Omenainen juustokakku ja kauden viimeiset (?) rapujuhlat

Kauniin lauantain kruununa vietimme (ehkä) kauden viimeisiä rapujuhlia. Perinteisiin juhliin kutsuttiin tuttava perhe. Neljän aikuisen ja viiden tytön voimin tuhosimme melkoisen määrän rapuja ja aika ison juustokakun miltei kokonaan.

Menu syyskuun rapujuhliin

*

Suppilovahverokeittoa ja rapeaksi paahdettua pekonia

Täplärapuja, tilliä ja paahtoleipää

Omenainen juustokakku

*

Parasta rapujuhlissa oli jälleen se, että sai viettää aikaa hyvässä seurassa ruokapöydän ympärillä. Koska vierasjoukko koostui lapsista ja aikuisista, jutut risteilivät aiheesta ja tunnelmasta toiseen. Kärpäsillä katossa oli varmasti hauskaa. Katolla olikin pinta-alaa, sillä oman tunnelman rapujuhliin toi se, että juhlia pystyi vielä syyskuun puolessa välissäkin viettää ulkona. Kattauksessa hauskaksi yksityiskohdaksi muodostuivat pienet akvavittipullot, joista aikuiset saivat valita snapsinsa, jos sellaisen halusivat. Akvavitti sopi muuten rapujen snapsiksi tosi hyvin. Kyllä ne ruotsalaiset tietää. Jälkiruuaksi nautittu omenainen juustokakku taisi kyllä olla enemmänkin aikuisten makuun.

*

Omenainen juustokakku

200 g kaurakeksejä

50 g voita sulatettuna

0,5 dl omenamehua

200 g vaniljatuorejuustoa

250 g rahkaa

2 dl kermaa

2 dl omenasosetta

5 liivatelehteä

0,5 dl omenamehua

1 dl sokeria

2 tl kanelia

Karamellisoidut omenat

2 omenaa

2 rkl voita

2 rkl fariinisokeria

Italialainen marenki

3 kananmunan valkuaista

vajaa 2 dl sokeria

0,5 dl vettä

Aloita laittamalla liivatelehdet likoon kylmään veteen ja valmistelemalla irtopohjavuoka laittamalla leivinpaperi vuoan pohjalle.

Valmista sitten pohja murustele keksit pieneksi muruksi lisää keksin murun sekaan sulatettu voi ja omenamenu. Painele massa vuoan pohjalle ja laita pohja jääkaappiin odottamaan muun kakun valmistumista.

Vaahdota kerma vaahdoksi. Lisää vaahtoon tuorejuusto, rahka, omenasose, sokeri ja mausteet. Sekoita hyvin. Purista liivatelehdistä ylimääräinen neste pois ja sulata ne lämpimään omenamehuun. Kaada seos juustomassaan ja sekoita hyvin. Lisää seos kaurakeksipohjan päälle ja laita kakku jääkaappiin tekeytymään. Anna kakun hyytyä 4-5 tuntia, mutta yön yli odottelukaan ei tee sille pahaa.

Valmista kakun koristeeksi karamellisoituja omenakuutioita. Lisää kuutiot voin ja sokerin sekaan paistinpannulle ja anna kiehua, kunnes omenat ovat hieman pehmenneet. Asettele kauniisti karamellisoituneet ja jäähtyneet omenat kakun pinnalle.

Tee lopuksi italialainen marenki. Laita ensin vesi ja sokeri kattilaan. Keitä, kunnes seos on 121 asteista. Käytä apuna lämpömittaria. Vesi-sokeriliemi saa kiehua tovin ennen kuin neste saavuttaa 121 asteen lämpötilan,  jos sinulla on tehokas sähkövatkain, ehdit kiehumisen aikana vaahdottaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Kun liemi on tarpeeksi kuumaa, kaada se ohuena nauhana valkuaisvaahdon sekaan koko ajan voimakkaasti (täydellä teholla) sähkövatkaimella tms. vatkaten. Pienennä vempeleestäsi tehoja ja jatka vaahdottamista, kunnes vaahto on jäähtynyt. Laita sitten marenkimassaa pursotuspussiin ja koristele kakku. Kaiva lopuksi esiin tohotin, ja polta marenki kauniin ruskeaksi.

*

Juustokakkujen valmistus on helppoa, ja ne ovat kivoja tehdä lasten kanssa. Tein kakun koristelua vaille valmiiksi jo tarjoamista edeltävänä päivänä, että se ehti makuuntua hyvin. Apukokkina toimi lapsista nuorempi. Isompi huiteli kaverin syntymäpäivillä. Itselleni jäi oikeastaan keittiömestarin rooli. Apukokki murusteli keksit, jotka olivat tällä kertaa kaurakeksejä, sekoitti ja paineli pohjataikinan vuokaansa. Vaahdotteli kermat ja rahkat. Minä huolehdin siitä, että sain liivatteen hyvin sekoitettua massaan.

Juustokakkureseptejä on helppo varioida vaihtelemalla rahkojen, juustojen ja kerman suhdetta, tai käyttämällä maustettuja valmisteita. Pyrin mielelläni luonnollisiin makuihin, ja sen vuoksi valitsin nytkin makua tuomaan vanilijatuorejuuston. Kerma ja rahka olivat naturel. Haaveilin itsetehdystä omenasoseesta, mutta en onnistunut saamaan omenoita, joten oli tyydyttävä kaupan soseeseen.

Lauantaina aamupäivällä valmistin kakun koristeeksi karamellisoituja omenoita ja italialaista marenkia. Marenkia olisi riittänyt pienempikin määrä, mutta minulla sattui pakastimessa olla kolme valkuista. Marenki kesti kakun päällä hyvin iltaan asti, eikä se seuraavana päivänäkään ollut muuttanut makuaan tai rakennettaan, kun söimme viimeisiä kakun palasia. Suurempi irtopohjavuokani on  halkaisiltaan 26 cm, ja se on ehkä hieman iso tällekin kakulle. Ainekset kyllä riittivät vuokaan ihan hyvin, mutta kakku jäi vähän matalaksi. Pienemmässä vuokassa kakku olisi ollut näyttävämmän näköinen.

Auringonlaskukuvat ovat myös kuluneelta viikonlopulta, mutta veneeltä, jossa pääsee kotirantaa paremmin nauttimaan upeista väreistä ja valosta

Kanahampurilainen - loistavaa perjantairuokaa

Vielä ei ole myöhäistä toteuttaa ruokatoiveita kesälomalta. Eihän? Kun kesä oli loman aikaan sellainen kun oli, monta lomaruokatoivetta jäi toteuttamatta. Vasta perjantaina toteutin viimeisimmän.  Apukokeista isompi on jo pitkään sanonut haluavansa kanahampurilaista. Hyvä toive, joka viimein kuultiin. 

*

Kanahampurilainen

hampurilaissämpylöitä

ohuen ohuita broilerin filepihvejä

suolaa

mustapippuria

Salsa

4 kaltattua tomaattia

2 pientä suippopaprikaa

1/2 isosta kurkusta

1 punainen chili

sipuli

limen mehu

lehtipersiljaa

suolaa

mustapippuria

Guacamole

1 avokado

sipuli

tilkka öljyä

limen mehua

suolaa

mustapippuria

sokeria

luonnonjugurttia

Valmista ensin guacamole. Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi ja kuullota ne paistinpannulla öljytilkassa. Jäähdytä sipuli. Halkaise avokado ja mausta se sitrushedelmän mehulla. Maun lisäksi sitruksenmehu estää hedelmää tummumasta. Tällä kertaa käytin limeä, koska sitruuna ei kaapissa ollut. Kumpi tahansa, tai vähän molempiakin on hyvä vaihtoehto. Surauta avokado, sipuli ja mausteet tasaisksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Lisää luonnonjugurttia niin, että saat guacomolesta mieleisesi paksuista. Laita jääkaappiin makuuntumaan. 

Valmista sitten salsa. Pilko sipulit pieniksi palasiksi, laita kulhoon ja lisää päälle limen mehu. Lime marinoi ja vähän kypsyttääkin raakaa sipulia. Pilko kaltattujen tomaattien malto sekä kurkku, josta on poistettu siemenet pieniksi kuutioiksi ja lisää limellä marinoidun sipulin päälle. Lisää myös pieneksi pilkottu paprika ja chili kulhoon. Tomaatin ja kurkun siemenet ruuanlaittaja voi vaikka popsia ruuanteko ruokana. Salsasta tulee liian vetistä, jos siihen käyttää tomaatin ja kurkun kokonaan. Pilko sekaan vielä iso nippu lehtipersiljaa ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita jääkaappiin guacamolen viereen makuuntumaan.

Kun kastikkeet on valmiina, suurin työ tässä ruuassa onkin tehtynä. Meillä ohuen ohuet fileet maustettiin suolalla ja pippurilla ja grillattiin kypsiksi. Myös kaupan valmiit hampurilaissämpylät grillattiin kevyesti lämpimiksi ja sitten nautittiin.

*

Jos ei ota huomioon aikaa, joka kuluu kastikkeiden valmistamiseen, kanahampurilainen on todellista pikaruokaa. Kastikkeet voi hyvin valmistaa etukäteen, itse asiassa edes yön yli maustuminen ei tee niille ollenkaan huonoa. Päinvastoin. Sekä guacamolea, että salsaa kannattaa valmistaa kerralla isompi satsi. Ne käyvät hyvin muidenkin ruokien lisäkkeeksi.(hävikkiviikon vinkki) Salsassa käytin vain yhden miedon chilin, että se maistuisi paremmin tässä ruokakunnassa. Halutessaan salsasta saa tulisempaa käyttämällä enemmän tai voimakkaamman makuisia chilejä. 

Tykkään käyttää hampurilaisten välissä ohuen ohuita pihvejä. Ne sopivat jotenkin paremmin sämpylöiden väliin ja hampurilaista on helpompi syödä kuin paksun paksun fileen kanssa. Meillä hampurilaisten väliin laitettiin vielä juustoa, vähän Lidlin valmista roasted onion- majoneesia ja lapset laittoivat kai ketsuppiakin. Hampurilaisiin kuuluu ketsuppi. Kun pöydässä on tarjolla vähän kaikkea, kukin voi koota mieleisensä. Kasviksia tulee syötyä kuin huomaamatta. Näppärä pyöräyttää tietysti sämpylätkin itse, minä ostin kaupasta valmiina. Ostin tarkoituksella sellaisia keskikokoisia, jotka olivat hyvä pari ohuiden fileiden kanssa. Nälkäisimmät söivät näitä ei  mitään suuren suuria hampurilaisia pari kappaletta.

Vieläköhän on  kesältä monta toivetta toteuttamatta? Samalla kun viimeisiä kesätoiveita toteuttelen, kaivoin jo rautapadankin esille. Syksy tekee tuloaan.

Kesäkurpitsakakku

Kesäkurpitsasta on moneksi. Ajatus siitä, että raaka-aine, jota yleensä käytetään suolaisena, taipuu myös makeaan, on kiehtova. Muutama viikko sitten keittelin fenkolista hilloketta. Fenkoli taipui hyvin makeaksi hillokkeeksi. Nyt tuli todistettua, että kesäkurpitsakin taipuu ja mehevöittää hyvin makean leivonnaisen.

*

Kesäkurpitsakakku

3 munaa

2 dl sokeria

1 dl muscovadosokeria

2,5 dl vehnäjauho

1,5 dl mantelijauho

1 tl sooda

1 tl leivinjauhe

1 rkl vanilijasokeria

1 tl inkivääriä

2 tl kanelia

1 tl kardemummaa

300 g kesäkurpitsaa raastettuna

1 dl rypsiöljyä

Kuorrute

50 g voita

150 g olympia sulatejuustoa

150 g tomusokeria

Koristeluun

kurpitsansiemeniä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele ja korppujauhota iso irtopohjavuoka (käytin 26 cm). Vaahdota munat ja sokeri. Lisää jauhot ja niihin sekoitetut kohotusaineet ja mausteet taikinaan. Lisää myös öljy ja kurpitsaraaste. Paista kakkua uunissa noin 20-30 minuuttia. Anna kakun jäähtyä rauhassa.

Valmista kuorrute sekoittamalla pehmeää voita, sulatejuustoa ja tomusokeria. Kuorruta jäähtynyt kakku ja koristele kurpitsansiemenillä.

*

Kesäkurpitsakakussa on haastaja perinteiselle porkkanakakulle, jonka ohjetta mukaillen leivoin kakkuni. Mantelijauhot ja raastettu kesäkurpitsa tekevät kakusta tosi mehevän. Jatkossa vähennän sokerin määrää. Arvelutti kuitenkin tuleeko vähemmällä määrällä makeaa. Porkkanakakussahan porkkana tuo makeutta, mutta kesäkurpitsa ei ole makea. Muscovadosta tulee omanlaisensa aromi kakkuun, mutta tässä olisi voinut toimia paremmin ihan tavallinen kidesokeri. Muscovado nimittäin värjää koko taikinan aika tummaksi ja sen vuoksi kesäkurpitsan vihreät pilkahdukset eivät erotu kakusta kovinkaan hyvin.

Leipomisen lisäksi bongailin sunnuntaina perhosia. Meillä on pihassa valtavat määrät neitoperhosia. Ne ovat mukavia kuvattavia. Neidot lentelevät rauhallisen arvokkaasti ja pysähtyilevät pitkiksi ajoiksi kuvattaviksi. Toivottavasti vielä riittää aurinkoisia päivä perhosille lenneltäväksi.

Hävikkiviikko 7.-13.9.2015

Viikonloppukokki osallistuu (ensikin) viikolla hävikkiviikkoon ihan kuluttajana. Ruokahävikki yritetään tässä taloudessa pitää pienenä muutoinkin kuin valtakunnallisella hävikkiviikolla.  Kun heittää ruokaa pois, heittää rahaa pois. 

Ruoka on sen verran arvokasta, että sitä ei meidän taloudesta heitetä menemään. Kertaalleen valmistettu ruoka on vielä monin verroin arvokkaampaa, kuin pelkät kaupasta kotiin kannetut raaka-aineet. Joka ikiseen keitettyyn perunaan, soppaan ja salaattiin on kulutettu paljon aikaa, eikä sitä lapsiperheessä ole liikaa. Sitä paitsi kyllä omaa työtä on arvostettava sen verran, että sen tuotoksia ei kipata roskikseen. Tarkka talouden pito vaatii sitä, että vastuu ruokatalouden pyörittämisestä on yhden ihmisen näpeissä, vaikkakin ruuanlaittoon osallistuu kyllä koko perhe.

Koska viikonloppuisin ja vapaalla on aikaa kokkailla, teen ruokaa aina reilulla kädellä. Kuluneen viikonlopun ja loppu viikon kokkauksista jää evästä työviikon lounastunneille ja iltaruokaakin koko pesueelle. Valmis ruoka on helpotus monena arki-iltana, kun työ-, koulu- ja eskaripäivän jälkeen on vielä kiiruhdettava harrastamaan. Eineksiä meillä ei juurikaan käytetä, eivätkä ne oikein edes maistu.

Viikonlopulta meille jäi pari annosta kurpitsakeittoa, annos espanjalaista vihannessosekeittoa,  jauhelihakeittoa, kuhafile, perjantai-illan kanahampurilaisilta jäi grillattu kanafile ja guacamolea,  sunnuntain päivälliseltä palapaistia, keitettyjä perunoita, vähän perunalaatikkoa, salaattia, ja puolikas kesäkurpitsakakku. Lisäksi jääkaapissa on paljon raaka-aineita. Kauppaan ei tarvitse mennä ennen loppuviikkoa. 

Ensi viikolla järjestyy koko perheelle ruokaa näistä jämistä ainakin kahdelle illalle. Aika monen työpäivän lounaskin on järjestyksessä. Kakun kohtaloa arvoin. Sori työkaverit, pakastin voitti! Tosin kakku oli sen verran onnistunut, että reseptin jaan blogissa, kunhan ehdin sen kirjoittaa.

Karitsan kyljyksiä punaviinikastikkeessa

Alkaa olla syksy. Iltojen pimentyessä huomaan, että taas onkin vaikea kuvata lauantai-illallista. Pakastinta penkoessa löysin vielä aarteen: kolme karitsan kyljystä. Karitsan kyljys on ehdottomasti pitkään haudutettavaa lihaa. Kovin monimutkaisiin viritelmiin en kyljysten kanssa lähtenyt. Yksinkertainen on parasta. Karitsanliha on nyt pakastimesta loppu. Perjantaina saamme satsin nautaa, joten lähiviikkoina syödään varmasti perinteisiä naudanliharuokia paahtopaistista gulassiin.

*

Karitsan kyljyksiä punaviinikastikkeessa

3 karitsan kyljystä

nokare voita

öljyä

mustapippuria

suolaa

venhäjauhoja

punaviiniä

vettä

pari pientä porkkanaa

puolikas isosta sipulista

10 pientä uutta valkosipulin kynttä

fenkoli

muutama timjamin ja rosmariinin oksa

(hieman voita kastiketta kirkastamaan ja maizenaa suurustamiseen, jos tarpeen)

Suolaa ja pippuroi kyljykset, ja pyörittele ne venhäjauhoissa. Laita paistokasariin nokare voita ja öljy. Ruskista kyljykset molemmin puolin. Lisää kasariin nesteet, kasvikset ja yrtit. Laitoin nestettä sen verran, että lihan juuri ja juuri peittyivät. Punaviiniä oli noin 1 osa ja vettä 3 osaa. Kiehauta aineet ja pienennä lämpö aivan pienelle. Jätä kannen alle useaksi tunniksi hautumaan.

Kun lihat ovat hautuneet mureaksi ja kypsäksi, nosta ne reikä kauhalla lautaselle folion alle odottamaan. Siivilöi liemestä kasvikset pois, ja keitä jäljelle jäänyttä lientä voimakkaasti kasaan. Jos on tarpeen suurusta kastiketta maizenalla ja lisää lopuksi voinokare, että kastike saa kirkkaamman värin ja vähän kiiltoa.

Tarjoa kyljykset ja punaviinikastike esimerkiksi perunoiden tai muiden juuresten kanssa.

*

Lihasta tuli ainakin neljän tunnin kypsyttelyn jälkeen pehmeää ja mureaa. Luinen kyljys pysyi kuitenkin ihan hyvin kasassa, kun nostin sen varovasti reikäkauhalla vetäytymään ja odottamaan kastikkeen valmistumista folion alle.

Kastikkeesta puolestaan tuli aivan järkyttävän hyvää, vaikka en käyttänyt siinä mitään liemivalmistetta. Uudet syksyn porkkanat pilkoin kuorineen päivineen liemeä maustamaan. Fenkoli oli jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta siitä tuli mukavasti aromia kastikkeeseen. Timjamia ja rosmariinia löytyy omalta takapihalta ruukusta. Ne ovatkin voineet tänä kesänä oikein erityisen hyvin. Ja tuon uuden sadon valkosipulinkaan makua ei voi kun ihastella. En kyllä valehtele, vaikka sanon, että ehkä yksi parhaiten onnistunut punaviinikastike.

Tarjoilin kyljykset punajuuri-vuohenjuustopaistoksen kera, reseptin kirjaaminen jääköön toiseen kertaan. Syksyistä ruokaa kesän loppumisen kunniaksi. Juhlittiinhan viime lauantaina venetsialaisia. Mekin veimme rantaan muutaman kynttilän. Juhlan kunniaksi.