Kurkkusuupaloista naposteltavaa illanistujaisiin.

Meillä vietettiin taas vaihteeksi rapujuhlat viikonloppuna. Rapujuhlista löytyy tarinoita toisaalta blogista, ja niihin pääset käsiksi esimerkiksi tästä. Otin Ilta-Sanomien vinkistä vaarin ja tein yönaposteltavaksi raikkaita suupaloja kurkusta. 

*

Kurkkusuupalat

iso kurkku

kylmäsavulohta

parmankinkkua

fetajuustoatahna (fetajuustoa ja luonnonjugurttia)

kapriksia

basilikanlehtiä

guacamole

Valmiiksi täytetyt kurkkusuupalat eivät säily jääkaapissa hyvinä kovin kauaa. Ne on paras tarjota mahdollisimman pian täyttämisen jälkeen. Täyttäminen sujuu nopeasti, kun on ennakoinut miettimällä täytteet valmiiksi. 

Jääkaappiin voi tehdä valmiiksi fetajuustosta tahnaa sekoittamalla juustonmuruihin juguttia. Myös guacamolen voi ja kannattaakin valmistaa ennakolta jääkaappiin, jolloin maut ehtivät tasaantua. Eräs guacamolen ohje löytyy linkin takaa.

Juuri ennen tarjoilua leikkaa kurkku ohuiksi viipaleiksi. Asettele täyte mielesi mukaan kurkkuviipaleen päälle. esimerkiksi basilikaa ja fetaa, guacamolea ja kapriksia jne.

*

Kurkkusuupalat maistuivat tosi hyvältä ja raikkaalta rapujen jälkeen. Leipää tulee rapujen kanssa syötyä aika paljon, joten kurkku suupalan pohjana oli oikein tervetullut vaihtoehto. Täyte vaihtoehtoja on lukemattomia. Esimerkiksi tuorejuustoista saa valmistettua vaikka millaisia tahnoja. Suupalojen koristeluunkin voisi panostaa hieman enemmän kuin mitä minä tein esimerkiksi hyödyntämällä yrttejä. Suupaloja kootessa pitää kuitenkin muistaa, ettei kasaa liikaa täytettä kurkkuviipaleen päälle. Muuten syömisestä tulee hankalaa.

Juhlista arkeen. Itselläni on vielä vuosilomaa tämä viikko. Tarkoitus on keventää apukokkien koulun aloitusta. Tai lähinnä ekaluokkalaisen. Neljäsluokkalaisellahan kaikki menee jo rutiinilla, vaikka uskon, ettei hänkään ole yhtään pahoillaan, että kotona on joku lähettämässä kouluun ja ottamassa iltapäivällä vastaan. Siinä välissä saattaa ehtiä vaikka sieneen.

Ruusuinen vadelma-mascarponekakku

Tämä kesä on ollut älyttömän hyvä vadelmakesä. Metsävadelmia on tuoreeltaan syöty puuron, jugurtin ja rahkan kyljessä. Ja suoraan pensaasta tietysti ihan sellaisenaan. Minulla on aivan kodin lähellä erinomainen vadelmapaikka, jossa on helppo käydä poimimassa litra pari kerrallaan. Litra-pari kerrallaan -menetelmälläkin pakastimeen on kertynyt mukava määrä marjoja. Kesän viimeiset vadelmat kävin poimimassa viime viikon perjantaina. Ne päätyivät täytekakkuun, joka tarjoiltiin rapujuhlien jälkiruokana. Ainakin kotimaista puutarhavadelmaa on vielä tarjolla, joten tuoreista vadelmista tämä kakku onnistuu vielä.

*

Ruusuinen vadelma-mascarponekakku

3 munan sokerikakkupohja

kostutus

3 tl ruusuvettä

2 dl keitettyä vettä

täyte

150 g mascarponejuustoa

2 dl kuohukermaa

1 rkl sokeria

2 dl raparpericurdia

4 dl vadelmia (jätä koristelua varten muutamia marjoja)

kuorrutus

2 dl kuohukermaa

100 g mascarponejuustoa

2 tl ruusuvettä

koristeluun

mintunlehtiä ja vadelmia

Valmista sokerikakkupohja esimerkiksi linkin ohjeen mukaan. Kakkupohja kannattaa valmistaa täyttämistä edellisenä päivänä. Täytetyn kakkupohjan puolestaan kannattaa antaa makuuntua ja kostua jääkaapissa ainakin yhden yön yli ennen kuorruttamista, koristelua ja tarjoamista.

Leikkaa sokerikakku kolmeen osaan. Kiehauta vesi ja lisää veteen ruusuvettä. Kostuta pohjat ruusuvedellä maustetulla vedellä. Alinta levyä kannattaa kostuttaa vähiten ja ylintä eniten. Alin kostuu painon ja täytteiden alla muutenkin, mutta ylin levy saa kaiken kosteutensa kostutuksesta.

Valmista täyte vaahdottamalla kerma. Lisää kermavaahtoon mascarpone ja mausta sokerilla. Aloita kakun täyttäminen levittämällä pohjan päälle puolet raparpericurdista, sitten puolet kerma-mascarponevaahdosta ja puolet tuoreista vadelmista. Nosta täytteen päälle toinen kakkulevy ja levitä loput täytteet kostutetun levyn päälle. Nosta viimeinen levy päällimmäiseksi ja laita täytetty kakku makuuntumaan ja kostumaan jääkaappiin.

Valmista täyte vaahdottamalla kerma. Lisää joukkoon mascarpone ja mausta vaahto ruusuvedellä. Levitä täyte kakun päälle tarjoilupäivänä. Koristele kakku esimerkiksi mintunlehdillä ja vadelmilla.

*

Täytekakun valmistaminen ei ole hätäisen hommaa. Kakku onnistuu kyllä lyhessäkin ajassa, mutta parhaimmillaan täytekakku on, kun se ehtii tekeytyä eri vaiheissa yön yli, täytettynä jopa kahdenkin yön yli. Kuorrutettua kakkua ei tietenkään kannata seisottaa jääkaapissa. Vaikka kakun olisi suojannut miten hyvin tahansa, kermakuorrute tuppaa ottamaan makuja jääkaapista.

Teen nykyisin sokerikakkupohjan aina linkin takaa löytyvällä ohjeella, jossa munat punnitaan. Tässä kakussa kolmen munan paino oli 150 g. Sokerin ja jauhojan määrä selviää kertomalla munien paino 0,7. Jauhoista 70 % on vehnäjauhoja ja 30 % perunajauhoja. Saattaa kuulostaa työläältä, mutta näin ei ole. Tällä ohjeella onnistuu aina! Jälkiruokana kakkua riitti 4 aikuiselle ja 4 lapselle, ja juhlien jälkeisenä päivänä maistelimme kakkua oman perheen kesken. Väitän, että punnitsemalla tehdystä kakusta tulee riittoismpi.

Vadelmaisen kerma-mascarponekakun resepti on yhdistelmä monesta. Ensinnäkin olen pitkään miettinyt ruusuveden käyttöä leivonnassa. Kun vihdoin tuli taas tarpeeksi monta asiaa kaupunkiin, sain hankittua ruusuvettä, jota löytyy etnisistä kaupoista ja jopa hyvin varustelluista marketeista. Muutaman euron hinta ei päätä huimaa. Varsinkin kun tuote on ruuanlaitossa riittoisaa. Ruuanlaittoon ruusuvettä käytetään paljonkin ainakin Lähi-idän ja Intian alueilla. Meillä Suomessa se lienee tunnetumpi kauneudenhoitotuotteena. Hankkiessasi ruusuvettä mausteeksi tarkista siis, että sitä voi käyttää ruuanlaittoon.

Aromaattisen ruusuveden yhdistin mielessäni vadelmiin ja silloin mieleen nousi Glorian ruoka ja viini -lehden ruusu-vadelmakakusta. Reseptissä miellytti erityisesti kerma-mascarpone -yhdistelmä. Viime aikoina olen tykästynyt kermakakkuun, jossa kerman sekaan on laitettu tuorejuustoa, vanilijakastiketta, rahkaa tms. Ohje ei sellaisenan kelvannut, sillä halusin kuitenkin kakun perinteiseen sokerikakkupohjaan. Kuin tilaukseta osui silmiini ruusuinen vadelma-raparperikakku Suolaa ja hunajaa -blogista. Jotta asiat eivät olisi yksinkertaisia päätin kuitenkin koittaa keittää täytteeksi edellisen kakun raparperihillokkeesta poiketen raparpericurdia. Ehkä olisi pitänyt pysytellä hillokkeessa. Tai  ainakin on kehiteltävä parempi ohje sille, miten raparperista valmistetaan tahnaa niin, että pääraaka-aineen, raparperin, maku säilyy. 

Kakku ei siis maistunut yrityksistä huolimatta raparperilta, mutta se maistui vadelmilta ja ruusulta. Kakku maistui kesältä!  Curdin anti kakulle oli makeus ja pieni karamellisoitunut aromi . Ruusuvesi tuoksui voimakkaammin kuin maistui, mutta maun kyllä erotti kakusta ihan selkeästi. Kerma-mascarpone yhdistelmä oli täyteläinen, mutta ei tunkkainen. Luonnehtisin kakkua mieluuminkin maultaan hienostuneen raikkaaksi. Ruusuinen vadelma-mascarponekakku on ehdottomasti kakku, joka kannattaa valmistaa toiseenkin kertaan.

Raparpericurd. Curd-testi osa 3

Muistatteko, kun keväällä innostuin tekemään curdia? Valmistin sen mikrossa, jota en muuten käytä ruuanlaitossa oikeastaan ollenkaan. Tein curdia sitruunasta ja appelsiinista, mutta jo silloin keväällä oli mielessä testata millaista tulee tahnaa tulee raparperista. Tilaisuus testiin tuli vasta nyt, loppukesästä, jolloin parhaat raparperikeitokset on jo tehty. Käytin tahnan valmistamiseen aiemmin valmistettua ja pakastettua raparperisiirappia, jonka ohje puolestaan löytyy täältä.

*

Raparpericurd

0,75 dl sokeria

kananmuna

0,75 dl raparperisiirappia

25 g voita sulatettuna

Valitse mikron kestävä kulho ja vispilä raparperitahnan valmistusta varten.

Sulata voi ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Riko muna kulhoon ja vatkaa sen rakenne rikki. Mittaa joukkoon sokeri. Lisää kulhoon raparperisiirappi. Sekoita hyvin.

Kuumenna aineksia mikrossa täydellä teholla puoli minuuttia. Ota seos mikrosta ja vatkaa voimakkaasti. Laita seos uudelleen mikroon ja kuumenna taas täydellä teholla puoli minuuttia. Nosta astia taas pois ja vatkaa voimakkaasti. Jatka kypsentämistä kunnes seos muuttuu kiisselimäiseksi. Mikron tehosta ja astian muodosta riippuen tahna valmistuu 3-5 minuutissa. Siirrä tahna puhtaaseen (lasi)purkkiin. Tahna säilyy jääkaapissa noin pari viikkoa.

*

Koska valmistin tahnaa testimielessä, tein sitä vain hyvin pienen annoksen. Onneksi! Raparperi ei nimittäin tahnassa maistunut lainkaan, ei minun mielestäni, eikä apukokin. Hyväähän tuollainen tahna kuitenkin on. Miksei olisi: voita ja sokeria kypsennettynä. Maku oli karamellisoitunut. "Kinuskia", sanoi apukokeista se, joka on herkkuhaukka.  Myöskin raparperisiirapin hento punainen väri katosi. Tahnasta tuli melkein yhtä keltaista kuin appelsiinista valmistettu. Hukkaan kokeilu ei mennyt. Käytin tahnan vadelmaisen täytekakkuun, joka oli oikein onnistunut, vaikka ei raparperilta maistunutkaan. Täytekakun resepti on myös kirjattu muistiin, joten se on tulossa blogiin tuota pikaa, kunhan vain sienestykseltä ehdin koneen ääreen. Myös curd-testit jatkuvat vielä. Mielessä on vielä useampi raaka-aine, josta voisi koittaa curdia valmistaa.

Västerbotten-juustopiirakka - rapujuhlien alkuruoka

Iloiset ja rennot rapujuhlat ovat loppukesän parhaita pippaloita. Kotijärvestä nousee isoja täplärapuja sitä tahtia, että tapana on viettää useita rapujuhlia kaudessa. Rapuja syödään oman perheen kesken, sukulaisten kanssa ja ystävien seurassa. Meidän rapukautemme on pitkä. Ravustus alkaa heinäkuun 21. päivä. Usein, kuten tänäkin vuonna, ensimmäiset ravut syötiin heti pyyntikauden avausta seuraavana viikonloppuna oman perheen kesken. Kauden viimeiset on tapana syödä kiirastorstaina. 

Menu rapujuhliin

*

Västerbotten-juustopiirakka

Täplärapuja, tilliä ja paahtoleipää

Ruusuinen vadelma-mascarponekakku

*

Ravut ovat rapujuhlissamme poikkeuksetta pääruokaa. Olen kokenut juhlien emäntänä sen mukavimmaksi vaihtoehdoksi. Näin myös emäntä ja isäntä pääsevät nauttimaan juhlista ja vieraiden seurasta. Koska rapuja syödään usein, myös blogiin on kertynyt joitakin kirjoituksia  Muutamien aikaisempien rapujuhlien menuja pääset kurkistamaan täältä.

Västerbotten-juusto on jo pitkään ollut vanhemman apukokin suosikkijuusto. Murukoloinen ja aromikas juusto on tuttu herkku jääkaapissamme.  Västerbotten sopii hyvin leivän päälle, ruuanlaittoon ja juustolautasen herkuksikin. Perinteistä ruotsalaista piirasta valmistin Västerbottenista ensimmäistä kertaa. Noudatin lähes kirjaimellisesti Fazerin reseptiä.

*

Västerbotten-juustopiirakka

pohja

125 g huoneenlämpöistä voita

3 dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

kananmuna

täyte

3 kananmunaa

2 dl kermaa

1 dl maitoa

300 g Västerbotten-juustoa

ripaus suolaa

pari mustapippurimyllyn pyöräytystä

Sekoita jauhot ja suola. Nypi huoneenlämpöinen voi jauhojen joukkoon. Sekoita lopuksi kananmuna taikinaan. Älä vaivaa taikinaa, ettei se sitkisty. Laita taikina lepäämään puoleksi tunniksi jääkaappiin.

Painele taikina 24 cm vuokaan. Pistele pohjaan haarukalla reikiä. Esipaista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. 

Pohjan paistuessa valmista täyte. Raasta juusto. Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti rikki. Lisää kerma, maito ja mausteet. Lisää täytteeseen lopuksi raastettu juusto ja sekoita. Kaada täyte esipaistettuun pohjaan ja paista vielä 200 asteessa puolisen tuntia. Piirakka on valmista, kun täyte on hyytynyt ja pinta on saanut kauniin ja tasaisen ruskean värin.

Anna piirakan vetäytyä ja jäähtyä hieman. Se on parhaimmillaan vähän lämpimänä, muttei kuumana. silloin maut ovat ehtineet tasaantua.

*

Piirakka oli aika vaivaton ja nopea valmistaa. Suolan kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä juusto on aika suolaista. Itse lisäsin suolaa vain hyvin vähän. Taikinaa esipaistaessa huomasin reunojen hieman laskeutuvan. Jos piiraakkaan haluaa korkeat reunat, kannattaa ehkä harkita paistoherneiden lisäämistä taikanan painoksi. Sain kuitenkin juuri ja juuri täytteen mahtumaan esipaistetuun pohjaan. Rakastan juustoja hullun lailla, ja pidin kovasti myös Västerbotten-piiraasta. Piiras sopi todella hyvin rapujuhlien alkuruuaksi. Kyllä ne ruotsalaiset tietää!

Eiliset rapujuhlat lopettelevat muunkin perheen loman. Arki alkaa ensi viikolla. Arki on hitusen erilainen aikaisempaan verrattuna. Tästä eteenpäin perheessä onkin vain työssäkäyviä ja koululaisia.

Kesäkeitto - vielä ehtii, vielä on kesää jäljellä

Kesä jatkuu, vaikka kesän pisin lomajakso on osaltani taputeltu.  Talvikauden soppalauantai on ollut lomalla sekin, mutta joitakin keittoja meillä kesälläkin valmistuu. Ainakin kerran. Kesäkeitto on ihan parasta kesäistä arkiruokaa. Keitto valmistuu lounaaksi tuota pikaa. 

*

Kesäkeitto viikonloppukokin tapaan

4 annosta

12 pienen pientä siikliä

1 iso porkkana

puolikas pienestä kukkakaalista

pienehkö kesäsipuli (varsineen)

1-2 dl herneitä

suolaa

kokonaisia maustepippureita

vettä

1/3 pkt voimakasta koskenlaskijaa

koristeeksi persiljaa

Pese perunat ja porkkana huolellisesti. Kuori, jos katsot tarpeelliseksi.  Pilko perunat sopivan kokoisiksi. Minun perunani olivat todella niin pieniä, että ne saattoi käyttää kokonaisena. Pilko porkkanat lanteiksi ja irrottele kukkakaalista pieniä kukintoja. Availe herneenpalot ja irrottele herneet valmiiksi. Pilko sipuli pieneksi. Myös varren voi halutessaan käyttää. Minun sipulissani varsi oli jo ehtinyt sen näköiseksi, että jätin käyttämättä.

Lisää kattilaan loraus öljyä. Kuullota pieneksi pilkottuja sipuleita muutama minuutti. Lisää kattilaan porkkanalantit, pienet kukkakaalin kukinnot ja perunat. Sekoittele ja kuullota pieni tovi. 

Lisää kattilaan sen verran vettä, että kasvikset peittyvät juuri ja juuri. Mausta liemi suolalla ja kokonaisilla maustepippureilla. Keitä kunnes kasvikset alkavat olla kypsiä. Lisää joukkoon koskenlaskija kuutiot ja sekoittele, kunnes juusto on sulanut. Lisää lopuksi herneet. Tarkista maku, koristele persilijalla ja nauti!

*

Kesäkeiton paras sesonki alkaa pikkuhiljaa olemaan ohi. Parhaimmillaanhan keitto on silloin, kun kasvikset ovat uusia ja tuoreita. Toripäivänä onnistuin löytämään vielä ihan pieniä perunoita, joista kuorikin lähti helposti harjaamalla pois. Porkkanan jouduin jo kuorimaan.

Kesäkeitto ei ole kovinkaan suuressa huudossa meidän perheessä. Kerran kesässä on ehdoton maksimi, kun uskallan kesäkeittoa tarjota. Soppalauantaisin olen tottunut keittämään soppaa isomalla, vähintään 5 l, kattilalla. Minulla oli siis suuri haaste keittää kesäkeittoa vain yhdelle aterialle kolmelle kesäkeittonirsoille. Onnistuin! 

Koskenlaskijan avulla keitto on muiden perheenjäsenten suussa maistuvampaa, itselleni maistuisi kesäkeitto ihan perinteisellä maitoliemelläkin. Jotta sain mukisematta kaikki syömään edes yhden annoksen, lupasin jo ennakolta hövelisti, että yhden kasviksen saa kukin jättää syömättä.  Ihan hyvä diili. Mies söi urheasti  ja esimerkillisesti niin herneet kuin kukkakaalitkin, mutta kuopus jätti syömättä porkkanat ja esikoinen herneet. Minulle kesäkeitto oli yksi kesän parhaista lounaista. Kyllä näillä kukkakuvilla ja tällä kesäkeitolla jaksaa odottaa ensi kesään, kun välillä syö jotain muuta.