maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulu 2016

Me vietämme joulua niin perinteisin menoin, että valokuvia kattauksista, ruuista ja koristeista voisi vuodesta toiseen kierrättää. Valokuvissa aikuiset pysyvät suurin piirtein samannäköisinä, mutta lapset muuttuvat ja kasvavat, ja siitä huomaa ajan kulun. Lähes kaikella, mikä jouluna kaivetaan esiin kotia koristamaan, on oma tarinansa. On lasten askarteluja, edesmenneitten sukulaisten vanhoja joulukoristeita, lahjaksi saatuja esineitä ja perintökaluja. Kaikki nämä ovat tärkeitä oikean joulutunnelman saavuttamiseksi.





laktoositon valkoinen riisipuuro





Siitä emme pääse ikinä väittelemään, millainen sää oli jouluaattona. Tai väitellä voimme, mutta todistusaineistoa jouluaaton säästä löytyy jo usean vuoden takaa. Yksi joulun perinteistä on nimittäin kuvan ottaminen terassilta jouluaattona kello 13 aikoihin. Sään puolesta viime ja tämä joulu olivat samankaltaiset. Valkea joulu oli viimeksi vuonna 2014.


Jouluaatto 2016



Jouluaatto 2015



Jouluaatto 2014


Aloitamme joulun vieton perinteisesti aatonaattona, jolloin pöytä katetaan ensimmäisen kerran jouluisesti. Haluamme jouluna syödä ihan kaikkein perinteisimpiä herkkuja. Jo monta vuotta olemme noudattaneet samaa kaavaa joulun herkkujen suhteen. Aatonaattona pöydässä on kalaherkkuja, aattona pääosassa ovat laatikot, rosolli ja kinkku. Joulupäivänä syödään kaikkea mitä edellisiltä päiviltä on jäänyt. Tapaninpäivänä jouluruuat nostetaan esille viimeisen kerran, mutta silloin pöydässä on usein myös jotain uutta. Tänä vuonna tapaninpöytää täydennettiin lihapullilla ja italiansalaatilla.







Joulunalusaika on usein kiireistä. Normaalin arjenrutiinien lisäksi on vielä töistä, koulusta ja harrastuksista joulujuhlia ja esiintymisiä. Onneksi onnistuin ottamaan tänäkin vuonna vapaapäivän aatonaatoksi, ja muutenkin valmisteluja tehtiin pikkuhiljaa etukäteen. Viimeistään aatonaaton kalapöytä on merkki siitä, että voi rauhoittua joulunviettoon.

Jouluvalmisteluista en ota suuria paineita. Teen mielelläni itse ruokia, mutta minulle ei ole kynnyskysymys ostaa valmistakaan. Tänä vuonna tein itse lanttu-, porkkana-, ja perunalaatikot. Maksalaatikon ostin kaupasta. Tänä vuonna kaikki laatikot onnistuivat oikein erityisen hyvin, jopa porkkanalaatikko, jolle tehdessäni annoin viimeisen mahdollisuuden. Nyt on löytynyt porkkanalaatikkoresepti, joka kaivellaan esiin taas ensi jouluna. Mies suolasi ja savusti kalat, minä tein silakat. Kinkku kuuluu myös miehen vastuulle, mutta minä keittelen kinkun rasvasta omenaisen calvadoskastikkeen. Tänä vuonna kinkku paistettiin matalassa noin 120 asteessa 87 asteiseksi. Nyt kai viimeistään on todettava, että paistopussissa kinkusta tulee paras. Saaristolaisleipä oli itse tehtyä, mutta limppu ja karjalanpiirakat kaupasta. Myös apukokit kantoivat kortensa kekoon. Nuorempi teki yhdelle päivälle jälkiruuaksi piparkakkuvaahtoa ja vanhempi toiselle päivälle luumurahkaa. Aattona jälkiruokana oli lusikkaleipiä, konvehteja ja macaronseja. Kaikki valmiina ostettuja. Lusikkaleivät tosin eivät olleet tehdasvalmisteita, vaan kotileipurin uunista. 


silakoita






porkkana-, peruna- ja lanttulaatikot



Kaappiin oli väli- ja iltapaloiksi varattu vielä pipareita, suklaata, hedelmiä, juustoja ja muita pikkusyötäviä. Joulupäivän nautinnollinen shamppanja-aamiainen oli jotain sellaista, josta voisi tulla uusi perinne meidän jouluumme. Ja ehkä se joulu muuttuu vähitellen muutoinkin. Luulen nimittäin, että joulupukki oli vieraanamme tänä jouluna viimeistä kertaa, mutta vannomattta paras. Se mistä en haluaisi joulussa luopua, on yhteinen aika oman perheen kesken. On kiva, kun kaikki ovat yhtä aikaa kotona, ja aikaa voi viettää saunoen, elokuvia katsellen ja kortti- ja lautapelejä pelaillen. Tosin täytyy ehkä antaa jonkun muunkin voittaa välillä...





Näin tapaninpäivän iltana voi hyvillä mielin todeta, että joulunpyhien menu oli onnistunut. Jääkaapista löytyy enää ihan vähän lanttulaatikkoa, pari ruokalusikallista rosollia ja muutama hassu lihapulla. Ne otan ilolla evääksi töihin. Luulen, että palanen kinkkua, joka on vielä jääkaapin alahyllyllä, ei tuota ongelmia. Saattaa nimittäin olla, että huomenna kinkkua ei enää ole olekaan. Joulunahan saa syödä yölläkin.

4 kommenttia:

  1. Kaunista tunnelmaa. Kiva perinne tuo sääkuvaus. Pitäisikin ottaa mallia, sillä joka vuosi meillä muistellaan kuumeisesti edellisen joulun säätilaa, eikä kukaan tiedä varmaksi miten asia oli ;).
    Meillä tehtiin kinkun rippeistä tänään lämpimiä voileipiä. Laatikoita on vielä kaapissa, mutta minä kyllä kieltäydyn niihin jo koskemasta! Seuraavaksi maistuisi salaatti. Leppoisaa loppuvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, salaatti maistuisi! Yritin sitä jo tänään ehdotella, mutta sain täystyrmäyksen. Huomenna sitten. Tunnelmallisia ovat olleet sinunkin joulukuvasi sekä blogissa, että instassa.

      Poista
  2. Ihania kuvia, lämmin ja kaunis tunnelma välittyy niistä hyvin! Ja kuten todettiin, aika samoilla tavoilla mennään meilläkin. Hyvä idea tuo kuvan ottaminen. Minä ujutan yleensä jonkun kommentin tekstiin, josta voi päätellä jotain säästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Sauvajyvänen. Nytpä olisi maa edes hivenen valkoinen. Yön aikana on tullut ihan ohut kerros lunta. Mukavaa loppu vuotta!

      Poista