Kreikkalainen leipä on lämmittävä syksyinen iltapala

Kreikkalaisen leivän resepti lienee alunperin Valion reseptejä. Niin päättelin, kun kansiosta kaivettua reseptiä rupesin lukemaan. Kreikkalainen leipä menee vähän samaan sarjaan kuin peltipiirakka. Nostalgiaruokaa molemmat. Peltipiirakka on minulta vielä tekemättä. Tosin kaupunkilomalla Jyväskylässä maistelin erinomaista piirakkaa, jonka täytteessä oli perinteisen jauhelihan ja riisin lisäksi pinaattia. Lihapiirakan lisäksi myös kalapiirakka kiinnostaa. Peltipiirakkahuumasta huolimatta päädyin toisenlaiseen leivonnaiseen. Kreikkalaiseen leipä on täytteineen mukavan tuhtia, mutta silti kevyenoloista. Täytteeseen ei tule lihaa, joten se sopii kasvissyöjällekin tarjottavaksi.

*

Kreikkalainen leipä

3 dl maustamatonta jugurttia

2 rkl hunajaa

1 tl suolaa

8 dl hiivaleipäjauhoja

1,5 pss kuivahiivaa (tai 50 g tuoretta hiivaa)

50 g voita sulatettuna

2 kananmunaa

täyte

sipuli

hieman öljyä

vihreä paprika

3 keitettyä kananmunaa

290 g fetaa

2 dl kivettömiä mustia oliiveja

1 dl hienonnettua persilijaa

1 rkl oreganoa

mustapippuria

voiteluun maitoa 

pinnalle unikonsiemeniä

Lämmitä jugurtti 42 asteiseksi (jos käytät kuivahiivaa). Lisää sokeri ja hunaja. Lisää osa jauhoista johon on sekoitettu kuivahiiva. sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot, sulatettu ja jäähtynyt voi sekä kananmunat. Vaivaa taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi. Anna nousta lämpimässä paikassa puolisen tuntia.

Valmista täyte. Pilko sipuli ja kuullota se pienessä öljy tilkassa. Nosta sipuli jäähtymään. Pilko pieneksi myös paprika, oliivit ja feta. Hienonna myös persilja ja keitetty kananmuna pieneksi. Yhdistä täytteen ainekset ja mausta täyte mustapippurilla ja oreganolla. Suolaa et todennäköisesti tarvitse, sitä tulee oliivista ja juustosta.

Kaada kohonnut taikina leivinlaudalle ja pöydälle. Vaivaa taikina hyvin. Kauli taikina 30 x 50 kokoiseksi levyksi. Levitä täyte levylle ja rullaa levy kääretortun tavoin tavoin, jätä sauna alle. Käännä rulla pyöreäksi renkaaksi tai hevosenkengän muotoon. Anna leivän nousta viellä vähän aikaa liinan alla. Voitele leiä maidolla ja ripottele päälle unikonsiemeniä. 

Paista leipää noin 1/2 tuntia 200 asteisessa uunissa. Jos leipä alkaa tummua liikaa, peitä se leivinpaperilla paiston loppuajaksi. 

Anna leivän jäähtyä hieman ennen tarjoamista.

*

Kreikkalaisesta leivästä tulee jättiläismäinen. Perjantai-illan traditioihin kuuluu Vain elämää  -sarjan katselu. Ohjelmaa katsoessamme söimme neljään pekkaan noin puolet leivästä. Leipä ei säilytyksestä ota nokkiinsa. Leipää voi hyvin syödä kylmänäkin tai sitten palasen voi käyttää mikron kautta. Tuhtina eväänä sopii raikkaan salaatin kera myös evääksi töihin.

Toivotaan, että kauniit aurinkoiset syyssäät jatkuvat vielä pitkälle. Ulkona voi edelleen ihailla mahtavaa väriloistoa, vaikka ollaan jo yli lokakuun puolen välin. Keltaisena hehkuva lehtikuusi on todella kaunis sinistä taivasta vasten. Ehtiäkseen ottamaan valokuvia lähes mystisestä valosta täytyy olla liikkeellä juuri oikeaan aikaan. Aurinko laskee yllättävän nopeasti tähän aikaan vuodesta.

Suppilovahvero-munakasrulla

Näillä main sienivuosi on ollut kehnonpuoleinen. Koriin on jäänyt vain muutamia orakkaita, kanttarelleja ja pari hassua tattia. Lampaankääpiä jäin oikein kaipaamaan. Säilöttäväksi ei ole jäänyt juuri mitään. Viikonlopun perinteinen sieniretki tuotti ihan hyvän saaliin suppilovahveroita. Tällä kerralla jäi vähän säilöttäväksikin, mutta osa syötiin tuoreeltaan. Tuoreet sienet ovat kausiherkkuna melkeinpä harvinaista luksusta.

*

Suppilovahvero-munakasrulla

6 munaa

5 dl maitoa

2 dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

ripaus valkopippuria

loraus ruokaöljyä

täyte

7 dl tuoreita suppilovahveroita

keltasipuli

sellerinvarsi

1/2 suippopaprika

1/2 pakettia pekonia

timjamia

ripaus suolaa

tilkka öljyä

nokare voita

2 rkl vehnäjauhoja

2 dl voita

päälle

juustoraastetta

Valmista ensin munakasmassa sekoittamalla munat, maito ja mausteet. Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 200 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia tai kunnes munakas on kypsää.

Sillä aikaa kun munakas kypsyy uunissa valmista täyte. Laita kuivalle pannulle pilkotut sienet ja kiehauta nesteessään. Siirrä sienet vähäksi aikaa sivuun. Laita öljy ja voi kasariin. Lisää kasvikset ja kuullotta sekoitellen. Lisää pieneksi pilkottu pekoni ja kiehautetut sienet. Kun pekoni on kypsää, lisää jauhot ja maito ja sekoita hyvin. Kiehauta kastike ja mausta timjamilla ja suolalla.

Kun munakas on kypsynyt, nosta pannu pois uunista ja kumoa munakas varovasti toiselle leivinpaperille. Levitä täyte munakaslevylle ja kääri munakas leivinpaperin avulla rullaksi. Jätä saumakohta rullan alle. Nosta täytetty rulla uudelleen uunipellille. Ripottele rullan päälle juustoraastetta, ja laita rulla vielä vähäksi aikaa uuniin. Munakasrulla on valmis, kun juusto on sulanut.

*

Söimme munakasrullaa mieheni kanssa tuhdimmaksi iltapalaksi, kun varsinainen iltaruoka jäi arjen kiireen keskellä välistä. Joissakin munakasrullien ohjeissa munakasmassaan lisästään pienimäärä leivinjauhetta, mutta näköjään rulla onnistuu ilmankin. Lapsille paistelin paistinpannulla munakkaan jo päivällisaikaan. Nirsolle ilman sieniä, extra paprikalla ja kulinaristille ilman paprikaa, extra sienillä. Aina ei mene ihan yksiin.

Munakas, uunissa tai paistinpannulla, on siitä hyvää ruokaa, että siihen löytyy ainekset meidän kaapeista aina. Täytteeseen voi käyttää ylijääneitä kastikkeita, kuten tein kerran kesällä. Myös jääkaappiin hautautuneet juustonpalat on helppo hyödyntää munakkaan raaka-aineena. Täytteen ei ole pakko olla kastiketta, mutta minusta kastike toimii täytteenä paremmin kuin irralliset raaka-aineet. Kastike on helpompaa levittää ja toisaalta munakasrullaa on helpompi leikata ja syödäkin kun täytteen ainekset on keitetty kastikkeeksi. Isosta munakasrullasta jää aina lounasevästä, jonka voi töissä näppäristi lämmittää mikrossa.

Sieniretken saalista jäi säilöttäväksi asti

Sieniretkissä on monta asiaa, joista pääsee nauttimaan. Kaunis syksyinen metsä, raikas ulkoilma, hiljaisuus, puiden humina, hyvät eväät ja ehkä nuotiokin. Saalis taitaa olla kaikkein vähämerkityksellisin asia. Minun sienimetsäni ovat tänä syksynä huutaneet tyhjyyttään. Onneksi viime viikonlopun sieniretkeltä saatiin saalista. Harvoin sattuu kohdalle retkiä, joissa kaikki sieniretken parhaat puolet tulevat esiin. Lauantain perinteinen retki oli sellainen. Voi löytämisen riemua! Yllätys löytöjäkin tehtiin, kun aarteenetsintään saivat lasten lisäksi osallistua myös aikuiset. Kuvaan vangittu nuotiosta leijaileva savu, on lapsille todiste metsänhengestä vielä jälkikäteenkin. Metsä on mystinen paikka.

Suppilovahverot ovat siitä armollisia kerättäviä, että niiden jälkikäsittelyssä ei ole tulenpalava kiire. Lähes koko päivän kestäneen sienten keräämisen, retkeilyn, tulistelun ja evästelyn jälkeen sienet pantiin viileään paikkaan ja käsiteltiin vasta seuraavana päivänä. Yritämme poimia sienet mahdollisimman puhtaina, että siivoamiseen ei tarvitse kuluttaa paljoa aikaa. Joskus onnistumme niin hyvin, että siivottavaa ei jää. Nyt tuuli oli sen verran kova, että koriin oli yrityksestä huolimatta lentänyt roskia. Kaikkien sienikorit oli siivottava huolellisesti.

Pakastin pienen osan sienistä. Pakastimeen menevät sienet kiehautin kuivalla pannulla omassa nesteessään. Valutin kiehautetut sienet vielä siivilässä ja pakastin minigrip-pusseissa. Pakastetut suppikset tulevat mielestäni vähän sitkeiksi, ja sen vuoksi kuivaan aina suurimman osan suppissaaliista. Niin tälläkin kerralla. Kuivattuina sienet säilyvät vuosia hyvinä, kun ne vain ovat valolta ja pölyltä suojassa. Sienten on oltava myös ehdottoman kuivia. Yksikin kosteaksi jäänyt suppis, voi pilata ison purkillisen sieniä.

Kuivuria meille ei ole, enkä malta uuniakaan pitää päällä sienten kuivaamiseen, mutta hätä keinot keksii. Olemme kovia saunomaan, mutta nyt on saunomisessa muutaman päivän tauko. Suppikset on levitelty lauteille sanomalehtien päälle kuivamaan. Veikkaan, että viimeistään keskiviikkona saan kerätä sunnuntai-iltana saunan lauteille levitellyt sienet lasipurkkeihin. Toisinaan sanomalehdet on levitelty yläkerran kylppärin lattialle sanomalehtien päälle kuivumaan. Myös lattialämmitys kuivattaa sienet tehokkaasti.

Kuivattuja sieniä voi murustella sellaisenaan esimerkiksi kastikkeiden mausteeksi. Liottamalla sieniä vedessä tai maidossa niistä voi paistaa piirakan tai keitellä kastikkeen, muhennoksen tai keiton. Täällä olen aikaisemmin julkaissut ohjeen pippurisesta suppilovahveropiirakasta ja pähkinäisestä suppilovahveropiirakasta

Punajuuri-vuohenjuustosalaatti

Viikonloppukokki on syönyt niin paljon kaalia, että päätin vaihtaa toiseen sesongin raaka-aineeseen punajuureen. Marinoitu punajuuri on loistava komponentti vaikkapa salaattiin.

*

Punajuuri-vuohenjuustosalaatti punasipulivinegretillä

punajuurta

marinadi:

oliiviöljyä

balsamicoa

juoksevaa hunajaa

suolaa

mustapippuria

timjamia

vuohenjuustoa

salaattia

vinegretti:

oliiviöljyä

punaviinietikkaa

suolaa

hunajaa

mustapippuria

pieneksi hienonnettua punasipulia

Keitä ensin punajuuret kypsiksi. Anna punajuurten jäähtyä ja kun sormet kestävät, kuori punajuuret ja lohko ne kulhoon, johon marinadin ainekset on sekoitettu. Anna mausta vähintäänkin puolituntia. Punajuuria voi samalla vaivalla valmistaa myös isomman satsin ja käyttää lisukkeena muidenkin ruokien kanssa. Ne säilyvät muutamia päiviä jääkaapissa oikein hyvinä. Itse asiassa maut vähän tasoittuvat, jos ehtivät olla marinadissa pidempään.

Vinegretti valmistuu helposti pilkkomalla punasipuli aivan pieneksi ja lisäämällä muut aineet kulhoon. Öljyn ja viinietikansuhde on helppo muistaa. Hyvää tulee kun käyttää öljyä 2 osaa ja etikkaa 1 osan.

Paista vuohenjuustokiekkoja kuumalla paistinpannulla molemmin puolin niin, että ne saavat hieman väriä.

Kokoa salaatti mieleisestäsi salaatista, marinoidusta punajuuresta ja lämpimästä vuohenjuustosta. Mausta salaatti vinegretillä ja nauti. Lasi punaviiniä salaatin kera tekee nautinnosta lähes täydellisen.

*

Syksyinen salaatti sopii loistavasti, vaikkapa perjantai-illan iltapalaksi. Työviikon jälkeen se on helppo valmistaa. Punajuurten kypsyminen ottaa vähän aikaa, mutta silloin ei tarvitse olla aktiivisesti tehdä mitään. Punajuurten kypsymisen ajaksi voi vaikka oikaista sohvalle lukemaan. Parasta vuohenjuustoa olisi juuri tuollainen paksu chevre, joka kuvassakin näkyy. Onnistuin hankkimaan sitä juustoautolta toripäivänä. Markettijuustoillakin kyllä onnistuu. Jos kaapissa olisi ollut, olisin lisännyt salaattin vielä pähkinöitä.

Tarinoita epäonnesta - paistia ja uunijuureksia

Vähän aikaa hehkutin onnistumisen iloa ja oppimista. Nyt täytyy yrittää oppia epäonnistumisesta. Suunnitelma sunnuntaille oli seuraava: paisti uuniin mittarin kanssa ja viikonloppukokki ulos syyshommiin. Katsokaa mikä liha:

Kuvassa on reilu kaksi kiloa loistavaa, loistavaa naudan sisäpaistia. Pinnat jo kiinni paistettuna. Mahtavaa lihaa, jonka voi jättää mediumiksi. Valmistauduin hyvin. Nostin paistin ajoissa pöydälle lämpenemään. Sidoin vähän paistia, suolasin ja pippuroin. Kalvoja ei ollut poistettavaksi. Otin pinnat kiinni paistinpannulla. Huuhtelin pannun ja valelin paistin huuhteluvedellä. Laitoin timjamin oksia paistinarun alle. Työnsin lihamittarin paistin paksumpaan kohtaan ja asensin sen piippaamaan 55 asteessa. Laitoin lihan ritilälle ja ritilän uunipannun päälle. Uunipannulle laitoin vielä tilkan vettä pannun huuhteluliemen päälle ja koko komeuden 125 asteiseen uuniin. 

Sitten lähdettiin ulos. VIRHE, paha virhe. Kun tulin tsekkaaman tilannetta, paistimittari piippasi ja näytti 69 astetta. Ylikypsää lihaa, totaalisen ylikypsää lihaa. Sen tajusin heti. Liha oli aivan läpeensä kypsää. Syötäväähän se oli, mutta valtaisa pettymys, kun olimme haaveilleet pehmeästä, punertavasta medium-paistista. Uunijuurekset (perunaa, palsternakkaa, punajuuria ja porkkanaa timjamilla maustettuna) onnistuivat hyvin samoin kastike, jonka valmistin paistinliemestä. Lisäsin liemeen paistinpannun huuteluliemen, vähän kermaa ja suurustin venhäjauhoilla. Ei paljon huvita reseptiä kirjoittaa. 

Epäonnistuneen lihan paiston lisäksi kuvassa näkyy enemmänkin epäonnea. 9-vuotias kaatui, otti vastaan käsillä ja mursi ranteensa. Siitäkään ei huvita kirjoittaa...

Note to myself: seuraavan kerran kun laitat paistin uuniin, pysy uunin lähettyvillä. Isokin paisti kypsyy yllättävän nopeasti medium-lämpötilaan, eikä paistomittarin piippaus kuulu ulos.