsi riisipuurojen kärkikastiin. Täydellisen valkoisen ja laktoosittoman riisipuuron metsästys jatkuu vielä, joten pysy kanavalla. Olethan muuten huomannut, että Viikonloppukokkia pystyy seurata myös facebookissa?

Alleduuri on kahvila, jonka vitriinit ovat täynnä herkkuja

Alleduurissa on vitriinit täynnä herkkuja ja kahvilan sijaintikin on kaupungissa liikkuvalla mainio. Niin minä kuvailisin Alleduuria. Paitsi että kahvila on oikeasti paljon enemmän, ja paljon isompi juttu.

Alleduuri on kahvila, jossa ei käytetä maitoa, vehnää, ohraa, ruista, kananmunaa, kalaa tai pähkinöitä. Kaikki tuotteet ovat gluteenittomia ja useat tuotteista käyvät myös vegaaneille. Kaikettomassa kahvilassa löytyy taatusti kastettavaa ruoka-ainerajoitteisille, allergisille tai ruokavalioita noudattaville. Alleduurissa ei tarvitse tuottaa pettymystä lapselle, joka on tottunut kulkemaan eväissä tai perheelle, joka joutuu rajoitteiden takia välttelemään kahviloita. 

Ja siltikin Alleduuri on vain kahvila Tampereella. Kahvila, jossa on tarjolla sekä suolaista että makeaa. Olin niin onnellisessa asemassa, että saimme seureeni kanssa maistella useita erilaisia leivonnaisia normaalia pienemmässä koossa. Sanoisin, että kahvilassa on tarkolla erittäin laadukkaita ja hyvänmakuisia suolaisia ja makeita tuotteita. Olin positiivisesti yllättynyt jokaisesta maistamastani suupalasta. Ehdoton suosikkini oli omena-kanelihalko. Niin ja tietysti ne munkit, ne munkit. Saattoi toki olla, että hetki makealle oli otollinen. Suolaisista tarjottavista haluaisin mainita erikseen lihapiirakan ja tietysti leivät. Alleduurin vitriinissä ei välttämättä ole kovin monia leipävaihtoehtoja tarjolla, mutta melkein silmänräpäyksessä kahvilassa pystytään loihtimaan herkullinen leipä, joka on sopivista raaka-aineista valmistettu ja suun mukaisilla täytteillä päällystetty. Ehkä voit jo tästäkin päätellä kaikettomassa kahvilassa kaikki on herkullista.

Alleduuri sijaitsee Tampereella Tammelan torin läheisyydessä Aaltosenkatu 27-28. Alleduurin aukioloajat kannattaa tarkistaa www-sivuilta. Kahvilalla on myös fb-sivut, joiden kautta kerrotaan ajankohtaisia asioita. Esimerkiksi pe 24.11. kahvilan aukioloaikaa on jatkettu 21 saakka.

Itse kävin kahvilassa blogisisarten kanssa. Blogisisaret on eri ikäisten naisten vapaamuotoinen yhteisö. Meitä yhdistää bloggaaminen, vaikkakin edustamme aivan eri genrejä. Sisarilta saa vertaistukea, neuvoa ja apua bloggaamiseen ja vähän muuhunkin. Mukavasta päivästä Tampereella on postattu myös muutamassa muussa blogissa:

• Jotain uutta, vanhaa, käsintehtyä ja kaunista
• Turkooseja unelmia
• Kotomo
• Ruoka-alkemisti
• Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset

Yhteistyössä Alleduuri

Omenasiiderissä haudutetettujen possunposkien maussa on jo ripaus joulua

Possu kuuluu viikonloppukokkilassa ennen kaikkea kesään ja grilliin. Uusin possuihastukseni on possunposket. Pitkään haudutettu murea liha on väriltään niin tummaa, ettei uskoisi sen possua olevankaan. Makukin on hieman erilainen kuin esimerkiksi fileessä tai kinkussa. 





















Possunposket vaativat hieman käsitöitä, koska poskissa saattaa olla paljon kalvoja putsattavaksi. Putsaaminen onnistuu kyllä kun on pieni terävä veitsi. Kun lihanpalat saa siistiksi, ne eivät enää paljon huomiota kaipaa. Posket saavat hautua uunissa ihan rauhassa monta tuntia. Liemi kannattaa maustaa mieleisekseen. Minä käytin maustamiseen possun klassisia makupareja omenaa, kanelia ja sinappia. Mauissa on jo ripaus joulua.

*

Omenasiiderissä haudutetut possunposket

1 kg possunposkia

suolaa

mustapippuria

ruokaöljyä

2 salottisipulia

palsternakka

porkkana

sellerinvarsi

2 kotimaista omenaa

0,33 l  kuivaa omenasiideriä

kanalientä 

2 tl Dijon-sinappia

kanelitanko

kuivattua lipstikkaa
muutama timjamin oksa

1 rkl voita

Poista lihoista ylimääräiset kalvot. Hiero poskiin suolaa ja pippuria.

Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja kuullottele siinä ensin kuorittuja ja krouveiksi paloiksi pilkottuja kasviksia ja omenanlohkoja muutama minuutti. Siirrä kasvikset uunivuokaan odottamaan. 

Jos on tarpeen, lisää pannulle hieman öljyä ja ruskista lihat molemmin puolin parissa kolmessa erässä riippuen lihan palojen koosta. Pannua ei kannata latoa liian täyteen. 

Laita ruskistetut lihat ja kasvikset uunivuokaan. Lisää päälle mausteet ja siideri. Paistinpannulla kannattaa kiehauttaa tilkkanen vettä lihojen ruskistamisen jälkeen, että saa kaikki maut talteen. Lisää tuo ainakin tuo vesi ja mahdollisesti vielä vähän lisää nestettä esimerkiksi kanalientä uunivuokaan. Tarkoitus on, että lihat peittyvät.

Siirrä possunposket uuniin kypsymään miedossa lämmössä. Minä pidin poskia 120 asteisessa uunissa reilun 5 tuntia. Ota vuoka uunista ja nostele possunposket varovasti lusikalla folioon vetäytymään ja odottamaan kastikkeen valmistumista.

Siivilöi kattilaan uunivuuan liemi ja keitä voimakkaasti kokoon saadaksesi aikaan sopivan paksuinen kastike. Kun haluamasi kaltainen lopputulos on lähellä, lisää kastikkeeseen voita ja vispaa voimakkaasti. Kastike emulsoituu hieman ja saa kauniin kiillon.

Tarjoa possunposket esimerkiksi perunamuusin ja ruusukaalin kera.

*

Sanoisin, että onnistuin hyvin. Posket olivat mureita ja maistuivat ihanasti omenalta ja kanelilta. Kerrankin maltoin keitellä liemen kokoon, ja sain aikaan kastikkeen ilman suurustamista. Se on harvinaista minun keittiössäni. 

Possunposket ovat melko edullista herkkua. Kilo maksoi noin 10€. Kalliinpikin lihanpaloja lihatiskissä on. Ongelma on vain saatavuus. Posket eivät ole ihan markettikamaa, ehkä niitä saattaa suurimpiin kauppoihin tilaamalla saada. Minä tein taas kauppahallitilauksen. Hallissa poskia on aina ollut, kun niitä on meillä laitettu. Näillä eväillä malttaa odotella jouluaattoa ja seuraavaa possuateriaa. Meillä joulupöytään nostetaan kinkku, ilman muuta.

Beaujolais Nouveau 2017 - taas on marraskuun kolmas torstai

Tänä vuonna marraskuun kolmas torstai tuli ihan puskista. Netissä luin Turun Sanomien artikkelin, joka kehotti kokeilemaan Beaujolais Nouveauta sushin kanssa. Hullua ei tarvinnut paljon yllättää. Ruokatunnilla kipaisin viinit ja sushit valmiiksi iltaa varten. Viini ja sushit odottelivat iltapala-aikaa jääkaapissa, ja kun vihdoin, työpäivän ja uimahallikeikan jälkeen niitä päästiin maistelemaan, niin maistuivathan ne. Harvoin sitä torstai-iltaa vietetään sushia syöden ja punaviiniä nautiskellen.

Beaujolaisviineissä riittää suomalaisille juomista. Tänään (16.11) on alkossa tullut myyntiin 55 000 pullon erä. Beaujolais Nouveau -viinejä ei ole tarkoitettu säilöttäväksi. Ne pitäisi juoda puoden vuoden kuluessa. Aivan kovin alas ei tarvitse kyykätä, kun viinejä poimii Alkon hyllystä. Ne ovat hinnaltaan 10 € molemmin puolin. 

Sushien kanssa nautimme toisen pullon Georges Duboeuf Beaujolais Nouveau 2017. Viini oli melkein jääkaappi kylmää ja yllättäen aika hyvää! Luulen, että aiemmin olemme juoneet nämä viinit liian lämpimänä. Alunperin ajattelin, että toinen jääköön pahan päivän varalle, ja että mahtaakohan niin pahaa päivää tulla, että tulee avattua. Georges Duboeuf yllätti kuitenkin positiivisesti. Ja todella, kävi sushien kylkeen ihan kivasti. Uskon, että toinenkin viini maistellaan.

Luonnehdinnan mukaan viineissä alkaa banaanisuus väistyä ja tilalle tulee enemmän marjaisuutta. Ja kyllä minä tuon luonnehdinnan tunnistan. Banaanisuus on tulee vasta jälkikäteen. Minulla oli myös muistikuva hapokkaista Beaujolais Nouveau -viineistä, mutta ainakaan tämä ei ollut kovin hapokas, vaan hyvinkin mehumainen.

Jos ei Beaujolais Nouveau -viineillä ole muuta merkitystä, niin otetaan ne merkkinä joulun odotuksen alkamisesta. Marraskuun kolmas torstai kannattaa pitää mielessä ensi vuonnakin, vaikka viini ei ole kummoista, niin kyllähän tämäm teeman ympärille saa rakenneltua vaikka mitä piristävää. Aiempien vuosien uuden sadon viinit- löytyvät beaujolais nouveau-tunnisteen alta.


EDIT: Lisätty linkki Turun Sanomien artikkeliin

Kylmäsavulohirullaa, mätimoussea ja kuhacevicheä confatulla keltuaisella alkuruoka isänpäivältä

Isänpäivän lounaan alkuruokalautanen koottiin muutamista erilaisista kala-annoksista. Lautaselle nostettiin mallasleivän päälle koottu kuhaceviche ja keltuainen confit sekä kylmäsavulohirullaa. Kylmäsavulohirullan valitsin lautaselle sen vuoksi, että se oli ainoa osa, jonka tiesin maistuvan molemmille lapsille. Annoksen kolmas osanen oli mätimousse, jonka tarjoilin sitruunalla ja oliiviöljyllä maustetun paistetun perunan päältä. 

Aika harvoin annosta tulee, ainakaan lounaalla, koottua valmiiksi lautaselle. Annoksen kokoaminen on mielestäni vaikeaa! Pelkään aina, että annoksesta tulee liian pieni. Varmaan siksi usein käykin niin, että annoksesta tulee lopulta liian suuri. Tämä annos pysyi  hyvin hanskassa. Toinen asia, mikä valmiissa annoksessa jännittää, on se, että maistuuko se kaikille. Juuri tämän kalalautasen kanssa riski oli pieni, sillä se tarjottiin appivanhemmille, joiden tiedän nauttivan kalasta. Omat lapset tuntien uskalsin laittaa heille lähes samanlaiset annokset kuin aikuiset. Confattu keltuainen oli ainoa mikä jätettiin pois ja kuopukselle laitettiin vain hyvin vähän cevicheä. On hienoa, kun lapset ovat kulinaristeja!

Blogista löytyy jo monta cevichen ohjetta. Olemme syöneet cevicheä lohesta, kuhasta ja siiasta valmistettuna. Siikacevichen olen aiemminkin tarjonnut mallasleivältä confatun keltuaisen kanssa.  Kylmäsavulohirulla ja mätimousse olivat äärimmäisen helppoja valmistaa. Ja mikä parasta, ne saattoi tehdä jo etukäteen. Vieraiden saavuttua ei (periaatteessa) ollut muuta tehtävää kuin annoksen kokoaminen.

*

Isänpäivän kalalautanen

Ceviche mallasleivältä confatun keltuaisen kera

Mätimousse paistetulla perunalla

1 dl kuohukermaa

1 dl turkkilaista jogurttia

liivatelehti

1 rkl kuumaa vettä

70 g mätiä (+30 g koristeluun)

1-2 perunakiekkoa per ruokailija

oliiviöljyä

sitruunamehua

suolaa

Laita liivatelehti likoamaan kylmään veteen.

Vaahdota kerma kovaksi vaahdoksi. Sekoita kerma ja turkkilainen jogurtti keskenään. Lisää seokseen mäti.

Purista liivatelehdestä vesi pois. Sulata liivatelehti pieneen määrään kuumaa vettä. Sekoita mätivaahtoon ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Ota kypsästä perunasta 1-2 kiekkoa per ruokailija. Paista kypsiin perunoihin kaunis pinta oliiviöljyssä. Mausta paistetut perunat voimakkaasti sitruunalla ja suolalla. Nosta perunat talouspaperin päälle jäähtymään.

Nosta jäähtyneen perunan päälle mätimoussea. Koristele esimerkiksi tillillä ja mädillä.

Kylmäsavulohirulla

200 g kylmäsavulohta

200 g ruohosipulituorejuustoa

2 rkl sitruunamehua

tuoretta tilliä ja ruohosipulia

Pilko yrtit. Sekoita yrtit ja sitruunamehu tuorejuustoon. Nosta sivulle odottamaan.

Ota pala elmukelmua. Lado ohueksi leikatut kylmäsavulohifileet tasaiseksi matoksi kelmun päälle. Levitä lohimaton päälle aiemmin valmistamasi täyte, ja kääri lohimatto rullalle kääretortun tapaan.

Laita lohirulla pakastimeen jähmettymään. Se on helpompi leikata hieman kohmeisena. Mikä parasta, voit valmistaa lohirullan vaikka edellisenä päivänä, kunhan vain muistat nostaa sen sulamaan riittävän ajoissa.

Leikkaa lohirullasta ohuita kiekkoja. Koristele esimerkiksi tuoreella tillillä ja ruohosipulilla.

*

Alkuruuassa jäi harmittamaan oikeastaan vain se, että olisin halunnut panostaa esillepanoon ja koristeluun vielä enemmän. Sen verran siinä oli kuitenkin kaikkea hässäkkää, että esillepanoon ei sitten tullut panostettua. Vaikka olin varannut koristeluun yrttejä kuten tilliä ja ruohosipulia sekä esimerkiksi katkarapuja. Kun jo istuimme pöydässä huomaisin, että olin unohtanut ripotella suppilovahverosuolaa keltuaiselle, vaikka se oli ollut tarkoituksena. Siitä selvittiin nostamalla sirotin pöytään, ja täytyy kyllä sanoa, että suppissuolan umamisuus sopi keltuaiselle täydellisesti.

Onnistuneen alkuruuan jälkeen nautimme pääruuaksi savustettua merilohta ja suppilovahverokastiketta perunoiden ja ruusukaalin kera. Jälkiruuaksi oli isänpäivän kunniaksi täytekakku, jonka olin täyttänyt yhdessä apukokkien kanssa puolukkacurdilla ja kermajogurttivaahdolla. Kakku päällystettiin kermalla ja kinuskilla. 

Isänpäivänä puolen päivän aikaan valo muuttui sisälläkin, niin että piti katsahtaa ulos ikkunasta. Sen jälkeen olikin sännättävä ulos kesken ruuanlaiton. Maaginen valo, auringonpaiste, tehtaan savut, usvan nouseminen järven selälle ja hyvin pienet paikalliset vesi kuurot siellä täällä tekivät maisemasta upean. Melkein mystisen.